Siirry pääsisältöön

Montserratin vuorilla


Aamulla oli lentävä lähtö että ehditään ajoissa metroasemalle josta lähti paikallisjuna Montserratin vuorille. Asemalla oltiin ihan muutama minuutti ennen lähtöä, joten eihän tehnyt edes tiukkaa...
Matka oli jo varattu aikaisemmin, siihen kuului myös metro- ja junakyydit edestakaisin. Juna oli ihan täynnä joten hyvä että istumapaikka löytyi. Vaikka ei ihan hektisin turistiaika ollutkaan niin silti riitti matkustajia. Montserratissa oli toki turistien lisäksi huomattava määrä paikallisiakin.
Junamatka kesti vähän toista tuntia ja siitä siirryttiin kaapelijunaan joka kulki siis vaijerien varassa. Kyyti vaikutti tosi pelottavalta kun sitä maasta käsin odotteli, siihen mahtui 30 henkeä samaan aikaan. Eihän se lopulta ihan paha ollutkaan, mielenpainuva kokemus joka tapauksessa.



Kaisan kuva

Pyhä vuori Montserrat on koko Katalonian symboli, se kohoaa korkeimmillaan 1236 metriin. Montserratin jo 1000 vuotta sitten perustettu luostari on 725 metrin korkeudessa. Montserratin luostari on Katalonian pyhin paikka, nykyisin siellä asuu benediktiinimunkkeja.





Basilikan julkisivu 



Kaisan kuva

Kaisan kuva






Hammasratasjunalla jatkettiin vieläkin ylemmäs, siellä olisi voinut tehdä pidemmänkin patikkamatkan luontopoluille mutta tutustuimme vähän lyhyemmän kaavan mukaan maisemiin. Matkaajia selvästi kurni mahassa joten piti lähteä takaisin alas ja etsimään ruokapaikkaa.


















Näkymät olivat vaikuttavia


Retkeen kuului myös ruokailu joka olikin puffetti josta sai itse valita ruuat ja juomat todella isosta ja hyvästä valikoimasta. Tämän ainoan kerran tuli reissulla ehkä syötyä vähän yli äyräiden.




Tutustuimme myös taidemuseoon jossa oli taideteoksia mm. Dalilta ja Picassolta. Taiteesta paljon ymmärtämättä esillä oli muitakin todennäköisesti kuuluisien taiteilijoiden maalauksia. Esillä oli myös paljon erilaisia näkemyksiä La Morenetasta, mustasta neitsyestä. Montserratin  musta neitsyt on Katalonian suojeluspyhimys.

Camp Neu, siis Fc Barcelonan pyhättö, oli myös käytävä tsekkaamassa, lähinnä ostamassa pakollisia tuliaisia. Kolmessa kerroksessa oleva mahtavan iso ja kallis fanikauppa.

Viimeisenä päivänä vihdoin vuokrattiin fillarit ja lähdettiin seikkailemaan liikenteen sekaan. Barcelonassa on hyvät kaistat pyöräilijöitä varten joten siellä oli helppo liikkua. Suuntasimme taas rannalle. Uimarantoja olisi riittänyt vielä vaikka kuinka pitkään, piipahdettiin rantabulevardilla tapaksilla ja suunnattiin takaisin La Ramblan suuntaan. Kierreltiin vielä tovi kaupungilla ja suunnattiin pakkailemaan kamoja hotellille. Paljon olisi ollut osteltavaa mutta matkalaukku on rajallinen, lompakosta puhumattakaan.




Barcelonan korkeimmat pilvenpiirtäjät Port Olimpicin satamassa







Jäipähän paljon mielenkiintoista seuraavaan reissuun. Montserratin vuori on paikka jonne ehdottomasti pitäisi päästä uudelleen.








Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...
6 kommenttia
Lue lisää