Pispalan rappuja ramppaamassa ja laktaattitestiä

Niitä ei vissiin sais rampata sanoi joku, mutta kerran siellä nyt olin niin ihan tietoisesti sitä tein. Kahtena peräkkäisenä päivänä peräti!

Olin Varalan urheiluopistolla kpk/247:n järjestämällä talvi/juoksuleirillä. Kiva viikonloppu, liikuntapainoitteinen mutta kuitenkin ihan maltillinen. Ei liian ohjelmoitu. Hauska kokemus leireillä 30 muun juoksijan kanssa. Sain hyvän kaverin kämppikseksi, muitakin tuttuja oli paikalla ja sain  monta uutta tuttavuutta.
Viikonloppuun siis kuului hyvä seura, runsaat ruokailut, myös todellisen asiantuntijan esitys miten tulla sohvaperunasta ultrajuoksijaksi, erittäin mielenkiintoista. Samainen henkilö esitteli toisena päivänä Hokan lenkkareita, asiantuntijan kokemuksella tietenkin, Ville Maksimainen oli kyseessä. Kenkäesittely oli todella hyödyllistä, sillä kenkiä pääsi myös testaamaan. Itsellä nyt on jo kolmet Hokat, Speedgoat, Clifton ja Challenger. Olihan uusissa malleissa mehukkaat värit mutta yritin olla innostumatta liikaa. Testasin Torrenttia, kevyempi malli poluille. Tuntui jaloissa hyvältä ja todellakin kevyiltä. Ne saattavat olla hankintalistalla seuraavaksi. Kokeilin myös Rinconia, joka ei minulle ihan täydellinen ollut. Vähän liian ohut päkiän kohdalta. Hyvä että sain testattua sillä kyseinen malli on ollut mielessä.

Pispalan kuntoportaat

Näkymä Näsijärvelle

Lauantaiaamun yhteislenkin aikaan oli Pirkkahallissa Teskun  laktaattitestissä. Testiin ei moni lähtenyt mutta ajattelin että miltei vuosi väliä edellisestä, joten jos vaikka olisi jotain kehitystä tapahtunut.

Sykealueet on edelleen kovin alhaiset, pk on alue joka on heikoin joten sitä siis enemmän. Tarpeeksi matalilla sykkeillä.  

Peruskestävyysalue 86-121, mikä oli vähän viime kerrasta huonontunut.

Vauhtikestävyysalue 121-146, pysynyt samana.

Maksimikestävyysalue 146-166, tässä oli tapahtunut kehitystä.
Testiin meni aikaa 44:31, 5.51 km sykkeet 123/166.

Pirkkahallissa

Iltapäivällä lähdettiin koko porukan voimin testaamaan Pispalan kuuluisat portaat! Onhan niitä paljon, 311 rappusta. Varalasta hölkkäiltiin kilometrin verran portaiden alkuun, sen verran oli rappusia ettei niitä juostu. Reipas nouseminen kävellenkin hapotti sopivasti. Osan etenin myös pari askelmaa kerrallaan. Viisi kertaa kävin ylhäällä ja samaa kautta alas, jotenkin tulihan niitä muutamat. 

Tuntui silti että sitä olisi kyllä jatkanutkin mutta sanotaan että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, joten maltti mukana. 1:10, 4,4 km sykkeet 122/154. Rentoa hölkkää takaisin opistolle. 

Myöhemmin vielä mainio ja hyödyllinen venyttely- ja kehonhuoltotunti. Sai vähän uusiakin vinkkejä kehonhuoltoon. Illalla toistamiseen kunnon venyttelyt. 

Pyynikin näkötorni

Rappusia riitti

Sunnuntaiaamun pitkän yhteislenkin sijaan lähdimme taas omille teille. Pispalan portaista piti ottaa kaikki irti kun kerran paikalla ollaan joten sinne siis toistamiseen.

Nyt noustiin raput kolme kertaa ja väliin pieni hölkkäkierros rappusten alapäähän. Tämän jälkeen otettiin suunnaksi Pyynikki. Sieltäkin löytyi ihan kivoja pieniä polkuja ja maisemat tietenkin mahtavat kun korkealla harjulla oltiin. Etapiksi otettiin Pyynikin näkötorni ja siellä sijaitseva munkkikahvila. Onhan kyseiset munkit niin kuuluisia että toki pitää yhdet nauttia kun siellä on ollut. Gluteeniton munkki olikin sitten parhaimpia mitä olen syönyt. Sieltä vielä pieni "palauttava" hölköttely urheiluopistolle. 1:31:11, 8.2 km ja sykkeet 116/124.

Kotona oli jalat jo aika tukkoiset ja varsinkin pohkeet. Ehkä viikonlopun rappujen ramppaamisella oli jotain vaikutusta asiaan.

Maanantain pidin lepopäivänä vaikka melkein jo lähdin juoksemaan. Sen verran oli pohkeet jumissa että päätin jättää väliin. Palauttavan juoksun tein vetreemmillä koivilla tiistaina, 1:19:14, 8.3 km avg 129 bpm. Martta oli mukana ikionnellisena kun pääsi mamman mukaaan metsälenkille. Päästiin onneksi jo päivällä liikkeelle, illalla olikin taas aivan karsea myrskykeli, kovaa tuulta ja vesisadetta.

Tammikuinen metsämaisema Yyterissä

Kahden naisen tossuarsenaali leirillä...

The Lattomeren Ultraintervalli 2019

Kesän mahtavin ja hauskin juoksutapahtuma oli lauantaina Lattomerellä. Nakkilassa ihan Porin kupeessa. Tapahtuman keskiö sijaitsi Lattomeren Toiveen majalla. Mukana oli 31 juoksijaa ja vielä talkoolaisia siihen muutama joten paikka oli juuri kompaktin kokoinen tällaiselle ryhmälle. Majaan mahtui hyvin tuollaisen porukan eväät, herkut, herkut ja vieläkin herkut ja muut ruuat ja juomat. Onhan se selvää että ultrakisoissa ruualla on miltei kaikista suurin merkitys. Henkisesti ja fyysisesti. Sapuskat tuotiin nyyttäriperiaatteella joten pöydästä sitten löytyikin ihan laidasta laitaan kaikkea mahdollista. Tarjolla oli toki kanakeittoakin joten pelkkää herkkua ei tarvinnut napostella. 

Oman vatsani tuntien otin pöydästä syömistä harkiten.

Majoitustilatkin löytyivät jonne pääsi lepäämään, ne olivat kyllä rajalliset joten löytyi pihalta myös jonkun telttakin. Saunat olivat lämpimänä ja jo pelkkä pesukin virkisti kierrosten välissä. Sauna oli perinteinen mökkisauna jossa vesi lämpesi padassa. Toihan sekin tiettyä tunnelmaa. Pukuhuoneessa oli muuten tiivis tunnelma, mahtava meininki. Kosteaakin kun iso lauma akkoja vaihtoi kamppeitaan ja kuivasi edellisiä. Konkareilta sai hyviä vinkkejä ja kaikki puhalsivat yhteen hiileen toisiaan tsempaten. Ne kaikista kovimmatkin juoksivat joutuivat ehkä tekemään töitä jotta malttoivat juosta tarpeeksi hitaasti. Sekään ei aina ole helppoa.

Tämälaatuinen juoksutapahtuma on ihan omanlaisensa, porukka on tiiviisti yhdessä parhaimmassa tapauksessa koko vuorokauden. Riippuen montako kierrosta juoksee. Siinä pääsee ihan erilailla tutustumaan kanssajuoksijoihin, samansorttista hurahtanutta sakkia kaikki.

The maitolaituri

Jokainen sai oman mukin

Asukkaatkin olivat kannustamassa

Pullaakin oli tarjolla matkan varrella

Idea on siis siinä että juostaan 8 x 13 km reittiä niinkauan kuin jaksaa. Lähdössä ovat aina kaikki samaan aikaan sillä lähdöt tapahtuvat kolmen tunnin välein. Ensimmäinen lauantaiaamuna klo 10.00 ja viimeinen seuraavana aamuna, jolloin on juossut 104 km. Riippuen kuinka lujaa kierroksen juoksee, on lepoaika siinä välillä sitten sen mukainen. Se pitääkin osata käyttää hyvin, jos meinaa montakin kierrosta juosta on palauduttava edelliseltä ja valmistauduttava seuraavalle. Siinä on energian saannilla iso merkitys.

@tarzaaani rallattee pitkin sorateitä

Opasteet olivat hyvät, ei eksymisiä

Tapahtuman olivat jo kolmannen kerran järjestäneet KPK24/7:n Satakunnan yhteislenkkiryhmä, pieni ja aikaansaapa porukka siis! Kiitos taas kerran hienosti järjetetystä tapahtumasta.

Olin siis mukana kolmannen kerran, ensimmäinen kerta päätyi hyvinkin nopeaan kramppeihin, viime vuonna oli polvivaivaa mutta pääsin 4 kierrosta. Tänä vuonna oli tavoitteena 4-5 kierrosta.

Reitti oli monipuolista alustaa ja maisemaa

The Peltosuora

Ensimmäinen kierros lähti vähän koleassa ja sateisen oloisessa säässä. Juoksu kulki ihan hyvin rauhalliseen tahtiin. Garminin mukaan matkaa oli 13.15 km 1:30:57 avg 135 bpm. Rundin jälkeen vähän kuivaa vaatetta päälle ja syömään. Palkkarijuoma, banaania, mehukeittoa sipsiä ja vihreitä kuulia. Varovaisesti.

Toinen kierros oli edelleen pilvinen 13.15 km 1:32:18 avg 139 bpm. Taas vaatteiden vaihtoa ja syömään. Nyt söin voileivän ja kananmunan edellisen kierroksen syöminkien lisäksi. Kolmannella kierroksella jo aurinko tuli esiin ja rupesi olemaan lämmintä. Tällä kierroksella oli selkä ihan juntturassa, se jo haittasi juoksuakin. Nyt piti jo käydä pesulla joka tietenkin virkisti oloa. Kamu hieroi selkääni icepoweria joka sitten kummasti helpotti jumitusta. Taas vähän ravintoa sisään. 

The maalaismaisema

Neljäs kierros oli sikäli parempi kuin edellinen että selkä oli parempi. Muutamaan otteeseen kuitenkin tuli käveltyä joten keskarikin oli matala, ehkä siitä syystä juoksu tuntui helpommalta, 13.16 km 1:37:04 avg 137 bpm 13.23 km 1:50:37 avg 124 bpm.

Viideskin kierros olisi mennyt ihan helpohkostikin ehkä, tulin vaan siihen johtopäätökseen että fiilis on vielä hyvä eikä isompia ongelmia ole, joten ehkä on viisasta lopettaa 4 kiekkaan, ettei palautumiseen kulu kohtuuttomasti aikaa. Kuukauden päästä YPH joten vielä on tekemistä. Saldoksi siis tuli mittarin mukaan 52,69 km ja virallisesti 52 km. Virallinen aika 6:30:43. 

Oli hieno fiilis juosta kesäisissä maisemissa, kaikki oli ihana vihreeää ja vehreää, lupiinit ja muut niittykukat täydessä kukassa. Ihan kesäinen tunnelma. Oman tunnelmansa loivat kaikki kanssajuoksijat, mahtavia tyyppejä. Nyt jo odottaa seuraavaa LUI:ta,  "kui paska se onkaan "...

On tää hienoo vaikka vähän hullujen puuhaa,
minä ja Taru ylpeinä suorituksesta

Mahtava fiilis

Kotiinpäästessä meni aikaa että vähän rauhottui päivän aktiviteeteistä, nukkumisesta ei tahtonut siltikään tulla mitään vaikka olikin ihan naatti. Sellaista asentoa ei tahtonut löytyä ettei joku paikka olis ollut hellänä. Ylösnoustessa oli meno aika jäykkää taapertamista. Kummasti aamulla vaan oli paremmat tuntemukset ja kun sai kahvitkin kitusiin niin rupesi piristymään. Sunnuntai meni ihan levätessä.

Ensi vuotta odotellaan jo...

Lattomeren Ultraintervalli

Lauantaipäivä kului Lattomerellä. Lattomeren ultraintervalli 8*13, Ei paskempi tapahtuma ....

Tapahtuma on ollut koko ajan mielessä mutta vasta perjantaina päätin lähteä mukaan, edes yhdelle kierrokselle. Lopulta aikataulut antoi myöden kahdelle kierrokselle. Loppujen lopuksi olisi sitten ollut aikaa vaikka iltaan asti mutta jalat sanoi stop. 13 kilometrin kierrokset alkoivat aamulla klo. 9.00 ja sitten seuraava 12.00 ja sitä rataa kolmen tunnin välein aamukuuteen asti. Aamun ekassa lähdössä oli parisenkymmentä lähtijää. Olin muuten hurjan kovassa seurassa ! Viimeiseen starttiin aamukuudelta lähti vain 2 ultraajaa. Aika moni taisi tuossa kisassa menettää "ultraneitsyytensä". Suurin osa porukasta taisi juosta 5-6 kierrosta.

Päivä oli jo aamulla tosi lämmin. Tarkoitus oli lähteä  hitaasti ja tottakai sitä meni vähän turhan kovaa. Ei ihan nautinnollisin juoksu. Toisen lähdön aloitin sitten kunnolla hitaammin ja se tuntuikin paremmalta vauhdilta.
Kisan pointtihan on siinä miten kuluttaa nuo ajat lähtöjen välillä. Mitä nopeammin menet kierroksen sitä enemmän on lepoaikaa ennen seuraavaa lähtöä. Mullahan ei ollut kuin yksi puolitoistatuntinen siinä välissä ja siinäkin tahtoi tulla aika pitkäksi. Syödä pitää ja juoda ja palautua ja levätä mutta ne pitää tehdä fiksusti. Aktiivista palauttelua, jos vaan makaa nurtsilla reporankana ei seuraava startti tunnu kivalta. Noiden taukojen merkityshän korostuu mitä useamman startin teet.
Energiaa pitää saada ja siinäkin on kokemattomalle vaaransa miten tankkaa.
Taitolaji tuo syöminen, mitä pidempi reissu niin ravinnolla on sitäkin isompi merkitys. 

Kuinkas sitten ollakaan toisen kiekan aikana jo ennen puoliväliä alkoi pohkeissa tuntumaan siltä ettei krampit ole kaukana. Piti edetä vähän varovaisemmin, loppu oli kyllä aikamoista räpeltämistä. Vähän väliä piti hidastaa vauhtia ja ihan viimeiset pari kilsaa meni vähän väliä kävellessä ja vielä viimeinen pieni mäennyppäre jossa sitten jo tuntui reidessä asti. Onneksi kassinpohjalta löytyi kompressiosäärystimet että pääsi edes autonrattiin...aamulla oli jaloissa kyllä semmoset jumit että voin vaan kuvitella miltä muista on mahtanut tuntua kun aikanaan ovat pysähtyneet.

Taisi viikon kovat treenit vähän vaikuttaa. Valmistautuminen ei ihan ollut kohdillaan, ensi vuonna paremmalla menestyksellä. Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa. Jotenkin ajattelin yrittää uudestaan paremmalla menestyksellä.Hieno ja hyvin järjestetty kisa, mahtava porukka ja fiilis. Järjestäjänä toimi KPK/247 paikallinen alajaosto, muutama aktiivihenkilö, Keli oli aurinkoinen vaikkakin turhan lämmin, reitti mukava. Näiden kahden kierroksen ajan pääsi vähän tutustumaan tuohon pöljään ultraporukkaan. Mahtavaa kertakaikkiaan...Ei siis paskempi päivä.

Tulipa siinä tehtyä viikonlopun pitkä lenkki, 26 km.

Juomapiste maitolaiturilla

Nyt muutaman pidemmän kisan varrella olen huomannut
 että juoksu kulkee vasta kun on kunnon eväät...

Nyt ollaankin sitten matkalla kohti seuraavia koitoksia. Yhteistyö pt:n kanssa sai jatkoa. Tavoite siis syyskuun 42,195 k. Alunperin soppari oli kolmeksi kuukaudeksi ja se olikin hyvä ajanjakso. Kun puheeksi tuli mahdollinen jatko niin eihän sitä tarvinnut pitkään miettiä. Tavoitteet pysyy ajantasalla kun joku seuraa miten treenit sujuu ja potkii muutenkin uusiin sfääreihin. Lenkillä tulee käytyä ja tehtyä kiltisti treenit. Eipä luulisi tulevan sellaisia totaalisia taukoja kuin normaalisti loma-aikaan...se vaikuttanee myös siihen mitä lappaa suuhunsa..

Tiistaina pakkasin treenikassiin kamat kun lähdin aamulla töihin, päivä oli sateinen joten varusteet oli sen mukaiset. Sattuneista syistä pääsin juoksemaan vasta illalla ja aikalailla lämpimässä ja aurinkoisessa kelissä. Hieman tuli lämmin pitkissä trikoissa. Tarkoitus oli juosta peekoota kolme varttia, matalalla sykkeellä siis. Jouduin tosissaan tekemään töitä että syke pysyisi alhaalla eikä se oikein sitten luonannutkaan...

No keskiviikkona oli tarkoitus tehdä kilsan testijuoksu pk-sykkeellä, max. 130. Se nyt ei ollenkaan luonannut kun syke heitteli ylös ja alas ihan ihmeellisesti. Vauhti ei tosiaankaan ollut hurja. Tutkin vähän netistä mistä saattaisi johtua, ehkäpä sykevyö oli liian löysällä sillä seuraavana päivänä kun lähdin lenkille jouduin kiristämään sitä aikalailla. Pitää myös pestä sykevyö kunnolla ja saippualla, luin jostakin...katsotaan auttaako.

Jalkoihin haettiin myös jerkkua rappustreeneistä yms. Tuntui...

Perjantain treeni olikin taas lyhyitä vetoja, 5x200 ja peekoot alle ja päälle, nyt alun lämmittelyssä oli jo sykkeetkin kohdillaan.

Niin ja sunnuntain pitkis siis tehtiin lauantaina, 2x13 km.

Viisas päätös olisi ollut jättää perjantain vedot tekemättä, en kuitenkaan silloin vielä ollut varma osallistumisestani seuraavana päivänä.

Maanantaina pitkästä aikaa kävin fillarilla töissä. Se ainakin oli perus peekoota ja tosi matalalla sykkeellä. Tarkoituksella menin pienellä vaihteella maisemista nauttien. Työmatkani on suuntaansa n. 18,5 km.

Loppi Extreme ja Himostrail ovat nyt seuraavat etapit, vaihteeksi polkujuoksua. Himostrailille saa 10 prossan alennuksen koodilla "Takomorunners" tarjous on voimassa ensi lauantaihin saakka. Kyytiin mahtuu jos on kiinnostusta lähteä mukaan.

Mitä enemmän on miettinyt Lattomeren saavutuksia, sitä enemmän se on ruvennut potuttamaan.