Endorfiinejä: Ruuhkavuodet

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Ruuhkavuodet

Mun lapset on jo kaikki aikuisia ja nuorinkin muutti juuri työn perässä muutaman sadan kilometrin päähän.

Kuitenkin välillä tuntuu että on sitten ihan ruuhkavuodet meneillään...

eilinen sunnuntai oli hyvä esimerkki normipäivästä, siis kun aamulla katsoo ulos ja toteaa päivästä tulevan upea ulkoilupäivä. No lauantai siis muutettiin kuopusta, siihen meni se aurinkoinen päivä. Toinen tytär pyysi kyläilemään sunnuntaina. Kas ja anoppi soitteli että hänkin on saanut kutsun, pääsiskö kyydillä. Lähdin Martan kanssa aamulenkille että päästään ajoissa liikkeelle. Kas, taas soitti yksi mummu, pääsiskö samalla kyydillä kauppaan. Sitten soitti työkaveri että lähteekö Martta lenkille koirakaverin kanssa...harmi että oltiin jo liikkeellä. He poikkesi sitten sen verran että koirat pääsi hetkeksi kisailemaan. No sitten kyläreissuun, Venla on juuri täyttänyt 6 kk joten ihan hienoa käydä vierailulla. Sieltä kun lähdettiin haettiin se toinen mummu kaupasta kyytiin.

Kotona pistin heti lenkkikamat niskaan ja ruuan uuniin. Pääsisin vielä auringonpaisteeseen juoksemaan.

Kas, sitten soitti esikoinen jotta olisko meillä kaffetta...no he tulivat sitten 2 veen kanssa kyläilemään.

Sain ruuan jo poiskin uunista kun vasta pääsin ulos. Sain kyllä loppujenlopuksi ihan hyvän

lenkin aikaiseksi. 1,5 tuntia peekoota, metsäpolkuja pitkin Yyterin rannalle. Aurinko paisteli puunlatvojen takana upeasti. Sen verran nopsaan aurinko sitten laski että kun rannalle ehdein niin aurinko oli jo laskenut taivaanrantaan.

Niin ja viikonlopusta puuttui vielä yksi lapsi...

Niin ja mitähän tulevaisuus tuo tullessaan...nyt on vasta pari vanhusta ja kaksi lastenlasta...

Tänään otin sitten uusiksi. Heti kun pääsin töistä kotiin lähdin lenkille ja ehdinpä hyvinkin näkemään auringonlaskun. Tein rannalla muutaman mäkivedon joten ihan hyvä lenkki tänäänkin tuli, vaikkakin vähän eilistä lyhyempi. Yyteristä löytyy kyllä hyviä mäkiä, ei ihan heti tarvitse pidemmälle lähteä.