Aurinkoinen retkipäivä Kalviikin luontopolulla

Helmikuun luontopolkuhaaste patikoitiin eräänä maanantaina. Päivät on sen verran pidentyneet että kun iltapäivällä pääsi matkaan niin hyvin ehti valoisaan aikaan poiskin poluilta.

Nyt suuntana oli Noormarkussa Kalviikin luontopolku. Ei pitkä, n.2,5 km mutta arkipäivänä sopivan mittainen.

Heti ensivaikutelma vaikutti hyvältä ja mielenkiintoiselta, hyvin varustettu metsästysmaja jossa voisi joku kerta viettää enemmänkin aikaa. Kuivia puita puuvarasto täynnä. Ovensuussa oli tiedote miten majalla käyttäydytään ja vapaaehtoisesti voi maksaa kympin käyttömaksun ja siinä oli myös tilinumero. 

Tällä kertaa ei ollut grillimakkaraa mukana joten  vain ihasteltiin paikan runsasta varustelua ja juotiin kahvit ja syötiin eväsleivät ja sitten suunnattiin luontopolulle. 

Alku oli todella märkää, suopursujen valtaamalla alueella luikersi kapea polku ja todellakin piti katsoa mihin askeleensa asettaa ettei kengät kastuisi. Onneksi oli kuitenkin vedenpitävät maiharit jalassa, muuten olisi sukat olleet todella märät.

Kun päästiin vähän eteenpäin ja polkukin nousi jo hieman ylemmäs  kalliolle oli maastokin ihan kuivaa. Ympäristö oli mukavan kivistä ja kalliosta, metsäpohja jäkälän peitossa. Koko perheen reissuun ehkä liian teknistä ja haastavaa, meille oikein passelia.

Vanha kivipyykki

Päivä oli aurinkoinen joten luontopolku kyllä oli todella upea. Jossain vaiheessa vastaan tuli luontotorni jossa tietenkin piti käydä ihastelemassa maisemia. Pieni torni mutta korkea, vähän hirvitti sinne kiivetä mutta kyllä kannatti. Takaisin tullessa tornin juurella syötiin taas retkieväitä.

Polun varteen oleviin opaskyltteihin oli panostettu

Reitti oli kivasti ns. ympyräreitti ja kun  päästiin takaisin lähtöpaikkaan kiivettiin sielläkin tutkailemaan maisemia korkealla kiven päällä sijaitsevaan vähän pienempään tähystystorniin.

Yllättävän kivoja ja mielenkiintoisia paikkoja lähialueilta löytyykin.

Varsinaiseen patikoimiseen meni aikaa 1.40 min ja matkaa ei tullut kuin kolmisen kilometriä. Mutta pääasiahan on matkasta ja maisemista nauttiminen, sekä myös hyvistä eväistä.

Vuosikymmenen viimeinen patikkareissu

Kaverin kanssa haastettiin itsemme kuukausittain tutustua johonkin kivaan luontoreittiin, mielellään lähiliikuntakohteina, Satakunnan alueella. Alkusyksystä käytiin Vaasassa asti mutta on nyt ehditty kolme luontopolkua patikoida myös tässä lähelläkin.

Pinkjärvi, Enäjärvi ja nyt vuoden viimeisimpänä käytiin Noormarkussa retkeilemässä. Haasteen tekee jo sekin että löydetään päivä jolloin molemmilla on aikaa. Minulla tuntuu olevan aina jotain muutakin treeniä mutta kyllähän me on retket saatu sovittua.

Opasteita riitti puoleen jos toiseen

Tällä kertaa oli hieman sateinen päivä, muuten mukava keli sillä pakkasta ei ollut, lämpöasteita 1-2. Tuulista mutta se ei metsässä haitannut, eikä myöskään tihkusade. Eväät reppuun, kaffetta ja voileipää ja joulun viimeisiä herkkujakin oli mukana.

Pienen kosken kuohuntaa

Reittimme kulki pitkin Noormarkunjoen vartta

Aamusella oli vielä vähän hämärää joten askeleita piti vähän asetella, ei onneksi ollut liukasta. Tai sitten ei juuret ja kivet haitanneet kun oli hyvät jalkineet. Muita retkeilijöitä emme tavanneet, ehkä oli liian sateinen keli. Lähdettiin Noormarkunjoen vartta mukaellen liikkeelle, reitti ei ollut mikään rengasreitti joten tähdättiin Kuuskosken laavulle jossa saataisiin eväät syötyä ja sitten takaisinpäin samaa reittiä. Polku oli helposti kuljettavaa, juuria ja kivikkoa jonkinverran. Kuivat polut, eikä siis luntakaan laisinkaan, paitsi ehkä yhdessä kohdassa nimeksi pari senttiä. Joki piti omaa ääntänsä kohdalla olleen kosken kuohutessa, vähän syvemmälle päästessä oli ihan ihanan hiljaista.

Taidonnäyte Noormarkkulaiselta majavalta

Majaviin ei törmätty mutta niitä jäljistä päätellen siellä suunnalla on. Mennessä piti katsella polkua ja askelia joten vasta paluumatkalla huomattiin puissa olevat reittimerkit. Linkistä löytyy jonkinlainen matkailukartta alueesta, sen perusteella tuolla on paljon vielä nähtävää patikoiden tai rohkeasti jokea pitkin meloen, http://www.noormarkku-finpyy.fi/retkeilyreitti.html.

 

 

Sen verran pilvinen ja harmaa päivä että aika pian tuli taas hämärää, reittiin meni aikaa 2:40, 8.13 km. Evästauon kanssa runsas kolme tuntia. Tällaisilla päiväretkilläkään ei mihinkään saisi olla kiire, pimeä saattaa yllättää mutta nytkin oli otsalamppu varoiksi mukana. Kiireetön tutustuminen uusiin polkuihin ja metsämaisemiin antaa sitä oikeanlaista metsäterapiaa ja rauhaa. Toki näillä reissuilla aina muunlaistakin terapiaa ja maailmanparannusta harrastetaan. Parasta on kuitenkin Suomen luonto moninaisuudessaan.

Kippis, joulukuun haaste suoritettu!

Mainittakoon että vaihtoehtoinen päiväretki olisi ollut tarjolla Ikeaan. Veikkaan että nautin enemmän metsän moninaisuudesta, rauhasta ja mahtavasta seurasta, metsäterapiasta.