Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Ultraintervallin jälkeen tuli lepoa pari päivää, ihan hyvillä mielin. Kroppakin palautui nopeaan ilman isompia vaivoja. Olisi siis ollut rahkeita lisäkierroksiinkin. Tiistaina sain pari kaveria mukaan polkujuoksulenkille. Palauttava kepeä kipaisu oli mielessä. Tällä kertaa kun oli herraseuraa niin kas kun lenkistä tulikin odotettua pidempi. Ensimmäisen viiden kilsan maasto on tosi hyvää ja teknistä polkua ja suunnittelin vähän että samaa reittiä tultaisiin takaisinpäinkin. No, lähdettiin kuitenkin eteenpäin soratietä pitkin ja siitä kun vihdoin päästiin metsään etsimään polunalkua niin todettiin että vähän hukassa taidetaan olla. Tällä kertaa siis oli todellista seikkailujuoksua kun välillä harpottiin pitkin risukkoja ja varvikkoja. Löytyihän se polun pääkin taas ja päästiin takaisin lähtöpisteeseen. Kiva polkureissu, ei aina tarvitse mennä merkattua reittejä. 1:46 12.15 km avg 117 bpm. Jossain Ruosniemen hoodeilla polkuja etsimässä Torstaina olin aamulla aikaisin ...

Kesän mahtavin ja hauskin juoksutapahtuma oli lauantaina Lattomerellä. Nakkilassa ihan Porin kupeessa. Tapahtuman keskiö sijaitsi Lattomeren Toiveen majalla. Mukana oli 31 juoksijaa ja vielä talkoolaisia siihen muutama joten paikka oli juuri kompaktin kokoinen tällaiselle ryhmälle. Majaan mahtui hyvin tuollaisen porukan eväät, herkut, herkut ja vieläkin herkut ja muut ruuat ja juomat. Onhan se selvää että ultrakisoissa ruualla on miltei kaikista suurin merkitys. Henkisesti ja fyysisesti. Sapuskat tuotiin nyyttäriperiaatteella joten pöydästä sitten löytyikin ihan laidasta laitaan kaikkea mahdollista. Tarjolla oli toki kanakeittoakin joten pelkkää herkkua ei tarvinnut napostella.  Oman vatsani tuntien otin pöydästä syömistä harkiten. Majoitustilatkin löytyivät jonne pääsi lepäämään, ne olivat kyllä rajalliset joten löytyi pihalta myös jonkun telttakin. Saunat olivat lämpimänä ja jo pelkkä pesukin virkisti kierrosten välissä. Sauna oli perinteinen mökkisauna jossa ve...

Koska YlläsPallas lähestyy pitää käydä muistin virkistykseksi poluillakin juoksemassa. Maastossa nyt tulee paljon lenkkeiltyä, mutta enemmän teknistä maastoa pitää hakea esim. Ruosniemen metsistä. Ehdottomasti enemmän siellä olisi pitänyt juosta, ihan jo hirvittää tuleva koitos heinäkuussa. Sunnuntaina sitten päästiinkin pitkästä aikaa hippokerhon kanssa yhteislenkille. Treffit heti ysiltä. Aamu oli kostea koko yön sateen jälkeen mutta aurinko lämmitti hyvinkin pian eikä poluilla ollut ollenkaan märkää. Ensimmäinen kilometri pitkin vanhaa rautatietä ja sitten polulle. Juurakkoa ja kivikkoa ja kalliota on riittämiin, katse pitää olla tarkkana. Jalassa Hokan speedcoatit jotka ovatkin oikein hyvä valinta. Ainoastaan mudassa ne eivät pidä, onneksi sitä oli vain parissa kohtaa.  Hippokerholaisia Ruosniemen polkuja   Aamuaurinko pilkottelee hienosti puiden takana joten oikein virkeä aamunavaus. Metsäpolun loppuessa jatkettiin soratietä eteenpäin kunnes saa...