Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Maanantaina piti lähteä pitkikselle joka jäi viikonloppuna tekemättä. Kuinka tuntuukin taas tutulta... Eikä se juoksu ollut sitten ollenkaan kevyttä. Luulin että saan kääntyä piankin takaisin. Lähdin metsäpolkuja pitkin Yyteriin päin, matkalla bongasin uudet rappuset! Siis ikivanhat ja sammaleen peitossa, ei yleisessä käytössä vaan vähän pöpelikössä piilossa. Jotenkin nyt ne vaan pomppasi silmille "haa, rappureeniä", no rappusia on 37 kpl. Muutamaan kertaan testasin niitä ja siitä varmaan sain vähän virtaa lenkille, lopulta lenkin pituudeksi tuli pari tuntia. Tein myös toisessa kohtaa muutaman mäkivedon. Klassinen esimerkki taas kun juoksu tökkii ja yhtäkkiä se kulkeekin vaikka minne. Ehkä nämä kaipaisivat vähän rapsutusta. Keskiviikkona  kävin vaihteeksi juoksemassa mäkivetoja Porin metsässä, kuinkas muutenkaan. Sykkeet oli jo alussa tosi korkeat, pitäisi varmaan vaihtaa kelloon paristo. Parin kilsan alkulämmittelyn jälkeen pistelin mäkiä edestakaisin useampia k...

Johanna Kantapääopistosta laittoi minulle haasteen. Pitäisi miettiä mistä asioista on kiitollinen. Hyviä asioita. Haaste jossa joutuu siis oikein miettimään aihetta. Tuntuu helpolta mutta pitää ihan miettiä että mikä tosiaan on sitä hyvää. Johanna kirjoitti myös toisesta aiheesta joka pisti miettimään, miksi kirjoitan blogia. Annanko itsestäni myös muuta kuin vain nämä treenijutut... Olen alunperin alkanut kirjoitella ihan omaksi ilokseni ja pitkän aikaa meni ennenkuin kenelläkään edes ohimennen mainitsin blogistani. Tässä tekstissä varmaan tulee itsestään ilmiannettua muitakin kuin treenijuttuja. Joskus tuntuu, ansaitusti ehkä, että olenkohan vähän itsekeskeinen tyyppi. Tarkoitan sillä sitä että pidän huolen että olen itseeni tyytyväinen, en välttämättä passaa muita vain siksi että pitäisi. Äitinä tai mummuna. Passaan mielelläni, ehkä olen jo saanut vähän välimatkaa siihen sikäli että oma kuopukseni on jo yli kaksikymppinen, neljästä lapsesta nuorin. Olen kyllä tovin to...

Maanantaina reissusin Vaasassa tyttären luona ja aikomuksena käydä imuriostoksilla! Tarkoitus oli ostaa ensimmäiset Asicsen tossut, Yksi malli oli kiikarissa. Jännä kun en ikinä ole kyseistä merkkiä käyttänyt, enkä ole halunnut edes niitä hommata. Nyt kuitenkin sattumalta kokeilin ja ne tuntuivat oikein hyviltä. Iän myötä varmaankin on vähän toinen jalkaholvi madaltunut ja se on sitten siitä syystä ehkä vaivannutkin.   Mieli avoinna muillekin merkeille, vaikka myyjä kovin oli Asicstyyppi. Hän esitti vähän Hokaakin mutta en halunnut niitä kun juurihan ostin Hokan Speedgoatit polkujuoksukengiksi ja olen niillä ehtinyt juosta vasta kaksi kertaa. Ne on kyllä aivan mahtavat. Hän nyt kuitenkin toi kokeiltavaksi myös Hokan Clifton 4:set. Ai ai, nehän olivat aivan ihanan tuntuiset. Heti olisi tehnyt mieli lähteä lenkille! Asics tuntui toisessa jalassa ihan..tavalliselta ja tylsältä! Valitsin Hokat ja olin tyytyväinen. Tiistaina tein niillä ensimmäisen juoksun, käytiin ko...

Viikonlopun kisailut jäi sikäli päälle että olin ihan endorfiinipöllyissä pari päivää. En ole varma mahdoinko yölläkin juosta kasitien laitaa. Mutta se näissä kisoissa onkin parasta kun ne tuovat onnistuneita ja hyviä fiiliksiä, onhan yksilösuorituksetkin makeita mutta tällainen viestijuoksu, hyvällä porukalla on vähän erilaista kun saa hehkuttaa juoksuja ja onnistumisia muiden kanssa. Vaikka mielestään ei ihan nappisuorituksia olisikaan saanut niin se jää taka-alalle kun on hyvä porukka koossa. Kaikki ovat samanlaisessa pöllyssä juoksun jälkeen...no, jo ennenkin juoksua... Maanantaina pidin lepoa juoksusta ja tein koiran kanssa vähän pidemmän kävelylenkin. Siitä tuli pidempi kun en malttanut lähteä pois metsästä. Menin rauhalliseen tahtiin pitkin polkuja ja vähän vierestäkin, nautin ja nuuhkin metsää ja ihailin maisemia. Martta siinä samalla meni kuin duracellpupu pitkin poikin, ihan joka suuntaan. Tiistaina tein kympin rauhallisen lenkin, pk-vauhtia enkä niin...

Tiistaina vielä viimeisiä vauhteja Karhuviestiin. Jos viikonlopun pitkiksellä oli syke erittäin matalalla niin nyt vedoissa sykkeet huiteli ihan taivaissa...200 m x 5 ja maksimit oli reippaasti yli mun huippulukemat ! En helpolla saa noissa vedoissa sykettä ylös, vaikka ne tietenkin pitäisi tehdä kovilla lukemilla...nyt taisi olla kaikki yli 170..jopa 191, mähän olisi jo hapeton tossa vaiheessa. Suunnon käppyrää kun katselee niin se taisi taas kulkea omia polkujaan... Mutta keli oli taas erinomainen, aurinko paistoi ja lämmitti. Keskiviikkona kokoonnuttiin vielä viestiporukan kanssa pienelle lenkille Katinkuruun. Nyt sitten satoi vettä! Onneksi se ei siellä metsässä haitannut ja jossain vaiheessa se jo loppuikin. Lopulta keli oli siis taas kerran oikein mainio. Pientä lämmittelyjuoksua alkuun ja sittan takaisin reippaan rennosti, muutamia tolpanvälejä vauhtia vaihdellen.. Pari viimeistä päivää sitten vaan venyteltiin ja rullailtiin jalkoja auki. Takareisi jumitti ja päät...

Munakari Tänä pääsiäisenä on kyllä ilmat hellinyt. Lauantaina katselin kaukaa kun ihmisiä meni isoin määrin kohti Munakaria ja päätin että seuraavana päivänä minäkin lähden sinne tutustumaan ja otan eväät reppuun mukaan. Kyseiseen pieneen saareen ei normitalvina viime vuosina ole päässyt, nyt on pitkästä aikaa meri kunnolla jäätynyt. Kesällä sinne saattaa päästä kahlaten jos vesi on tosi alhaalla, ainakin puoli metriä normia alempana. Sunnuntaina kävin ensin juoksemassa viikon pitkiksen. Lähdin vaihteeksi metsään, polkujuoksua parhaimmillaan. Hyvää treeniä tulevaa kesää silmälläpitäen. Hokat olivat taas kyllä mainiot, vaikka polut olivat välillä tosi epätasaisia niin askel oli vakaa. Lauantain kolmen tunnin kävely oli tehnyt tehtävänsä, syke ei noussut 130 päälle oikein lainkaan. Keskisyke oli 124. Hämmästelin sykettä jo matkan aikana sillä normistihan poluilla on aina vähän korkeampi syke. Nytkään reitti ei siis todellakaan ollut tasaista neulaspolkua! 1,40 min ja n. 12 km...