Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Vime viikkojen hermoilut ja mahavaivat olivat poispyyhitty lauantai-aamulla. Starttiviivalla syke oli maksimissaan 92, en siis turhia jännittänyt. Olin päättänyt ottaa ihan rauhallisesti ilman paineita. Lauantaina lähdettiin kaverin kanssa aamubussilla Helsinkiin ja oltiin hyvissä ajoin paikan päällä. Tutustuttiin rauhassa  Expoon ja yritettiin päästä tunnelmaan mukaan. Ihmisiä oli kuin sieniä sateella, yhtään julkkista en bongannut enkä kyllä pahemmin muitakaan tuttuja. Mahdolliset tutut sulautui massaan. Keli tuntui sopivalta, vähän tuulikin paikoin. Toki keli kyllä päivän mittaan lämpeni, vähän liikaakin. Exposta ei voinut isoja ostoksia tehdä että sai kaikki kamat mahtumaan siihen pussukkaan mitä saimme. Katselin kyllä kieli pitkällä NewBalancen tossuja, onneksi ei ollut tarpeeksi isoa kokoa minun siroihin jalkateriin. Zante tuntui hyvältä jalkaan, haussa onkin kevyempi tossu lyhyempiin ja vähän vauhdikkaimpiin matkoihin. Sitten vaihto juoksuvermeisiin, pussukka piti v...

Koko viikko on vaan tankattu ja levätty ja olo on sen mukainen. Siis turpea. Sattui kohdalle aikamoiset helteetkin joten on ollut hyvä totutella aurinkoon, ihan siis kotipihalla lötkötellen. Tiistaina kyllä kävin parin tunnin kävelyllä, tosi verkkaisella kylläkin. Yhtenä päivänä käytiin siivoilemassa mökkiä kesäkuntoon. Maanantaista asti on tankattu nesteitä ja kolme viimeistä päivää varsinaista tankkausbumtsia ja hiilaripitoista ruokaa. 2,5 kiloa olen viikon aikana paisunut, nimenomaan. Olo on erittäin tukala eikä nälkä ole ollut mutta pitäähän sitä tankata. Eilen illalla oikein vatsaan sattui kun meni nukkumaan. Ai perhana kun olisi jo koko maraton ohitse. Tänään olin koiran kanssa kävelyllä 35 minuuttia ja se kummasti kevensi oloa. Venytetty on ja rullailtu ym. ym. Pitäis olla notkee mutta aika tönköltä tuntuu. Varusteet on mietitty valmiiksi ja samoin reppu pakattu niin että se mahtuu siihen säilytyspussukkaan. Ei siis mitään ylimääräistä kamaa mukaan. Geelit ja juomat...

Valkovuokkoja ja Juoksijan Järki äitienpäivälahjaksi Juuri tuossa totesin ettei mitään ole enään tehtävissä, ainakaan kunnon suhteen. Kropan huoltamista, venyttelyä ja henkistä valmistautumista. Vatsa on jo vähän asettunut. Takareisi krinnaa edelleen mutta olen sen nyt antanut vaan olla. Jalkapohjaan pistin edellisen pitkän lenkin jälkeen jääpussia. Juoksua nuo ei haittaa ja se miltä sitten juoksun jälkeen tuntuu on sitten sen ajan murhe. Sellainen fiilis on nyt että tämä on viimeinen maraton. Ihan jo sen vuoksi että kaikkea muutakin kivaa juoksua ja pyöräilyä voisi tehdä, lähteä extemporee juoksemaan rappusia tai ylämäkiä tai lähteä pitkälle pyöräilylle. Mutta. Kun on tuo maraton. Pitää levätä, pitää ottaa rennosti, pitää palautua ym. ym. Jos olisi menossa vaan höntsäilemään niin voisi ottaa vähän iisimmin tämän harjoittelunkin mutta tarkoitus olisi vähän parantaa edellistä aikaa. Sunnuntaina lähdin läskipyöräilemään Yyteriin, pitkästä aikaa kunnon maastolenkkiä. P...

Maanantaina piti olla lepopäivä sunnuntain rankan pitkiksen jälkeen. Kas mutta löysin itseni taas Porin Metsästä. Olin sitten kouluvuosien ensimmäistä kertaa suunnistamassa! Kaverin kanssa oli vasta viimeviikolla puhetta että tänä kesänä käydään ainakin kerran kokeilemassa suunnistusta. Extemporee...nyt siis käytiin ja todennäköisesti käydään vielä monta kertaa tänä kesänä. Oli se niin kivaa puuhaa. Rastikarhut järjestää mm. näitä maanantairasteja eripuolilla Poria. Osallistumismaksu oli viisi euroa ja siihen päälle emit 3 euroa.. Siis taas polkutossut jalkaan ja menoksi. Keli oli loistava, paikoitellen oli metsässä tosi märkää mutta se on jo tuttua että tossut kastuu matkalla. Valitsimme reitin B, ei siis kaikkein helpointa. Helppoahan se tietty oli kun maasto on tuttua, mutta kartan tulkintaahan tässä treenataan. Löytyi taas ihan uusia polkujakin. 11 rastia piti löytää. Reitti oli 6,4 km mutta suunto näytti 8,3 km. Ehkä parissa kohtaa oli pientä hakua. Aikaa meni 1,28 ja ...