maanantai 21. syyskuuta 2020

Uutta energiaa treeniin !

Aili-myrsky pisti polutkin uuteen uskoon. Pari treeniä tuli sen vuoksi siirrettyä ja nyt kävinkin vähän uteliaana tutkimassa lähimetsää miltä näyttää. Olihan siellä mielinmäärin puita kumossa, ristiin rastiin. Pyörällä ehkä joutuisi etsimään vaihtoehtoisia reittejä.

Sunnuntai meni pääosin saaressa siivoten pihaa mökin ympäristössä. Onneksi ei mitään vahinkoja tullut. Sen vuoksi lähdinkin lenkille vasta illalla. Yksi hyvä motivaattori muuten jos on lenkille lähtö tahmeaa, uudet energiageelit! Sain testattavaksi Chimpanzeen energiatuotteita. Mielelläni lähdin mukaan sillä ennestään tuote on tuttu, vähän olen kokeillut. Testiin sain geelejä, juomajauheita ja patukoita. Sekä energia- että proteiinipatukoita, joita en ole ennen kokeillut. Jotenkin miellän tuotteet tuonne polkujen suuntaan, olenkin niistä eka kertaa kuullut jonkun polkukisan yhteydessä ja viimeksi ostin niitä Nutsin kisapaikalta suunnatessani Hetta-Pallakselle.  Tokihan ne käyvät jokapaikkaan yhtä mainiosti. Ajattelisin käyttäväni noita patukoita enemmän patikka- ja fillarireissuilla. Pitkät polku- ja maastojuoksutkin on minulla sen verran vauhdiltaan verkkaisempia että sinnekin patukat sopivat mainiosti. Olen montaa protskupatukkaa viime aikoina testannut ja pääosin ne ovat aika kamalia. Gluteenittomissa ei edes ole isoa valikoimaa. Chimpanzeen tuotteet oli muihin verrattuina ylivoimaisen hyviä. Siis maku ja patukan koostumus.

Yhteistyössä Chimpanzee Finland

Hyvää niissä on se että ne sopivat meikäläisenkin herkälle mahalle. Tänään testasin ananaksen makuisen energiageelin. Yllätyin että se ei ollenkaan ollut odottamani äklön makea ja tahmea geeli, vaan jotenkin jännän "rouheinen", mukava suuntuntuma ja suorastaan olisin halunnut lisää. Ei yhtään liian makea. Päivän maastolenkki siis 1:56:55, matkaa ei tullut kuin runsas 12 kilsaa sillä ihmettelin muutamaan otteeseen myrskyn jättämiä jälkiä. Keskisyke 122. Välttämättä en ole vastaaville lenkeille edes ottanut geelejä mukaan, ehkä vähän juotavaa. Tänään oli vaan tullut syötyä vähän heikosti joten sen vuoksi lisäenergiaa reppuun.

"Chimpanzee energiageelit ovat valmistettu 100% luonnollisista ainesosista eikä niissä ole käytetty keinotekoisia väri- tai makuaineita. Ne ovat myöskin vegaanisia eivätkä sisällä mitään geenimanipuloituja ainesosia tai gluteenia. Ei sisällä yleisesti urheiluravinteissa käytettyjä makeutusaineita kuten sorbitolia, ksylitolia, sukraloosia, isomaltia tai maltitolia, jotka imeytyvät hitaammin ja epätäydellisemmin ja voivat näin aiheuttaa ilmavaivoja, ripulia, vatsan turvotusta tai muita vatsaoireita."


Maistuis varmaan sullekin..

Lauantaina seikkailtiin naisporukalla Tampereella. Lähdettiin Kauppiin testaamaan syketasoja. Testauspaikka oli Kauppi Sport Centerissä. Mielenkiintoinen sessio, olin ekaa kertaa vastaavassa pyörätestissä. Nyt sain sykealueet pyöräilyyn joten saan jotain rotia fillaritreeniin. Tarkemmat ohjeet saan pikapuoliin sähköpostiin. 

Anna, Maikku ja mää ite...

Viime talvena kävin Teskun juoksutestissä mittaamassa sykealueita. Kiva nähdä miten tulokset poikkeavat toisistaan. Nyt sain kyllä selkeästi palautetta mistä aloitetaan. Pk-alue oli heikointa joten sitä lähdetään kehittämään.

Nyt muuten huomaan jo miettiväni maastopyöräilyreissua ihan vain saadakseni maistella noita patukoita :D


maanantai 14. syyskuuta 2020

Syyskuussa tekniikkaa

Syyskuu alkoi pirteästi, treenit on olleet hyviä ja itselläkin on hyvä motivaatio ja intoa tehdä. Sain taas henkilökohtaisen kalenterin ja se keskittyy nyt lähinnä talven tavoitteisiin, lajitekniikkaan, fillariin ja uintiin. Oma treeniporukkamme on treenannut koronankin aikana säännöllisesti , välillä tietty vähän yhteisharjoituksia muokaten. Nyt kun kaikki ovat intoa puhkuen alkaneet syystreenit, niin toivotaan että korona ei tuo yllätyksiä.

Uimassa olen jo ollutkin muutaman kerran ja tekniikkaa on kyllä hiottu. Minähän kuitenkin olen ihan alkutekijöissä joten harjoittelu on alkanut aikalailla perusjutuista. Uimahallissa on kaikki apuvälineet poissa käytöstä joten investoin omaan lautaan. Viime talvena koin sen hankalaksi ja se kävi kyllä olkapäiden päälle. Nyt tuntui jo huomattavasti helpommalta. Ilmeisesti uimataito on avovedessä vähän kehittynyt. Samalla siis myös tekniikka. Mutta tekemistä on koko talveksi. Itsellä on kuitenkin vähän luottavaisempi fiilis oma uimiseen.


Myös spinniä kuuluu kalenteriin ja eka tunti oli pitkästä aikaa hauska ja hikinen. Tuntui muuten oudolta ottaa mukaan fillarikengät muttei esim. pyöräilykypärää...

Tämän vuoden tärkeimmät juoksukisathan siirtyi syksyyn. Pitkän harkinnan jälkeen myin pois sekä Nuuksion että Kolin polkukisat. Ensi vuodelle siirsin Aulangon sekä Helsinki City Maratonin. Muitakin muutoksia on ollut jonkin verran, mutta jotain pientä kisaa on vielä luvassa syksylläkin. Ilmoittautunut en ole vaan katson kun sopiva sattuu kohdalle.


Viime viikon treenit; maanantaina fasciatrainig, tiistaina uintitekniikkaa 45 min ja illalla 8x200m juoksuvetoja, 48 min, 5.2 km ja sykkeet 121/159. 

Keskiviikkona polkujuoksukoulua,  Torstaina lepopäivä ja perjantaina palauttavaa maastojuoksua 1:39, 10.36 km avg 124 bpm. Lauantaina uintitekniikkaa 1,45 min ja sunnuntaina spinni 1:08 tuntia, sykkeet 118/153.

Tuo fasciatraining on ihan älyttömän hyvää koko kropalle. Joka kerran jälkeen on ollut paikat hellinä. Ilmeisesti siis tarvetta on. Polkujuoksukoulusta tuonnempana...


Huomaan että teknisillä poluilla on askel hidastunut ja ehkä vähän aristelee reippaampaa menoa. Siispä enemmän polkujuoksua syksyyn! Siinäkin tekniikkatreeniä.


torstai 3. syyskuuta 2020

Lyttylän Pirunpesä ja elokuisen yön viettoa


Syksy on jo ihan tuossa tuokiossa vaikka vielä on kelit olleet aikalailla kesäisen lämpimiä. Vietettiin kamun kanssa Suomen Luonnonpäivää missäs muuallakaan kuin  metsässä ja meren äärellä. 

Alunperin oli tarkoitus viettää viikonloppua "Viidentähden hotellissa" metsän keskellä. Päädyimme kuitenkin omatoimiseen majoitusviikonloppuun.  Suomen Luonnonpäivän kunniaksi me lähdimme pienelle retkelle tutustumaan erääseen lähiseudun  luonnonmuistomerkkiin.

Lyttylän Pirunpesä on maantieltä vain kilsan päässä, silti en sinne koskaan ole eksynyt. Polun alkua ei ole merkattu joten pitää tietää sellaisen olemassaolo löytääkseen paikan. Facebookiin on perustettu ryhmä nimeltään ”Satakunnan luontoliikkujat” jonka nimikin kertoo millaisesta ryhmästä on kyse. Sieltä ollaan bongattu vinkkiä moneen muuhunkin luontokohteeseen.




Koska kohde oli meille molemmille uusi ehdittiin jo funtsia kannattiko näin lyhyelle reissulle edes lähteä. Otettiin eväät mukaan niin saataisiin ainakin kuksakaffeet luonnossa. Kun päästiin lohkareiden luo niin näky oli kyllä mahtava. Vaarallisen ja muutenkin arveluttavien näköisten kolojen ja kivien ja onkaloiden tutkiminen olikin ihan hauskaa. Uskaltauduttiin jopa joihinkin luoliin laskeutua. Sopivan turvallisessa kohdassa pidettiin evästauko. Meillä meni kohteessa pitkälti toista tuntia. Mielenkiintoisia koloja. Siellä riittää tutkittavaa useammankin retken kohteeksi. Ei todellakaan pienten lasten tai huonojalkaisten paikka.




"Pirunpesä on siirtolohkare, joka on kulkeutunut paikalleen Lyttylän metsään jääkauden aikana. Lohkare on hajonnut ja siitä on muodostunut laajalle alueelle pieniä luolia ja kivikasoja.

Röykkiön ylin huippu ylettyy arviolta kymmenen metrin korkeuteen. Pirunpesä on uusimpien mittauksien mukaan Suomen kolmanneksi pisin luolasto. Pituutta sillä on jopa 70 metriä.

Pirunpesän nimi mainitaan jo 150 vuotta vanhoissa kartoissa. Paikka on saanut nimensä, kun entisaikojen ihmiset eivät osanneet selittää, mistä mokoma kivi luolineen on paikalle eksynyt. Paremman selityksen puuttuessa he luulivat, että maahiset ja peikot ovat rakentaneet itselleen asuinsijoja ja niinpä he nimittivät tämänkin paikan Pirunpesäksi." 

Kuvaus löytyi täältä : https://retkipaikka.fi/ 




Reissun jälkeen suuntasimme Reposaareen mökkeilemään. Mukana oli makuupussit sillä tarkoitus oli nukkua yö ulkona. Teimme makuupaikan laavuun ja aamulla oltiin oikein tyytyväisiä. Sanoinkuvaamattoman rauhallinen ja hiljainen elokuun yö. Ei hiiskahdustakaan, ei itikoita eikä lintujen tai muidenkaan otusten rapinaa. Ihan taianomaista. Olimme saaressa ja merikin oli aivan tyyni. Kuuntelin nimittäin vähän väliä sillä vanhan kroppa kärsi kovasta alustasta, olisi edes tyynyt pitänyt olla pieluksena. Mutta kaikenkaikkiaan hieno kokemus jota monasti on suunniteltu mutta nyt toteutettiin sillä olihan #nukuyöulkona.


Sijoitin muuten viimetipassa Tokmannin "vaeltaja" merkkiseen makuupussiin, 12 euroa. Hyvä ostos, ainakin tällä kertaa tarkeni oikein hyvin. Lämpötila yöllä  taisi olla yli 10 astetta joten ei muutenkaan ollut kylmä yö. Ainakaan siellä makuupussissa.



perjantai 28. elokuuta 2020

Treenit jatkuu...

Päädyin taas kuitenkin jatkamaan tutussa treeniporukassa vielä tulevankin vuoden. Eihän siitä eroon pääse kun ei halua. Sitäpaitsi jonain hektisellä hetkellä olen sanonut tulevaisuuden tavoitteekseni osallistumisen ikäsarjaan vielä ikäneitonakin...sen jälkeen alan kutomaan sukkia.

Sitäpaitsi mitä korkeammalla ikätasolla kisaa, sitä paremmat mahdollisuudet mitalisijoille! Joten jatketaan vielä...

Yritän kuitenkin ottaa vähän rennommin, vaikka kalenterissa olisikin kilsan vetoja voin lähteä vaihtoehtoisesti tekemään jotain muutakin. Yleensä pidän kiinni ohjelmasta. En kuitenkaan ihan pipo kireenä silloinkaan vaan kuuntelen kyllä mieltä ja maallisia tuntemuksia. 

Samaan syssyyn  huomasin ilmoittaneeni itseni polkujuoksukouluun. Se on lyhyt, vain kuusi kertaa joten ajattelin että se olisi kivaa ja vähän erilaista vaihteeksi.


Muutenkin on fiilikset nyt aivan erilaiset kuin viikko pari takaisin. Pari kunnon yhteistreeniä, hauskaa ja kuitenkin tehokasta, toi taas kummasti treenihaluja. Tiistaina oli tiedossa vetoja, 5 x 1 km. Kroppa ei todellakaan ollut sen oloinen että vedot lähtisivät lentoon. Kuinkas ollakaan ohjelmassa olikin kolmen kilsan testilenkki. Vähän lämmiteltiin ensin ennen varsinaista testiä. Siis tykkäsin, matka meni suht kivuttomasti ja maaliin pääsin ilman välikuolemaa. Paukkuja siis ehkä jäi käyttämättä. 15:12, 5.04 keskarilla sykkeet 156/164. Ajasta laskettiin myös cooperin aika, se oli ikäiselleni erinomainen, 2367 m.

Keskiviikkona pitkästä aikaa rapputreenit, alkuun kilsa lämmittelyä hölkkäämällä paikan päälle ja tehokkaan treenin jälkeen pari kilsaa palauttavaa juoksua.


Torstaina meinasin torkahtaa sohvan pohjalle mutta onneksi sain lenkkiseuraa. Teimme treffit polun päähän johon molemmilla on parin kilsan matka ja jatkettiin siitä yhdessä poluille. Kilometrejä kertyi 12.85, aikaa kului 1:55:40 ja keskisyke mainio 123. Hyvä lenkki. Kummasti saa virtaa treenikavereista joten nyt on taas oikein hyvät fiilikset syksystä. 



sunnuntai 23. elokuuta 2020

Entäs sitten, assua vai polkuja...

Syksyn kalenteri on pikkuhiljaa tyhjentynyt. Myin pois osallistumisen  Nuuksioon ja siinä samassa meni myös Vaarojen maraton. Vielä olisi jäljellä HCM  ja senkin tulen jättämään väliin. 

Tänä viikonloppuna on kovin ollut kisoja, mutta itseäni vähän korona mietityttää. Motivaatiokin on oikeastaan kärsinyt tästä kaikesta. Yhtään ei nappaa esim. maratoniin harjoittelu. Treeniä on kyllä tullut tehtyä monipuolisesti mutta ei pitkää peekoota asfaltilla. Maastossa kyllä olen juossut. Maraton vaan tarvitsee tuota jalkojen iskutusta ja viime kerralla sen puutteen huomasinkin.

Pitäisi päättää mihin tähtään nyt syksyn ja talven harjoittelussa. Triathlon toki olisi ensi kesän ykköstavoite. Ehkäpä sprinttimatka nyt kuitenkin vielä. Siihen on selkeät tavoitteet talven varalle, uinti ja pyöräily. Varsinkin uinti. 

Isoin ongelma nyt on se etten aina osaa päättää mitä tekisin. Pitäisi juosta, valitsenko maastoa vai asfalttia, mäkivetoja porin metsässä vai kunnon rykäsyjä esim. ruosniemessä. Kilsan vetoja vai yhteislenkkiä poluille. Lähdenkö maantiefillarilla vai fatbikellä . Jumppaa, kehonhuoltoa, lihaskuntoa...patikointia, melomista ja vaikka mitä aina tulee vastaan. Muutakin elämää on ja työ. Pitäisikö vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta tekemään lenkkejä aikaisin aamulla. Mitä pidemmälle päivään sen jättää sitä vaikeampi sinne on lähteä.

Toivottavasti nämä mietteet on vaan jotain väliaikaista häröilyä ja saan ajatukset koottua.

Viime viikolla oli parikin kivaa ja erilaista juttua. Hiittenharjulla oli Suomen Ladun järjestämä Polkujuoksukiertue jossa kävin. Kiva tapahtuma jossa sai myös tutustua Hokan tossuihin ja testatakin niitä lenkillä. Lähdin mukaan viiden kilsan maastolenkille, onneksi oli opastettu lenkki sillä en ole ennen noissa maisemissa käynyt. Lenkki oli ihan reipas ja koska keli oli todella lämmin ja matkan varrella pari hyvää mäkeä niin hyville sykkeille pääsin. Lisäksi kävin erillisillä 1-2 kilsan pikkupyrähdyksillä vielä kolme kertaa niin ihan hyvä treenipäivä. Kalenterissa oli kyllä 2,5 tunnin pitkis mutta se siis hieman typistyi ja oli erilainen mitä alkujaan piti olla.

Viikolla vaihdoin sitten viikon vetotreenin polkujuoksuun. Pori Trail Runners järjesti pitkästä aikaa yhteislenkin ja lähdin sitten heidän mukaansa. Matkassa oli 16 innokasta polkujuoksijaa. Mukana oli eritasoisia juoksijoita ja kaikki otettiin hyvin huomioon ja mentiin suht rauhallisesti. Luvatun 10 kilsan matka kyllä venähti miltei kolme kilsaa pidemmäksi. Muutamaan otteeseen oli polku vähän hakusessa. Saldoksi tuli siis 2:16, 12,65 km avg 133 bpm.

Matkan varrella oli alkuun aikamoista kivikkoa ja nokkospuskaa, vattupusikkoa ja monenmoista heinikkoa. Yksi hakkuuaukea jossa eteneminen oli hivenen haasteellista. Keli oli yllättäen todella lämmin mikä myös vaikutti menemiseen. Vaikka välillä vähän polunpäät hukassa olivatkin, oli lenkki oikein hauska ja ainakin maasto monipuolista. Oli todella kivaa pitkästä aikaa mennä kunnon polkujuoksulenkkiä. Näitä yhteislenkkejä on odotettavissa myöhemminkin.

Tämänkin viikon pitkis jäi tekemättä sillä lähdin mieluummin kaverin kanssa maantiepyöräilemään. Hyvää treeniä toki sekin, hippasen yli kakstuntia reippaassa tuulessa. 2:10, 41 km.



perjantai 14. elokuuta 2020

Kangasala Triathlonin fiiliksiä

Nyt on sitten ensimmäinen triathlon-kisa takana. Kangasalan triathlon kuntosarja, jossa matkoina oli 500m/15km/4km. Eipä mennyt kisa edes huonosti, tulin omassa sarjassa kakkoseksi joten siitä muistona upea mitali. 

Yllättäen minua ei etukäteen edes jännittänyt. Sain kuopuksen mukaan matkaseuraksi ja muutenkin vähän katsomaan äidin perään. Oltiin paikalla ihan sopivasti, en ehtinyt liikoja miettiä tulevia osuuksia. Kisaamassa ja huoltamassa oli myös treenikavereita joilta sain sitten viime hetken neuvoja. Niinkuin ennenkin olen huomannut että itse suoritus on helpointa, kaikki muu sählääminen ennen kisaa vie eniten energiaa.

Ensin kävin ilmoittautumassa ja fiilistelemässä tunnelmaa. Aamulla oli jo ollut lasten sarjoja ja meneillään oli triathlonin kokeilusarja. Kuhinaa oli ja iloisia ilmeitä, monen ikäistä ja tasoista triathlonistia.

Sitten piti jo hakea fillari autosta ja viedä se lähtöalueelle. Olen yhtä triathlonkisaa ollut katsomassa joten vähän olin jyvällä järjestelyistä. Ennen starttia oli tarkoitus päästä veteen uimaan muutamat lämmittelyvedot. Sinne tuli jo melkein kiire, muutamia vetoja ja spurtteja ehdin onneksi tehdä. Se oli hyvä juttu, sillä itse uinnin aikana ei päätä kivistellyt yhtään. Sitä etukäteen eniten jännitin. Keli oli todella lämmin joten märkäpuvussa rupesi olemaan vähän tuskainen fiilis. 

Uinnin lähtö oli ns. rolling start, muutama kisaaja kerrallaan lähti pienin väliajoin. Uinnissa ei siten tullut ruuhkaa ja sai hyvin tilaa itselleen. Kyseinen lähtösysteemi oli ilmeisesti koronasta johtuva, tällaiselle huonolle uimarille se sopi hyvin, ei tarvinnut ruuhkassa suunnistaa.

Uinti sujui minusta ihan hyvin, siihen nähden miten yleensä olen uinut. Heti alkuun lähdin vähän liikaa sivuun mutta onneksi tajusin sen aika pian ja pystyin helposti palaamaan oikeaan suuntaan. Muutamaan otteeseen jouduin ottamaan vähän happea parilla rintauintivedolla mutta pääsin pian jatkamaan. Lopussa kyllä huomasin että meinasi mummu väsähtää. Kun pääsin rantaan niin taas keräilin itseäni hetken kävelyvauhdissa, ennenkuin sain jalat alleni ja kiirehdin vaihtopaikalle. T1 kesti yli 4 minuuttia, harjoituksen puutetta. Sukkien laittamisessa menee kummasti aikaa. Sitten vaan matkaan.

Pyöräilyreitti oli kokonaan suht hyvää asfalttia, ylämäkeäkin kyllä oli mutta myös alaspäinkin sitten sai rallatella. Liikenteenohjaajia oli hyvin, joka kulmassa missä vähänkin mentiin eri suuntaan oli joku aina näyttämässä mihin suunnataan. Lopulta ohittelin montakin pyöräilijää. Yritin olla tarkkana etten vaan mene liian liki toista pyöräilijää. Kisassa oli nimittäin peesikielto ja se vähän mietitytti.Pyöräilyosuus oli vain 15 km joten se meni nopeasti. T2 sujui jo paljon nopeammin. Nyt toki ei tarvinnut kuin vaihtaa kengät ja kypärä lippikseen. Niin ja pyöräyttää numerolappu etupuolelle. 

Juoksu oli alkuun vähän kun spagettia olisi pyöritellyt. Aika alussa oli myös napakka ylämäki. Otin siinä kyllä muutamia kävelyaskelia. Koska oli helteinen päivä, oli vesipisteitä lisätty. Juoksuosuudeksi oli ilmoitettu 4 kilsaa, en saanut omaa mittaria päälle juoksuosuudella, joten data jäi siltä kohtaa puuttumaan. Vähän harmitti, matkalla olisin seurannut lähinnä sykettä ja vauhtia. Mielestäni menin hyvää vauhtia mutta lopulta aikaa meni aika kauan. Onneksi miltei puolet matkasta oli kivaa alamäkeä. Loppuun sainkin vähän kiristettyä vauhtia ja maalisuoralla sitten vielä pieni kiihdytys. Maalissa vasta huomasi kuinka kuuma keli oli, tovin piti kävellä että sain kropan tasaantumaan. En arvannut hetkeen pysähtyä.

Fiilis oli kyllä mahtava, jokainen laji onnistui hyvin ja sikäli siis nappi suoritus ekaksi kisaksi. Kun sain kamat kerättyä pois seuraavien alta, kävin uimassa ja vaihdoin vaatteet. Fillari autoon ja sitten seuraamaan kun kaverit lähtivät vähän pidemmälle matkalle. Osallistumiseen kuului ruoka ja sen jälkeen suoritin vähän pientä kisashoppailua. Lähinnä urheilujuomaa ja geelejä . Tarttui toki mukaan myös kevyt treenipaitakin.

Kotimatkalla soitti kaveri että olin saanut hienon mitalin! Olin sarjani toinen, aika hienoo!


Kokonaisaikani oli 1:21:37. Uintiin meni aikaa 14:24, pyöräilyyn 34:20 ja juoksuun 26:16. 

Päivä oli todella kiva ja tapahtuma erittäin hyvin järjestetty. Osallistujia oli kahtena päivänä yli 600. Ehkäpä ensi vuonna olen taas mukana. Jäi kyllä hyvät fiilikset !


maanantai 3. elokuuta 2020

Kohti ekaa triathlonia


Ensimmäinen trikisa lähenee kovaa vauhtia.Viime aikoina omat ajatukset tulevasta kisasta on olleet vähän kaksijakoisia. Välillä on ollut niin surkea fiilis ettei hommasta tule mitään. Osallistun kuitenkin vain kuntosarjaan jossa uintia on 500 metriä ja se tuottaa jo etukäteen suuria vaikeuksia. Olen yrittänyt käydä uimassa ja huomannut että talven aikana olisi enemmän pitänyt hioa tekniikkaa. Toki uintitreenit keskeytyivät yllättäen maaliskuussa. Avovedessä uiminen tietenkään ei ole mitenkään sama asia kuin laskea altaassa kaakeleita.

En ole oikeastaan löytänyt täydellistä uintipaikkaa, meressä on usein liikaa aallokkoa ja lähitienoilla oleva uimakuoppakin lämpimän kesän myötä aika rehevöitynyt. Tietenkin aloittelijana on kynnys iso mennä outoihin vesiinkään, ainakaan yksin. Onneksi meitä on uimareita sen verran että saa kyllä kaverin mukaan ja kaikki ovat mielissään kun voi porukalla turvallisesti uida. Tässä tulee tietenkin vastaan se että on eritasoisia uimareita, mutta se että tietää kaverinkin olevan vedessä riittää.

Noormarkun joessa

Yyterissä

Toisaalta taas pari kertaa maauimalassa on tuonut varmistusta siihen että osaahan sitä uidakin.
Uintitreeniä siis pitää jatkaa...

Pari kertaa olen tehnyt varsinaisen triatlonharjoituksen omatoimisesti, lähinnä uinut ensin ja sitten myöhemmin tehnyt pyörä-juoksutreenin. Yllätyin siitä että pyöräilyn jälkeen on juoksu ollut tosi helppoa ja vauhtikin ihan mainiota. 
Nyt sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa mukana triathlontreenissä joka valmisti kisoihin. Onhan vastaavia harjoituksia ollut ennenkin, en ole niihin päässyt tai sitten viimeksikin juuri kyseinen treeni jännitti etukäteen senverrran etten mennyt lainkaan. Nice.
Muut harjoittelevat jo pidempiin suorituksiin joten se vähän pisti miettimään omaa tekemistä, sitähän jäisi heti alkutekijöiksi kauas muista. Onneksi treeniporukassamme on kaveri joka on tulossa samalle matkalle joten teimme kyseisen harjoituksen kaksistaan lyhyemmillä matkoilla.
Kuntosarjassa on pyöräilyä 15 ja juoksua 3.3 km. Ne nyt ovat jotensakin lyhyitä ja mieluusti niiden osuus olisi saanut olla huomattavasti isommat. Mutta uimaosuuden ehdoilla mennään, joka on siis 500 m.


Triathlontreenin uinti sitten menikin ihan persiilleen. Olin ensimmäistä kertaa kyseisellä joella uimassa. Lähtö meni ok, vähän jouduin rauhoittelemaan hengitystäni alussa. Kunnes sitten käännyttiin takaisinpäin ja todettiin että joessa on ihan valtava virtaus. Se oli tiedossa että siellä saattaa virrata mutta silti se yllätti. Ilmankos menomatka oli joutuisaa. Vähän matkaa sain tehdä töitä että pääsin eteenpäin mutta sitten rupesi olemaan sellainen olo että pitää päästä rantaan. Sain kerrottua kaverille että siirryn takavasemmalle, hän jatkoi jokea pitkin ja minä koitin jotenkin päästä pientareelle. Töitä sain tehdä ihan hemmetisti, mutta pääsin maihin valtavan heinikon kautta. Olihan kokemus sekin. Mutta tulipahan siis uitua.

Muuten siis treeni meni hyvin. Ehkä uintiosuus verotti voimia sillä kotiinpäin ajellessa oli kyllä aika naatti olo. Uiminen jäi nyt siis n. 300 metriin, pyöräilyä 20.3 km keskivauhtina 23,8 ja juoksua 5.4 km keskisyke 130. Tehtiin treeni ihan peruslenkkinä, ei mitenkään kisavauhtisena.


Tämä viikko alkoi myös työn merkeissä loman jälkeen. Kiire viikko tiedossa sillä nyt pääsee asiakkaatkin paikan päälle. Yritän edes pari kertaa päästää uimaan ennen kisaa. Se ei olisi pahitteeksi.