Aamuisia fillarilenkkejä, töihin ja ihan muuten vaan!

Löysin itselleni passelin maantiefillarin ja tyytyväisenä tein kaupat, pienen testiajon jälkeen. Pyörä on kevyt ja osat hyviä. Meridan Sculture 5000, Ultegra. Näillä spekseillä uskalsin tehdä itsekseni kaupat. Vähän sain vielä tingittyäkin. Olen ollut tyytyväinen pyörään. Käytin sen vielä perushuollossa, joten nyt sitten vaan ajoa.

Kevään mittaan on jo hyvin kertynyt ajokilometrejä. Sekä maantie- että gravelpyörällä. Gravelilla on kiva lähteä reiteille jossa on muutakin maastoa kun pelkkää asfalttia. Gravelilla mielelläni ajan myös työmatkoja sillä se on jotenkin tukevampi, varsinkin kun on painava reppu selässä. Ehdottomasti parempi jos haluaa vaikka vaihdella reittejä, voi suunnata hiekka- ja sorateillekin. Ihan mihin mieli kulloinkin tekee.

Tribabes järjestää yhteislenkkejä viikoittain koko kesän aina syksyyn asti ja pariin olen jo ehtinyt mukaankin. Aamuisinkin on aloitettu aikaiset lenkit pari kertaa viikossa. Siihen on hyvä yhdistää työmatkapyöräily. Nämä aamulenkit, varsinkin, on tosi hyviä. Lenkki on heti aamusta tehty. Päivä alkaa pirteästi. Välillä suuntaan takaisin kotiin etätöihin ja välillä työpaikalle josta sitten iltapäivällä kotiin. 

Aikalailla on kylmää ollut aamuisin joten edelleen on käytössä pitkät bibsit ja vahvempi takki. Pariin otteeseen pääsi jo lyhyilläkin pöksyillä ajelemaan, nyt ei ole niille ollut käyttöä. Talven spinnit ja voimatreenit ovat myös jättäneet jälkensä, sillä selkeästi pyöräilyn voima ja tekniikka on parantunut. Meillähän nyt aina tuulee täällä merenrannalla joten jaloissa pitää olla jotain jerkkua.

Työmatkalla kotiin, hyvä keli pistää ajelemaan vähän kiertotietäkin...
Niittäjänsiltakin oli jo saatu paikoilleen.

Huhti-toukokuussa on kilometrejä kertynyt jo 560 km. Tästä kesästä tulee varmaan mahtava fillarointikesä, sillä tuntuu että on pyöräilyssä vasta päässyt alkuun.

Mitkä fiilikset puolen vuoden valmennuksen jälkeen, kannattiko ?

Viimeiset kuusi kuukautta ovat kyllä hurahtaneet erittäin nopeaan. Valmennus alkoi lokakuussa, se piti ihan kalenterista tarkistaa onko siitä tosiaan jo niin kauan. Kalenteri on mitä ilmeisemmin ollut juurikin oikeanlainen, nousujohteinen, monipuolinen ja mielekäs. Kertaakaan ei ole tullut mieleen kyseenalaistaa ohjelmaa, vaikka se alkoikin todella alkutekijöistä. Alussa jo kävi selväksi että Kati on osaava ja ammattitaitoinen valmentaja.

Se ettei sykkeet tahtoneet pitkään aikaan, vieläkin vähän haastetta, pysyä tarpeeksi matalalla, vähän ehkä yllättikin. Jonkinasteinen ylirasitustila joka on hiljalleen ja huomaamatta kehittynyt. En ollut tarpeeksi seurannut sykkeitä sillä hyvin jaksoi veekoollakin.  Matalasykkeiset peekoot olikin sitten jäänyt vähiin.

Varsinainen syy että hakeuduin valmennukseen oli se, että pari vuotta oli kulunut ja jatkuvasti oli joku paikka sellaisessa kunnossa että se haittasi juoksua ja muutakin urheilua. Olin hyvin tietoinen mistä se johtuu. Liian vähän lihaskuntoharjoittelua, kehonhuoltoa, liikkuvuustreeniä ja palautumista. Moneen kertaan päätin että panostan kyseisiin asioihin enemmän, se vaan ei omatoimisesti onnistunut. 

Ohjelma ei siis tähtää juoksuun vaan yleiseen hyvinvointiin ja parempaan kuntoon. Akka kuntoon niin sanotusti. Heti alkuun huomasin että olen ensinnäkin uimaopetuksessa joka viikko. Se ei ollut ollenkaan tavoite, mutta todella hyvä uintivalmennus vei mennessään saman tien. Samoin kävi spinnin kanssa, en ajatellut sitä lainkaan mutta sielläkin olen käynyt ja tykännyt.

Puoleen vuoteen on mahtunut siis spinniä, juoksua, juoksu-kävelyä, sauvakävelyä, pyöräilyä maastossa ja maanteillä, erittäin paljon uintia. Kuntosali, toiminnallinen treeni, liikkuvuustreeni, kehonhuolto, jooga ja varsinkin palautuminen ja riittävät lepopäivät. Matkan varrella olen huomaamatta sitten tehnytkin triathlontreeniä. Valmennus jatkuu vielä kesän loppuun joten todennäköisesti päädyn myös johonkin sopivaan triatlonkisaan. 

Jos vähänkään tuntuu että tarvitsisi valmennusta, kehotan ensin selvittämään itselleen millaista tarvitsee ja sitten lähteä etsimään itselle sopivaa juttua. Olen tosi tyytyväinen ja olen saanut mielestäni rahoilleni vastinetta moneen kertaan. Kannatti siis tähänkin vielä lähteä vaikka alkuun vähän epäröinkin. 

Team Siikaranta iloitteli Karhuviestissä

Viikonloppuna juostiin 44. Karhuviesti. Ensimmäistä kertaa uusitulla reitillä, kasitietä pitkin ei enää pysty juoksemaan maantieviestiä. Aiemmin Karhuviesti starttasi Rauman torilta kohti Poria. Matkan varrelta Eurajoelta lähti toinen mokoma juoksijoita. Nyt reitti lähti Porin urheilustadionilta, kävi kääntymässä Luvian urheilukentällä ja samaa reittiä takaisinpäin. Minusta reittiuudistus oli ihan hyvä. Aiemmin myös joukkueita on ollut runsas parisensataa mutta nyt oli osallistujamäärä rajattu 100 joukkueeseen. Joukkueissa 6 juoksijaa. Noin 80 joukkuetta oli nyt viivalla. 

Enhän oikeastaan kummemmin treenannut kyseiseen kisaan. Sen vuoksi ei ollut mitään odotuksiakaan. Kalenterissa oli kyllä kisa huomioitu ja vähän oli myös juoksua mukana. Juoksemani osuus oli hippasen yli 4 kilsaa. Eipä siihen kauheita harjoitteluja tarvita. Varsinkin kun kaikki joukkueessamme olivat mukana ihan sillä mielellä, että pidetään hauskaa ja nautitaan päivästä.

Lähtötunnelmia

Nyt oli kyllä hieno kuitenkin huomata että talven treenaus on tuottanut tulosta. Vaikka pääasiassa juoksutreenit ovat olleet juoksu-kävelyä ja sykkeiden seuraamista, hämmästyin että tuo neljä kilsaa oli suhtkoht helppoa juoksua. Myös lihaskuntotreenit ja kehonhuollot ovat menneet perille. Juoksutekniikka pysyi kasassa, mitään ylimääräisiä kipuja tms. ei ollut juoksun aikana eikä myös jälkeenkään. Vauhti ja syke oli suhtkoht tasaista koko matkan. Voi olla että pari kilometriä pidempi matka olisi ollut tuolla vauhdilla liikaa. Olin aivan varma että vauhti pysyy kuuden minsan kilometrivauhdissa, ehkä ihan alle voisi mennä. 

Chippinä toimi viestikapula

Kisoissa juoksen yleensä ihan fiiliksillä. Nytkin seurasin vain ohimennen sykettä. Luulin lähteväni rauhallisesti mutta koko ajan oli tasainen vauhti. 4 kilometrin aika oli 22:21. Keskivauhti oli siis 5:34 min/km. Sykkeet 156/164 bpm. Juoksemani vitososuuden virallinen matka oli n. 4,1 km. Koko viestin pituus oli 35 km ja Team Siikaranta oli sarjansa 20. Oltiin todella tyytyväisiä.

Kisa oli todella onnistunut sillä kaikki olivat erittäin tyytyväisiä omiin suorituksiinsa. Sehän on pääasia. Meillä oli myös upeat huoltojoukot ja kannustajat. Kaikin puolin täysin onnistunut päivä.

Minä ainakin olin tosi fiiliksissä omasta juoksustani. Näillä endorfiineillä mennään taas pitkään.

Hieno mitali kaikille osallistujille

Pyöräkuumetta pukkaa

Vihdoin on kalenterissakin juoksutreenejä. Lähinnä juoksu/kävelyä mutta juoksua kuitenkin. Todella kivaa päästä tavalliselle juoksulenkille. Vielä kun kevät tulisi pian. Mitä helpompi alusta, sitä matalammat sykkeet. Kynnystestin palautteessa minulle parasta peekoota on edelleen juoksu-kävely. Pk-treeniä siis hinkataan tässä kohtaa, hölkän lisäksi sauvakävely ja pyöräily.

Kevään edetessä saan pyöräilystä sitä peruskestävyystreeniä. Siinä ei sykkeet kohoa. Myin  maantiepyöräni ja nyt rupeaa korvia kuumottamaan uuden pyörän hankinta. Tykkäsin Bianchistani mutta se oli aavistuksen liian pieni. Bianchi Via Nirone 7. Runkokoko oli 50 ja se saisi olla pykälän verran isompi. Olen päätynyt hankkimaan käytetyn pyörän, niitäkin on hurjasti tarjolla. Sopivaa ei vaan vielä ole löytynyt. Ne on joko väärän kokoisia tai liian kalliita. Tai sitten toisella puolen Suomea.

Yhteislenkillä Kallossa

Jossain kohtaa olin sitä mieltä että pärjäisin gravelin kanssa, mutta nyt on kesälle odotettavissa paljon maantielenkkejä ja ehkäpä joku triatloonikisakin.  Joten haluan maantiepyörän :) Onneksi maantiepyöräilykeleihin menee vielä hetki. Ekat lenkit tulee varmaan tehtyä gravelilla. Pitääkin ottaa pian suunnitelmiin, sopivan kelin sattuessa kohdalle suunnata aamulla töihin fillarilla. On pyöräilykausi tavallaan tältä vuodelta jo korkattu. Parikin kertaa käynyt maastossa läskipyöräilemässä.

Mutta tämä kuume on paha. Saisi pian löytyä sopiva niin pääsisi muihin hommiin...

Tempoilemassa

Hiihtolenkkejä ja polkujuoksua

Nyt on länsirannikollakin ollut mahtavia talvikelejä. Suoraan kotiportilta on päässyt hiihtämään (miltei), kuten myös juoksemaan lumisille poluille. Sukset on olleet marraskuusta asti valmiina ja viime viikolla pääsin eka kertaa ladulle. 100 minuuttia ja 9 kilsaa. Aivan pelkästään nauttien siitä mahdollisuudesta että voi hiihdellä omilla kotiladuilla. Pakkasta oli lähemmäs kymmentä astetta joten jalassa oli perinteiset pertsasukset. 

Viikonloppuna ehdin poluille vasta sunnuntaina. Kalenterissa oli rentoa pk vauhtista polkujuoksua. Ensin pk1:llä ja loppu pk2:sta. Siis todella vaikeaa pitää vauhti tarpeeksi hitaana niin että syke ei nouse. Vähän väliä sai ottaa kävelyaskelia. Pisti hieman nyppimään kun ei tullut tekemisestä mitään. Kun pääsi kakkosalueelle, pystyi jo ihan juoksemaankin. Koska keli oli upea niin kyllä se meno siitä iloksikin muuttui. Aikaa meni 1:10 ja matkaa kertyi runsas 6 kilsaa. Sisältäen alku- ja loppuverrat. Sykkeet 114/130 bpm. Lopussa siis liki kynnystä, mutta muuten sain soviteltua hyvät sykealueet. Ennen juoksua tein myös erillisen 20 minuutin liikkuvuustreenin.

Maanantaina lähdin aikaisin töistä jotta ehdin aurinkoisen aikaan hiihtämään. Onneksi on mahdollisuus liukumiin. Nyt pistin jalkaan nanogripit kun keli oli nollan tienoilla. Kotoa ei suksia tarvitse pitkää matkaa kanniskella kun pääsi ladulle. Se on luksusta ettei tarvitse autolla lähteä ladun varteen. Saan tehtyä hyvinkin rengasreitin joten ei tarvitse kun päättää kumpaan suuntaan lähtee. Taisin pukea liikaa vaatetta, kun aika alkuun jouduin vähentämään kerroksia. Aurinko lämmitti eikä tuulikaan häirinnyt. 

Suuntasin tietenkin Yyteriin. Rannalla oli hyvä latu jota pitkin pääsi rannan päästä päähän. Aivan mahtava keli. Välillä ihastelin maisemia ja jatkoin matkaa. Ulkoilijoita oli jonkin verran liikkeellä ja myös muutamia hiihtäjiä tuli vastaan. Tein vähän ylimääräistä kierrosta ja päätin tulla takaisinkin rantaa pitkin. Saldoksi tuli runsas 16 kilsaa ja aikaa meni 2:34. Sykkeet tällä kertaa 110/130 bpm. Hyvää peekoota. Illalla vielä kehonhuoltoa. 

Tänään vielä uintitreeni. Hyvä palauttelua. Loppuviikoksi on luvattu lämpenevää joten ei meilläpäin ladutkaan kauaa pysy kunnossa. Kun tuulee niin metsän ladut on piankin roskia piukassa. 

Yyterissä on talvipolut parhaimmillaan. Parasta just nyt eikä enään huomenna...

Kynnystesti ja elämyskelluntaa

Alkuvuoden kohokohta oli viikonloppu Pajulahdenurheiluopistolla. TriBabes piti siellä  treenileirin, jossa olin mukana ensimmäistä kertaa. Heti alkuun oli vuorossa juoksun kynnystesti. Edellinen onkin vuodelta 2020, samana vuonna olen käynyt myös pyörätestissä. Testeistä on jo tosi pitkä aika, joten olikin hyvä saada ajantasaiset kynnykset selville. 

Vähän mietitytti etukäteen miten testissä käy, viime aikoina on niin vähän tullut tehtyä perusjuoksua. Testi juostiin valojäniksen perässä, ihan uutta minulle. Se oli todella helppoa, juostiin letkassa ja vaan seurattiin valoa. Testaajat ohjeistivat ja koko testitilanne oli tosi leppoisa ja helppo. Ei tarvinnut kuin juosta. Hyvin järjestetty testaus ja nopeaan saatiin myös tulokset joita käytiin läpi yhdessä palauteluennon merkeissä.

Juoksin 6 kierrosta. Pari ekaa mentiin kävellen. Kun kävely vaihtui juoksuun lähti myös syke laukalle. Viimeisin kierrosvauhti oli 5:15 min/km. Sykerajat eivät olleet paljonkaan muuttuneet, maksimisyke oli 166 ja aerobinen kynnys 125. Anaerobinen kynnys 149. Sykealueet taas olivat muuttuneet paljonkin, niihin pitää vielä enemmän perehtyä. Todennäköisesti jatkan vielä peekoon hinkkausta juoksu-kävelyllä. Maksimisykkeellä oli kyllä vauhti hidastunut edellisestä testauksesta puolisen minuuttia /km. Mutta eihän viime aikojen tekemisen perusteella voi muutakaan odottaa. Olen ihan tyytyväinen tässä kohtaa, mitään isoa romahdusta ei ollut tapahtunut. Tietää miten jatketaan.

Viikonlopun ohjelma oli melko tiivis. Perjantain testijuoksun päälle päivällinen ja  palauteluento, saunomista ja avantoa. Sekä mielenkiintoinen lajikokeilu. Elämyskelluntaa painepuvuissa. Ihan uutta ja olikin todella hauskaa! Veikkaan että paine auttoi myös jalkoja palautumaan juoksutestistä. Kun vedessä jotenkin sen puvun kanssa pääsi pystyasentoon, oli paineen tuntu säärissä melkoinen. Puoli tuntia kelluttiin ja kauhottiin sinne tänne avannossa. Alkuun meitä neuvottiin pukeutumaan sään mukaisesti ja se vähän aiheutti päänvaivaa. Kenkiä ei puettu puvun sisälle mutta muuten ihan perus ulkoiluvaatteet, toppatakkikin tarvittaessa mahtui. Kylmä ei kyllä ehtinyt tulemaan. Jalassa oli parit villasukat. Aivan älyttömän hauska juttu!

Lauantaina aamu alkoi sauvakävelylenkillä, siinä pyrittiin nyt seuraamaan että syke pysyi uusien lukemien kohdilla. Ylämäissä sai syke nousta PK II:lle muttei siitä ylemmäs. Ylämäessä kyllä piti tarkkailla ettei mene veekoon puolelle. Sanoisin että ihan hyvä treeninä, ehkä sitä on sauvakävelytkin mennyt turhan rauhallisesti. Aikaa meni vähän yli kaksi tuntia. (Kelistä johtuen ei oltu hiihtämässä.) Lounaan jälkeen liikkuvuus – ja voimatreeniä ja siitä suoraan altaaseen uintitreeneihin.

Sunnuntaina kuntosalia ja uintia. Kuntosali oli aukaistu vasta viikko sitten joten sehän oli ihan huippuluokkaa ja laitteetkin kiilteli uutuuttaan Sunnuntain uinti ei itsellä ihan sujunut mallikkaasti. Luultavasti parin päivän liikkumiset vähän painoi alla. 

Maanantaille oli sattumalta osunut hieronta, joten sai heti rentouttavaa käsittelyä yläkroppaan.

Voimaa voimaa...pienistä sitä ponnistaa :)

Polkurallia Himos Winter Traililla !

Mikä viikonloppu! Himoksen polut hymyilyttävät vielä pitkään. Kisa oli täydellinen, juoksu oli tähän kuntoon nähden täydellinen, järjestelyt aivan timanttia! Nyt kun katselee ulos pimeään vesisateeseen ei voi olla onnellisempi, että viikonlopun vietti Himoksen lumisilla poluilla.

Perjantaina oli pakkasta seitsemisen astetta. Hyvä juoksukeli. Matkana Himos Night Easy, 6 km, mikä lopulta oli oikeastaan 6.7 km. Alkuun mentiin pyörätiellä joka sitten jatkuikin pitkälle ylämäkeen. Se oli paha, sillä syke oli muutenkin vielä korkealla kun vasta oli pääsemässä vauhtiin. Sanoisin että polut olivat kaiken kaikkiaan nopeita. Pahimmat ylämäet pyrin kävelemään. Juomapisteellä pysähdyin nauttimaan antimista ja ottamaan pari kuvaa. Näin lyhyellä reitillä olikin vain yksi huoltopiste. Siinä meni sitten pitkä rivi juoksijoita ohitse. Mutta kerrankin kun kisassa ollaan, pitää myös käyttää oheispalveluita. Tarkoitushan oli nauttia ja pitää hauskaa. 

Lähdössä oli tunnelmaa

Night Easy

Matkan varrelta löytyi tasaiseen tahtiin monenmoista rekvisiittaa ja kannustajaa. Hymy huulilla sai juosta koko matkan. Jopa joulupukki oli polun varrella. Useampikin ”juoksija” oli pyllähtänyt polun viereen, joko päälleen pystyyn tai muuten uponnut hankeen. Otsalampun valossa kuuset tuikkivat kuin tähtiä täynnä. Pari kilsaa ennen maalia oli alkoi nautinnollisen pitkä ja jyrkkä alamäki. Se mutkitteli sinne tänne ja oli myös liukas. Vähän se kyllä aiheutti huoltakin että pysyykö alas asti pystyssä. Perjantaina olin liikkeellä Hokan torrenteilla, niihin voi luottaa mutta varovaisesti sai mennä. Nastat olisi ollut parempi vaihtoehto. Alamäki oli sen verran pitkä ja vauhdikas että sen loputtua sama vauhti riitti pitkälle. Loppusuora tuntui pitkältä ja vielä yllärinä pari pientä ylämäkeä joissa vauhti kyllä tyssäsi kävelyksi. Ihan lopussa tosi jäinen ja muhkurainen pätkä ennen maaliviivaa. Saldoksi tuli 56:34, 6.71 km ja sykkeet 150/171. En muista koska viimeksi on sykkeet olleet noin korkealla. 

Tarjoilut olivat timanttia

Lauantain juoksu starttasi 11.15, joten aamulla ei ollut kiire mihinkään. Onneksi. Yö meni vähän levottomasti, sillä juoksujutut pyöri päässä ja kropassa niin ettei uni ihan niin vain tullutkaan. Vaikka edellisen päivän juoksu oli kova rasitus, ei se yllättäen painanut toista juoksua. Toki pientä jähmeyttä oli ihan alkuun. Reitti oli sama kuin yöjuoksussakin, joten tiesi mitä on luvassa. Juomapisteen kohdalta erkani pieni kolmen kilsan lisälenkki. Tähän matkaan sisältyi kaksi huoltopistettä. Koska ensimmäisen juoksun sykkeet oli ihan tapissa niin otin nyt tietoisesti hieman rauhallisemmin. Ylämäet kävelin. Juoksin miltei koko ajan pienessä letkassa ja se piti vauhdin sopivana. Myöskään loppukiriä en edes yrittänyt. Paitsi ihan siinä lopussa kun huomasin että pari selkää saisin hyvin kiinni viimeisissä ylämäissä. Tällä kertaa jalassa oli nastalenkkarit joten sai juosta ihan rennosti. Varsinkin alamäissä vauhdikkaasti, siinä kohtia jo ohittelinkin muutaman ja olin tyytyväinen. Huomasin että jotain on joskus treenattukin. Todennäköisesti rennosta juoksusta johtuen eivät jalatkaan kipeytyneet. Ainoastaan takareidet vähän kiristeli, luultavimmin ylämäkien vuoksi.

Vauhti todellakin kiihtyi loppua kohden

Lauantai juoksu Enjoy, oli pituudeltaan 9 km. Garminin matka 9.78km. Aika 1:19:46 ja 9.78 km sykkeet 140/157. Toisaalta yllätyin että sykkeet olivat noin hyvät. Ilmeisesti iltajuoksun kovat lukemat eivät paljon painaneet alla. Lauantaina juoksun jälkeen miltei suoraan savusaunan löylyihin ja tuli pulahdettua myös avantoon. Sitten vielä ruokailu joka kuului kisaan, jos oli valinnut tuplauksen. Noin hyvää gluteenitonta lasagnea en ole ennen syönytkään.

Juoksut eivät jääneet kroppaan jumittamaan, palautuminen kävi hienosti. Olisikohan avanto vaikuttanut asiaan. Vaikka juoksut olivat lyhyitä, ihmettelen etteivät ne enempään missään tuntuneet. Oudokseltaan. Pitkään aikaan en ole tuollaisia kovia juoksuja edes tehnyt. Garmin kylläkin huomautti pitkästä palautumisajasta. Molempina päivinä kuitenkin tein myös kehonhuoltoa. Maanantaina oli normi salipäivä. 

TriBabes Finland

Takana on nyt neljä kuukautta monipuolista treeniä. Valmentajan ohjelman mukaan, sitä olen hyvin noudattanut ja se on tuottanut tulosta. Ekana yönä pohkeet meinasi kramppailla ja vähän pisteli polvensivussa, muuten ei tullut mitään kipuja mihinkään. Ei juoksun aikana eikä sen jälkeen. Siihen olen oikein tyytyväinen. Sitä varten olen treenannutkin.

Ensimakua mitä mäen takana odottaa, luistimilla olisi ollut käyttöä

Kuinka sitä voikaan olla onnellinen kun on päässyt juoksemaan! Speksit ovat ihan toissijaisia, mehän oltiin nauttimassa ja pitämässä hauskaa. Siinä kisajärjestäjät onnistuivat täydellisesti. Uskon että meillä kaikilla juoksijoilla oli yhtä hauskaa!

Parasta paikan päällä, ensi vuonna uudestaan. (Juoksukaverini innostuivat ihan yhtä paljon...)