Hiihtolenkkejä ja polkujuoksua

Nyt on länsirannikollakin ollut mahtavia talvikelejä. Suoraan kotiportilta on päässyt hiihtämään (miltei), kuten myös juoksemaan lumisille poluille. Sukset on olleet marraskuusta asti valmiina ja viime viikolla pääsin eka kertaa ladulle. 100 minuuttia ja 9 kilsaa. Aivan pelkästään nauttien siitä mahdollisuudesta että voi hiihdellä omilla kotiladuilla. Pakkasta oli lähemmäs kymmentä astetta joten jalassa oli perinteiset pertsasukset. 

Viikonloppuna ehdin poluille vasta sunnuntaina. Kalenterissa oli rentoa pk vauhtista polkujuoksua. Ensin pk1:llä ja loppu pk2:sta. Siis todella vaikeaa pitää vauhti tarpeeksi hitaana niin että syke ei nouse. Vähän väliä sai ottaa kävelyaskelia. Pisti hieman nyppimään kun ei tullut tekemisestä mitään. Kun pääsi kakkosalueelle, pystyi jo ihan juoksemaankin. Koska keli oli upea niin kyllä se meno siitä iloksikin muuttui. Aikaa meni 1:10 ja matkaa kertyi runsas 6 kilsaa. Sisältäen alku- ja loppuverrat. Sykkeet 114/130 bpm. Lopussa siis liki kynnystä, mutta muuten sain soviteltua hyvät sykealueet. Ennen juoksua tein myös erillisen 20 minuutin liikkuvuustreenin.

Maanantaina lähdin aikaisin töistä jotta ehdin aurinkoisen aikaan hiihtämään. Onneksi on mahdollisuus liukumiin. Nyt pistin jalkaan nanogripit kun keli oli nollan tienoilla. Kotoa ei suksia tarvitse pitkää matkaa kanniskella kun pääsi ladulle. Se on luksusta ettei tarvitse autolla lähteä ladun varteen. Saan tehtyä hyvinkin rengasreitin joten ei tarvitse kun päättää kumpaan suuntaan lähtee. Taisin pukea liikaa vaatetta, kun aika alkuun jouduin vähentämään kerroksia. Aurinko lämmitti eikä tuulikaan häirinnyt. 

Suuntasin tietenkin Yyteriin. Rannalla oli hyvä latu jota pitkin pääsi rannan päästä päähän. Aivan mahtava keli. Välillä ihastelin maisemia ja jatkoin matkaa. Ulkoilijoita oli jonkin verran liikkeellä ja myös muutamia hiihtäjiä tuli vastaan. Tein vähän ylimääräistä kierrosta ja päätin tulla takaisinkin rantaa pitkin. Saldoksi tuli runsas 16 kilsaa ja aikaa meni 2:34. Sykkeet tällä kertaa 110/130 bpm. Hyvää peekoota. Illalla vielä kehonhuoltoa. 

Tänään vielä uintitreeni. Hyvä palauttelua. Loppuviikoksi on luvattu lämpenevää joten ei meilläpäin ladutkaan kauaa pysy kunnossa. Kun tuulee niin metsän ladut on piankin roskia piukassa. 

Yyterissä on talvipolut parhaimmillaan. Parasta just nyt eikä enään huomenna...

Kynnystesti ja elämyskelluntaa

Alkuvuoden kohokohta oli viikonloppu Pajulahdenurheiluopistolla. TriBabes piti siellä  treenileirin, jossa olin mukana ensimmäistä kertaa. Heti alkuun oli vuorossa juoksun kynnystesti. Edellinen onkin vuodelta 2020, samana vuonna olen käynyt myös pyörätestissä. Testeistä on jo tosi pitkä aika, joten olikin hyvä saada ajantasaiset kynnykset selville. 

Vähän mietitytti etukäteen miten testissä käy, viime aikoina on niin vähän tullut tehtyä perusjuoksua. Testi juostiin valojäniksen perässä, ihan uutta minulle. Se oli todella helppoa, juostiin letkassa ja vaan seurattiin valoa. Testaajat ohjeistivat ja koko testitilanne oli tosi leppoisa ja helppo. Ei tarvinnut kuin juosta. Hyvin järjestetty testaus ja nopeaan saatiin myös tulokset joita käytiin läpi yhdessä palauteluennon merkeissä.

Juoksin 6 kierrosta. Pari ekaa mentiin kävellen. Kun kävely vaihtui juoksuun lähti myös syke laukalle. Viimeisin kierrosvauhti oli 5:15 min/km. Sykerajat eivät olleet paljonkaan muuttuneet, maksimisyke oli 166 ja aerobinen kynnys 125. Anaerobinen kynnys 149. Sykealueet taas olivat muuttuneet paljonkin, niihin pitää vielä enemmän perehtyä. Todennäköisesti jatkan vielä peekoon hinkkausta juoksu-kävelyllä. Maksimisykkeellä oli kyllä vauhti hidastunut edellisestä testauksesta puolisen minuuttia /km. Mutta eihän viime aikojen tekemisen perusteella voi muutakaan odottaa. Olen ihan tyytyväinen tässä kohtaa, mitään isoa romahdusta ei ollut tapahtunut. Tietää miten jatketaan.

Viikonlopun ohjelma oli melko tiivis. Perjantain testijuoksun päälle päivällinen ja  palauteluento, saunomista ja avantoa. Sekä mielenkiintoinen lajikokeilu. Elämyskelluntaa painepuvuissa. Ihan uutta ja olikin todella hauskaa! Veikkaan että paine auttoi myös jalkoja palautumaan juoksutestistä. Kun vedessä jotenkin sen puvun kanssa pääsi pystyasentoon, oli paineen tuntu säärissä melkoinen. Puoli tuntia kelluttiin ja kauhottiin sinne tänne avannossa. Alkuun meitä neuvottiin pukeutumaan sään mukaisesti ja se vähän aiheutti päänvaivaa. Kenkiä ei puettu puvun sisälle mutta muuten ihan perus ulkoiluvaatteet, toppatakkikin tarvittaessa mahtui. Kylmä ei kyllä ehtinyt tulemaan. Jalassa oli parit villasukat. Aivan älyttömän hauska juttu!

Lauantaina aamu alkoi sauvakävelylenkillä, siinä pyrittiin nyt seuraamaan että syke pysyi uusien lukemien kohdilla. Ylämäissä sai syke nousta PK II:lle muttei siitä ylemmäs. Ylämäessä kyllä piti tarkkailla ettei mene veekoon puolelle. Sanoisin että ihan hyvä treeninä, ehkä sitä on sauvakävelytkin mennyt turhan rauhallisesti. Aikaa meni vähän yli kaksi tuntia. (Kelistä johtuen ei oltu hiihtämässä.) Lounaan jälkeen liikkuvuus – ja voimatreeniä ja siitä suoraan altaaseen uintitreeneihin.

Sunnuntaina kuntosalia ja uintia. Kuntosali oli aukaistu vasta viikko sitten joten sehän oli ihan huippuluokkaa ja laitteetkin kiilteli uutuuttaan Sunnuntain uinti ei itsellä ihan sujunut mallikkaasti. Luultavasti parin päivän liikkumiset vähän painoi alla. 

Maanantaille oli sattumalta osunut hieronta, joten sai heti rentouttavaa käsittelyä yläkroppaan.

Voimaa voimaa...pienistä sitä ponnistaa :)

Polkurallia Himos Winter Traililla !

Mikä viikonloppu! Himoksen polut hymyilyttävät vielä pitkään. Kisa oli täydellinen, juoksu oli tähän kuntoon nähden täydellinen, järjestelyt aivan timanttia! Nyt kun katselee ulos pimeään vesisateeseen ei voi olla onnellisempi, että viikonlopun vietti Himoksen lumisilla poluilla.

Perjantaina oli pakkasta seitsemisen astetta. Hyvä juoksukeli. Matkana Himos Night Easy, 6 km, mikä lopulta oli oikeastaan 6.7 km. Alkuun mentiin pyörätiellä joka sitten jatkuikin pitkälle ylämäkeen. Se oli paha, sillä syke oli muutenkin vielä korkealla kun vasta oli pääsemässä vauhtiin. Sanoisin että polut olivat kaiken kaikkiaan nopeita. Pahimmat ylämäet pyrin kävelemään. Juomapisteellä pysähdyin nauttimaan antimista ja ottamaan pari kuvaa. Näin lyhyellä reitillä olikin vain yksi huoltopiste. Siinä meni sitten pitkä rivi juoksijoita ohitse. Mutta kerrankin kun kisassa ollaan, pitää myös käyttää oheispalveluita. Tarkoitushan oli nauttia ja pitää hauskaa. 

Lähdössä oli tunnelmaa

Night Easy

Matkan varrelta löytyi tasaiseen tahtiin monenmoista rekvisiittaa ja kannustajaa. Hymy huulilla sai juosta koko matkan. Jopa joulupukki oli polun varrella. Useampikin ”juoksija” oli pyllähtänyt polun viereen, joko päälleen pystyyn tai muuten uponnut hankeen. Otsalampun valossa kuuset tuikkivat kuin tähtiä täynnä. Pari kilsaa ennen maalia oli alkoi nautinnollisen pitkä ja jyrkkä alamäki. Se mutkitteli sinne tänne ja oli myös liukas. Vähän se kyllä aiheutti huoltakin että pysyykö alas asti pystyssä. Perjantaina olin liikkeellä Hokan torrenteilla, niihin voi luottaa mutta varovaisesti sai mennä. Nastat olisi ollut parempi vaihtoehto. Alamäki oli sen verran pitkä ja vauhdikas että sen loputtua sama vauhti riitti pitkälle. Loppusuora tuntui pitkältä ja vielä yllärinä pari pientä ylämäkeä joissa vauhti kyllä tyssäsi kävelyksi. Ihan lopussa tosi jäinen ja muhkurainen pätkä ennen maaliviivaa. Saldoksi tuli 56:34, 6.71 km ja sykkeet 150/171. En muista koska viimeksi on sykkeet olleet noin korkealla. 

Tarjoilut olivat timanttia

Lauantain juoksu starttasi 11.15, joten aamulla ei ollut kiire mihinkään. Onneksi. Yö meni vähän levottomasti, sillä juoksujutut pyöri päässä ja kropassa niin ettei uni ihan niin vain tullutkaan. Vaikka edellisen päivän juoksu oli kova rasitus, ei se yllättäen painanut toista juoksua. Toki pientä jähmeyttä oli ihan alkuun. Reitti oli sama kuin yöjuoksussakin, joten tiesi mitä on luvassa. Juomapisteen kohdalta erkani pieni kolmen kilsan lisälenkki. Tähän matkaan sisältyi kaksi huoltopistettä. Koska ensimmäisen juoksun sykkeet oli ihan tapissa niin otin nyt tietoisesti hieman rauhallisemmin. Ylämäet kävelin. Juoksin miltei koko ajan pienessä letkassa ja se piti vauhdin sopivana. Myöskään loppukiriä en edes yrittänyt. Paitsi ihan siinä lopussa kun huomasin että pari selkää saisin hyvin kiinni viimeisissä ylämäissä. Tällä kertaa jalassa oli nastalenkkarit joten sai juosta ihan rennosti. Varsinkin alamäissä vauhdikkaasti, siinä kohtia jo ohittelinkin muutaman ja olin tyytyväinen. Huomasin että jotain on joskus treenattukin. Todennäköisesti rennosta juoksusta johtuen eivät jalatkaan kipeytyneet. Ainoastaan takareidet vähän kiristeli, luultavimmin ylämäkien vuoksi.

Vauhti todellakin kiihtyi loppua kohden

Lauantai juoksu Enjoy, oli pituudeltaan 9 km. Garminin matka 9.78km. Aika 1:19:46 ja 9.78 km sykkeet 140/157. Toisaalta yllätyin että sykkeet olivat noin hyvät. Ilmeisesti iltajuoksun kovat lukemat eivät paljon painaneet alla. Lauantaina juoksun jälkeen miltei suoraan savusaunan löylyihin ja tuli pulahdettua myös avantoon. Sitten vielä ruokailu joka kuului kisaan, jos oli valinnut tuplauksen. Noin hyvää gluteenitonta lasagnea en ole ennen syönytkään.

Juoksut eivät jääneet kroppaan jumittamaan, palautuminen kävi hienosti. Olisikohan avanto vaikuttanut asiaan. Vaikka juoksut olivat lyhyitä, ihmettelen etteivät ne enempään missään tuntuneet. Oudokseltaan. Pitkään aikaan en ole tuollaisia kovia juoksuja edes tehnyt. Garmin kylläkin huomautti pitkästä palautumisajasta. Molempina päivinä kuitenkin tein myös kehonhuoltoa. Maanantaina oli normi salipäivä. 

TriBabes Finland

Takana on nyt neljä kuukautta monipuolista treeniä. Valmentajan ohjelman mukaan, sitä olen hyvin noudattanut ja se on tuottanut tulosta. Ekana yönä pohkeet meinasi kramppailla ja vähän pisteli polvensivussa, muuten ei tullut mitään kipuja mihinkään. Ei juoksun aikana eikä sen jälkeen. Siihen olen oikein tyytyväinen. Sitä varten olen treenannutkin.

Ensimakua mitä mäen takana odottaa, luistimilla olisi ollut käyttöä

Kuinka sitä voikaan olla onnellinen kun on päässyt juoksemaan! Speksit ovat ihan toissijaisia, mehän oltiin nauttimassa ja pitämässä hauskaa. Siinä kisajärjestäjät onnistuivat täydellisesti. Uskon että meillä kaikilla juoksijoilla oli yhtä hauskaa!

Parasta paikan päällä, ensi vuonna uudestaan. (Juoksukaverini innostuivat ihan yhtä paljon...)

HimosWinterTrail, vihdoin ja viimein mukana lähdössä!

Vuoden eka lappukisa on ihan just. Kahden siirretyn osallistumisen jälkeen olen taas kerran menossa Himos Winter Trailille. Nyt näyttää vahvasti siltä että osallistuminen tällä kertaa tulee tapahtumaan. Olin miltei koko kisan jo unohtanut kunnes sähköpostiin tuli viestiä että, hei, olet osallistumassa juoksukilpailuun!

Koska viime vuosi oli mitä oli, ei tuota juoksua ole paljon alla. Sen puoleen olisi ollut taas viisasta perua koko tapahtuma. Syksyn mittaan olen päässyt sinuiksi sen kanssa että juostaan vasta sitten kun saadaan kuntopohja sellaiseksi että se luontevasti onnistuu. Nyt siis on tarkoitus lähteä vain nauttimaan kisafiiliksistä ja talvisista poluista. Sen vuoksi matkat on ne lyhyimmät. Kuinka ollakaan on meidän koko juoksuporukkamme miltei samalla viivalla, on sairastumisia esim. koronaa ym. alla. Mutta lähdemme sillä liikkeelle, pidetään hauskaa poluilla.

Valmennuksessa on otettu huomioon tuleva kisa. Juoksua on mukana vain vähän enemmän kuin tähän asti, sillä 6 ja 9 kilsan matkat nyt ei päätä huimaa. Enemmän on panostettu edelleen kehonhuoltoon ja voimaan. Juoksuissa olen keskittynyt siihen että sykkeet pysyisivät pk-alueella. Alkuvuoden treenit ovat olleetkin  monipuolisia. Ekalla viikolla juoksua, kävelyä, sauvakävelyä, uintia, voimaa ja kehonhuoltoa. Yhteensä 8,5 tuntia. Niiden lisäksi kyseiselle viikolle tuli miltei yhtä monta tuntia lumitöitä. Kakkosviikolla noiden lisäksi myös spinniä, yhteensä 7,5 tuntia. Lumihommat loppui miltei seinään kun alkoi vesisateet.

Reipas sauvalenkki tyyliin @tribabesfinland

Kolmannen viikon maanantaina juoksu-kävelytreeni. Rauhallisen hölkän jälkeen ihan juoksua. Minusta treeni oli onnistunut, tahti parani loppua kohden ja jo hetken mietin onko liian reipasta menoa. Lenkin päätteeksi totesin ettei sykevyö ollut mitannut sykkeitä ollenkaan! Harmitus oli suuri. 1:11, 8.3 km. Paras tahti 5:45 min/km. Garminin mukaan treeni paransi peruskuntoa joten eiköhän se ollut sitten hyvä. Tiistaina salilla voimaa ja keskiviikkona lepopäivä. Torstain juoksun vaihdoin sauvakävelylenkkiin, olikin kiva kimppalenkki. 1:49, 9 km, sykkeet 102/125 bpm. Perjantaina olikin taas uintitreeni. Lauantaina voimaa 1:03, sykkeet 109/143 bpm. 

Sunnuntaina tein torstain polkujuoksun. Siinä oli focus matalissa sykkeissä. Onnistuin hyvin, 1:20, avg 122 bpm. Matkaa ei sitten tullutkaan kuin 6.8 km. Nyt toimi sykevyökin sillä se kaipasikin vain uutta paristoa. Illalla vielä kehonhuoltoa 45 min.

Kotipoluilla ei lunta ole

uoksu oli kivaa ja tuntui että olisi hölkkäillyt taas pidemmänkin aikaa. Piti kääntyä turhan aikaisin takaisinpäin ettei mene suunniteltu treeni pipariksi.  Alkuun piti välillä ottaa kävelyaskeliakin että syke pysyy pk1:lla. Treenin loppu oli pk2:sta ja sen kanssa pärjäsi jo paremmin. Pystyi ihan rennosti juoksemaankin.

Vika viikko vielä rennosti. Nyt tuntuu siltä että Himoksen matkat taitaa loppua kesken...

Villasukkajuoksua treenikalenterissa!

Kolme kuukautta takana itselle räätälöityä kalenteria. Tulosta on tullut sekä käppyröiden, että oman tuntemuksen kautta. Esim. kuormitus on laskenut ja samalla palautuminen lähtenyt hyvin käyntiin. Treeniä on tehty pääsääntöisesti pk-alueella. Erilaisia ja monipuolisia treenejä, jotka rasittavat kehoa eritavoin. Alussa tuntui että olisi turhankin rauhallista, kun siihen tottui ja tosiaan huomasi olossa muutoksia, tahti rupesikin olemaan juurikin itselle sopiva. Olo on ollut paljon energisempi, olen jaksanut tehdä paljon kaikenlaisia muitakin asioita.

Tämän vuoden mahdolliset kisasuunnitelmat ovat vasta suunnitteluasteella. Todennäköisesti se tulee sisältämään paljon pyöräilyä ja uintia ja toivottavasti myös juoksua. Ainoa tavoite tässä kohtaa on tammikuun loppuun sijoittuva Himos Winter Trail.

Vähäisen harjoittelun vuoksi olen päätynyt lyhyimpiin matkoihin ja nyt se tuntuu hyvältä päätökseltä. Minkäänlaisia paineita ei ole, ainakaan vielä, suorittamiseen. Sopeutuminen siihen että lähtee juoksukilpailuun kävelemään/sauvakävelemään tai juoksu-kävelemään, on kyllä vaatinut totuttelua ihan omassa päässä. Kunhan sen on oivaltanut että itselleni haen hyviä suorituksia, on se lopulta ihan helpottavaa. Kisahan on onnistunut, kunhan on tyytyväinen omaan tekemiseen ja se että suorituksen jälkeen myös palautuminen lähtee kohtuullisessa ajassa käyntiin. No, eihän sitä oikeastaan ole ikinä tyytyväinen omaan suoritukseensa, näinhän se yleensä menee. Tällä kertaa tavoite kuitenkin on että tulee mukava kisa ja hieno viikonloppu.

Juoksu on kisaa varten mukana kalenterissa. Ihan rennosti ja edelleen kehoa kuunnellen. Olen aina sanonut että treenaamisen pitää olla myös hauskaa. Tänään treenikalenterista löytyy villasukkajuoksua. Mahtavaa!

@tribabesfinland

Maanantain keli täällä länsirannikolla on kovin tuulinen ja lumituiskuinen, pakkasta muutama aste mutta sehän tuossa tuulessa tuntuu jo paljon kylmemmältä. Muutamana päivänä olen myös sattumoisin joutunut tekemään  pihan lumityötkin. Ne on käyneet ihan treeneistä. Surkuttelen jo etukäteen miten olkapääni kestää vielä tulevatkin kolailut. Nyt lumi on vielä kevyttä pakkaslunta.

Villasukkajuoksu oli aivan mahtavaa. Lunta riitti ja kaikilla oli hauskaa. 57:38, 3.9 km ja sykkeet 131/153 bpm. (Alkulämppänä toimi kun autettiin pakettiautoa pois kinoksesta.)Pakkasta ei ollut kuin kolmisen astetta mutta tuuli oli navakkaa. Tämä oli ihan täsmätreeniä Himokselle !

Juoksusukka alimmaisena, kahdet villasukat ja välissä 
hedelmäpussi ettei vahingossakaan kastu...
kuminauhaa varoiksi nilkan ympärillä.

Mitähän tänäkin vuonna tuli tehtyä...ei ainakaan liikaa juostu!

Moneen vuoteen ei näin heikkoa ole ollut juoksurintamalla. Toisaalta kuluvana vuotena olen oppinut, pakostakin, kuuntelemaan enemmän omaa kroppaani. Sikäli vuoden saldo jää hyvinkin plussan puolelle. 

Tammikuussa juoksua 18.5 km. Jalkavaivat sen kuin jatkuivat. Muuta liikkumista tein paljonkin. Loppukuusta aukesivat taas kerran uimahallit joten pääsi myös uimaan. Helmikuussa jo 28,5 km juoksua. Enemmän liikkuvuustreeniä muiden lisäksi. Maaliskuun kilsat peräti 36.7 vaikka podin myös ekan kerran koronan, mikä vaikutti tekemiseen. Huhtikuussa juoksua 50,4 km. Koronan jälkeen oli pitkään sykkeet kohollaan. Pääasiassa uintia ja pyöräilyä. Toukokuussa juoksua 68.4 km. Kesäkuussa 72.6. Heinäkuussa 78.8. Elokuussa 52.6. Syyskuussa 33.1.

Olen onnellinen että minulla on aivan yhtä hienot pyöräilymaastot, kuin juoksumaisematkin.

Lokakuussa aloitin uuden valmennuksen, focus on siinä että saan itseni takaisin sellaiseen kuntoon, että pystyn mm. juoksemaan ja ylipäätänsä liikkumaan ilman ylimääräisiä vaivoja.

Vuoden kisat olivat vähäisiä. Toukokuussa Räpsöö Run. Heinäkuussa seikkailu-urheilukisa Porin Raasto. Siinäpä ne. Mutta molemmat kisat olivat aivan mahtavia ja myöskin onnistuneita.

#munmaisema #munympäristö

Loppuvuoden aikana olen hissukseen palaillut monipuoliseen treenaamiseen. Juoksu tulee siinä myös mukana, vaikkakin vähäisin määrin tässä kohtaa. Enemmän lihaskuntoa, liikkuvuutta, huoltoa ja palautumista. Kuluneena vuotena tulikin sitten paljon pyöräiltyä, maastossa, asfaltilla ja soralla. Yhteensä yli 1600 km.

Juoksumäärät on aivan surkeat verrattuna edellisiin vuosiin. Kuitenkin miellän itseni edelleen juoksijaksi. Juoksemalla nuo pienetkin määrät on kertyneet. Tässä kohtaa pitää muistaa olla tyytyväinen omiin suorituksiin, eikä verrata niitä muiden saavutuksiin. Joskus haaveilin jopa ultramatkoista mutta taitaa sellaiset suoritukset olla vain unelmia. 

Kyllä nämä juoksut vielä jatkuu...

Ei tuolta metsästä voi pois olla. Se on yksi lempipaikoistani, jos nyt ei hetkeen siellä juosta vielä niin juoksennellaan sitten vaan. Hyvää sekin tekee.

Miten taas treenin makuun koronan jälkeen...

Oma breikkini treeneistä ei lopulta ollut kovin pitkä. Oikeastaan selvisin melko vähällä. Moni tuttu on potenut jälkitauteja ym. pitkäänkin koronan jälkeen. Olen noudattanut ekstra varovaisuutta ja liikkunut melko hissukseen. Toisaalta olen ollut tyytyväinenkin että on ollut aikaa tehdä muitakin juttuja. Varsinkin näin joulun tullessa. 

Koronan ensioireet olivat maanantai-illalla. Eka kuumeeton päivä oli perjantai. Eka treeni siitä tiistaina, kevyt lihaskuntotreeni 20 minuuttia. Sykkeet 87/108. Seuraavana päivänä rauhallista kävelyä runsas puoli tuntia, sykkeet 89/108. Perjantaina oli mentävä lääkäriin kun tuntui että podin poskiontelotulehdusta. Sain lääkekuurin eikä tauti onneksi päässyt pahaksi. Siinä tuli siis automaattisesti taas 6 lepopäivää. Sen jälkeen lihaskuntotreeni 45 minuuttia, sykkeet 94/128. Tein sen kotona enkä lähtenyt salille rehkimään.

Rauhallista sauvakävelyä alkuun

Lihaskuntoa

Joulukuussa olen pikkuhiljaa pyrkinyt normi liikkumisrytmiin. Sauvakävelyä, kehonhuoltoa, uintia, lihaskuntoa ja kävelyä. Itsenäisyyspäivänä tuli käytyä myös avannossa ( paitsi että meri oli miltei sula) pitkästä aikaa. Viime kerta taisi olla ennen koronaa, joskus pari vuotta sitten. Ennen uintia ja saunomista teimme pienen lämmittelylenkin juosten. Juoksu-kävelyä 3,5 kilsaa. 28 min, sykkeet 131/146. Tahti oli 7:59 min/km, siis todellakin rauhallinen. Siihen nähden sykkeet olivat korkeat, ne kyllä laskivat yhtä nopeasti. Mutta kyllä noita leposykkeitä olen sitten normaalia enemmän seuraillut. 

Viikko sitten kävin eka kertaa polkujuoksemassa. Sekin oli yhdistelmä kävelyä ja juoksua. Viisi kilometriä rauhallista menoa. Keskisyke 121. Pari reipasta sauvakävelylenkkiä ja spinni, jossa pitkästä aikaa oli kunnon treenin makua, sykkeet 123/143. Lauantaina oli kahden peräkkäisen lihaskuntojumpan päivä. Normi treenin päälle vähän hauskempi ja rennompi joulujumppa, mikä oli lopulta ihan kunnon lihaskuntotreeniä sekin. 

Voittajafiilis kun pääsee juoksemaan

Sunnuntaina lepopäivä ja pientä kehonhuoltoa.

Viikko vielä jouluun ja isoimmat jouluaskareet tehty. Nyt voi oikeastaan jo hiljalleen rauhoittua, nauttia joulun tunnelmasta ja ottaa rennosti. Joulukuu on ollut tosi kaunis, pakkasta ja paljon lunta ja postikorttimaisemia. Niistä olen nauttinut lähinnä auton ikkunasta. Nyt on aikaa jo ulkoiluunkin, säätiedotuksen mukaan on tiedossa vesisadetta.