sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Aikuisurheilija

Liityin juuri ennen koronan aiheuttamaa sisähallien sulkemista, siis suunnilleen vuosi sitten, paikallisen urheiluveteraaniseuran, sekä samalla Suomen Aikuisurheiluliiton (SAUL) jäseneksi. Koska samoihin aikoihin sisähallit suljettiin, en ehtinyt seuran vuorolle ollenkaan. Seura on kiinnostanut jo pidemmänkin aikaa mutta myönnetään että kyseinen nimi ensin mietitytti. Mutta veteraaniurheilijaksihan luokitellaan jo 30 vuotiaasta. Eniten houkuttelee tietty ilmaiset treenivuorot, jotka tosin on työssäkäyvälle vähän huonot, arkiaamuisin. Toki salivuoro on myös sunnuntaisin. Tällä viikolla olin lomalla joten kävinpä sitten ekaa kertaa seuran vuorolla. Vähän jännitti ehkä, tuttu halli mutta muuten uusi kokemus. Ulkovaatteeni tietenkin jätin heti väärään paikkaan, koska sinne olen normaalisti ne jättänyt. Rataa kiertäessäni tajusin että ne on väärässä päässä hallia.  Olin suunnitellut vain juoksevani vaikka olisin voinut myös käyttää yleisurheiluun varattuja tiloja. Juoksu oli nyt vähän kuin matalan kynnyksen liikkumista. 


Kiersin sitten rataa 7 kilometrin verran. Tein siinä samalla 10 x 100 m vetoja. 50:14, 7210 m sykkeet 139/161. Vedot tuntui hienolta pitkästä aikaa. Hetken loppuverran lomassa juttelin vanhemman herrasmiehen kanssa ja kerroin olevani ensimmäistä kertaa mukana. Ehkä seuraavalla kerralla uskaltaudun näiden veteraanien joukkoon voimailualueellekin. Nähtäväksi jää mistä itseni taas tulevaisuudessa löydän.


Tiistain veteraanivuoron jälkeen vielä puoli tuntia uimassa.

Keskiviikkona kävin naapurikaupungissa munkkikaffeilla, sillä aikaa kun graveli oli huollossa. Illalla olin taas Karhuhallissa, treenitehtaan yhteistreeneissä. Tunti lihaskuntoa, kahvakuulaa ja kehonpainoharjoittelua.

Torstaina iltapäivällä hieroja mutta sitä ennen myös salilla ja uimassa.

Perjantaina rupesi olo tuntumaan hieman flunssaiselta, joten loppuviikon liikkumiset heittivät taas häränpyllyä. Viikonloppuna kävin sentään koiran kanssa parilla kävelylenkillä. 





maanantai 15. marraskuuta 2021

Uinnissa hyviä onnistumisia


Olisikohan tässä tulossa jokin ikäkriisi kun miettii näitä omia tekemisiään. Minkä vuoksi treenaan, miksi treenaan tavoitteellisesti vaikkei mitään isoja tavoitteita tällä hetkellä edes ole. Tammikuussa polkujuoksukisa ja sekin aika lyhyt kilometreiltään. Helmikuussa todennäköisesti puolikas hallissa. Haittaako se jos treenaan niinkuin olisi jokin iso tavoite, sillä enhän vielä tiedä mihin aion ensi vuonna osallistua. Haluaisin olla sellaisessa kunnossa että pohjatyöt olisi hyvin tehty, eikä tarvitsisi aina aloittaa alusta. Syksyn pyrin keskittymään lihaskuntoon ja parempaan kehonhuoltoon. Tekeminen pitäisi olla monipuolista ja juoksua voisi siinä olla ihan vaan pään takii. Juoksulenkillä voisi käydä kun siltä tuntuu.

Maanantaina olin kuntosalilla ja vietin siellä pitkälti toista tuntia. Nyt ei ollut aikataulua mihinkään muualle joten jalkatreenin päälle tein myös ylä- ja keskikroppaa. Lämmittelin ja palauttelin hyvin. Tiistaina uimassa. Yhden käden vetoja ja tahdistusuintia. Kanssani oli Marjo, joka on tosi  hyvä uimari ja pystyy hyvinkin paljon ohjaamaan ja opastamaan minunkin uintiani. Lopputulema oli tällä kertaa että koin jonkinlaisen ymmärryksen ja sain kädet toimimaan niin kuin uinnissa pitäisi. Itselle tuli oikein mahtava onnistumisen fiilis. Loppuun tein 4 x 25 spurtteja ja nekin menivät kuulemma oikein mallikkaasti. Nyt on tunne että pitäisi pian mennä uudestaan uimaan.



Keskiviikkona jalkoja käsiteltiin hierojalla, joten siitä tuli lepopäivä. Tässäkin kohtaa kyllä mietin olisiko ennen töihinmenoa pitänyt tehdä jotain. Ihan en miellä tiistain uintia kunnon treeniksi, mutta ehkäpä se sitä kuitenkin on. Huomaan omassa ajattelussani että olisihan sitä nyt pieni juoksulenkki edes pitänyt tehdä. 

Torstaina jo aamulla ennen töitä uimaan, tein mm. erilaisia tekniikkaharjoitteita ja taas mentiin lajissa eteenpäin. Koska halusin pitää perjantain lepopäivänä, suuntasin vielä töistä suoraan salille. 50 minuuttia ja hyvä treeni taas tehtynä. 

Lauantaina uintitreenit. Ensin käytiin tekniikkaa läpi mm. videoin ja sitten altaaseen. Tunnin treeni ja hyvä fiilis. Uinti sujui ja sitä myös videoitiin, jotta nähdään niitä kehittämiskohteita.

Sunnuntaina olikin isänpäivä joten vaikka keli oli upea ja aurinko paistoi, ehdin ulos vasta illansuussa. Onneksi kuitenkin vielä valoisaan aikaan. Lähdin juoksulenkille ja voisi sanoa että juoksin kohti auringonlaskua ja kotiinpäin tullessa jo ihailinkin kuuta. Aivan upea juoksukeli ja fiilis sen mukainen. Peekoota 1:20 ja 8.5 km avg 125 bpm. Ilta päättyi taas kuntosalille. Koko kropan lihaskuntoa runsaan tunnin ajan.

Isänpäivänä oli ihan huippu juoksukeli

Tälle viikolle tuli liikuntakertoja 7 kpl. Juoksua 8.5 km. Ihan hyvin vaikka huomaakin taas ajattelevansa että olikohan tuo nyt tarpeeksi. Pelkkää peekoota koko viikko. Mutta hyvä fiilis jokatapauksessa. Niinkuin liikkumisesta aina. Rupeaa endorfiineja kertymään pimeään syksyyn. 



maanantai 8. marraskuuta 2021

Marraskuun alkuun kuntosalia ja jopa vähän juoksuakin


Lokakuu humpsahti nopeasti ja marraskuussa alkoi pitkästä aikaa juoksukin kulkemaan. Olen yrittänyt aloittaa maltilla. Kävelyä ja salitreeniä. Pikkuhiljaa juostenkin.

Sunnuntaina tein kolmen tunnin pitkiksen maastopyörällä. Illemmalla vielä lähdin salille ja nyt pystyin tekemään paremmin jalkojenkin kanssa töitä. Maanantaina pidinkin sitten lepopäivän. Ehkä minun pitää pikkuhiljaa opetella iän mukaisiin palautumisaikoihin vaikka kuinka tekisi mieli mennä ja tehdä.

Tiistaina ennen töitä aamulenkille. Juosten. Otin Martan mukaan jotta olisi hyvä syy "lyhyeen lenkkiin", 33 minuuttia ja 4 km, sykkeet 130/145. Tuntemus oli todella hyvä ja yllätyin että sykkeet olivat noinkin korkeat. Ehkä vähän innostuin sillä keli oli aivan ihana, raikas, kuitenkin lämmin ja pimeää tietenkin. Illalla vielä kaverin kanssa ulkoilemassa. Patikointia pari tuntia ja sen päätteeksi makkarat nuotiopaikalla.

Lenkkikaveri

Keskiviikkona tunnin kuntopiiri  kahvakuulalla ja oman kehon painolla. Hyvä treeni. 

Torstaina uimassa. Perjantaina salitreeni, jalkapainoitteinen 50 min. Lauantaina uintitreeni, käsipainoitteinen. Sunnuntaina tuli tehtyä pihahommia joten lapiointi sai korvata salin ja kävin illalla juoksemassa, 60 min, 8 km avg 135 bpm. Mukavaa juosta vaihteeksi pimeään aikaan. Toki silloin pitää mennä pyörätietä pitkin ja asfalttia, mutta katuvalot valaisee ja maisemista saa ihan erilaisen fiiliksen.

Sunnuntain pitkis maastopyöräillen

Lueskelin Run for Fun -blogista Pian mietteitä miten treenaaminen muuttuu 50 + ikäisenä. Todella hyvä kirjoitus ja pisti kyllä miettimään omaakin tekemistä. Viime aikoina olen havahtunut kyllä siihen että oho, tässä mennäänkin jo lähempänä kuutta- kuin viittäkymppiä. Ehkä sen pitäisi jo näkyä tekemisessäkin. Olen tähän asti säästynyt pahemmilta rasitusvammoilta, mielestäni olen osannut treenata kroppaa kuunnellen. Tämäkin polvivaiva tuli ihan yllättäen vaikka se todella on pitkän ajan rasituksesta lopulta tullut. Sitä ei vaan lopulta kuitenkaan riittävästi kuuntele sitä omaa kehoaan. Tässä kohtaa tulee ikä vastaan, sillä palautuminen, aineenvaihdunta yms. rupeaa vääjäämättä hidastumaan. Vaikka Mattia ja Teppoa lainaten tuntuu että vauhti vaan kiihtyy !

Yyterin mänty

Miksi ylipäätänsä treenaan tällä hetkellä ? Kisoja ei ole näköpiirissä ennen ensi vuotta. Mutta tämänhetkinen tavoite on hyvinkin selkeä. Pitää saada akka kuntoon. Yhden haasteenkin asetin itselleni. Ennen juoksulenkkiä pitää lämmitellä ja heti lenkin jälken pikaiset venyttelyt. Muutos lähtee pienistä asioista. Sillä nyt rupeaa jo olemaan pakko tehdä viisaita ratkaisuja.



perjantai 29. lokakuuta 2021

Mitäs sitten jos juoksut loppuu

Polvivaiva vaan jatkaa omia menojaan. Ensimmäinen lääkäri mainitsi ettei välttämättä enään koskaan voi juosta. Hän nyt ei ymmärtänyt juoksijan sielunmaisemaa. En rekisteröinyt moista huomautusta. Mutta koska polvi edelleen vaivaa, rupesin kyllä miettimään että entäs sitten, jos ei enään juosta. 

Maalailin jo vaikka minkälaista kauhukuvaa, nivelrikkoa yms. Kai  sitä varmaan ihan pikkaisen voisi juosta, ihan vaan lyhkäisiä reittejä.  Mutta entäs jos ei, mitä tilalle? Onneksi verstaalta löytyy maantie- , gravel- ja läskipyörä ! Kyllähän niiden kanssakin aika kuluu. Sitten vaan ruvetaan pyöräilemään. Uintikin on sopiva laji polvivaivaiselle. Enköhän minä selviä. Ensimmäinen lääkäri sanoi että kortisonipiikkiä ei kannata laittaa toiseen kertaan jos ensimmäinen ei tehoa. Toinen sanoo että voi piikittää 1-3 kertaa. Katsotaan. Seuraava lääkäriaika on tilattuna.

Sunnuntaina sentään lähdin kuntosalille. Alkulämppärien ajan polvikin sai liikettä sen verran ettei ihan kylmiltään sattuisi mitään. Tunnin treenin tein niin etten rasittanut jalkoja. Hyvältä sekin tuntui. Maanantaina oli pakko lähteä ulos päivän työkoneen äärellä istumisen jälkeen. Lähdin Martan kanssa metsälenkille, kävellen. Nyt lenkin jälkeen polvi tuntuu ihan hyvältä. Ihan kuin se olisi vaatinut jotain liikettä. Tai sitten ei, katsotaan miltä se tuntuu seuraavana päivänä.

Polvi sitten yllättäen toipui. Kortisonipiikki lopulta siis auttoi. Kävin varmuuden vuoksi lääkärissä kun aika oli varattuna. Kävin vielä röntgenissäkin sillä vähän mietin voisiko kyseessä olla nivelrikko. Polvesta ei kuitenkaan löytynyt muuta kuin pientä alkavaa kulumaa joten diagnoosiksi jäi ylirasitus. Mahtava homma, nyt saa taas painaa tukka putkella.

Keskiviikkona kävin salilla ja huomasi kyllä että nyt voi jo treenata rennommin, ei tarvi polvea varoa.


Nyt on taas syksy ja pimeä. Koiralle löysin kaapista heijastinliivin, mutta pitää vielä etsiä omanikin jostain komeron perukoilta! Olen ostanut nyt parit uudet juoksulenkkarit, olin tiukkana ja heitin toisesta päästä kahdetkin tossuparit roskiin!

Viikonlopun taidan vielä säästellä polvea ja keskittyä lihaskuntoon, heti marraskuussa sitten vähän juoksua. Lokakuussa muuten juoksin todella hurjat 8.2 kilometriä!


keskiviikko 20. lokakuuta 2021

Bursiitti ei ihan heti hellittänytkään

Nopeastihan tuo aika kuluu. En oikeastaan ole harmitellut juoksukieltoa sillä kaikkea muuta puuhaa on ollut. Kerran kyllä jouduin jättämään patikoinnin väliin, vaikka olisi ollut tarjolla grillimakkaraa. Kuntosalilla keskityin vaan yläkroppaan ja uintitreeneissä väittelin kovia potkuharjoituksia. Ostin vihdoin myös pullarin ja harjoittelin senkin käyttöä. Viimeksi sitä testatessani en hallinnut keskivartaloani ollenkaan, vaan pyörin ihan minne sattuu. Nyt se onnistui huomattavasti paremmin.

Lauantaiaamuna uintitreenit n. 1,5 tuntia. Tekniikkaa, mm. käsivetoja ja potkuja. Uintia myös kuvattiin ja se näyttikin oikein kamalalta. No sen perusteella ruvetaan taas hinkkaamaan tekniikkaa. Iltapäivällä kaverin kanssa maastopyöräilyä Yyterissä. Tuuli todella paljon, miltei myrskyinen keli. Metsässä se ei haitannut. Tuuli ei oikeastaan ollut kovin kylmäkään ja aurinko lämmitti. Todella upea syksypäivä. Pyöräilyä tuli 2:13 ja 21 km. Sykkeet 103/134. Lauantaina otin viimeiset Buranat kymmenen päivän kuurin päätteeksi.

Sunnuntaina kävin illemmalla kuntosalilla, n.tunnin ylävartalotreeni. Pyrin välttämään polvea rasittavia liikkeitä. Alkulämmöt tein crosstrainerilla. Loppuun tein muutamia fyssarin ohjeiden mukaisia liikkeitä, jotka ilmeisesti ärsyttivät liikaa polvea. Oma vika, en malttanut odottaa rauhassa että polven turvotus hellittäisi. Polvi kipeytyi nyt ehkä enemmän kuin aikaisemmin. Jopa yöllä heräsin siihen. Maanantaina joka tapauksessa olisi lähdettävä läskipyöräilemään maastoon.

Maanantaina oli työpaikkamme tyhypäivä Yyterissä. Vuokrasimme Seikkailupuisto Huikeesta läskipyörät miltei 30:lle ja minä olin lupautunut vetämään lenkin. Aamulla satoi vettä ihan kaatamalla, mutta kun olimme lähdössä pyöräilemään, oli upea syyskeli. Kylmä tuuli, mutta aurinkokin pilkotteli koko parituntisen lenkin ajan. Mikäli en olisi ollut vetovastuussa olisin jättänyt pyöräilyn väliin. Kilometrejä tuli n. 15, joten ihan rauhallista menoa. Lopulta nuo pyöräilyt ei sitten olleet järkeviä tuolle bursiitille.


Tiistaille sain lääkäriajan työterveyteen ja keskiviikkoaamuna polveen laitettiin kortisonipiikki. Lääkäri vaikutti vähän söheröltä. Juoksusta hän oli kyllä kuullut. Mikäli piikki ei auta, voi olla etten ikinä enään juokse. No sen lauseen jätin huomioimatta. Asfalttia pitäisi välttää, pääasiassa kyllä olen juossutkin maastossa. Nyt pitää toivoa että piikki auttaa. Seurailen muutaman päivän ennenkuin rupean rasittamaan sitä. Uimassa onneksi voi käydä. Piikki ei muuten sattunut oikeastaan kuin ihan vaan vähän, odotin jotain ihan karseeta.

Oma läskipyöräni on jo muutaman vuoden vanha ja olen sen ostanut XXL:stä. Nyt kun ajoin vuokrapyörällä, mikä sekin oli xxl:n fillari, huomasin ison eron omaani. Vuokrapyörä oli paljon helpommin ohjattava ja kevyt, rullasi huomattavasti paremmin. Omassa on ollut vähän kipuilua juurikin ohjauksessa. Ihan vähän rupesi tekemään mieli uutta läskipyörää.

Tästä löytyi sopivan taukopaikka

Oli kiva vetää työkavereille fillarilenkki. Iso osa oli ensimmäistä kertaa läskipyöräilemässä ja tykkäsivät kovasti. Myöskin reitti oli monelle ihan uusi, joten pyöräily oli oikein onnistunut.


sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Mikä ihmeen hanhenjalkakalvo ?

Niinpä, nevöhööd. Pes ansenirus-alueen bursiitti elikä hanhenjalkakalvon limapussin tulehdus. Tällaisesta kertoi fyssari ja antoi samalla juoksukiellon kymmeneksi päiväksi. Oikeastaan ei muuta voi tehdä kuin uida ja vesijuosta. Kaikkea jalan iskutusta pitää välttää ja tuhdin buranakuurin jälkeen aloitellaan varovasti. Viimeisenä keinona kortisonipiikki.

Oiva sattuma että juoksu ja muukin treeni on viime aikoina sujunut todella hienosti ja motivaatio ollut hyvinkin kohdillaan. Pääsin jopa aloittelemaan kuntosalitreeninkin. Sitä toki jatkan mutta pitää keskittyä yläkroppaan. Onneksi siinäkin riittää tekemistä.

Tiedossa toki oli että polvessa on jotain häikkää, mutta silti yllätyin että näin totaalinen tauko. Vaiva on myös senlaatuinen että helposti pitkiintyy, mikäli ei ota sitä tosissaan. Onneksi 10 päivää menee äkkiä.

Fyssari tiesi heti mistä on kyse ja varmisti sen myös ultralla. Hän myös avasi molemmat nilkat joten ne nyt ainakin on letkeet. Sain pari hyvää täsmäliikettä kuntouttamiseen, joten nyt sitten koitetaan minimoida nykyiset ja uudetkin vaivat.


Vaivan aiheuttaja on ylirasitus ja äkillinen harjoitusmäärän lisäys. Sen allekirjoitan, sillä elokuussa juoksin todella paljon ja tein myös mäkitreeniä enemmän kuin pitkään aikaan. Vaiva ei yhtäkkiä ilmaannu, vaan hiljalleen jos koko ajan vaan rasittaa liikaa. Myös nilkkojen, jalkojen ja varmaan myös lonkkien jumitukset vaikuttavat asiaan. Hiljalleen ne saavat aikaan isomman vaivan ja lopulta tulehduksen. Senkin allekirjoitan. Minusta tuntuu että olen ollut juntturassa keväästä asti. Vaiva on tyypillinen juoksijoille.

Minulle tämä taitaa olla ensimmäinen rasitusvamma joka laittaa telakalle. Fyssarin mukaan ultrasta näkee että olen yli 17 vuotias ja paljon on juostu. Allekirjoitan nuokin väitteet!

Lokakuun alusta alkoi taas uintitreenit ja olenkin ehtinyt uimaan jo useamman kerran. Olihan ihan mukavaa todella pitkästä aikaa uida hallissa. Nyt sitten lokakuun tärkeimmät treenit onkin uima-altaassa. Polven kanssa saa uida ja vesijuostakin. Kunhan potkii vähän maltilla ja keskittyy enemmänkin käsivetotekniikkaan.


Seuraavaksi pitääkin hakea oma pullari ja ruveta opettelemaan sillä uimista. Kerran koitin enkä pysynyt mitenkään suorassa sen kanssa. Nyt pitää ottaa uusi yritys. 



perjantai 1. lokakuuta 2021

Syksyisiä pyöräilyjä ja ihan oma fillarivarasto


Syyskuun viimeinen maanantai ja aurinko paistaa täysillä. Kamun kanssa nopeat treffit ja fillaroimaan. Mittari näytti 17 astetta, aurinko lämmitti kivasti ja olin tyytyväinen etten liikaa pukeutunut. Syksyllä pyöräily aiheuttaa välillä haastetta mitä pistää päällensä. Nyt oli pitkähihainen pyöräilypaidan alla, varoiksi aivan ohut tuulitakki minkä sai hetken päästä ottaa pois. Kaulalla oli syytä pitää buffi, sillä kuitenkin on syksy. Kypärän alla panta ja hanskat. Pitkät trikoot bibsien päällä. Sopiva vaatetus, välillä vähän tuntui lämpimältä mutta kun aurinko oli pilven takana, muuttui keli heti koleammaksi.

Kilsoja saatiin 42, kokonaisaika lenkille oli 2,5 tuntia, siitä ajoaikaa 2 tuntia. Mun sykkeet ei helpolla fillarilla nouse, nyt oli tarkoituskin mennä ihan rennon reippaasti ja matkasta nauttien, maksimisykkeeksi tuli 125.

Marjon kanssa Noormarkun kirkon vaiheilla



Maantiepyörällä ei tänä kesänä tullut pyöräiltyä kovinkaan paljon. Mitään triatlonia ei ollut suunnitelmissa joten ei tarvinnut senkään puolesta pyöräillä. Toisaalta taas gravelin kanssa tuli ajettua enemmän ja mukaan mahtui myös maastopyöräilyä. Saattaa olla että tämän viikon pyöräily oli vuoden viimeinen Bianchilla. Odottelen nyt vielä hetken ennenkuin huollan sen talvisäilöön, 

Nyt sain vihdoin käyttöön ihan oman pyörävajan, jota on pykätty koko kesän. Tarkoitus on varastoida sinne kolme fillaria ja kaikenlaista pyöräilytarviketta. Kuten myös paljon muuta omaa kamaa, jotta tiedän mistä ne tarvittaessa löydän. Ei tarvitse ihmetellä autotallissa missä ne mun tarvitsemat jutut mahtaisi taas olla. 

Ihan mun oma pihakoppi

Olen niin onnellinen saatuani vajan vihdoinkin tähän malliin. Vielä puuttuu nurkkalautaa yms. pikkujuttua ulkopuolelta. Keväällä varmaan muutakin puuhaa, mm. terassia ja sensellaista.

Lauantaina on muuten maraton, johon minunkin piti osallistua. No en ole tälläkään kertaa menossa. Nyt sitä vaan ei enään voinut siirtää eteenpäin. Jotenkin päädyin ratkaisuun etten juokse, monestakin syystä. Nyt kyllä on ollut polvivaivaa joten siitä ainakin saan pätevä syyn, itselleni, etten voi juosta. Siitäkin olen menossa ensiviikolla fyssarille. Harmittaa tuollainen vaiva joka haittaa juoksua. En halua turhaan riskeerata koko syksyä, ennenkuin tiedän missä on vika.

Elokuun ennätyskilsojen jälkeen syyskuun määrä jäi 60 kilsaan.