Kesän triathlonkisat

Näin se kesä on kohta ohitse ja lappukisoissakin tuli muutamassa käytyä. Juoksukilpailut on hissukseen vaihtuneet triathloniin. Kesän aikana on tullut käytyä neljässä tapahtumassa. Ensimmäinen oli seuran oma Juhannustriathlon. Toinen taas sprintti Säkylässä.

Kolmas sprintti oli Porin Tarmon järjestämä triathlon Noormarkussa. Viimeisin huipentui jo vähän isompaan tapahtumaan Vierumäellä. 

Tarmo Triathlon

Tässä pikkukisassa eniten jännitti Noormarkunjoki. Pääsin onneksi pariin kertaan treenaamaan siellä ennen kilpailua. Eikä se ollutkaan niin paha kuin muistelin. Nyt onneksi mentiin myötävirtaan. 

Noormarkunjoki ja TarmoTriathlonistit

Uinti 600 m  9:40 min. Uinti oli nopea, (siis oma nopee)virta vei mennessään, mutta pyrin uimaan omaan rauhalliseen tahtiin. (siinäkin treenin paikka että saa vauhtia uintiin)

T1 4:46 min. Vaihdossa meni turhia minuutteja, puvun kanssa jouduin taistelemaan. Päässäkin            pyöri uinti, joten olo oli hieman hutera.

Fillari 20,5 km 44:8 min. Alussa lähdin turhan varovaisesti liikkeelle. Olin kuitenkin tyytyväinen pyöräosuuteen, keskari oli 29.5 min/km.

T2 2:26 min. Sujui odotetusti.

Juoksu 5 km 28:55 min. Juoksuosuuteenkin olen suht tyytyväinen, vaikka oli tosi lämmin päivä sain loppuun vielä pienen kirivaihteen päälle.

Lopputulos 1:30:08 (27.6 km)

Porin Tarmon järjestämä triathlon oli kiva, järjestelyt sujuivat ja kaikista hienointa oli että TriBabesin pinkkejä triathlonisteja oli mukana kisaamassa iso joukko. Itse olin ensimmäistä kertaa mukana. Tässä kilpailussa oli monella mukana suuria tunteita ja hienoja onnistumisia. 

Vierumäki Triathlon

Tätä kisaa mietin kauan ja ilmoittauduin vain muutamia päiviä ennen kilpailua. Onneksi lähdin sillä tämä oli ensikertalaiselle hieno kisa, vähän isommissa ympyröissä. Paria päivää ennen kisaa, kuulin että pyöräilyosuus olisi todella mäkinen. Se pisti vähän miettimään miten siitä selviäisi. Länsirannikolla ei kovin isoja mäkiä ole pyöräilyssä tullut vastaan. Myös uiminen ilman märkäpukua mietitytti vielä kisa-aamunakin. Matka olisi lyhyt ja voittaisin siinä ehkä vähän aikaa, varsinkin vaihdossa. Päädyin kuitenkin pukemaan märkäpuvun. No, sehän meni ihan pieleen. Suurin osa sprinttimatkalaisista oli pukenut märkkärin vaikka matka olikin lyhyt.

Uinti 400 m 11:12 min. Uinti meni hyvin. Olihan matka lyhyt mutta muuten tosi kiva. Vedestä noustessa oli kyllä ylämäki melkoinen. Lähtö oli rolling start, se teki uinnista miellyttävämpää. Oli tilaa ympärillä.

T1 7:26 min. Tämä oli hurja. Jotenkin sain itseni sieltä vedestä ylös. Ylämäki alkoi heti, joten suosiolla kävelin sen ylös ja lopussa vähän hölkkää. Puvun kanssa oli vaikeuksia saada se riisuttua, niin kuin näppärästi. Päästä heitti ja märkkäri oli makkaralla nilkoissa. Aikaa meni ihan helvetin kauan. Pelkkään nousuun taisi kulua jo 3 minuuttia. Tässä on treenaamisen paikka. (pitänee huomauttaa että olen normaalisti puvun saanut hyvin pois päältä)

Fillari 20 km 42:40 min. Kun vihdoin pääsin pyöräilemään, totesin ettei tässä vielä ainakaan niitä mäkiä näkynyt. Ne tulivatkin sitten kun käännyttiin isommalle tielle. Siellä lenkki mentiin kaksi kertaa ja sitten vielä samaa reittiä takaisin. Ylämäet laskivat keskivauhtia mutta alamäessä vauhti oli parhaimmillaan melkein 48 km/h. Olen tyytyväinen pyöräosuuteen. Useimpia kertoja ohittelin muita juuri ylämäessä. Yllättäen loppumatkan loiva ja pitkä ylämäki tuntui melkein pahemmalta.

T2 2:56 min. Tämä vaihto sentään meni paremmin.

Juoksu 5 km 30:45 min. Juoksussa lämmin keli vähän vei voimia, tai sitten rankka pyöräily. Sain kuitenkin itseni kohtuuajassa maaliin ja ehkä hippasen vauhtia viimeisiin metreihin maalisuoralla. Jos nyt vähän spekuloin kisaa niin puoletkin pois ekasta vaihdosta ja pari minuuttia juoksuosuuden puskapysähdyksestä, olisi aika ollut aikalailla erilainen.

Lopputulos 1:35:01, (26.17 km)

Oliskohan nämä kisat riittäneet tänä kesänä. Ensi vuodesta ei taas tiedä mistä itsensä löytää. 

Sprintillä Säkylä Triathlonissa

Lauantaina kisasin ensimmäinen sprinttini. Toinen triatlonin lappukisa. Odotukset olivat toista kuin lopputulos. Valmentaja oli laittanut tavoiteajaksi 1:32. Perjantain pyöräintervallien jälkeen totesin että ihan mahdollista ja vielä ehkä helpostikin. Heti paikan päälle lauantaina päästessäni, totesin jo parkkipaikalla että onpas kova aallokko.

Ei kuulemma yhtään pahat, sanoi joku joka varmaan on ennenkin aallokossa uinut. Koska en ole jännittäjätyyppiä olin suht rauhallisin mielin. Säätiedotus oli lupaillut satunnaisia vesisateita, mutta eihän niitäkään tullut. Varmuuden vuoksi tankkasin perjantaina pari pullollista Noshtin energiajuomaa ja ateriat oli hiilaripitoisia. Kisa-aamuna kaurapuuro hillolla ja pari leipää, kananmunia ja kahvia. Startti oli 11.30. Tein myös 25 minuutin kuminauhajumpan, se oli treenikalenterissa. Sitten kohti Säkylää.

Vielä hymyilyttää

Valmistautumista helpotti kummasti se, että olen ollut seuraamassa kisaa parina vuotena paikan päällä. Odotin kuitenkin kisainfoa ennen kuin puin märkkärin. Siitä sitten pieni lämmittely vedessä ennen starttia. Alun jälkeen aallokko iski kyllä aika hyvin suoraan päälle. Uinnista ei tullut mitään. Nopeasti se muuttui rinta-uinniksi, tai jonkinmoiseksi mökkisammakoksi. Aika pian joku jo heilutteli kättään sen merkiksi että ei pysty jatkamaan. Turvaveneet ja vesijetit olivat tilanteen tasalla. Kyllä itselläkin häivähti mieleen että jaksankohan. Päätin kuitenkin jatkaa ekalle poijulle sillä sen jälkeen helpottaa kun käännytään takaisin. Loppumatkan pystyin uimaan vaparia mutta voimat kyllä oli menneet menomatkaan. Aika raskasta oli. Syke oli lopussa 161-163 joka on juoksussa maksimini. Rantaan päästyäni en todellakaan juossut pyörälle. Kävelin ihan suosiolla ja yritin saada sykkeen rauhoitettua. Uintiin meni aikaa 27:29. Tavoiteaika oli 18 min. Matkaa oli 750 m.

Sanomattakin oli selvää että uinti tuntui pyöräilyssä. Jalkoja hapotti ekan 10 km. Pyöräilyn piti olla vahvinta mutta oli sekin vaikeaa. Hengityskin tasaantui vasta puolessa välissä matkaa. Loppuun sain sentään vähän paremmin vauhtia. Keskinopeus lopulta oli ihan hyvä, 27.7 km/h. Mielestäni en saanut kunnon pyöräilyä aikaiseksi. Pyöräilyaika oli 43:16. Tavoiteaika oli 41 min. Pyöräily meni anaerobisella kynnyksellä. Fillariosuus oli 20 km.

Juoksu menikin sitten ihan walluna. Juoksu ja kävely vuorotteluna ihan alusta asti. 5 kilsaa meni tuskaisesti aikaan 34:34 ja tavoite oli 28 min. Sykkeet 135/148. Vk 2:lla pääasiassa. AnAek on 149. Ei siis edes maksimeilla. Ihan miltei loppumetreillä pääsin sentään ohittamaan yhden selän jota seurasin koko juoksun ajan. En olisi uskonut että minkäänlaista loppukiriä irtoaisi.

Ennen uintia otin kaksi Noshtin jollosta ja samoin ennen fillaria ja juoksua. Sekä Noshtin urheilujuomaa. Luulisin että energiaa oli tarpeeksi, uintiosuus vaan oli niin rankka että vei voimat heti alkuun. Maalin jälkeen oli olo myös juurikin kaikkensa antanut. Yksi kovimpia kisoja missä olen ollut.

Loppuaika oli 1:51:56. Melkein 20 minsaa kauemmin mitä oli aikomus. Kisasta jäi kyllä hyvä fiilis kuitenkin. Sitkeesti maaliin asti. Seuraava kisa on jo mielessä. Pitäähän sitä nyt revanssi ottaa. Sunnuntaina fillarilla rentoa palauttelua tunnin verran. Treenit alkavat taas heti maanantaina ja kohteena on seuraava sprinttikisa.

Aikamoinen pesukone takana, ilmeestä voi jotain päätellä.

Säkylä Triathlon itsessään oli tosi kiva ja hyvin järjestetty tapahtuma. Kisan jälkeen sai lohisoppaa ja pääsi saunaan. Tapahtuma-alue on tiivis joten muiden kisaamista oli helppo seurata. Tribabesilla oli jokaisessa sarjassa osallistujia, eniten sprintissä. Muutama ensikertalainenkin. Ekaksi kisaksi nyt oli turhan raju uintiosuus, aika monta osallistujaa keskeytti kisansa heti uinnissa. Olen tyytyväinen että itse jaksoin kuitenkin loppuun asti ja maalissa irtosi vielä pieni tuuletuskin. Omat kannustusjoukot tsemppasivat loppuun asti hienosti. Ilman takana olleita kuukausia triathlonvalmennuksessa, en olisi kyseisestä päivästä selvinnyt voittajana maaliin. Iso kiitos valmentaja Katille ja TribabesFinlandin seuralle ja treenikavereille.

Olympiamatkaan lähdettäessä tuuli oli vähän vaihtanut suuntaa

Kyllähän tällaisesta kisasta jää paljon enemmän muisteltavaa kuin täydellisestä suorituksesta.

JuhannusTriathlon

Juhannus alkoi rennolla triatloonilla. TribabesFinland on jo muutaman kerran järjestänyt jäsenilleen rennon tapahtuman, jossa pääsee triathlonin makuun matalalla kynnyksellä. Itse olin mukana toista kertaa. Tällä kertaa olin paljon luottavaisempi tekemiseeni kuin vuosi sitten. 

Matkavaihtoehtoja oli kolme: perus-, sprintti- ja kokeilumatkat. Perusmatka 900/27/6 km. Sprintti 600/18/4,5 km ja kokeilu 300/10/2,5 km. Ajanotto oli ns. karvalakkimallia joten ei mitään vakavasti otettavaa kisaa vaan hauskaa yhdessä tekemistä. Toki jokainen kisaili itseään varten ja sillä vakavuudella mitä sitten halusikin.

 

Uinti tapahtui Herrainpäivien uimakuopilla, siitä fillariosuus kaupunkia kohti kakkostien vartta ja juoksu sitten Yyterin hiekkarannan kautta takaisin. Keli oli lämmin ja aurinkoinen joten olosuhteet olivat huippua.

Ilmoittauduin sprinttiin. Ajattelin että suoriutuisin 600 m uinnista kohtuudella. Olen tyytyväinen. Uin ihan rauhallisesti omaa uintia. Missään vaiheessa ei tullut panikointia tai muuta uintia haittaavaa tekijää. Ehkä lopussa vähän sain vauhtiakin lisää keskittymällä pitkiin käsivetoihin. Viime kesänä en saanut uitua kuin puolet tuosta matkasta. Aika oli 16:42 ja matka 601 m.

Fillari on vahvempi laji kuin uinti. Kotikenttäetukin kun oltiin minun lenkkimaisemilla. Reitti oli selkeä edestakaisreitti ja pyörätietä mentiinkin suurimman osan matkasta. 37:47 ja 17.5 km. Juoksuun pyrin lähtemään rauhallisesti. Alkuun mentiin hetki asfaltilla ja sen jälkeen soratietä kohti Yyteriä. Hotellin sivusta ylös ja rantaan. Hiekkarantaa pitkin takaisin lähtöön. 29:08 ja 4.5 km. Avg 142 bpm. Juoksukin sujui hyvin. Vauhti oli tasaista ja sykkeetkin ihan normimäärissä. Kokonaisaika kisalle oli 1:31:02.

Hyvä harjoituskisa seuraavaan koitokseen. Seuraava kisa onkin jo kolmen viikon päästä.

HaPpy

Kisan järjestelyt sujuivat mallikkaasti, kannustus ja yleisö oli parasta ja huoltopisteitä oli juoksumatkan varrella just sopivasti.

Triatloonitreeniä, fillarin päälle juoksua

Sen ainoan kerran kun olen pienessä triatloonikisassa käynyt, muistan sen juoksun olleen jotain ihan hirveetä. Silloin ihmettelin vähän miksi se niin raskasta olikin. En ollut sitä kohtaa tarpeeksi treenannut kun siirrytään pyörältä juoksuun, joten ei se sitten kulkenutkaan niin kuin olisin luullut.

Nyt on hissukseen ruvettu totuttelemaan kroppaa juoksuun heti fillaroinnin jälkeen. Pitkän pyörälenkin päälle 15-30 minuutin juoksu. Ensimmäisen kerran meinasin läkähtyä heti alkuun. Lähdin juoksemaan vähän samoilla jaloilla kuin fillarillakin ja sykkeet pomppasi tietenkin heti melkein tappiin. Jouduin kävelemään pariin kertaan että saan sykkeen alas. Loppulenkki sujui vähän paremmin. Kyseessä oli vain vartin juoksu, kroppa kyllä oli ihmeissään. Fillarilla ensin 2:12:27 ja päälle juoksu 16:21 ja 2.47 km. Sykkeet juoksussa 141 /161 bpm.

Seuran yhteislenkillä, sen päälle vielä juoksua..

Lauantaina pyöräilin 2,5 tuntia ja juoksua päälle 23 min ja 2.5 km, sykkeet oli tällä kertaa ”vain” 122/137 bpm. Kehitystä tapahtunut siis. Tai sitten vaan malttia tekemiseen. Sitähän tässä on myös harjoiteltu, sykkeitä on seurattu juurikin juoksussa monta kuukautta.

Myös avovesitreenit on alkaneet. Pariin kertaan olen käynyt märkkärillä uimassa ja todennut että sekin onnistui huomattavasti paremmin kuin viime kesänä. Hommasin uuden puvun kun entinen kävi ahdistavaksi. Eron huomaa, sillä nykyinen on huomattavasti ”notkeempi”, pukiessa ja uidessa.

Viime päivät ovat olleet todella helteisiä, pyöräilykelit siis parhaimmillaan. Pyöräilyssä ei kuumuus vaikuta niin kuin esim. juoksussa. Hienoa että vihdoin tarkenee.

Aamuisia fillarilenkkejä, töihin ja ihan muuten vaan!

Löysin itselleni passelin maantiefillarin ja tyytyväisenä tein kaupat, pienen testiajon jälkeen. Pyörä on kevyt ja osat hyviä. Meridan Sculture 5000, Ultegra. Näillä spekseillä uskalsin tehdä itsekseni kaupat. Vähän sain vielä tingittyäkin. Olen ollut tyytyväinen pyörään. Käytin sen vielä perushuollossa, joten nyt sitten vaan ajoa.

Kevään mittaan on jo hyvin kertynyt ajokilometrejä. Sekä maantie- että gravelpyörällä. Gravelilla on kiva lähteä reiteille jossa on muutakin maastoa kun pelkkää asfalttia. Gravelilla mielelläni ajan myös työmatkoja sillä se on jotenkin tukevampi, varsinkin kun on painava reppu selässä. Ehdottomasti parempi jos haluaa vaikka vaihdella reittejä, voi suunnata hiekka- ja sorateillekin. Ihan mihin mieli kulloinkin tekee.

Tribabes järjestää yhteislenkkejä viikoittain koko kesän aina syksyyn asti ja pariin olen jo ehtinyt mukaankin. Aamuisinkin on aloitettu aikaiset lenkit pari kertaa viikossa. Siihen on hyvä yhdistää työmatkapyöräily. Nämä aamulenkit, varsinkin, on tosi hyviä. Lenkki on heti aamusta tehty. Päivä alkaa pirteästi. Välillä suuntaan takaisin kotiin etätöihin ja välillä työpaikalle josta sitten iltapäivällä kotiin. 

Aikalailla on kylmää ollut aamuisin joten edelleen on käytössä pitkät bibsit ja vahvempi takki. Pariin otteeseen pääsi jo lyhyilläkin pöksyillä ajelemaan, nyt ei ole niille ollut käyttöä. Talven spinnit ja voimatreenit ovat myös jättäneet jälkensä, sillä selkeästi pyöräilyn voima ja tekniikka on parantunut. Meillähän nyt aina tuulee täällä merenrannalla joten jaloissa pitää olla jotain jerkkua.

Työmatkalla kotiin, hyvä keli pistää ajelemaan vähän kiertotietäkin...
Niittäjänsiltakin oli jo saatu paikoilleen.

Huhti-toukokuussa on kilometrejä kertynyt jo 560 km. Tästä kesästä tulee varmaan mahtava fillarointikesä, sillä tuntuu että on pyöräilyssä vasta päässyt alkuun.

Mitkä fiilikset puolen vuoden valmennuksen jälkeen, kannattiko ?

Viimeiset kuusi kuukautta ovat kyllä hurahtaneet erittäin nopeaan. Valmennus alkoi lokakuussa, se piti ihan kalenterista tarkistaa onko siitä tosiaan jo niin kauan. Kalenteri on mitä ilmeisemmin ollut juurikin oikeanlainen, nousujohteinen, monipuolinen ja mielekäs. Kertaakaan ei ole tullut mieleen kyseenalaistaa ohjelmaa, vaikka se alkoikin todella alkutekijöistä. Alussa jo kävi selväksi että Kati on osaava ja ammattitaitoinen valmentaja.

Se ettei sykkeet tahtoneet pitkään aikaan, vieläkin vähän haastetta, pysyä tarpeeksi matalalla, vähän ehkä yllättikin. Jonkinasteinen ylirasitustila joka on hiljalleen ja huomaamatta kehittynyt. En ollut tarpeeksi seurannut sykkeitä sillä hyvin jaksoi veekoollakin.  Matalasykkeiset peekoot olikin sitten jäänyt vähiin.

Varsinainen syy että hakeuduin valmennukseen oli se, että pari vuotta oli kulunut ja jatkuvasti oli joku paikka sellaisessa kunnossa että se haittasi juoksua ja muutakin urheilua. Olin hyvin tietoinen mistä se johtuu. Liian vähän lihaskuntoharjoittelua, kehonhuoltoa, liikkuvuustreeniä ja palautumista. Moneen kertaan päätin että panostan kyseisiin asioihin enemmän, se vaan ei omatoimisesti onnistunut. 

Ohjelma ei siis tähtää juoksuun vaan yleiseen hyvinvointiin ja parempaan kuntoon. Akka kuntoon niin sanotusti. Heti alkuun huomasin että olen ensinnäkin uimaopetuksessa joka viikko. Se ei ollut ollenkaan tavoite, mutta todella hyvä uintivalmennus vei mennessään saman tien. Samoin kävi spinnin kanssa, en ajatellut sitä lainkaan mutta sielläkin olen käynyt ja tykännyt.

Puoleen vuoteen on mahtunut siis spinniä, juoksua, juoksu-kävelyä, sauvakävelyä, pyöräilyä maastossa ja maanteillä, erittäin paljon uintia. Kuntosali, toiminnallinen treeni, liikkuvuustreeni, kehonhuolto, jooga ja varsinkin palautuminen ja riittävät lepopäivät. Matkan varrella olen huomaamatta sitten tehnytkin triathlontreeniä. Valmennus jatkuu vielä kesän loppuun joten todennäköisesti päädyn myös johonkin sopivaan triatlonkisaan. 

Jos vähänkään tuntuu että tarvitsisi valmennusta, kehotan ensin selvittämään itselleen millaista tarvitsee ja sitten lähteä etsimään itselle sopivaa juttua. Olen tosi tyytyväinen ja olen saanut mielestäni rahoilleni vastinetta moneen kertaan. Kannatti siis tähänkin vielä lähteä vaikka alkuun vähän epäröinkin. 

Team Siikaranta iloitteli Karhuviestissä

Viikonloppuna juostiin 44. Karhuviesti. Ensimmäistä kertaa uusitulla reitillä, kasitietä pitkin ei enää pysty juoksemaan maantieviestiä. Aiemmin Karhuviesti starttasi Rauman torilta kohti Poria. Matkan varrelta Eurajoelta lähti toinen mokoma juoksijoita. Nyt reitti lähti Porin urheilustadionilta, kävi kääntymässä Luvian urheilukentällä ja samaa reittiä takaisinpäin. Minusta reittiuudistus oli ihan hyvä. Aiemmin myös joukkueita on ollut runsas parisensataa mutta nyt oli osallistujamäärä rajattu 100 joukkueeseen. Joukkueissa 6 juoksijaa. Noin 80 joukkuetta oli nyt viivalla. 

Enhän oikeastaan kummemmin treenannut kyseiseen kisaan. Sen vuoksi ei ollut mitään odotuksiakaan. Kalenterissa oli kyllä kisa huomioitu ja vähän oli myös juoksua mukana. Juoksemani osuus oli hippasen yli 4 kilsaa. Eipä siihen kauheita harjoitteluja tarvita. Varsinkin kun kaikki joukkueessamme olivat mukana ihan sillä mielellä, että pidetään hauskaa ja nautitaan päivästä.

Lähtötunnelmia

Nyt oli kyllä hieno kuitenkin huomata että talven treenaus on tuottanut tulosta. Vaikka pääasiassa juoksutreenit ovat olleet juoksu-kävelyä ja sykkeiden seuraamista, hämmästyin että tuo neljä kilsaa oli suhtkoht helppoa juoksua. Myös lihaskuntotreenit ja kehonhuollot ovat menneet perille. Juoksutekniikka pysyi kasassa, mitään ylimääräisiä kipuja tms. ei ollut juoksun aikana eikä myös jälkeenkään. Vauhti ja syke oli suhtkoht tasaista koko matkan. Voi olla että pari kilometriä pidempi matka olisi ollut tuolla vauhdilla liikaa. Olin aivan varma että vauhti pysyy kuuden minsan kilometrivauhdissa, ehkä ihan alle voisi mennä. 

Chippinä toimi viestikapula

Kisoissa juoksen yleensä ihan fiiliksillä. Nytkin seurasin vain ohimennen sykettä. Luulin lähteväni rauhallisesti mutta koko ajan oli tasainen vauhti. 4 kilometrin aika oli 22:21. Keskivauhti oli siis 5:34 min/km. Sykkeet 156/164 bpm. Juoksemani vitososuuden virallinen matka oli n. 4,1 km. Koko viestin pituus oli 35 km ja Team Siikaranta oli sarjansa 20. Oltiin todella tyytyväisiä.

Kisa oli todella onnistunut sillä kaikki olivat erittäin tyytyväisiä omiin suorituksiinsa. Sehän on pääasia. Meillä oli myös upeat huoltojoukot ja kannustajat. Kaikin puolin täysin onnistunut päivä.

Minä ainakin olin tosi fiiliksissä omasta juoksustani. Näillä endorfiineillä mennään taas pitkään.

Hieno mitali kaikille osallistujille