sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Patikkareissu Paratiisilehdossa


Viime viikko on kudottu ahkerasti villasukkia. Kummitytöltä tuli synttärikutsu ja hetken mietittyäni päätin kutoa oikein kunnon polvisukat. Työt vähän hidasti hommaa mutta sainpas kuin sainkin viikossa valmiiksi. Villasukkia on tänä talvena kudottu jo useimpiakin pareja. Isoja ja pieniä.

Jonsukat
Malli Jonna Nordström/Villasukkarakkautta
Tällä viikolla olen koittanut perehtyä enemmän siihen peruskuntoon ja matalalla sykkellä treenaamiseen. Maanantaina puolisen tuntia ensin salitreeniä ja sitten uintia. Vaparia lyhyellä radalla, tuntui taas olevan hyvä draivi päällä, 1:00, 1700 m avg 108 bpm. Testasin samalla uusia uimalaseja, zoggsin predatoreita ja ne istui ensilaittamalla hyvin, ei tarvinnut korjailla. Tykkäsin. Uimalasien vaihtaminen ei välttämättä ole yksinkertaista, sillä ei ole itsestään selvää että ne sopivat omaan naamaan.



Tiistaina vuorossa vk-lenkki. Ensin pari kilsaa lämmittelyä ja viisi vauhdikasta, palautellen kotiin.
Hyvä treeni, aluksi ajatteli ettei tästä taida tulla mitään järkevää mutta kyllä se siitä helpottui matkan varrella, lopuksi olin oikein tyytyväinen itseeni. 1:04:55, 8 km sykkeet 134/158. Vk-alueen vauhdit 5.15-5.41. 
Keskiviikkona jätin joogan väliin villasukan vuoksi ! Just niin. Piti saada ne  pitkät villasukat valmiiksi perjantaiksi. Illan karhuhallia en jättänyt väliin. Tunti corea, kiertoharjoittelua, mm. kahvakuulaa, tankoa ja kehonpainoharjoittelua. Hyvä treeni.
Torstaina kehonhuoltoa mikä sekin jäi vähän villasukkien varjoon, mutta sukkaparin sain valmiiksi ja perjantaina synttärisankarin jalkoja lämmittämään.

Martan kanssa metsälenkillä


Lauantaina uintitreenit, treenattiin sivuttain tehtävää käännöstä. No, ehkä sekin harjoittelemalla rupeaa onnistumaan. Helpolta se näyttää mutta toteutus nyt onkin ihan eri asia. Kokeilin myös pullaria ja pädejä, pitäisi hankkia sellaiset. Nyt niiden kanssa voisi ehkä paremmin treenata kun tekniikka on paremmin hallussa.

Martan kanssa vielä lähdettiin juoksulenkille vaikka sitä ei kalenterissa ollutkaan. Aurinko paistoi niin kutsuvasti että oli suunnattava ulos ja metsään. Käymme yleensä koiralenkillä metsässä niin voin päästä hänet vapaaksi. Upea keli, suunnon mukaan speksit olivat 1:30, 9.8 km avg 126.


Rappusiakin löytyi, ihan hapottavat

Sunnuntaina patikkareissu Harjavallan Paratiisilehdon luontopolulle. Patikkahaaste suoritettu tammikuun osalta. Todella kiva reitti ja hieno keli. Tammikuu ja plussa-asteita, vihreää metsää ja kuivia polkuja. Aurinkokin rupesi pilkistämään. Hieno päivä. Aikaa meni 2,5 tuntia, 8 km ja keskisyke ei kovinkaan korkeaksi noussut. Reitin varrella oli myös parit komeat portaat, niissä taisi syke hieman nousta...
Eväät tietenkin taas maistui hyvältä, niinkuin aina tuollaisella retkellä. Tämäkin reitti on sellainen että pitää uudestaan kiertää keväällä kun on puissa lehdet ja muutenkin luonto heräilee.

























Leffatunnelmaa..

Illalla vielä spinniin pitkästä aikaa. Musa oli mukaansatempaavaa, rokki raikasi, miltei pisti lauluksi välillä, hyvin polki siis, 1:15, sykkeet 117/164. 

Peruskestävyystreeniä tällä viikolla 7,5 tuntia. Hyvä määrä, uintia, lihaskuntoa ja kävelyä. 

Metsäterapiaa ja endorfiinejä halaamalla...

Garmin on nyt ottanut nokkiinsa jostakin ja pitää toimittaa se huoltoon. Kaivoin vanhan Suunnon ambit2 mittarin ja toimihan se vielä. Eihän juoksulenkkiä voi tehdä ilman että saa dataa talteen...
Takuuhan siitäkin on juuri mennyt umpeen. 



sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Metsäterapiaa ja peruskestävyyttä


Talvi ei vaan tunnu tulevan. Lämpöasteita ja jopa aurinkoakin hetkittäin. Tuulista ja sateista kyllä riittämiin. Juoksukelit oikeastaan siten mitä parhaimmat, ei pakkasia eikä liukkaita. Polut houkuttelevat lenkille ja metsä on vihreänä. Asfaltille pitäisi kuitenkin siirtyä sillä kevään maratonia ei juosta poluilla ja jalat pitäisi taas totuttaa kovaan alustaan.

Tiistaina kävin Martan kanssa metsässä juoksemassa, päiväsaikaan peräti.  Upea keli, metsä vihreänä ja raikkaana. Polut on mainiossa kunnossa. Ruokatunti oli liian lyhyt sillä metsässä olisi viihtynyt pidempäänkin. Aina silloin kun ei mukamas ehdi, juoksuttaa. 1:19, 8.3 km avg 129 bpm. Tiistain lenkin piti olla vauhtikestävyyslenkki, viikonlopun rapputreenit kuitenkin vielä jumitti pohkeita niin päädyin ihan palauttavaan juoksuun.
Keskiviikkona joogatunti ja sen jälkeen karhuhalliin. Vuorossa lihaskuntoa. 




Torstaina piti olla vain kehonhuoltoa, mutta päivällä oli taas niin kutsuva juoksukeli että pieni lenkki oli tehtävä. Metsässä. Martan kanssa taas, nyt vähän lyhyempi lenkki, 58 min, 6.2 km avg 127 bpm. Mutta onhan tuo metsässä juokseminen jo itsessään kehonhuoltoa siinä kuin mielenhuoltoakin. Välillä on vain pysähdyttävä ja nautittava maisemista ja metsän tunnelmasta. Illemmalla ihan ohjattua kehonhuoltoa 45 minuuttia.
Perjantaina pyramiditreeni. Oltiin treenikaverin kanssa tekemässä, ihan ohjeiden mukaisesti. naurettiin kun piti olla lunttilappu kädessä että muistaa millä sykkeillä piti mikäkin matka mennä...
Onnistunut treeni siitä kyllä tuli, 54:32, 8.83 km sykkeet 128/163.
Lauantai meni ikeassa joten se päivä oli siinä. Kummasti siellä saa kulumaan ihan koko päivän.

Sunnuntaina viikon pitkis.Viime viikon laktaattitestin mukaan pitäisi tehdä myös enemmän peekoota. Sitähän on nylkytetty mutta ilmeisesti liian kovilla sykkeillä. Pitänee tarkkailla paremmin lukemia. 2:06, 15.25 km avg 125 bpm. Keskitahti oli 8:17 min/km. Ei huonot lukemat pitkikselle. Pitkästä aikaa tein pitkän lenkin ainoastaan asfaltilla.  Lenkki oli hyvä ja tarpeeksi kevyt, vaikka olisi pitänyt vähän kevyemmin sekin tehdä.
Laktaattitestissä aerobinen kestävyysalueeni on 86-121, vauhdin pitäisi siis olla 9:00-11:00 min/km. Siihen nähden oli liian kova vauhti. Kun tuosta lähdetään vielä hidastamaan pitäisi siirtyä kävelyyn tai vaikka sauvakävelyyn. 



Tällä viikolla on kuitenkin tuota peekoota tullut tavallaan jo kehonhuollosta ja joogasta . Uinnissakin, ainakin minulla, on matalat sykkeet joten sekin on hyvää peekoota ja samoin pyöräily. Siis enemmän kävelyä ja patikkareissuja. 

Tekemisessä pitää olla myös ajatus mukana, viikonloppuna oli jo vähän oireita pipon kiristymisestä. Kaikkea pitäisi tehdä ja moneen paikkaan ehtiä.
Siis muutakin kuin vaan treenaamista.


tiistai 14. tammikuuta 2020

Pispalan rappuja ramppaamassa ja laktaattitestiä

Niitä ei vissiin sais rampata sanoi joku, mutta kerran siellä nyt olin niin ihan tietoisesti sitä tein. Kahtena peräkkäisenä päivänä peräti!

Olin Varalan urheiluopistolla kpk/247:n järjestämällä talvi/juoksuleirillä. Kiva viikonloppu, liikuntapainoitteinen mutta kuitenkin ihan maltillinen. Ei liian ohjelmoitu. Hauska kokemus leireillä 30 muun juoksijan kanssa. Sain hyvän kaverin kämppikseksi, muitakin tuttuja oli paikalla ja sain  monta uutta tuttavuutta.
Viikonloppuun siis kuului hyvä seura, runsaat ruokailut, myös todellisen asiantuntijan esitys miten tulla sohvaperunasta ultrajuoksijaksi, erittäin mielenkiintoista. Samainen henkilö esitteli toisena päivänä Hokan lenkkareita, asiantuntijan kokemuksella tietenkin, Ville Maksimainen oli kyseessä. Kenkäesittely oli todella hyödyllistä, sillä kenkiä pääsi myös testaamaan. Itsellä nyt on jo kolmet Hokat, Speedgoat, Clifton ja Challenger. Olihan uusissa malleissa mehukkaat värit mutta yritin olla innostumatta liikaa. Testasin Torrenttia, kevyempi malli poluille. Tuntui jaloissa hyvältä ja todellakin kevyiltä. Ne saattavat olla hankintalistalla seuraavaksi. Kokeilin myös Rinconia, joka ei minulle ihan täydellinen ollut. Vähän liian ohut päkiän kohdalta. Hyvä että sain testattua sillä kyseinen malli on ollut mielessä.

Pispalan kuntoportaat

Näkymä Näsijärvelle
Lauantaiaamun yhteislenkin aikaan oli Pirkkahallissa Teskun  laktaattitestissä. Testiin ei moni lähtenyt mutta ajattelin että miltei vuosi väliä edellisestä, joten jos vaikka olisi jotain kehitystä tapahtunut.
Sykealueet on edelleen kovin alhaiset, pk on alue joka on heikoin joten sitä siis enemmän. Tarpeeksi matalilla sykkeillä.  
Peruskestävyysalue 86-121, mikä oli vähän viime kerrasta huonontunut.
Vauhtikestävyysalue 121-146, pysynyt samana.
Maksimikestävyysalue 146-166, tässä oli tapahtunut kehitystä.
Testiin meni aikaa 44:31, 5.51 km sykkeet 123/166.

Pirkkahallissa
Iltapäivällä lähdettiin koko porukan voimin testaamaan Pispalan kuuluisat portaat! Onhan niitä paljon, 311 rappusta. Varalasta hölkkäiltiin kilometrin verran portaiden alkuun, sen verran oli rappusia ettei niitä juostu. Reipas nouseminen kävellenkin hapotti sopivasti. Osan etenin myös pari askelmaa kerrallaan. Viisi kertaa kävin ylhäällä ja samaa kautta alas, jotenkin tulihan niitä muutamat. 
Tuntui silti että sitä olisi kyllä jatkanutkin mutta sanotaan että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, joten maltti mukana. 1:10, 4,4 km sykkeet 122/154. Rentoa hölkkää takaisin opistolle. 

Myöhemmin vielä mainio ja hyödyllinen venyttely- ja kehonhuoltotunti. Sai vähän uusiakin vinkkejä kehonhuoltoon. Illalla toistamiseen kunnon venyttelyt. 

Pyynikin näkötorni
Rappusia riitti
Sunnuntaiaamun pitkän yhteislenkin sijaan lähdimme taas omille teille. Pispalan portaista piti ottaa kaikki irti kun kerran paikalla ollaan joten sinne siis toistamiseen.
Nyt noustiin raput kolme kertaa ja väliin pieni hölkkäkierros rappusten alapäähän. Tämän jälkeen otettiin suunnaksi Pyynikki. Sieltäkin löytyi ihan kivoja pieniä polkuja ja maisemat tietenkin mahtavat kun korkealla harjulla oltiin. Etapiksi otettiin Pyynikin näkötorni ja siellä sijaitseva munkkikahvila. Onhan kyseiset munkit niin kuuluisia että toki pitää yhdet nauttia kun siellä on ollut. Gluteeniton munkki olikin sitten parhaimpia mitä olen syönyt. Sieltä vielä pieni "palauttava" hölköttely urheiluopistolle. 1:31:11, 8.2 km ja sykkeet 116/124.

Kotona oli jalat jo aika tukkoiset ja varsinkin pohkeet. Ehkä viikonlopun rappujen ramppaamisella oli jotain vaikutusta asiaan.

Maanantain pidin lepopäivänä vaikka melkein jo lähdin juoksemaan. Sen verran oli pohkeet jumissa että päätin jättää väliin. Palauttavan juoksun tein vetreemmillä koivilla tiistaina, 1:19:14, 8.3 km avg 129 bpm. Martta oli mukana ikionnellisena kun pääsi mamman mukaaan metsälenkille. Päästiin onneksi jo päivällä liikkeelle, illalla olikin taas aivan karsea myrskykeli, kovaa tuulta ja vesisadetta.

Tammikuinen metsämaisema Yyterissä

Kahden naisen tossuarsenaali leirillä...





maanantai 6. tammikuuta 2020

Pirtsakka alku uudelle vuodelle...


Alkuvuosi onkin ollut ihan aktiivista treenaamista. Viime vuoden viimeisin treeni oli tiistaina, pieniä vetoja wattipyörällä ja sen päälle tunnin juoksulenkki. Wattipyörällä hiki suorastaan valui pitkin nenänvartta, 7x2 minuutin tehokkaat pyöritykset. Juoksua niin että sai joulukuun kilometreiksi ainakin 100. Saldoksi tuli 101.1 km.  Koska olin lomalla pääsin treenaamaan päiväsaikaan ja keli olikin oikein upea, aurinkoinen ja yllättävän lämmin. Plussan puolella joten ei olisi uskonut että on vuoden viimeisin päivä.




Keskiviikkona heti vuoden ekat yhteistreenit Porin metsässä, tutustuttiin porukalla uusiin kuntoportaisiin. Sitä ennen hölköttelin pari kilometriä ja sitten rapputreeniä päälle. Ei mitenkään kova treeni, lähinnä katsastettiin paikka. 1:10:50, 6,54 km sykkeet 126/155. Paremmat valot pitäisi olla, pimeällä oli todella hankala hahmottaa askelmat. Portaat ei lopulta ole kovin pitkät saatikka jyrkät, saa niissä kuitenkin ihan hyvän treenin tehtyä.


Torstain juoksutreenin tein ennen kehonhuoltotuntia kirjurissa. 47:00, 6.23 km avg 130 bpm. Edelleen todella pimeää. Lenkin päälle tunti kehonhuoltoa, mm. rullailua. Erittäin makeaa.
Perjantain ajattelin pitää lepopäivänä. Lauantaina uintitreenit, tekniikkaa tunnin verran. Sen jälkeen runsas tunti koiran kanssa metsässä. Aurinkoinen keli joten pakko päästä myös ulos. 
Sunnuntaina fillarointia wattipyörällä, tunti ja vartti pk-sykkeillä. Ihan oli hikistä hommaa.
Olin sunnuntaina myös ensimmäistä kertaa joogatunnilla. Se taitaa juurikin olla se laji mitä tähän vuoteen vielä tarvitaan. En oikeastaan kaipaa mitään rauhottumisia tai pään tyhjennyksiä, vaikkei niistä varmaan mitään haittaakaan olisi, isoin puute on liikkuvuus ja sitä saisi joogasta. Laji tukee hyvin näitä muita menoja.

Maanantaihan oli pyhäpäivä, loppiainen, joten pääsi lenkille jo aamusella. Auringonpaisteeseen.
Tein rauhallisen pk-lenkin osin metsässä ja osin Yyterin hiekkarantaa pitkin ja sieltä hiekkatietä pitkin kotiin. Kiva lenkki, aivan upea aurinkoinen talvipäivä. Yöllä oli jopa tullut lunta, hurjat 2 senttiä. 1:56:26, 13,32 km avg 125 bpm. Menin lepposalla askeleella, välillä maisemista
nauttien. Meren kohina ja auringonpaiste sai kyllä endorfiinit jylläämään.


 



Vähän myöhemmin vielä lähdin äkkiseltään tekemään mäkitreeniä. Pori Trail Runnersin järjestämälle yhteistreenille Ruosniemen mäkeen, 1:14:14, 5.36 km, sykkeet 117/143. Mäkitreenin tein kyllä reippaasti sauvojen kanssa. Laskittelukeskuksen mäki ylös 14 kertaa, muu porukka jatkoi vielä kauemmin mutta otin varman päälle näin ekalla kertaa, ei tule ylläreitä. Kivaa piristystä tuollaiset yhteistreenit. Välillä uuden porukan kanssa.



Huomenna voisi olla kehonhuoltoa. 

Niin ja ensi kesäksi on uusi kisa jo kovin suunnitteluvaiheessa...




tiistai 31. joulukuuta 2019

Aikamoinen liikuntavuosi taas takana !


On varmaankin aika miettiä miten edeltänyt vuosi sujuikaan. Luulen että olen vaan juossut ja juossut.
Syksyllä kyllä yritin itselleni vakuuttaa että pitäisi pitää ns. ylimenokausi eikä kerryttää pelkästään juoksukilometrejä. Siinä piti välillä ihan tietoisesti olla menemättä lenkille vaikka mieli olisi tehnyt. Ei kai se ole pääasia että saa kauhean määrän pelkästään juoksua vuodelle.

Näilläkin treeneillä sitä hiljakseen tulee matkaa jo ihan kiitettävästi.  Somen perusteella ihmiset juoksevat ihan hurjia määriä ja välillä sitä ehkä vertailee ja vähättelee omia saavutuksiaan. Aivan turhaan. Pitää olla tyytyväinen että on lähtenyt liikkeelle eikä jäänyt sohvalle vaan suunnittelemaan lähtevänsä. Nostan hattua itselleni vaikka vähän vähättelenkin omia tekemisiäni. Mutten kyllä ole joutunut rasituksen vuoksi pitämään taukojakaan, joten superkompensaatio on ollut kohdillaan.



Viimeisen inbody-mittauksen mukaan myös lihasta on tullut lisää ja olen itsekin huomannut että lihaskuntotreenikin on vihdoinkin tuottanut tulosta. On ihan kiva fiilis kun huomaa että pystyy tekemään vatsarutistuksia ja linkkuveitsiä...saatikka burpee ! Eipä nyt ihan täydellisesti mutta huomattavasti paremmin kun alkuvuonna.

Treenitehtaan imussa olen löytänyt itsestäni ihan uusia ulottuvuuksia. Olen huomannut etten aina liikoja mieti ja suunnittele vaan pistän aivot narikkaan ja rupean vaan tekemään. Toukokuussa ostin extemporee itselleni maantiepyörän ja kesällä märkäpuvun. Ihan vaan etten jää paitsi hyvistä treeneistä ja hyvästä porukasta. Miltäs se olis tuntunut kun muu porukka fillaroi ja ui enkä minä...
Huonompiakin heräteostoksia voisi tehdä. Uinti ei ihan kesällä vielä kulkenut mutta nyt syksyn mittaan olen saanut siihen jotain tatsia, joten ensikesänä pitäisi olla märkäpuvullekin enemmän käyttöä.

Onhan sitä juoksijallekin todella hyvä tehdä monipuolista treeniä. Uinti ja pyöräily on hyvää erilaista tekemistä ja onhan tänä vuonna lihaskuntoonkin tullut huomattavaa kehitystä.  Iän myötä olen huomannut kyllä että palautuminen ehkä vaatii enemmän aikaa ja lihashuoltoa pitäisi tehdä huomattavasti enemmän. Siihen pitää ensi vuonna keskittyä enemmän.

 

Tämän vuoden kisatkin menivät ihan hyvin. Todella hyvin omasta mielestäni. 
Alkuvuonna Apk-hallipuolikas josta ikäryhmän kolmas sija, hyviä treenejä karhuviestiin joka jäikin juoksematta mutta pohjat tuli tehtyä kevään Yyterin puolikkaalle jossa tuli oma ennätys 2:00:05. Kesäkuussa hyvät juoksut Lattomeren Ultraintervallissa, Heinäkuun Ylläs -Pallas 59,2 km. DNF sillä aikaa meni 5 minuuttia liikaa, 12:05:10 mutta olen kuitenkin itse tyytyväinen juoksuun, aikalailla oli vaikeuksia mutta pääsin kuin pääsinkin juosten maaliin. Seitsemisen Polkujuoksu, hyvä juoksu vaikkakin raskas, 18,4 km 2:17. Reitti oli upea joten sinne voisi mennä uudestaankin, Yyterin puolpiikki jossa olin yllätykseksi ekana maalissa, siis kuntosarjan voitto! Nuuksio Classic Trail  maastomaraton miltei parhain maastojuoksukisa tähän mennessä. Reitti oli hieno ja monipuolinen, mikään paikka ei tällä kertaa sattunut joten koko matkan pystyin juoksemaan. Upea kisa, 6:46.29 42.28 km.  Preiviikin ennätysmaratonin puolikas oli vähän vaikea, tulos 2:07:15 mutta ikäsarjan kakkoseksi! Paljon muutakin on liikuttu vuoden mittaan kuin vaan juostu.




Ikinä en ole uinut niin paljon kuin tänä vuonna, on myös pyöräilty, jumpattu ja patikoitu. On ehditty reissata ja huilata ja laiskotellakin. Olen ehtinyt sukkiakin kutoa. Vaarana onkin jo se että muutaman päivän liikuntatauko aiheuttaa ahdistusta.
Marraskuussa olin flunssassa joten juoksut ja muut tekemiset jäi vähiin, joulukiireet taas vähensivät joulukuun juoksuja mutta vuoden saldoksi tuli hyvät 1430 km,  mihin pitänee olla tyytyväinen. 

Vuosi kului siis aktiivisesti, kesälläkään ei sanottavammin ollut isoja treenitaukoja. Tiilimäen Titaanin Treenitehdas on liikuttanut edelleen koko vuoden ja se jatkuu ja jatkuu vaan. Meitä on niin mahtava porukka että liikkuminen on todella mielekästä, vaihtelevaa ja innostavaa ja treeniseura Porin parasta! Ensi vuoden tavoite ei voi olla enempää eikä vähempää kuin parempaa kuin tänä vuonna!
On rikkautta omistaa perhe, ystäviä ja kavereita joilla on samanlaisia päämääriä, kiinnostuksen kohteita ja innokkuutta kaikkeen hauskaan ja aina silloin tällöin ihan yllättäväänkin tekemiseen.
Kuluva vuosi ei olisi ollut näin mahtavaa ollenkaan ilman näitä ympärillä olevia ihania ihmisiä!


Ensimmäinen tavoite on maaliskuulle hallipuolikas, karhuviesti huhtikuussa, maraton toukokuussa, kesällä pari polkukisaa...pitää jättää kalenteri hieman väljäksi jos vaikka tulee jotain kivaa vastaan!

Niin, fillaria ja märkäpukuakin pitäisi jossain testata, pyöräily ja juoksu ei pelota mutta uinti sitäkin enemmän.

Kohti uusia haasteita siis...


Kaikki kuvat ovat omilta lenkkipoluilta, korkeintaan viisi minuuttia niin olen metsässä eikä sieltä oikein poiskaan voi olla...

Mummun arkeen kuuluu myös ihanat lapsenlapset, kolme kappaletta, joiden takia kyllä jättää treenitkin joskus tekemättä.

 

Mukavaa Uutta Vuotta ...


maanantai 30. joulukuuta 2019

Vuosikymmenen viimeinen patikkareissu


Kaverin kanssa haastettiin itsemme kuukausittain tutustua johonkin kivaan luontoreittiin, mielellään lähiliikuntakohteina, Satakunnan alueella. Alkusyksystä käytiin Vaasassa asti mutta on nyt ehditty kolme luontopolkua patikoida myös tässä lähelläkin.
Pinkjärvi, Enäjärvi ja nyt vuoden viimeisimpänä käytiin Noormarkussa retkeilemässä. Haasteen tekee jo sekin että löydetään päivä jolloin molemmilla on aikaa. Minulla tuntuu olevan aina jotain muutakin treeniä mutta kyllähän me on retket saatu sovittua.

Opasteita riitti puoleen jos toiseen


Tällä kertaa oli hieman sateinen päivä, muuten mukava keli sillä pakkasta ei ollut, lämpöasteita 1-2. Tuulista mutta se ei metsässä haitannut, eikä myöskään tihkusade. Eväät reppuun, kaffetta ja voileipää ja joulun viimeisiä herkkujakin oli mukana.

Pienen kosken kuohuntaa

Reittimme kulki pitkin Noormarkunjoen vartta





Aamusella oli vielä vähän hämärää joten askeleita piti vähän asetella, ei onneksi ollut liukasta. Tai sitten ei juuret ja kivet haitanneet kun oli hyvät jalkineet. Muita retkeilijöitä emme tavanneet, ehkä oli liian sateinen keli. Lähdettiin Noormarkunjoen vartta mukaellen liikkeelle, reitti ei ollut mikään rengasreitti joten tähdättiin Kuuskosken laavulle jossa saataisiin eväät syötyä ja sitten takaisinpäin samaa reittiä. Polku oli helposti kuljettavaa, juuria ja kivikkoa jonkinverran. Kuivat polut, eikä siis luntakaan laisinkaan, paitsi ehkä yhdessä kohdassa nimeksi pari senttiä. Joki piti omaa ääntänsä kohdalla olleen kosken kuohutessa, vähän syvemmälle päästessä oli ihan ihanan hiljaista.

Taidonnäyte Noormarkkulaiselta majavalta



Majaviin ei törmätty mutta niitä jäljistä päätellen siellä suunnalla on. Mennessä piti katsella polkua ja askelia joten vasta paluumatkalla huomattiin puissa olevat reittimerkit. Linkistä löytyy jonkinlainen matkailukartta alueesta, sen perusteella tuolla on paljon vielä nähtävää patikoiden tai rohkeasti jokea pitkin meloen, http://www.noormarkku-finpyy.fi/retkeilyreitti.html.

 


 

Sen verran pilvinen ja harmaa päivä että aika pian tuli taas hämärää, reittiin meni aikaa 2:40, 8.13 km. Evästauon kanssa runsas kolme tuntia. Tällaisilla päiväretkilläkään ei mihinkään saisi olla kiire, pimeä saattaa yllättää mutta nytkin oli otsalamppu varoiksi mukana. Kiireetön tutustuminen uusiin polkuihin ja metsämaisemiin antaa sitä oikeanlaista metsäterapiaa ja rauhaa. Toki näillä reissuilla aina muunlaistakin terapiaa ja maailmanparannusta harrastetaan. Parasta on kuitenkin Suomen luonto moninaisuudessaan.



Kippis, joulukuun haaste suoritettu!

Mainittakoon että vaihtoehtoinen päiväretki olisi ollut tarjolla Ikeaan. Veikkaan että nautin enemmän metsän moninaisuudesta, rauhasta ja mahtavasta seurasta, metsäterapiasta.