maanantai 8. elokuuta 2022

Kesän juoksuja


Niin että miten ne juoksut on kesällä sujuneet. Hissukseen sanoisin. Ainoa tavoite on ollut että joka kuukausi tulisi vähän enemmän juoksua. Määrät onkin nousseet todella maltillisesti. Ehkä siitä johtuen etten ole koko ajan miettinyt juoksua, olen saanut kesällä tehtyä paljon muutakin. Pihalla on rakenneltu ja puutarhaa hoidettu ja niin edespäin. Olen myös tyhjennellyt viime vuosilta jääneitä maalipurkkeja, maalisutia on heiluteltu siellä täällä.

Kohta on syksy joten kuntosalitreeni pitäisi aloittaa ja pyrkiä jatkamaan sitä nyt ainakin vuoden loppuun. Toivottavasti innokkaana vielä sen jälkeenkin.

Todennäköisesti rauhallisesta tahdista johtuen olen säästynyt isoimmilta vaivoilta ja samaten rasitusvammoilta. Niiden kanssa onkin tahittu nyt jo syksystä alkaen. Toki olen nyt käynyt säännöllisesti myös hieronnassa.


Juoksulenkit ovat pisimmällään olleet runsaan kympin mittaisia ja ajallisestikin alle pari tuntia. Tuntuu että sykkeetkin ovat hiljalleen palaamassa normaaliin. Poluillekin on uskaltanut yhteislenkille kun tietää että jaksaa muiden vauhdissa. Toisaalta sen on varmaan sitä vaatinutkin että pääsee takaisin omalle tasolleen. Helposti sitä kuvittelee ettei jaksa ja jääkin sitten tavallaan alisuorittamaan omaa juoksuaan. Erään kaverin kanssa olen käynyt n. 6-8 km pituisilla waldniel-lenkeillä, siis n. 5 min juoksua ja 2 kävelyä jne. Se on ehkä sopinut itsellekin tähän kohtaan. Se on mielestäni myös auttanut siihen oman juoksukunnon palaamiseen. Sairastin lievän korona keväällä, mutta en usko että se pelkästään on pitänyt sykkeitä normaalia korkeammalla. 

Kyseisestä tekniikasta on viime aikoina riittänyt mielipiteitä. Toisten mielestä juoksijan pitää juosta eikä välillä kävellä. Toisten mielestä se taasen kuuluu yhtälailla juoksuun vaikka pätkiä kävelisikin. Ainakin se helpottaa esim. sykkeiden matalana pitämistä ja siten pystyy helposti pidentämään lenkitkin pidemmiksi. 


Eniten olen ehkä kaivannut vetotreenejä.  Pidän varsinkin lyhyistä vedoista, 100-500 m. Niitä pitäisi lisätä nyt niin nekään ei tuntuisi niin hirveiltä. Tiedän että ne sitten kehittävät juoksua kaikin tavoin. Ilman tavoitteitakin tekemisestä tulee helpompaa kun käy välillä ääripäissä.

Peekoota olen saanut paljon pyöräilyllä ja ne ovat samalla korvanneet monta pitkistä. Kesäkuussa juoksin 57 km. Heinäkuussa juoksin jo 80 km.

Hello Yytskä !

Eipä se ihme että paikat on pysyneet parempina, sillä eihän noilla kilometreillä ole paljon rasituttu. Aika radikaali muutos viime vuoteen, jolloin olin jo tässä vaiheessa vuotta juossut 350 km enemmän kuin tänä vuonna.


tiistai 26. heinäkuuta 2022

Kesä on parasta pyöräilyaikaa


Kelit ovat olleet otollisia pyöräilyyn. Kilometrejä tuli kesäkuussa 281.4. Maantie-, soratie- ja maastopyöräilyä. Juoksumäärät ovat sitten jääneet kovin vähiin. Heinäkuussa pyöräilyä 273 km.

Työmatkoja ei lopulta ole paljon tullut pyöräiltyä sillä teen paljon etätöitä. Kesälomallakin olin neljä  viikkoa. Kesä-heinäkuussa olin autolla töissä 7 krt ja fillarilla 3 krt. Muut päivät etänä tai lomalla. Siis kuitenkin ihan hyvä suhdeluku.

Muutamilla yhteislenkeillä olen ollut mukana ja niitä varmaan taas tulee enemmän tähän loppukesään.


Yksikseen pyöräily on kivaa, voi mennä minne tykkää ja omaa vauhtiaan. Kyllä parasta on silti yhteislenkit. Oli sitten yksi pyöräilykaveri tai kymmenen. Porukassa on aina hauskempaa. Silloin vain ajellaan sinne minne muutkin.

Popo ry, Porin Polkupyöräilijät, järjestää taas tänäkin kesänä yhteispyörälenkkejä. Nämä ovat kaikille sopivia, maksuttomia ja matalan kynnyksen reissuja. Matkaa tehdään rauhalliseen tahtiin lähiseutuun tutustuen. Nyt olin mukana kun suunnattiin kaupungista kohti Pihlavan Halssia. Halssi on idyllinen asuinalue josta löytyy vanhoja v. 1927 rakennettuja puutaloja, alunperin sahan työläisille tehtyjä asuntoja. Hieno paikka joka on myös minua tosi lähellä. Eipä siellä kuitenkaan ole usein tullut käytyä. Gravelilla reissuun tuli mittaa 41 km.

Leena fillarointiseurana

Erään kerran sain kotimatkalle tyttären ja suunnattiin vähän pidemmän mutkan kautta kotiinpäin. Sille työmatkapyöräilylle tuli mittaa sitten yli 60 kilsaa. Normi työmatka on suuntaansa 18,5 km. Käytiin tutustumassa lähistöllä sijaitsevaan kesäkahvilaan. Toukarintilaan joka on avoinna vain heinäkuun, muina aikoina tilauksesta.  Nautittiin vähän suolaista ja makeaa kahvin kera. Kiva paikka idyllisessä maalaismiljöössä jossa pääsi ihailemaan myös kanoja ja karitsoja, harmiksemme kanoilla taisi olla ruokatauko ja ne pysyttelivät sisällä.

Tyttären kanssa fillarilenkillä

Viime viikolla pyöräilin töihin kahtena päivänä. Taas oli vaihteeksi todella helteiset kelit. Toisena päivänä tuli pyöräiltyä vielä 12,5 kilsan matka Reposaareen joogaamaan Siikarannan kalliolle.

Joogaa rantakallioilla

Oli upeaa joogata meren pauhatessa vieressä. Merenkäyntikin oli melkoinen. Sen päivän kilsoiksi tuli 63.5.

Gravelilla olen Reposaaressa pyöräillytkin moneen kertaan. Se on sopivan pikkumatkan päässä. Kun siellä pyöräilet, ehdottomasti kannattaa poiketa Siikarannan leirintäalueelle. Se on juuri ennen varsinaista kylää. Siellä voi piipahtaa kioskille jätskille ja vaikkapa kallioilta suoraan mereen uimaan tai vain ihailemaan merimaisemaa. Siitä sitten jatkaa matkaa ja käy kiertämässä itse saaren ja sen nähtävyydet. Reposaaressa kaksi pääkatua on asfaltoitu mutta muut tiet ovat sorateitä. 

 

Töihin menossa kävin tsekkaamassa uuden patsaan 
joka on pystytetty Jyrki Kankaan muistoksi.




maanantai 11. heinäkuuta 2022

Porin Raasto, itsensä ylittämistä seikkailukisassa


Lauantaina kisailtiin multisporttia Porin Raastossa, Reposaaresta seikkaillen kohti Yyteriä. Voisin sanoa että kotikenttäetu. Upea kisapäivä kesän pahimmassa vesisateessa. Ukkosen vuoksi peruttiin pari vesiosuutta, myös kaikista viimeisin jossa olisi pitänyt vielä Yyterissä käydä hakemassa yksi rasti vesipatjalla. Siitä sai suurin osa kilpailijoista, tasapuolisesti, kahden tunnin aikasakon.

Tiedossa oli että vettä saattaisi tulla ja reippaasti. Joten siihen osasi varautua jo varustuksissa. Onneksi kesäsade, vaikka runsaasti tulisikin, on lämmintä. Järjestäjä suositteli tällä kertaa pyöräksi esim. cyclocrossia mutta päätimme lähteä fäteillä. Sade teki kelistä paikoitellen mutaisen ja muutenkin haastavan niin pyörävalinta oli meille ihan hyvä. Ehkä siinä hävisi vähän pyöräosuuksien nopeudessa mutta eipä se meidän tahtia haitannut.

Lähtötunnelmissa

Olin edellisenä vuonna samassa kisassa, joten tiesin vähän mitä odottaa ja mitä pitäisi pakata mukaan. Uimapatja oli uutta ja sellaisen kävin ostamassa suositusten mukaisena. Sen kanssa vaikeinta oli pakata se pyörään. Varusteissa oli myös pelastusliivit jotka lopulta parhaiten kulki mukana päälle puettuna ja sen päälle vasta reppu. Sadetakki oli repussa ja sitä kyllä tarvittiinkin. Vaikka kaikki vaatteet olivat valmiiksi märät, lämmitti takki ihan kivasti lopun fillariosuudella. Sekin oli lopulta litimärkä. Mielessä kävi että sen piti olla takki jolla voi kisata tuntureillakin kovissa sääolosuhteissa. Näissä länsirannikon sateissa se ei ihan kuivana pitänyt.



Kisan startti oli kymmeneltä. Ennen kuin päästiin liikkeelle, piti kyseinen uimapatja täyttää ja siitä jo sai aavistuksen että heti kastutaan. Se oli yllätys että prologi oli aika hurja. Sillä merenkäyntikin oli jonkinmoinen lähestyvän ukkosrintaman myötä. Uimapatjalla piti kauhoa läpi 4 karia eli siis pientä saarta ja hakea niistä rastit. Pisin ja pahin (sivulta puskevan aallokon vuoksi) matka oli parisataa metriä, yhteensä uimapatjailua tuli n. 500 m. Alku oli hankalaa, ei ihan ollut heti tekniikka hallussa.

Sen jälkeen alkoi itse seikkailu. Haettiin rasteja ja tehtiin questejä. Heti alkuun oli myös toinen haastava tehtävä. Kuljetettiin koivunrunkoa ja siinä välissä hypättiin satama-altaaseen. Sieltä tikkaita pitkin ylös ja siinäkin vaiheessa oli jo kivasti aallokkoa. Hauskin rasti oli kun soiteltiin toisillemme ohjeita ja haettiin vuoron perään rasteja pitkin saarta. Siinä vaiheessa alkoi vesisadekin.


Pahin rasti taas oli kun piti osata kiertää merimerkit ja laskea annetut luvut oikein. Ohjeet oli mutta taisin olla liian malttamaton ja siinä rastissa menikin eniten aikaa. Vettä satoi siinä vaiheessa runsaasti ja vilu rupesi kangistamaan jo sormetkin. Kun kaikki rastit oli tehty suunnattiin takaisin pyörille. Uimapatja piti vielä saada pyöräntankoon kiinni ennen kuin lähdettiin eteenpäin. Nyt satoi vettä vieläkin runsaammin. Tässä vaiheessa puin sadetakin. Edessä oli pyöräily Yyteriin. Matkalla muutama rasti noudettavaksi. Kun päästiin perille ja pyörien vaihtopaikalle, kuultiin että viimeisin uimapatjailu oli peruttu ukkosen vuoksi. Helpotus mutta ehkä vähän pettymys kun sitä jo oli odottanut. En sano että olisi innolla sitä odottanut, mutta se olisi ollut loppuhuipennus. Sen vuoksi viimeinen rutistus ennen maalia jäi vähän laimeaksi. 

Taivas veti synkäksi ja tämän viimeisen rastin ehti suorittamaan vain osa joukkueista

Maalin jälkeen käytiin autosta hakemassa saunakamppeet. Hetken istuttiin pakussa juomassa aamun haaleaa kahvia termarista, ennen kuin lähdettiin leirinnässä sijaitsevalle saunalle. Löylyssä tuli istuskeltua tovin lämmittelemässä. Sitten vielä syömään.

Aika upea fiilis kisan päätteeksi. Kaikki rastit suoritettiin, aikaa meni garminin mukaan 5 tuntia ja 9 minuuttia. Viralliseen aikaan tosin lisättiin se 2 tuntia kun ei päästy suorittamaan viimeistä rastia mereen, sieltä olisi vielä yksi kuittaus pitänyt hakea. 

Minä ja Marjo, RollingStones

Me olimme kamun kanssa hyvä tiimi, RollingStones. Nimi kuvaa meitä hyvin, vierivä kivi ei sammaloidu. Täydennämme toisiamme hyvin, toinen on rauhallinen eikä turhia murehdi etukäteen (minä), toinen taas vähän vilkkaampi ja taas miettii asioita enemmän ja ehkä välillä vähän liikaakin. Hän on myös koko ajan tsemppaamassa ja kyselemässä miten menee. Minä taas, mitä enemmän jännitän tai on haasteita, en niinkään pulise vaan enemmänkin vaikenen. Yhteistyö pelaa kisassa hyvin.

Mahtava päivä. Näitä kokemuksia kyllä muistellaan vielä kauan.



Toisen kuvan nappasi Eppu ja viimeisin on oma, sateessa ei tullut kaivettua puhelinta esiin kuvia varten. Muut kuvat @kuparrik

torstai 30. kesäkuuta 2022

Gravelin eka satanen


Kesäkuun päivät ovat olleet nyt niin helteisiä, ettei kovia liikuntasuorituksia ole tullut harrastettua. Sunnuntaiaamuna päätin extemporee lähteä pyöräilemään, sillä iltapäivällä olisi jo liian tukalat oltavat. Kello oli kymmenen kun sain varusteet kasaan ja lähdin eteenpäin. Aamupalaksi pari voileipää ja kahvia.

Mukana oli pullo urheilujuomaa, pyörälaukussa varoiksi trippi ja Noshtin energiamarmelaadeja. Rahaa jos vaikka jossain pysähtyy jätskille. Retken määränpääkin muodostui vasta matkan varrella. Olkapäihin ja naamaan sipaisin vähän aurinkorasvaa. Kotiin jätin lapun että olen poissa pari-kolme tuntia.


Suuntasin kohti Luviaa, ajattelin jos kaupungin kautta sitten takaisin. Lähdin kiertämään reittiä siis toiseen suuntaan kuin yleensä. Reitti oli kuitenkin ihan tuttu. Jossain vaiheessa mietin että menisinkö tänään ekan sadan kilsan pyöräilyni koskaan. Lämmin keli ei haitannut sillä pyöräillessä oli ihan sopiva tuulenvire. Liikenne oli rauhallista joten oli oikein mukavaa pyöräillä pitkin maanteitä. Pyöräillessä ei huomannut että lämpötila huiteli liki kolmeakymmentä. Pyrin tasaiseen tahtiin juomaan. Pysähtyessä heti huomasi että keli oli todella kuuma. 

Päätin pitää tauon Luvian Laitakarissa. Ensin ostin kupin kahvia ja munkin, sekä tripin. Sitä oli itselläkin mukana mutta taisi jo olla lämmennyt pyörälaukussa. Tietenkin myös se jäätelö oli ostoslistalla. 

Laitakarissa

Lähdin tyytyväisenä eteenpäin. Luvian pienessä keskustassa vähän arvuuttelin mikä se oli se kohta mistä pitäisi kääntyä. Viime hetkellä huomasin että reitti ei mennyt ihan nappiin mutta koska asfaltti jatkui lähdin sitten vanhaa Porintietä eteenpäin. Se jatkui ja jatkui kunnes asfaltti loppui. Onneksi olin  liikkeellä gravelilla. Jossain vaiheessa oli tarkistettava googlesta että olen kuitenkin menossa oikeaan suuntaan. Kyllä vaan. Sitten vaan poljentaa kunnes pääsisi ihmisten ilmoille takaisin. Onneksi soratie oli hyvässä kunnossa. Vihdoin kun pääsin ensimmäiseen kunnon risteykseen ja olin siinä vaiheessa ollut liikkeellä jo liki kolme tuntia, soitin kotiin että menee vielä hetki.

Vaihtoehdot olivat lyhemmässä tai pidemmässä reitissä. Meinasin ensin kääntyä lyhyemmälle reitille, sitten mietin että ei tässä mihinkään ole kiire. Tällä helteellä ei ole muuta menoa. Jatkoin siis kaupunkiin päin ja päätin että ajan tänään sen 100 kilsaa. Toki sitten jouduin tekemään pienen ylimääräisenkin kierroksen sen saavuttamiseksi. Onneksi söin sen munkin sillä eipä tuolla metsätiellä ollut baareja tai muitakaan kaffiloita. Ainoa mikä loppui oli juotava joten jouduin ensimmäiseltä kohdalle sattuneelta ärrältä ostamaan juomapullon kotimatkalle. 

Tässä kohtaa oli ihan hukassa...

Viimeisellä tunnilla tuntui kuuma pääsevän kypärän alle. Laskiskelin kilometrejä ja viimeisenä etappina oli Levon Fatijärvi, sen rantaan tuli 100,1 km. Pysäytin mittarin ja pulahdin järveen! Mahtava tunne monen tunnin pyöräilyn jälkeen. Siitä oli kotiin vielä kilsan verran. Aika upea pyöräilypäivä, matka meni hyvin ilman vaikeuksia vaikka oli todella kuuma ja aurinko helotti. Aamupala oli heikko tällaiseen retkeen mutta tuntui riittävän kun välillä pääsi tankkaamaan varastoja. Muutenkaan ei ollut yhtään paha pyöräilyreissu.

Seuraavana päivänä tein pienen 20 minsan joogailun joka oli juurikin tarkoitettu pyöräilijöille kehonhuoltoon. Oli hyvä. Illalla taas pyöräilyä gravelilla, nyt ihan palauttavaa vauhtia 2.5 tuntia ja 41 km.

Sataan kilsaan meni aikaa 5 tuntia, sykkeet 111/138.

Kesäkuussa on tullut pyöräilyä 281.4 km. Juoksua hurjat 72 km. Ehkä siihen vaikuttaa viimeisen parin viikon helteetkin...


maanantai 27. kesäkuuta 2022

JuhannusTriathlon


Ensimmäisen triathlonkisani jälkeen oli isot aikeet jatkoon, mutta korona sotki suunnitelmat. Sen myötä suurin innokkuus kilpailla laantui, lajeja on harjoiteltu siis vain yksittäin, juoksua, pyöräilyä ja uintia. Uintihan on koko ajan ollut se heikoin lenkki. Toki nyt olen mukana Tribabesin mahtavassa porukassa, jossa saattaa jonkin sortin triathlonkärpänen taas ehkä puraistakin.

TribabesFinland on jo muutamana juhannuksena järjestänyt jäsenilleen leppoisan juhannuskisan. Ei kilpailua vaan rennon ja hauskan ”kisailun”. Tänä vuonna pääsin mukaan tunnelmaan seuran jäsenenä. Matkoja oli valittavana kolme. Valitsin sprintin jossa uintia oli 600 m, fillaria 18 km ja juoksua 4.5 km.

Herrainpäivien uimakuoppa

Lähistöllä sijaitsevilla uimakuopilla kävin muutaman kerran uimassa ennen tätä kisailua ja uinti tuntui ihan hyvältä. Sujui paremmin joka kerralla. Hitaasti mutta ihan ok. Nyt oli tarkoitus mennä ihan fiilistelen ja jos tuntuisi pahalta niin matkoja voisi esim. tarvittaessa jopa lyhentää. Vaihtoehtona olisi ollut myös kokeilu jossa matkat olisi olleet vieläkin lyhyempiä. No, uinti ei kyllä nyt mennyt putkeen ollenkaan. 

Tässä vasta lähdössä positiivisella mielellä..


..ja kuinkas sitten kävikään...

Ehkä vähän yritin liikaa tai sitten en yrittänyt tarpeeksi. Uinti jäi yhteen kierrokseen eli 300 metriin. Se ei tällä kertaa ollenkaan ollut sujuvaa ja lopussa tuntui ettei happikaan kulkenut kunnolla. Koska voin, jätin toisen kierroksen uimatta. Näin jälkikäteen voisin sanoa että luovutin liian helpolla. Oman garminin mukaan uin 400 m ja siihen meni aikaa 9:41 ja sykkeet 121/136.


Pyöräosuus taas kulki kuin unelma. Jonkin verran tuuli, mutta se taisi vaan auttaa sillä meno oli ihan vauhdikasta. Menin kyllä koko ajan hyvää vauhtia, keskari oli 27.5 km/h. Matkaksi garminilla tuli 17.5 km ja aika oli 38 min. Reitti oli ennestään tosi tuttua, joten sai päästellä ihan rauhassa. Koska pyöräily meni kovaa oli sykkeetkin vähän korkeammalla ja sen huomasi heti juoksussa. Uinnin ja fillarin välissä meni niin kauan että syke ehti hyvin laskea.


Juoksun aikana jouduin kyllä useaan kertaan tasaamaan menoa pienillä kävelyosuuksilla. Jälkeenpäin katselin sykkeitä niin enpä sitten ihmettelyt. 4,5 km ja aikaa 30 min ja sykkeet 140/150. "Virallinen" kokonaisaika oli 1:29:12

Varusteiden kanssa ei ollut probleemia sillä sen yhden kisani läpikäyneenä, olin vähän kartalla millaista tulee olemaan. Ainoa että juoksuun en huomannut ottaa juomaa mukaan vaikka se oli valmiina. Eipä se olisi juoksua kyllä auttanut...


Mukavasti tällaisessakin kisailussa pääsi ihan oikeaan tunnelmaan. Lämmin ja aurinkoinen päivä kruunasi koko homman. Mukana oli 12 triathlonistia. Kokeneita ja varmoja, sekä aloittelijoita ja kaikilla varmaan oli ihan yhtä hauskaa !

TriBabes juhannustuulella!

Mainio aloitus Juhannuksenviettoon! 

(Tilannekuvat by Minttu V.)



maanantai 13. kesäkuuta 2022

Avoveteen totuttautumista pitkästä aikaa...


Nyt on jo kesäkuu pitkällä ja kesälomakin aloitettu. Kesän myötä on taas ollut aika kaivaa märkäpuku kassin pohjalta käyttöön. Pitkästä aikaa. Viime vuonna se ei tainnut olla päällä kertaakaan. Nyt olen kahteen kertaan käynyt uimassa sen kanssa. Koska mitään kisoja ei ole tiedossa mihin liittyisi uintia, olen ihan omaan tahtiin opetellut taas avoveteen. 

Eka kerta olin TriBabesin yhteistreeneissä, oli mukavaa uida isossa porukassa. Vaikka uintipaikka oli todella tuttu, en ole sinne arvannut yksikseen mennä märkäpuvun kanssa. En ole uskaltanut oikeastaan edes kroolata. Nyt kun näki että muut menivät varmoin vedoin pitkin lammikkoa niin tuli itsellekin turvallinen olo. Toki mukana pitää vastaisuudessakin olla uintikaveri. Ensimmäisellä kerralla uin n. 500 metriä. Olen ihan tyytyväinen tuohon. 


Toisen kerran oltiin eri paikassa pienemmällä ryhmällä. Garmin ei pysynyt perässä kilsoissa vaan näytti ihan hurjan isoja lukemia. Uitiin kuitenkin n. kilometrin verran ja aikaa meni about 45 minuuttia. Vähän hengästytti kun huomaamatta potki liikaa. Kun hieman rauhoitti menoa, riitti myös happea paremmin. Ei mitenkään täydellistä uintia mutta parempi kuin ensimmäisellä kerralla.

Tästä jatketaan! Toivotaan että merivesi lämpeää että pääsee sinnekin uimaan.

Uimakavereita

Kesäloma on ollut täynnä kaikenlaista puuhaa mutta olen pyrkinyt myös liikkumaan aina välissä. Uinti ei ainakaan vielä ole kovin rankkaa tekemistä, mutta kivaa. Mainiota liikuntaa sekin.


tiistai 24. toukokuuta 2022

Työmatkapyöräilyä ja kilometrikisailua


Vihdoinkin pääsin alkuun työmatkapyöräilyssä. Aamuisin oli vielä koleaa mutta sitten yhtäkkiä kelit muuttuivat kesäisemmiksi ja kotimatkalla piti jo pukea lyhyttä lahjetta ja jättää paksummat kamppeet reppuun. Koska työpaikkani osallistuu kilometrikisaan, tulee myös sinne keräiltyä kilometrejä. Kiva seurata miten sijoittuu omassa joukkueessa ja sarjassa. Sinne kun kirjaa kilometrit, on helppo seurata paljonko matkaa taas kertyykään syksyyn mennessä.

Repun työmatkoja varten hommasin jo syksyllä. Hakusessa jo pitkään oli sellainen reppu ettei yllättävä sade haittaisi. Ei se ole mukavaa jos repun sisältö kastuu ja varsinkin jos siellä sattuu olemaan läppärikin. Päädyin erinäisten tutkailujen jälkeen Skandinavian Outdoorin mainoksen perusteella Ortliebin Commuter Daypack reppuun. Meillä on kyseinen liike kaupungissa joten pääsin ihan livenä tutkimaan tuotetta. Tänä keväänä olen sitä vasta päässyt testaamaan käytännössä. Läppäriä en ole sillä vielä kuskannut mutta muuten on ollut hyvä. Reppu on todella tilava ja se istuu ihan hyvin selkään. Sinne on mahtunut vaihtovaatetta ja evästä ihan mainiosti. Kun läppäri on mukana varmaan tulee tarkemmin katsottua mitä muuta sinne laittaa mukaan. Töissä voi pitää vaihtovaatetta ja evästä valmiina niin niitä ei tarvitse aina mukana kantaa.


Pyörään ostin tässä keväällä uuden lukon. Sellainen runkoon näppärästi kiinnitettävä taittolukko, mikä helpottaa sikäli että se on aina matkassa eikä tarvitse miettiä missä sitä kantaa ajomatkan aikana. Kiinnitin runkoon myös erillisen pienen laukun kännykälle, sillä kyseisessä Ortliebin repussa on yksi puute, siinä ei ole puhelimelle mitään näppärää taskua. Reppu selässä ei myöskään pyöräilypaidan takataskuihin helposti pääse käsiksi, ainakaan ajon aikana. Kyseiseen laukkuun mahtuu vähän muutakin kamaa kuin vain puhelin. Siinäkin pieni miinus, se on vähän ”tiellä” kun laskeutuu satulasta alas esim. valoihin pysähdellessä tai muuten yllättävissä seisahduksissa. Parempi versio voisi olla ohjaustangon päälle kiinnitettävä laukku. Siinäkin versiossa pitäisi miettiä mihin sijoittuisi siinä tapauksessa matkamittari ja kilikello…


Viikon pyöräilykilometrit kertyivät kolmena päivänä. Yhteensä 116,3  km. Kotimatkalla tein yleensä pienen maisemakierroksen vähän erikautta kuin aamuisin. Auringonpaiste houkuttelee fillaroimaan aina eri reittejä ja nauttimaan kesän ensimmäisistä todella lämpimistä päivistä.

Näinä päivinä säästyi jonkin verran auton polttoainetta ja oikeastaan ihan käytännössä eurojakin. Repun koko on rajallinen joten ruokaostoksia ei tullut tehtyä eikä sen puolesta heräteostoksiaan. No, pari leipäpussia tarttui kotimatkalle.

Hyvää pyöräilykesää !