Metsäkeikalla hirviä jahtaamassa

Tiistaina tuli vain käveltyä koirien kanssa syksyisestä kelistä nauttien. Tunnin lenkki ihan reippaalla askeleella. Keskiviikkona sitten taas itse asiaan Karhuhallissa. Sisäpiiri kohdisti patoutuneet energiansa lihaskuntotreeniin. Haasteellinen trinity-challenge jota viime talvena treenattiin. Huomasin muuten että nyt sujuikin aikalailla mallikkaammin. Illan treenistä tuli muutenkin normaalia tehokkaampi, sillä tein sitä ennen 8 kilometrin maastolenkin. 1:10:44 , 8,28 km avg 145 bpm. Peekoosta tuli vähän reippaampi kun meinasi mennä pitkäksi ja piti ehtiä sisätreeneihinkin. 

Torstaiaamuna palauttava uintitreeni ennen töihin ryhtymistä, 1 km ja 41 min.

 

Perjantaina töiden jälkeen taas Porin mettään, vauhdilla katinkuruun ja palautellen takaisin. 51:44, 6.86 km avg 135 bpm. Menomatkalla pari kilsaa reippaasti alle kutosen vauhtia, yksi jopa 5:18 vaikka en edes rypistellyt. Ehkä jotain kehitystä on tapahtunut. Klassinen esimerkki taas tällä kertaa, olin aivan kahden vaiheilla jätänkö lenkin väliin mutta kun kun kaveri postasi menevänsä samoille poluille juurikin samoihin aikoihin niin äkkiähän sitä sai juoksukamat päällensä ja lähti nopeasti perään. Ei enään laiskottanut. Siis ryhmässä on outoa voimaa!

Tuttu portti katinkuruun

Lauantaina vietettiin koko päivä syksyisessä metsässä. Todellakin metsän syvimmissä syövereissä., kivikkoa ja juurakkoa, kaatuneita puunrunkoja, oksia, ojia kapeana ja levempänä, karahkaa ja heinikkoa. Satoi vettä ja siis sen mukaisesti oli aikalailla märkää. Olin hirvimiesten seurassa ajomiehen roolissa. Päivä alkoi aamuseiskalta yhteisellä aamupalalla. Vettä tosiaan satoi mutta ei onneksi ollut kylmää, lämpöä n. 7-8 astetta. Siitä lähdettiin sitten päivän viettoon, kolme ajoa aamupäivällä, lounastauko hernekeitolla ja pannarilla ja iltapäiväksi vielä kolme ajoa. Onneksi tauolla sai vaihtaa kuivaa vaatetta. Sukat olivat pysyneet kuivina mutta alupaidan vaihdoin ja hanskat. Takki oli aikalailla märkä mutta liikkeessä kun taas lämpeni ei se haitannut, ei tullut vilu. Tässäkin lajissa huomaa hyvien varusteiden merkityksen. Ensimmäisen ajon aikana taisi sataa eniten, kunhan sade hellitti ei eteneminenkään ollut niin haastavaa. Iltapäivällä jopa aurinko pilkotteli. Aukeilla ja vähän korkeimmilla kohdilla näkyi hienosti syksyn ruskavärit. Saalistakin tuli joten päivä oli  kaikille onnistunut. 

 

Tuosta sitten vaan suoraan...

Tämä on hieman erilainen tapa viettää aikaa metsässä, olen siitä hyväonninen että kaverini kanssa olen päässyt mukaan tällaiseen, oikeastaan ihan extreme-juttuun. Vähemmän tuolla varmaan naisia on mukana ajomiehenä ja tuntuu kyllä mukavalta kun vanhemmat herrasmiehet todella arvostaa meitä naisia jotka mukana pysyvät. Jahti loppui viiden maissa joten täysmittainen päivä oli.

Tässä lajissa olen oppinut käyttämään vähän kompassiakin, mielessä on ollut muutaman kerran että pitäisi enemmänkin opetella suunnistusta, ilman muuta jossain vaihesssa kun aika antaa myöden.

Maisemiakin ehti välillä ihailemaan kun odotteli seuraavan ajon lähtötuuttausta

 

Siellä sitä painellaan totisena

Sunnuntain pitkiksen jätin väliin ja nukuin pitkät unet. Garminin mukaan 9,5 tuntia ja siitäkin syvää unta melkein 7 tuntia. Taisi kuitenkin päivä väsyttää!

Illalla lähdin jo ihan pirteenä syksyn ensimmäiseen spinniin, johon siis kerrankin ehdin mukaan. Puolitoista tuntia hikistä polkemista. Hyvä treeni vaikka vähän varmaan tuli himmailtuakin näin ekana kertana.

Metsäkeikasta johtuen tällä viikolla liikuttu useita tunteja! 

Kummasti lämpeää pehva kunnon nuotion äärellä

Viikko vielä palautellen syksyn viimeistä kisaa varten ja sitten voi jo rentoutua...

Hirvimettällä

Jotenkin muutama vuosi sitten päädyin kaverin mukana hirvimetsälle. Tämä hyvä ystävä on käynyt ajonaisena metsällä jo nuoresta tytöstä asti ja kerran sitten vei  minutkin sinne, syntymäpäiväni kunniaksi. Sille tielle siis jäätiin...nyt taitaa olla jo kolmas vuosi menossa.

Ottamatta kantaa hirven ampumiseen, pidän tätä ajossa olemista aikalailla hyvänä kuntoilumuotona. Maasto harvemmin on helppokulkuista. Löytyy kivikkoa, louhikkoa. juurakkoa, tuulenkaatamaa, risukkoa, pajukkoa, mitähän vielä...isojakin puita ristiin rastiin kaatuneina tai kaadettuina. Valtaojia, pieniä ojia, puroja...taivaalta saattaa tulla vettä, räntää, lunta. Välillä läpi mutaisten peltojen. Joka kerran tulee itsensä haastettua. Vaikka aurinkokin joskus näyttäytyy on maasto yleensä yhtä vaikeakulkuista.

Nyt viikonlopun ajossa oli sellaiset olosuhteet että ehkä mielessä kävi, hetkellisesti, onko mitään järkeä lähteä lumisohjoon ja vesisateeseen...mitähän keksisi tekosyyksi. Mutta kun kerran aikanaan olen ruksin ruutuun tuolle päivälle laittanut eikä pääkään ollut paketissa, ei luonto anna periksi perua joten mukaan vaan. Tietenkin. Onneksi tällä hetkellä on varusteet hyvät joten lähinnä piti vaan miettiä ettei jalat kastu. Se on nyt kaikkein helpointa pitää jalat kuivana, muistaa vaan että loikkii ne ojat yli eikä jää sinne ojaan seisomaan. Kuulostaapa helpolta! Välillä joutui kyllä etsimään ojanylityskohtaa, ei nuo neljän metrin loikat ihan tällä harjoittelulla suju. Yksi pulahdus olikin lähellä, onneksi puu oli taipuisa etten molskahtanut ojaan selälleni...

Muutenkin oli siis märkää, taivaaltakin taisi kuulemma vettä tulla. Sitä ei vaan metsässä huomannut kun pajukot ja risukot jo kasteli valmiiksi. Puunoksat taipuivat lumen painosta, märästä lumesta ja jos ei ollut lunta niin niistä tippui vettä. Jalat sentään pysyi kuivana koko päivän, sormikkaita joutui välillä vaihtamaan kuiviin. Onneksi ei ollut pakkasta eikä tuullut niin lopulta päivän keli oli oikein mainio, jos tykkää. Kaiken kaikkiaan päivästä jäi hyvät fiilikset, oli ihan hauskaakin.

Aamulla porukka kokoontuu aamiaiselle ja siitä lähdetään sitten liikkeelle, vuoronperään tippuvat ajomiehet matkan varrelle odottelemaan torven tuuttauksia joka on merkki ajon alkamiselle. Ensimmäinen ajo aina vähän jännittää, ettei vaan eksy. Tai löydä itseään metsän leveimmän ojan reunalta. Onneksi porukka pitää tosistaan huolta joten siellä on ihan turvallinen olo. Onhan sitä kompassi ja karttakin mukana. Siitä huolimatta kerrankin olen pusikkoon eksynyt, miltei...

Aamulla alettiin aikaisin, kolme ajoa ennen hernekeittoa ja vaatteiden vaihtoa. Hikinen paita kannattaa vaihtaa ettei tule vilu, muukin vaatetus jos on tarpeeksi kastunut. Ruuan jälkeen vielä kaksi ajoa joten reissu venyi taas aika pitkälle. Vaikka päivä oli pitkä ja erittäin raskas niin  jahdista jäi oikein hyvä fiilis ja tuntui että virtaa olisi vielä riittänyt. Saalistakin siis tuli.

Kotona saunaan kunnon löylyihin niin jopas rupesi väsyttämään.

Joidenkin mielestä tämä on ihan hullun hommaa, eivät ollenkaan ymmärrä metsästystä. Mutta. Lähiruokaa parhaimmillaan ja luomuakin kaiken lisäksi.