keskiviikko 20. lokakuuta 2021

Bursiitti ei ihan heti hellittänytkään

Nopeastihan tuo aika kuluu. En oikeastaan ole harmitellut juoksukieltoa sillä kaikkea muuta puuhaa on ollut. Kerran kyllä jouduin jättämään patikoinnin väliin, vaikka olisi ollut tarjolla grillimakkaraa. Kuntosalilla keskityin vaan yläkroppaan ja uintitreeneissä väittelin kovia potkuharjoituksia. Ostin vihdoin myös pullarin ja harjoittelin senkin käyttöä. Viimeksi sitä testatessani en hallinnut keskivartaloani ollenkaan, vaan pyörin ihan minne sattuu. Nyt se onnistui huomattavasti paremmin.

Lauantaiaamuna uintitreenit n. 1,5 tuntia. Tekniikkaa, mm. käsivetoja ja potkuja. Uintia myös kuvattiin ja se näyttikin oikein kamalalta. No sen perusteella ruvetaan taas hinkkaamaan tekniikkaa. Iltapäivällä kaverin kanssa maastopyöräilyä Yyterissä. Tuuli todella paljon, miltei myrskyinen keli. Metsässä se ei haitannut. Tuuli ei oikeastaan ollut kovin kylmäkään ja aurinko lämmitti. Todella upea syksypäivä. Pyöräilyä tuli 2:13 ja 21 km. Sykkeet 103/134. Lauantaina otin viimeiset Buranat kymmenen päivän kuurin päätteeksi.

Sunnuntaina kävin illemmalla kuntosalilla, n.tunnin ylävartalotreeni. Pyrin välttämään polvea rasittavia liikkeitä. Alkulämmöt tein crosstrainerilla. Loppuun tein muutamia fyssarin ohjeiden mukaisia liikkeitä, jotka ilmeisesti ärsyttivät liikaa polvea. Oma vika, en malttanut odottaa rauhassa että polven turvotus hellittäisi. Polvi kipeytyi nyt ehkä enemmän kuin aikaisemmin. Jopa yöllä heräsin siihen. Maanantaina joka tapauksessa olisi lähdettävä läskipyöräilemään maastoon.

Maanantaina oli työpaikkamme tyhypäivä Yyterissä. Vuokrasimme Seikkailupuisto Huikeesta läskipyörät miltei 30:lle ja minä olin lupautunut vetämään lenkin. Aamulla satoi vettä ihan kaatamalla, mutta kun olimme lähdössä pyöräilemään, oli upea syyskeli. Kylmä tuuli, mutta aurinkokin pilkotteli koko parituntisen lenkin ajan. Mikäli en olisi ollut vetovastuussa olisin jättänyt pyöräilyn väliin. Kilometrejä tuli n. 15, joten ihan rauhallista menoa. Lopulta nuo pyöräilyt ei sitten olleet järkeviä tuolle bursiitille.


Tiistaille sain lääkäriajan työterveyteen ja keskiviikkoaamuna polveen laitettiin kortisonipiikki. Lääkäri vaikutti vähän söheröltä. Juoksusta hän oli kyllä kuullut. Mikäli piikki ei auta, voi olla etten ikinä enään juokse. No sen lauseen jätin huomioimatta. Asfalttia pitäisi välttää, pääasiassa kyllä olen juossutkin maastossa. Nyt pitää toivoa että piikki auttaa. Seurailen muutaman päivän ennenkuin rupean rasittamaan sitä. Uimassa onneksi voi käydä. Piikki ei muuten sattunut oikeastaan kuin ihan vaan vähän, odotin jotain ihan karseeta.

Oma läskipyöräni on jo muutaman vuoden vanha ja olen sen ostanut XXL:stä. Nyt kun ajoin vuokrapyörällä, mikä sekin oli xxl:n fillari, huomasin ison eron omaani. Vuokrapyörä oli paljon helpommin ohjattava ja kevyt, rullasi huomattavasti paremmin. Omassa on ollut vähän kipuilua juurikin ohjauksessa. Ihan vähän rupesi tekemään mieli uutta läskipyörää.

Tästä löytyi sopivan taukopaikka

Oli kiva vetää työkavereille fillarilenkki. Iso osa oli ensimmäistä kertaa läskipyöräilemässä ja tykkäsivät kovasti. Myöskin reitti oli monelle ihan uusi, joten pyöräily oli oikein onnistunut.


sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Mikä ihmeen hanhenjalkakalvo ?

Niinpä, nevöhööd. Pes ansenirus-alueen bursiitti elikä hanhenjalkakalvon limapussin tulehdus. Tällaisesta kertoi fyssari ja antoi samalla juoksukiellon kymmeneksi päiväksi. Oikeastaan ei muuta voi tehdä kuin uida ja vesijuosta. Kaikkea jalan iskutusta pitää välttää ja tuhdin buranakuurin jälkeen aloitellaan varovasti. Viimeisenä keinona kortisonipiikki.

Oiva sattuma että juoksu ja muukin treeni on viime aikoina sujunut todella hienosti ja motivaatio ollut hyvinkin kohdillaan. Pääsin jopa aloittelemaan kuntosalitreeninkin. Sitä toki jatkan mutta pitää keskittyä yläkroppaan. Onneksi siinäkin riittää tekemistä.

Tiedossa toki oli että polvessa on jotain häikkää, mutta silti yllätyin että näin totaalinen tauko. Vaiva on myös senlaatuinen että helposti pitkiintyy, mikäli ei ota sitä tosissaan. Onneksi 10 päivää menee äkkiä.

Fyssari tiesi heti mistä on kyse ja varmisti sen myös ultralla. Hän myös avasi molemmat nilkat joten ne nyt ainakin on letkeet. Sain pari hyvää täsmäliikettä kuntouttamiseen, joten nyt sitten koitetaan minimoida nykyiset ja uudetkin vaivat.


Vaivan aiheuttaja on ylirasitus ja äkillinen harjoitusmäärän lisäys. Sen allekirjoitan, sillä elokuussa juoksin todella paljon ja tein myös mäkitreeniä enemmän kuin pitkään aikaan. Vaiva ei yhtäkkiä ilmaannu, vaan hiljalleen jos koko ajan vaan rasittaa liikaa. Myös nilkkojen, jalkojen ja varmaan myös lonkkien jumitukset vaikuttavat asiaan. Hiljalleen ne saavat aikaan isomman vaivan ja lopulta tulehduksen. Senkin allekirjoitan. Minusta tuntuu että olen ollut juntturassa keväästä asti. Vaiva on tyypillinen juoksijoille.

Minulle tämä taitaa olla ensimmäinen rasitusvamma joka laittaa telakalle. Fyssarin mukaan ultrasta näkee että olen yli 17 vuotias ja paljon on juostu. Allekirjoitan nuokin väitteet!

Lokakuun alusta alkoi taas uintitreenit ja olenkin ehtinyt uimaan jo useamman kerran. Olihan ihan mukavaa todella pitkästä aikaa uida hallissa. Nyt sitten lokakuun tärkeimmät treenit onkin uima-altaassa. Polven kanssa saa uida ja vesijuostakin. Kunhan potkii vähän maltilla ja keskittyy enemmänkin käsivetotekniikkaan.


Seuraavaksi pitääkin hakea oma pullari ja ruveta opettelemaan sillä uimista. Kerran koitin enkä pysynyt mitenkään suorassa sen kanssa. Nyt pitää ottaa uusi yritys. 



perjantai 1. lokakuuta 2021

Syksyisiä pyöräilyjä ja ihan oma fillarivarasto


Syyskuun viimeinen maanantai ja aurinko paistaa täysillä. Kamun kanssa nopeat treffit ja fillaroimaan. Mittari näytti 17 astetta, aurinko lämmitti kivasti ja olin tyytyväinen etten liikaa pukeutunut. Syksyllä pyöräily aiheuttaa välillä haastetta mitä pistää päällensä. Nyt oli pitkähihainen pyöräilypaidan alla, varoiksi aivan ohut tuulitakki minkä sai hetken päästä ottaa pois. Kaulalla oli syytä pitää buffi, sillä kuitenkin on syksy. Kypärän alla panta ja hanskat. Pitkät trikoot bibsien päällä. Sopiva vaatetus, välillä vähän tuntui lämpimältä mutta kun aurinko oli pilven takana, muuttui keli heti koleammaksi.

Kilsoja saatiin 42, kokonaisaika lenkille oli 2,5 tuntia, siitä ajoaikaa 2 tuntia. Mun sykkeet ei helpolla fillarilla nouse, nyt oli tarkoituskin mennä ihan rennon reippaasti ja matkasta nauttien, maksimisykkeeksi tuli 125.

Marjon kanssa Noormarkun kirkon vaiheilla



Maantiepyörällä ei tänä kesänä tullut pyöräiltyä kovinkaan paljon. Mitään triatlonia ei ollut suunnitelmissa joten ei tarvinnut senkään puolesta pyöräillä. Toisaalta taas gravelin kanssa tuli ajettua enemmän ja mukaan mahtui myös maastopyöräilyä. Saattaa olla että tämän viikon pyöräily oli vuoden viimeinen Bianchilla. Odottelen nyt vielä hetken ennenkuin huollan sen talvisäilöön, 

Nyt sain vihdoin käyttöön ihan oman pyörävajan, jota on pykätty koko kesän. Tarkoitus on varastoida sinne kolme fillaria ja kaikenlaista pyöräilytarviketta. Kuten myös paljon muuta omaa kamaa, jotta tiedän mistä ne tarvittaessa löydän. Ei tarvitse ihmetellä autotallissa missä ne mun tarvitsemat jutut mahtaisi taas olla. 

Ihan mun oma pihakoppi

Olen niin onnellinen saatuani vajan vihdoinkin tähän malliin. Vielä puuttuu nurkkalautaa yms. pikkujuttua ulkopuolelta. Keväällä varmaan muutakin puuhaa, mm. terassia ja sensellaista.

Lauantaina on muuten maraton, johon minunkin piti osallistua. No en ole tälläkään kertaa menossa. Nyt sitä vaan ei enään voinut siirtää eteenpäin. Jotenkin päädyin ratkaisuun etten juokse, monestakin syystä. Nyt kyllä on ollut polvivaivaa joten siitä ainakin saan pätevä syyn, itselleni, etten voi juosta. Siitäkin olen menossa ensiviikolla fyssarille. Harmittaa tuollainen vaiva joka haittaa juoksua. En halua turhaan riskeerata koko syksyä, ennenkuin tiedän missä on vika.

Elokuun ennätyskilsojen jälkeen syyskuun määrä jäi 60 kilsaan.




sunnuntai 19. syyskuuta 2021

AulankoTowerTrail 2021

Sain juoksukaverin tyttärestä. Hänen ensimmäinen polkujuoksukisansa. Toivottavasti häneen puree jonkinsortin  polkukärpänen, saisin hyvän kisakaverin.

Pari viimeistä treeniviikkoa piti ottaa rauhallisesti sillä jaloissa oli orastavaa vaivaa, todennäköisesti kovasta juoksumäärästä johtuen. Viikolla pyrin vähän rullailemaan ja avaamaan jumeja. Venyttelyssä huomasi että paikat on tosi jäykät ja kankeat. Kyllä kroppa lopulta vähän vastaanotti venyttelyäkin. Keskiviikkona kävin poluilla juoksemassa rennosti vauhtileikittelyä. Tuntui hyvältä. 1 tunti ja 7 km. Avg 127 bpm. Nyt olin ainakin hyvin levännyt kilpailua varten. Tankkailinkin hieman sillä en ollut vielä varma juoksenko pidemmän 22 km vai lyhyemmän 13 km. Lyhyeen lopulta päädyin, logistiikka sujuu paremmin kun molemmat juoksevat saman matkan.


Juoksun startti oli vasta iltapäivällä joten aamulla voi syödä myöhäisen aamupalan, eikä siis tarvinnut ennen kisaa ottaa kuin banaanin ja pari Noshtin marmelaadia. Keli oli viileä, n.10 astetta ja sitä mietti mitä laittaisi päällensä. Lopulta totesin että pitkähihaisella paidalla olisi pärjännyt, juoksutakki oli vähän liikaa.

Tapahtumapaikka oli kiva, juoksijoita ei ollut kuin n. 350, joten tapahtuma oli mukavan kokoinen. Juoksun jälkeen voi ostaa paellaa, sämpylöitä, pullaa yms. Siis hyvät tarjoilut. Juoksijat saivat urheilujuomaa, banaania, sipsejä, rusina-askin ja suklaapatukan. Ihan sopivat evästykset. Aurinkokin muuten pilkisteli silloin tällöin joten keli oli mitä mainioin juoksukeli.


Lähdöt oli porrastettu joten poluillakin oli hyvin tilaa juosta. Alkuun tietenkin heti pitkä ylämäki. Onneksi etummaisetkin jossain vaiheessa kävelivät niin ei ollut suorituspaineita. Reitti oli todella kiva ja monipuolinen. Muutamia sorapätkiä siirtyminä mutta lyhyemmällä matkalla ne ei pitkiä olleet. Juurakkoa ja kivikkoa suurin osa, tosi teknistä mutta mielestäni kuitenkin hyvin juostavaa. Reittiä mainostettiinkin nopeana. Sen jälkeen kun polku erkani lyhyemmälle reitille oli enemmän helppoa baanaa, pitkospuita ja pehmeämpää polkua. Kisassa oli muuten se hauskaa että puolessa välissä sai päättää jatkaako pidemmälle reitille vai kääntyykö takavasemmalle lyhyemmälle vaihtoehdolle. Oma juoksu oli siihen mennessä mielestäni ollut ihan hyvää ja vauhdikasta, olisin hyvin voinut jatkaa pidemmällekin reitille. Silloin olisin kyllä heti alkumatkalla ottanut vähän rauhallisemmin. 

Taisi tämä olla ainoa kuva matkan varrelta, aikamoista juurakkoa.

Tässä vaiheessa jo rupesi menemään pidemmän matkan kärkeä ohitse. Aikaisempiin polkukisoihini verrattuna tämä oli mielestäni tosiaankin hyvin juostava, mäkiä oli ylös ja alas mutta ne ei olleet pahoja, nyt on toki kokemusta vain lyhyemmästä matkasta. 

Lähdössä tytär jäi vähän jälkeen, mutta taisi hän lopulta ihan miltei kantapäillä tulla. Jossain välissä hän oli etummaisena ja jo mietin että nyt jää äiti kauas tyttärestä. Alkumatkassa selkeästi vaikutti vauhtiin se että juostiin ryhmässä ja itse ainakin huomasin että piti mennä reippaammin kun takaa kuului kovakin tossujentaputus. Kun käännyttiin lyhyemmälle reitille meno vähän rauhoittui ja lopulta mentiin maaliin samaa vauhtia. 


Järjestäjien puolesta pieni moka sattui yhdessä kaarteessa kun meidät, ja joku muukin, ohjattiin kääntymään tiukkaan vasempaan ja siitä ylämäkeen kohti Aulangon tornia. Vastaantuleva juoksija sitten ihmetteli mihin reitin pitäisi mennä ja sitten koko pakka olikin sekaisin. Lähdettiin takaisinpäin ja siinä vielä ohjattiin reitille kohti maalia.Sitten tuli kyltti jossa luki että maaliin 2 km. Siinä kyllä ynnäiltiin että mitenköhän tämä nyt siis menikään. No, reippaasti viimeiset kilsat soratietä pitkin ja maaliin. Mittarissa liian vähän kilometrejä. Lopulta siis matka oli noin kilometrin verran lyhyempi kuin virallinen matka. Mainitsin asiasta kyllä reittivastaavalle. Loppuaika nyt oli siis 1:32:08, avg 143 bpm.

Juoksun jälkeen parit sipsit nassuun..aika hyvältä maistui!

 Mutta hyvät juoksut molemmilta, kisasta jäi hyvät fiilikset ja päätettiin jo osallistua ensi vuonna uudestaan, mutta pidemmälle reitille. Tytärtä siis joku ehti matkalla puraista!

Jalkavaivat ei juoksusta mitenkään muuttuneet ainakaan pahempaan suuntaan. Vanhan polvet ei vaan enään ole niin taipuisat.


Eipä tänä vuonna ole montaa lappukisaa ollut, joten hienoa että tästä jäi hyvät fiilikset. Onhan tässä vielä muutama kuukausi tätäkin vuotta jäljellä, ei tiedä mistä itsensä vielä löytää...

Kuvat 2, 3 ja 5 @miskakoivumaki


sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Jalkavaivoja sopivasti ennen kisaa


Niinpä siinä sitten kävi kun innostuu juoksemaan liikaa, niin rasitusvammaa ilmestyy. Vieläpä molempiin koipiin. Oikeassa nilkassa akillesjänne, ehkä, hiertää ja vasemman polven takana nestepatti, bakerin kystako, ehkä. Guuglailin ahkerasti ja luulen että nyt on kyse tosiaan vain liiallisesta rasituksesta. Mäkivetoja on tullut tehtyä pitkästä aikaa enemmän ja muutenkin lyhyitä napakoita juoksuja. 

Vielä olisi Aulangolle aikaa viikon verran, viime viikko piti vielä treenata suht reippaasti ja nyt tuleva himmaillen. Nilkka on aiemminkin vähän oireillut, viikonloppuna en juossut ja sunnuntain pitkän korvasin  maastofillarilla. Maanantaina juoksin pari tuntia maastossa, 12 km ja todella matalilla sykkeillä. Sitten huomasin myös polven takana outoa turvotusta ja totesin että nyt pitää olla juoksematta ihan muutamia päiviä ainakin. Ehkäpä koko loppuviikko. Hoidan kylmällä ja buranalla. 


Jotenkin vähän nyt harmittaa sillä treenit on viime aikoina olleet hyviä ja kehittäviä ja niitä olen innolla tehnyt, juoksuhaluja olisi nyt siis oikein paljon. On tässä se hyvä puoli ettei tarvitse päättää menisikö juoksemaan vai jumpalle stadionille. Joskus on näitä valinnanvaikeuksia.

Muutaman päivän buranakuuri ja lepo on kyllä jo auttanut. Pari kertaa olen myös käynyt fyssarin käsittelyssä. 

Parin totaalilepopäivän jälkeen suuntasin torstaina uimahallille. Viimeksi olen hallissa uinut viime syksynä, ehkäpä joskus lokakuussa. Silloin vaivasi olkapää ja sitten iskikin korona ja hallit suljettiin. Lokakuun alussa aloitan taas uintitreenit valmennuksessa ja piti vähän etukäteen testailla miten sujuu. Menihän se hyvin ja kivalta tuntui. Tekniikasta en tiedä mutta kilometrin sain rauhallisesti kokoon n. 38 minuutissa joten siitä taas lähdetään. Viime syksynähän pääsin uinnissa todella hyvään alkuun ja kehitystäkin rupesi olemaan, joten vähän harmittelin kun kaikki jäi vaiheeseen. Siinä oli yksi syy etten kesällä osallistunut edes triathlon-kisoihin, mihin alunperin oli tarkoitus tähdätä. Turha lähteä räpiköimään veteen kun uinti ei toimi. Olkapäävaiva kesti monta kuukautta ennenkuin sain sen ihan kuntoon. 


Perjantaina rauhallinen fillarilenkki gravelilla, 1 tunti ja 15 km. Kävin lähinnä maisemia ihailemassa. Lauantain olin varannut maalaushommiin mutta satoi koko päivän. Se siitä. Satoi vielä sunnuntainakin.
Sunnuntaina kävin runsaan tunnin rauhallisella kävelylenkillä . Keli oli mukavan hapekas, sadetta tihutti oletettua vähemmän. Illemalla kävin velä metsässä kokeilemassa miten juoksu sujuu. Vähän yli tunnin lenkki ja 6 kilsaa. Siis sellaista haahuilua. Mutta polvessa ei ollut tuntemuksia joten lepo on auttanut. Nilkankin kanssa ok.


Testasin sunnuntain lenkillä uusia lenkkareita. Salomonin sense ride 4 gtx, ostin ne vähän muuhunkin tarkoitukseen kuin pelkkään juoksuun. Mutta ensi kokeilun jälkeen ihastuin ihan täysillä. Salomonin kengillä en ole juossut pitkään aikaan joten olin ihan yllättynytkin kuinka hyviltä ne tuntuivat. Seuraavaksi pitääkin punnita Hokan ja Salomonin välillä.
Ensi viikko otetaan vielä rauhallisesti, ehkä pientä vauhtileikittelyä ja rauhallista peekoota. 


maanantai 30. elokuuta 2021

Yyterin Piikki, lappukisa omilla poluilla


Viikonloppuna osallistuin Yyterin piikille,  20 km polkujuoksua Yyterin helpoilla poluilla. Ilmoitin itseni vasta samana aamuna kun pähkäilin maksanko siitä samasta reitistä missä muutenkin jatkuvasti karaan. Viikon pitkiskin olisi pitänyt juosta, niin lähdin sitten lappujuoksemaan. Kannatuksen vuoksi kuitenkin kotipoluille. Suunnittelin juoksevani rauhallisen rennosti ilman liikoja rypistyksiä. Vaikka kalenterin mukaan olisi pitänyt mennä peekoota 3-4 tuntia niin kisa vastaisi varmaan ihan hyvin tarkoitustaan.


Eka kilsa meni alle 6 minuutin ja kymppi meni myös hyvää tahtia. Vaikka maasto oli helppoa niin aina se on hitaampaa kuin asfaltilla. Varsinkin pitkoksilla oli kiva juosta vauhdikkaammin. Puolen välin jälkeen oli jonkinverran soratietä ja eräs pätkä myös isompaa kiveä. Ne oli tuskaisia sillä La Sportivan Bushidot eivät peittäneet kiviä allensa. Viimeiset pari kilsaa vielä hiekassa tuntui sitten muuten raskaalta. Aurinko lämmitti tuskaisesti, lämpöä oli ainakin 20 astetta ja paikoitellen saattoi olla enemmänkin. Rannalle päästessä huomasin pohkeissa jo siltä etten olisi ihmetellyt vaikka olisivat krampanneet. Ei onneksi. No se siitä leppoisasta juoksusta, viimeiset viisi kilsaa sai tehdä töitäkin. Lopulta kyllä olin tyytyväinen juoksuun, 20 km ja 2:13:01 avg 142 bpm. Muutama minuutti kyllä meni siihen kun piti ottaa lopussa muutamia kävelyaskelia että sai olon tasaantumaan. Päivä oli tosiaan yllättävän lämmin ja nyt tuli nautittua tällä tavalla kauniista Suomen Luonnonpäivästä. Tutuilla poluilla oli kiva kisata, ei tarvinnut kun juosta vaan eikä miettiä sen enempää reittiä. 

Kisakeskus ja maali Yyterin hotellin kupeessa



Piikki oli siis lauantaina, heti juoksun jälkeen oli pakko hakea hotellin respasta pieni pussi sipsejä ja vissyä. Suola helpotti oloa aika pian. (Oma suolapussi oli jäänyt toisen juomaliivin taskuun.) Olo oli aikalailla naatti, vähän torkuin kotona ja oikeastaan loppupäivä meni palautumisessa. Mietin vaan että millaista se on ihan kunnon kilpailun jälkeen. Mahtaiskohan ikä jo vaikuttaa palautumiseen. Energiaa ja juotavaa otin juoksun aikana ihan hyvin, mutta ehkä olisi pitänyt juoda enemmän jo etukäteen. Muutakin kuin vain kahvia! 

Siikarannan leirintäalueella kävin ihastelemassa ilta-aurinkoa

Sunnuntaina oli niin upea päivä että olisi mieli tehnyt lähteä pitkälle fillarilenkille. Päivä meni kuitenkin mummutellessa, joten tuli pakostakin ihan lepopäivä. Illalla oli lähdettävä pyöräilemään. Ilta-aurinko paistoi ja tuuli oli lämmin. Ihan mahtava keli, 1:36:31, 34.65 km avg 105 bpm. Siis todella palauttelua.


Treenikalenterissa oli raskas viikko, joten heti maanantaina mäkivetoja, 10 x 45 sekkaa ylämäkeen. 60 min, 5.95 km sykkeet 124/156. Tiistaina n. tunti juoksijan kuntopiiriä ja ennen sitä kaverin kanssa metsässä reippaalla kävelyllä 70 minsaa. Keskiviikkona polkujuoksua rennosti 2:02, 13.45 km avg 124 bpm. Torstaina 3 x 10 min. vedot, 54:46, 7.95 km sykkeet 136/154. Perjantaina rauhallista juoksua  5km 44 min, avg 113 bpm ja päälle keskivartalotreeniä kahvakuulalla.

Viikkoon tuli juoksua n. 53 km.

Nyt saa syksy tulla...



sunnuntai 22. elokuuta 2021

Kesäloman loppuun kevyt treeniviikko

Viime viikolla Aulangon poluilla oli vähän epätoivoinen olo kun taapersi mäkiä ylös. Pitäiskö muka niitä juosta ihan kilpaakin. Koville otti. Oudokseltaan taas. Näin Porilaisena tasamaan tallaajana olen sitä mieltä että juoksijoille, jotka asuvat mäkisimmillä alueilla on huomattavasti paremmat lähtökohdat kisoihin joissa juostaan tosi mäkisillä reiteillä. Löytyyhän meiltäkin mäkiä, mutta ihan omilla huudeilla on kovin tasaista...

Jokatapauksessa laskeskelin että Aulanko trailiin on vielä muutama viikko aikaa, joten eiköhän se tästä mäetkin vähän ala helpottaa.

Maanantaina alkoi kevyempi viikko joten pidin ihan ansaitun lepopäivän. Korkeintaan lapiohommia puutarhassa. Tiistaina pientä mäkijuoksua, 5 krt 100 m mäki ylös ja vastaavasti alas. Alamäkiäkin olisi syytä treenata enemmän. Minulla oli sauvat matkassa ja ne taisi helpottaa jonkin verran, sillä  jälkeenpäin treeni tuntui vähän turhankin iisiltä, 1:12:25, 5.2 km ja sykkeet 117/146. Pitää ensikerralla keskittyä paremmin hommaan. Treenin jälkeen pulahdus uimaan, virkistävää.


Keskiviikkona jo aamulla liikkeellä. Kalenterissa oli pk ja sitä sitten tehtiin, paitsi nyt pieni rapputreeni siinä välissä. Alkuverraa maastossa, yht. 1:11, 6 km ja sykkeet 113/141. Kuntoportaissa muutama liike, 2 x etenevä askelkyykky, 2 x auki/kiinnikyykky askeltaen joka toinen krs, 2 x kääpiökävely sivuttain. Paluu pienellä hölkällä, ei portaita pitkin. Hapotti ihan kivasti jalkoja. Tarkoitus ainakin oli kohdentaa liikkeet varsinkin sisäreisiin ja pakaroihin.



Torstaille vauhtileikittelyä. 3 x 5 minuutin vauhdin muutoksilla, kolme kierrosta, tai oikeastaan seurasin sykkeitä. Yhteensä 1:12, 8.3 km ja sykkeet 122/145. Puin pitkästä aikaa jalkoihin assutossut, Hokan cliftonit.

Perjantain lepopäivän sijaan kävin lauantain pitkiksellä, sillä lauantaina oli muita menoja. Koska on kevyt viikko, riitti pitkäksi nyt 1,5-2 tuntia. Lenkillä tajusin että nyt viedäänkin viimeistä lomapäivää, ensi viikolla alkaa työt. Hölkkäsin rennosti pitkin hiekka - ja neulaspolkuja. Koska parilla lenkillä olen nyt bongannut yllättäen kanttarelleja, huomasin tälläkin kertaa etsiväni niitä polun vierustoilta. Ei siis kannata mennä ensimmäistäkään kertaa sieneen, sillä helposti käy niin että juoksulenkitkin menee sienien kyttäilyyn ja siinä voi äkkiseltään jopa olla nokillaan jos ei katso eteensä. Rento lenkki siis, 1:32, 9.55 km avg 115 bpm.


Viimeisen lomapäivän kunniaksi kävin vielä fiilistelemässä Yyterissä läskipyörällä. 1:47, 16 km. Tässä kuussa on juoksua tullut jo tuplasti enemmän kuin koko viime kuussa yhteensä.

Viikonloppuna sitten rentoilua pienissä häissä ja sitten sitä kuuluisaa superkompensaatiota.



sunnuntai 15. elokuuta 2021

Aulangon polkuihin tutustumassa

Yyterin pitkoksilla

Nyt on ollut hyvä meininki treeneissä. Kalenteri on tuntunut mielekkäältä ja sitä on ollut helppo toteuttaa. Tämä toinen viikko on ollut myös toinen "raskas" viikko ja sitä jouduin vähän soveltamaan. Tiivis se on ollut mutta järjestys vähän muuttui.

Olin alkuviikon Hämeenlinnassa ja mukana oli tietenkin juoksu- ja fillarikamat. Reissun yksi tarkoitus olikin tutustua Aulangon maisemiin ja polkuihin. Ensimmäiseksi suuntasin suoraan kohti Aulangon näkötornia ja sieltä lähdin tutustumaan paikkaan. En ole siellä ennen käynyt. Polkuja oli ristiin rastiin ja mukanani ollut kartta ei ihan ollut paras mahdollinen. Tai kartta ehkä oli mutta maastossa ei merkinnät olleet ihan ajan tasalla. Löysin sitten sopivan loivan ylämäen jossa tein maanantain vetotreenin, 59:17, 5.38 km ja sykkeet 118/149. Vedot oli 10 x 45 sekkaa ylämäkeen kävelypalautuksilla.

Näkymä Aulangonjärvelle

Tiistaina vaihdoin lihaskuntotreenin pitkään juoksuun. Mietin pitkään minne suuntaan etten eksy. Päädyin sitten kiertämään Aulangonjärven ja päälle vielä kaksi pientä lampea, Joutsen- ja Metsälammet. 3:00, 14.1 km avg 112 bpm. Meni kyllä aikaa kun ensimmäistä kertaa tutustui paikkaan  ja sitten tietenkin ihasteli maisemia. Usein jouduin myös pysähtelemään kun tutkin karttaa mihin jatkan. Sitten vielä gravelilla rauhallinen fillarilenkki, 2:13 ja 26.86 km. Ihan hyvät liikunnat yhdelle päivälle.


Keskiviikkona rento hölkkä Ahveniston poluilla. 43:47, 5.6 km avg 124 bpm. Extemporee vielä illalla porrastreeni Porin metsässä. Ensin juoksua ja muutamat hyvät muuvit jaloille portaissa 52:16, 3.5 km ja päälle yläkropan lihaskuntotreeni n. kolmevarttia, ulkokuntoilupaikalla. 

Karhuluola

Karhuluolan vierestä lähti portaat ylös näkötornille, portaita oli 322 kpl

Torstai ja perjantai oli lepopäiviä. Lauantaina sitten 8 x 5 minuutin vedot. Tein ne maastossa, yhteensä 1:28, 10.9 km ja sykkeet 126/151. Mittasin että viisi minuuttia oli 850 m. Ohjelman mukaan vedot olisi pitänyt tehdä nousevina, mutta se onkin yllättävän vaikeaa. Nytkin tuli ihan tasaiset vedot, ei ihan täysillä mutta kohtuu reippaasti kuitenkin. Hyvä treeni, tuli hyvä mieli!

Sunnuntaina lähdin rauhalliselle pitkikselle vasta illemmalla, kun sade hellitti, keli olikin sitten mukavan raikas ja hapekas. 3:07, 18 km avg 113 bpm. Kiva lenkki, pitkästä aikaa juoksin pitkospuilla ja piipahdin kaikissa sen varrella olevissa luontotorneissa ihailemassa maisemia !

Aulangon Metsälampi

Tämä viikko on ollut tehokas treeniviikko, juoksua tullut 57,5 km. Liikkumista runsas 13 tuntia.

Aulanko oli hieno paikka, mahtava historia ja hienot maisemat. Polkuja oli ristiin rastiin, niiden opasteet maastossa olivat aika surkeita. Ainoa hyvin merkattu oli maastopyöräreitti. Pitänee käydä uudestaan niin paikat tulevat vähän tutummiksi ja on sitten helpompi lähteä lenkillekin siellä.



sunnuntai 8. elokuuta 2021

Treeniviikko ykkönen

Eka kesälomaviikko takana ja ensimmäinen viikko treenattu kalenterin mukaan. Täsmätreeniä  polkujuoksukisaan. Ainakin tämä ensimmäinen viikko mennyt hyvin ja kaikki sen treenit on tehtynä. Vaikuttaa ihan hyvältä ja selkeältä. Lähinnä halusin ohjelman sen vuoksi että treenaamisessa on jonkinlainen järjestys. Kohteena on Aulanko Trail.

Maanantaina juoksua mäkisessä maastossa. Lähdin Ruosniemen pururadalle. Parempia mäkiä meiltäpäin ei löydy. Otin mukaan myös sauvat. Sain myös kaverin seuraksi ja lenkin päälle pulahdettiinkin Ankkalampeen uimaan. Treeniin meni aikaa 1:34 ja matkaa tuli 10.3 km ja sykkeet 124/147. Mäkinen kierros juostiin kolme kertaa, yksi kierros on muistaakseni n. 2.5 km. Iltaan vielä pari tuntia mustikkametsässä.

Ruosniemi ja Ankkalampi

Tiistaina kahvakuulaa ja liikkuvuutta 40 min. Päivällä olin myös pari tuntia vattuja keräämässä. Keskiviikkona polkujuoksua Pori Trail Runnersin yhteislenkillä. Etukäteen oli jo tiedossa että reitti olisi aikamoista ryteikköä ja nokkospuskaa. Sitä se kyllä olikin, mutta myös kivoja polkuja ja komeita maisemia. Mahtava lenkki. 1:37, 10 km avg 133 bpm. Ei ihan peruspeekoota. Vattupuskissa taas aamupäivällä pari tuntia.

PTR:n yhteislenkki Toukarissa

Torstaina oli 5 minuutin vetoja 5-8 kpl. Päädyin viiteen kertaan. ( olin muuten taas vattuja keräämässä) Ensin vartti alkuverraa ja sitten 5 x 5 min vetoja ja rauhassa kotiinpäin. 1:13:52, 8,7 km ja sykkeet 124/155.

Perjantaina lepopäivä. Mulle siitä tuli kovinkin toiminnallinen lepopäivä. Pari tuntia taas marjoja keräämässä. Ensin vadelmia ja sitten samaan syssyyn mustikkaa. Varsinkin vattupuskissa tuntuu tulevan oikein hyviäkin kylkivenytyksiä siinä samalla kun koittaa kurkotella puskien toiseltakin puolen ilman että kupsahtaa piikkiseen puskaan. Iltapäivällä läskipyöräilyä n. 22 km. Nyt oli tosi hauska reissu, sillä lähdettiin kamujen kanssa Reposaareen fillaroimaan. Retki alkoi venematkalla. Merimatka kesti n. 10 minuuttia. Räpsöössä pyöräiltiin tunnin verran pitkin takarantaa. Käytiin mm. Junnilassa ja Siikaranta Campingillä. Tämä venekyyti on ihan uutta, tämän kesän juttu. Olikin tosi kiva kokemus, busteriin mahtuu kipparin lisäksi 6 henkeä ja esim. fillarit voi ottaa mukaan. Edestakainen matka maksoi 10 euroa. Fillarointiin meni aikaa 2:04 ja matkaa tuli yhteensä 22.2 km. 

Veneellä Reposaareen

Junnila

Viikonloppuna mummuteltiin ja koska oli pari pientä yövierasta, pitkä lenkki vaihtui sunnuntaina vähän lyhyempään. Tälläkin kertaa olin Reposaaressa. 53:48, 6.12 km avg 115 bpm. Lenkki oli lyhyt ja leppoisa, sen päätteeksi päästiin Siikarannan leirintäalueen rantasaunaan. Olikin upeat löylyt ja lauteilta mahtava merinäköala. Uiminen jäi väliin sillä merenkäynti oli melkoinen.

Siikarannasta takarannalle ihania kivipolkuja pitkin

Tälle viikolle on tullut juoksua hurjat 35.1 km. Liikkumista koko viikkoon yli 18 tuntia. Ihan hyvä lomaviikko siis.


lauantai 31. heinäkuuta 2021

Pitäiskö alkaa treenaa...


Helteet taisi loppua juuri kesäloman kynnyksellä. Haittaako se, ei oikeastaan. Sade tekee hyvää luonnolle ja itsekin ehkä saa paremmin jotain aikaa kun ei läkähdy kuumuuteen. Somessa on ollut viime aikoina vähän keskustelua paljonko tulee viikossa juostua, mitkä ovat tavoitteet ja mikä on oma pitkä lenkki, juokseeko aikaa vai kilometrejä. Vertaileeko omia saavutuksia muihin. 

Minun tavoitteeni on viimeisen vuoden aikana muuttuneet tai sitten siirtyneet tulevaisuuteen. Mukavuudenhalu on kasvanut ja tavoitteet ovatkin ehkä lakanneet olemasta. Olen siirtynyt mukavuusalueelle lenkkeilemään ja satunnaisesti vähän jotain sinnepäin juoksemaan. Onko se siis laiskuutta vai sitä mukavuudenhalua vai onko sitä huomannut ettei aina tarvitse mennä kello kaulassa ja jatkuvasti treenatessa johonkin tiettyyn tavoitteeseen. 

Voin juosta, kävellä, pyöräillä ja uida  ilman että tähtään jonnekin kilpailuun. Olenko siis laiska vai löytänyt jotain olennaista. Pitääkö koko ajan olla joku tavoite. Yhtenä päivänä on itselleen kovinkin armollinen ja toisena taas ei. Olisi huomattavasti yksinkertaisempaa vain ilmoittautua johonkin kisaan ja ruveta hommiin. Lokakuussa on toki HCM edessä. Käyttäiskö siihenkin covidia tekosyynä. Vai pitäisikö vaan myöntää ettei ole tullut taaskaan treenattua asfalttikisaa varten. Viime aikoina on juoksukilometrit jääneet vähiin. Juoksemassa olen ollut mutta kovin lyhyillä määrillä. Olen sitten pyöräillyt senkin edestä.


Syyskuussa on tarkoitus juosta Aulanko Trail. Siihen on motivaatiota harjoitella. Pitäis vaan nyt aloittaa täsmätreeni polkukisaan. Mitähän se sitten onkaan. Toki sen voi vaan hölkkäillä läpi. Aikatavoitteita sinne ei todellakaan ole.

Nyt sitten kuitenkin sitä treeniä lisää, ehkä lähden tekemään vetoja ja sitten mäkiä ylös ja alas..

Liekö alkava loma vaikuttanut, sillä ihan intoa piukassa taas ollaan. Olin suuntaamassa ihan perushölkälle metsään, kun sivusilmällä katselin stadionin kivan punaista rataa. No sinne sitten tällä kertaa. Kiersin miltei yksinään rataa kolmen kilometrin verran, sitten lyhyitä vetoja ja loppuverraa pari kilsaa. Tuli todella hyvät fiilikset, vedot otin lyhyinä 10 x 100 m rennosti kovaa. 51:47, 7.14 km ja sykkeet 133/152.


Perjantaina oli viimeinen työpäivä ennen lomaa. Sen kunniaksi peruskestävyyslenkki Yyteriin. Hieno lopetus viikolle ja mainio aloitus lomalle. 1:23, 9 km avg 122 bpm.

Heinäkuun saldo juoksussa 55.8 km. Pyöräilyä 263.2 km. Olen pyrkinyt juosta vähintään 100 km per kuukausi, muutaman kerran se määrä vaan jää kovin kauas. Olen yrittänyt opetella siihen etten vertaa omia määriäni muiden matkoihin. Onhan se kuitenkin aina parempi kuin ei mitään. 



perjantai 23. heinäkuuta 2021

Joogaa Räpsöön takarannalla

Räpsöö, vaiks kui kaukan ja ihan outoi ihmisii. Vaikka Reposaari on jonkun mielestä kaukana, meri vain välissä niin olet jo Ruotsissa, on elo siellä varsinkin näin kesällä todella aktiivista ja tekemistä löytyy jokalähtöön. Turisteja vierailee runsaasti ja nyt koronan vuoksi kotiseutumatkailijatkin ovat löytäneet saarelle. Mikään ihme se kuitenkaan ole, sillä Reposaari on täynnä taitavia ja monipuolisia yrittäjiä, ystävällisiä  alkuasukkaita unohtamatta. On lukematon määrä kädentaitajia, useita ravintoloita ja vireä asukasyhdistys jne. lista on pitkä. Monenlaista tapahtumaa on miltei ympäri vuoden. Reposaaren omilta sivuilta pääsee vähän fiiliksiin.

Yhden todellisen helmen nostaisin esiin, Siikarannan Leirintäalueen. Sehän on bongattu ihan maailmalla asti. Leirintäalue on jo vanha, muistan sen jo omasta lapsuudestani. Viime vuosina sitä on  isolla sydämellä laajennettu, peruskorjattu, rakennettu lisää mökkejä  jne. Kaikissa mökeissä taitaa olla jopa merinäköala suoraan edessä. Leirintäalue on siisti ja palvelu ensiluokkaista. Jos sieltä haluaa mökin pitää kyllä olla todella ajoissa liikkeellä.

Ihanat naiset rannalla

Koska asun lähellä ei tietenkään ole tullut siellä leiriydyttyä, mutta sinne on tullut poikettua esim. pyörälenkeillä. Näin lämpiminä kesinä siellä voi pulahtaa vaikka uimaan, rantakalliolla on mahdottoman ihana kallionkolo josta pääsee suoraan avomerelle uimaan. Parasta. Vastaanotosta saa mm. kaffetta ja pullaa tai vaikka jätskiä. Siitä on sitten mukava jatkaa matkaa eteenpäin, kiertää saari ja lähteä fillaroimaan kotiinpäin. 

Reposaaressahan on järjestetty myös muutaman kerran kiva juoksutapahtuma, Räpsöö Run. Toivottavasti se saataisiin uudestaan eloon, nyt kun koronakin jo vähän helpottaa. Siikarantakin saattaa tulevaisuudessa olla juoksukisojen järjestäjänä. Yksi juoksutapahtuma jouduttiin perumaan covidista johtuen.

Tällä viikolla Siikarannan kalliolla pidettiin joogatunti. Hyvinvointicenter pitää ulkojoogia kesäisin eri paikoissa ja Reposaaressakin on muutamia kertoja tällainen pidetty. Keli oli aurinkoinen, mutta todella tuulinen ja siitä johtuen vähän viileämpi jos vertaa viimeaikojen hellepäiviin. Olisin kyllä kaivannut jotain huivia kaulan ympärille, tuuli oli navakkaa. Mutta vastaavasti paljaat varpaat lämpimällä kalliolla tuntui aivan ihanilta. Kun laittoi silmät kiinni ja kuunteli vain meren äänekästä pauhuntaa ja lokkien kirkunaa, pääsi kyllä taatusti irti ylimääräisistä ajatuksista. Jooga oli rentouttavaa ja samalla myös avaavaa, varsinkin yläkroppa sai liikettä.


Joogan jälkeen tietenkin hetken nautittiin alueen kuhinasta ja syötiin jätskit. Seuraavalla fillarilenkillä pitää poiketa kaffeelle...