torstai 30. joulukuuta 2021

Juoksu pätkii edelleen ja sisätreenitkin taas paussille


Korona taas pisti hallit kiinni. Salitreenit sain hyvään alkuun ja samoin on uinti harpponut isoja loikkia eteenpäin. Vaikka urheilupaikat on suljettu vain muutaman viikon, aiheuttaa se ylimääräisiä kiemuroita. Varsinkin kun taas olisi hyvä draivi liikkumiseen. Juoksu on edelleen pätkinyt ja ihan kunnolla. Takareisi ei ota leppyäkseen. Olen sitä huoltanut ja hierottanut, rullaillut ja palloillut...

Kävin vaivasta huolestuneena myös fyssarilla joka rauhoitti mieltä. Kyse vaan pitkäaikaisesta kuormituksesta, joka nyt sitten on äitynyt kiukuttelemaan. Lonkan ja lantion väärä asento yksi iso syy ja sen seurauksena sitten vähän muutakin. Ihanaa, en olekaan vanhuuttani rapistumassa! Syksyn ajan olen kyllä huomattavasti enemmän kuin ennen, tehnyt kehonhuoltoa ja liikkuvuutta. Käynyt hierojallakin useamman kerran. 


Vaiva kuitenkin taitaa olla pidemmältä ajalta, myönnetään se. Nyt syksyn mittaan taas kerran olen ymmärtänyt kehonhuollon ja palautumisen merkityksen. Kuitenkin taas kerran ihan  liian myöhään. Mutta näistä pitää jatkaa jos juosta vielä meinaa. Tai ylipäätänsä liikkua muuten kuin kävellen. Fyssarin käsittely jo vähän toi helpotusta ja pian kyllä pystyy rennosti mennä juostenkin. Minulle ainakin kerrottiin ettei ne juoksut tähän lopu.

Vähän on ehtinyt poluillekin

Aloitin pienen tauon jälkeen myös kotijoogailun. Eilen tein rauhoittavan iltajoogan ja olin itseeni oikein tyytyväinen.

Koronatauon aikana on ollut siis vähän rauhallisempaa menoa. Jouluviikolla ehdin käydä pari kertaa uimassa, kerran salilla ja kerran pienellä hölkällä. Tällä viikolla tunti wattipyöräilyä ja vähän kahvakuulatreeniä.

Joulunpyhinä oli mahtavat ulkoilukelit

Loppuvuosi on siis sujunut suht rauhallisesti. Kunhan saan itseni taas kuntoon voinee ruveta tekemään ensivuodeksi jotain suunnitelmiakin, vielä ei tiedä mitä ensi vuosi tuo tullessaan.


sunnuntai 19. joulukuuta 2021

Tonni täyteen


Pianhan se tämäkin vuosi on kulunut. Liikkumista on harrastettu monipuolisesti. Juostukin on sen 1000 km vaikka loppuvuotena juoksua tuli syystä tai toisesta aika vähän. Sen sijaan on tullut tehtyä paljon muita lajeja. Pyöräilyä, uintia ja lihaskuntotreenejä.

Korona on taas ollut puheenaiheena ja halleissa on siirrytty koronapasseihin. Uimahalliin, kuntosalille ja sisäliikuntahalliin on vielä voinut mennä ihan hyvin mielin mutta sekin voi muuttua yhtäkkiä. 

Maanantaina kehonhuoltoa. Sitä on pakko tehdä, sillä aina on joku paikka niiin jumissa ettei ole vaihtoehtoja.

Tiistaina juoksua. Tein pitkästä aikaa pieniä vetoja, laskin tolpanvälejä ja treeniksi tuli 10 x 100 m. 43:25, 6 km sykkeet 138/161. Piti mennä varovaisesti sillä takareisi tuntuu olevan aika juntturassa. 

Keskiviikkona Karhuhallissa kahvakuulatreeni 60 min. Yllättäen treeni auttoi jalkavaivaan.

Torstaina kävin jo aamulla tekemässä viikon uintitreenin, 10 x 25 m vetoja. Alkuun ja loppuun 200 m rauhallisempaan tahtiin.

Katinkurun reitti aamupimeällä oli hiljainen

Perjantaina juoksu heti aamulla. Katinkurun lenkki 56:43, 6.9 km avg 132 bpm. Taas rupesi takareisi vaivaamaan. Iltapäivällä onneksi hierojan käsittelyyn.

Lauantaina uintitreenit. Uiminen on kivaa. Olen todella ruvennut nauttimaan uimisesta.

Yyterissä uusia lankonkeja

Sunnuntaina aamulenkki Yyterissä juoksukamujen kanssa. Meitä lähti kaksi ryhmää ja koska kankku on edelleen jumissa, valitsin rauhallisemman vaihtoehdon, se oli ihan hyvä. Tuli oikein hyvä pk-lenkki. 1:57, 12 km avg 119 bpm. Keli oli aivan upean aurinkoinen, lämpötila miltei nollassa, vähän tuulista mutta ei liian napakkaa. Paikallistin reisijumin pakaraan, sieltä se säteilee reiteen. Rullailu ja fasciapallo  tuntuu auttavan.

Ekan mahtavan kuvan ikusti Anne L.



maanantai 13. joulukuuta 2021

Lumi tuo valoa ja iloa juoksulenkeille


Kyllä se hiki nousi salilla pintaan heti kun pisti juoksuksi. Olen ehtinyt viime aikoina vain muutaman kerran juoksulenkille ja varsinkin viime viikon pakkasten johdosta olen päätynyt enemmänkin muihin treeneihin. Koko päivän palelun vuoksi ajattelin että nyt pitää saada heti alkuun kunnon hiki päälle. Juoksin matolla 35 minuuttia, aloitin tosi rauhallisesti ja lopussa sitten jo reipastakin vauhtia. Kilsoja tais tulla noin neljä. Mutta hiki tuli ja se lämmitti kyllä pitkään. 

Maanantaina juoksua. 50 minuuttia ja 5 km, avg 124 bpm. Lähinnä talvisesta kelistä nauttimista.

Tiistaina tunti venyttelyä ja kehonhuoltoa. Keskiviikkona salipäivä, kunnon alkulämpän jälkeen hyvä treeni. Ensin siis 35 minuuttia juoksumatolla ja yhteensä 85 min.

Torstaina uimassa, kilometri aikaan 35 minuuttia ja se on minulle todella hyvä aika, rentoa uimista. Sen jälkeen vielä puoli tuntia tekniikkaa. Perjantaina treenikaverin kanssa pitkästä aikaa wattipyöräilemässä treenitehtaalla. Puolitoista tuntia hyvää peekoota, sykkeet 110/128. Lauantaina uintitreenit. Paljon potkuharjoituksia ja käsivetojen palautusta. Nyt on pari kertaa uitu myös räpylöillä ja niillä saa kivasti boostia potkuihin.

Sunnuntaina olikin aktiivinen päivä, aamulla nukuin kyllä pitkään, edes kerran viikossa päivä jolloin ei tarvitse herätä aikaisin. Puolen päivän aikaan juoksulenkki lumisilla poluilla, 1:13, 8.2 km avg 133 bpm. Vihdoin meillekin on tullut vähän lunta. Illemmalla kaverin kanssa tunnin reipas sauvakävelylenkki, 5 km ja siitä sitten suoraan salille, tunti siellä.


Hommasin itselleni uuden valon, ns. chest lightin, Avantolifestyle.comista. Ei korvaa otsalamppua juostessa. Parhaimmillaan juuri siinä että antaa näkyvyyttä muille, tuo turvallisuutta. Tosi hyvää siinä on myös selässä oleva valo. Toimi hyvin sauvakävelyssä ja varmaan myös esim. koiran kanssa lenkkeillessä. Juostessa ei ole tarpeeksi näkyvyyttä kauas eteenpäin, ainakaan metsäpoluilla.

Viikolle tuli ihan kivasti liikkumista. Juoksua jopa kaksi kertaa!



maanantai 29. marraskuuta 2021

Pitääkö salitreenissä hiki virrata ?


Viikonlopun flunssan jälkeen oli kovat halut lähteä liikkeelle. Sen verran maanantaina kului vielä nessuja että lähdin vähän niinkuin testaamaan ulos miltä tuntuu. Hölkkäsin lämmittelynä vajaa pari kilsaa lähistöllä oleville kuntoportaille. Siellä kuntoilulaitteilla muutamia kierroksia. Ulkokuntosalilla olin ainoa, joten ei tarvinnut varoa jos aivasti. Juoksua tuli alkuun siis vartin verran ja laitteilla ja portailla kului aikaa kolmevarttia ja sitten taas hölkäten kotiin. Laitteilla tuli treenattua yläkroppaa ja portailla sitten jalkoja. Tein porrastreenin ilman juoksua tai hyppyjä. Ai että oli kiva fiilis kun lähdin kotiinpäin. Yhteensä siis n. 3,5 km juoksua ja lihaskuntoa ja liikkuvuutta 46 min.

Yyterin kuntoportaat iltavalaistuksessa

Tiistaina lähdin innokkaana otsalampun kanssa metsään. Kilometri sujui kivasti kunnes äkkiä pohkeessa tuntui sellaista kipua että juoksuhan tyssäsi siihen. Kävelin samaisen kilometrin takaisin kotiin. Pikkasen otti päähän. Saattaa olla että se johtui edellisen päivän rapputreenistä. Kyseinen treeni ei kyllä tuntunut pahalta, muutakaan syytä en keksinyt. 

Nyt olen tainnut ohittaa sen pisteen että ilman kehonhuoltoa kaikki paikat rapistuu vuoronperään. Toki olen nyt viimeiset kaksi kuukautta keskittynyt hyvin lihaskuntoon ja myös siihen huoltoon, pitää vaan lisätä sitä. Keskiviikko kuntosalilla ja hyvän lämmittelyn jälkeen keskityin taas käsiin  ja keskivartaloon, loppuun vähän liikkuvuutta ja venyttelyä, 45 minuuttia, sykkeet 110/144. Illemmalla vielä lisää huoltoa ja liikkuvuutta.



Torstaina uimassa, en tehnyt tekniikkaa erikseen vaan keskityin käsivetoihin ja ajattelin että nyt pidetään uinti palauttavana. 1 km/36 min, sykkeet 113/133. Perjantaina lisää huoltoa sillä olin 45 minuuttia hierojalla. Jaloissa riittää töitä. 

Lauantaina uintitreenit. Tekniikkaa, rytmitystä, potkuja ja käsivetoja. Hyvä treeni ja hyvä mieli kun uinti sujui. Sunnuntaina salilla 75 minuuttia. 

Rupesin miettimään onko minun salitreenini kunnon treeni ollenkaan, sillä eihän minulla oikeastaan tule edes kunnolla hiki. (Satunnaisesti, mutta nopeesti se myös tasaantuu.) Esimerkiksi nyt sunnuntain treenin sykkeet 114/149. Alkulämpö 10 min soutulaitteella ja 5 min skiergolla. En vedä niitä täysillä vaan lämmittelyksi ennen varsinaista treeniä. Kahvakuulalla kyllä saa sykkeen ylös ja monta liikettä teenkin kuulalla, mutta painon otan olkapään vuoksi varovasti. Taljaliikkeitä, jalkaprässiä, mavea jne. myös oman kehon painolla liikkeitä. Kuuluuko syke nousta taivaisiin, jos tarkoitus on saada liikkuvuutta ja lihasvoimaa niin että pysyn koossa esim. juostessa, sitä mietin. Mun syke on normaalistikin matala, eikä ihan helposti nouse. ( Poislukien tietty jotkut tietynlaiset, vetotreenit yms.) Eräskin ihan hyväkuntoinen ystävä on yltäpäältä märkä jo siinä vaiheessa kun heilauttaa kuuden kilon kuulaa. Hikipyyhe ei siis ole vakiovaruste.




Mutta vaikka salikamppeita ei tarvitse vääntää kuivaksi, olen tehnyt hyviä treenejä. Mielestäni ainakin liikkuvuus on huomattavasti parantunut ja se nyt ainakin on ollut yksi tavoite. Olisikohan seuraava tavoite oikein kunnon hikitreeni.

Kaikkea sitä siis mielessä liikkuu, jotkut ovat sitä mieltä että aina pitää  sykkeet nousta kunnolla ja hiki roiskua. Olenkohan siis tehnyt turhaan töitä...



sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Aikuisurheilija

Liityin juuri ennen koronan aiheuttamaa sisähallien sulkemista, siis suunnilleen vuosi sitten, paikallisen urheiluveteraaniseuran, sekä samalla Suomen Aikuisurheiluliiton (SAUL) jäseneksi. Koska samoihin aikoihin sisähallit suljettiin, en ehtinyt seuran vuorolle ollenkaan. Seura on kiinnostanut jo pidemmänkin aikaa mutta myönnetään että kyseinen nimi ensin mietitytti. Mutta veteraaniurheilijaksihan luokitellaan jo 30 vuotiaasta. Eniten houkuttelee tietty ilmaiset treenivuorot, jotka tosin on työssäkäyvälle vähän huonot, arkiaamuisin. Toki salivuoro on myös sunnuntaisin. Tällä viikolla olin lomalla joten kävinpä sitten ekaa kertaa seuran vuorolla. Vähän jännitti ehkä, tuttu halli mutta muuten uusi kokemus. Ulkovaatteeni tietenkin jätin heti väärään paikkaan, koska sinne olen normaalisti ne jättänyt. Rataa kiertäessäni tajusin että ne on väärässä päässä hallia.  Olin suunnitellut vain juoksevani vaikka olisin voinut myös käyttää yleisurheiluun varattuja tiloja. Juoksu oli nyt vähän kuin matalan kynnyksen liikkumista. 


Kiersin sitten rataa 7 kilometrin verran. Tein siinä samalla 10 x 100 m vetoja. 50:14, 7210 m sykkeet 139/161. Vedot tuntui hienolta pitkästä aikaa. Hetken loppuverran lomassa juttelin vanhemman herrasmiehen kanssa ja kerroin olevani ensimmäistä kertaa mukana. Ehkä seuraavalla kerralla uskaltaudun näiden veteraanien joukkoon voimailualueellekin. Nähtäväksi jää mistä itseni taas tulevaisuudessa löydän.


Tiistain veteraanivuoron jälkeen vielä puoli tuntia uimassa.

Keskiviikkona kävin naapurikaupungissa munkkikaffeilla, sillä aikaa kun graveli oli huollossa. Illalla olin taas Karhuhallissa, treenitehtaan yhteistreeneissä. Tunti lihaskuntoa, kahvakuulaa ja kehonpainoharjoittelua.

Torstaina iltapäivällä hieroja mutta sitä ennen myös salilla ja uimassa.

Perjantaina rupesi olo tuntumaan hieman flunssaiselta, joten loppuviikon liikkumiset heittivät taas häränpyllyä. Viikonloppuna kävin sentään koiran kanssa parilla kävelylenkillä. 





maanantai 15. marraskuuta 2021

Uinnissa hyviä onnistumisia


Olisikohan tässä tulossa jokin ikäkriisi kun miettii näitä omia tekemisiään. Minkä vuoksi treenaan, miksi treenaan tavoitteellisesti vaikkei mitään isoja tavoitteita tällä hetkellä edes ole. Tammikuussa polkujuoksukisa ja sekin aika lyhyt kilometreiltään. Helmikuussa todennäköisesti puolikas hallissa. Haittaako se jos treenaan niinkuin olisi jokin iso tavoite, sillä enhän vielä tiedä mihin aion ensi vuonna osallistua. Haluaisin olla sellaisessa kunnossa että pohjatyöt olisi hyvin tehty, eikä tarvitsisi aina aloittaa alusta. Syksyn pyrin keskittymään lihaskuntoon ja parempaan kehonhuoltoon. Tekeminen pitäisi olla monipuolista ja juoksua voisi siinä olla ihan vaan pään takii. Juoksulenkillä voisi käydä kun siltä tuntuu.

Maanantaina olin kuntosalilla ja vietin siellä pitkälti toista tuntia. Nyt ei ollut aikataulua mihinkään muualle joten jalkatreenin päälle tein myös ylä- ja keskikroppaa. Lämmittelin ja palauttelin hyvin. Tiistaina uimassa. Yhden käden vetoja ja tahdistusuintia. Kanssani oli Marjo, joka on tosi  hyvä uimari ja pystyy hyvinkin paljon ohjaamaan ja opastamaan minunkin uintiani. Lopputulema oli tällä kertaa että koin jonkinlaisen ymmärryksen ja sain kädet toimimaan niin kuin uinnissa pitäisi. Itselle tuli oikein mahtava onnistumisen fiilis. Loppuun tein 4 x 25 spurtteja ja nekin menivät kuulemma oikein mallikkaasti. Nyt on tunne että pitäisi pian mennä uudestaan uimaan.



Keskiviikkona jalkoja käsiteltiin hierojalla, joten siitä tuli lepopäivä. Tässäkin kohtaa kyllä mietin olisiko ennen töihinmenoa pitänyt tehdä jotain. Ihan en miellä tiistain uintia kunnon treeniksi, mutta ehkäpä se sitä kuitenkin on. Huomaan omassa ajattelussani että olisihan sitä nyt pieni juoksulenkki edes pitänyt tehdä. 

Torstaina jo aamulla ennen töitä uimaan, tein mm. erilaisia tekniikkaharjoitteita ja taas mentiin lajissa eteenpäin. Koska halusin pitää perjantain lepopäivänä, suuntasin vielä töistä suoraan salille. 50 minuuttia ja hyvä treeni taas tehtynä. 

Lauantaina uintitreenit. Ensin käytiin tekniikkaa läpi mm. videoin ja sitten altaaseen. Tunnin treeni ja hyvä fiilis. Uinti sujui ja sitä myös videoitiin, jotta nähdään niitä kehittämiskohteita.

Sunnuntaina olikin isänpäivä joten vaikka keli oli upea ja aurinko paistoi, ehdin ulos vasta illansuussa. Onneksi kuitenkin vielä valoisaan aikaan. Lähdin juoksulenkille ja voisi sanoa että juoksin kohti auringonlaskua ja kotiinpäin tullessa jo ihailinkin kuuta. Aivan upea juoksukeli ja fiilis sen mukainen. Peekoota 1:20 ja 8.5 km avg 125 bpm. Ilta päättyi taas kuntosalille. Koko kropan lihaskuntoa runsaan tunnin ajan.

Isänpäivänä oli ihan huippu juoksukeli

Tälle viikolle tuli liikuntakertoja 7 kpl. Juoksua 8.5 km. Ihan hyvin vaikka huomaakin taas ajattelevansa että olikohan tuo nyt tarpeeksi. Pelkkää peekoota koko viikko. Mutta hyvä fiilis jokatapauksessa. Niinkuin liikkumisesta aina. Rupeaa endorfiineja kertymään pimeään syksyyn. 



maanantai 8. marraskuuta 2021

Marraskuun alkuun kuntosalia ja jopa vähän juoksuakin


Lokakuu humpsahti nopeasti ja marraskuussa alkoi pitkästä aikaa juoksukin kulkemaan. Olen yrittänyt aloittaa maltilla. Kävelyä ja salitreeniä. Pikkuhiljaa juostenkin.

Sunnuntaina tein kolmen tunnin pitkiksen maastopyörällä. Illemmalla vielä lähdin salille ja nyt pystyin tekemään paremmin jalkojenkin kanssa töitä. Maanantaina pidinkin sitten lepopäivän. Ehkä minun pitää pikkuhiljaa opetella iän mukaisiin palautumisaikoihin vaikka kuinka tekisi mieli mennä ja tehdä.

Tiistaina ennen töitä aamulenkille. Juosten. Otin Martan mukaan jotta olisi hyvä syy "lyhyeen lenkkiin", 33 minuuttia ja 4 km, sykkeet 130/145. Tuntemus oli todella hyvä ja yllätyin että sykkeet olivat noinkin korkeat. Ehkä vähän innostuin sillä keli oli aivan ihana, raikas, kuitenkin lämmin ja pimeää tietenkin. Illalla vielä kaverin kanssa ulkoilemassa. Patikointia pari tuntia ja sen päätteeksi makkarat nuotiopaikalla.

Lenkkikaveri

Keskiviikkona tunnin kuntopiiri  kahvakuulalla ja oman kehon painolla. Hyvä treeni. 

Torstaina uimassa. Perjantaina salitreeni, jalkapainoitteinen 50 min. Lauantaina uintitreeni, käsipainoitteinen. Sunnuntaina tuli tehtyä pihahommia joten lapiointi sai korvata salin ja kävin illalla juoksemassa, 60 min, 8 km avg 135 bpm. Mukavaa juosta vaihteeksi pimeään aikaan. Toki silloin pitää mennä pyörätietä pitkin ja asfalttia, mutta katuvalot valaisee ja maisemista saa ihan erilaisen fiiliksen.

Sunnuntain pitkis maastopyöräillen

Lueskelin Run for Fun -blogista Pian mietteitä miten treenaaminen muuttuu 50 + ikäisenä. Todella hyvä kirjoitus ja pisti kyllä miettimään omaakin tekemistä. Viime aikoina olen havahtunut kyllä siihen että oho, tässä mennäänkin jo lähempänä kuutta- kuin viittäkymppiä. Ehkä sen pitäisi jo näkyä tekemisessäkin. Olen tähän asti säästynyt pahemmilta rasitusvammoilta, mielestäni olen osannut treenata kroppaa kuunnellen. Tämäkin polvivaiva tuli ihan yllättäen vaikka se todella on pitkän ajan rasituksesta lopulta tullut. Sitä ei vaan lopulta kuitenkaan riittävästi kuuntele sitä omaa kehoaan. Tässä kohtaa tulee ikä vastaan, sillä palautuminen, aineenvaihdunta yms. rupeaa vääjäämättä hidastumaan. Vaikka Mattia ja Teppoa lainaten tuntuu että vauhti vaan kiihtyy !

Yyterin mänty

Miksi ylipäätänsä treenaan tällä hetkellä ? Kisoja ei ole näköpiirissä ennen ensi vuotta. Mutta tämänhetkinen tavoite on hyvinkin selkeä. Pitää saada akka kuntoon. Yhden haasteenkin asetin itselleni. Ennen juoksulenkkiä pitää lämmitellä ja heti lenkin jälken pikaiset venyttelyt. Muutos lähtee pienistä asioista. Sillä nyt rupeaa jo olemaan pakko tehdä viisaita ratkaisuja.



perjantai 29. lokakuuta 2021

Mitäs sitten jos juoksut loppuu

Polvivaiva vaan jatkaa omia menojaan. Ensimmäinen lääkäri mainitsi ettei välttämättä enään koskaan voi juosta. Hän nyt ei ymmärtänyt juoksijan sielunmaisemaa. En rekisteröinyt moista huomautusta. Mutta koska polvi edelleen vaivaa, rupesin kyllä miettimään että entäs sitten, jos ei enään juosta. 

Maalailin jo vaikka minkälaista kauhukuvaa, nivelrikkoa yms. Kai  sitä varmaan ihan pikkaisen voisi juosta, ihan vaan lyhkäisiä reittejä.  Mutta entäs jos ei, mitä tilalle? Onneksi verstaalta löytyy maantie- , gravel- ja läskipyörä ! Kyllähän niiden kanssakin aika kuluu. Sitten vaan ruvetaan pyöräilemään. Uintikin on sopiva laji polvivaivaiselle. Enköhän minä selviä. Ensimmäinen lääkäri sanoi että kortisonipiikkiä ei kannata laittaa toiseen kertaan jos ensimmäinen ei tehoa. Toinen sanoo että voi piikittää 1-3 kertaa. Katsotaan. Seuraava lääkäriaika on tilattuna.

Sunnuntaina sentään lähdin kuntosalille. Alkulämppärien ajan polvikin sai liikettä sen verran ettei ihan kylmiltään sattuisi mitään. Tunnin treenin tein niin etten rasittanut jalkoja. Hyvältä sekin tuntui. Maanantaina oli pakko lähteä ulos päivän työkoneen äärellä istumisen jälkeen. Lähdin Martan kanssa metsälenkille, kävellen. Nyt lenkin jälkeen polvi tuntuu ihan hyvältä. Ihan kuin se olisi vaatinut jotain liikettä. Tai sitten ei, katsotaan miltä se tuntuu seuraavana päivänä.

Polvi sitten yllättäen toipui. Kortisonipiikki lopulta siis auttoi. Kävin varmuuden vuoksi lääkärissä kun aika oli varattuna. Kävin vielä röntgenissäkin sillä vähän mietin voisiko kyseessä olla nivelrikko. Polvesta ei kuitenkaan löytynyt muuta kuin pientä alkavaa kulumaa joten diagnoosiksi jäi ylirasitus. Mahtava homma, nyt saa taas painaa tukka putkella.

Keskiviikkona kävin salilla ja huomasi kyllä että nyt voi jo treenata rennommin, ei tarvi polvea varoa.


Nyt on taas syksy ja pimeä. Koiralle löysin kaapista heijastinliivin, mutta pitää vielä etsiä omanikin jostain komeron perukoilta! Olen ostanut nyt parit uudet juoksulenkkarit, olin tiukkana ja heitin toisesta päästä kahdetkin tossuparit roskiin!

Viikonlopun taidan vielä säästellä polvea ja keskittyä lihaskuntoon, heti marraskuussa sitten vähän juoksua. Lokakuussa muuten juoksin todella hurjat 8.2 kilometriä!


keskiviikko 20. lokakuuta 2021

Bursiitti ei ihan heti hellittänytkään

Nopeastihan tuo aika kuluu. En oikeastaan ole harmitellut juoksukieltoa sillä kaikkea muuta puuhaa on ollut. Kerran kyllä jouduin jättämään patikoinnin väliin, vaikka olisi ollut tarjolla grillimakkaraa. Kuntosalilla keskityin vaan yläkroppaan ja uintitreeneissä väittelin kovia potkuharjoituksia. Ostin vihdoin myös pullarin ja harjoittelin senkin käyttöä. Viimeksi sitä testatessani en hallinnut keskivartaloani ollenkaan, vaan pyörin ihan minne sattuu. Nyt se onnistui huomattavasti paremmin.

Lauantaiaamuna uintitreenit n. 1,5 tuntia. Tekniikkaa, mm. käsivetoja ja potkuja. Uintia myös kuvattiin ja se näyttikin oikein kamalalta. No sen perusteella ruvetaan taas hinkkaamaan tekniikkaa. Iltapäivällä kaverin kanssa maastopyöräilyä Yyterissä. Tuuli todella paljon, miltei myrskyinen keli. Metsässä se ei haitannut. Tuuli ei oikeastaan ollut kovin kylmäkään ja aurinko lämmitti. Todella upea syksypäivä. Pyöräilyä tuli 2:13 ja 21 km. Sykkeet 103/134. Lauantaina otin viimeiset Buranat kymmenen päivän kuurin päätteeksi.

Sunnuntaina kävin illemmalla kuntosalilla, n.tunnin ylävartalotreeni. Pyrin välttämään polvea rasittavia liikkeitä. Alkulämmöt tein crosstrainerilla. Loppuun tein muutamia fyssarin ohjeiden mukaisia liikkeitä, jotka ilmeisesti ärsyttivät liikaa polvea. Oma vika, en malttanut odottaa rauhassa että polven turvotus hellittäisi. Polvi kipeytyi nyt ehkä enemmän kuin aikaisemmin. Jopa yöllä heräsin siihen. Maanantaina joka tapauksessa olisi lähdettävä läskipyöräilemään maastoon.

Maanantaina oli työpaikkamme tyhypäivä Yyterissä. Vuokrasimme Seikkailupuisto Huikeesta läskipyörät miltei 30:lle ja minä olin lupautunut vetämään lenkin. Aamulla satoi vettä ihan kaatamalla, mutta kun olimme lähdössä pyöräilemään, oli upea syyskeli. Kylmä tuuli, mutta aurinkokin pilkotteli koko parituntisen lenkin ajan. Mikäli en olisi ollut vetovastuussa olisin jättänyt pyöräilyn väliin. Kilometrejä tuli n. 15, joten ihan rauhallista menoa. Lopulta nuo pyöräilyt ei sitten olleet järkeviä tuolle bursiitille.


Tiistaille sain lääkäriajan työterveyteen ja keskiviikkoaamuna polveen laitettiin kortisonipiikki. Lääkäri vaikutti vähän söheröltä. Juoksusta hän oli kyllä kuullut. Mikäli piikki ei auta, voi olla etten ikinä enään juokse. No sen lauseen jätin huomioimatta. Asfalttia pitäisi välttää, pääasiassa kyllä olen juossutkin maastossa. Nyt pitää toivoa että piikki auttaa. Seurailen muutaman päivän ennenkuin rupean rasittamaan sitä. Uimassa onneksi voi käydä. Piikki ei muuten sattunut oikeastaan kuin ihan vaan vähän, odotin jotain ihan karseeta.

Oma läskipyöräni on jo muutaman vuoden vanha ja olen sen ostanut XXL:stä. Nyt kun ajoin vuokrapyörällä, mikä sekin oli xxl:n fillari, huomasin ison eron omaani. Vuokrapyörä oli paljon helpommin ohjattava ja kevyt, rullasi huomattavasti paremmin. Omassa on ollut vähän kipuilua juurikin ohjauksessa. Ihan vähän rupesi tekemään mieli uutta läskipyörää.

Tästä löytyi sopivan taukopaikka

Oli kiva vetää työkavereille fillarilenkki. Iso osa oli ensimmäistä kertaa läskipyöräilemässä ja tykkäsivät kovasti. Myöskin reitti oli monelle ihan uusi, joten pyöräily oli oikein onnistunut.


sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Mikä ihmeen hanhenjalkakalvo ?

Niinpä, nevöhööd. Pes ansenirus-alueen bursiitti elikä hanhenjalkakalvon limapussin tulehdus. Tällaisesta kertoi fyssari ja antoi samalla juoksukiellon kymmeneksi päiväksi. Oikeastaan ei muuta voi tehdä kuin uida ja vesijuosta. Kaikkea jalan iskutusta pitää välttää ja tuhdin buranakuurin jälkeen aloitellaan varovasti. Viimeisenä keinona kortisonipiikki.

Oiva sattuma että juoksu ja muukin treeni on viime aikoina sujunut todella hienosti ja motivaatio ollut hyvinkin kohdillaan. Pääsin jopa aloittelemaan kuntosalitreeninkin. Sitä toki jatkan mutta pitää keskittyä yläkroppaan. Onneksi siinäkin riittää tekemistä.

Tiedossa toki oli että polvessa on jotain häikkää, mutta silti yllätyin että näin totaalinen tauko. Vaiva on myös senlaatuinen että helposti pitkiintyy, mikäli ei ota sitä tosissaan. Onneksi 10 päivää menee äkkiä.

Fyssari tiesi heti mistä on kyse ja varmisti sen myös ultralla. Hän myös avasi molemmat nilkat joten ne nyt ainakin on letkeet. Sain pari hyvää täsmäliikettä kuntouttamiseen, joten nyt sitten koitetaan minimoida nykyiset ja uudetkin vaivat.


Vaivan aiheuttaja on ylirasitus ja äkillinen harjoitusmäärän lisäys. Sen allekirjoitan, sillä elokuussa juoksin todella paljon ja tein myös mäkitreeniä enemmän kuin pitkään aikaan. Vaiva ei yhtäkkiä ilmaannu, vaan hiljalleen jos koko ajan vaan rasittaa liikaa. Myös nilkkojen, jalkojen ja varmaan myös lonkkien jumitukset vaikuttavat asiaan. Hiljalleen ne saavat aikaan isomman vaivan ja lopulta tulehduksen. Senkin allekirjoitan. Minusta tuntuu että olen ollut juntturassa keväästä asti. Vaiva on tyypillinen juoksijoille.

Minulle tämä taitaa olla ensimmäinen rasitusvamma joka laittaa telakalle. Fyssarin mukaan ultrasta näkee että olen yli 17 vuotias ja paljon on juostu. Allekirjoitan nuokin väitteet!

Lokakuun alusta alkoi taas uintitreenit ja olenkin ehtinyt uimaan jo useamman kerran. Olihan ihan mukavaa todella pitkästä aikaa uida hallissa. Nyt sitten lokakuun tärkeimmät treenit onkin uima-altaassa. Polven kanssa saa uida ja vesijuostakin. Kunhan potkii vähän maltilla ja keskittyy enemmänkin käsivetotekniikkaan.


Seuraavaksi pitääkin hakea oma pullari ja ruveta opettelemaan sillä uimista. Kerran koitin enkä pysynyt mitenkään suorassa sen kanssa. Nyt pitää ottaa uusi yritys. 



perjantai 1. lokakuuta 2021

Syksyisiä pyöräilyjä ja ihan oma fillarivarasto


Syyskuun viimeinen maanantai ja aurinko paistaa täysillä. Kamun kanssa nopeat treffit ja fillaroimaan. Mittari näytti 17 astetta, aurinko lämmitti kivasti ja olin tyytyväinen etten liikaa pukeutunut. Syksyllä pyöräily aiheuttaa välillä haastetta mitä pistää päällensä. Nyt oli pitkähihainen pyöräilypaidan alla, varoiksi aivan ohut tuulitakki minkä sai hetken päästä ottaa pois. Kaulalla oli syytä pitää buffi, sillä kuitenkin on syksy. Kypärän alla panta ja hanskat. Pitkät trikoot bibsien päällä. Sopiva vaatetus, välillä vähän tuntui lämpimältä mutta kun aurinko oli pilven takana, muuttui keli heti koleammaksi.

Kilsoja saatiin 42, kokonaisaika lenkille oli 2,5 tuntia, siitä ajoaikaa 2 tuntia. Mun sykkeet ei helpolla fillarilla nouse, nyt oli tarkoituskin mennä ihan rennon reippaasti ja matkasta nauttien, maksimisykkeeksi tuli 125.

Marjon kanssa Noormarkun kirkon vaiheilla



Maantiepyörällä ei tänä kesänä tullut pyöräiltyä kovinkaan paljon. Mitään triatlonia ei ollut suunnitelmissa joten ei tarvinnut senkään puolesta pyöräillä. Toisaalta taas gravelin kanssa tuli ajettua enemmän ja mukaan mahtui myös maastopyöräilyä. Saattaa olla että tämän viikon pyöräily oli vuoden viimeinen Bianchilla. Odottelen nyt vielä hetken ennenkuin huollan sen talvisäilöön, 

Nyt sain vihdoin käyttöön ihan oman pyörävajan, jota on pykätty koko kesän. Tarkoitus on varastoida sinne kolme fillaria ja kaikenlaista pyöräilytarviketta. Kuten myös paljon muuta omaa kamaa, jotta tiedän mistä ne tarvittaessa löydän. Ei tarvitse ihmetellä autotallissa missä ne mun tarvitsemat jutut mahtaisi taas olla. 

Ihan mun oma pihakoppi

Olen niin onnellinen saatuani vajan vihdoinkin tähän malliin. Vielä puuttuu nurkkalautaa yms. pikkujuttua ulkopuolelta. Keväällä varmaan muutakin puuhaa, mm. terassia ja sensellaista.

Lauantaina on muuten maraton, johon minunkin piti osallistua. No en ole tälläkään kertaa menossa. Nyt sitä vaan ei enään voinut siirtää eteenpäin. Jotenkin päädyin ratkaisuun etten juokse, monestakin syystä. Nyt kyllä on ollut polvivaivaa joten siitä ainakin saan pätevä syyn, itselleni, etten voi juosta. Siitäkin olen menossa ensiviikolla fyssarille. Harmittaa tuollainen vaiva joka haittaa juoksua. En halua turhaan riskeerata koko syksyä, ennenkuin tiedän missä on vika.

Elokuun ennätyskilsojen jälkeen syyskuun määrä jäi 60 kilsaan.




sunnuntai 19. syyskuuta 2021

AulankoTowerTrail 2021

Sain juoksukaverin tyttärestä. Hänen ensimmäinen polkujuoksukisansa. Toivottavasti häneen puree jonkinsortin  polkukärpänen, saisin hyvän kisakaverin.

Pari viimeistä treeniviikkoa piti ottaa rauhallisesti sillä jaloissa oli orastavaa vaivaa, todennäköisesti kovasta juoksumäärästä johtuen. Viikolla pyrin vähän rullailemaan ja avaamaan jumeja. Venyttelyssä huomasi että paikat on tosi jäykät ja kankeat. Kyllä kroppa lopulta vähän vastaanotti venyttelyäkin. Keskiviikkona kävin poluilla juoksemassa rennosti vauhtileikittelyä. Tuntui hyvältä. 1 tunti ja 7 km. Avg 127 bpm. Nyt olin ainakin hyvin levännyt kilpailua varten. Tankkailinkin hieman sillä en ollut vielä varma juoksenko pidemmän 22 km vai lyhyemmän 13 km. Lyhyeen lopulta päädyin, logistiikka sujuu paremmin kun molemmat juoksevat saman matkan.


Juoksun startti oli vasta iltapäivällä joten aamulla voi syödä myöhäisen aamupalan, eikä siis tarvinnut ennen kisaa ottaa kuin banaanin ja pari Noshtin marmelaadia. Keli oli viileä, n.10 astetta ja sitä mietti mitä laittaisi päällensä. Lopulta totesin että pitkähihaisella paidalla olisi pärjännyt, juoksutakki oli vähän liikaa.

Tapahtumapaikka oli kiva, juoksijoita ei ollut kuin n. 350, joten tapahtuma oli mukavan kokoinen. Juoksun jälkeen voi ostaa paellaa, sämpylöitä, pullaa yms. Siis hyvät tarjoilut. Juoksijat saivat urheilujuomaa, banaania, sipsejä, rusina-askin ja suklaapatukan. Ihan sopivat evästykset. Aurinkokin muuten pilkisteli silloin tällöin joten keli oli mitä mainioin juoksukeli.


Lähdöt oli porrastettu joten poluillakin oli hyvin tilaa juosta. Alkuun tietenkin heti pitkä ylämäki. Onneksi etummaisetkin jossain vaiheessa kävelivät niin ei ollut suorituspaineita. Reitti oli todella kiva ja monipuolinen. Muutamia sorapätkiä siirtyminä mutta lyhyemmällä matkalla ne ei pitkiä olleet. Juurakkoa ja kivikkoa suurin osa, tosi teknistä mutta mielestäni kuitenkin hyvin juostavaa. Reittiä mainostettiinkin nopeana. Sen jälkeen kun polku erkani lyhyemmälle reitille oli enemmän helppoa baanaa, pitkospuita ja pehmeämpää polkua. Kisassa oli muuten se hauskaa että puolessa välissä sai päättää jatkaako pidemmälle reitille vai kääntyykö takavasemmalle lyhyemmälle vaihtoehdolle. Oma juoksu oli siihen mennessä mielestäni ollut ihan hyvää ja vauhdikasta, olisin hyvin voinut jatkaa pidemmällekin reitille. Silloin olisin kyllä heti alkumatkalla ottanut vähän rauhallisemmin. 

Taisi tämä olla ainoa kuva matkan varrelta, aikamoista juurakkoa.

Tässä vaiheessa jo rupesi menemään pidemmän matkan kärkeä ohitse. Aikaisempiin polkukisoihini verrattuna tämä oli mielestäni tosiaankin hyvin juostava, mäkiä oli ylös ja alas mutta ne ei olleet pahoja, nyt on toki kokemusta vain lyhyemmästä matkasta. 

Lähdössä tytär jäi vähän jälkeen, mutta taisi hän lopulta ihan miltei kantapäillä tulla. Jossain välissä hän oli etummaisena ja jo mietin että nyt jää äiti kauas tyttärestä. Alkumatkassa selkeästi vaikutti vauhtiin se että juostiin ryhmässä ja itse ainakin huomasin että piti mennä reippaammin kun takaa kuului kovakin tossujentaputus. Kun käännyttiin lyhyemmälle reitille meno vähän rauhoittui ja lopulta mentiin maaliin samaa vauhtia. 


Järjestäjien puolesta pieni moka sattui yhdessä kaarteessa kun meidät, ja joku muukin, ohjattiin kääntymään tiukkaan vasempaan ja siitä ylämäkeen kohti Aulangon tornia. Vastaantuleva juoksija sitten ihmetteli mihin reitin pitäisi mennä ja sitten koko pakka olikin sekaisin. Lähdettiin takaisinpäin ja siinä vielä ohjattiin reitille kohti maalia.Sitten tuli kyltti jossa luki että maaliin 2 km. Siinä kyllä ynnäiltiin että mitenköhän tämä nyt siis menikään. No, reippaasti viimeiset kilsat soratietä pitkin ja maaliin. Mittarissa liian vähän kilometrejä. Lopulta siis matka oli noin kilometrin verran lyhyempi kuin virallinen matka. Mainitsin asiasta kyllä reittivastaavalle. Loppuaika nyt oli siis 1:32:08, avg 143 bpm.

Juoksun jälkeen parit sipsit nassuun..aika hyvältä maistui!

 Mutta hyvät juoksut molemmilta, kisasta jäi hyvät fiilikset ja päätettiin jo osallistua ensi vuonna uudestaan, mutta pidemmälle reitille. Tytärtä siis joku ehti matkalla puraista!

Jalkavaivat ei juoksusta mitenkään muuttuneet ainakaan pahempaan suuntaan. Vanhan polvet ei vaan enään ole niin taipuisat.


Eipä tänä vuonna ole montaa lappukisaa ollut, joten hienoa että tästä jäi hyvät fiilikset. Onhan tässä vielä muutama kuukausi tätäkin vuotta jäljellä, ei tiedä mistä itsensä vielä löytää...

Kuvat 2, 3 ja 5 @miskakoivumaki


sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Jalkavaivoja sopivasti ennen kisaa


Niinpä siinä sitten kävi kun innostuu juoksemaan liikaa, niin rasitusvammaa ilmestyy. Vieläpä molempiin koipiin. Oikeassa nilkassa akillesjänne, ehkä, hiertää ja vasemman polven takana nestepatti, bakerin kystako, ehkä. Guuglailin ahkerasti ja luulen että nyt on kyse tosiaan vain liiallisesta rasituksesta. Mäkivetoja on tullut tehtyä pitkästä aikaa enemmän ja muutenkin lyhyitä napakoita juoksuja. 

Vielä olisi Aulangolle aikaa viikon verran, viime viikko piti vielä treenata suht reippaasti ja nyt tuleva himmaillen. Nilkka on aiemminkin vähän oireillut, viikonloppuna en juossut ja sunnuntain pitkän korvasin  maastofillarilla. Maanantaina juoksin pari tuntia maastossa, 12 km ja todella matalilla sykkeillä. Sitten huomasin myös polven takana outoa turvotusta ja totesin että nyt pitää olla juoksematta ihan muutamia päiviä ainakin. Ehkäpä koko loppuviikko. Hoidan kylmällä ja buranalla. 


Jotenkin vähän nyt harmittaa sillä treenit on viime aikoina olleet hyviä ja kehittäviä ja niitä olen innolla tehnyt, juoksuhaluja olisi nyt siis oikein paljon. On tässä se hyvä puoli ettei tarvitse päättää menisikö juoksemaan vai jumpalle stadionille. Joskus on näitä valinnanvaikeuksia.

Muutaman päivän buranakuuri ja lepo on kyllä jo auttanut. Pari kertaa olen myös käynyt fyssarin käsittelyssä. 

Parin totaalilepopäivän jälkeen suuntasin torstaina uimahallille. Viimeksi olen hallissa uinut viime syksynä, ehkäpä joskus lokakuussa. Silloin vaivasi olkapää ja sitten iskikin korona ja hallit suljettiin. Lokakuun alussa aloitan taas uintitreenit valmennuksessa ja piti vähän etukäteen testailla miten sujuu. Menihän se hyvin ja kivalta tuntui. Tekniikasta en tiedä mutta kilometrin sain rauhallisesti kokoon n. 38 minuutissa joten siitä taas lähdetään. Viime syksynähän pääsin uinnissa todella hyvään alkuun ja kehitystäkin rupesi olemaan, joten vähän harmittelin kun kaikki jäi vaiheeseen. Siinä oli yksi syy etten kesällä osallistunut edes triathlon-kisoihin, mihin alunperin oli tarkoitus tähdätä. Turha lähteä räpiköimään veteen kun uinti ei toimi. Olkapäävaiva kesti monta kuukautta ennenkuin sain sen ihan kuntoon. 


Perjantaina rauhallinen fillarilenkki gravelilla, 1 tunti ja 15 km. Kävin lähinnä maisemia ihailemassa. Lauantain olin varannut maalaushommiin mutta satoi koko päivän. Se siitä. Satoi vielä sunnuntainakin.
Sunnuntaina kävin runsaan tunnin rauhallisella kävelylenkillä . Keli oli mukavan hapekas, sadetta tihutti oletettua vähemmän. Illemalla kävin velä metsässä kokeilemassa miten juoksu sujuu. Vähän yli tunnin lenkki ja 6 kilsaa. Siis sellaista haahuilua. Mutta polvessa ei ollut tuntemuksia joten lepo on auttanut. Nilkankin kanssa ok.


Testasin sunnuntain lenkillä uusia lenkkareita. Salomonin sense ride 4 gtx, ostin ne vähän muuhunkin tarkoitukseen kuin pelkkään juoksuun. Mutta ensi kokeilun jälkeen ihastuin ihan täysillä. Salomonin kengillä en ole juossut pitkään aikaan joten olin ihan yllättynytkin kuinka hyviltä ne tuntuivat. Seuraavaksi pitääkin punnita Hokan ja Salomonin välillä.
Ensi viikko otetaan vielä rauhallisesti, ehkä pientä vauhtileikittelyä ja rauhallista peekoota. 


maanantai 30. elokuuta 2021

Yyterin Piikki, lappukisa omilla poluilla


Viikonloppuna osallistuin Yyterin piikille,  20 km polkujuoksua Yyterin helpoilla poluilla. Ilmoitin itseni vasta samana aamuna kun pähkäilin maksanko siitä samasta reitistä missä muutenkin jatkuvasti karaan. Viikon pitkiskin olisi pitänyt juosta, niin lähdin sitten lappujuoksemaan. Kannatuksen vuoksi kuitenkin kotipoluille. Suunnittelin juoksevani rauhallisen rennosti ilman liikoja rypistyksiä. Vaikka kalenterin mukaan olisi pitänyt mennä peekoota 3-4 tuntia niin kisa vastaisi varmaan ihan hyvin tarkoitustaan.


Eka kilsa meni alle 6 minuutin ja kymppi meni myös hyvää tahtia. Vaikka maasto oli helppoa niin aina se on hitaampaa kuin asfaltilla. Varsinkin pitkoksilla oli kiva juosta vauhdikkaammin. Puolen välin jälkeen oli jonkinverran soratietä ja eräs pätkä myös isompaa kiveä. Ne oli tuskaisia sillä La Sportivan Bushidot eivät peittäneet kiviä allensa. Viimeiset pari kilsaa vielä hiekassa tuntui sitten muuten raskaalta. Aurinko lämmitti tuskaisesti, lämpöä oli ainakin 20 astetta ja paikoitellen saattoi olla enemmänkin. Rannalle päästessä huomasin pohkeissa jo siltä etten olisi ihmetellyt vaikka olisivat krampanneet. Ei onneksi. No se siitä leppoisasta juoksusta, viimeiset viisi kilsaa sai tehdä töitäkin. Lopulta kyllä olin tyytyväinen juoksuun, 20 km ja 2:13:01 avg 142 bpm. Muutama minuutti kyllä meni siihen kun piti ottaa lopussa muutamia kävelyaskelia että sai olon tasaantumaan. Päivä oli tosiaan yllättävän lämmin ja nyt tuli nautittua tällä tavalla kauniista Suomen Luonnonpäivästä. Tutuilla poluilla oli kiva kisata, ei tarvinnut kun juosta vaan eikä miettiä sen enempää reittiä. 

Kisakeskus ja maali Yyterin hotellin kupeessa



Piikki oli siis lauantaina, heti juoksun jälkeen oli pakko hakea hotellin respasta pieni pussi sipsejä ja vissyä. Suola helpotti oloa aika pian. (Oma suolapussi oli jäänyt toisen juomaliivin taskuun.) Olo oli aikalailla naatti, vähän torkuin kotona ja oikeastaan loppupäivä meni palautumisessa. Mietin vaan että millaista se on ihan kunnon kilpailun jälkeen. Mahtaiskohan ikä jo vaikuttaa palautumiseen. Energiaa ja juotavaa otin juoksun aikana ihan hyvin, mutta ehkä olisi pitänyt juoda enemmän jo etukäteen. Muutakin kuin vain kahvia! 

Siikarannan leirintäalueella kävin ihastelemassa ilta-aurinkoa

Sunnuntaina oli niin upea päivä että olisi mieli tehnyt lähteä pitkälle fillarilenkille. Päivä meni kuitenkin mummutellessa, joten tuli pakostakin ihan lepopäivä. Illalla oli lähdettävä pyöräilemään. Ilta-aurinko paistoi ja tuuli oli lämmin. Ihan mahtava keli, 1:36:31, 34.65 km avg 105 bpm. Siis todella palauttelua.


Treenikalenterissa oli raskas viikko, joten heti maanantaina mäkivetoja, 10 x 45 sekkaa ylämäkeen. 60 min, 5.95 km sykkeet 124/156. Tiistaina n. tunti juoksijan kuntopiiriä ja ennen sitä kaverin kanssa metsässä reippaalla kävelyllä 70 minsaa. Keskiviikkona polkujuoksua rennosti 2:02, 13.45 km avg 124 bpm. Torstaina 3 x 10 min. vedot, 54:46, 7.95 km sykkeet 136/154. Perjantaina rauhallista juoksua  5km 44 min, avg 113 bpm ja päälle keskivartalotreeniä kahvakuulalla.

Viikkoon tuli juoksua n. 53 km.

Nyt saa syksy tulla...