Maanantaina piti lähteä pitkikselle joka jäi viikonloppuna tekemättä. Kuinka tuntuukin taas tutulta... Eikä se juoksu ollut sitten ollenkaan kevyttä. Luulin että saan kääntyä piankin takaisin. Lähdin metsäpolkuja pitkin Yyteriin päin, matkalla bongasin uudet rappuset! Siis ikivanhat ja sammaleen peitossa, ei yleisessä käytössä vaan vähän pöpelikössä piilossa. Jotenkin nyt ne vaan pomppasi silmille "haa, rappureeniä", no rappusia on 37 kpl. Muutamaan kertaan testasin niitä ja siitä varmaan sain vähän virtaa lenkille, lopulta lenkin pituudeksi tuli pari tuntia. Tein myös toisessa kohtaa muutaman mäkivedon. Klassinen esimerkki taas kun juoksu tökkii ja yhtäkkiä se kulkeekin vaikka minne. Ehkä nämä kaipaisivat vähän rapsutusta. Keskiviikkona kävin vaihteeksi juoksemassa mäkivetoja Porin metsässä, kuinkas muutenkaan. Sykkeet oli jo alussa tosi korkeat, pitäisi varmaan vaihtaa kelloon paristo. Parin kilsan alkulämmittelyn jälkeen pistelin mäkiä edestakaisin useampia k...