Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Päädyin taas kuitenkin jatkamaan tutussa treeniporukassa vielä tulevankin vuoden. Eihän siitä eroon pääse kun ei halua. Sitäpaitsi jonain hektisellä hetkellä olen sanonut tulevaisuuden tavoitteekseni osallistumisen ikäsarjaan vielä ikäneitonakin...sen jälkeen alan kutomaan sukkia. Sitäpaitsi mitä korkeammalla ikätasolla kisaa, sitä paremmat mahdollisuudet mitalisijoille! Joten jatketaan vielä... Yritän kuitenkin ottaa vähän rennommin, vaikka kalenterissa olisikin kilsan vetoja voin lähteä vaihtoehtoisesti tekemään jotain muutakin. Yleensä pidän kiinni ohjelmasta. En kuitenkaan ihan pipo kireenä silloinkaan vaan kuuntelen kyllä mieltä ja maallisia tuntemuksia.  Samaan syssyyn  huomasin ilmoittaneeni itseni polkujuoksukouluun. Se on lyhyt, vain kuusi kertaa joten ajattelin että se olisi kivaa ja vähän erilaista vaihteeksi. Muutenkin on fiilikset nyt aivan erilaiset kuin viikko pari takaisin. Pari kunnon yhteistreeniä, hauskaa ja kuitenkin tehokasta, toi taas kummasti treenihaluj...

Syksyn kalenteri on pikkuhiljaa tyhjentynyt. Myin pois osallistumisen  Nuuksioon ja siinä samassa meni myös Vaarojen maraton. Vielä olisi jäljellä HCM  ja senkin tulen jättämään väliin.  Tänä viikonloppuna on kovin ollut kisoja, mutta itseäni vähän korona mietityttää. Motivaatiokin on oikeastaan kärsinyt tästä kaikesta. Yhtään ei nappaa esim. maratoniin harjoittelu. Treeniä on kyllä tullut tehtyä monipuolisesti mutta ei pitkää peekoota asfaltilla. Maastossa kyllä olen juossut. Maraton vaan tarvitsee tuota jalkojen iskutusta ja viime kerralla sen puutteen huomasinkin. Pitäisi päättää mihin tähtään nyt syksyn ja talven harjoittelussa. Triathlon toki olisi ensi kesän ykköstavoite. Ehkäpä sprinttimatka nyt kuitenkin vielä. Siihen on selkeät tavoitteet talven varalle, uinti ja pyöräily. Varsinkin uinti.  Isoin ongelma nyt on se etten aina osaa päättää mitä tekisin. Pitäisi juosta, valitsenko maastoa vai asfalttia, mäkivetoja porin metsässä vai kunnon rykäsyjä esim. ruosni...

Nyt on sitten ensimmäinen triathlon-kisa takana. Kangasalan triathlon kuntosarja, jossa matkoina oli 500m/15km/4km. Eipä mennyt kisa edes huonosti, tulin omassa sarjassa kakkoseksi joten siitä muistona upea mitali.  Yllättäen minua ei etukäteen edes jännittänyt. Sain kuopuksen mukaan matkaseuraksi ja muutenkin vähän katsomaan äidin perään. Oltiin paikalla ihan sopivasti, en ehtinyt liikoja miettiä tulevia osuuksia. Kisaamassa ja huoltamassa oli myös treenikavereita joilta sain sitten viime hetken neuvoja. Niinkuin ennenkin olen huomannut että itse suoritus on helpointa, kaikki muu sählääminen ennen kisaa vie eniten energiaa. Ensin kävin ilmoittautumassa ja fiilistelemässä tunnelmaa. Aamulla oli jo ollut lasten sarjoja ja meneillään oli triathlonin kokeilusarja. Kuhinaa oli ja iloisia ilmeitä, monen ikäistä ja tasoista triathlonistia. Sitten piti jo hakea fillari autosta ja viedä se lähtöalueelle. Olen yhtä triathlonkisaa ollut katsomassa joten vähän olin jyvällä järjestelyistä. Enn...

Ensimmäinen trikisa lähenee kovaa vauhtia.Viime aikoina omat ajatukset tulevasta kisasta on olleet vähän kaksijakoisia. Välillä on ollut niin surkea fiilis ettei hommasta tule mitään. Osallistun kuitenkin vain kuntosarjaan jossa uintia on 500 metriä ja se tuottaa jo etukäteen suuria vaikeuksia. Olen yrittänyt käydä uimassa ja huomannut että talven aikana olisi enemmän pitänyt hioa tekniikkaa. Toki uintitreenit keskeytyivät yllättäen maaliskuussa. Avovedessä uiminen tietenkään ei ole mitenkään sama asia kuin laskea altaassa kaakeleita. En ole oikeastaan löytänyt täydellistä uintipaikkaa, meressä on usein liikaa aallokkoa ja lähitienoilla oleva uimakuoppakin lämpimän kesän myötä aika rehevöitynyt. Tietenkin aloittelijana on kynnys iso mennä outoihin vesiinkään, ainakaan yksin. Onneksi meitä on uimareita sen verran että saa kyllä kaverin mukaan ja kaikki ovat mielissään kun voi porukalla turvallisesti uida. Tässä tulee tietenkin vastaan se että on eritasoisia uimareita, mutta se että tiet...