Triatloonitreeniä, fillarin päälle juoksua

Sen ainoan kerran kun olen pienessä triatloonikisassa käynyt, muistan sen juoksun olleen jotain ihan hirveetä. Silloin ihmettelin vähän miksi se niin raskasta olikin. En ollut sitä kohtaa tarpeeksi treenannut kun siirrytään pyörältä juoksuun, joten ei se sitten kulkenutkaan niin kuin olisin luullut.

Nyt on hissukseen ruvettu totuttelemaan kroppaa juoksuun heti fillaroinnin jälkeen. Pitkän pyörälenkin päälle 15-30 minuutin juoksu. Ensimmäisen kerran meinasin läkähtyä heti alkuun. Lähdin juoksemaan vähän samoilla jaloilla kuin fillarillakin ja sykkeet pomppasi tietenkin heti melkein tappiin. Jouduin kävelemään pariin kertaan että saan sykkeen alas. Loppulenkki sujui vähän paremmin. Kyseessä oli vain vartin juoksu, kroppa kyllä oli ihmeissään. Fillarilla ensin 2:12:27 ja päälle juoksu 16:21 ja 2.47 km. Sykkeet juoksussa 141 /161 bpm.

Seuran yhteislenkillä, sen päälle vielä juoksua..

Lauantaina pyöräilin 2,5 tuntia ja juoksua päälle 23 min ja 2.5 km, sykkeet oli tällä kertaa ”vain” 122/137 bpm. Kehitystä tapahtunut siis. Tai sitten vaan malttia tekemiseen. Sitähän tässä on myös harjoiteltu, sykkeitä on seurattu juurikin juoksussa monta kuukautta.

Myös avovesitreenit on alkaneet. Pariin kertaan olen käynyt märkkärillä uimassa ja todennut että sekin onnistui huomattavasti paremmin kuin viime kesänä. Hommasin uuden puvun kun entinen kävi ahdistavaksi. Eron huomaa, sillä nykyinen on huomattavasti ”notkeempi”, pukiessa ja uidessa.

Viime päivät ovat olleet todella helteisiä, pyöräilykelit siis parhaimmillaan. Pyöräilyssä ei kuumuus vaikuta niin kuin esim. juoksussa. Hienoa että vihdoin tarkenee.

Mitkä fiilikset puolen vuoden valmennuksen jälkeen, kannattiko ?

Viimeiset kuusi kuukautta ovat kyllä hurahtaneet erittäin nopeaan. Valmennus alkoi lokakuussa, se piti ihan kalenterista tarkistaa onko siitä tosiaan jo niin kauan. Kalenteri on mitä ilmeisemmin ollut juurikin oikeanlainen, nousujohteinen, monipuolinen ja mielekäs. Kertaakaan ei ole tullut mieleen kyseenalaistaa ohjelmaa, vaikka se alkoikin todella alkutekijöistä. Alussa jo kävi selväksi että Kati on osaava ja ammattitaitoinen valmentaja.

Se ettei sykkeet tahtoneet pitkään aikaan, vieläkin vähän haastetta, pysyä tarpeeksi matalalla, vähän ehkä yllättikin. Jonkinasteinen ylirasitustila joka on hiljalleen ja huomaamatta kehittynyt. En ollut tarpeeksi seurannut sykkeitä sillä hyvin jaksoi veekoollakin.  Matalasykkeiset peekoot olikin sitten jäänyt vähiin.

Varsinainen syy että hakeuduin valmennukseen oli se, että pari vuotta oli kulunut ja jatkuvasti oli joku paikka sellaisessa kunnossa että se haittasi juoksua ja muutakin urheilua. Olin hyvin tietoinen mistä se johtuu. Liian vähän lihaskuntoharjoittelua, kehonhuoltoa, liikkuvuustreeniä ja palautumista. Moneen kertaan päätin että panostan kyseisiin asioihin enemmän, se vaan ei omatoimisesti onnistunut. 

Ohjelma ei siis tähtää juoksuun vaan yleiseen hyvinvointiin ja parempaan kuntoon. Akka kuntoon niin sanotusti. Heti alkuun huomasin että olen ensinnäkin uimaopetuksessa joka viikko. Se ei ollut ollenkaan tavoite, mutta todella hyvä uintivalmennus vei mennessään saman tien. Samoin kävi spinnin kanssa, en ajatellut sitä lainkaan mutta sielläkin olen käynyt ja tykännyt.

Puoleen vuoteen on mahtunut siis spinniä, juoksua, juoksu-kävelyä, sauvakävelyä, pyöräilyä maastossa ja maanteillä, erittäin paljon uintia. Kuntosali, toiminnallinen treeni, liikkuvuustreeni, kehonhuolto, jooga ja varsinkin palautuminen ja riittävät lepopäivät. Matkan varrella olen huomaamatta sitten tehnytkin triathlontreeniä. Valmennus jatkuu vielä kesän loppuun joten todennäköisesti päädyn myös johonkin sopivaan triatlonkisaan. 

Jos vähänkään tuntuu että tarvitsisi valmennusta, kehotan ensin selvittämään itselleen millaista tarvitsee ja sitten lähteä etsimään itselle sopivaa juttua. Olen tosi tyytyväinen ja olen saanut mielestäni rahoilleni vastinetta moneen kertaan. Kannatti siis tähänkin vielä lähteä vaikka alkuun vähän epäröinkin. 

Mitähän tänäkin vuonna tuli tehtyä...ei ainakaan liikaa juostu!

Moneen vuoteen ei näin heikkoa ole ollut juoksurintamalla. Toisaalta kuluvana vuotena olen oppinut, pakostakin, kuuntelemaan enemmän omaa kroppaani. Sikäli vuoden saldo jää hyvinkin plussan puolelle. 

Tammikuussa juoksua 18.5 km. Jalkavaivat sen kuin jatkuivat. Muuta liikkumista tein paljonkin. Loppukuusta aukesivat taas kerran uimahallit joten pääsi myös uimaan. Helmikuussa jo 28,5 km juoksua. Enemmän liikkuvuustreeniä muiden lisäksi. Maaliskuun kilsat peräti 36.7 vaikka podin myös ekan kerran koronan, mikä vaikutti tekemiseen. Huhtikuussa juoksua 50,4 km. Koronan jälkeen oli pitkään sykkeet kohollaan. Pääasiassa uintia ja pyöräilyä. Toukokuussa juoksua 68.4 km. Kesäkuussa 72.6. Heinäkuussa 78.8. Elokuussa 52.6. Syyskuussa 33.1.

Olen onnellinen että minulla on aivan yhtä hienot pyöräilymaastot, kuin juoksumaisematkin.

Lokakuussa aloitin uuden valmennuksen, focus on siinä että saan itseni takaisin sellaiseen kuntoon, että pystyn mm. juoksemaan ja ylipäätänsä liikkumaan ilman ylimääräisiä vaivoja.

Vuoden kisat olivat vähäisiä. Toukokuussa Räpsöö Run. Heinäkuussa seikkailu-urheilukisa Porin Raasto. Siinäpä ne. Mutta molemmat kisat olivat aivan mahtavia ja myöskin onnistuneita.

#munmaisema #munympäristö

Loppuvuoden aikana olen hissukseen palaillut monipuoliseen treenaamiseen. Juoksu tulee siinä myös mukana, vaikkakin vähäisin määrin tässä kohtaa. Enemmän lihaskuntoa, liikkuvuutta, huoltoa ja palautumista. Kuluneena vuotena tulikin sitten paljon pyöräiltyä, maastossa, asfaltilla ja soralla. Yhteensä yli 1600 km.

Juoksumäärät on aivan surkeat verrattuna edellisiin vuosiin. Kuitenkin miellän itseni edelleen juoksijaksi. Juoksemalla nuo pienetkin määrät on kertyneet. Tässä kohtaa pitää muistaa olla tyytyväinen omiin suorituksiin, eikä verrata niitä muiden saavutuksiin. Joskus haaveilin jopa ultramatkoista mutta taitaa sellaiset suoritukset olla vain unelmia. 

Kyllä nämä juoksut vielä jatkuu...

Ei tuolta metsästä voi pois olla. Se on yksi lempipaikoistani, jos nyt ei hetkeen siellä juosta vielä niin juoksennellaan sitten vaan. Hyvää sekin tekee.

Kesä on parasta pyöräilyaikaa

Kelit ovat olleet otollisia pyöräilyyn. Kilometrejä tuli kesäkuussa 281.4. Maantie-, soratie- ja maastopyöräilyä. Juoksumäärät ovat sitten jääneet kovin vähiin. Heinäkuussa pyöräilyä 273 km.

Työmatkoja ei lopulta ole paljon tullut pyöräiltyä sillä teen paljon etätöitä. Kesälomallakin olin neljä  viikkoa. Kesä-heinäkuussa olin autolla töissä 7 krt ja fillarilla 3 krt. Muut päivät etänä tai lomalla. Siis kuitenkin ihan hyvä suhdeluku.

Muutamilla yhteislenkeillä olen ollut mukana ja niitä varmaan taas tulee enemmän tähän loppukesään.

Yksikseen pyöräily on kivaa, voi mennä minne tykkää ja omaa vauhtiaan. Kyllä parasta on silti yhteislenkit. Oli sitten yksi pyöräilykaveri tai kymmenen. Porukassa on aina hauskempaa. Silloin vain ajellaan sinne minne muutkin.

Popo ry, Porin Polkupyöräilijät, järjestää taas tänäkin kesänä yhteispyörälenkkejä. Nämä ovat kaikille sopivia, maksuttomia ja matalan kynnyksen reissuja. Matkaa tehdään rauhalliseen tahtiin lähiseutuun tutustuen. Nyt olin mukana kun suunnattiin kaupungista kohti Pihlavan Halssia. Halssi on idyllinen asuinalue josta löytyy vanhoja v. 1927 rakennettuja puutaloja, alunperin sahan työläisille tehtyjä asuntoja. Hieno paikka joka on myös minua tosi lähellä. Eipä siellä kuitenkaan ole usein tullut käytyä. Gravelilla reissuun tuli mittaa 41 km.

Leena fillarointiseurana

Erään kerran sain kotimatkalle tyttären ja suunnattiin vähän pidemmän mutkan kautta kotiinpäin. Sille työmatkapyöräilylle tuli mittaa sitten yli 60 kilsaa. Normi työmatka on suuntaansa 18,5 km. Käytiin tutustumassa lähistöllä sijaitsevaan kesäkahvilaan. Toukarintilaan joka on avoinna vain heinäkuun, muina aikoina tilauksesta.  Nautittiin vähän suolaista ja makeaa kahvin kera. Kiva paikka idyllisessä maalaismiljöössä jossa pääsi ihailemaan myös kanoja ja karitsoja, harmiksemme kanoilla taisi olla ruokatauko ja ne pysyttelivät sisällä.

Tyttären kanssa fillarilenkillä

Viime viikolla pyöräilin töihin kahtena päivänä. Taas oli vaihteeksi todella helteiset kelit. Toisena päivänä tuli pyöräiltyä vielä 12,5 kilsan matka Reposaareen joogaamaan Siikarannan kalliolle.

Joogaa rantakallioilla

Oli upeaa joogata meren pauhatessa vieressä. Merenkäyntikin oli melkoinen. Sen päivän kilsoiksi tuli 63.5.

Gravelilla olen Reposaaressa pyöräillytkin moneen kertaan. Se on sopivan pikkumatkan päässä. Kun siellä pyöräilet, ehdottomasti kannattaa poiketa Siikarannan leirintäalueelle. Se on juuri ennen varsinaista kylää. Siellä voi piipahtaa kioskille jätskille ja vaikkapa kallioilta suoraan mereen uimaan tai vain ihailemaan merimaisemaa. Siitä sitten jatkaa matkaa ja käy kiertämässä itse saaren ja sen nähtävyydet. Reposaaressa kaksi pääkatua on asfaltoitu mutta muut tiet ovat sorateitä. 

 

Töihin menossa kävin tsekkaamassa uuden patsaan 
joka on pystytetty Jyrki Kankaan muistoksi.

Gravelin eka satanen

Kesäkuun päivät ovat olleet nyt niin helteisiä, ettei kovia liikuntasuorituksia ole tullut harrastettua. Sunnuntaiaamuna päätin extemporee lähteä pyöräilemään, sillä iltapäivällä olisi jo liian tukalat oltavat. Kello oli kymmenen kun sain varusteet kasaan ja lähdin eteenpäin. Aamupalaksi pari voileipää ja kahvia.

Mukana oli pullo urheilujuomaa, pyörälaukussa varoiksi trippi ja Noshtin energiamarmelaadeja. Rahaa jos vaikka jossain pysähtyy jätskille. Retken määränpääkin muodostui vasta matkan varrella. Olkapäihin ja naamaan sipaisin vähän aurinkorasvaa. Kotiin jätin lapun että olen poissa pari-kolme tuntia.

Suuntasin kohti Luviaa, ajattelin jos kaupungin kautta sitten takaisin. Lähdin kiertämään reittiä siis toiseen suuntaan kuin yleensä. Reitti oli kuitenkin ihan tuttu. Jossain vaiheessa mietin että menisinkö tänään ekan sadan kilsan pyöräilyni koskaan. Lämmin keli ei haitannut sillä pyöräillessä oli ihan sopiva tuulenvire. Liikenne oli rauhallista joten oli oikein mukavaa pyöräillä pitkin maanteitä. Pyöräillessä ei huomannut että lämpötila huiteli liki kolmeakymmentä. Pyrin tasaiseen tahtiin juomaan. Pysähtyessä heti huomasi että keli oli todella kuuma. 

Päätin pitää tauon Luvian Laitakarissa. Ensin ostin kupin kahvia ja munkin, sekä tripin. Sitä oli itselläkin mukana mutta taisi jo olla lämmennyt pyörälaukussa. Tietenkin myös se jäätelö oli ostoslistalla. 

Laitakarissa

Lähdin tyytyväisenä eteenpäin. Luvian pienessä keskustassa vähän arvuuttelin mikä se oli se kohta mistä pitäisi kääntyä. Viime hetkellä huomasin että reitti ei mennyt ihan nappiin mutta koska asfaltti jatkui lähdin sitten vanhaa Porintietä eteenpäin. Se jatkui ja jatkui kunnes asfaltti loppui. Onneksi olin  liikkeellä gravelilla. Jossain vaiheessa oli tarkistettava googlesta että olen kuitenkin menossa oikeaan suuntaan. Kyllä vaan. Sitten vaan poljentaa kunnes pääsisi ihmisten ilmoille takaisin. Onneksi soratie oli hyvässä kunnossa. Vihdoin kun pääsin ensimmäiseen kunnon risteykseen ja olin siinä vaiheessa ollut liikkeellä jo liki kolme tuntia, soitin kotiin että menee vielä hetki.

Vaihtoehdot olivat lyhemmässä tai pidemmässä reitissä. Meinasin ensin kääntyä lyhyemmälle reitille, sitten mietin että ei tässä mihinkään ole kiire. Tällä helteellä ei ole muuta menoa. Jatkoin siis kaupunkiin päin ja päätin että ajan tänään sen 100 kilsaa. Toki sitten jouduin tekemään pienen ylimääräisenkin kierroksen sen saavuttamiseksi. Onneksi söin sen munkin sillä eipä tuolla metsätiellä ollut baareja tai muitakaan kaffiloita. Ainoa mikä loppui oli juotava joten jouduin ensimmäiseltä kohdalle sattuneelta ärrältä ostamaan juomapullon kotimatkalle. 

Tässä kohtaa oli ihan hukassa...

Viimeisellä tunnilla tuntui kuuma pääsevän kypärän alle. Laskiskelin kilometrejä ja viimeisenä etappina oli Levon Fatijärvi, sen rantaan tuli 100,1 km. Pysäytin mittarin ja pulahdin järveen! Mahtava tunne monen tunnin pyöräilyn jälkeen. Siitä oli kotiin vielä kilsan verran. Aika upea pyöräilypäivä, matka meni hyvin ilman vaikeuksia vaikka oli todella kuuma ja aurinko helotti. Aamupala oli heikko tällaiseen retkeen mutta tuntui riittävän kun välillä pääsi tankkaamaan varastoja. Muutenkaan ei ollut yhtään paha pyöräilyreissu.

Seuraavana päivänä tein pienen 20 minsan joogailun joka oli juurikin tarkoitettu pyöräilijöille kehonhuoltoon. Oli hyvä. Illalla taas pyöräilyä gravelilla, nyt ihan palauttavaa vauhtia 2.5 tuntia ja 41 km.

Sataan kilsaan meni aikaa 5 tuntia, sykkeet 111/138.

Kesäkuussa on tullut pyöräilyä 281.4 km. Juoksua hurjat 72 km. Ehkä siihen vaikuttaa viimeisen parin viikon helteetkin...

Viime vuoden liikkumiset pakettiin

 

Viime vuonna yritin liikkua monipuolisesti ja sen vuoksi myös juoksumäärät vähenivät aika laillakin. Alkuvuonna tuli ajallisesti paljon hiihtoa. Kevään mittaan yhä enemmän mukaan tuli maasto- ja maantiepyöräily. Alkukesällä ostin itselleni työmatkapyöräksi gravelin. No, kysehän on työsuhdepyörästä, hienoa että pääsin tällaiseen kokeiluun mukaan.

Alkuvuodesta uiminen jäi oikeastaan hyvin vähälle, kesälläkään en avovesissä uinut ollenkaan märkäpuvulla, tai hyvin harvoin edes ilman sitä.

Koska juoksukilpailuja ei ollut, niin tavoitteellinen treenaaminen jäi. En pitänyt sitä tärkeänä, vaan se että liikuin säännöllisesti ja monipuolisesti. Alkutalvesta juoksimme pienellä porukalla virtuaalisen Himos Winter Trail-kisan omilla poluilla. Se olikin tosi hieno tapahtuma.

Talven paras virtuaalijuoksukisa

Vuosi 2021 alkoikin sillä että koronan vuoksi oli uimahallit ja sisäliikuntahallit suljettuna. Kyllähän se vaikutti liikkumiseen. Samoin alkoi myös vuosi 2022. Hallit suljettu.

Vuoden varrella on tullut myös joogailtua virtuaalisesti, wattipyöräilty, spinniä, fasciatreeniä myöskin etänä, kuntopiiriä ja monenmoista lihaskuntojumppaa. Loppuvuodesta innostuin salitreenistä ja kävinkin kuntosalilla koko syksyn, kunnes sisäliikuntahallit suljettiin juuri joulun alla. Syksyllä myös uintitreenit maistui ja uitua tulikin tosi paljon ja kehitys oli huomattavaa.

Tammi-helmikuussa juoksua tuli 163 km ja hiihtoa 148.3 km. Maaliskuussa juoksua 147.6 km. Huhtikuun juoksut 112.2 km, pyöräilyä 118.5 km. Toukokuussa juoksua 101.4 km, pyörällä 210.8 km. Kesäkuussa juoksin cooperin 2360. Kesäkuussa juoksua 78.7 km ja pyöräilyä 235.3 km.

Hiihtomaisemat parhaimmillaan

Aulanko Trail tyttären kanssa

Yyterin piikki

Heinäkuussa osallistuin ensimmäisen kerran seikkailu-urheilukisaan, Porin Raastoon. Ratkiriemukas seikkailu! Heinäkuussa juoksua 71.9 km ja pyöräilyä 263.2 km. Elokuussa vuoden eka lappukisa, Yyterin piikki, polkujuoksua omilla tutuilla poluilla.  Elokuussa juoksua 180.4 km ja pyöräilyä 167.4 km. Syyskuussa Aulanko Trail, Lopulta kuukauden juoksut jäi 58.7 kilsaan sillä polvessa todettiin bursiitti ja sen kanssa mentiin aika kauan ennen kuin parani. Pyöräilyä 78.7 km. Joten lokakuun juoksukilometrit olivatkin sitten 8.2. Pyöräilyä 60.8 km. Keskityin enemmän uintiin ja kuntosalitreeniin, polven ehdoilla. Enemmän on myös tullut käveltyä, sauvakävelty ja patikoitu. Marraskuussa jo 41.5 km, paljon sen sijaan uintia ja kuntosalia. Joulukuun juoksut 49.1 km. Joulun alla kyllä oli jo muutakin ryppyä mikä vaikeutti juoksua. Sitten tyssäsi taas hienosti alkanut uintitreeni ja kuntosaliharjoittelu kun hallit suljettiin.

Tempotreenit

Maastopyöräily vei vaihteeksi myös meriteitä pitkin

Vuoden kilometreiksi sitten tuli 1012.7, mikä toisaalta on tosi hyvä saavutus, sillä loppuvuoden juoksumäärät jäi pieniksi. Pitää olla tyytyväinen, varsinkin kun vielä pystyy juoksemaan. Vuoden kilsat tulivat pääasiassa maastossa ja poluilla.

Tänä vuonna olen myös panostanut paljon enemmän palautumiseen ja huoltoon, olen käynyt ahkeraan hierojalla ja itsekin , joutunut, rullailemaan ja palloilemaan ja panostamaan kehonhuoltoon ja liikkuvuuteen enemmän kuin viime vuonna. Toisaalta se taisi olla tämän vuoden tavoitekin.

Lempimaisemissa

Hyvää alkanutta vuotta ja toivotaan ettei se nyt kovin huonompi olisi kuin edellinenkään!

Metsälenkkejä ja maantiepyöräilyä

Viikko alkaa totutusti kehonhuollolla. Maanantain fasciatrainig on ollut tehokasta ja  käy kyllä ihan kunnon treenistä. Ohjaajan mukaan tunnin jälkeen kannattaa ottaa iisisti, sillä paikat, varsinkin nilkat saavat aikalailla liikettä. Seuraavana päivänä on vielä tähän asti ollutkin varsinkin takalinjassa, olo että jotain on tehty. Lihashuolto on todellakin  jäänyt liian vähälle ja sen kyllä tuntee. 

Tiistaina uintitekniikkaa.  Olen nyt päässyt sen yli että kehtaanko mennä hallille yksikseni uimalaudan kanssa ja tehdä siellä kaikenmoisia harjoitteita. Pari kertaa takana niin sujuu jo kuin vanhalta tekijältä. Siis se harjoittelu, tekniikkaa etsitään.

Keskiviikkona polkujuoksukoulussa teoriapainotteista asiaa. Juoksijalle tuikitärkeää tietoa kehonhuollosta, juoksijan yleisimmistä vaivoista, niiden hoitamisesta ja ennaltaehkäisystä. Kuvattiin myös omaa juoksua ja analysoitiin sitä. Hauskaa, ennen omaa juoksua ei olekaan kuvattu. Mitään isompia virheitä ei ollut, pientä hienosäätöä.

Torstaina miltei kaksi tuntia reipasta kävelyä tyttären ja koirien kanssa. Upea keli, todella lämmin. Kalenterin mukaan olisi pitänyt juosta maastossa 1,5 tuntia. Olin aikeissa vielä tehdäkin pienen juoksun, sitten kuitenkin mietin sitä mistä viimeaikoina on ollut keskusteluakin, kävelyä ei miellä treeniksi, vaikka se sitä usein onkin. Meillä oli ihan reipas lenkki ja riittävän pitkäkin. Sen verran vähän nakutti tietty että vaihdoin tavallaan kahden päivän treenit keskenään. Perjantaina sitten maastolenkille. Torstaina tein myös perjantain kehonhuollon, 45 minuuttia rullaa ja hyviä venytyksiä.

Perjantaina juoksua maastossa. 1:37:33, 10.3 km avg 134 bpm. Lauantaina uintitreenit. Loppupäivä meni pihahommissa, keli oli ihan kesäisen lämmin. 

Sunnuntaina lämpö edelleen huiteli liki 20 asteessa joten lähdinkin hetken mietittyäni fillaroimaan. Suuntasin tyttären luo jonne on vajaan 30 kilometrin matka. Menomatkaan meni aikaa 1:50 ja 36.7 km. Paluumatkalle suuntasin vähän eri reittiä ja yllättäen valitsin vielä pikkaisen pidemmän reitin. Nyt aikaa kului 2:30 ja kilometrejä tuli 54.2. Päivän saldoksi tuli sitten 90 kilsaa joten aika upea fillaripäivä! Energiatkin riitti hyvin vaikka päätinkin lähteä reissuun vähän yllättäen. Aamupalaksi pari leipää ja puuroa, muutama energianappula lähtiessä. Karjalanpiirakka, paluumatkalla Chimpanzeen energiapatukka ja vielä loppumatkalla energiageeli. Urheilujuomaa riitti yksi pullollinen vaikka oli lämmin keli. Noilla jaksoi hyvin koko päivän. Chimpanzeen geeli oli niin hyvää että imeskelin kyllä huolella kaiken mitä irti sain.

Syksyistä väriloistoa

Näin syyskuun lopussa yllättävän upea fillaripäivä. Tulossa on lokakuun puolella pieni loma, joten toivon että ilmat suosii edelleen. Maantiefillarin toisaalta voisi jo laittaa talviteloille ja siirtyä maastopyöräilyyn. Siinä ei huonot kelit haittaa.

Näillä energioilla tänään mentiin.
Yhteistyössä @chimpanzee_finland

Pyöräilyä

Maanantaina oli heti vuorossa hyvää palauttelua pyöräillen. Maantiepyörä sai ensimmäisen varsinaisen kasteensa kunnon lenkillä. Treenikaverin kanssa lähdettiin fillareilla stadionille, jossa oli pieni infopläjäys pyöristä. Valkku kävi meidän aloittelijoiden kanssa vähän läpi pyörän vaihteita, renkaan vaihtoa yms. Sitten tehtiin pieni pyöräily jossa vähän myös katsottiin ajolinjoja ja vaihteiden vaihtoa jne. Meiltä tuli jo mennessä yli 18 kilometriä paikan päälle ja takaisin tullessa tuli jonkin verrran enemmän, sillä tehtiin epähuomiossa pieni ekstralenkki. Kokonaismatkaksi illalle tuli 45 kilometriä, joten aivan passeli reissu. Kivaa vaihtelua.

Tiistaina kävin uimassa 1,5 km.

Vähän aikaa sitten kävin Teskun testissä ja sain tulokseksi mielestäni oikein hyvät lukemat. Sain siis sykealueet ja ohjeistusta miten harjoitella niiden mukaan. Palauteluento on vielä edessä mutta luulen että noista ohjeista sai ihan ne tärkeimmät mitä halusinkin eli sykealueet. Aerobinen kynnys oli kovin matala 124. Peekoota ilmeisesti pitäisi tehdä enemmän ja nimenomaan sykealueella 89-124. Aerobinen kynnys oli 148 ja max 165.

Keskiviikkona oli treenit stadionilla mutta mentiinkin tekemään mäkivetoja. Minä tykkään mäkivedoista. Hyvät vedot olikin, sykkeet nousi ihmeen korkealle. 48:20, 4.72 km sykkeet 147/181.

Torstain vk2 muuttui lennossa maastojuoksuun. Tosi lämmin ja aurinkoinen päivä houkutti enemmän poluille. Porin metsän maastopyöräreitti on mielestäni jo sellaista polkua että voi sanoa polkujuoksuksikin. Katse saa olla tarkkaan jaloissa ettei vetele mitään yllättäviä pannuja. Pitkästä aikaa oli oikein kivaa hypellä polkua pitkin välillä eteen ja vähän sivuttain jne. 1:15, 8.70 km avg 131. Perjantaina pidin jo lepopäivän.

Lauantai meni mummuillessa, aktiivinen päivä sikäli. Pihahommia tein joten sen puoleen tuli hyvin kyykkytreeniäkin. 

Sunnuntaina aamusella reippaillen koirarannalle 2:08 ja  7.1 km.

Tein itsestäni huomion että rupesi pinna kiristymään kun en ollut pariin päivään päässyt tekemään kunnon treenejä. Sunnuntaina vielä illalla kun tuvassa rauhoittui lähdin fillarilenkille. 

2:02 45.35 km avg 109. Johan helpotti. 

Koirarannalla oli aamulla vielä hiljaista

Martta ja Nemo nauttivat täysillä hiekasta ja vedestä

 

Ensi viikolla on meno vielä rentoa sillä tiedossa pari pientä reissua joten ei ihan ehdi liikkumaan niin paljon kun haluaisi. Sen jälkeen pitäisi taas pistää isompi vaihde päälle.

Tämän viikon treenit n. 10 tuntia josta juoksua hurjat 13.4 km. Pyöräilyä 90,5 km.