Aikamoinen liikuntavuosi taas takana !

On varmaankin aika miettiä miten edeltänyt vuosi sujuikaan. Luulen että olen vaan juossut ja juossut.

Syksyllä kyllä yritin itselleni vakuuttaa että pitäisi pitää ns. ylimenokausi eikä kerryttää pelkästään juoksukilometrejä. Siinä piti välillä ihan tietoisesti olla menemättä lenkille vaikka mieli olisi tehnyt. Ei kai se ole pääasia että saa kauhean määrän pelkästään juoksua vuodelle.

Näilläkin treeneillä sitä hiljakseen tulee matkaa jo ihan kiitettävästi.  Somen perusteella ihmiset juoksevat ihan hurjia määriä ja välillä sitä ehkä vertailee ja vähättelee omia saavutuksiaan. Aivan turhaan. Pitää olla tyytyväinen että on lähtenyt liikkeelle eikä jäänyt sohvalle vaan suunnittelemaan lähtevänsä. Nostan hattua itselleni vaikka vähän vähättelenkin omia tekemisiäni. Mutten kyllä ole joutunut rasituksen vuoksi pitämään taukojakaan, joten superkompensaatio on ollut kohdillaan.

Viimeisen inbody-mittauksen mukaan myös lihasta on tullut lisää ja olen itsekin huomannut että lihaskuntotreenikin on vihdoinkin tuottanut tulosta. On ihan kiva fiilis kun huomaa että pystyy tekemään vatsarutistuksia ja linkkuveitsiä...saatikka burpee ! Eipä nyt ihan täydellisesti mutta huomattavasti paremmin kun alkuvuonna.

Treenitehtaan imussa olen löytänyt itsestäni ihan uusia ulottuvuuksia. Olen huomannut etten aina liikoja mieti ja suunnittele vaan pistän aivot narikkaan ja rupean vaan tekemään. Toukokuussa ostin extemporee itselleni maantiepyörän ja kesällä märkäpuvun. Ihan vaan etten jää paitsi hyvistä treeneistä ja hyvästä porukasta. Miltäs se olis tuntunut kun muu porukka fillaroi ja ui enkä minä...

Huonompiakin heräteostoksia voisi tehdä. Uinti ei ihan kesällä vielä kulkenut mutta nyt syksyn mittaan olen saanut siihen jotain tatsia, joten ensikesänä pitäisi olla märkäpuvullekin enemmän käyttöä.

Onhan sitä juoksijallekin todella hyvä tehdä monipuolista treeniä. Uinti ja pyöräily on hyvää erilaista tekemistä ja onhan tänä vuonna lihaskuntoonkin tullut huomattavaa kehitystä.  Iän myötä olen huomannut kyllä että palautuminen ehkä vaatii enemmän aikaa ja lihashuoltoa pitäisi tehdä huomattavasti enemmän. Siihen pitää ensi vuonna keskittyä enemmän.

 

Tämän vuoden kisatkin menivät ihan hyvin. Todella hyvin omasta mielestäni. 

Alkuvuonna Apk-hallipuolikas josta ikäryhmän kolmas sija, hyviä treenejä karhuviestiin joka jäikin juoksematta mutta pohjat tuli tehtyä kevään Yyterin puolikkaalle jossa tuli oma ennätys 2:00:05. Kesäkuussa hyvät juoksut Lattomeren Ultraintervallissa, Heinäkuun Ylläs -Pallas 59,2 km. DNF sillä aikaa meni 5 minuuttia liikaa, 12:05:10 mutta olen kuitenkin itse tyytyväinen juoksuun, aikalailla oli vaikeuksia mutta pääsin kuin pääsinkin juosten maaliin. Seitsemisen Polkujuoksu, hyvä juoksu vaikkakin raskas, 18,4 km 2:17. Reitti oli upea joten sinne voisi mennä uudestaankin, Yyterin puolpiikki jossa olin yllätykseksi ekana maalissa, siis kuntosarjan voitto! Nuuksio Classic Trail  maastomaraton miltei parhain maastojuoksukisa tähän mennessä. Reitti oli hieno ja monipuolinen, mikään paikka ei tällä kertaa sattunut joten koko matkan pystyin juoksemaan. Upea kisa, 6:46.29 42.28 km.  Preiviikin ennätysmaratonin puolikas oli vähän vaikea, tulos 2:07:15 mutta ikäsarjan kakkoseksi! Paljon muutakin on liikuttu vuoden mittaan kuin vaan juostu.

Ikinä en ole uinut niin paljon kuin tänä vuonna, on myös pyöräilty, jumpattu ja patikoitu. On ehditty reissata ja huilata ja laiskotellakin. Olen ehtinyt sukkiakin kutoa. Vaarana onkin jo se että muutaman päivän liikuntatauko aiheuttaa ahdistusta.

Marraskuussa olin flunssassa joten juoksut ja muut tekemiset jäi vähiin, joulukiireet taas vähensivät joulukuun juoksuja mutta vuoden saldoksi tuli hyvät 1430 km,  mihin pitänee olla tyytyväinen. 

Vuosi kului siis aktiivisesti, kesälläkään ei sanottavammin ollut isoja treenitaukoja. Tiilimäen Titaanin Treenitehdas on liikuttanut edelleen koko vuoden ja se jatkuu ja jatkuu vaan. Meitä on niin mahtava porukka että liikkuminen on todella mielekästä, vaihtelevaa ja innostavaa ja treeniseura Porin parasta! Ensi vuoden tavoite ei voi olla enempää eikä vähempää kuin parempaa kuin tänä vuonna!
On rikkautta omistaa perhe, ystäviä ja kavereita joilla on samanlaisia päämääriä, kiinnostuksen kohteita ja innokkuutta kaikkeen hauskaan ja aina silloin tällöin ihan yllättäväänkin tekemiseen.
Kuluva vuosi ei olisi ollut näin mahtavaa ollenkaan ilman näitä ympärillä olevia ihania ihmisiä!

Ensimmäinen tavoite on maaliskuulle hallipuolikas, karhuviesti huhtikuussa, maraton toukokuussa, kesällä pari polkukisaa...pitää jättää kalenteri hieman väljäksi jos vaikka tulee jotain kivaa vastaan!

Niin, fillaria ja märkäpukuakin pitäisi jossain testata, pyöräily ja juoksu ei pelota mutta uinti sitäkin enemmän.

Kohti uusia haasteita siis...

Kaikki kuvat ovat omilta lenkkipoluilta, korkeintaan viisi minuuttia niin olen metsässä eikä sieltä oikein poiskaan voi olla...

Mummun arkeen kuuluu myös ihanat lapsenlapset, kolme kappaletta, joiden takia kyllä jättää treenitkin joskus tekemättä.

 

Mukavaa Uutta Vuotta ...

Vuosikymmenen viimeinen patikkareissu

Kaverin kanssa haastettiin itsemme kuukausittain tutustua johonkin kivaan luontoreittiin, mielellään lähiliikuntakohteina, Satakunnan alueella. Alkusyksystä käytiin Vaasassa asti mutta on nyt ehditty kolme luontopolkua patikoida myös tässä lähelläkin.

Pinkjärvi, Enäjärvi ja nyt vuoden viimeisimpänä käytiin Noormarkussa retkeilemässä. Haasteen tekee jo sekin että löydetään päivä jolloin molemmilla on aikaa. Minulla tuntuu olevan aina jotain muutakin treeniä mutta kyllähän me on retket saatu sovittua.

Opasteita riitti puoleen jos toiseen

Tällä kertaa oli hieman sateinen päivä, muuten mukava keli sillä pakkasta ei ollut, lämpöasteita 1-2. Tuulista mutta se ei metsässä haitannut, eikä myöskään tihkusade. Eväät reppuun, kaffetta ja voileipää ja joulun viimeisiä herkkujakin oli mukana.

Pienen kosken kuohuntaa

Reittimme kulki pitkin Noormarkunjoen vartta

Aamusella oli vielä vähän hämärää joten askeleita piti vähän asetella, ei onneksi ollut liukasta. Tai sitten ei juuret ja kivet haitanneet kun oli hyvät jalkineet. Muita retkeilijöitä emme tavanneet, ehkä oli liian sateinen keli. Lähdettiin Noormarkunjoen vartta mukaellen liikkeelle, reitti ei ollut mikään rengasreitti joten tähdättiin Kuuskosken laavulle jossa saataisiin eväät syötyä ja sitten takaisinpäin samaa reittiä. Polku oli helposti kuljettavaa, juuria ja kivikkoa jonkinverran. Kuivat polut, eikä siis luntakaan laisinkaan, paitsi ehkä yhdessä kohdassa nimeksi pari senttiä. Joki piti omaa ääntänsä kohdalla olleen kosken kuohutessa, vähän syvemmälle päästessä oli ihan ihanan hiljaista.

Taidonnäyte Noormarkkulaiselta majavalta

Majaviin ei törmätty mutta niitä jäljistä päätellen siellä suunnalla on. Mennessä piti katsella polkua ja askelia joten vasta paluumatkalla huomattiin puissa olevat reittimerkit. Linkistä löytyy jonkinlainen matkailukartta alueesta, sen perusteella tuolla on paljon vielä nähtävää patikoiden tai rohkeasti jokea pitkin meloen, http://www.noormarkku-finpyy.fi/retkeilyreitti.html.

 

 

Sen verran pilvinen ja harmaa päivä että aika pian tuli taas hämärää, reittiin meni aikaa 2:40, 8.13 km. Evästauon kanssa runsas kolme tuntia. Tällaisilla päiväretkilläkään ei mihinkään saisi olla kiire, pimeä saattaa yllättää mutta nytkin oli otsalamppu varoiksi mukana. Kiireetön tutustuminen uusiin polkuihin ja metsämaisemiin antaa sitä oikeanlaista metsäterapiaa ja rauhaa. Toki näillä reissuilla aina muunlaistakin terapiaa ja maailmanparannusta harrastetaan. Parasta on kuitenkin Suomen luonto moninaisuudessaan.

Kippis, joulukuun haaste suoritettu!

Mainittakoon että vaihtoehtoinen päiväretki olisi ollut tarjolla Ikeaan. Veikkaan että nautin enemmän metsän moninaisuudesta, rauhasta ja mahtavasta seurasta, metsäterapiasta.

Uimatreenejä ja Aamulenkkejä

Maanantaina uimatreenit. Tekniikan kertausta. Pääsin uinnin aikana lähes euforiseen mielentilaan sillä uinti  tuntui todella hyvältä. Käsitekniikka rupeaa löytymään, sen myötä koko suoritus on kehittynyt. Muutama selkeä tekniikan oppitunti siis on tuottanut huimaa kehitystä. Pystyn jopa ottamaa happea vasemmalta puolen mikä on todella teettänyt vaikeuksia. Samaisen puolen käsi on laahannut perässä mutta nyt tuntuu että pääsen rytmiin molemmilta puolilta. Uinti tuntui siis todella sulavalta ja hyvältä. 54:36, 1070 m.

Siitä en tiedä sanoa miltä se näytti.

Tiistaina jo ennen töihin menoa vauhtikestävyyttä. Jotenkin jo kyllästyttää tämä ainainen pimeys. Ihan sama juokseeko aamulla vai illalla, yhtä pimeää on. Treeni oli kuitenkin hyvä, 46:46, 6.76 km sykkeet 138/156. Alkuverran jälkeen runsaan kolme kilometriä reippaasti vk:ta ja verrytellen loppumatkan. Treenin jälkeen olikin jo kiire hammaslääkäriin, auts.

Keskiviikkona porukalla hallissa juoksemassa, 6 x 400 m vetoja. 44:54, 5.52 km sykkeet 125/159.

Hyvä ja kiva treeni. Tykkään vedoista jos ne näitä vähän lyhyempiä. Torstaina oli ihan kalenterissakin merkintä kehonhuollosta. Hyvä niin, tulee tehtyäkin. Kehonhuolto nyt vaan tuppaa jäämään vähemmälle huomiolle. Samalla tein myös liikkuvuustreeniä. Perjantaina olin sopinut iltapäivälle hierojan joten päädyin tekemään treenin taas aamulla ennen töitä. Edelleen oli yhtä pimeää kun alkuviikollakin ja vettäkin satoi. Mutta tuli hyvä fiilis kun sai itsensä aikaisin liikkeelle. Treeninä oli pitkät mäkivedot kymmenen kertaa. 1:00, 7 km sykkeet 127/156. Iltapäivän hieronta jaloille tuli oikein hyvään kohtaan.

Sisäpiirijuttuja hallissa

Lauantaina uintia ja taas tuntui uiminen hyvältä. 1:09, 1075 m sykkeet 108/140. Paljon taas tekniikkaa. Illalla tein viikon pitkiksen, se oli kylläkin puolet lyhyempi kuin oli tarkoitus. Mutta ihan hyvä juoksulenkki vesisateessa, 1:21:41, 10.39 avg 127. Juoksin vaíhteeksi kaupungissa, ei tehnyt mieli lähteä pimeään kakkostien varteen. Kivaa vaihtelua juosta kaupungissa.

Sunnuntaille jäi sitten viikon viimeinen treeni, liki puolitoista tuntia hikistä spinniä. 

Viikko oli pitkästä aikaa treenien puolesta hyvä, vähän raskaampi viikko kuitenkin. Kolme vetotreeniä ja vain yksi vapaapäivä. Mutta huomenna on lepopäivä ja voi taas keskittyä joulujuttuihin.

Jouluvalot kaupunkilenkin varrella

.

Joulu tulee tuotapikaa eikä siltä todellakaan tunnu. Koko ajan pimeää ja vettä sataa. Eikä valkoista joulua ole luvattu edes.

Matkalla ensi vuoden haasteisiin...

Kuukausi vaihtui ja  edelleen on pimeää ja synkeää. Vettä sataa ja kura roiskuu. Pienen hetken olikin valkoista ja valoisaa, pientä pakkastakin. Tämä on tätä nykyajan talvea, ilmasto on muuttunut.

Pimeälläkin on toki mukava lenkkeillä, siihen pitää vaan varustautua oikein. Viimeiset juoksut onkin pääsääntöisesti juostu iltapimeillä

Marraskuussa ei juoksukilometrejä lopulta sitten kertynyt ihan niin kuin olin suunnitellut, en päässyt edes sataan kilometriin. Marrasputki ei siis käynnistynyt uudestaan flunssan jälkeen.

Kirjurinluodon rannalla valaisee "Vetovoima"-teos joka koostuu n. 250 lampusta

Portti Porin mettään...

Ensi vuoden tavoitteet on jo mielessä, ei mitenkään kirkkaina, yhteen kisaan jo ilmoittauduin. Muutama muu vakavassa mietinnässä vielä. Nyt alan noudattaa vähän enemmän itselle räätälöityä treeniohjelmaa, joten joulukuusta alkaa jo valmistautuminen seuraavaan vuoteen. Maaliskuussa puolimaraton ja keväällä kokonainen. Siinä aikataulu muuttui vähän, todennäköisesti maraton juostaan Helsingissä. Muutama polkujuoksukisa. Ylläspallakseen en ole vielä pistänyt ilmoa, näppäilen sen sivustoa kuitenkin miltei päivittäin...

Joulukuun  maisemia hiekkarannalla

Lihaskuntotreenien myötä olen tyytyväisenä huomannut että jotain on tapahtunut. Muutama inhokkiliike jopa sujuu. Juoksussa pitäisi askeleeseen saada lisää lennokkuutta ja kimmoisuutta. Mihin lie ne matkan varrella hävinneet. Paikat on kyllä koko syksyn olleet aika juntturassa, fyssarilla on ollut töitä. Nyt tuntuu jo paremmalta. Enemmän kehonhuoltoa. Sitä on nyt lisätty myös kalenteriin. Uinti on saanut uutta virtaa, tekniikkatreeni on vihdoin tuottanut tulosta.

Pariin viikkoon onkin mahtunut  uintia, spinniä, kehonhuoltoa, lihaskuntoa ja juoksua, mm. vauhtileikittelyä ja pyramiditreeniä. Vielä kun saisi tuon ravintopuolen järkeistettyä oikeaksi. Aika hyvä se nykyisellään onkin, säännöllinen rönsyily vain pitäisi saada aisoihin.

Valoa pimeyteen Kirjurinluodolla

Eräs hieno juttu saatiin meillekin päin ! Porin metsään on rakennettu kuntoportaat! Mahtavaa !

Olihan niitä käytävä katsomassa, virallisestihan ne eivät vielä ole käyttöön otettu mutta valmiilta ne näyttivät, ei kai siinä muuta voinut kun korkata ne pikaisella rapputreenillä.

Koska ne kuitenkin olivat kelistä johtuen aika jäiset, juoksin vain varovaisen vauhdikkaasti 10 kertaa ylös ja päälle vielä pari kertaa loikkien pari askelmaa kerrallaan. Portaita 93 kpl. Mukavaa vaihtelua Porin Metsän lenkeille. Alkuun tulee sopiva lämmittely kun hölkkää portaiden juurelle, 58:57, 6 km, sykkeet 131/153.

"Mestareiden portaat"

Joulua odotellessa sadetta pidellen...

Pinkjärven luontopolku

Marraskuun luontopolkuhaaste saatiin patikoitua nyt sunnuntaina. Kohteeksi valikoitui Pinkjärven luontopolku Eurajoella. Eihän tämäkään kaukana ole mutta joka tapauksessa taas ensimmäinen visiitti kyseiseen paikkaan. Polku oli n. viisi kilometriä pitkä ja meni aika joutuisaan. Pääasiassa helppoa polkua vaikka paikoitellen aika juurakkoista ja märkääkin. Alkuun kyllä jouduttiin etsimään tienhaaraa josta polun alkuun päästäisiin. Opasteet eivät olleet ihan helposti löydettävissä.

Edellisenä tiistaina kävin illalla vielä palauttavalla lenkillä, 45 min 6.08 km avg 134 bpm, aamupäivän kunnon venytysten jälkeen paikat olivat kohtalaisen kepeässä kunnossa.

Keskiviikkona totuttuun tapaan Karhuhallissa. Nyt ei ollut ihan niin rajua menoa kuin edellisellä kerralla. Kuitenkin tosi hyvää tekemistä, alkulämmittelyn jälkeen lihaskuntoa kehon painolla ja tiesi kyllä tehneensä jotain tunnin päätteeksi. Iki-inhaa burpeeta yms. kivaa.

Torstaina hierojalla. Alaosaston vuoro, vielä pitää mennä uudemmankin kerran, tekemistä on. 

Perjantaina aamulla jo juoksemassa, iltapäivällä fyssarin vuoro (tällä kertaa olkapää). Siitä johtuen siis kävin tekemässä ennen töitä kolmen kilsan testilenkin. Ensin lämmittelyksi hölkkää kolmen kilometrin päähän ja sieltä takaisin niin lujaa kuin pääsee. Testi meni paljon huonommin kuin viimeksi, mutta tästä on hyvä taas jatkaa, 3 km/15:52, (5:04,5:33,5:25) sykkeet 158/162. Mainittakoon että vauhti hyytyi lopun ylämäissä. Yhteensä siis 6 km aamulenkki.

Lauantaina uimatreenit, pääasiassa tekniikkaa. Uintia kertyi kilometrin verran.

Sunnuntaina tosiaan lähdettiin kaverin kanssa kohti Eurajoen Pinkjärveä. Siellä oli sopivan mittainen luontopolku pienelle sunnuntaireissulle. Reitti on keskivaativa, sopii sekä päiväretkeilijöille, aloittelijoille ja lapsiperheille. Polku n. 5 kilometrin pituinen ympyräreitti. Matkan varrella oli kaksi laavua, Vuotavan kaksoislaavu ja Mustalahden laavu. Ensimmäisellä laavulla oli ihan ruuhkaa joten jatkettiin matkaa. Toisella laavulla ei sitten ollutkaan kuin hiillos nuotiolla ja harmittelimme ettei tullut retkimakkaroita mukaan! Opaslehtisen mukaan olisi ollut myös kuivakäymälät molemmissa, en niitä kyllä nähnyt joten ne olivat siis sopivasti poissa silmistä.

Vaikka reittikuvauksen mukaan polku on helppoa aloittelijoillekin, oli se mielestäni ihan sopivasti teknistäkin. Aikalailla juurakkoja ja kivikkoakin, kovin märemmässä kelissä olisi ollut aikalailla liukasta. Sopivilla jalkineilla on turvallista kulkea ilman liukastumisen vaaraa. Reitti kulki pitkään pitkin järven rantaa joten maisemat olivat hienot. Itse kyllä mieluiten tykkään kulkea keskellä metsää, siellä vasta kaunista onkin. Koska ei tuullut huomasi kuinka ihanan hiljaista ja rauhallista olikaan. Taisi kerran kuulua muutaman mönkijän äänet. Eväitä syötiin järven rannalla ja aika piankin loput eväät sitten laavulla. Järven pinta oli jo pienessä jäässä. Tuulisimmissa paikoissa pinta vielä liplatteli. Reitti oli kuitenkin nopeakulkuista vaikka vähän epäiltiin ehtiikö pimeä yllättää. Varoiksi oli kyllä otsalamppu mukana. Aikaa meni 2:11 ja siihen sisältyi myös tauot ja matkaa tuli 5,56 km. Todella kiva reitti jonka pitää kyllä patikoida uudelleen.

Tietoa kohteesta löytyy esim. täältä;  http://www.outdoorssatakunta.fi/

Reitti oli hyvin merkattu ja hyvässä kunnossa, ainoa miinus tulee siitä että kasitieltä kääntyessä jouduttiin sehlaamaan eestaas pariin otteeseen kun ei ollut kunnon opasteita. Selkeä opastaulu löytyi vasta siinä vaiheessa kun ensin oli  löytänyt oikean tienhaaran josta kääntyä. Samoin opasteet joilla olisi löytänyt suoraan lähtöpaikalla olleeseen pieni parkkipaikkaan olivat vähän heikot. Nyt tietenkin osaamme ensikerralla ensimmäisellä yrittämällä.

 

Sunnuntain pitkis ja spinni jäi taas minulta väliin tämän extemporepatikkareissun vuoksi. Mutta ei paniikkia, juosta ehtii ja pyörää polkea lopun talvea.

Retki päätettiin Verkkorannan avantouintipaikalle. Sitäkin googlailtiin tovin kunnes tajusin että sehän on käytännössä Krikutillin rannassa. Sekin oli ihan ensimmäinen kerta tuolla saunassa meille molemmille. Kyseinen avanto on avoinna kolmesti viikossa klo 16-21. Oltiin siellä sopivasti heti neljän jälkeen ja ihan oli lauteet melkein täynnä jo siinä vaiheessa. Vähän jännitti uusi paikka ja kylmä meri. Löylyt oli makeat ja vesi tietenkin jäätävän kylmää, ainakin ekalla kerralla. Pulahdettiin viisi kertaa ja tällä kertaa se oli oikein riittävä määrä. Viimeisen kerran jälkeen rupesi kroppaa nipistelemään ja kaveri sanoi että siltä pitääkin tuntua, veri lähtee kiertämään. Minulta siis vaati viidennen kerran ennenkuin lähti verenkierto liikkeelle. Taikka sitten vasta viimeisellä kerralla olin vedessä tarpeeksi kauan. Mahtava olo tuli ja tuonnekin pitää mennä uudestaan! Saunaa pitää yllä pieni seura joten kiitokset heille. Uintimaksu oli hurjat 2 euroa ja siihen sai vielä kaffettakin samaan hintaan! https://luviantalviuimarit.fi/

Miten saat jalat tehokkaasti juntturaan...

Niinpä. Viikon sairastelun jälkeen uskaltauduin tiistaina pienelle testilenkille. 51:18, 6.16 km avg 128 bpm. Ihan hyvältä tuntui, kalenterin mukaan olisi pitänyt tehdä pieniä 200 m vetoja mutta jätin ne vielä väliin. Keskiviikkona oli vuorossa hallitreeni. Puolitoista tuntia tiukkaa settiä. Ensin lämmiteltiin pari ratakierrosta á 400 m. Sen jälkeen kierros kuusi kertaa, pienellä palautuksella. Rennosti puoleen väliin, siitä kiihtyvää vauhtia takasuora ja loppusuora rennosti ja lujaa, ei ihan täysillä kuitenkaan. Viimeinen kierros sitten kunnolla alusta asti, sellaista vauhtia ettei hyydy lopussa. Nyt viimeinen suora aivan täysillä. Meni hyvin, ei tuntunut pahalta sairastelunkaan puolesta. Juoksun speksit 19:08 min, 3.04 km sykkeet 136/168.

Sitten sopivan pituinen matka tasajalkahyppyjä ja se 10 kertaa. Pieni palautus ja sama etenevää askelkyykkyä 5 kertaa. Siinä tuntui jo alussa aika voimattomalta. Normaalisti pidän tuota hyvänä ja vahvana treeninä, loppua kohti hapottaa. Nyt se happohyökkäys oli jo alkumetreillä. Loppuun vielä corea. Linkkuveitsiä, lankkua ja lantion nostoja 3 kierrosta. Lankun minuutti oli tuskaa sillä jaloista puuttui pito kokonaan. Lankku ei mielestäni ole paha liike, nyt tutisi jalat heti alkuunsa. Ovela tunne kun etureidet oli ihan hyytelönä. Pikaiset venytykset. Kotona yritin myöhemmin venytellä paremmin mutta en pystynyt niitä tekemään sillä jalat olivat edelleen ihan hyytelönä.

Vedoilla ensimmäiset hapotukset

Seuraavana päivänä vielä töissä rappusia kapuessani totesin että edelleen on makaroonina. Ymmärrän että se johtuu siitä etten ole hetkeen tollaista tehnyt mutta silti yllätyin että se vei voimat totaalisesti. En tiedä onkohan sillä vaikutusta että olin ollut kipeenä, tuskinpa. Ei kait se lihaksiin noin olisi vaikuttanut kun en ole missään kuumeessa ollut, toisaalta flunssahan on kyllä kokonaisvaltaista sekin. Vasta parin päivän päästä tunsin jotain vatsalihaksissakin.

Torstaina kävi polkemassa wattipyörää tunnin ajan. Ajattelin jospa se olisi sopivaa palauttavaa liikuntaa. 1:09:45 avg 110 bpm. Leppoisaa oli. En kyllä huomannut että se olisi mitenkään auttanut palautumiseen. Varovaisesti yritin venyttelyä. Se ei oikein tuntunut mukavalta. Pidemmät huollot tein vasta perjantaina.

Lauantaina oli aikainen startti pitkälle juoksulle. Treenitehdas on the Road again, klo 8.00. Meitä lähti stadionilta viisi kaveria kohti Yyteriä ja takaisin. Edelleen oli jalat muussina, epäilin vähän että jos joudun puskakäynnille kuka minut sieltä nostaa ylös...no, itse pääsin kuitenkin. Asfaltilla juoksu sekin tietty täräyttää jalkoja jotka jo oli valmiiksi jäykät. Hyvin kuitenkin sujui. Toisaalta tunnin päästä jo rupesi tuntumaan siltä että olisi juossut jo montakin tuntia. Lopetin 31 kilometriin, jalat olivat jo finaalissa. Toisaalta myös oli lähdettävä mummuttelemaan, oli tulossa 1 vee yökylään. Oli muuten haastavaa puuhastella näillä koivilla yksivuotiaan kanssa.

Jalat ei olisi noin jumiin menneet ilman tuota treeniä viikolla. Varsinaista köpöttelyä oli illalla ja vielä seuraavanakin päivänä. Sunnuntaina kävin illalla palauttavalla hölkällä. Lauantain juoksuun meni aikaa 3:58:15, 31 km  avg 135 bpm. Sunnuntaina 47:53, 5.45 km avg 122 bpm.

Marraskuu on todella pitkä ja pimeä

Maanantaina keskityin jalkojen huoltamiseen faskiapallolla, pikkuhiljaa helpottaa. Illemmalla oli lähdettävä haukkaamaan happea, keli olikin oikein raikas vaikkakin lohduttoman pimeää. Kolmen kilsan kävelylenkki johon kului aikaa n. kolmevarttia. Tiistaina jo aamutuimaan tunnin verran kunnon syvävenyttelyä.

Saattaa olla että paikat aukeaa huomiseksi, tiedossa taas lihaskuntoa ja onneksi myös liikkuvuustreeniä. Onhan se kiva että tuntee kropassaan jotain tehneensä, mutta joskus on hyvä muistutella itseään että kehonhuoltoonkin pitää panostaa säännöllisesti, siinä saattaa muuten käydä niin että yhden kunnon treenin jälkeen sitä palauttelee viikon.

Nyt juoksua kertyi jo 43.6 km. Lauantain pitkiksen jälkeen kyllä huomasi että noita pitkiä pitää nyt ruveta taas tekemään, viime aikoina jäänyt lenkit vähän vähemmälle kun ajatellut että tekee jotain muutakin kuin vain juoksee. Ei auta, jos meinaa keväällä yrittää maratonia on ruvettava hommiin.

Putki katkesikin ennen aikojaan

Mitenhän tässä nyt näin kävikään että putki tyssäsi heti alkuunsa. Tulin kipeeksi. Flunssa alkoi kurkkukivulla ja loppuviikolla olin jo saanut lääkekuurin poskiontelotulehdukseen.

Maanantaina vielä kävin pienellä juoksulenkillä, 29:15, 2.8 km avg 110. Niinkun siis todella rauhallinen. Suuntasin 200 m päässä olevaan lähikauppaan hakemaan nessuja. Pienellä lisäkierroksella että sain putken minimit täyteen.

Tiistaina ja keskiviikkona kevensin jo vähän ja kävin Martan kanssa vain kävelylenkillä. 1:22, 5.95 km ja toisena päivänä 39:41 ja 2.3 km. 

Marrasputkeen lähdin ns. "klassikkoon", jossa siis pitäisi todellakin juosta ulkona joka päivä. Nuo pari päivää kuuluivat kategoriaan "multisportti", jolloin vaan liikkuu ulkona sen minimin 25 minuuttia.

Torstaina pysyin jo soffalla.

Marttahan on tosi onnellinen marrasputkesta

 

Myönnän että mielelläni lähtisin juoksemaan mutta kun toisaalta pelkään että saan jonkun jälkitaudin ja joudun loppuvuodeksi tyytymään kävelyyn.

Koko alkuviikon oli vielä todella hienoja aurinkoisia päiviä, kylmää kyllä mutta kaunista. Pimeästä marraskuusta ei tietoakaan. Tietty se valoisa aika on lyhyt, enkä sitä aina edes näe kun olen töissä.

Lauantaina vietimme rentoja iltamia treeniporukan kanssa ja illan alkuun patikoitiin pieni reipas kävelylenkki raikkaassa tihkusateessa. Se teki todella hyvää kun muutaman päivän joutui olemaan sisällä. 1:14, 4.8 km. 

Sunnuntaina runsaan puolen tunnin kävelylenkki illalla koiran kanssa.

Marraskuinen maisema Yyterin rannalta

Aivan, tällä viikolla siis tuli juoksua huimat 2.8 km. Ei siis ihan mennyt putkeen.