Katarina 2018 ja uudet IMURIT

Maanantaina reissusin Vaasassa tyttären luona ja aikomuksena käydä imuriostoksilla! Tarkoitus oli ostaa ensimmäiset Asicsen tossut, Yksi malli oli kiikarissa. Jännä kun en ikinä ole kyseistä merkkiä käyttänyt, enkä ole halunnut edes niitä hommata. Nyt kuitenkin sattumalta kokeilin ja ne tuntuivat oikein hyviltä. Iän myötä varmaankin on vähän toinen jalkaholvi madaltunut ja se on sitten siitä syystä ehkä vaivannutkin.  

Mieli avoinna muillekin merkeille, vaikka myyjä kovin oli Asicstyyppi. Hän esitti vähän Hokaakin mutta en halunnut niitä kun juurihan ostin Hokan Speedgoatit polkujuoksukengiksi ja olen niillä ehtinyt juosta vasta kaksi kertaa. Ne on kyllä aivan mahtavat. Hän nyt kuitenkin toi kokeiltavaksi myös Hokan Clifton 4:set. Ai ai, nehän olivat aivan ihanan tuntuiset. Heti olisi tehnyt mieli lähteä lenkille! Asics tuntui toisessa jalassa ihan..tavalliselta ja tylsältä! Valitsin Hokat ja olin tyytyväinen.

Tiistaina tein niillä ensimmäisen juoksun, käytiin koiran kanssa tunnin lenkillä. Alussa ne vähän haki paikkaansa mutta jossain vaiheessa huomasin että ne ovat jotenkin muovautuneet itselle sopivaksi. Vasen jalkaa on vähän muuttanut askellusta ulkoreunalle ja nyt selvästi huomasi että Hoka piti askeleen neutraalina. Askel rullasi hienosti. Odotan näiltä kengiltä paljon. Kyllä sietääkin sillä omistan nyt sitten kahdet Hokat...
Keskiviikkona katinkurussa Himohikisten juoksuporukan kanssa. Hyvä vajaan tunnin pk-lenkki. Hokat istui hyvin edelleen.

Torstaina lähdettiin kaverin kanssa kohti Huittisia. Päästiin yökylään ja vähän saunomaan  työkaverin luo. Mukava visiitti, pitäisi useammin kutsua itsensä kylään! No, meidän reissumme jatkui aamutuimaan kohti Raaseporia. Viikonloppu vietettiin Uudenmaan prikaatissa, Dragsvikissa, Naisten valmiusliiton järjestämässä Nasta-harjoituksessa. Katarina 2018. Tällä kertaa aiheena Tosielämän ensiapukurssi.

Tämä oli kolmas Nasta-harjoitus jolle olen osallistunut. Vaihteeksi sisämajoituksessa, pari edellistä kertaa ollaankin nukuttu joko teltassa tai taivasalla. Harjoitukseen osallistui n. 320 naista, meidän kurssilla oli 29 . Ensikertalaisia ja konkareita. Jokin näissä vetää puoleensa. Nastoja järjestetään kaksi kertaa vuodessa ja seuraava on syksyllä. Ikäjakauma oli 18 vuotiaista varmaankin yli 70-kymppisiin.
Kurssi vastasi odotuksiani, enemmän olisi voinut olla äksöniä. Kaikenkaikkiaan ihan hyvä kurssi ja hyödyllinen. Yhtä tärkeitä näissä harjoituksissa, koulutuksen sisällön lisäksi, on yhteisöllisyys ja ne muut 300 naista. Kaikki ovat samalla viivalla, samoissa vaatteissa ja varusteissa, ketään ei erotu porukasta ulkoisen habituksen perusteella. Viikonloppu yhteisessä tuvassa ja yhteisissä harjoituksissa marssimassa ja jonottamassa ruokailuun tai minne milloinkin on ihan upea kokemus. Joillekin saattaa olla ihan ensimmäisiä kertoja olla tiiviisti ryhmässä, yhdessä oppien uusia taitoja. Meillä oli yhdessä hauskaa.

Kasvattaa luonnetta mm. nukkua kerrossängyssä ilman korvatulppia kuorsauskonsertissa joka kuuluu alapediltä. Kotona voi sentään potkia kuorsaajaa kylkeen...
Mahtava näky kohtasi saunanlauteilla, siellä istui liki 50 naista. Valtava pulina ja puheensorina, aivan älyttömän hyvät löylyt ja muut pöhinät.
Tämän ensiapukurssin lopputulema on se että on enemmän uskallusta tarttua toimeen, luottamusta omiin taitoihin. Tietoa sain tulvimalla, vuorovaikutusta oli puolin ja toisin, opeteltiin sidontataitoja, elvytystä ja esim. defibrillaattorin käyttöä. Käytännön toimintaa harjoiteltiin lavastetussa liikenneonnettomuudessa.

  

Juoksutreenit jäi siis tänä viikonloppuna tekemättä. Viikolla oli vain kaksi juoksulenkkiä, viikonlopun marssiharjoituksia ei ehkä lasketa. Sain niistä vaan pohkeet juntturaan.

Nyt on vähän ruvennut paniikki iskemään. Neljä viikkoa maratonille !

Leijona 2017

On tainnut jo tulla tapa näistä "naisten viikonlopuista"...

tällä kertaa Naisten Valmiusliitto järjesti Nasta-harjoituksen Panssariprikaatissa Hattulan Parolannummella. Leijona 2017 oli tähän mennessä suurin naisten valtakunnallinen valmiusharjoitus, Naisia oli kouluttautumassa reippaasti yli 400 ja siihen vielä jonkin verran järjestäjäpuolella olevia henkilöitä. Kuten usein ennenkin, muistaakseni liki 200 naista ei yrityksistä huolimatta päässyt mukaan.

Naisten Valmiusliitto ry on valtakunnallinen yhteistyöjärjestö, joka on perustettu 1997. Liitto yhdistää 10 naisten vapaaehtoista maanpuolustus- ja turvallisuustyötä tekevää jäsenjärjestöä, joissa toimii n. 144 000 naista. Liiton tarkoituksena on kehittää naisten turvallisuuteen ja varautumiseen liittyviä valmiuksia koulutuksen kautta sekä lisätä naisten mahdollisuuksia toimia poikkeusoloissa yhteiskunnan hyväksi. Liiton toiminta ei ole sotilaallista.

Toukokuun alussa pakattiin kassiin monenmoista tarpeellista kamaa, onneksi saimme etukäteen listan tarvittavista. Kaikenlaista perusjuttua, lisäksi jo tutuksi käynyt vaikkakin oudolta kuulostava  avaruuslakana, myös puukko, otsalamppu yms. Paikanpäältä sai sitten muut kamat, makuupussista sadevarusteisiin asti. Olimme maastotaidot kurssilla joten varusteet oli sen mukaiset, telttamajoitus ei kaipaa meikkipussia eikä pyjamaa..

Ilmoittautumisen jälkeen marsittiinkin sitten varustevarastolle hakemaan kamppeita. Makuualusta, makuupussi ja valtava reppu joka täyttyi vaatteista. Siihen reppuun piti sitten saada mahtumaan kaikki mitä luuli tarvitsevansa viikonloppuna, omalle repulle ei matkan varrella ollut asiaa. Kyllä se vähän rajoitti että se rinkka oli tietenkin rajallinen ja aika painavakin lopulta ja sen piti itse jaksaa kantaa. Reippaasti sitten kamat niskaan ja ensimmäiseen sulkeisharjoitukseen ja kohti ruokalaa.

Matkalla Sokeritopalle

Juhalllisten avajaisten jälkeen oli vähän luentoa ja taas ruokalakäynti ja sitten ruvettiin siirtymään maastoon. Meidän maastokurssilla oli 33 naista ja kouluttajat päälle.  Kolmiriviin järjestyttiin, rinkat selkään täpötäyteen ängettyinä, painoi muten sitten jonkinverran, sitten marsittiin kohti maastoleiriä.

Leiripaikka oli vajaan kilometrin päässä. Paikan nimi oli Sokeritoppa ! Paikan päällä taidettiin alkajaisiksi pystyttää sissi- ja puolijoukkueteltta. Myöhemmin pystytettin vielä toinenkin sissiteltta. Sitten mietittiin erilaisia sijaismajoituksia maastoon, miten saat itsesi suojaan jos joudut yllättäen esim. yöpymään maastossa, erilaisissa olosuhteissa. Ensimmäinen haaste tulisi olemaan ulkona yöpyminen.

Kevät on ollut kylmä ja epävakainen mutta kuinkasollakaan tänä viikonloppuna oli aivan upea ilma, ei satanut vettä eikä luntakaan! Yöllä lämpötila jonkin verran laski mutta oli vielä lämpöasteiden puolella. Toinen yö oli kylmempi, pakkastakin oli.

Aamutunnelmaa taivasalla

Hyvää huomenta...

Yhteistyöllä hommat hoituu

Nuotiolla ja tranglialla valmistettiin iltapalaa ja ruvettiin viimeistelemään aikaisemmin aloitettu
ja väliaikaismajoituksia, yöpymispaikkoja. Osa teki oikein kunnon poteroa ja havupeitettä, laavua tai muunlaista suojaa puista ja havuista. Osa levitti makuupussinsa taivasalle suojaisaan paikkaan. Kuten mekin. Teltassa ei tainnut yöpyä kuin ihan muutama.

Armeijan makuupussit on hyviä ja lämpimiä, nallekerraston kuitenkin puin päälleni ja villasukat. Makuupussissa oli vain pieni kurkistusaukko, se piti pitää pienenä sillä sen verran tuuli ja juurikin siitä aukosta sisään..uni ei oikein meinannut tulla ja lopulta olin vähän epävarma olinko nukkunut oikeastaan ollenkaan..ilmeisesti silti olin koska en ollut kuullut naapuripussista kuuluvaa kuorsausta...

Tähtitaivas oli hieno, yllättävän valoisaakin oli..elämäni ensimmäinen ulkona vietetty yöni, siis ihan taivaan alla. Lapsena ollaan tietty telttailtu mutta ei niitä lasketa. Oli ihan exstriimiä.

Aamulla nuotiolle kömpi ihan tyytyväisiä naisia, suurimmalla osalla oli ensimmäinen ja ainutlaatuinen kokemus nukkua ulkona.

Seuraava extremejuttu tulikin sitten vedenylitysharjoituksessa heti aamulla. Listalla oli siis lukenut myös uimapuku. No, konkreettisesti siis näytettin ja opeteltiin miten täysinäinen rinkka kelluu

vedessä ja sitä voi siis tarvittaessa käyttää lauttana. Reppu jätesäkkiin niin johan kellui hyvin ! Suurin osa naisista uskaltautui veteen polskimaan rinkkansa kanssa. Myönnetään että minä olin yksi rannalle jääneistä jänishousuista...tekosyynä tietty tulevien kisojen takia pelko että tulee kipeäksi. Mitään lämmintä suihkua tai saunaa ei siis ollut tarjolla. Aurinko onneksi rupesi lämmittämään. Vesi taisi olla jotain neljäasteista...

Lauantaina oli muutakin koulutusta tarjolla, taas tehtiin kiehisiä ja opeteltiin halonhakkaamista, sai kokeilla vähän erilaisia kirveitä. Sytytettiin nuotio, tuluksilla tai korkeintaan yhdellä tikulla. Siis jos nuotio ei ole hyvin koottu niin yhdellä tikulla ei ole mitään virkaa. Opeteltiin kartan lukua, kompassin käyttöä ja tehtiin myös suunnistusharjoitus. Myöhemmin oli vielä ensiapukoulutusta. Illalla päästiin sotkuun illanviettoon, paikalla oli ihan bilebändikin. Veikkaan silti että väsyneimmät tyypit olivat juurikin me maastokurssilaiset. Meidän tuoksukin oli suoraan metsästä, höystettynä nuotiolla..eihän me nyt missään suihkussa oltu ehditty käymään. Ensimmäinen suihkukäynti oli silloin kun lähdettiin kotiin...

Kartanlukua

Ollaankohan kartalla ?

Nuotio syttyi pienen puuhastelun jälkeen hyvin..

Toinenkin yö vietettiin ulkona, osa siirtyi telttaan sillä oltiin luvattu vähän kylmempää yötä. Minäkin siirryin puolijoukkuetelttaan, samalla pääsin myös kipinävahtiin. Se on aina vähän jännittävää sillä pelkään että jos tuli kuitenkin sammuu tai jos pistää liikaa puita ja tulee liian kuuma. No hyvin se taisi minun vuoroni mennä. Paremmin kyllä nukkui tämän toisen yön. Seuraavana aamuna meillä oli aikainen herätys ja aamupala, sillä olimme saaneet käskyn purkaa leiri paljon aikaisemmin mitä alunperin pitikään. Mutta onhan se fakta että naiset hoitaa homman! Olimme jo valmiina leiri purettuna ja pakattuna puolitoistatuntia aikaisemmin kuin olisi tarvinnut!

Viikonloppu oli tälläkin kertaa erittäin onnistunut. Uusia juttuja opittiin ja itsensä löysi siis taas yllättävistä paikoista. Ryhmässä paljon upeita, rohkeita, samanhenkisiä itsensä likoon laittavia naisia, eri-ikäisiä ja varmaan erilaista syistä mukana. Oli aivan mahtavaa.

Viikonloppu oli minullekin sopivassa kohdassa kevättä, kolmen päivän irtiotto tiiviistä treenikaudesta  ja hektisestä arjesta. Raitista ilmaa ja endorfiinejä taas pitkäksi aikaa.

Seuraavaa odotellen!

PS. Osa kuvista muiden maastokurssilaisen ottamia.

Syyslennolla

Syyslento2015 on Naisten Valmiusliiton valtakunnallinen NASTA-harjoitus.Tänä vuonna se järjestettiin Tikkakoskella,  Jyväskylän varuskunnan ilmasotakoulussa.

Taisi olla loppukevättä kun Syyslennosta tuli tavallaan äkkilähtö, aamulla töihin mennessäni työkaveri kiiruhti minua ilmoittautumaan että päästään mukaan. Ei siinä ehtinyt pahemmin miettimään kokoasiaa, ilmoitin myös nuoremman tyttäreni ja pistin hänelle sitten vaan tietoa mihin on lähdössä syyskuussa. Onneksi päästiin mukaan sillä kurssit täyttyivät ennätysajassa.

Maastotaidot-kurssi

Tutustua voi osoitteessa www.naistenvalmiusliitto.fi

Maastotaidot-kurssilla tavoitteena on mm. kehittää valmiutta liikkua maastossa ja selviytyä luonnon olosuhteissa. Harjoittelimme esim. jokamiestaitoja, suunnistusta, solmujen tekoa, tulen tekemistä jne. Suoritimme myös alkusammutuskortin. Yövyimme puolijoukkueteltassa, kurssillamme oli n. 40 naista ja kolme telttaa. Tunnelma oli tiivis.

Varusteet saimme varuskunnasta, oma puukko piti olla mukana...tämä koulutus ei ollut mitenkään sotilaallinen, varuskunta tarjosi meille puitteet ja vaatteet.

Varustus oli kattava, reppu painoi jonkin verran ja päälle vielä makuupussi ja makuualusta, Kun varusteet saatiin vaihdettua ja muut alkuseremoniat pidettyä, lähdettiin maastoon. Eipä kylläkään kauaksi, muutaman minuutin patikoinnin jälkeen päästiin leiriin. Sitten piti saada ne puolijoukkueteltat pystyyn. Onneksi oli osaavia ohjaajia ja usea joka oli aikaisemminkin ollut vastaavanlaisilla kursseilla. Kyllä meidänkin telttamme pystyyn saatiin ja kamiinakin paikoilleen.

Perjantai oli tosi sateinen, varsinkin yöllä satoi oikein kunnolla. Teltta piti ainakin suurimmat sateet ulkona. Kipinävuorotkin jaettiin, kokemus sekin. Ensimmäisen yön sain nukkua, minun kipinävuoroni oli vasta toisena yönä. Nukuttua ei kovin hyvin kyllä tullut, kamiina lämmitti teltan vähän turhan kuumaksi. Toisena yönä uni maittoi jo paremmin.

Tässä ollaan menossa kohti leiriä

Teltan pystytystä

Aamulla sitten valmistettin sissipakkauksesta aamupuurot ja kahvit. Tranglian käyttö opittiin samalla. Päivä kului nopsaan. Ohjelman välissä päästiin sotkuun maistelemaan munkkeja, niitä tuli maisteltua ehkä turhankin tiheään...ruoka nyt kuitenkin tuolla maastossa maistui hyvälle. Lettujakin paisteltiin iltaisin.

Sissimuona maistui

Lettuja iltanuotiolla

Kannat kohti taivasta

Nokipannukahvetta

Telttatunnelmaa

Puukonkäsittelytaitoja

Alkusammutusharjoituksia

Leirimme sijaitsi Luonetjärven rannalla

Temppuradallakin piti vähän treenata

Ohjeessa luki että pitäisi syöksyä renkaan läpi...

Viikonloppu oli siis aika onnistunut, sateesta huolimatta riitti myös hienoa syyskeliä, auringonpaistetta ja lämpimiä puhureita..ensimmäisenä yönä kyllä taisi tuulla aika navakastikin, mutta eipä se pahemmin teltan sisälle haitannut.

Vaikka puuha ei liiemmin sotilaallista ollut, niin siirtymät marssittiin tahdissa ja alku- ja loppuseremoniat ihan virallisissa merkeissä..."Kyllä Herra Everstiluutnantti..."

Suunnistusreissulla haettiin erilaisia rasteja, ensiapua, tulentekoa, solmujen tekoa jne. Myönnettävä on että kerran mentiin rastin ohi ja aika reippaastikin kun etsittiin vaan sieniä ja marjoja...mutta löydettiinkin sitten kanttarelleja!

Keväällä on seuraava vastaavanlainen Nasta-harjoitus Haminassa, pistin sen jo kalenteriin harkintaan.