OmatoimiMaratonilla

Toukokuun puolessavälissä oli alustavan suunnitelman mukaan kisa johon olisi pitänyt treenata todella hyvin ja paljon. HelsinkiCityMaraton. Ihan alunperin meidän piti kaverin kanssa juosta kyseinen matka Yyterissä. HCM on nyt siirretty syksyyn ja jostain kumman syystä myös tavoitteellinen maratonharjoittelu on ollut hieman vaiheessa. No, tavallaan vain ne pitkät asfalttilenkit on jääneet tekemättä. Pääasiassa olen pitkikset tehnyt maastossa, poluilla ja sorateillä. Pisimmät lenkit ovat olleet 18-19 km.

Koronan vuoksi tuntuu että motivaatiokin on vähän kärsinyt. Onneksi omassa treeniporukassa on ollut koko ajan pieni pöhinä päällä, valkku on keksinyt meille puuhaa ja yhteistreenejäkin on ollut, hieman pienempinä annoksina kylläkin.

Kalenterissahan on jo tovin lukenut että maraton juostaan eräänä tiettynä sunnuntaina. Sitä on vähän sivuutellut ja vähätellyt. Tuskinpa siitä nyt tällä treenaamisella mitään tulee, eikähän se ole edes mikään virallinen joten ei siis välttämätönkään...

Siis viimeisin pitkä lenkki nyt sitten olikin ihan maratonin mittainen, mitään tilastomainintaa siitä ei nyt tule mutta kylläkin hyvää mieltä ja luottamusta omaan tekemiseenkin.

Nyt ei ajalla itsessään ollut kovin merkitystä, vaan sillä että juoksi kyseisen matkan. Lähdin mukaan sillä mielin että voin juosta myös vain puolikkaan. Sama reitti mentiin kahteen kertaan. Koska isompia vaivoja ei puolivälissä ollut niin pithän sitä jatkaa kaverien kanssa. Olenkin nyt tyytyväinen omaan juoksuun, ei äkkiseltään huonompi suoritus kuitenkaan. Aikaa sitten menikin viitisen tuntia. 

Keskisyke oli 134, hieman olisi voinut olla alhaisempikin toki.

Juoksun jälkeen auton rattiin ehkä vähän huolestutti, pikkasen pohkeet paukkuivat. Olin onneksi varustautunut juoksussa kompressiosäärystimillä ja polvissakin oli teippaukset. Varmuuden vuoksi.

Matkalla SuviHoon kanssa

Maanantaina kävin puolentoista tunnin palauttavalla kävelyllä metsässä, pakarassa oli jonkinlainen jumi mutta muuten jalat toimivat. Tiistaina tuo jumi pisti oikein kunnolla joten tein pitkän rullailu- ja pallokäsittelyn joka tuntuikin auttavan.

Keskiviikkona jo aamupäivällä runsaan tunnin suunnistamassa (lomapäivä), siinä tuli hyvää palauttavaa hölkkää maastossa. Illemmalla stadionilla treenit, kahvakuulaa ja lihaskuntoa höystettynä pienellä rapputreenilläkin. Sitä ennen kävin viiden kilsan maastolenkillä. 

Ihan hyvin siis palauduttu.

Torstaina, siis vapuunaattona, pienellä treeniporukalla pyöräilemässä. Maantiefillareilla. Minulle tuli siitä 2,5 tunnin lenkura ja kilometrejä runsas 50. Oikein kiva vappulenkki.

Mäntyluodon Kallossa

Kunhan nämä kevätkelit lämpenee edes vähäsen, tulee varmaan enemmänkin pyöräiltyä.
Huhtikuussa tuli ihan kiitettävästi juostua, 154.2 km ja pyöräilyäkin 167.8 km.

Mukavaa Vappua!

Retkeilyä Isonevan suolla ja Kaasmarkun luontopolulla

Huhtikuussa patikoitiin parikin luontokohdetta. Isonevan soidensuojelualueella  sekä hieman pikaisempi retki Kaasmarkun luontopolulle.

Pomarkussa sijaitseva, Isonevan suo on kooltaan noin 800 hehtaaria ja se on sekä linnustoltaan että kasvistoltaan arvokas. Alue kuuluu suurimmaksi osaksi valtion soidensuojelualueeseen. Maisemia voi ihastella helposti kuljettavalla pitkospuureitillä. Reitin varrelta löytyy paljon opastetauluja sekä lintutorni. Alue sijaitsee valtatie 23:n varrella 4 km Pomarkusta Porin suuntaan. Aivan tien laidassa on iso parkkialue.

Minulle riittää maisemat ja ympäristöstä nauttiminen, enkä ole kovinkaan kiinnostunut alueen linnuista, enemmänkin ihastelen moninaista maastoa ja kasvillisuutta. Löytyy vaivaiskoivua, juolukkaa, suopursua, variksenmarjaa ja suokukkaa. Isonevalla kasvaa runsaasti pyöreälehtikihokkia sekä pitkälehtikihokkia, sekä  jonkin verran suomuurainta eli lakkaa. Tietenkin on hienoa jos lintujakin näkyy.

Kohteeseen on helppo mennä, pääsee bussillakin helposti miltei reitin alkuun. Kun suuntaa lintutornille on kulkeminen myös helppoa, pitkospuut ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa. Paljon olikin lapsiperheitä liikkeellä. Me kylläkin suuntasimme heti valtatien toiselle puolelle josta lähtee myös opastettu, vähän enemmän metsäisempi reitti kohti laavua jonne suunnattiin eväsreppuinemme.

Laavulle oli matkaa kolmisen kilometriä. Aika rauhallista oli tuolla reitillä, ruuhkaa taisi olla enemmän valtatien toisellapuolen, helpommalla reitillä lintutornille.

Meitä oli retkueessa mukana tällä kertaa 5 henkeä. Koronasta johtuen pyrittiin pitämään sopivat välimatkat ja matkustettiin paikan päälle omilla autoilla. Onneksi tuonne luontoon mahtuu eikä tarvitse ihan kylkimyyrynä edetä. Laavulla oli yksi pariskunta tekemässä jo lähtöä joten saatiin ihan rauhassa paistella makkaroitamme. Muutama retkeilijä saapui siinä vaiheessa kun me olimme jo loppusuoralla. Kiva laavupaikka, istumatilaa löytyi vähän vierestäkin ja oli roskis sekä myös ulkohuussikin käytettävissä. 

Takaisin tullessa tehtiin polun varrella vähän taukojumppaa että saatiin yläkroppaankin liikkuvuutta pelkän patikoimisen vastapainoksi. Muu seurue lähti jatkamaan matkojaan, kun itse vielä lähdin kiertämään pientä reittiä varsinaiselle suolle ja siellä lintutornille. Ihanan rauhallista todellakin. Pitkokset olivat hyvässä kunnossa, ei kovin vanhoja. Tasaisesti oli matkalla pieniä levennyksiä joten pääsi helposti vastaantulevien alta pois. Pieniäkin lapsia oli paljon liikkeellä, sekä koiria, joten reitti sopii hyvin lapsiperheillekin. Itse lintutornikin oli hieno ja jykevä, siellä oli kunnon pöytä ja penkit jos olisi vielä halunnut evästellä. Nyt ei kuitenkaan ollut enään tarvetta ja halusin myös pois alta seuraavien luontoilijoiden lähestyessä.

Maisemat olivat kyllä vaikuttavia. Kiersin takaisin parkkipaikalle toista kautta ja siellä oli pitkokset selvästi vielä kunnostamatta, hyvin niissäkin silti pääsi menemään.

Kaikenkaikkiaan reissuun kului aikaa vajaa kolme tuntia ja matkaa kertyi yhteensä 8,8 km.

Eräänä arkipäivänä tehtiin äkkiseltään myös kaffetreffit retkikamun kanssa Kaasmarkun luontopolun varteen. Se olikin sopivan lyhyt reissu työpäivän päätteeksi. Mutta todella tarpeellinen, sai päivän työasiat nollattua raittiissa ilmassa. Aivan ihastuttava oli myös kyseinen luontopolku. Nyt valitettavasti todella kurainen ja mutainen, se ei kuitenkaan mitenkään haitannut. 

Reitti oli sen verran tekninenkin ettei mielestäni mitenkään sovi pienille lapsille tai muutenkaan huonojalkaisille. Tämä polkureitti on selkeästi sellainen mikä pitää tehdä uudelleen kun on puissa vihreät lehdet.

Tämä oli aika pikainen reissu, 1,10 minuuttia ja 2.3 km. Mainio luontopläjäys. Näin korona-aikaan sopiva pieni treffipatikointi kamun kanssa, vähän näkee vaivaa ja ne kaffeetkin voi nauttia luonnossa kaverin kanssa.

Tuolta löytyi myös pieni laavu jossa saimme nauttia niistä päiväkahveista, hieman tuulensuojassa.

Omatoimisuunnistusta

Suunnistus on laji joka on kiinnostanut jo muutaman vuoden. Keväisin on ollut tarjolla suunnistuskoulujakin aikuisille. No enhän ole niihin ehtinyt näiden muiden harrastusten vuoksi. Kouluaikoina joskus vuonna nolla on suunnistettu eikä se silloin mitenkään iskenyt. Muutama vuosi sitten kun olin ensimmäisen kerran MPK:n järjestämällä maastokursilla, suunnistuksen alkeita vähän kertailtiin. Kun jotenkin johkaannuin hirviporukan ajomieheksi oli ostettava ensimmäinen kompassi.

Kerran tai pari olen tainnut olla suunnistamassa maanantairasteilla. Viime keväänä kyllä olisin useamminkin käynyt mutta jostain syystä vähän pelkäsin yksin suunnistamista. Kartat on sinällään tosi tuttuja mutta kompassin käyttö on ollut vähän haastavampaa.

Preiviikin risukkoa

Eikun seuraavaa rastia kohti

Paikallinen suunnistusseura Rastikarhut on olosuhteiden pakosta, kuten varmaan moni muukin sunnistusseura, vaihtanut maanantairastit omatoimisuunnistukseksi.

Tämä onkin ollut todella hyvä juttu, yhden illan tapahtuma on rasteineen nyt miltei viikon käytettävissä ja voi käydä suunnistamassa silloin kun itselle parhaiten sopii. Saa mennä omaa vauhtia eikä kilpailla kellon kanssa.

Verkkosivujen kautta voi tulostaa itselleen kartan tai ladata se puhelimeen, kertamaksu on neljä euroa. Tuloksen voi halutessaan ilmoittaa verkkosivuille, voi myös vain ilmoittaa sen, että on käynyt suunnistamassa, eikä ole pakko aikaa kertoa.

Rieskalan rasteja

Ensimmäistä kerralla "harjoittelin" kaikkein lyhyimmän ja siis myös helpoimman radan. Hyvin sujui. Sen jälkeen olen jo kolme kertaa käynyt etsimässä rasteja. Myönnetään että pari ekaa rataa on ollut niin tutuissa maastoissa että se on ehkä senkin vuoksi ollut helppoa. Olen kuitenkin opetellut myös kompassin käyttöä ja sekin sujuu jo ihan hyvin.

Viimeksi oltiin parin kaverin kanssa maisemissa jotka ei olleetkaan ihan tuttuja, joten olikin enemmän haastetta. Kaikki olemme lajin aloittelijoita joten oli hauskaa etsiä rasteja yhdessä.

Tällä kertaa kartassa luki vaativa, mielestäni reitti ei ollut vaativa ja luulenkin että se vaativuus oli maastossa, aika märkää, ojia ja hakkuu-aukeita joissa oli ehkä haastavampaa edetä. No, maasto siis ihan tuttua huttua. Toki ensimmäisen rastin kanssa vähän törttöiltiin mutta siinäkin opittiin se, että karttaan pitää keskittyä paremmin.

Yyterin kangasmaastoa

Minä kyllä jotenkin tykkään rämpiä tuolla metsissä, polkuja ei tarvitse olla vaan sinne vaan mihin kompassi osoittaa. Todella kivaa tekemistä. Kelistä viis, eräänkin kerran rupesi satamaan jotain räpäskää ja lopulta oltiinkin aikalailla märkiä, mutta kuitenkin todella tyytyväisiä kun saatiin kaikki rastit kerättyä.

Nyt jo malttamattomana odotellaan seuraavaa kohdetta. 

Rapputreenejä ja kuntopiiriä metsässä

Huhtikuu on jo pitkällä ja pikkuhiljaa on päässyt taas miltei normirytmiin liikkumisen  osalta. Kerran viikossa on tehty treeniä kuntoportaissa. Tosi kivoja ja tehokkaita rapputreenejä. Olemme pienemmällä porukalla niitä rampanneet, harmillista kylläkin että rapuissa on kyllä ollut välillä aika paljonkin ihmisiä. Mulle on ollut kaikkein vaikeinta erilaiset hypyt, loikkien menen kyllä vaikka kuinka kauan mutta varsinkin tasahypyt on pahoja. Syke hyppää heti taivaisiin ja keuhkot huutaa hoosiannaa muun kropan mukana, olen kyllä todennut muutaman kerran jälkeen niissä kehittyneenikin. Neuvoni onkin jos on hiukankaan heikot lantionpohjalihakset niin ilman muuta rappusiin niitä kehittämään. Tulosta tulee kyllä kunhan malttaa. Puhumattakaan muusta hyvästä mihin tuollaiset erilaiset loikat ja hypyt yms. vaikuttaa. Vahvistaa hyvin juoksijan alaosastoa.

Maastossa on pyöräilty pariin otteeseen, suojaisessa metsässä on mukavampi fillaroida. Maantiepyörä ei vielä ole päässyt ulos, sillä kelit ovat olleet yllättävän kylmiä ja erittäin tuulisia. Tein siihen jonkinlaisen keväthuollonkin. Putsasin pölystä ja vähän kiillottelin, sekä rasvasin ketjut. Muuta en taida osata. Renkaisiin vielä ilmaa. 

Juoksulenkitkin on tuulisista ja kylmistä keleistä johtuen paljolti  suunnattu metsäpoluille.

Suunniteltiin yhden treenikamun kanssa lähimetsään "kuntopiirin". Helppoja liikkeitä mutta tehokkaita. Pitäisi enemmän hyödyntää lähimaastoja myös jumppailuun.

Kerran sainkin pari treenikaveria mukaan  ja heidän yllätyksekseen pistin kaikki kiertämään hyvin suunnitellun kuntopiirinkin. Siihen kuului alkulämmittelynä hölkkää, lähtöpaikasta riippuen 1-1,5 kilsaa ja  sitten traktorinrenkailla muutamia hyviä lihaskuntoliikkeitä. Enpä osaa sanoa miten ne sinne ovat joutuneet, vuosikausia niiden ohitse olen silloin tällöin kulkenut. Miltei kivenheiton päässä on motocross-rata josta ne todennäköisesti ovat peräisin. 

Liikkeisiin kuuluu flutterkicksejä, saksiliikkeitä jaloilla, tasajalkahyppyjä, kyykkyjä ja wallsittejä puunrungolla yms. Ne kolmen kierroksensa. 

Siirtymä juosten seuraavaan paikkaan jossa omat liikkeensä kolmena kierroksensa. Punnerrusta, dippiä , vuorojaloin polvennostoja sopivan korkuiselle puunrungolle ja alamäkihölkkää ja spurttia ylämäkeen. jne. Kolme kierrosta.  Loppuun juoksua joko lähtöpaikkaan tai  vähän pidemmältä kiertäen.  Kiertotreeniin voi lisätä kaikenlaista kivaa sen mukaan millainen jengi on koossa, joko sykettä nostavaa tai vaikka venyttelyä loppuun ja kehonhuoltoa yms.  Juoksulenkistä tuli oikein mainio treeni, ja hauska. Ajallisesti siihen menee tunnista puoleentoista.

Huhtikuussa olen ollut kaksi kertaa suunnistamassakin, se onkin sellainen juttu mitä olen kauan miettinyt, en vain oikeastaan ole ehtinyt. Nyt suunnistus on omatoimista, eikä kellonajalla ole merkitystä joten olenkin sitten käyttänyt tilaisuutta hyväkseni. 

Pari kunnon juoksutreeniäkin kuuluu tähän viikkoon. Maanantaina kymppi maastojuoksua metsäpoluilla ja torstaina  kunnon vetotreeni, 6x500 m. Vetojen ajat osuivat väliin 2.08-2.28. Hyvin meni, aika kauan on aikaa edellisestä vastaavasta.

Läskipyörillä Yyterin-Preiviikin retkeilyreitillä

Vihdoinkin saatiin sovittua treeniporukassa päivä jolloin päästään fillaroimaan maastopyörillä. Läskipyörillä nimenomaan. Sitä on jo tovi suunniteltu. Koska viimeisin kalenterinikin on vähän rennompi, oli lauantaille merkattu maastopyöräilyä. 

Reissuun lähdettiin pienellä porukalla, kolme pyöräilijää ja yksi polkujuoksija. Yhdelle treenikamulle tämä oli ihan ensimmäinen kerta maastopyörän satulassa. Hän vuokrasi fatbiken Seikkailupuisto  Huikeesta, neljäksi tunniksi ja lopulta mentiin jopa muutaman minuutin yliajalla. Neljä tuntia hurahti kyllä todella nopeasti, kauemminkin oltaisiin viihdytty.

Päivä oli aika viileä ja tuuli kylmää, onneksi suuntasimme metsään jossa oli suojaisaa. Repuissa tietenkin taas oli hyvät eväät, nyt ei ollut tarkoitus tehdä mitään treeniä vaan nauttia pyöräilystä ja päivän retkestä. No, polkujuoksija sai tehdä enemmän hommia. Pääasiassa hän joutui meitä kyllä odottelemaan...saipahan kuitenkin  retkestä todella hyvän juoksutreenin.

Minusta oli hienoa että pääsi vähän kuin opettamaan maastopyöräilyä noviisille. Minä nyt en mikään erityisen hyvä siinä lajissa ole mutta tiedän nyt kuitenkin perusteet ja tunnen paikalliset polut ja reitit, suhthyvin, kunhan mennään ennestään minulle tuttuja reittejä. No, tämä uusi maastopyöräilijä joka oli asiaa aikalailla etukäteen jännittänyt, oli maastossa ihan kuin vanha tekijä. Myös todella onnellinen  päästyään kokeilemaan lajia.

Etelärannan luontolava

Leveäkarille johtavat pitkospuut olivat vähän vinksallaan

Lähdettiin Yyteristä pieniä metsätien pätkiä ja maastopolkuja pitkin kohti ensimmäistä etappia, Leveäkarin lintutornia. Tarkoitus oli käydä myös Etelärannan luontolavalla, josta sitten palattaisiin takaisinpäin. Reittihän on virallinen Yyteri-Preiviikin retkeilyreitti josta löytyy myös opasteet. Samaista reittiä pitkin on myös aikaisemmin kulkenut Yyterin Piikki-juoksutapahtuma. Muutenkin se on nykyisin vilkkaassa käytössä ainakin maastopyöräilijöiden keskuudessa. Nyt tällaisena korona-aikana myös tavallisia liikkujia oli paljon. Ainakin asutusten ja luontotornien läheisyydessä. Muutoin tuolla metsässä ei liikoja ruuhkia ole.
Kyllä tuolla metsissä on polkuja niin paljon että valinnanvaraa on. Maastopyöräilijälle Yyterin  maastot on todella helppoja, muutama tekninenkin kohta löytyy mutta ne eivät mitenkään hirmuhaastavia ole nekään. Tämä ensikertalainen selvitti yhden sellaisenkin  pätkän todella hienosti. Reitti oli myös pääosin kuivaa, mutta toki kuraakin löytyi ja muutama märkä ojan ylitys. Leveäkarille johtavat pitkospuut olivat sikin sokin pitkin metikköä, mutta fillaria taluttamalla nekin päästiin ylittämään. Mutta toki sehän kuuluu maastopyöräilyn luonteeseen että fillari on yltä päältä mudassa ja ravassa lenkin päätteeksi! Itsekin saattaa olla aika mutainen.

Leveäkarin lintutorni

Asiaankuuluvat varoitukset myös luontotornilla

Ensimmäinen evästauko pidettiin sopivassa tuulensuojaisessa paikassa, normistihan ei nyt ihan termarikaffetta ole pyöräillessä mukana mutta nyt oli ja kyllä se kahvi maistuikin hyvältä metsänreunassa.
Vaikka reitti oli selvä välillä vähän arvottiin mistä mennään, mutta tuolta reitiltä ei kyllä hevillä eksy. Rohkeasti vaan seuraamaan polkuja, koko ajan ollaan meren ja valtatien välissä, joten kauas ei eksyisi. Metsäteitä myös risteää reitillä usein joten aina pääsee myös lyhyempiä reittejä metsästä pois.

Reissun päätteeksi istahdettiin tantereelle ja syötiin loput eväät. Samalla tuli tehtyä meneillään olevan lihaskuntohaasteen päivän liikkeet. Valkku keksi meille korona-ajan etähommia joten joka päivälle on omat liikkeensä, tälle päivälle oli merkattu mm. Butt-Uppseja.

Loput matkaeväät nautittiin Huikeessa

 

Lopuksi vielä pientä lihaskuntojumppaa

Reissuun kului taukoineen aikaa sen neljä tuntia. Minulle tuli kilometrejä yhteensä n. 29 km.

Kuntosalithan on nyt pääasiassa suljettuna, joten kehiteltiin metsään oma kuntosali. Siellä nyt sattui olemaan jo monen vuoden takaa muutama traktorinrengas valmiina ja puunrunkoja myös sattuneista syistä löytyy, sieltä täältä pitkin polunlaitamia. Pari kertaa on kuntopiiri nyt testattu ja toimii. Välillä juosten välimatkoja ja spurtteja, saapahan vaihtelua pelkkään maastohölkkään. Kaverit olivat ihan täpinöissään metsän kuntopiiristä.

Porin metsässä ollaan Mestareiden portaissa tehty pienellä treeniporukalla kunnon rapputreeniä. Kivaa vaihtelua sekin, portaathan tänne on saatukin vasta viime syksynä. Portaissa on muitakin innokkaita ollut aikalailla, hyvin on sinne kuitenkin mahduttu. 

Sunnuntaina vielä viikon pitkis poluilla. Yyterin metsässä taas. Sieltähän sitä itsensä useimmiten löytää.