Polkujuoksukoulu lamppulenkillä

Olen pitkään toivonut meidänkin seudulle polkujuoksuvalmennusta. Polkujuoksusta on tullut kovin muodikas laji ja siellä täällä pitkin Suomen maata on syksyllä alkanut polkujuoksukouluja. Niille on tuntunut olevan myös kova kysyntä. Aiemmin syksyllä bongasin nyt täällä meilläkin päin yhden polkujuoksukoulun! Mietin kyllä hetken mitä teen, olin juuri sitoutunut keväälle asti kestävään valmennukseen. Olen huomannut olevani joskus vähän extemporeemummu joten ilmottauduin sitten tuonnekin. Kesto oli vain runsaan kuukauden, 6 kertaa joten eipäs se paljon haitannut muuta treenaamista. Toi vaan mukavaa vaihtelua tekemiseen.

Koulu on nyt takana ja oli todella kivaa, opettavaista, hyödyllistä ja antoisaa. Vähän sellainen intensiivikurssi polkujuoksun saloihin. Vaikka olen pitkään juossut poluilla ja maastossa, ei tuo tuntunut yhtään turhalta. Huomasin että liian helpoilla neulaspoluilla juokseminen on tehnyt askeleen vähän varovaiseksi. Nyt sain runsaasti oppia mm. tekniikasta joten pitää vaan lähteä hiomaan niitä tuonne metsään.

Kurssi oli tekniikkapainotteinen. Alkuun kerrattiin mm. varusteita ja erilaisten vammojen/vaivojen ehkäisyä ja hoitoa, kehonhuoltoa yms. Peruskestävyyttä, vauhtikestävyyttä, alamäkeä ja ylämäkeä. Sauvoilla ja ilman. Oppi sauvojen käyttöön varsinkin oli mielenkiintoista. Pitää hyödyntää enemmän. Miten juostaan vauhdikkaasti kivikossa ja juurakossa jne. Nyt tiedän miten saan sykkeen pysymään alhaalla jopa sauvojen kanssa, yleensähän niiden kanssa, ainakin minulla, on meno vauhdikkaampaa kuin normimenossa.

Viimeisellä kerralla tehtiin ihan perus, pitkä polkujuoksulenkki. Siinä oli vähän haastetta sillä oli pimeää ja märkää ja otsalamppu päässä. Kuvat ovat Jessen, meidän valkun ottamia.

Olen yrittänyt viimeaikoina oikein kunnolla keskittyä kehonhuoltoon ja liikkuvuuteen. Tuntuu että olisi vähän paikat antaneet periksi. Lihakset on olleet niin juntturassa että venytyksiä ei ole saanut kunnolla edes tehtyä. Edistystä siis.

Lokakuun viimeiseen viikkoon kuului kehonhuoltoa, joogaa, uintia ja juoksua. Keskiviikon polkujuoksulenkille tuli mittaa 15.5 km, aikaa meni 2.5 tuntia, keskari 136. Perjantaina tunti palauttavaa juoksua, 6.6 km avg 120 bpm. Sunnuntaina pitkis 2 tuntia, 14 km avg 119 bpm. Lokakuussa tuli juostua n. 130 km.

Jazz-hölkkä, vuoden toinen Lappujuoksu

Johan oli jo aikakin koronavuoden toiselle kisalle, siis viralliselle sellaiselle, jossa saa numerolapun rintaan. Tähän kisaan ilmoittauduin ihan viime tipassa ja olinkin sitten viimeinen kun kelpuutettiin jälki-ilmottauneeksi. Joskus tulee tällaisia äkkilähtöjä kun muut suunnitelmat muuttuu. Edellinen lappujuoksu oli apk-maratoonarien hallipuolikas talvella. 

Aamupäivä  ei onneksi ollut liian aurinkoinen joten keli oli hyvä juosta. Lähdin niinkuin yleensä rennosti ilman aikatavoitetta. Lappu rinnuksissa kyllä vaikuttaa vauhtiin joten ihan reippaasti aloitin. Reitti oli sitten viime kerrasta muutettu ja lähdettiinkin ihan toiseen suuntaan mitä odotin. 

Pääosin soratietä ja vähän helppoa polkua ihan alkuun ja loppuun. Juomapistettä olisin kaivannut mutta toisaalta se oli tiedossa. Onneksi oli lyhyt juoksu.

Tämän vuoden Jazzhölkkä oli samalla Jyrki Kankaan muistojuoksu ja ennen lähtöä olikin pieni hiljainen hetki sen kunniaksi. Matkana 7,7 km. Ajaksi tuli 41:53 joka oli mulle ihan huippuaika ! Keskivauhti 5.33, avg 151 bpm. Maalissa kyllä olo oli kaikkensa antanut, puristin vielä hyvän loppukirin, ihan heti en uskaltanut jäädä paikoilleni etten tsippaa. Kaikki osallistujat saivat hienon mitalin jossa oli Jyrki Kankaan kuva. Pokaalisijaa ei nyt irronnut. Sarjassani oli kovia aikoja ja olinkin vasta kuudes. Osallistujia taisi olla miltei 130.  

Edellisellä viikolla tein pitkästä aikaa pienen vetotreenin, muuten en tuollaisia kovia juoksuja ole edes tehnyt pitkään aikaan. Silti juoksu kulki helposti joten luulisin että monipuolinen treenaus, mm. pyöräily ja uinti on tehnyt hyvää hapenottokyvylle.

Sunnuntaina palauttavaa patikointia. Käytiin kamun kanssa tutustumassa, heinäkuun luontopolkuhaasteena,  Ahlaisten Saanteennokan reittiin.

Reittiä ei ole merkattu joten alkuun vähän harhailtiin liian kauas. Kyllä oikeakin polku sitten löytyi. Taivaalla oli uhkaavia sade- ja ukkospilviä. Polku oli alkuun vähän tylsä, se meni metsässä vaikka odotettiin että koko reitti olisi kulkenut rantoja pitkin. Kun saavuimme niemenkärjessä olevalle rannalle niin se oli oikein upea paikka. Syötiin siellä retkieväät ja ihasteltiin merimaisemaa. Samalla myös uhkaavaa taivasta. Saatiinkin sitten hyvä sadekuuro lopulta niskaamme, joka onneksi loppui aika pian. Paluumatkakin oli pääosin helppoja metsäpolkuja. Mutta Saanteennokan maisemat kyllä kruunasivat reissun.  Hyvä retki, 2:26, 8.6 km. Ilemmalla vielä avovesiuintia 1100 m. Aikalailla oli Yyterissä aallokkoa.

Maanantaina pitkästä aikaa kunnon pitkis. Maastojuoksua Yyterissä. Muutama pieni teknisempi juurakkopätkäkin  sattui reitille mutta siis Yyterissä polkujuoksu on aikaslailla helppoa maastoa. 

Kesäsateen saimme niskaan, enkä muista koska olisin viimeksi ollut noin kovassa sateessa juoksemassa. Reippaasti sitten satoikin mutta onneksi suurimman ajan paistoi aurinko. Kesäsade oli ihan virkistävääkin. 3:40:43, 23.35 km avg 142 bpm. Hiljempaakin olisi sykkeiden puolesta pitänyt mennä.

Keskiviikkona taas Yyterissä uimassa. Tällä kertaa oli aallokkokin maltillisempaa niin oli mukavempi uida.

Sykkeet edelleen taivaissa

Sen jälkeen kun sain garminin takaisin ranteeseen huollosta on sen kanssa ollut vähän probleemia. Siis sain uuden kellon joten siihen on pitänyt erinäisiä asioita hakea uudelleen, esim. päivitys yms. 

Huomasin ettei uinnissa tallentunut sykkeitä ja muutenkin sykkeet on vähän heitelleet. Asian pähkäilyyn menee paljon aikaa kun ei ihan varma ole mitä pitäisi tehdä, tai mitä on jäänyt tekemättä. Rannemittaus on ollut ok, mutta pari lenkkiä sykevyön kanssa on olleet ihan ihmeellisiä. Ensin luulin etten ehkä olekaan vielä flunssan jälkeen palautunut kunnolla. Pk-lenkkien sykkeet on ollut ihan tapissa alkumetreistä asti. Kun samoin kävi tämän viikon pitkällä lenkillä tulin siihen tulokseen että vian täytyy olla sykevyössä. Jos syke näyttää heti alussa enemmän kuin normaali maksimisyke, eikä olo ole kovin rasittunut niin kunnossa ei voi olla vikaa.

Pesin vyön, sitäkin pitää tehdä säännöllisesti siis. Myös paritin vyön uudestaan kellon kanssa, en ole sitä vielä testannut mutta olen miltei varma että siinä on ollut vika.

Yyteri 

Maanantaina pidin lomapäivän ja lähdettiin kamun kanssa helmikuun patikkaretkelle. Keli oli hieno ja aurinkoinen. 1:41:47, 2.8 km avg 92. Kerron siitä retkestä erillisessä tekstissä. 

Tiistaina uimassa, matkauintia  59:51, 1300 m. Sain samalla vähän tekniikkaoppiakin, minusta tuntuu että pikkuhiljaa rupeaa uinti sujumaan.

Keskiviikkona hallitreeni. Neljän kilsan testijuoksu, keskari 5.17 min, sykkeet näytti niin matalaa ettei voineet pitää paikkaansa. Yhteensä juoksua lämmittelyn ja jäähdyttelyn kanssa 6 km.

Loppuviikko taas lomaa. Torstaina meni päivä Ikeassa, illalla vähän venyttelyä. Tein myös kävelylenkin Martan kanssa rannalle, 1:22:08, 5.35 km ja sykkeet nyt normit sillä otin vain rannemittauksen, 87/113. Perjantaina kävin jo aamutuimaan inbody-mittauksessa, edellinen joulukuussa. Lihasta oli lähtenyt joten jotain on jäänyt tekemättä...

Perjantaina tein myös viikon pitkiksen sillä keli oli taas mitä hienoin, aurinko paistoi ja lämpötila laski iltapäivällä jo liki nollaa, eikä edes tuullut. Suuntasin kaverin kanssa Yyteriin. Juostiin poluilla, metsässä ja vähän dyyneilläkin. Hyvä pitkis vaikka sykkeet oli nyt siis taas aivan tapissa, joten en siis niihin usko. Pk- vauhdilla höpötellen 2:28:51 ja 18.2 km.

Lauantaina uimassa, tekniikkaa. Hyvä treeni, 1:06:43, 1225 m. Sykkeet 116/147. tehtiin myös vetotreeniä ja minullekin tuli ensimmäinen kellotettu 50 m, 63 s. ja olen todella tyytyväinen siihen.

Sunnuntaina spinni pitkästä aikaa. 1:22:06 sykkeet 123/149.

Viikonloppuna satoi meillekin oikein lunta. Naurettavan vähän mutta sai lapsenlapset tehtyä pienet lumiukot sentään. Muutenkin viikonloppu kului mummuillessa, ei siis ehtinyt juoksulenkillekään testaamaan sykevyön toimivuutta.

Viikko on ollut hyvä treeniviikko. On kävelty, patikoitu, juostu, uitu ja pyöräilty. Kehonhuolto ja lihastreeni jäi vähän heikommalle...

Treenitehdas tien päällä

Treenitehtaan ideoima Day on the Road starttasi lauantaina aamukasilta urheilukeskuksen stadionin kupeesta. Mukana oli valkun lisäksi kymmenen juoksijaa. Reitti oli etukäteen mitattu ja se koostui kahdesta 50 kilometrin osuudesta. Eka etappi päättyi muutaman pysähdyksen jälkeen Reposaareen ja sieltä sitten takaisin kaupunkiin.

Itsellä oli menoa yhdeltä päivällä joten en aikonutkaan juosta kuin kotiin asti, se sitten toteutuikin ihan hyvin. Kilometrejä tuli n. 35 ja kotona olin 12.55. No, vähän meni viimetippaan. Voimia olisi vielä ollut jatkaakin.

Lenkistä tuli joka tapauksessa pisin pitkään aikaan, viikon pitkis. 35,6 km ja 4,50 t. Ei huono treeni. Keskisyke 139.

Kieltämättä jälkikäteen vähän harmitti kun en lähtenyt muiden mukana Reposaareen asti, saldoksi olisi silloin tullut 50. Toivotaan revanssia ! Kanssani samaan paikkaan lopetti muutama muukin ja osa jatkoi eteenpäin. Useammallekin juoksijalle tuli tosi huikeita parannuksia omiin juostuihin kilometreihinsä. Paluumatkalle kaupunkiin lähti 3 juoksijaa, heidän taipaleensa riitti 70 kilometriin mikä oli aivan huikea suoritus sekin. Keli muuttui siinä vaiheessa jo aika sateiseksi ja pimeäksi muutenkin mustassa marraskuussa.

Juoksuun en sen kummemmin etukäteen tankkaillut, reppuun  mukaan evästä ja juotavaa. Banaania ja pari muffinssia ja oli jopa vihreitä kuulia. Taskussa oli geelinappuloita. Huolto pelasi mainiosti joten mitään ei tarvinnut itse kantaa mukana. Huoltopisteitä oli menomatkalla n. 10 kilsan välein, ihan sopivasti.

Tuo muffinssi oli uusi tuttavuus. Niiden vaikutusta on niin paljon kehuttu että kun käteen sattui pussi gluteenittomia sitruunamuffinsseja , oli pakko ostaa. Ihan ok tankkausherkku se olikin, sopivan pienikin.

 

Lähdössä jo sen verran oli päivä valjennut että otsalampunkin voi jättää repunpohjalle. Aika pitkälle päästiin kovan pulinan säestämänä. Juttua piisasi, puhekaverit vaihtoi välillä paikkaa ja samoin etuosa ja takaosa vaihtelivat järjestystä. Mukana oli yksi todellinen ultraaja joka varsinkin alussa jarrutteli vauhtia. Kärkihän lähti heti alkuun hurjaa menoa, tarkoitus oli pitää sellaista vauhtia yllä että jaksaisi sen 100 kilometriä. Hitaasta vauhdista johtuen myös vähemmän juosseet pysyivät hyvin matkassa.

Kelikin oli mainio, tuhruinen ja harmaa mutta muuten sopiva. Ei mitenkään liian kuraistakaan, hapekas sanoisin.  Lämpimästä marraskuusta johtuen ei ollut loskaa eikä kuraa eikä liukasta, vihreän vehreää, ainakin sorateiden reunoilla. Sorateitä mentiin alkumatka, se oli jaloille paljon mukavampaa kuin asfaltti.

Tässä vielä koko jengi koossa

Pitkis oli lähiliikuntaa parhaimmillaan. Mahdollisuus ultrakilometreihin ihan miltei kotiportilta. Ei ollut osallistumismaksuja ja palkinnoksi sai erittäin hyvän mielen.

Voin vain  kuvitella kuinka täpinöissään olivat ne jotka tekivät omia ennätyksiään!

Kohti Karhuviestiä...

Maanantai olikin miltei koko kehon huoltopäivä.

Aamulla fyssari kohenteli olkapääosastoa, mulla on kyllä senverran näppärä fyssari että hän pisti samalla kuntoon myös sen taannoin kipuilleen kantapäänkin,

Nilkastakin löytyi jokin lukko mikä aukaistiin. Iltapäivällä olikin vuorossa eri fyssari, joka taas käsitteli jalkoja. Sieltäkin löytyi jumitusten syyksi liian tökköset etureidet....yllätys yllätys...

Mutta nyt on jalat kepeenä uusiin koitoksiin.

Maanantai olikin sitten sattuneista syistä lepopäivä. Yksi treeni jäi tekemättä.

Aamuaurinko pilkotti  taivaanrannassa kun lenkki oli jo loppusuoralla

Iltalenkillä auringonlaskun aikaan

Tiistai oli extrapäivä, päätin tehdä sen maanantain treenin jo aikaisin aamulla.

Kamppeet olivat jo illalla valmiina odottamassa, kummasti kieriskelin aamulla sängyssä ja mietein noustako ylös vai en. Jos vaikka on taas yli kymmenen astetta pakkasta, silloin en ainakaan lähde. Mutta jos on alle 10, pitäiskö silloin mennä..

Nousin kuitenkin sillä mielellä petistä että on sinne lenkille mentävä. Ensin peekoota n. 3 km ja sitten vauhtileikittelyä takaisin. Keli oli loistava, pakkasta oli alle 10. Matkalla tajusin että tästähän saadaan yksi juoksuhaaste suoritettua, nro 33, juoksin auringon noustessa. Olin kotona aamupuurolla jo seitsemän jälkeen. Illalla kävin sitten vielä juoksemassa sen normi pk-lenkin. Nyt juoksin auringon laskiessa.

Testasin iltalenkillä myös uudet Hokat. Alussa oli vähän asfalttia mutta siirryin lumiselle polulle ja kunhan jalat lämpesivät ja muotoutuivat tossuun, niin juoksu oli oikein mukavaa ja rullaavaa. Ensivaikutelma Hokaan on oikein positiivinen. Nyt vaan odotellaan että metsästä lumet sulaa niin pääsee testaamaan kunnon poluille.

Keskiviikkona vuorossa hallitreeniä. Juoksutekniikkaa ja vähän vetojakin. Kun oli saatu jalat maitohapoille niin otettiin kunnon 1 kilometrin veto. Juoksin aikaan 4,52 ! Ihan kuin olisi karstat taas lähtenyt liikkeelle, keuhkorakkulat poksahteli siihen malliin ! Sitten vielä päälle eteneviä askelkyykkyjä niin reidet tutisi ihan kunnolla. Torstaina kävin salilla palauttelemassa kuntopyörällä ja tein ainoastaan keskikroppa- ja ylävartalotreeniä.

Perjantain kunniaksi kävin töiden jälkeen tekemässä päivän treenin, pitkiä mäkivetoja x 8. Siitä tuli haaste nro 7 ruksittua, juokse mäkivetoja. Lauantaina oli edelleen etureidet keskiviikon askelkyykkyjen yms. jälkeen niin jumissa että kävin salilla vähän palauttelemassa niitä kuntopyörällä. Samalla tein yläkroppa/keskivartalotreenin. Vieläkin jätin jalkaprässit pois.
Sunnuntaina olikin vuorossa viikon pitkis. Lähdin kaverin kanssa aamusella matkaan ja saatiin tehtyä tosi hyvä treeni. 3,27 h ja 24,6 km. Keskari 125 joten mainio aamunaloitus.

Kevään ensimmäinen haaste on jo aika lähellä, Karhuviesti. Siihen tähdätään ja sitten taas jatketaan seuraavaan...

Kyllä täällä tarkenee...

Tänään vähän vetoja jotta tarkenisi lenkillä. Linnunlaulusta sentään huomaa että on kevät. Tovi rauhallista alkuun ja loppuun ja viisi kunnon vetoa siihen väliin. Lähteminen oli taas vähän nihkeää mutta vedot tuntuivat hyviltä ja ne tuntui myös palkeissakin...tänään piti alunperin olla pitkä lenkki mutta se siis tehtiin kaverin kanssa jo perjantaina. Viikon treenejä on vähän siirrelty paikasta toiseen.

Piti oikein istahtaa puunjuurelle puhaltamaan...

Keskiviikkona kävin töiden jälkeen maastossa juoksemassa vähän peekoota ja vähän myös vauhdikkaampaa menoa päälle. Sen jälkeen bodycombattiin. MoveIt:in combat on kyllä parasta. Torstaina sai taas huilata !

Perjantaina sattui olemaan lomapäivä joten siirsin siihen sunnuntain pitkiksen. Aamusella siis 2,5 tuntia rennosti hiljaa. Matkaa kertyi hippasen alle puolikkaan. Sain kaverin mukaan joten matka meni joutuisasti rupatellen.

Lauantaina lenkkeiltiin vain Martan kanssa. 

Aikamoinen huhtikuu on ollut, perjantaina tuli aamulla lujaa rakeita. Yöt on olleet pakkasen puolella, päivisin tuulee..mielellään jo siirtyisi kesävaatetukseen.