Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Olen pitkään toivonut meidänkin seudulle polkujuoksuvalmennusta. Polkujuoksusta on tullut kovin muodikas laji ja siellä täällä pitkin Suomen maata on syksyllä alkanut polkujuoksukouluja. Niille on tuntunut olevan myös kova kysyntä. Aiemmin syksyllä bongasin nyt täällä meilläkin päin yhden polkujuoksukoulun! Mietin kyllä hetken mitä teen, olin juuri sitoutunut keväälle asti kestävään valmennukseen. Olen huomannut olevani joskus vähän extemporeemummu joten ilmottauduin sitten tuonnekin. Kesto oli vain runsaan kuukauden, 6 kertaa joten eipäs se paljon haitannut muuta treenaamista. Toi vaan mukavaa vaihtelua tekemiseen. Koulu on nyt takana ja oli todella kivaa, opettavaista, hyödyllistä ja antoisaa. Vähän sellainen intensiivikurssi polkujuoksun saloihin. Vaikka olen pitkään juossut poluilla ja maastossa, ei tuo tuntunut yhtään turhalta. Huomasin että liian helpoilla neulaspoluilla juokseminen on tehnyt askeleen vähän varovaiseksi. Nyt sain runsaasti oppia mm. tekniikasta joten pitää vaan l...

Johan oli jo aikakin koronavuoden toiselle kisalle, siis viralliselle sellaiselle, jossa saa numerolapun rintaan. Tähän kisaan ilmoittauduin ihan viime tipassa ja olinkin sitten viimeinen kun kelpuutettiin jälki-ilmottauneeksi. Joskus tulee tällaisia äkkilähtöjä kun muut suunnitelmat muuttuu. Edellinen lappujuoksu oli apk-maratoonarien hallipuolikas talvella.  Aamupäivä  ei onneksi ollut liian aurinkoinen joten keli oli hyvä juosta. Lähdin niinkuin yleensä rennosti ilman aikatavoitetta. Lappu rinnuksissa kyllä vaikuttaa vauhtiin joten ihan reippaasti aloitin. Reitti oli sitten viime kerrasta muutettu ja lähdettiinkin ihan toiseen suuntaan mitä odotin.  Pääosin soratietä ja vähän helppoa polkua ihan alkuun ja loppuun. Juomapistettä olisin kaivannut mutta toisaalta se oli tiedossa. Onneksi oli lyhyt juoksu. Tämän vuoden Jazzhölkkä oli samalla Jyrki Kankaan muistojuoksu ja ennen lähtöä olikin pieni hiljainen hetki sen kunniaksi. Matkana 7,7 km. Ajaksi tuli 41:53 joka oli m...

Sen jälkeen kun sain garminin takaisin ranteeseen huollosta on sen kanssa ollut vähän probleemia. Siis sain uuden kellon joten siihen on pitänyt erinäisiä asioita hakea uudelleen, esim. päivitys yms.  Huomasin ettei uinnissa tallentunut sykkeitä ja muutenkin sykkeet on vähän heitelleet. Asian pähkäilyyn menee paljon aikaa kun ei ihan varma ole mitä pitäisi tehdä, tai mitä on jäänyt tekemättä. Rannemittaus on ollut ok, mutta pari lenkkiä sykevyön kanssa on olleet ihan ihmeellisiä. Ensin luulin etten ehkä olekaan vielä flunssan jälkeen palautunut kunnolla. Pk-lenkkien sykkeet on ollut ihan tapissa alkumetreistä asti. Kun samoin kävi tämän viikon pitkällä lenkillä tulin siihen tulokseen että vian täytyy olla sykevyössä. Jos syke näyttää heti alussa enemmän kuin normaali maksimisyke, eikä olo ole kovin rasittunut niin kunnossa ei voi olla vikaa. Pesin vyön, sitäkin pitää tehdä säännöllisesti siis. Myös paritin vyön uudestaan kellon kanssa, en ole sitä vielä testannut mutta...

Treenitehtaan ideoima Day on the Road starttasi lauantaina aamukasilta urheilukeskuksen stadionin kupeesta. Mukana oli valkun lisäksi kymmenen juoksijaa. Reitti oli etukäteen mitattu ja se koostui kahdesta 50 kilometrin osuudesta. Eka etappi päättyi muutaman pysähdyksen jälkeen Reposaareen ja sieltä sitten takaisin kaupunkiin. Itsellä oli menoa yhdeltä päivällä joten en aikonutkaan juosta kuin kotiin asti, se sitten toteutuikin ihan hyvin. Kilometrejä tuli n. 35 ja kotona olin 12.55. No, vähän meni viimetippaan. Voimia olisi vielä ollut jatkaakin. Lenkistä tuli joka tapauksessa pisin pitkään aikaan, viikon pitkis. 35,6 km ja 4,50 t. Ei huono treeni. Keskisyke 139. Kieltämättä jälkikäteen vähän harmitti kun en lähtenyt muiden mukana Reposaareen asti, saldoksi olisi silloin tullut 50. Toivotaan revanssia ! Kanssani samaan paikkaan lopetti muutama muukin ja osa jatkoi eteenpäin. Useammallekin juoksijalle tuli tosi huikeita parannuksia omiin juostuihin...

Maanantai olikin miltei koko kehon huoltopäivä. Aamulla fyssari kohenteli olkapääosastoa, mulla on kyllä senverran näppärä fyssari että hän pisti samalla kuntoon myös sen taannoin kipuilleen kantapäänkin, Nilkastakin löytyi jokin lukko mikä aukaistiin. Iltapäivällä olikin vuorossa eri fyssari, joka taas käsitteli jalkoja. Sieltäkin löytyi jumitusten syyksi liian tökköset etureidet....yllätys yllätys... Mutta nyt on jalat kepeenä uusiin koitoksiin. Maanantai olikin sitten sattuneista syistä lepopäivä. Yksi treeni jäi tekemättä. Aamuaurinko pilkotti  taivaanrannassa kun lenkki oli jo loppusuoralla Iltalenkillä auringonlaskun aikaan Tiistai oli extrapäivä, päätin tehdä sen maanantain treenin jo aikaisin aamulla. Kamppeet olivat jo illalla valmiina odottamassa, kummasti kieriskelin aamulla sängyssä ja mietein noustako ylös vai en. Jos vaikka on taas yli kymmenen astetta pakkasta, silloin en ainakaan lähde. Mutta jos on alle 10, pitäiskö silloin mennä.. Nou...

Tänään vähän vetoja jotta tarkenisi lenkillä. Linnunlaulusta sentään huomaa että on kevät. Tovi rauhallista alkuun ja loppuun ja viisi kunnon vetoa siihen väliin. Lähteminen oli taas vähän nihkeää mutta vedot tuntuivat hyviltä ja ne tuntui myös palkeissakin...tänään piti alunperin olla pitkä lenkki mutta se siis tehtiin kaverin kanssa jo perjantaina. Viikon treenejä on vähän siirrelty paikasta toiseen. Piti oikein istahtaa puunjuurelle puhaltamaan... Keskiviikkona kävin töiden jälkeen maastossa juoksemassa vähän peekoota ja vähän myös vauhdikkaampaa menoa päälle. Sen jälkeen bodycombattiin. MoveIt:in combat on kyllä parasta. Torstaina  sai taas huilata ! Perjantaina sattui olemaan lomapäivä joten siirsin siihen sunnuntain pitkiksen. Aamusella siis 2,5 tuntia rennosti hiljaa. Matkaa kertyi hippasen alle puolikkaan. Sain kaverin mukaan joten matka meni joutuisasti rupatellen. Lauantaina lenkkeiltiin vain Martan kanssa.  ...