Ruuhkavuodet

Mun lapset on jo kaikki aikuisia ja nuorinkin muutti juuri työn perässä muutaman sadan kilometrin päähän.

Kuitenkin välillä tuntuu että on sitten ihan ruuhkavuodet meneillään...

eilinen sunnuntai oli hyvä esimerkki normipäivästä, siis kun aamulla katsoo ulos ja toteaa päivästä tulevan upea ulkoilupäivä. No lauantai siis muutettiin kuopusta, siihen meni se aurinkoinen päivä. Toinen tytär pyysi kyläilemään sunnuntaina. Kas ja anoppi soitteli että hänkin on saanut kutsun, pääsiskö kyydillä. Lähdin Martan kanssa aamulenkille että päästään ajoissa liikkeelle. Kas, taas soitti yksi mummu, pääsiskö samalla kyydillä kauppaan. Sitten soitti työkaveri että lähteekö Martta lenkille koirakaverin kanssa...harmi että oltiin jo liikkeellä. He poikkesi sitten sen verran että koirat pääsi hetkeksi kisailemaan. No sitten kyläreissuun, Venla on juuri täyttänyt 6 kk joten ihan hienoa käydä vierailulla. Sieltä kun lähdettiin haettiin se toinen mummu kaupasta kyytiin.

Kotona pistin heti lenkkikamat niskaan ja ruuan uuniin. Pääsisin vielä auringonpaisteeseen juoksemaan.

Kas, sitten soitti esikoinen jotta olisko meillä kaffetta...no he tulivat sitten 2 veen kanssa kyläilemään.

Sain ruuan jo poiskin uunista kun vasta pääsin ulos. Sain kyllä loppujenlopuksi ihan hyvän

lenkin aikaiseksi. 1,5 tuntia peekoota, metsäpolkuja pitkin Yyterin rannalle. Aurinko paisteli puunlatvojen takana upeasti. Sen verran nopsaan aurinko sitten laski että kun rannalle ehdein niin aurinko oli jo laskenut taivaanrantaan.

Niin ja viikonlopusta puuttui vielä yksi lapsi...

Niin ja mitähän tulevaisuus tuo tullessaan...nyt on vasta pari vanhusta ja kaksi lastenlasta...

Tänään otin sitten uusiksi. Heti kun pääsin töistä kotiin lähdin lenkille ja ehdinpä hyvinkin näkemään auringonlaskun. Tein rannalla muutaman mäkivedon joten ihan hyvä lenkki tänäänkin tuli, vaikkakin vähän eilistä lyhyempi. Yyteristä löytyy kyllä hyviä mäkiä, ei ihan heti tarvitse pidemmälle lähteä.

Kuopuksen muuttokuorma matkalla

Kaksi pientä elefanttia marssi näin, suorinta tietä Vaasaan päin..
koska matka oli pitkä niin pyysivät he mukaan yhden kaverin..
kolme pientä...

Rupeaa pieni treenipaniikki iskemään. Nutsilta tuli jo postia että eipä enään kun 12 viikkoa lähtöön!

Ai kauheeta...

Viimeisiä viedään...

Kaksi viikkoa aikaa ja mulla on sellainen fiilis että olenkohan juossut paljon mitään...pakko oli tarkistaa treenikalenterista ja siitä kyllä selvisi että kolmen kuukauden saldo on 400 kilometriä...höh, eipä se siltä tunnu.  Mutta onkohan se riittävä...Muutama pitkäkin on juostu, sekin piti tarkistaa että kuinka pitkää lenkkiä teki kun viimeksi treenasi maratonille. Nyt olen kyllä ne kilometrit hyvin ylittänyt...
Hommasin uuden juoksutakin, vedenkestävän. Ääk, mitä jos ei  sadakaan....mitä sitten pistää päällensä ! Mahtuuko juomareppuun kaikki tarvittava...nyt on tiedossa pidempi reissu, mihin sitä eväät änkee ?

Viikonloppuna piti vielä tehdä kunnon reipas lenkki mutta kas kummaa, se jäi tekemättä. Viikolla oli pari treeniä ja toisen tein ruosniemen mäissä, aluksi pari kilometriä lämmittelyä ja sitten mäkiin. Mäkiä sai tunkata muutamia kertoja että sai saldoksi 10 kilsaa. Nyt tuntui pohkeissakin että jotain tuli tehtyä. Perhana että siellä olisi pitänyt käydä vähän useamminkin.

Vuoristolampiko Ruosniemessä...

Viikonloppu vietettiin pitkästä aikaa mökillä. Todennäköisesti syksyn viimeiset löylyt ja uinnit mökkisaunassa. Upea saunaehtoo, kelit oli yllättäen ihan miltei lämpimät. Vesi oli kylmää mutta ah niin virkistävää.
Saatiin valmiiksi pieni terassinlaajennus, nyt passaa ihailla merta saunan päälle.

Auringonlasku

Mökin puolukkasaalis

Uusia valoja
illan pimeyteen

Aamuaurinko

Tuo rento saunareissu syömisineen ja juomisineen vaikutti pötsiin sen verran ettei juoksemaan tehnyt mieli. Vatsa oli outo parisen päivää. Maanantaina meinasi vieläkin lenkki jäädä välistä mutta kuitenkin pistin trikoot jalkaan ja lähdin, onneksi. Olo oli hutera mutta pidin vauhdin senverran maltillisena ettei tarvinnut keskenmatkan biokätköillä, vasta lenkin jälkeen..
Tulipa taasen tyhjennysharjoitus.

Martta.
Aika riiviö tämä meidän Martta. Vauhtia riittää. Eikä tunnu pelkäävän mitään, imuroimisesta, haravoimisesta, siivoamisesta tai ylipäätänsä mistään hommasta ei tule mitään kun on tuo vikkelä kintuissa kokoajan. Toivottavasti hän tuosta jossain välissä rauhottuu...

Syksyn satoa tipahti maahan..

Viikonloppuna olisi vielä maastolenkkiä tiedossa...
Tässä vaiheessa taas jo suunnittelee seuraavaa vastaavaa reissua ja päättää että sitten on ihan erilainen treeniohjelma.
Tämä viikko pitäisi vähän vahtia mitä pistää suuhunsa ettei ihan turpoa, ensiviikolla pitäisi aloittaa hiilaritankkaus.
Siis täysin plus miinus nolla.