The Lattomeren Ultraintervalli 2019

Kesän mahtavin ja hauskin juoksutapahtuma oli lauantaina Lattomerellä. Nakkilassa ihan Porin kupeessa. Tapahtuman keskiö sijaitsi Lattomeren Toiveen majalla. Mukana oli 31 juoksijaa ja vielä talkoolaisia siihen muutama joten paikka oli juuri kompaktin kokoinen tällaiselle ryhmälle. Majaan mahtui hyvin tuollaisen porukan eväät, herkut, herkut ja vieläkin herkut ja muut ruuat ja juomat. Onhan se selvää että ultrakisoissa ruualla on miltei kaikista suurin merkitys. Henkisesti ja fyysisesti. Sapuskat tuotiin nyyttäriperiaatteella joten pöydästä sitten löytyikin ihan laidasta laitaan kaikkea mahdollista. Tarjolla oli toki kanakeittoakin joten pelkkää herkkua ei tarvinnut napostella. 

Oman vatsani tuntien otin pöydästä syömistä harkiten.

Majoitustilatkin löytyivät jonne pääsi lepäämään, ne olivat kyllä rajalliset joten löytyi pihalta myös jonkun telttakin. Saunat olivat lämpimänä ja jo pelkkä pesukin virkisti kierrosten välissä. Sauna oli perinteinen mökkisauna jossa vesi lämpesi padassa. Toihan sekin tiettyä tunnelmaa. Pukuhuoneessa oli muuten tiivis tunnelma, mahtava meininki. Kosteaakin kun iso lauma akkoja vaihtoi kamppeitaan ja kuivasi edellisiä. Konkareilta sai hyviä vinkkejä ja kaikki puhalsivat yhteen hiileen toisiaan tsempaten. Ne kaikista kovimmatkin juoksivat joutuivat ehkä tekemään töitä jotta malttoivat juosta tarpeeksi hitaasti. Sekään ei aina ole helppoa.

Tämälaatuinen juoksutapahtuma on ihan omanlaisensa, porukka on tiiviisti yhdessä parhaimmassa tapauksessa koko vuorokauden. Riippuen montako kierrosta juoksee. Siinä pääsee ihan erilailla tutustumaan kanssajuoksijoihin, samansorttista hurahtanutta sakkia kaikki.

The maitolaituri

Jokainen sai oman mukin

Asukkaatkin olivat kannustamassa

Pullaakin oli tarjolla matkan varrella

Idea on siis siinä että juostaan 8 x 13 km reittiä niinkauan kuin jaksaa. Lähdössä ovat aina kaikki samaan aikaan sillä lähdöt tapahtuvat kolmen tunnin välein. Ensimmäinen lauantaiaamuna klo 10.00 ja viimeinen seuraavana aamuna, jolloin on juossut 104 km. Riippuen kuinka lujaa kierroksen juoksee, on lepoaika siinä välillä sitten sen mukainen. Se pitääkin osata käyttää hyvin, jos meinaa montakin kierrosta juosta on palauduttava edelliseltä ja valmistauduttava seuraavalle. Siinä on energian saannilla iso merkitys.

@tarzaaani rallattee pitkin sorateitä

Opasteet olivat hyvät, ei eksymisiä

Tapahtuman olivat jo kolmannen kerran järjestäneet KPK24/7:n Satakunnan yhteislenkkiryhmä, pieni ja aikaansaapa porukka siis! Kiitos taas kerran hienosti järjetetystä tapahtumasta.

Olin siis mukana kolmannen kerran, ensimmäinen kerta päätyi hyvinkin nopeaan kramppeihin, viime vuonna oli polvivaivaa mutta pääsin 4 kierrosta. Tänä vuonna oli tavoitteena 4-5 kierrosta.

Reitti oli monipuolista alustaa ja maisemaa

The Peltosuora

Ensimmäinen kierros lähti vähän koleassa ja sateisen oloisessa säässä. Juoksu kulki ihan hyvin rauhalliseen tahtiin. Garminin mukaan matkaa oli 13.15 km 1:30:57 avg 135 bpm. Rundin jälkeen vähän kuivaa vaatetta päälle ja syömään. Palkkarijuoma, banaania, mehukeittoa sipsiä ja vihreitä kuulia. Varovaisesti.

Toinen kierros oli edelleen pilvinen 13.15 km 1:32:18 avg 139 bpm. Taas vaatteiden vaihtoa ja syömään. Nyt söin voileivän ja kananmunan edellisen kierroksen syöminkien lisäksi. Kolmannella kierroksella jo aurinko tuli esiin ja rupesi olemaan lämmintä. Tällä kierroksella oli selkä ihan juntturassa, se jo haittasi juoksuakin. Nyt piti jo käydä pesulla joka tietenkin virkisti oloa. Kamu hieroi selkääni icepoweria joka sitten kummasti helpotti jumitusta. Taas vähän ravintoa sisään. 

The maalaismaisema

Neljäs kierros oli sikäli parempi kuin edellinen että selkä oli parempi. Muutamaan otteeseen kuitenkin tuli käveltyä joten keskarikin oli matala, ehkä siitä syystä juoksu tuntui helpommalta, 13.16 km 1:37:04 avg 137 bpm 13.23 km 1:50:37 avg 124 bpm.

Viideskin kierros olisi mennyt ihan helpohkostikin ehkä, tulin vaan siihen johtopäätökseen että fiilis on vielä hyvä eikä isompia ongelmia ole, joten ehkä on viisasta lopettaa 4 kiekkaan, ettei palautumiseen kulu kohtuuttomasti aikaa. Kuukauden päästä YPH joten vielä on tekemistä. Saldoksi siis tuli mittarin mukaan 52,69 km ja virallisesti 52 km. Virallinen aika 6:30:43. 

Oli hieno fiilis juosta kesäisissä maisemissa, kaikki oli ihana vihreeää ja vehreää, lupiinit ja muut niittykukat täydessä kukassa. Ihan kesäinen tunnelma. Oman tunnelmansa loivat kaikki kanssajuoksijat, mahtavia tyyppejä. Nyt jo odottaa seuraavaa LUI:ta,  "kui paska se onkaan "...

On tää hienoo vaikka vähän hullujen puuhaa,
minä ja Taru ylpeinä suorituksesta

Mahtava fiilis

Kotiinpäästessä meni aikaa että vähän rauhottui päivän aktiviteeteistä, nukkumisesta ei tahtonut siltikään tulla mitään vaikka olikin ihan naatti. Sellaista asentoa ei tahtonut löytyä ettei joku paikka olis ollut hellänä. Ylösnoustessa oli meno aika jäykkää taapertamista. Kummasti aamulla vaan oli paremmat tuntemukset ja kun sai kahvitkin kitusiin niin rupesi piristymään. Sunnuntai meni ihan levätessä.

Ensi vuotta odotellaan jo...

Polkutuntumaa

Koska YlläsPallas lähestyy pitää käydä muistin virkistykseksi poluillakin juoksemassa. Maastossa nyt tulee paljon lenkkeiltyä, mutta enemmän teknistä maastoa pitää hakea esim. Ruosniemen metsistä. Ehdottomasti enemmän siellä olisi pitänyt juosta, ihan jo hirvittää tuleva koitos heinäkuussa.

Sunnuntaina sitten päästiinkin pitkästä aikaa hippokerhon kanssa yhteislenkille. Treffit heti ysiltä. Aamu oli kostea koko yön sateen jälkeen mutta aurinko lämmitti hyvinkin pian eikä poluilla ollut ollenkaan märkää. Ensimmäinen kilometri pitkin vanhaa rautatietä ja sitten polulle. Juurakkoa ja kivikkoa ja kalliota on riittämiin, katse pitää olla tarkkana. Jalassa Hokan speedcoatit jotka ovatkin oikein hyvä valinta. Ainoastaan mudassa ne eivät pidä, onneksi sitä oli vain parissa kohtaa. 

Hippokerholaisia

Ruosniemen polkuja

 

Aamuaurinko pilkottelee hienosti puiden takana joten oikein virkeä aamunavaus. Metsäpolun loppuessa jatkettiin soratietä eteenpäin kunnes saavuttiin vähän isompaan tienhaaraan ja palattiin samaa tietä takaisin. Tekninen polkuosuus oli sama takaisin tullessa mutta ihan erilainen kuin mennessä. 3:15:55 20 km avg 134 bpm. Hyvä lenkki. Kävin vielä illalla pienellä kolmen kilsan hölkyttelyllä joten päivän saldoksi tuli 23.3 km.

Tiistaina vk2 jonka tein vaihteeksi Kaasmarkussa. 49:16 7.34 km avg 142 bpm. Kolme kilsaa vauhdikkaampaa 5.12-5.15 min/km. Keskiviikkona yhteistreeni stadionilla. Tunnin verran tekniikka - ja voimatreeniä, pieniä vetoja ja rappusia. Torstaina Porin metsässä heti aamutuimaan maastolenkki ja siihen päälle mäkivedot x 10. 1:33 10 km sykkeet 125-160. Sanottakoon että vetoja olisi pitänyt tehdä 14, nyt vaan helteinen keli teki tepposet ja oli pakko vähän himmata.

Jätskikesä

 

Loppuviikko kuluikin perhejuhlissa, kesähäissä ja mummuillessa lasten kanssa. Lenkkeilemään ei siis ehtinyt. 

Sen vuoksi sunnuntain pitkis vähän typistyi, Ehdin lenkille vasta illalla joten tein hieman lyhyemmän lenkin. Yyterin metsäpoluilla 1:45:22 13.35 km avg 133 bpm. Maanantaikin meni yllättäen uusiksi joten lenkki jäi silloinkin väliin. 

Resiinat valmiina lähtöön

Elämysrautatie

Tiistaina vietettiin töissä tyhy-päivää resiinan kyydeissä. Hieno päivä ja kokemus, en ole ennen resiinalla ajellut. Ettei nyt ihan laiskotteluksi mennyt niin kyllä se ihan kokovartalotreenistä meni. Persuksissa ja yläkropassa tuntuu vieläkin. Tyhypäivän päätteeksi kaverin kanssa Ruosniemessä mäkijuoksua 1:07 8,55 km sykkeet 156/185. Tulihan siinä vähän vetojakin tehtyä. Mukava työpäivä.

Keskiviikkona ajattelin pitää fillaripäivän joten lähdin pitkästä aikaa fillarilla töihin. Töiden jälkeen tyttären luo ja sieltä illemmalla vasta kotiin, vähän pidempää reittiä. Yhteensä kilometrejä tuli 68 km.

Maantiepyörällä tietty. 

 

Nyt olisi pari päivää aikaa tankata ja valmistautua ultrakisaan. Lattomeren UltraIntervalli starttaa lauantaiaamuna 10.00. Täällä tunnelmia viimevuoden reissusta.

Kesäkuun juoksut tähän asti 65,4 km ja pyöräilyä 68 km.

LUI2018, Ultraintervalleja Lattomerellä

Kuva: Johanna Kärkkäinen

Lauantaina taas juostiin. Aamusta iltaan. Juoksua olisi saanut halutessaan jatkaa seuraavaan aamunkoittoon.

Lattomeren Ultraintervalli oli tapahtumana järjestään toinen. Tapahtuman järjestäjinä toimi KPK 24/7 Satakunnan yhteislenkkiporukka. Ideana yhteislähtö kolmen tunnin välein 13 km reitille. Kahdeksan kertaa tekisi 104 km. Osallistujia oli miltei 30, mukana kokeneita ultraajia ja muutamia meikäläisen tapaisia kokeilunhaluisia kahjoja. Olin vähän ajatellut että neljä kierrosta pitäisi jaksaa. Tai sen pitäisi tällä kertaa riittää. Kotiin piti mennä yöksi sillä seuraavana päivänä olisi kummipojan konfirmaatio.

Eka lähtö oli lauantaina klo 10.00. Reitti kiersi Lattomeren kylänraittia, pääosin sorateitä 13 km. Lukuunottamatta paria pitkää suoraa oli reitti ihan sopivan vaihteleva, kilometrin peltoaukealla kyllä tuuli vasten naamaa niin että hyvä kun lippis pysyi päässä. Päivä oli tosi lämmin, aurinko porotti ihan liikaakin. Olin etukäteen tankannut hiilareita vähän normaalia enemmän ja juonut vissyäkin jonninverran. Magnesiumia varmuuden vuoksi. Asennoiduin niin että lähden pitkälle lenkille, mukaan otin omaa urheilujuomaa ja kierroksella otin 2-3 geelinappulaa. Juoksun jälkeen palautusjuomaa ja varovaisesti jotain pientä purtavaa. Huoltopöytä oli kukkuroillaan karkkia, sipsiä, keksejä, hedelmiä, pähkinöitä, suklaata, patukoita, rusinoita ja vaikka mitä. Kanakeittoa, kahvia, leipää, kiisseliä, cokista, urheilujuomaa...

Onneksi tietää mitä uskaltaa syödä joten tyydyin lähinnä sipseihin ja vihreisiin kuuliin.

Edellisenä iltana meni myöhään pakatessa. Pistin kassiin vaatekertoja jos tulee kovin hikistä kamaa saa vaihdettua kuiviin. No niistä kertyikin aika keko. Ihan kun olisi lähtenyt pitkällekin reissulle vaikka Lattomerelle ei ole kuin 30 km.

Sitten eväskassin vuoro. Juotavaa, jotain purtavaa, omat kauraleivät, pari kananmunaa jne. Mieluummin vähän extraa kuin liian vähän. Huoltopöytä oli jokatapauksessa niin runsas että pärjännyt olisi myös aivan ilman omia eväitä tai juomia.

Yksillä lenkkareilla ajattelin pärjääväni joten Hokat mukaan. Sitten vielä nyyttärimeinigillä jotain kamaa yhteiskäyttöön. Auton takaluukkuun ei olisi muiden kamppeita mahtunutkaan.

Ensimmäinen kierros starttasi siis klo 10 aamulla. Lämmintä ja aurinkoista oli jo aikaisin. Juoksu kulki ihan kepeästi hyvällä porukalla. Nopeammat meni menojaan mutta kaikille halukkaille  taisi riittää omanvauhtista seuraa. Välillä höpöteltiin niitä näitä. Kiva jutella vähän tuntemattomienkin tyyppien kanssa. Kaikki kuitenkin samanmielisiä kun tuonne olivat päätyneet.
Ajaksi tuli 1.33.38. Keskisyke 135. Taukoa siis seuraavaan lähtöön 1,5 tuntia. Vähän tankkausta ja vaatteiden vaihtoa, pientä liikettä ettei jämähdä paikoilleen. Toisen kierroksen aika 1.40.27 ja keskisyke taas 135. Kolmas aikaan 1.44.32 ja keskisyke 128. Kolmannella kierroksella tuntui jo vähän polven sivulla oireilua. 

Viimeinen kierros aikaan 1.42.28 keskisykkeellä 126. Polvessa tuntui jo välillä pahalta, pienikin harhaliike tai kurveissa kääntyily kirpaisi. Sitten taas meni pitkän aikaa ihan ok. Muutamia kertoja jouduin hetken kävelemään polven takia, mutta pääasiassa kyllä juoksin. Kierros oli siis 13 km. Suunto näytti jostain syystä vähän vaihdellen kierroksia. Mittarin mukaan siis matkaksi tuli muutama satametriä enemmän kuin virallinen matka 52 km. Virallinen kokonaisaika  6.41.06.

Kierrokset meni suhteellisen nopsaan ja samoin nuo välissä olevat tauot. Ehkä neljännen kierroksen alussa tuntui tosipitkältä matka ennen ekaa juomapistettä. Kun se oli ohi vähän helpotti.  Koska keli oli lämmin oli juomapisteitäkin lisätty. Niissä oli saatavilla vettä ja urheilujuomaa. Jokaisella oli nimikko kertsimuki, ei tullut turhia jätevuoria mukeista.

Kuva: Tiilimäen Titaani

Yhdellä juomapisteellä oli yllätystarjoiluakin. Viereisen talon emäntä toi meille pakastemarjoja, mustikkaa, vadelmia ja taisi olla mustaherukoita ! Hänen pakastimensa oli mennyt rikki ja hän sitten halusi tarjota meille juoksijoille noita puoliksi sulaneita marjoja. Aivan mahtavan hieno juttu. Hän oli itse yhtä mielissään kuin mekin koska sai osallistua meidän "tsemppaamiseen" tuolla tavoin.  Pöydälle oli laitettu kesäinen kukkakimppukin. Olihan siinä penkkikin jos halusi huilata, sanoin hänelle  kyllä ettei uskalla istua että pääsee vielä eteenpäinkin.

Viimeisen kierroksen jälkeen syömään ja pesulle. Kotona olin kymmeneltä, juuri silloin starttasi viides lähtö. Olisin varmaan kyennyt siihenkin kierrokseen, jäi vähän hampaankoloon taas. Hyvä sikäli että seuraavalla kerralla voi petrata.
Aamulla heräsin 6.50 ja heti tuli mieleen että viimeiset lähtee klo 7.00.
Siinä 8. kierroksella oli vielä 7 henkeä mukana. Aika huipputyyppejä sanoisin. Ultrapöljiä :)

Nyt olen minäkin juossut ensimmäisen ultrakisani. Enpä olisi joskus uskonut.

Lattomeren Ultraintervalli on tapahtumana ihan kärkipäässä. Pieni, tiivis, rento, hyvin järjestetty, mitä kaikkea. Aivan huipputapahtuma! Aiheuttaa riippuvuutta.

Ensivuoden kisassa saattaa olla osallistujakiintiö nopeaan täynnä. Pitää pysyä kuulolla että ehtii mukaan. Tapahtumasta jäi muistoksi makee muki ja komee paita !

Eikös siellä Kuusamossakin ollut 52 km yhtenä vaihtoehtona...ai kauheeta.

Kaikkea sitä mieleen tulee...

Lattomeren Ultraintervalli

Lauantaipäivä kului Lattomerellä. Lattomeren ultraintervalli 8*13, Ei paskempi tapahtuma ....

Tapahtuma on ollut koko ajan mielessä mutta vasta perjantaina päätin lähteä mukaan, edes yhdelle kierrokselle. Lopulta aikataulut antoi myöden kahdelle kierrokselle. Loppujen lopuksi olisi sitten ollut aikaa vaikka iltaan asti mutta jalat sanoi stop. 13 kilometrin kierrokset alkoivat aamulla klo. 9.00 ja sitten seuraava 12.00 ja sitä rataa kolmen tunnin välein aamukuuteen asti. Aamun ekassa lähdössä oli parisenkymmentä lähtijää. Olin muuten hurjan kovassa seurassa ! Viimeiseen starttiin aamukuudelta lähti vain 2 ultraajaa. Aika moni taisi tuossa kisassa menettää "ultraneitsyytensä". Suurin osa porukasta taisi juosta 5-6 kierrosta.

Päivä oli jo aamulla tosi lämmin. Tarkoitus oli lähteä  hitaasti ja tottakai sitä meni vähän turhan kovaa. Ei ihan nautinnollisin juoksu. Toisen lähdön aloitin sitten kunnolla hitaammin ja se tuntuikin paremmalta vauhdilta.
Kisan pointtihan on siinä miten kuluttaa nuo ajat lähtöjen välillä. Mitä nopeammin menet kierroksen sitä enemmän on lepoaikaa ennen seuraavaa lähtöä. Mullahan ei ollut kuin yksi puolitoistatuntinen siinä välissä ja siinäkin tahtoi tulla aika pitkäksi. Syödä pitää ja juoda ja palautua ja levätä mutta ne pitää tehdä fiksusti. Aktiivista palauttelua, jos vaan makaa nurtsilla reporankana ei seuraava startti tunnu kivalta. Noiden taukojen merkityshän korostuu mitä useamman startin teet.
Energiaa pitää saada ja siinäkin on kokemattomalle vaaransa miten tankkaa.
Taitolaji tuo syöminen, mitä pidempi reissu niin ravinnolla on sitäkin isompi merkitys. 

Kuinkas sitten ollakaan toisen kiekan aikana jo ennen puoliväliä alkoi pohkeissa tuntumaan siltä ettei krampit ole kaukana. Piti edetä vähän varovaisemmin, loppu oli kyllä aikamoista räpeltämistä. Vähän väliä piti hidastaa vauhtia ja ihan viimeiset pari kilsaa meni vähän väliä kävellessä ja vielä viimeinen pieni mäennyppäre jossa sitten jo tuntui reidessä asti. Onneksi kassinpohjalta löytyi kompressiosäärystimet että pääsi edes autonrattiin...aamulla oli jaloissa kyllä semmoset jumit että voin vaan kuvitella miltä muista on mahtanut tuntua kun aikanaan ovat pysähtyneet.

Taisi viikon kovat treenit vähän vaikuttaa. Valmistautuminen ei ihan ollut kohdillaan, ensi vuonna paremmalla menestyksellä. Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa. Jotenkin ajattelin yrittää uudestaan paremmalla menestyksellä.Hieno ja hyvin järjestetty kisa, mahtava porukka ja fiilis. Järjestäjänä toimi KPK/247 paikallinen alajaosto, muutama aktiivihenkilö, Keli oli aurinkoinen vaikkakin turhan lämmin, reitti mukava. Näiden kahden kierroksen ajan pääsi vähän tutustumaan tuohon pöljään ultraporukkaan. Mahtavaa kertakaikkiaan...Ei siis paskempi päivä.

Tulipa siinä tehtyä viikonlopun pitkä lenkki, 26 km.

Juomapiste maitolaiturilla

Nyt muutaman pidemmän kisan varrella olen huomannut
 että juoksu kulkee vasta kun on kunnon eväät...

Nyt ollaankin sitten matkalla kohti seuraavia koitoksia. Yhteistyö pt:n kanssa sai jatkoa. Tavoite siis syyskuun 42,195 k. Alunperin soppari oli kolmeksi kuukaudeksi ja se olikin hyvä ajanjakso. Kun puheeksi tuli mahdollinen jatko niin eihän sitä tarvinnut pitkään miettiä. Tavoitteet pysyy ajantasalla kun joku seuraa miten treenit sujuu ja potkii muutenkin uusiin sfääreihin. Lenkillä tulee käytyä ja tehtyä kiltisti treenit. Eipä luulisi tulevan sellaisia totaalisia taukoja kuin normaalisti loma-aikaan...se vaikuttanee myös siihen mitä lappaa suuhunsa..

Tiistaina pakkasin treenikassiin kamat kun lähdin aamulla töihin, päivä oli sateinen joten varusteet oli sen mukaiset. Sattuneista syistä pääsin juoksemaan vasta illalla ja aikalailla lämpimässä ja aurinkoisessa kelissä. Hieman tuli lämmin pitkissä trikoissa. Tarkoitus oli juosta peekoota kolme varttia, matalalla sykkeellä siis. Jouduin tosissaan tekemään töitä että syke pysyisi alhaalla eikä se oikein sitten luonannutkaan...

No keskiviikkona oli tarkoitus tehdä kilsan testijuoksu pk-sykkeellä, max. 130. Se nyt ei ollenkaan luonannut kun syke heitteli ylös ja alas ihan ihmeellisesti. Vauhti ei tosiaankaan ollut hurja. Tutkin vähän netistä mistä saattaisi johtua, ehkäpä sykevyö oli liian löysällä sillä seuraavana päivänä kun lähdin lenkille jouduin kiristämään sitä aikalailla. Pitää myös pestä sykevyö kunnolla ja saippualla, luin jostakin...katsotaan auttaako.

Jalkoihin haettiin myös jerkkua rappustreeneistä yms. Tuntui...

Perjantain treeni olikin taas lyhyitä vetoja, 5x200 ja peekoot alle ja päälle, nyt alun lämmittelyssä oli jo sykkeetkin kohdillaan.

Niin ja sunnuntain pitkis siis tehtiin lauantaina, 2x13 km.

Viisas päätös olisi ollut jättää perjantain vedot tekemättä, en kuitenkaan silloin vielä ollut varma osallistumisestani seuraavana päivänä.

Maanantaina pitkästä aikaa kävin fillarilla töissä. Se ainakin oli perus peekoota ja tosi matalalla sykkeellä. Tarkoituksella menin pienellä vaihteella maisemista nauttien. Työmatkani on suuntaansa n. 18,5 km.

Loppi Extreme ja Himostrail ovat nyt seuraavat etapit, vaihteeksi polkujuoksua. Himostrailille saa 10 prossan alennuksen koodilla "Takomorunners" tarjous on voimassa ensi lauantaihin saakka. Kyytiin mahtuu jos on kiinnostusta lähteä mukaan.

Mitä enemmän on miettinyt Lattomeren saavutuksia, sitä enemmän se on ruvennut potuttamaan.