Lyttylän Pirunpesä ja elokuisen yön viettoa

Syksy on jo ihan tuossa tuokiossa vaikka vielä on kelit olleet aikalailla kesäisen lämpimiä. Vietettiin kamun kanssa Suomen Luonnonpäivää missäs muuallakaan kuin  metsässä ja meren äärellä. 

Alunperin oli tarkoitus viettää viikonloppua "Viidentähden hotellissa" metsän keskellä. Päädyimme kuitenkin omatoimiseen majoitusviikonloppuun.  Suomen Luonnonpäivän kunniaksi me lähdimme pienelle retkelle tutustumaan erääseen lähiseudun  luonnonmuistomerkkiin.

Lyttylän Pirunpesä on maantieltä vain kilsan päässä, silti en sinne koskaan ole eksynyt. Polun alkua ei ole merkattu joten pitää tietää sellaisen olemassaolo löytääkseen paikan. Facebookiin on perustettu ryhmä nimeltään ”Satakunnan luontoliikkujat” jonka nimikin kertoo millaisesta ryhmästä on kyse. Sieltä ollaan bongattu vinkkiä moneen muuhunkin luontokohteeseen.

Koska kohde oli meille molemmille uusi ehdittiin jo funtsia kannattiko näin lyhyelle reissulle edes lähteä. Otettiin eväät mukaan niin saataisiin ainakin kuksakaffeet luonnossa. Kun päästiin lohkareiden luo niin näky oli kyllä mahtava. Vaarallisen ja muutenkin arveluttavien näköisten kolojen ja kivien ja onkaloiden tutkiminen olikin ihan hauskaa. Uskaltauduttiin jopa joihinkin luoliin laskeutua. Sopivan turvallisessa kohdassa pidettiin evästauko. Meillä meni kohteessa pitkälti toista tuntia. Mielenkiintoisia koloja. Siellä riittää tutkittavaa useammankin retken kohteeksi. Ei todellakaan pienten lasten tai huonojalkaisten paikka.

"Pirunpesä on siirtolohkare, joka on kulkeutunut paikalleen Lyttylän metsään jääkauden aikana. Lohkare on hajonnut ja siitä on muodostunut laajalle alueelle pieniä luolia ja kivikasoja.

Röykkiön ylin huippu ylettyy arviolta kymmenen metrin korkeuteen. Pirunpesä on uusimpien mittauksien mukaan Suomen kolmanneksi pisin luolasto. Pituutta sillä on jopa 70 metriä.

Pirunpesän nimi mainitaan jo 150 vuotta vanhoissa kartoissa. Paikka on saanut nimensä, kun entisaikojen ihmiset eivät osanneet selittää, mistä mokoma kivi luolineen on paikalle eksynyt. Paremman selityksen puuttuessa he luulivat, että maahiset ja peikot ovat rakentaneet itselleen asuinsijoja ja niinpä he nimittivät tämänkin paikan Pirunpesäksi." 

Kuvaus löytyi täältä : https://retkipaikka.fi/ 

Reissun jälkeen suuntasimme Reposaareen mökkeilemään. Mukana oli makuupussit sillä tarkoitus oli nukkua yö ulkona. Teimme makuupaikan laavuun ja aamulla oltiin oikein tyytyväisiä. Sanoinkuvaamattoman rauhallinen ja hiljainen elokuun yö. Ei hiiskahdustakaan, ei itikoita eikä lintujen tai muidenkaan otusten rapinaa. Ihan taianomaista. Olimme saaressa ja merikin oli aivan tyyni. Kuuntelin nimittäin vähän väliä sillä vanhan kroppa kärsi kovasta alustasta, olisi edes tyynyt pitänyt olla pieluksena. Mutta kaikenkaikkiaan hieno kokemus jota monasti on suunniteltu mutta nyt toteutettiin sillä olihan #nukuyöulkona.

Sijoitin muuten viimetipassa Tokmannin "vaeltaja" merkkiseen makuupussiin, 12 euroa. Hyvä ostos, ainakin tällä kertaa tarkeni oikein hyvin. Lämpötila yöllä  taisi olla yli 10 astetta joten ei muutenkaan ollut kylmä yö. Ainakaan siellä makuupussissa.

Sunnuntairetki Joutsijärvelle

Viime sunnuntaina retkeiltiin hieman useamman kaverin kanssa. Matkassa oli kuusi innokasta luontoilijaa. Sunnuntain (pitkä juoksu) pk-lenkki vaihdettiin patikkaretkeen Joutsijärvelle. Todellakin rennompaa liikkumista. Matkaan lähdettiin Tammen tilan leirikeskukselta. Tälläkin kertaa huolehdittiin turvaväleistä ja ajankohtaisista ohjeistuksista, joten jokainen ajeli paikan päälle omalla autolla ja poluille lähdettiin harvassa jonossa.

Alunperin suunniteltu koko järven kierros jätettiin myöhäisempään ajankohtaan ja nyt ajateltiin patikoida n. 10-15 kilometrin verran. Koska päivästä tulisi kuitenkin vähän pidempi, oli reppuun pakattava enemmän evästä (varmuuden vuoksi) ja myös lämmintä vaatetta. Aurinko paistoi mutta aikaisin aamulla oli jonkin verran ollut myös pakkasta niin piti  varustautua lämpimästi. No eihän sitä pitkälle päästy kun piti jo keventää vaatetusta, metsään ei tietenkään tuuli osunut. Sitten taas taukopaikalla piti pukea kaikki varavaatteet uudestaan päälle ettei tule kylmä.

Mukana oli myös ihan oma Retkikamu sekä treenikavereita. Joillekin taisi olla ihan ensimmäinen vastaavanlainen patikkaretki. Luonto pisti kyllä parastaan, maisemat oli todella ihania ja aurinko teki maisemista vieläkin hienompia. Pitkän matkaa patikoitiin metsässä ilman vastaantulijoita. Mitä lähemmäs ensimmäinen makkaranpaistopaikka tuli, rupesi poluilla liikkumaan myös muita ulkoilijoita. Paljon oli lapsiperheitä. Koska ensimmäisellä nuotiopaikalla oli aikalailla täyttä, jatkettiin matkaa Hiivaniemen laavulle.

Nälkä rupesi kurnimaan monen vatsassa kun lähestyttiin nuotiopaikkaa. Eipä mikään yllätys, oltiinhan jo tovi kuljettu. Toinen nuotiopaikka oli käytössä joten siirryttiin vähän sivummalle, missä oli varsinainen laavu ja tulipaikka. Nopeasti saatiin tulet siihen kuntoon että sai vesipannun tulelle ja makkaratkin suht pian tikun nokkaan savustumaan.

 

 Sinappi oli mulla jäänyt kotiin  mutta onneksi sain kaverin tuubista. Minä taas tarjosin toiselle ylimääräisen makkaran. Meidän perässä tuntui saapuvan tasaiseen tahtiin muitakin ulkoilijoita, joten annettiin tilaa seuraaville ja lähdettiin keventynein repuin takaisinpäin. Tuuli oli ilmeisesti vähän vaihtanut suuntaa joten oli erittäin hyvä että matkassa oli ylimääräistä vaatetta.

Aamulla oli sen verran kylmää että monessa kohtaa oli jäätä ja järvelläkin oli useita pilkkijöitä. Se kyllä meitä hirvitti sillä jäisestä järvestä lähti epäilyttäviä ääniä. Onneksi pilkkijät olivat lähteneet kun tultiin takaisin.

Koska  maasto paikoin oli jäässä, ei siitä johtuen ollut siis märkää. Polut olivat helppokulkuista, pitkokset muutamassa kohtaa liukkaita. Maisemat olivat mahtavat, oli polkua ja metsätietä, kivikkoa ja juurakkoa ja pitkoksia. Pitää retkeillä uudestaan kun on vihreää sillä silloin varmaan on vielä hienompaa. 

Huomasi kyllä jo iltapäivällä että ihmisiä liikkui ihan ruuhkaksi asti. Päivä oli tietenkin aurinkoinen, mikä houkutteli ulkoilijoita, mutta luulen että korona oli saanut liikkeelle paljon sellaisiakin jotka eivät yleensä lähde patikoimaan. Hienoa että ihmiset ovat löytäneet Suomen mahtavan luonnon ja meidänkin lähialueen metsät, eivätkä heti suuntaa ns. "merta edemmäs kalaan", vaan tutustuvat lähiseutuihinsa. Satakunnan metsistä löytyy aivan upeita reittejä jota todella vetävät vertoja isoimmille kansallispuistollekin. Yyterissä ainoastaan tasaisesta maastosta huomaa ettei ihan Lapissa ollakaan...

Patikointiretkeen meni aikaa 4  tuntia, tauot poislukien  ja kilometrejä kertyi n. 13. Päivän retki siis.

Tänä kesänä varmaan ehtii Joutsijärvelle uudestaankin, aivan upea paikka !

Kirkkoniitun laavulla makkaranpaistossa

Eräänä aurinkoisena perjantai-iltapäivänä suunnattiin Retkikamun kanssa kohti maaliskuun haastetta.

Lähialueelta löytyi mielenkiintoinen kohde, josta nyt kylläkin oli tarkoitus tutkia vain osa. Myöhemmin pitänee kiertää reitti kokonaan.

Määränpääksi otettiin Kellahden, Ahlaisten retkeilyreitin varrella oleva Kirkkoniitun laavu. Meneillään olevasta epidemiasta johtuen tehtiin treffit Porin satamatien varteen ja siitä lähdettiin patikoimaan, turvaväliä noudattaen. Keli oli aurinkoinen mutta lopulta aika kylmä, joten hieman enemmän olisi pitänyt pukeutua. Aurinko onneksi lämmitti eikä metsään tuullut.

Oltiin etukäteen tutkailtu karttaa, ei ihan paras mahdollinen, mutta riittävä.  Tämän vuoden aikana on kuulemma tulossa kunnon kartta koko reitistä.

Reitin alku löytyi hyvin ja opasteita oli matkan varrella, ainoastaan loppupäässä jouduttiin vähän arvailemaan oikeaa suuntaa. Retkikamu on puna-vihersokea ja tälläkin kertaa oli puissa punaiset maalitilkut. Jotenkin sanoisin että saattaa olla haasteellista havaita punainen väri maastossa. Ollaan tuohon törmätty monasti ennenkin.

 

Alkupätkä oli metsätietä ja aika haasteellista polkua sillä puita oli paljon kaatunut ristiin rastiin. Ei ihan jokaiselle sopivaa maastoa. Kun päästiin varsinaiseen metsään asti oli ympäristö todella hienoa, kalliota ja varpuja ja mättäitä jne. piti hidastaa vauhtia että ehti nauttia ympärillä olevasta metsästä. Aurinko pilkotteli hienosti puiden lomassa. Yhden erikoisen huomion teimme. Reitti sivusi tuulimyllyjä, joita on tuossa kohtaa todella paljon. Aikamme ihmeteltyämme taustalta kuuluvia ääniä tajusimme, että nehän tuleekin noista tuulimyllyistä. Nyt ymmärtää kyllä ihmisten huolen myllyistä. Metsän hiljaisuudesta ei ollut tietoakaan. Myöskin nyt kun aurinko paistoi puiden väleistä, tuli lapojen liikkeistä isoja varjoja jotka välkehti silmännurkassa. Migreeniin taipuvaiselle voi olla ikävää.

Annetaan kuitenkin reitille uusi mahdollisuus ja seuraavalla kerralla lähdetään toiseen suuntaan.

 

Polun alusta meni nelisen kilometriä laavulle. Siellä pistettiin nuotioon tulet ja grillattiin makkarat. Pienellä aukealla oli laavu jossa tulentekopaikka, puuvarasto jossa oli myös puita. Patikkapolku jatkui eteenpäin ja siellä näkyi olevan myös huussi. Siistissä kunnossa kaikki, laavulle pääsee myös autolla. Mukava paikka ja sopii vaikka lapsiperheillekin, vasinkin jos menee autolla paikan päälle.

Kuksasta tietenkin nautittiin retkikaffeet ja syötiin muutkin eväät että jaksettiin patikoida takaisinkin. Samaa reittiä lähdettiin takaisin ja niinkuin aina metsäpoluilla, sama reitti toiseen suuntaan on ihan erillainen kuin mennessä.

Retkelle tuli tänään pituutta 8 kilometriä ja aikaa saimme kulumaan evästauko poislukien 2,5 tuntia.

 

Näinä erikoisina aikoina kun yritetään olla ja elää niin ettei viirukset leviä, on välillä haasteellista pitää huolta itsestään ja myös lähimmäisistään. Luonto on ihanteellinen paikka lähteä rauhoittumaan. Jos ei uskalla yksin lähteä vähän oudoimmille poluille, aina voi ottaa ystävän mukaan, kunhan huolehtii omasta ja kaverin turvallisuudesta. Metsässä on tilaa kulkea parin metrin välein ja ääntä kyllä mahtuu. Jos siellä sattuu törmäilemään muihin metsätyyppeihin, niin voihan sitä piipahtaa hetkeksi jollekin pienemmälle sivupolulle tutkailemaan mihin se mahtaa johtaa.

 

Reppuun vaan mukaan hyvät eväät, lämmintä vaatetta ja avoin mieli. Nyt ei  ole kiire mihinkään.

Aurinkoinen retkipäivä Kalviikin luontopolulla

Helmikuun luontopolkuhaaste patikoitiin eräänä maanantaina. Päivät on sen verran pidentyneet että kun iltapäivällä pääsi matkaan niin hyvin ehti valoisaan aikaan poiskin poluilta.

Nyt suuntana oli Noormarkussa Kalviikin luontopolku. Ei pitkä, n.2,5 km mutta arkipäivänä sopivan mittainen.

Heti ensivaikutelma vaikutti hyvältä ja mielenkiintoiselta, hyvin varustettu metsästysmaja jossa voisi joku kerta viettää enemmänkin aikaa. Kuivia puita puuvarasto täynnä. Ovensuussa oli tiedote miten majalla käyttäydytään ja vapaaehtoisesti voi maksaa kympin käyttömaksun ja siinä oli myös tilinumero. 

Tällä kertaa ei ollut grillimakkaraa mukana joten  vain ihasteltiin paikan runsasta varustelua ja juotiin kahvit ja syötiin eväsleivät ja sitten suunnattiin luontopolulle. 

Alku oli todella märkää, suopursujen valtaamalla alueella luikersi kapea polku ja todellakin piti katsoa mihin askeleensa asettaa ettei kengät kastuisi. Onneksi oli kuitenkin vedenpitävät maiharit jalassa, muuten olisi sukat olleet todella märät.

Kun päästiin vähän eteenpäin ja polkukin nousi jo hieman ylemmäs  kalliolle oli maastokin ihan kuivaa. Ympäristö oli mukavan kivistä ja kalliosta, metsäpohja jäkälän peitossa. Koko perheen reissuun ehkä liian teknistä ja haastavaa, meille oikein passelia.

Vanha kivipyykki

Päivä oli aurinkoinen joten luontopolku kyllä oli todella upea. Jossain vaiheessa vastaan tuli luontotorni jossa tietenkin piti käydä ihastelemassa maisemia. Pieni torni mutta korkea, vähän hirvitti sinne kiivetä mutta kyllä kannatti. Takaisin tullessa tornin juurella syötiin taas retkieväitä.

Polun varteen oleviin opaskyltteihin oli panostettu

Reitti oli kivasti ns. ympyräreitti ja kun  päästiin takaisin lähtöpaikkaan kiivettiin sielläkin tutkailemaan maisemia korkealla kiven päällä sijaitsevaan vähän pienempään tähystystorniin.

Yllättävän kivoja ja mielenkiintoisia paikkoja lähialueilta löytyykin.

Varsinaiseen patikoimiseen meni aikaa 1.40 min ja matkaa ei tullut kuin kolmisen kilometriä. Mutta pääasiahan on matkasta ja maisemista nauttiminen, sekä myös hyvistä eväistä.