Villasukkajuoksua

Kerrankin viikkoon mahtuu ihan kunnon talvilajeja. Lumitöitä, hiihtoa ja villasukkajuoksua. Joo, kaikkea sitä pitää kokeilla. Latuja löytyy kerrankin niin monesta paikkaa että on ihan valinnanvaraa. Viime vuonna ei tarvinnut suksiin edes koskea joten tämä on ihan luksusta! On sitä sitten hiihdeltykin. Sillä korvaa hyvin pk-lenkit, mutta kuitenkin olen hiihtänyt ilman suorittamista tai sykkeisiin tuijottamista. Parasta kun on päässyt ladulle. Niitä olenkin lykkinyt sillä mielellä että nautitaan nyt kun voidaan. Mukana on miltei aina ollut termarissa kuumaa juotavaa, jota voi sitten sopivan paikan tullen nauttia. Sekä hyvää hiihtoseuraa.

Pertsa, tällainen uusvanha laji jumittaa myös kroppaa erilailla pitkästä aikaa. Parin ensimmäisen reissun jälkeen kyllä jo paikatkin tottui, mutta huomaan silti että nyt tarvitaan vähän erilaista kehonhuoltoa.

En ole ollenkaan varma pitääkö olkapääni tästä lajista. Toivotaan että jumi ei johdu hiihtämisestä. 

Viime viikkoon mahtui useampi kerta lumitöitä, se on hauskaa puuhaa. Puolen tunnin kolaus menee jo kuntoiluna. Sitä silloin tällöin. 

Tiistaina tunti lihaskuntotreeniä. Juoksijan kuntopiiri, se tuntui kivalta kropassa parinakin päivänä. Keskiviikkona porukalla vauhtileikittelyä kirpakassa  14 asteen pakkaskelissä. 51:26, 7.4 km ja sykkeet 139/160. Perjantaina wattipyörätreeni. 5 x 6 min vetoja, (ftp 95%) Alku- ja loppuverrojen kanssa 70 min.

Lauantaina ihan aurinkoisesta pakkaspäivästä nauttimista koiran kanssa, tunnin verran reippailua. Sitten illemmalla kokeilin ihan uutta muoti-ilmiötä, eli villasukkajuoksua!  Tein vain 25 minuutin kokeilun, kilsoja tuli 2.65 avg 124 bpm. Se oli ihan hyvän pituinen, hangessa olisi ehkä kirmaillut pidempääkin. Huomasi jo illemmalla jalkaterissä että niillä oli tehty jotain uutta. Onneksi olin kerrankin järkevä enkä päästellyt ihan mielin määrin. Laitoin kaksien villasukkien alle juoksusukat, yhtään ei jalat palelleet vaikka pakkasta oli 10 astetta. Voisin lähteä uudestaankin. Sen pitäisi vaan suunnitella niin että pääsisi suoraan sellaisille poluille jossa on lunta, jo tallatut ja kovat pohjat voi kipeyttää jalat aika nopeaan. Nyt juoksin kotoa ensin kovahkolla alustalla kilsan verran metsän reunaan. Vaistomaisesti askel muuttui päkiävoittoiseksi ja jotenkin varovaiseksi. Hangessa meno oli huomattavasti rennompaa.

Sunnuntaina sitten hiihtoladulla 2 tuntia ja kolme varttia ja siihen päälle pari kaffetaukoa. Matkaa tuli n.15 kilometriä. On ihan parasta. Illalla vielä ihan vartavasten hiihtäjälle suunnattu joogaharjoitus, 70 min. 

Nyt on taas pitänyt myös taistella itsensä kanssa miten treenata. Juoksemaan kovin tekisi mieli. Hiihtää nyt pitää kun on mahdollisuus. Molemmatkin siinä samalla menisi mutta yritän malttaa mieleni. Viisasta...muuten menee vanha nainen ihan hunningolle.

Paineitako....

Liikaa pakkasta. Liikaa liukasta. Liikaa sadetta. Liikaa saliharjoittelua. Liikaa potkuja. Liikaa lihaskuntoa. Liikaa treeniä. Liikaa laiskuutta. Liikaa vauhtia. Liikaa vaatteita. Liikaa painoa.
Liikaa paineita ?

Viime aikoina ei oikein juoksu ole kulkenut toivomallani tavalla. Olin muutaman päivän flunssassa ja vei yllättävän pitkään ennenkuin siitä kokonaan tervehtyi. Luulin jo olevani kunnossa mutta pari juoksulenkkiä osoitti että vielä pitää levätä,  Olen ollut nyt hieman armollisempi itselleni ja tehnyt vähän rauhallisempia lenkkejä. Onhan tässä vielä kolme kuukautta aikaa.
Salilla olen keskittynyt myös kehonhuoltoon hiittitreenien vastapainoksi.

Tällä viikolla olin parikin kertaa Porinmetsässä maastolenkkiä juoksemassa ja ne jo tuntuivat mielekkäämmiltä. Ensimmäiset kilometrit oli aika puurtamista mutta sitten kummasti askel kevenee. Jotenkin metsälenkki käy aina ihan meditatiivisesta treenistä. Siellä metsän puiden seassa alkaa endorfiinit hyrräämään !

Mielenrauhaa

Polkujuoksua metsässä

Tänään taasen oli aivan täydellinen ulkoilupäivä, pakkasta ei juuri ollenkaan, aurinko paistaa ja luntakin niin paljon että Yyterissäkin on ladut kunnossa. Päätin ekaa kertaa sitten toissavuoden testata miten suksi luistaa. Lenkki vierähti liki parituntiseksi. Aivan upeaa. Tällä tuli korvattua viikon pidempi juoksulenkki. Aikomus olisi huomennakin käydä samanmoinen reissu sivakoimassa.

Tänä vuonna on ahkeraan kudottu villasukkia. Muutamat olen ehtinyt saada valmiiksi ja nyt olen todennut että sain siitä myöskin kipeän olkapään. Liikaa siis sukkiakin...
Villalankoja on valmiina odottamassa kun taas rupeaa tikuttamaan. Siinäkin pitää vaan ottaa rauhallisempi tahti.

Räsymattosukat itselleni, lankana seiskaveikka viidakko ja raita

Nämä meni lahjaksi, seiskaveikka raitaa ja yksiväristä

Seuraava projekti

Ensiviikolla pidän lomaa ja suunnittelin liikkuvani, juoksulenkkejä pitäisi saadaa tehtyä. Nyt kyllä näyttää siltä että ne voisi vaihtaa myös hiihtämiseen. Sama se onko metsässä suksien tai juoksulenkkarien kanssa. Yhtäläillä ympäristö rentouttaa ja pistää mielen korkealle,  kummassakin lajissa.
Mielenrauhaa. Flow.

Hiihto saattaa loppua lyhyeenkin, riippuen keleistä. Silloin siitä pitää nauttia kun on mahdollisuus.