Siirry pääsisältöön

Yyterin uudet kuntoportaat


Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille.



Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin. 

Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät.

Keskiviikkona päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnolla, ihan nauratti. Pauke kuului vielä illalla kun venytteli lapoja. Todella hyvä tunnin treeni!



Torstaina kevyttä juoksua 1:33, 9.5 km avg 121 bpm. Kävin samalla tsekkaamassa miten Yyteriin rakennettavat kuntoportaat edistyvät. Siellä tehtiin viimeistelytöitä joten en sitten vielä alkanut niitä ramppaamaan. En tiedä mikä portaiden viralliseksi nimeksi tulee, ne sijaitsevat Keisarinpankilla joten Keisarinportaat sopisi nimeksi.

Perjantaina sitten suuntasin portaisiin heti kun sain työt päätökseen. Lähdin kotoa aikalailla neljältä, tein alkuverran siinä mennessä, parin kilsan lämmittely. Portailla olin vähän ennen puolta, viideltä jo oli pimeää. Sain kuitenkin tehtyä hyvän treenin vaikka palauttelulenkillä en enää mennyt metsän kautta, sillä eipä ollut lamppua mukana. Portaiden alapäässä oli hyvä valo, se ei vaan riittänyt. Toivotaan että sinne tulee parempi valaistus vielä. Treeniin meni aikaa 1:22, kilometrejä tuli 5,5 ja sykkeet 122/152. Tein muutamia simppeleitä kolmen liikkeen sarjoja portaissa, poislähtiessä kyllä jalat tutisi mukavasti. Porrastreeniäkään ei ole tullut tehtyä pitkään aikaan. Vajaa pari kilsaa loppuverraa kotiin hölkötellen.


Treeni oli tehokas, sillä varsinkin pohkeet jumissa jo kolmatta päivää ja ihan kunnolla.

Lauantaina aamulla uintia, se varmaan vähän auttoi jalkojen palautumiseen. Tunti pelkkää käsitreeniä, tuotti muuten tulosta. Sanoisin että osasin pyöritellä oikein. Itselläkin kiva fiilis kun tuntui ihan siltä että opin jotain.

Sunnuntaina olikin todella upea ulkoilukeli. Lähdin ystävän ja parin koiran kanssa kävelylle. Sattui olemaan tyttären koira yökylässä. Kaksi tuntia ja n. 8.5 km. Eipä uskoisi että marraskuussa on näin leppoisaa keliä. Kahvitkin juotiin vielä ulkoterassilla auringonpaisteessa ja hyvin tarkeni. Isänpäiväjutuissa menikin loppupäivä, joten illan spinni jäi suosisti väliin. 



Marraskuu on pian puolivälissä ja kelit ovat olleet upeat. Yllättävän lämmintä ja aurinkoista. Lämpötila on huidellut kympin vaiheilla joten hyvin on tarkentunut. Mahtavia syksykelejä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...