tiistai 17. marraskuuta 2020

Marraskuista Maastopyöräilyä

Viikon ensimmäinen päivä oli vielä marraskuun päiväksi poikkeuksellisen lämmin, aurinko paistoi joten ruokatunnilla oli lähdettävä ulos. Päivän juoksutreeni tuli hoidettua samalla kun lakisääteinen lounastauko. Martta oli taas ikionnellinen kun pääsi kirmaamaan vapaana metsään. Yleensä menen hänen kanssaan metsäreiteille, jossa voi koirankin pitää vapaana. 

Maanantain kalenterissa oli siis kevyt palauttava juoksulenkki. Metsälenkki Martan kanssa, 59:25, 5.75 km  avg 119 bpm.

Tiistaina tasavauhtista kovaa. Siten sopivasti, ei täysillä. Siitä tulikin todella hyvä lenkki, jäi oikein kiva olo sillä kun se oli tehty tuntui siltä ettei olisi edes juossut. No olikohan se siis huono lenkki jos ei missään tuntunut.. Juoksu tuntui huomattavasti paremmalta kuin viimeksi samainen lenkki. Nyt keskityin oikeaan hengittämiseen ja se todella auttoi. Alkuverran jälkeen 5 kilsaa sykkeillä 149-154. Vauhdit 5:30-5:42. Yhteensä tuli 50 min, 7.6 km ja sykkeet 136/154. Hyvä treeni.

Keskiviikkona tunnin voimatreeni sisähallissa. 

Torstaina vuorossa uintia. Nyt olen jo siinä vaiheessa että uinnissakin teen vetoja ! 10 x 25 m reippaasti, ihan hauska treeni ja menikin nopsaan. Alkuverraa 300 m ja loppuun 200m, olihan sitä kuitenkin uitava sen verran enemmän että sain edes kilsan täyteen. Perjantaina lepopäivä . Alunperin olin suunnitellut meneväni lauantain pitkälle lenkille treeniporukan kanssa. Suunnitelmana 25-50 km. Jätin sen kuitenkin väliin, jotenkin selittelin itselleni että säästelen alaselkää joka on vähän vaivannut.


Lauantain juoksu siis jäi tekemättä joten menin perinteisesti uimaan. Treeni oli tällä kertaa vähän erilaista mutta todella hauskaa, unohtamatta sitä tekniikkaa. 

Iltapäiväksi oltiin suunniteltu maastopyöräilyä Yyteriin. Pyöräilijöitä oli lopulta kuusi kappaletta, päivä oli hieman sateinen mutta metsässä ei pieni tihku haitannut. Koska maasto on minulle kovinkin tuttua, ohjasin letkaa pitkin poikin, pääosin helppoja neulaspolkuja. Itsenikin yllätti muutamassa kohtaa todella valtavat mutalammikot. Niistä päästiin mukavasti kyllä läpi, kura roiskui mutta sehän kuuluu kuvaan! Parissa kivassa kohdassa pysättiin ja nautittiin hienosta päivästä. Vein porukan myös löytämääni lounaspaikkaan. Siis polun varressa olevaan "kurrenbaariin", joku on myrskyn kaataman puun pilkkonut kivasti penkeiksi ja pöydäksi. Mainio paikka eväshetkeen! Päivä oli vähän harmaa ja sateinen niin hämäräkin tulee nopeaan. Ennen reissuun lähtiessäni hain kauan pientä lisäjuttua jolla saisin otsalampun pyöräntankoon kiinni. Löytyihän se viimein. Minulla rupeaa jo olemaan aikamoinen valikoima kaikkea lisäklipsiä ja johdonpätkää, latauskaapelia yms. Välillä ei oikein tiedä mikä kuuluu mihinkin kojeeseen.  Onneksi siis oikeat nippelit löytyi niin sain testattua niitä. Loppumatkasta meinaan oli jo sen verran pimeää että lamppu oli ehdoton. Tietenkin takana oli asiaan kuuluva punainen valo. Kun pääsin kotiin piti lampun valossa viruttaa isoimmat kurat pyörästä. Matkaa kertyi parinkympin verran.



Sunnuntaina vaan mummuteltiin ja vietettiin 2 ween ja äitinsä synttäreitä. Maanantaina kehonhuoltoa ja joogaa online.

Tiistaina tasavauhtinen reipas juoksulenkki. Päivä oli vähän kiireinen joten pääsin lenkille vasta illalla. Kiva lenkki otsalampun kanssa, keli oli hapekas ja kostea. 1:19:26, 10 km sykkeet 127/142. 


maanantai 9. marraskuuta 2020

Yyterin uudet kuntoportaat


Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille.



Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin. 

Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät.

Keskiviikkona päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnolla, ihan nauratti. Pauke kuului vielä illalla kun venytteli lapoja. Todella hyvä tunnin treeni!



Torstaina kevyttä juoksua 1:33, 9.5 km avg 121 bpm. Kävin samalla tsekkaamassa miten Yyteriin rakennettavat kuntoportaat edistyvät. Siellä tehtiin viimeistelytöitä joten en sitten vielä alkanut niitä ramppaamaan. En tiedä mikä portaiden viralliseksi nimeksi tulee, ne sijaitsevat Keisarinpankilla joten Keisarinportaat sopisi nimeksi.

Perjantaina sitten suuntasin portaisiin heti kun sain työt päätökseen. Lähdin kotoa aikalailla neljältä, tein alkuverran siinä mennessä, parin kilsan lämmittely. Portailla olin vähän ennen puolta, viideltä jo oli pimeää. Sain kuitenkin tehtyä hyvän treenin vaikka palauttelulenkillä en enää mennyt metsän kautta, sillä eipä ollut lamppua mukana. Portaiden alapäässä oli hyvä valo, se ei vaan riittänyt. Toivotaan että sinne tulee parempi valaistus vielä. Treeniin meni aikaa 1:22, kilometrejä tuli 5,5 ja sykkeet 122/152. Tein muutamia simppeleitä kolmen liikkeen sarjoja portaissa, poislähtiessä kyllä jalat tutisi mukavasti. Porrastreeniäkään ei ole tullut tehtyä pitkään aikaan. Vajaa pari kilsaa loppuverraa kotiin hölkötellen.


Treeni oli tehokas, sillä varsinkin pohkeet jumissa jo kolmatta päivää ja ihan kunnolla.

Lauantaina aamulla uintia, se varmaan vähän auttoi jalkojen palautumiseen. Tunti pelkkää käsitreeniä, tuotti muuten tulosta. Sanoisin että osasin pyöritellä oikein. Itselläkin kiva fiilis kun tuntui ihan siltä että opin jotain.

Sunnuntaina olikin todella upea ulkoilukeli. Lähdin ystävän ja parin koiran kanssa kävelylle. Sattui olemaan tyttären koira yökylässä. Kaksi tuntia ja n. 8.5 km. Eipä uskoisi että marraskuussa on näin leppoisaa keliä. Kahvitkin juotiin vielä ulkoterassilla auringonpaisteessa ja hyvin tarkeni. Isänpäiväjutuissa menikin loppupäivä, joten illan spinni jäi suosisti väliin. 



Marraskuu on pian puolivälissä ja kelit ovat olleet upeat. Yllättävän lämmintä ja aurinkoista. Lämpötila on huidellut kympin vaiheilla joten hyvin on tarkentunut. Mahtavia syksykelejä.



sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Polkujuoksukoulu lamppulenkillä


Olen pitkään toivonut meidänkin seudulle polkujuoksuvalmennusta. Polkujuoksusta on tullut kovin muodikas laji ja siellä täällä pitkin Suomen maata on syksyllä alkanut polkujuoksukouluja. Niille on tuntunut olevan myös kova kysyntä. Aiemmin syksyllä bongasin nyt täällä meilläkin päin yhden polkujuoksukoulun! Mietin kyllä hetken mitä teen, olin juuri sitoutunut keväälle asti kestävään valmennukseen. Olen huomannut olevani joskus vähän extemporeemummu joten ilmottauduin sitten tuonnekin. Kesto oli vain runsaan kuukauden, 6 kertaa joten eipäs se paljon haitannut muuta treenaamista. Toi vaan mukavaa vaihtelua tekemiseen.


Koulu on nyt takana ja oli todella kivaa, opettavaista, hyödyllistä ja antoisaa. Vähän sellainen intensiivikurssi polkujuoksun saloihin. Vaikka olen pitkään juossut poluilla ja maastossa, ei tuo tuntunut yhtään turhalta. Huomasin että liian helpoilla neulaspoluilla juokseminen on tehnyt askeleen vähän varovaiseksi. Nyt sain runsaasti oppia mm. tekniikasta joten pitää vaan lähteä hiomaan niitä tuonne metsään.

Kurssi oli tekniikkapainotteinen. Alkuun kerrattiin mm. varusteita ja erilaisten vammojen/vaivojen ehkäisyä ja hoitoa, kehonhuoltoa yms. Peruskestävyyttä, vauhtikestävyyttä, alamäkeä ja ylämäkeä. Sauvoilla ja ilman. Oppi sauvojen käyttöön varsinkin oli mielenkiintoista. Pitää hyödyntää enemmän. Miten juostaan vauhdikkaasti kivikossa ja juurakossa jne. Nyt tiedän miten saan sykkeen pysymään alhaalla jopa sauvojen kanssa, yleensähän niiden kanssa, ainakin minulla, on meno vauhdikkaampaa kuin normimenossa.



Viimeisellä kerralla tehtiin ihan perus, pitkä polkujuoksulenkki. Siinä oli vähän haastetta sillä oli pimeää ja märkää ja otsalamppu päässä. Kuvat ovat Jessen, meidän valkun ottamia.

Olen yrittänyt viimeaikoina oikein kunnolla keskittyä kehonhuoltoon ja liikkuvuuteen. Tuntuu että olisi vähän paikat antaneet periksi. Lihakset on olleet niin juntturassa että venytyksiä ei ole saanut kunnolla edes tehtyä. Edistystä siis.


Lokakuun viimeiseen viikkoon kuului kehonhuoltoa, joogaa, uintia ja juoksua. Keskiviikon polkujuoksulenkille tuli mittaa 15.5 km, aikaa meni 2.5 tuntia, keskari 136. Perjantaina tunti palauttavaa juoksua, 6.6 km avg 120 bpm. Sunnuntaina pitkis 2 tuntia, 14 km avg 119 bpm. Lokakuussa tuli juostua n. 130 km.