Omatoimisuunnistusta

Suunnistus on laji joka on kiinnostanut jo muutaman vuoden. Keväisin on ollut tarjolla suunnistuskoulujakin aikuisille. No enhän ole niihin ehtinyt näiden muiden harrastusten vuoksi. Kouluaikoina joskus vuonna nolla on suunnistettu eikä se silloin mitenkään iskenyt. Muutama vuosi sitten kun olin ensimmäisen kerran MPK:n järjestämällä maastokursilla, suunnistuksen alkeita vähän kertailtiin. Kun jotenkin johkaannuin hirviporukan ajomieheksi oli ostettava ensimmäinen kompassi.

Kerran tai pari olen tainnut olla suunnistamassa maanantairasteilla. Viime keväänä kyllä olisin useamminkin käynyt mutta jostain syystä vähän pelkäsin yksin suunnistamista. Kartat on sinällään tosi tuttuja mutta kompassin käyttö on ollut vähän haastavampaa.

Preiviikin risukkoa

Eikun seuraavaa rastia kohti

Paikallinen suunnistusseura Rastikarhut on olosuhteiden pakosta, kuten varmaan moni muukin sunnistusseura, vaihtanut maanantairastit omatoimisuunnistukseksi.

Tämä onkin ollut todella hyvä juttu, yhden illan tapahtuma on rasteineen nyt miltei viikon käytettävissä ja voi käydä suunnistamassa silloin kun itselle parhaiten sopii. Saa mennä omaa vauhtia eikä kilpailla kellon kanssa.

Verkkosivujen kautta voi tulostaa itselleen kartan tai ladata se puhelimeen, kertamaksu on neljä euroa. Tuloksen voi halutessaan ilmoittaa verkkosivuille, voi myös vain ilmoittaa sen, että on käynyt suunnistamassa, eikä ole pakko aikaa kertoa.

Rieskalan rasteja

Ensimmäistä kerralla "harjoittelin" kaikkein lyhyimmän ja siis myös helpoimman radan. Hyvin sujui. Sen jälkeen olen jo kolme kertaa käynyt etsimässä rasteja. Myönnetään että pari ekaa rataa on ollut niin tutuissa maastoissa että se on ehkä senkin vuoksi ollut helppoa. Olen kuitenkin opetellut myös kompassin käyttöä ja sekin sujuu jo ihan hyvin.

Viimeksi oltiin parin kaverin kanssa maisemissa jotka ei olleetkaan ihan tuttuja, joten olikin enemmän haastetta. Kaikki olemme lajin aloittelijoita joten oli hauskaa etsiä rasteja yhdessä.

Tällä kertaa kartassa luki vaativa, mielestäni reitti ei ollut vaativa ja luulenkin että se vaativuus oli maastossa, aika märkää, ojia ja hakkuu-aukeita joissa oli ehkä haastavampaa edetä. No, maasto siis ihan tuttua huttua. Toki ensimmäisen rastin kanssa vähän törttöiltiin mutta siinäkin opittiin se, että karttaan pitää keskittyä paremmin.

Yyterin kangasmaastoa

Minä kyllä jotenkin tykkään rämpiä tuolla metsissä, polkuja ei tarvitse olla vaan sinne vaan mihin kompassi osoittaa. Todella kivaa tekemistä. Kelistä viis, eräänkin kerran rupesi satamaan jotain räpäskää ja lopulta oltiinkin aikalailla märkiä, mutta kuitenkin todella tyytyväisiä kun saatiin kaikki rastit kerättyä.

Nyt jo malttamattomana odotellaan seuraavaa kohdetta. 

Maanantairasteilla

Maanantaina piti olla lepopäivä sunnuntain rankan pitkiksen jälkeen. Kas mutta löysin itseni taas Porin Metsästä.

Olin sitten kouluvuosien ensimmäistä kertaa suunnistamassa! Kaverin kanssa oli vasta viimeviikolla puhetta että tänä kesänä käydään ainakin kerran kokeilemassa suunnistusta. Extemporee...nyt siis käytiin ja todennäköisesti käydään vielä monta kertaa tänä kesänä. Oli se niin kivaa puuhaa.

Rastikarhut järjestää mm. näitä maanantairasteja eripuolilla Poria. Osallistumismaksu oli viisi euroa ja siihen päälle emit 3 euroa..

Siis taas polkutossut jalkaan ja menoksi. Keli oli loistava, paikoitellen oli metsässä tosi märkää mutta se on jo tuttua että tossut kastuu matkalla. Valitsimme reitin B, ei siis kaikkein helpointa. Helppoahan se tietty oli kun maasto on tuttua, mutta kartan tulkintaahan tässä treenataan. Löytyi taas ihan uusia polkujakin. 11 rastia piti löytää. Reitti oli 6,4 km mutta suunto näytti 8,3 km. Ehkä parissa kohtaa oli pientä hakua. Aikaa meni 1,28 ja keskisyke 120. Oikein mainio palauttava treeni siis. Pitää tosissaan testata itseään seuraavaksi vähän oudommissa maastoissa.

Tiistaina olikin vapunpäivä. Sateinen päivä aamusta asti. Mummulle tuli taas äkkilähtö kun pojat soitteli aamulla lähtisinkö Huikeeseen vappumunkeille, he on jo matkalla. No minähän tietty lähden aina jos mahdollista, liikkeelle. Fillarikamat päälle, läskipyörä oli onneksi ajokunnossa ja menoksi. Tuli tehtyä kevään ensimmäinen pyöräilylenkkikin. Menomatka oli ihan reipasta vauhtia mutta sitten takaisinpäin lähtiessä meno oli verkkaista joten ihan hyvä, rauhallinen ulkoilulenkki siitä sitten kehkeytyi.

Vappuajelulla

Keskivikkona tuli tehtyä tonnin vetoja. Alkuun ja loppuun pk 2 km ja väliin 5 x 1 km vedot.
Ajat välillä 4,46 -5,00.
Hain maratonia silmällä pitäen magnesiumia ja rautaa. Maitohappobakteeria olen muistanut napsia parina päivänä. Rautaakin pitäisi ottaa, en ole vielä varastorautoja mittauttanut uudestaan joten varmuuden vuoksi vähän sitäkin lajia. Magnesiumia ihan varoiksi, vahingosta viisastuneena. Tämän kylmän ajanjakson päätteeksi saattaa maratonilla olla kevään ekat helteet, usein ne siis yllättää juoksutapahtumassa. Vatsa oikkuilee edelleen joten noita tabujakin pitää ottaa varovasti. Toivotaan että se asettuu ennen kisaa.
Torstaina Katinkuruun palauttavalle. Seitsemän kilsaa keskisykkeellä 132. Perjantai olikin jo lepopäivä, onneksi ei tarvinnut lähteä lenkille sillä keli oli tosi kylmä. Martan kanssa kylläkin lähdettiin metsälenkille ja keli tuntui oikein mukavalta.
Lauantaina oli vuorossa viikon pitkä lenkki. Lähdin parin kaverin kanssa liikkeelle aamuysiltä. Aurinko paistoi jo aikaisin ja pienen pähkäilyn jälkeen pistin takin alle lyhythihaisen paidan...keli oli mukavan keväinen ja lämmin. 2,50 tuntia ja 21,18 km keskisykkeellä 120. Nyt ei ollut ollenkaan niin vaikeaa kun edellisellä pitkiksellä. Eikä myöskään vatsa sekoillut.

Maratoni lähestyy ja samaan tahtiin epätoivoinen olo. Jostain luin lohduttavat sanat, enään ei ole mitään tehtävissä. Työ on jo tehty. Hyvä ohje, ehkä se vähän rauhoitti mieltä.