Viime sunnuntaina retkeiltiin hieman useamman kaverin kanssa. Matkassa oli kuusi innokasta luontoilijaa. Sunnuntain (pitkä juoksu) pk-lenkki vaihdettiin patikkaretkeen Joutsijärvelle. Todellakin rennompaa liikkumista. Matkaan lähdettiin Tammen tilan leirikeskukselta. Tälläkin kertaa huolehdittiin turvaväleistä ja ajankohtaisista ohjeistuksista, joten jokainen ajeli paikan päälle omalla autolla ja poluille lähdettiin harvassa jonossa.
Alunperin suunniteltu koko järven kierros jätettiin myöhäisempään ajankohtaan ja nyt ajateltiin patikoida n. 10-15 kilometrin verran. Koska päivästä tulisi kuitenkin vähän pidempi, oli reppuun pakattava enemmän evästä (varmuuden vuoksi) ja myös lämmintä vaatetta. Aurinko paistoi mutta aikaisin aamulla oli jonkin verran ollut myös pakkasta niin piti varustautua lämpimästi. No eihän sitä pitkälle päästy kun piti jo keventää vaatetusta, metsään ei tietenkään tuuli osunut. Sitten taas taukopaikalla piti pukea kaikki varavaatteet uudestaan päälle ettei tule kylmä.
Mukana oli myös ihan oma Retkikamu sekä treenikavereita. Joillekin taisi olla ihan ensimmäinen vastaavanlainen patikkaretki. Luonto pisti kyllä parastaan, maisemat oli todella ihania ja aurinko teki maisemista vieläkin hienompia. Pitkän matkaa patikoitiin metsässä ilman vastaantulijoita. Mitä lähemmäs ensimmäinen makkaranpaistopaikka tuli, rupesi poluilla liikkumaan myös muita ulkoilijoita. Paljon oli lapsiperheitä. Koska ensimmäisellä nuotiopaikalla oli aikalailla täyttä, jatkettiin matkaa Hiivaniemen laavulle.
Nälkä rupesi kurnimaan monen vatsassa kun lähestyttiin nuotiopaikkaa. Eipä mikään yllätys, oltiinhan jo tovi kuljettu. Toinen nuotiopaikka oli käytössä joten siirryttiin vähän sivummalle, missä oli varsinainen laavu ja tulipaikka. Nopeasti saatiin tulet siihen kuntoon että sai vesipannun tulelle ja makkaratkin suht pian tikun nokkaan savustumaan.
Sinappi oli mulla jäänyt kotiin mutta onneksi sain kaverin tuubista. Minä taas tarjosin toiselle ylimääräisen makkaran. Meidän perässä tuntui saapuvan tasaiseen tahtiin muitakin ulkoilijoita, joten annettiin tilaa seuraaville ja lähdettiin keventynein repuin takaisinpäin. Tuuli oli ilmeisesti vähän vaihtanut suuntaa joten oli erittäin hyvä että matkassa oli ylimääräistä vaatetta.
Aamulla oli sen verran kylmää että monessa kohtaa oli jäätä ja järvelläkin oli useita pilkkijöitä. Se kyllä meitä hirvitti sillä jäisestä järvestä lähti epäilyttäviä ääniä. Onneksi pilkkijät olivat lähteneet kun tultiin takaisin.
Koska maasto paikoin oli jäässä, ei siitä johtuen ollut siis märkää. Polut olivat helppokulkuista, pitkokset muutamassa kohtaa liukkaita. Maisemat olivat mahtavat, oli polkua ja metsätietä, kivikkoa ja juurakkoa ja pitkoksia. Pitää retkeillä uudestaan kun on vihreää sillä silloin varmaan on vielä hienompaa.
Huomasi kyllä jo iltapäivällä että ihmisiä liikkui ihan ruuhkaksi asti. Päivä oli tietenkin aurinkoinen, mikä houkutteli ulkoilijoita, mutta luulen että korona oli saanut liikkeelle paljon sellaisiakin jotka eivät yleensä lähde patikoimaan. Hienoa että ihmiset ovat löytäneet Suomen mahtavan luonnon ja meidänkin lähialueen metsät, eivätkä heti suuntaa ns. "merta edemmäs kalaan", vaan tutustuvat lähiseutuihinsa. Satakunnan metsistä löytyy aivan upeita reittejä jota todella vetävät vertoja isoimmille kansallispuistollekin. Yyterissä ainoastaan tasaisesta maastosta huomaa ettei ihan Lapissa ollakaan...
Patikointiretkeen meni aikaa 4 tuntia, tauot poislukien ja kilometrejä kertyi n. 13. Päivän retki siis.
Tänä kesänä varmaan ehtii Joutsijärvelle uudestaankin, aivan upea paikka !
