Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Nutsiin ei ole kuin nelisen viikkoa. Siis paljonkaan ei ole enään tehtävissä, ainakaan mitään dramaattista... Treenattu on, toivottavasti edes hieman oikeaan suuntaan. Metsässä on risteilty polkuja sinne tänne, mäkiä koitettu bongailla sen mitä täällä on löydettävissä. Onhan niitä löytynytkin. Yllättäen siis, jotenkin olen ajatellut ettei Porissa edes ole kunnon mäkiä mutta kyllähän niitä riittää ihan valikoitavaksikin. Runsaan kilometrin päässä jo löytyy Yyteristä ensimmäiset. Siellä on pari ihan mukavaakin vetopaikkaa.  Porin metsässä on hyvät maastot ja mäetkin. Ruosniemessä jo sitten vähän pidempiä. Eihän noita voi ihan järisyttäviksi mainostaa mutta riittävät. Paremman puutteessa. Tulin siihen päätelmään ettei ehkäpä niin nopeustreeniä tai mäkivetojakaan tarvita. Yksinkertaista mäkijuoksua niin että tottuu noihin mäkiin, ja myös alastuloon. Samoin juoksu metsässä, kapeilla ja mutkaisilla poluilla. Niillä saa painella välillä kieli keskellä suuta ettei heti ole nokillaa...

Muistelin hieman alkuvuotta ja mitä kaikkea silloin haastoi itsensä tekemään! Aika hyvin mielestäni olen pysynyt suunnitelmissani, välillä on ollut pientä mutkaa ja joskus ehkä vähän mutkia oiottukin, ei paljon.. Lihaskuntoa/ -huoltoa on tullut tehtyä kohtuullisesti, ei ihan niin paljon kuin oli aikomus. Hyvä juttu että kahvakuulasta olen pitänyt kiinni... Fyssarini sanoi että itseen pitää satsata, pitää huolta kropastaan. Sitä on tullut tehtyä, on käyty osteopaatilla ja fyssarilla ihan kiitettävästi. Onhan siitä hyötyäkin ollut. Knupiakin on siinä samalla huollettu, mukavalla tavalla... Treeniohjelmassa olen pysynyt hyvin, nyt kun täysimatka Forssassa vaihtui puolikkaaseen on ohjelma vähän muuttunut tässä viimevaiheessa. Ensiviikolla voi ottaa vähän rennommin ennenkuin aloittaa uudestaan ohjelman viimeiset pari kuukautta. Eilen tuli käytyä vielä reippaalla mäkijuoksulla, kyseiset mäet olivatkin isompia kuin muistinkaan mutta ylös alas ja taas ylös päästiin, kivaa vaihtelua tasai...