Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Valmistelut kisaan menivät oikein nappiin. Tankkaus onnistui ennen kisaa ja sen aikana. NutsKarhunkierros ja 33 ja rapiat kilometriä. Aurinkoa ja lämpöä n. 20 astetta. Matkaa taivallettiin liki 6,5 tuntia. Lähdimme Polkupimujen kanssa matkaan jo torstai-aamuna. Illalla myöhään olimme perillä Rukalla. Oli hyvä ratkaisu lähteä ajoissa, ehdimme kunnolla palautua automatkasta, nauttia Kuusamon maisemista ja rauhassa valmistautua kisaan. Ensimmäisen yön vietimme naapurimökissä pariskunnan kanssa jotka olivat jo useampaankin vastaavaan kisaan osallistuneet. Heiltä sai kullanarvoisia vinkkejä ja jotenkin rauhoittavaa tietotaitoa, he lähtivät hieman pidemmille matkoille kun me ensikertalaiset. Olimme katsomassa kun 160 km juoksijat lähtivät matkaan ja käytiin myös Oulangan kansallispuistossa fiilistelemässä kun nopeimmat saapuivat ensimmäiseen tankkauspisteeseen. Kevyin askelin. Ikinä en ole omaan kisaan näin perusteellisesti valmi...

Kävimme Jämin maastoissa vielä toistamiseen, viimeinen pitkis ennen Nutsia tuli tehtyä. Nyt otin karttoja mukaan jotta löydämme oikeat reitit! Lähdimme liikkeelle ajoissa, aurinko paistoi täysillä kun päästiin perille. Mikäs hienompi keli rennolle polkujuoksulle. Maastossa oli paljon muitakin liikkeellä tällä kertaa. Sudenpentuja vilisteli siellä täällä liki 200, sattui olemaan jonkinlainen kisa samoissa maastoissa. Myös koiravaljakoilla oli aktiviteettiä. Matka aloitettiin nyt ihan kartan mukaan, uusitussa versiossa oli reittejä siirretty enemmän poluille, sehän on nyt ihan IN...polkujuoksu siis. Maastohan siellä on helppoa mutta jonkiverran mäkisempää kuin täällä kotimaisemissa. Hurjat muistot jättänyt Niiniharjun nousu, 800 m. ei ihan niin hurjalta vaikuttanut mitä muisteli. Paluumatkalla olivat maisemat harjun laella mahtavat. Pitää tehdä tuollaisia juoksureissuja sinne vielä joskus myöhemminkin, ajomatkaahan ei tule suuntaansa  kuin tunnin verran. Eihän se tu...

Nutsiin ei ole kuin nelisen viikkoa. Siis paljonkaan ei ole enään tehtävissä, ainakaan mitään dramaattista... Treenattu on, toivottavasti edes hieman oikeaan suuntaan. Metsässä on risteilty polkuja sinne tänne, mäkiä koitettu bongailla sen mitä täällä on löydettävissä. Onhan niitä löytynytkin. Yllättäen siis, jotenkin olen ajatellut ettei Porissa edes ole kunnon mäkiä mutta kyllähän niitä riittää ihan valikoitavaksikin. Runsaan kilometrin päässä jo löytyy Yyteristä ensimmäiset. Siellä on pari ihan mukavaakin vetopaikkaa.  Porin metsässä on hyvät maastot ja mäetkin. Ruosniemessä jo sitten vähän pidempiä. Eihän noita voi ihan järisyttäviksi mainostaa mutta riittävät. Paremman puutteessa. Tulin siihen päätelmään ettei ehkäpä niin nopeustreeniä tai mäkivetojakaan tarvita. Yksinkertaista mäkijuoksua niin että tottuu noihin mäkiin, ja myös alastuloon. Samoin juoksu metsässä, kapeilla ja mutkaisilla poluilla. Niillä saa painella välillä kieli keskellä suuta ettei heti ole nokillaa...