Lähimetsistä mielenrauhaa

Omat treenit on vähän muuttaneet muotoaan. Niistä ei nyt tarvitse liikaa stressata ja olla koko ajan menossa, rankemmat treenitkin voi ottaa hieman rauhallisempaan tahtiin. Tietenkin jos olisin tavoitteellinen treenaaja, noudattaisin edelleen orjallisesti kalenteria ja miettisin pääni puhki, miten ne toteuttaisin. Tuleeko tässä nyt sitten ilmi millainen liikkuja lopulta olenkaan.

Olen käynyt yhteistreeneissä ja käynyt pienellä porukalla patikoimassa ja juoksemassa. Mutta liikkunut pääasiassa itsekseni. Nyt tämän epidemian vaan jatkuessa, on ruvennut enemmän miettimään omia valintojaan. Juoksemaan ja liikkumaan edelleen voi mennä, jos niistä haluaa jollekin ilmoitella niin tuo some on oiva keino. Sinne kun pistää päivän tuotokset  niin jo saa yhteisöllisyyttä ja kannustusta omaan tekemiseen. Ryhmiä riittää.

Siitä some on todella hyvä. Kyllähän se edelleen on hyvä motivaattori, jotain pitää tehdä että voi siitä muille kertoa. Myönnän kyllä että some usein kannustaa liikkeelle kun seuraa muiden tekemisiä ja ehkä sen johdosta itsekin lähtee lenkille. Jotta voi siitä jollekin kertoa. Onhan se tavallaan ihan hyvä asia, paikassaan.  Eriasia jos sitä tekee ainoastaan sen vuoksi että näyttäisi hyvältä ja aktiiviselta liikkujalta.
Toisaalta somesta tulee nyt jatkuvalla syötöllä monenmoista neuvoa ja ohjetta miten treenata ja milloin. Edelleen jos on tunnollinen harjoittelija niin someen jää kyllä koukkuun todella pian, ehkä enemmän kuin ennen, helposti. Jos nyt haluaa kertoa muille mitä tekee, se melkein on tehtävä verkossa. Stressiä pukkaa siitäkin kun edelleen pitää olla ne viimeisen päälle olevat vermeet ja kaikki muu siinä ohessa, eihän sitä voi vanhoissa kamppeissa niitä kuvia sinne postailla.

No, onneksi olen jo niin vanha ettei tuo koske minua. Vai miten se nyt onkaan. Myönnän että nyt aikaa menee edelleen, ehkä enemmänkin, ruutua tujottaen. Sitäpaitsi hain viimeksi tänään  lähipostista uudet juoksutrikoot. Vanhat saa sitten heittää roskiin, on meinaan senverran jo pinttyneet tuoksut. Kevät tekee tuloaan ja kohta siirrytään lyhyempiin pöksyihin.
Mutta, kieltämättä näinä aikoina on todella helppo jättää treenit tekemättä. Jos vaikka huomenna. Onneksi ilmat ovat suosineet ulkoilua ja kuitenkin vielä saa lenkkeillä myös kaverin kanssa. 

Tässä kohtaa olen mielissäni että kuulun treeniporukkaan, jolta saa vertaistukea ja tsemppiä ja myös motivaatiota liikkumiseen. Myös valkulla on tässä tilanteessa iso merkitys. Kaikille osapuolille viimeiset viikot on olleet aikamoista totuttelua tämän liikkumisen osalta. Kaikilla on myös omat henkilökohtaiset asiat päällimmäisenä mielessä, perhe ja terveys menee nyt kaiken edelle. 

Se on nyt tullut jo monen kanssa puheeksi, että nämä liikkumisasiat, yhteisporukka yhteislenkkeineen, ovat todella tärkeitä. Kun teet töitä kotona ja muutkin ajat olet kotona, pakosta, on luxusta että pääset edes yhden kaverin kanssa kerrallaan ulos. Ainakin toistaiseksi. Juurikin yhden treenikamun kanssa puheltiin siitä että kuinka hyvin meillä toisaalta on asiat. Ilma on vielä puhdasta, taivas sininen. Ulos saa mennä eikä tarvitse sen vuoksi olla sisätiloissa ettei ulkona  pysty olemaan.

Puhtaasta ilmasta saa vielä nauttia, ainakin yksin jos ei muiden kanssa tällä hetkellä voi.

Virtuaaliliikkuminen on nyt pinnalla, monenlaisia lajeja pystyy nyt harrastamaan virtuaalisesti. Voi jumpata, tehdä kehonhuoltoa, juosta, hiihtää, pyöräillä, suunnistaa ja vaikka mitä. Vaikka se on vähän haastaampaa ja yksinäisempää niin tällä hetkellä oiva vaihtoehto. Mielikuvitusta vaaditaan toki välillä. Itse asun paikassa jossa lähimetsää riittää, voi valita polut joissa ei ole liikaa liikennettä. Moni suosittu retkeilypaikka on jo suljettu ruuhkan vuoksi. Toivotaan kuitenkin että moni ihminen löytää tällaisena aikana luonnon ja metsän, sekä saa siitä harrastuksen loppuiäkseen.Tuottaahan kulkeminen myös haastetta, kaikki eivät pysty omalla autolla menemään lähimmälle luontopolulle. Eikä ole tarvittavia kenkiä esimerkiksi tai muuten on vaikeaa liikkua. Näin ollen pitää tyytyä lähiseutuihin, joista voi löytääkin sitten aivan hienoja reittejä. Eikä sen reitin tarvitse edes olla valmiiksi kuljettu ja opastettu, suoraan metsään vaan ja päin risukkoja ja niiden toiselle puolen. Esteettömiä ja muutenkin helppokulkuisia reittejäkin on. Eikä metsään ole pakko mennä, jos ei halua. Muutenkin pääsee liikkumaan. Jokainen tavallaan.

Kuntoportaatkin on nyt nousseet arvoon arvaamattomaan, ne on olleet  niin suosittuja että käyttöä ollaan jo jossain rajoittamassakin.

Viime aikoina omat treenit on tehty  miltei pääasiassa maastossa, juoksua, sauvakävelyä ja patikointia, maastopyöräilyä. Maaliskuulle on hiljalleen kertynyt ihan hyvä määrä juoksukilometrejä.

Lakisääteistä lähiliikuntaa ja metsäterapiaa

Nyt on pakosti hidastettu kaikkea, kaikkialla, vielä en itse ole siinä vaiheessa että olisi täysi pysähtyminen mutta se saattaa tulla eteen ihan koska tahansa.

Asun miltei maaseudulla, ainakin kaukana ihan ruuhkaisemmista asuinalueista. Viiden minuutin matka lähimpään metsään jossa ei ole ruuhkaa, ainakaan normaalisti. Kuljen työmatkani omalla autolla suoraan parkkihalliin, ei siis tarvitse pelätä esim. bussimatkoja. Etätyötä teen normaalistikin osan viikkoa, se ei siis ole mitään uutta. Toki aiheuttaa nyt myös muita järjestelyjä.

Lähipiirissä on kyllä vanhuksiakin ja pieniä lapsia. Tietenkin koko maassa oleva poikkeustila mietityttää ja aiheuttaa toimenpiteitä minullakin. Eihän nyt ole vaihtoehtoja.

Viime viikot ovat olleet todellakin erityislaatuisia, käytännössä miltei koko Suomi on suljettu tai ainakin hyvinkin pian niin tullaan tekemään. 

Joku voi pitää omista treeneistä kohkaamista itsekkäänä , mutta koska blogini on lähinnä liikuntaan painottuvaa, niin jatkan niillä asioilla edelleen.

Treenikalenteri meni siis uusiksi, monta viikon treeniä päättyi siihen että hallit ja salit sulkeutuivat. Uida ei vielä luonnonvesissä pysty, kaikkea muuta voi harrastaa. Mielikuvitusta kehiin ja vaihtelua.

Koska normi rutiinit äkkiä muuttui, unohti ihan hetkeksi koko kalenterin olemassaolon. Nyt ei treenata johonkin tapahtumaan joten yhtäkkiä toteaa että motivaatiota joutuukin kaivelemaan uudelleen. Onneksi minulla on monta treenikaveria samassa tilanteessa niin vertaistukea ja tsemppiä löytyy. Tuntuu että koko treeniporukka on juuttunut johonkin mustaan aukkoon.

Metsän kuntosali on aina avoinna

Varovaisesti ja pienellä porukalla olemme jotain treenejä tehneet ulkona. Lakisääteisiä turvavälejä noudattaen. Portaissa käytiin tekemässä vetoja ja totesimme että siellähän oli aika moni muukin.

Pitkää juoksulenkkiä on vaihdettu sauvakävelylenkkiin ja patikointiin. Nyt on ollut aika vaihtaa suorittaminen vaihteeksi rennompaan liikkumiseen.  Juoksemassa olen käynyt metsässä, nauttien upeasta Suomen luonnosta. Kahvakuulat on putsattu pölystä ja läskipyörä kävi huollossa.

Onneksi ei ole tarvinnut jäädä seinien sisäpuolelle, vaan on pystynyt nauttimaan keväisistä ja aurinkoisista keleistä. Yksin ja kaverien kanssa, tavalla tai toisella.

Tsemppi kaikille tulevaan, kyllä me tästä selvitään ! Menkää metsään vaikka halaamaan puita, luonto tekee ihmeitä. Jos metsässä tulee liikaa ihmisiä vastaan, voi aina piipahtaa jollekin pienemmälle polulle.

Endorfiinejä...

Viikonlopun kisailut jäi sikäli päälle että olin ihan endorfiinipöllyissä pari päivää. En ole varma mahdoinko yölläkin juosta kasitien laitaa.

Mutta se näissä kisoissa onkin parasta kun ne tuovat onnistuneita ja hyviä fiiliksiä, onhan yksilösuorituksetkin makeita mutta tällainen viestijuoksu, hyvällä porukalla on vähän erilaista kun saa hehkuttaa juoksuja ja onnistumisia muiden kanssa. Vaikka mielestään ei ihan nappisuorituksia olisikaan saanut niin se jää taka-alalle kun on hyvä porukka koossa. Kaikki ovat samanlaisessa pöllyssä juoksun jälkeen...no, jo ennenkin juoksua...

Maanantaina pidin lepoa juoksusta ja tein koiran kanssa vähän pidemmän kävelylenkin. Siitä tuli pidempi kun en malttanut lähteä pois metsästä. Menin rauhalliseen tahtiin pitkin polkuja ja vähän vierestäkin, nautin ja nuuhkin metsää ja ihailin maisemia. Martta siinä samalla meni kuin duracellpupu pitkin poikin, ihan joka suuntaan.

Tiistaina tein kympin rauhallisen lenkin, pk-vauhtia enkä niin katsellut mittaria. 

Hyvällä fiiliksellä. Matkaa kertyi 10,7 km, aika 1,10 . 6,30 keskivauhdissa oli keskisyke 135,

siis erittäin matala tuossa vauhdissa. Hyvä, kehitystä havaittavissa!

Keskiviikkona pitkästä aikaa vanhan tutun juoksuporukan kanssa Katinkuruun ja takaisin. Rennosti, yhdellä tietenkin vähän "keuli", joten mentiin välillä vähän reippaampaakin vauhtia. Hyvä lenkki kuitenkin ja kiva nähdä kavereita.

Torstainakin kävin vaivihkaa pienellä puolen tunnin höntsällä Porin mettässä. Iltaysiltä..no aika myöhäinen ajankohta mutta olin hakemassa tytärtä junalta joten sen varjolla piipahdin juoksemaan. Kävin pistelemässä muutaman mäkivedon. Piti mennä vähän eri mäkeen kuin yleensä, mutta siellähän oli vielä latupohjaa niin paljon ettei voinut ajatellakaan sutivansa niitä ylös.

Joten taas mentiin sitä pitkää ja loivaa ylämäkeä. Hyväksi havaittua. Perjantain pidin huilipäivän. Lauantaina tyttären kanssa aamulenkkisuunnitelma vesittyi kun molempia vähän väsytti. Käytiin puolenpäivän aikaan mukava 7 km lenkki, vähän vauhtileikittelyä ja tein yhden kilsan vedon. Vauhti oli 4.45.
Ensimmäistä kertaa oikein lämmin päivä, aurinko paistoi ja pipo vähän tuntui olevan liikaa.

Lauantaina vielä illalla lähdettiin koiran kanssa iltalenkille. Ihan kävelyä ja maisemista nauttimista.
Sunnuntaina sitten vaihteeksi pitkän lenkin vuoro. Nukuin rauhassa aamulla pitkään ja lähdin vasta lähemmäs yhtätoista. Olisihan se hyvä päästä lähtemään tosi paljon aikaisemminkin, olisi sitten lenkki tehtynä hyvissä ajoin. Mutta pitää näistä viikonlopun aamuistakin nauttia kun ei kerran minnekään ole kiire.
Aurinkoinen päivä, lämmintä oli ja liikaa oli vaatetta päällä. Saldoksi tuli 2,11 tuntia, 18,3 km. Keskisyke mainio 129.
Hyvä treeniviikko takana.

Näin keväisin on mahtavaa että on luonto lähellä, joka päivä voi piipahtaa metsään ihmettelemään miten luonto herää talven jälkeen. Todellista metsäterapiaa. Minun ei tarvitse lähteä halailemaa puita, vaikka se nyt tuntuukin olevan trendi. Metsä ja puut ovat minulle ihan lähellä ja olen toki huomannut metsän rauhoittavan ja positiivisen vaikutuksen. Luksusta että on ihan oma lähimetsä.