Nutsia puuhaa....

Viime vuonna Nuts-Karhunkierroksella oli aivan mahtavat fiilikset, suurin osa siitä syystä että reitti oli upea, keli aivan upea, aurinkoinen, sopivan lämmin...juoksu oli mukavaa ainakin näin jälkikäteen muistellen. Ei se enää haittaa vaikka silloin viimeiset kilometrit oli aika tuskaisia kun polviin sattui hitosti aina alamäissä.

Nyt on tiedossa vettä, loskaa, lunta, jäätä tai sitten ei. Tulvia ? Munahankea ? Rämpimistä ?  Huh huh, nyt ei kyllä oikein tiedä mitä ajattelisi tulevasta. Varusteita ei ehkä kannata etukäteen miettiä vaan ottaa mukaan koko garderoobi ja päättää paikan päällä mitä tarvitaan...

Taas on sellainen olo että onkohan sitä edes tarpeeksi treenattu, tuliko niitä mäkiä taaskaan tarpeeksi tahkottua! Tänään hain kasan energiapatukoita yms. On sitten niitäkin tarpeeksi mistä valita. Viimeiset pari kuukautta olen selvitellyt erinäisiä vatsavaivoja ja niiden syitä ja seurauksia, joten ihan mitä tahansa patukkaa ei uskalla matkalla mussutella.

Viimeviikon puolikas ainakin oli hyvää vk-treeniä, rauhallista palauttavaa on senjälkeen tehty. Käyty hierojalla, jalat vaan on edelleenkin aika jumissa. Sain myös yllätyslahjaksi jälkikasvulta lahjakortin trager-hoitoon. Olen sellaisella joskus käynytkin joten varasin oitis ajan. Trager-hoidossa käydään läpi koko kroppa päästä varpaisiin, hoito on ns. ravistelua, puristella, painelua, rentouttavaa käsittelyä yms. Ei mitenkään niin rajua käsittelyä kuin tavallisessa hieronnassa.

Sen verran yllätti aurinkokin viikonloppuna että uskaltauduin uusissa, erittäin värikkäissä trikoissa lenkille. Aurinko paistoi ja maisemat helli mieltä ja rento juoksu tietty kroppaa...näillä endorfiineillä pitää mennä Nutsiin sillä siellä ei välttämättä ole helppoa ja rentouttavaa juoksua, endorfiinitkin saattaa odottaa vasta maalissa !

Heräteostoksena HCR:ltä...

Aikomushan oli tänä vuonna juosta hieman rennommin, ehkä vähän reippaammin ja saada edes pikkasen parempi aika. Mutta mutta, tuleva keli kyllä torppaa nämä suunnitelmat. Ei taida kuusi ja puolituntia nyt riittää.

Vähän kauhunsekaisia fiiliksiä kieltämättä nyt on matkassa...mutta kohti Nutsia lähdetään.

Postissa saapui viimetinkaan gaiterit. Jospa ei lumi ensimmäisenä menee kenkään. Pakokauhun vallassa ostin kaikenlaisia patukoita ja juomia, varmaan riittää taas pitkälle kesään. Viimeinen herkistely oli tiistaina, pieniä avaavia vetoja. Nyt voi keskittyä tankkaukseen, muutama karkkipussi odottelee...

Kassiin olen pakannut vaatteita ja varusteita huonolle kelille, jos vaikka sataa tai on pakkasta....äskeisen sääennustuksen mukaan olisi n. 5 astetta lämmintä, puolipilvistä ja sateen mahdollisuus aika pieni. Pitää taas miettiä varusteita uudelleen. Argh...

Venyttelyä merenpohjassa

Meri oli paennut hieman pidemmälle...

Polvet teipattuna ja hiilareista turpeena tehdään lähtöä, paluuta ei ole...

Palauttelua Kuusamon poluilla

Nutskarhunkierroksen jälkeen kyllä huomasi muutaman päivän käyvänsä ylikierroksilla, viimeistään siinä vaiheessa kun piti mennä nukkumaan. Uni ei tullut sitten millään kun huomasi juoksentelevansa edelleen jossain Konttaisen ja Valtavaaran välillä..

Jäin Rukalle vielä viettämään alkanutta kesälomaani joten pääsin hyvin palauttelemaan tutuille poluille. Palauttelu oli ihan patikointia mutta se taisi olla ihan hyväkin juttu tuollaisen reissun jälkeen. Sykemittarin mukaan palautusaika oli pitkälti yli sata tuntia ! Mökiltämme oli Rukakylään pari kilometriä, lievää ylämäkeä...siellä tuli käytyä jo sunnuntaina pariinkin otteeseen, jatkuen myös ihan rukan huipulle. Vähän alastulo vielä tuntui polvien sivuissa ja varsinkin varpaissa. Isovarpaiden kynnet on kivan siniset joten odottelen mielenkiinnolla mitä niille tapahtuu. Todennäköisesti  ne irtoavat, toivottavasti siihen ei mene montaa kuukautta. Tällainen vaiva on minulle ihan uutta.

Nutsin kiersin Salomonin speedcrosseilla ja hämmästyksekseni sain tosiaan varpaani tohjoksi, ihmettelin vähän koska olen ollut ihan tyytyväinen tossuihin ja ne on jo aikavanhatkin siis on mukautunut jalkaan hyvin. Jonkun kirjoituksesta bongasin sellaisen asian että nuo samaiset tossut ei sovikaan kovin kiviselle ja jyrkälle alamäelle. Toivottavasti se oli se syy niin ei tarvitse heti ostaa uusia tossuja.

Kävin kiertämässä Valtavaaran reitin, vähän uudestaan fiilistelemässä maisemia ja maastoa. Toistamiseen kiersin sen vielä mieheni kanssa loppuviikolla. Tai hän kiersi ja minä jatkoin matkaa päin Konttaista, en sinne asti ihan mennyt vaan kävin kääntymässä niiden puolivälillä olevalla laavulla. Maasto oli kyllä tosi haastavaa mutta huomasin että ns."tuoreilla jaloilla" paljon helpompaa...
Näin muuten elämäni ekan ukkometson, siellä se vähän matkan päässä pörhenteli pystöään. Otin nopsaan kuvan ja riensin eteenpäin, en ollut ihan varma kuinka sopuisia tyyppejä ne ovat.

Siinä tuli kaikenkaikkiaan neljän tunnin reissu, hyvää palauttavaa sanoisin. Oli kiva katsella samoja maisemia rauhassa ja päivitellä itselleen missä tulikaan juostua, ei välttämättä juostukaan jokapaikassa mutta reippaasti on edetty jokatapauksessa.
Vuokrasin myös päiväksi fat-biken jolla myös kävin vähän kiertelemässä lähimaastoja. Kyllähän sekin ainakin reisiä ja pohkeita palautteli niinikään...mieluummin silti Rukan maastoja kävelen tai juoksen sillä pyöräillen ne ovat aikaslailla hapottavia reissuja..

Kävin myös testaamassa uuden patikkareitin, jota ei ainakaan viimeksi ollut kartoilla kun käytiin Rukalla. Pyhän Jyssäys, Pyhävaaran tunturille. Oliskohan ollut 7 km itse reitti, siihen vielä melkein tunnin kävely sinne ja sama takaisin mökille joten siitäkin kehkeytyi ihan mukava päiväretki.

Korkeuseroja sielläkin oli ihan sopivasti, polut olivat helppoja kulkea, joko sorastettuja tai muuten helppoja tallustella. Huipulla oli myös kota jossa pääsi evästämään, silloin oli navakka tuuli  joten oli ihan kiva päästä suojaan juomaan kaffetta.

Karhunkierroksen hienoimpia ja tärkeimpiä juttuja on se että oli kaverit mukana, joiden kanssa pystyy fiilistelemään ja tietää miltä heistä tuntuu ja he tietävät miltä minusta tuntuu kun muistelee viikon takaista upeaa matkaa., muistot ja fiilikset on asioita joita on vaikea kuvailla sellaiselle joka ei ole ollut itse mukana. Tunnelma oli ainutlaatuinen ja sillä ihan oikeasti mennään aikapitkälle eteenpäin. On ollut myös mahtavaa katsella muiden mukanaolleiden videoita ja kuvia matkasta sekä lukea tyyppien blogeja ja kisarapskoja.
PolkuPimut suuntaa syksyllä Kolille vielä vähän pidemmälle matkalle. Matka sinne ja takaisin tulee olemaan ihan ainutlaatuinen.
Sitä varten aloitellaan uusia valmisteluja, polkuja ja peekoota, mäkiä ylös ja alas, kivikkoa, juurakkoa ja rappusia...

Kuvista pääsee jyvälle millaisella alustalla NutsKarhunkierrosta kierrettiin.
Olen ollut hieman "muodikkaasti" itselleni armollinen ja edelleen vaan palautellut, juoksemassa en ole vielä käynyt lainkaan. Hiilaritankkaus on jäänyt päälle, siis pitäisi ainakin jaksaa juosta...

Olen keskittynyt vähän välillä puutarhahommiinkin, keväällä tuntui olevan muuta tekemistä joten kaikki on rempallaan, kasvihuone tyhjillään ja samoin kukkaruukut...jos tällä viikolla saisi niihin vähän täytettä ennenkuin alkaa mökkikausi.

Lomaa on vielä onneksi jäljellä...

Kesäloman kunniaksi kävimme tutustumassa Yyterin uuteen rantavintolaan, Helmeen ! Yyterin Burgerit maistuivat hyvässä maisemassa...

Polkuja pitkin poikin...

Kävimme Jämin maastoissa vielä toistamiseen, viimeinen pitkis ennen Nutsia tuli tehtyä. Nyt otin karttoja mukaan jotta löydämme oikeat reitit!
Lähdimme liikkeelle ajoissa, aurinko paistoi täysillä kun päästiin perille. Mikäs hienompi keli rennolle polkujuoksulle. Maastossa oli paljon muitakin liikkeellä tällä kertaa. Sudenpentuja vilisteli siellä täällä liki 200, sattui olemaan jonkinlainen kisa samoissa maastoissa. Myös koiravaljakoilla oli aktiviteettiä.
Matka aloitettiin nyt ihan kartan mukaan, uusitussa versiossa oli reittejä siirretty enemmän poluille, sehän on nyt ihan IN...polkujuoksu siis.
Maastohan siellä on helppoa mutta jonkiverran mäkisempää kuin täällä kotimaisemissa. Hurjat muistot jättänyt Niiniharjun nousu, 800 m. ei ihan niin hurjalta vaikuttanut mitä muisteli.
Paluumatkalla olivat maisemat harjun laella mahtavat.

Pitää tehdä tuollaisia juoksureissuja sinne vielä joskus myöhemminkin, ajomatkaahan ei tule suuntaansa  kuin tunnin verran. Eihän se tunnu miltään kun tajuaa että kolmen viikon päästä matkustetaan montasataa kilometriä että pääsee juoksemaan.

Tänään sain esikoiseni oppaaksi Ruosniemen poluille.
Hän on niillä reiteillä treenaillut maastopyörän selässä. Nyt oli tossuilla täyttä työtä,
voisipa sanoa että tämä oli sitä oikeaa polkujuoksua. Maisemia ei ehtinyt ihastella koska katseen piti kyllä jatkuvasti olla polulla.
Matka alkoi vanhaa junarataa pitkin kilometrin verran ja sitten päästiin poluille. Kantoja ja juurakkoja ja kalliota, mutkaisia äkkikäännöksiä, pientä nousua ja laskua jatkuvalla syötöllä. Keli oli kuiva ja aurinkoinen, märällä kelillä olisi vaarallisen liukasta. Välillä ylitettin soratie ja toinenkin ja taas polku sukelsi metsään.
Matkan pituudeksi tuli n. 10 kilsaa, vauhti oli kuten normaalinkin rauhallisen lenkin. Syke kuitenkin kohosi kivasti, askel pomppi ylös alas ja sivulta sivulle joten ei ihan pk-lenkki kuitenkaan.

Mutta erittäin hyvä juoksu. Täsmätreeniä. Tätä pitäisi sitten tehdä muutama tunti putkeen. Jes.

Kolme viikkoa vielä starttiin, eikä oikein edes jännitä tai ei edes kauhistuta. Ehkä mieli muuttuu tässä ajan mittaan. Nyt pitäisi vaan vähennellä treenejä ja lähinnä herkistellä. Laskiskelin ehtiväni vielä parit mäki- ja polkujuoksutreenit tehdä.

Varusteita täytyy seuraavaksi tarkistella, minulla on nyt kahdet uudet kompressiotrikootkin, pitkät ja lyhyet. Tänään oli testissä Salomonin lyhyemät ja hyvät oli. Saattaa kuitenkin joutua laittamaan pitkät ylleen sitten Rukalla, tuskinpa mitään hellejuoksua odotettavissa.

Tässä vaiheessa maltti on valttia!

Tällaisia polunvarsia on mukava katsella juoksun aikana

Valkovuokot kukkivat

Nyt pitää malttaa ainakin paripäivää pysyä poissa poluilta...

Black Friday

Joka tuutti on täynnä mainosta "blackfriday"...mikähän lie sekin rapakon toiselta puolen tullut muotijuttu. Sähköposti suoltaa mainoksia ja tarjouksia ja samoin jokainen aviisi kun postilaatikkoon kolahtaa. Se nyt ei ole meillä mitään uutta, ainahan marraskuussa on pimeää. Varsinkaan tänä syksynä ei kovin valoisaa ole ollut. Siis tänäkään syksynä.  Ensilumi tuli kyllä viimeviikolla tänne lounaaseenkin mutta se ei kauaa kestänyt. Nytkin on toista päivää satanut vettä ja myrskynnytkin aika lailla. Mustaa siis on.

Toisaalta marraskuu on ollut mukavan lämmin, eikä minua varsinaisesti pimeys haittaa. Olisihan se mukavaa kun töistä kotiin lähtiessä olisi valoisampaa mutta minkäs voit. Toivotaan että valoa riittää edes viikonloppuisin. Tänä syksynä olen kolme kertaa viettänyt lauantain kokopäivän metsässä, hirviä jahtaamassa. Siinä on imetty raitista ilmaa ja valoa pitkälle syksyyn. Viimeisin metsäkeikka oli kaikista rankin, tavallaan. Koko yön oli satanut joten metsä oli tosi märkä. Maastokin oli sen vuoksi aika rankkaa, liukasta ja vetistä. Kunto ei mitenkään pettänyt mutta illalla kyllä huomasi että raskas päivä oli takana. Mutta hyvässä seurassa menee tuollaisetkin reissut kevyesti.

Ensi kevään päätavoite on siis Nuts Karhunkierros,  31 km. Matka ei ole paha mutta maasto on. Olen pikkuhiljaa katsellut sopivaa treeniohjelmaa. Tuttu suositteli MyAsics-sivustoa ja sen kautta olenkin saanut näppärästi tehtyä ohjelman jota noudattaa. Nyt aluksi pyrin juoksemaan kolmesti viikossa. Tarkistellaan määrää sitten alkuvuodesta uudelleen. Nyt olen panostanut enemmän lihaskuntoon. Body Combat on aivan mahtava ja mieluinen treeni, olen käynyt siellä 1-2 krt viikossa. Muutaman kerran olin myös Body Pumpissa, ihan hyvää treeniä ja siinäkin kyllä on tarpeeksi lihaskuntotreeniksi. Mutta. Eksyin kahvakuulatunneille. Olen käynyt kahvakuulassa ennenkin mutta nyt kun MoveIt-salilla löysin nämä molemmat, Hiit- ja Basic tunnit niin olin taas ihan haltioissani. Hiit-tunti on puolen tunnin treeni jossa siis mennään eikä meinata. Eka kerralla kyllä burbeet ja kerähypyt meinasi viedä mehut, kuulan lisäksi siis. Basic-tunti on täysmittainen ja myös aivan mahtava. Sen tunnin jälkeen minulla oli aivan yhtä hiki kuin rajun combatinkin jälkeen. Kahvakuulassa ei pysty huijaamaan niin helposti kuin Pumpissa, nyt on tietyn painoinen kuula ja sillä siis mennään. Minulla on käytössä 6 ja 8 kiloiset kuulat.
Mukava huomata että edistystä on tapahtunut, Miltei olemattomat vatsalihakset ovat vahvistuneet, samoin jalat ja keskivartalo. Habakin on hienosti "havaittavissa"...
Oma tavoitteeni ei kylläkään ole haba vaan se että saan jalkoihin ja keskivartaloon tarpeeksi voimaa juoksemiseen. Eipä se silti huonolta näytä kropassakaan, jonkinlaista muokkausta on tapahtunut.

MoveIt-salilla olen käynyt helmikuusta alkaen. Sinne on ihan pakko päästä säännöllisesti, ohjaajat ja paikka jo itsessään on suoraan sanoen ihan mahtava. Usein tulee pitkiä päiviä kun aamusti lähtee töihin ja on vasta illalla kotona, mutta on se sen arvoistakin. Kotona ei tarvitse enään kuin rentoutua...

Treenin mukaiset juoksut olen pyrkinyt tekemään silloin kun pitääkin mutta tämä viikko on ollut vähän haasteellisempi, kelit on olleet aika sateisia. Mutta eipä olla liian orjallisia vaan palataan ruotuun taas ensiviikon treenien puitteissa.

Syksy on tosiaan kelien puolesta ollut mukava juosta, vielä ei ole tarvinnut kaivella talvitrikoita esiin. Heijastimet on kyllä olleet jo ihan välttämättömiä Onneksi minulta löytyy hyvät varusteet pimeäänkin keliin. Tällä viikolla tulikin shoppailtua pari uudet trikoot, talvijuoksutrikoot ja salille uudet caprimittaiset. Salivermeet on sen verran kovassa käytössä että niitäkin pitää jo uusia, tuntuu ettei niitä saa enään millään puhtaaksi.

Huomenna on salilla SuperSunday ja sinne olen menossa kamun kanssa Combattiin. Jos en löydä tekosyitä niin pitäisi käydä juoksulenkilläkin. Kertaalleen muuten tässä kuussa pääsin talvijuoksemaankin, se oli vaihteeksi mukavaa, Pakkasta taisi olla muutama aste ja valoisaakin kun oli pieni kerros lunta maassa.

Joulukin on tuossatuokiossa...

Syysreissuja hirvimetsään

Ulkona sataa vettä, tuulee, on tosi harmaata ja märkää, onneksi saa olla kotona vaan eikä ole kiire minnekään. Viime yönä siirryttiin talviaikaan ja sen kyllä huomaa kun katsoo ikkunasta ulos. Syksyisen märkä keli.

Onneksi olen ladannut aurinkoa ja kirpeää syysilmaa jo pitkänaikaa, syksyn pimeään aikaan valmistautuen...itseasiassa monta viikonloppua on vietetty metsässä. On kerätty mustikoita, puolukoita, sieniä, syksyn tuoksuja, kuvia ja tunnelmia....

Pariin otteeseen olen myös ollut hirvimetsällä. Ajomiehenä, ei siis ase kädessä. Se onkin sellainen harrastus jota en ikipäivänä kuvitellut tekeväni. Sielläpä nyt ollaan "piireissä" mukana !
Tämän syksyn ajot ovat olleet rankkoja mutta upeita. Päivä siihen menee kokonaan, aamutuimaan lähtö ja illansuussa kotiin. Viisi ajoa päivän aikana vaihtelevan vaikeissa maastoissa, pääasiassa karseeta kivikkoa ja ryteikköä, ojien ylityksiä ( onneksi nyt on ollut tosi kuivaa ), heinikkoa joka on yhtä pitkää kuin itsekin yms. yms. Onhan sitä välillä helpompaakin maastoa, hetkisen ehkä...

<

Aamun ekassa lähdössä saa miettiä tarkkaan miten pukeutuu, maastossa kulkeminen on sen verran vaikeampaa että hiki tulee ja jos on liikaa vaatteita päällä. Eilenkin tuli pikkuhiljaa vähennettyä vaatekerroksia ja puolilta päivin oli vaihdettava kuivaa paitaa ylle. Varavaatteet kannattaa olla mukana, jos jossain ojanylityksessa saa puljut niin märissä kamppeissa ei ole kivaa. Onneksi siltä tällä kertaa vältyttiin.

Ojanylityksiä on jo tullut treenattua ja siinä on tapahtunut kehitystä.

Jouduin ostamaan itselleni elämäni ensimmäisen kompassinkin, onneksi sain hyvää opastusta sen käyttöön niin että uskalsin sinne metsään lähteä hirvien sekaan.  Eipä niitä hirviä silti paljon siellä parveile, näin kyllä yhden aika likeltäkin,  siis sen joka pääsi karkuun ja muutaman sitten raatonakin.

Tällainen löytyi matkan varrelta, oliskohan salakaato koska muuta ei löytynyt kuin koipia kasassa...

Yhden päivän saalis

Tässä kuvassa pitäisi olla läpi päässyt hirvi, taitaa olla noiden puiden seassa piilossa...

Minulle nuo eläimet eivät ole se ykkösasia vaan se ulkoilu, raikas ilma ja hyvät fiilikset mitä päivästä jää mukaan. Kieltämättä autossa istuminen hikisten äijien kanssa käy välillä nenään...

Metsässä rämpiminen on mainio treenipäivä myös kevään polkujuoksukoitokseen, tulee pitkää peekoo-lenkkiä epätasaisessa maastossa, ei pöllömpi treeni!

Puut höyryää kun aurinko rupeaa iltapäivällä lämmittämään

Päivän kruunaa vielä ruokataukokin, lämmin keitto maistuu kun on jo muutaman tunnin reippailut. Jälkkäriksi saattaa olla vaikka lättyjä hillolla ja kermavaahdolla, nam.

Koko perheelle maittoi äiteen tekemät hirvilihapullat....

Nyt on sitten ensivuodeksi asetettu juoksuhaaste joka lyö laudalta kaikki aikaisemmat kisat.

Sen nimikin sanoo että "hullua puuhaa", osallistun toukokuussa NUTS polkujuoksukisaan Rukan Karhunkierroksella. En sentään ultramatkalle vaan 31 kilometrille. Siinä maastossa sekin on tarpeeksi haasteellista. Mielenkiinnolla odottelen.
Nyt pitää treenata enemmän lihaskuntoa, kaveri kertoi että ensin siellä paukkuu reidet, sitten selkä ja sitten pohkeet...siis pitää keskittyä ensin niihin.

Tiivis treenikevät siis tiedossa.