Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Viime vuonna Nuts-Karhunkierroksella oli aivan mahtavat fiilikset, suurin osa siitä syystä että reitti oli upea, keli aivan upea, aurinkoinen, sopivan lämmin...juoksu oli mukavaa ainakin näin jälkikäteen muistellen. Ei se enää haittaa vaikka silloin viimeiset kilometrit oli aika tuskaisia kun polviin sattui hitosti aina alamäissä. Nyt on tiedossa vettä, loskaa, lunta, jäätä tai sitten ei. Tulvia ? Munahankea ? Rämpimistä ?  Huh huh, nyt ei kyllä oikein tiedä mitä ajattelisi tulevasta. Varusteita ei ehkä kannata etukäteen miettiä vaan ottaa mukaan koko garderoobi ja päättää paikan päällä mitä tarvitaan... Taas on sellainen olo että onkohan sitä edes tarpeeksi treenattu, tuliko niitä mäkiä taaskaan tarpeeksi tahkottua! Tänään hain kasan energiapatukoita yms. On sitten niitäkin tarpeeksi mistä valita. Viimeiset pari kuukautta olen selvitellyt erinäisiä vatsavaivoja ja niiden syitä ja seurauksia, joten ihan mitä tahansa patukkaa ei uskalla matkalla mussutella. Viimeviikon ...

Nutskarhunkierroksen jälkeen kyllä huomasi muutaman päivän käyvänsä ylikierroksilla, viimeistään siinä vaiheessa kun piti mennä nukkumaan. Uni ei tullut sitten millään kun huomasi juoksentelevansa edelleen jossain Konttaisen ja Valtavaaran välillä.. Jäin Rukalle vielä viettämään alkanutta kesälomaani joten pääsin hyvin palauttelemaan tutuille poluille. Palauttelu oli ihan patikointia mutta se taisi olla ihan hyväkin juttu tuollaisen reissun jälkeen. Sykemittarin mukaan palautusaika oli pitkälti yli sata tuntia ! Mökiltämme oli Rukakylään pari kilometriä, lievää ylämäkeä...siellä tuli käytyä jo sunnuntaina pariinkin otteeseen, jatkuen myös ihan rukan huipulle. Vähän alastulo vielä tuntui polvien sivuissa ja varsinkin varpaissa. Isovarpaiden kynnet on kivan siniset joten odottelen mielenkiinnolla mitä niille tapahtuu. Todennäköisesti  ne irtoavat, toivottavasti siihen ei mene montaa kuukautta. Tällainen vaiva on minulle ihan uutta. Nutsin kiersin Salomonin speedcrosseilla j...

Kävimme Jämin maastoissa vielä toistamiseen, viimeinen pitkis ennen Nutsia tuli tehtyä. Nyt otin karttoja mukaan jotta löydämme oikeat reitit! Lähdimme liikkeelle ajoissa, aurinko paistoi täysillä kun päästiin perille. Mikäs hienompi keli rennolle polkujuoksulle. Maastossa oli paljon muitakin liikkeellä tällä kertaa. Sudenpentuja vilisteli siellä täällä liki 200, sattui olemaan jonkinlainen kisa samoissa maastoissa. Myös koiravaljakoilla oli aktiviteettiä. Matka aloitettiin nyt ihan kartan mukaan, uusitussa versiossa oli reittejä siirretty enemmän poluille, sehän on nyt ihan IN...polkujuoksu siis. Maastohan siellä on helppoa mutta jonkiverran mäkisempää kuin täällä kotimaisemissa. Hurjat muistot jättänyt Niiniharjun nousu, 800 m. ei ihan niin hurjalta vaikuttanut mitä muisteli. Paluumatkalla olivat maisemat harjun laella mahtavat. Pitää tehdä tuollaisia juoksureissuja sinne vielä joskus myöhemminkin, ajomatkaahan ei tule suuntaansa  kuin tunnin verran. Eihän se tu...

Joka tuutti on täynnä mainosta "blackfriday"...mikähän lie sekin rapakon toiselta puolen tullut muotijuttu. Sähköposti suoltaa mainoksia ja tarjouksia ja samoin jokainen aviisi kun postilaatikkoon kolahtaa. Se nyt ei ole meillä mitään uutta, ainahan marraskuussa on pimeää. Varsinkaan tänä syksynä ei kovin valoisaa ole ollut. Siis tänäkään syksynä.  Ensilumi tuli kyllä viimeviikolla tänne lounaaseenkin mutta se ei kauaa kestänyt. Nytkin on toista päivää satanut vettä ja myrskynnytkin aika lailla. Mustaa siis on. Toisaalta marraskuu on ollut mukavan lämmin, eikä minua varsinaisesti pimeys haittaa. Olisihan se mukavaa kun töistä kotiin lähtiessä olisi valoisampaa mutta minkäs voit. Toivotaan että valoa riittää edes viikonloppuisin. Tänä syksynä olen kolme kertaa viettänyt lauantain kokopäivän metsässä, hirviä jahtaamassa. Siinä on imetty raitista ilmaa ja valoa pitkälle syksyyn. Viimeisin metsäkeikka oli kaikista rankin, tavallaan. Koko yön oli satanut joten metsä oli tosi mär...

Ulkona sataa vettä, tuulee, on tosi harmaata ja märkää, onneksi saa olla kotona vaan eikä ole kiire minnekään. Viime yönä siirryttiin talviaikaan ja sen kyllä huomaa kun katsoo ikkunasta ulos. Syksyisen märkä keli. Onneksi olen ladannut aurinkoa ja kirpeää syysilmaa jo pitkänaikaa, syksyn pimeään aikaan valmistautuen...itseasiassa monta viikonloppua on vietetty metsässä. On kerätty mustikoita, puolukoita, sieniä, syksyn tuoksuja, kuvia ja tunnelmia.... Pariin otteeseen olen myös ollut hirvimetsällä. Ajomiehenä, ei siis ase kädessä. Se onkin sellainen harrastus jota en ikipäivänä kuvitellut tekeväni. Sielläpä nyt ollaan "piireissä" mukana ! Tämän syksyn ajot ovat olleet rankkoja mutta upeita. Päivä siihen menee kokonaan, aamutuimaan lähtö ja illansuussa kotiin. Viisi ajoa päivän aikana vaihtelevan vaikeissa maastoissa, pääasiassa karseeta kivikkoa ja ryteikköä, ojien ylityksiä ( onneksi nyt on ollut tosi kuivaa ), heinikkoa joka on yhtä pitkää kuin itsekin yms. yms. Onhan...