maanantai 30. maaliskuuta 2020

Lähimetsistä mielenrauhaa


Omat treenit on vähän muuttaneet muotoaan. Niistä ei nyt tarvitse liikaa stressata ja olla koko ajan menossa, rankemmat treenitkin voi ottaa hieman rauhallisempaan tahtiin. Tietenkin jos olisin tavoitteellinen treenaaja, noudattaisin edelleen orjallisesti kalenteria ja miettisin pääni puhki, miten ne toteuttaisin. Tuleeko tässä nyt sitten ilmi millainen liikkuja lopulta olenkaan.

Olen käynyt yhteistreeneissä ja käynyt pienellä porukalla patikoimassa ja juoksemassa. Mutta liikkunut pääasiassa itsekseni. Nyt tämän epidemian vaan jatkuessa, on ruvennut enemmän miettimään omia valintojaan. Juoksemaan ja liikkumaan edelleen voi mennä, jos niistä haluaa jollekin ilmoitella niin tuo some on oiva keino. Sinne kun pistää päivän tuotokset  niin jo saa yhteisöllisyyttä ja kannustusta omaan tekemiseen. Ryhmiä riittää.

Siitä some on todella hyvä. Kyllähän se edelleen on hyvä motivaattori, jotain pitää tehdä että voi siitä muille kertoa. Myönnän kyllä että some usein kannustaa liikkeelle kun seuraa muiden tekemisiä ja ehkä sen johdosta itsekin lähtee lenkille. Jotta voi siitä jollekin kertoa. Onhan se tavallaan ihan hyvä asia, paikassaan.  Eriasia jos sitä tekee ainoastaan sen vuoksi että näyttäisi hyvältä ja aktiiviselta liikkujalta.
Toisaalta somesta tulee nyt jatkuvalla syötöllä monenmoista neuvoa ja ohjetta miten treenata ja milloin. Edelleen jos on tunnollinen harjoittelija niin someen jää kyllä koukkuun todella pian, ehkä enemmän kuin ennen, helposti. Jos nyt haluaa kertoa muille mitä tekee, se melkein on tehtävä verkossa. Stressiä pukkaa siitäkin kun edelleen pitää olla ne viimeisen päälle olevat vermeet ja kaikki muu siinä ohessa, eihän sitä voi vanhoissa kamppeissa niitä kuvia sinne postailla.

No, onneksi olen jo niin vanha ettei tuo koske minua. Vai miten se nyt onkaan. Myönnän että nyt aikaa menee edelleen, ehkä enemmänkin, ruutua tujottaen. Sitäpaitsi hain viimeksi tänään  lähipostista uudet juoksutrikoot. Vanhat saa sitten heittää roskiin, on meinaan senverran jo pinttyneet tuoksut. Kevät tekee tuloaan ja kohta siirrytään lyhyempiin pöksyihin.
Mutta, kieltämättä näinä aikoina on todella helppo jättää treenit tekemättä. Jos vaikka huomenna. Onneksi ilmat ovat suosineet ulkoilua ja kuitenkin vielä saa lenkkeillä myös kaverin kanssa. 



Tässä kohtaa olen mielissäni että kuulun treeniporukkaan, jolta saa vertaistukea ja tsemppiä ja myös motivaatiota liikkumiseen. Myös valkulla on tässä tilanteessa iso merkitys. Kaikille osapuolille viimeiset viikot on olleet aikamoista totuttelua tämän liikkumisen osalta. Kaikilla on myös omat henkilökohtaiset asiat päällimmäisenä mielessä, perhe ja terveys menee nyt kaiken edelle. 
Se on nyt tullut jo monen kanssa puheeksi, että nämä liikkumisasiat, yhteisporukka yhteislenkkeineen, ovat todella tärkeitä. Kun teet töitä kotona ja muutkin ajat olet kotona, pakosta, on luxusta että pääset edes yhden kaverin kanssa kerrallaan ulos. Ainakin toistaiseksi. Juurikin yhden treenikamun kanssa puheltiin siitä että kuinka hyvin meillä toisaalta on asiat. Ilma on vielä puhdasta, taivas sininen. Ulos saa mennä eikä tarvitse sen vuoksi olla sisätiloissa ettei ulkona  pysty olemaan.
Puhtaasta ilmasta saa vielä nauttia, ainakin yksin jos ei muiden kanssa tällä hetkellä voi.

Virtuaaliliikkuminen on nyt pinnalla, monenlaisia lajeja pystyy nyt harrastamaan virtuaalisesti. Voi jumpata, tehdä kehonhuoltoa, juosta, hiihtää, pyöräillä, suunnistaa ja vaikka mitä. Vaikka se on vähän haastaampaa ja yksinäisempää niin tällä hetkellä oiva vaihtoehto. Mielikuvitusta vaaditaan toki välillä. Itse asun paikassa jossa lähimetsää riittää, voi valita polut joissa ei ole liikaa liikennettä. Moni suosittu retkeilypaikka on jo suljettu ruuhkan vuoksi. Toivotaan kuitenkin että moni ihminen löytää tällaisena aikana luonnon ja metsän, sekä saa siitä harrastuksen loppuiäkseen.Tuottaahan kulkeminen myös haastetta, kaikki eivät pysty omalla autolla menemään lähimmälle luontopolulle. Eikä ole tarvittavia kenkiä esimerkiksi tai muuten on vaikeaa liikkua. Näin ollen pitää tyytyä lähiseutuihin, joista voi löytääkin sitten aivan hienoja reittejä. Eikä sen reitin tarvitse edes olla valmiiksi kuljettu ja opastettu, suoraan metsään vaan ja päin risukkoja ja niiden toiselle puolen. Esteettömiä ja muutenkin helppokulkuisia reittejäkin on. Eikä metsään ole pakko mennä, jos ei halua. Muutenkin pääsee liikkumaan. Jokainen tavallaan.



Kuntoportaatkin on nyt nousseet arvoon arvaamattomaan, ne on olleet  niin suosittuja että käyttöä ollaan jo jossain rajoittamassakin.

Viime aikoina omat treenit on tehty  miltei pääasiassa maastossa, juoksua, sauvakävelyä ja patikointia, maastopyöräilyä. Maaliskuulle on hiljalleen kertynyt ihan hyvä määrä juoksukilometrejä.



lauantai 28. maaliskuuta 2020

Sunnuntairetki Joutsijärvelle


Viime sunnuntaina retkeiltiin hieman useamman kaverin kanssa. Matkassa oli kuusi innokasta luontoilijaa. Sunnuntain (pitkä juoksu) pk-lenkki vaihdettiin patikkaretkeen Joutsijärvelle. Todellakin rennompaa liikkumista. Matkaan lähdettiin Tammen tilan leirikeskukselta. Tälläkin kertaa huolehdittiin turvaväleistä ja ajankohtaisista ohjeistuksista, joten jokainen ajeli paikan päälle omalla autolla ja poluille lähdettiin harvassa jonossa.

Alunperin suunniteltu koko järven kierros jätettiin myöhäisempään ajankohtaan ja nyt ajateltiin patikoida n. 10-15 kilometrin verran. Koska päivästä tulisi kuitenkin vähän pidempi, oli reppuun pakattava enemmän evästä (varmuuden vuoksi) ja myös lämmintä vaatetta. Aurinko paistoi mutta aikaisin aamulla oli jonkin verran ollut myös pakkasta niin piti  varustautua lämpimästi. No eihän sitä pitkälle päästy kun piti jo keventää vaatetusta, metsään ei tietenkään tuuli osunut. Sitten taas taukopaikalla piti pukea kaikki varavaatteet uudestaan päälle ettei tule kylmä.




Mukana oli myös ihan oma Retkikamu sekä treenikavereita. Joillekin taisi olla ihan ensimmäinen vastaavanlainen patikkaretki. Luonto pisti kyllä parastaan, maisemat oli todella ihania ja aurinko teki maisemista vieläkin hienompia. Pitkän matkaa patikoitiin metsässä ilman vastaantulijoita. Mitä lähemmäs ensimmäinen makkaranpaistopaikka tuli, rupesi poluilla liikkumaan myös muita ulkoilijoita. Paljon oli lapsiperheitä. Koska ensimmäisellä nuotiopaikalla oli aikalailla täyttä, jatkettiin matkaa Hiivaniemen laavulle.
Nälkä rupesi kurnimaan monen vatsassa kun lähestyttiin nuotiopaikkaa. Eipä mikään yllätys, oltiinhan jo tovi kuljettu. Toinen nuotiopaikka oli käytössä joten siirryttiin vähän sivummalle, missä oli varsinainen laavu ja tulipaikka. Nopeasti saatiin tulet siihen kuntoon että sai vesipannun tulelle ja makkaratkin suht pian tikun nokkaan savustumaan.



 
 Sinappi oli mulla jäänyt kotiin  mutta onneksi sain kaverin tuubista. Minä taas tarjosin toiselle ylimääräisen makkaran. Meidän perässä tuntui saapuvan tasaiseen tahtiin muitakin ulkoilijoita, joten annettiin tilaa seuraaville ja lähdettiin keventynein repuin takaisinpäin. Tuuli oli ilmeisesti vähän vaihtanut suuntaa joten oli erittäin hyvä että matkassa oli ylimääräistä vaatetta.




Aamulla oli sen verran kylmää että monessa kohtaa oli jäätä ja järvelläkin oli useita pilkkijöitä. Se kyllä meitä hirvitti sillä jäisestä järvestä lähti epäilyttäviä ääniä. Onneksi pilkkijät olivat lähteneet kun tultiin takaisin.

Koska  maasto paikoin oli jäässä, ei siitä johtuen ollut siis märkää. Polut olivat helppokulkuista, pitkokset muutamassa kohtaa liukkaita. Maisemat olivat mahtavat, oli polkua ja metsätietä, kivikkoa ja juurakkoa ja pitkoksia. Pitää retkeillä uudestaan kun on vihreää sillä silloin varmaan on vielä hienompaa. 

Huomasi kyllä jo iltapäivällä että ihmisiä liikkui ihan ruuhkaksi asti. Päivä oli tietenkin aurinkoinen, mikä houkutteli ulkoilijoita, mutta luulen että korona oli saanut liikkeelle paljon sellaisiakin jotka eivät yleensä lähde patikoimaan. Hienoa että ihmiset ovat löytäneet Suomen mahtavan luonnon ja meidänkin lähialueen metsät, eivätkä heti suuntaa ns. "merta edemmäs kalaan", vaan tutustuvat lähiseutuihinsa. Satakunnan metsistä löytyy aivan upeita reittejä jota todella vetävät vertoja isoimmille kansallispuistollekin. Yyterissä ainoastaan tasaisesta maastosta huomaa ettei ihan Lapissa ollakaan...



Patikointiretkeen meni aikaa 4  tuntia, tauot poislukien  ja kilometrejä kertyi n. 13. Päivän retki siis.
Tänä kesänä varmaan ehtii Joutsijärvelle uudestaankin, aivan upea paikka !

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Kirkkoniitun laavulla makkaranpaistossa

Eräänä aurinkoisena perjantai-iltapäivänä suunnattiin Retkikamun kanssa kohti maaliskuun haastetta.
Lähialueelta löytyi mielenkiintoinen kohde, josta nyt kylläkin oli tarkoitus tutkia vain osa. Myöhemmin pitänee kiertää reitti kokonaan.
Määränpääksi otettiin Kellahden, Ahlaisten retkeilyreitin varrella oleva Kirkkoniitun laavu. Meneillään olevasta epidemiasta johtuen tehtiin treffit Porin satamatien varteen ja siitä lähdettiin patikoimaan, turvaväliä noudattaen. Keli oli aurinkoinen mutta lopulta aika kylmä, joten hieman enemmän olisi pitänyt pukeutua. Aurinko onneksi lämmitti eikä metsään tuullut.

Oltiin etukäteen tutkailtu karttaa, ei ihan paras mahdollinen, mutta riittävä.  Tämän vuoden aikana on kuulemma tulossa kunnon kartta koko reitistä.
Reitin alku löytyi hyvin ja opasteita oli matkan varrella, ainoastaan loppupäässä jouduttiin vähän arvailemaan oikeaa suuntaa. Retkikamu on puna-vihersokea ja tälläkin kertaa oli puissa punaiset maalitilkut. Jotenkin sanoisin että saattaa olla haasteellista havaita punainen väri maastossa. Ollaan tuohon törmätty monasti ennenkin.

 

Alkupätkä oli metsätietä ja aika haasteellista polkua sillä puita oli paljon kaatunut ristiin rastiin. Ei ihan jokaiselle sopivaa maastoa. Kun päästiin varsinaiseen metsään asti oli ympäristö todella hienoa, kalliota ja varpuja ja mättäitä jne. piti hidastaa vauhtia että ehti nauttia ympärillä olevasta metsästä. Aurinko pilkotteli hienosti puiden lomassa. Yhden erikoisen huomion teimme. Reitti sivusi tuulimyllyjä, joita on tuossa kohtaa todella paljon. Aikamme ihmeteltyämme taustalta kuuluvia ääniä tajusimme, että nehän tuleekin noista tuulimyllyistä. Nyt ymmärtää kyllä ihmisten huolen myllyistä. Metsän hiljaisuudesta ei ollut tietoakaan. Myöskin nyt kun aurinko paistoi puiden väleistä, tuli lapojen liikkeistä isoja varjoja jotka välkehti silmännurkassa. Migreeniin taipuvaiselle voi olla ikävää.

Annetaan kuitenkin reitille uusi mahdollisuus ja seuraavalla kerralla lähdetään toiseen suuntaan.


 

Polun alusta meni nelisen kilometriä laavulle. Siellä pistettiin nuotioon tulet ja grillattiin makkarat. Pienellä aukealla oli laavu jossa tulentekopaikka, puuvarasto jossa oli myös puita. Patikkapolku jatkui eteenpäin ja siellä näkyi olevan myös huussi. Siistissä kunnossa kaikki, laavulle pääsee myös autolla. Mukava paikka ja sopii vaikka lapsiperheillekin, vasinkin jos menee autolla paikan päälle.

Kuksasta tietenkin nautittiin retkikaffeet ja syötiin muutkin eväät että jaksettiin patikoida takaisinkin. Samaa reittiä lähdettiin takaisin ja niinkuin aina metsäpoluilla, sama reitti toiseen suuntaan on ihan erillainen kuin mennessä.
Retkelle tuli tänään pituutta 8 kilometriä ja aikaa saimme kulumaan evästauko poislukien 2,5 tuntia.

 

Näinä erikoisina aikoina kun yritetään olla ja elää niin ettei viirukset leviä, on välillä haasteellista pitää huolta itsestään ja myös lähimmäisistään. Luonto on ihanteellinen paikka lähteä rauhoittumaan. Jos ei uskalla yksin lähteä vähän oudoimmille poluille, aina voi ottaa ystävän mukaan, kunhan huolehtii omasta ja kaverin turvallisuudesta. Metsässä on tilaa kulkea parin metrin välein ja ääntä kyllä mahtuu. Jos siellä sattuu törmäilemään muihin metsätyyppeihin, niin voihan sitä piipahtaa hetkeksi jollekin pienemmälle sivupolulle tutkailemaan mihin se mahtaa johtaa.
 

Reppuun vaan mukaan hyvät eväät, lämmintä vaatetta ja avoin mieli. Nyt ei  ole kiire mihinkään.


maanantai 23. maaliskuuta 2020

Lakisääteistä lähiliikuntaa ja metsäterapiaa


Nyt on pakosti hidastettu kaikkea, kaikkialla, vielä en itse ole siinä vaiheessa että olisi täysi pysähtyminen mutta se saattaa tulla eteen ihan koska tahansa.
Asun miltei maaseudulla, ainakin kaukana ihan ruuhkaisemmista asuinalueista. Viiden minuutin matka lähimpään metsään jossa ei ole ruuhkaa, ainakaan normaalisti. Kuljen työmatkani omalla autolla suoraan parkkihalliin, ei siis tarvitse pelätä esim. bussimatkoja. Etätyötä teen normaalistikin osan viikkoa, se ei siis ole mitään uutta. Toki aiheuttaa nyt myös muita järjestelyjä.
Lähipiirissä on kyllä vanhuksiakin ja pieniä lapsia. Tietenkin koko maassa oleva poikkeustila mietityttää ja aiheuttaa toimenpiteitä minullakin. Eihän nyt ole vaihtoehtoja.

Viime viikot ovat olleet todellakin erityislaatuisia, käytännössä miltei koko Suomi on suljettu tai ainakin hyvinkin pian niin tullaan tekemään. 

Joku voi pitää omista treeneistä kohkaamista itsekkäänä , mutta koska blogini on lähinnä liikuntaan painottuvaa, niin jatkan niillä asioilla edelleen.

Treenikalenteri meni siis uusiksi, monta viikon treeniä päättyi siihen että hallit ja salit sulkeutuivat. Uida ei vielä luonnonvesissä pysty, kaikkea muuta voi harrastaa. Mielikuvitusta kehiin ja vaihtelua.
Koska normi rutiinit äkkiä muuttui, unohti ihan hetkeksi koko kalenterin olemassaolon. Nyt ei treenata johonkin tapahtumaan joten yhtäkkiä toteaa että motivaatiota joutuukin kaivelemaan uudelleen. Onneksi minulla on monta treenikaveria samassa tilanteessa niin vertaistukea ja tsemppiä löytyy. Tuntuu että koko treeniporukka on juuttunut johonkin mustaan aukkoon.

Metsän kuntosali on aina avoinna


Varovaisesti ja pienellä porukalla olemme jotain treenejä tehneet ulkona. Lakisääteisiä turvavälejä noudattaen. Portaissa käytiin tekemässä vetoja ja totesimme että siellähän oli aika moni muukin.
Pitkää juoksulenkkiä on vaihdettu sauvakävelylenkkiin ja patikointiin. Nyt on ollut aika vaihtaa suorittaminen vaihteeksi rennompaan liikkumiseen.  Juoksemassa olen käynyt metsässä, nauttien upeasta Suomen luonnosta. Kahvakuulat on putsattu pölystä ja läskipyörä kävi huollossa.

Onneksi ei ole tarvinnut jäädä seinien sisäpuolelle, vaan on pystynyt nauttimaan keväisistä ja aurinkoisista keleistä. Yksin ja kaverien kanssa, tavalla tai toisella.



Tsemppi kaikille tulevaan, kyllä me tästä selvitään ! Menkää metsään vaikka halaamaan puita, luonto tekee ihmeitä. Jos metsässä tulee liikaa ihmisiä vastaan, voi aina piipahtaa jollekin pienemmälle polulle.



torstai 12. maaliskuuta 2020

Hallipuolikas ja pienen pieni Pokaali


Viime viikko huipentui puolimaratoniin. Kevään ensimmäinen kisa jossa tavoite oli kahden tunnin aloitus. Se ei nyt ihan onnistunut vaan jäi kolmesta minuutista kiinni.
Olen kuitenkin itse ihan tyytyväinen, no todellakin tyytyväinen. Meno oli ihan tasaista, kovin ei olisi pystynyt kiristämään. Ehkä pieni puristus tuli maalisuoralla. Aika jokatapauksessa parani kahdella minuutilla vuoden takaiseen puolikkaaseen.

Maanantaina piti käydä testaamassa toimiiko sykevyö oikein. Jo tuntui pelittävän niinkuin pitääkin.  Siis pk-lenkki 58:48, 7.05 km avg 129
Tiistaina vauhtileikittelyä, 1:06, 8.6 km sykkeet 134/156.
Keskiviikkona tunti joogaa ja sen päälle karhuhallitreeni. Tällä kertaa vähän rauhallisempaa lihaskuntoa tunnin verran. Nyt piti tehdä maltilla niin ettei ole paikat juntturassa lauantaina. Torstaina ja perjantaina ihan lepoa ja kehonhuoltoa, rullailua ja venyttelyä. Maltillista tankkausta.


Puolikas kyllä jo etukäteen herätteli tunteita laidasta laitaan. Välillä odotti juoksua ja välillä se tuntui todella väkinäiseltä. Varmaan ihan normaalia. Mitä järkee, ei siitä kuitenkaan mitään tule yms. 
Lauantai-aamulla herätys klo 6:15 ja kahvit ja puurot sen myötä naamaan. Sämpylä ja banaani. Ja jännitti. Miksiköhän. Puoliysiltä treffit hallilla, startti 9.30.
Siinä ehti hyvin valmistautua ja kiertää pari lämmittelykierrosta.

Tavoiteajan oli antanut valkku. Lähdettiin treeniporukalla vauhtia jolla olisi kahden tunnin alitus tavoitteena. Ennätysaikani on muutamia sekunteja yli kaksi tuntia. Alku meni ihan kevyen tuntuisesti, ehkä olisi voinut heti vähän hiljentää. Otin muutaman kierroksen jälkeen oman vauhdin ja ajattelin jolkuttaa ilman joukkopaineita itsekseni,  tasaiseen tahtiin. Seurailin kilometriaikoja screeniltä ja näytti ihan hyvältä. 
Kuitenkin ajat väistämättä vähän tippuivat jossain vaiheessa mutta sellaista oloa ei ollut että olisi mennyt liian kovaa. Sopivalta tuntui. Noin puolen tunnin välein otin kulauksen omaa urheilujuomaa, pariin otteeseen geelinappuloita ja vielä pari kilsaa ennen loppua geelin. Aina kun hetkeksikin pysähtyi näytti screenin tavoiteaika karkaavan.



Tarjolla oli järjestäjältäkin hyvä kattaus, siitä taisin vauhdissa ottaa kerran vesimukin. Meillä oli oma huoltopenkki ja Maikku sieltä tarjoili energiaa ja juomaa tarvittaessa.

Menin siis vaan eteenpäin ja yritin pitää vauhdin tasaisena. Yhteensä 53 kierrosta. Puolen välin jälkeen jo helpotti ja tuntui että maaliinkin päästään. Viisi kilsaa takana ja yhtäkkiä 10, viisitoista ja sitten jo kummasti alkoi kierrokset vilistämään. 12 kierrosta jäljellä ja  uskalsi huokaista että kohta ollaan maalissa. Miesten voittaja kun pääsi maaliin, kuulutettiin aika ja silloin tuntui ikävältä kun laskeskelin että itse kiertäisin rataa vielä ainakin 40 minuuttia.
Maali kuitenkin tuli vastaa hyvinkin pian ja maalisuoralla sain vielä pienen loppukirin aikaiseksi.

Joka kierroksella pystyi seuraamaan oman juoksun speksejä isolta screeniltä. Siitä näki mm. sijoituksen, vauhdin ja ennustetun loppuajan. Olin pitkän aikaa neljäntenä ja jossain vaiheessa huomasin olevani kolmantena. Pessismisti ei pety ja mietin että taitaa olla vaan virhe. Mutta joku edellämenijä oli ilmeisesti joutunut keskeyttämään jostain syystä joten minä sitten pääsin kolmantena maaliin ja siten pokaalin kanssa palkintojen jakoon! Hienoa!
Edellisvuoden aika parani parilla minuutilla ja tällä kertaa pääsin aikaan 2:03:08. Keskivauhti 5:49 ja viimeisen kierroksen sain kiihdytettyä aikaan 5:01. Hurrjaa...



Hallilla vielä fiilisteltiin treeniporukan kanssa ja odotettiin viimeistä kaveria maaliin tulevaksi. Sitten rupesikin olemaan sellainen olo että pitää lähteä liikkeelle. Loppupäivän oli vetämätön olo mutta kuitenkin vähän levoton. Taisi kroppa vielä kiertää ratakierroksia. Kunhan sai jotain järkevää syötyä olokin rupesi piristymään.

Apk-maratoonarien järjestämä hallimaraton on mukava, tiivistunnelmainen kilpailu. Matkoina siis puolikas ja kokonainen. Puolikkaalla juoksijoita oli n. 40 ja kokonaisella yli 60. Rataa juostaan aika monta kertaa mutta ei se ole ollenkaan hassumpaa. Miinuksena ehkä se ettei jälkeenpäin voi moittia että olisi ollut liukasta tai vastatuuli tai liian mäkinen reitti. Vessaankin pääsee näppärästi ja joka kierroksella on huoltopiste. Porissa kun ollaan niin voisi sanoa että "Ei paskempi kisa"...
Kaikki osallistujat saivat hienon termosmukin muistoksi.

Sunnuntaiaamuna treenikaverien kanssa palauttavalla sauvakävelylenkillä. 1:40 ja n. 8 kilometriä. 
Teki siis hyvää jaloille. Muutenkin piristi päivää aikainen happihyppely. Yllätyksenä meidät vietiin ihan cityyn naistenpäiväkaffeille. Illan spinnin jätin väliin ja kävin toistamiseen kävelyllä. Tunnin verran koiran kanssa metsässä.

Maikun kanssa Porin toril...
Tulipa tehtyä illalla puolen tunnin kahvakuulatreenikin. Säästelin jalkoja ja keskityin keski- ja yläkroppaan. Siis niin hyvä fiilis tuli noinkin helposta treenistä. Jos oikein yritän ja pyrkisin tekemään edes kerran viikkoon omatoimisen kahvakuulatreenin. Se olisi tarpeen.

Nyt taas sunnitellaan alkavan viikon treenejä ja seuraavaa kisaa tulevaksi.

 

Kui paljon tähänkin menee energiaa ja aika kun mietit mihin seuraavaksi osallistuisit, ja kesän kisat kaikki ja osallistuuko vai eikö osallistu. Onko siinä mitää järkee siis...ehtiikö kaikkiin mihin haluaisi...

Niin ja mitä kaikkee muutakin vois tehdä ilman numerolappua rinnassa..

Viikko alkoi taas maanantaina vauhtileikittelyllä 58:04, 7.3 km sykkeet 130/154. Hyvä treeni, suuntasin metsän pehmeille alustoille ja sitten asfalttia  takaisin. Jalat olivat jo hyvin palautuneet. Tiistaina puolentoista kilometrin uinnilla, 46 min. Loppuun vielä hetki tekniikkatreeniä. Keskiviikkona tunti joogaa ja karhuhallissa tällä kertaa tunnin kuntopiiri. Tehokasta.

Kirjurinluodon poluilla
Nyt on myös Korona-virus iskenyt lujaa, kisoja on peruttu. Esim. kolmen viikon päästä oleva Karhuviesti ja kevään päätavoite, HCM on siirretty myöhempään ajankohtaan.

Nyt jännittyneinä odotellaan millainen kevät tulee. Terveys edellä.

Saattaa olla että Hallipuolikas oli kevään ensimmäinen ja viimeinen lappujuoksu!

Sunnuntain iltalenkillä lähimetsässä, korkealla on ojien vesi edelleen..







sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Aurinkoinen retkipäivä Kalviikin luontopolulla


Helmikuun luontopolkuhaaste patikoitiin eräänä maanantaina. Päivät on sen verran pidentyneet että kun iltapäivällä pääsi matkaan niin hyvin ehti valoisaan aikaan poiskin poluilta.
Nyt suuntana oli Noormarkussa Kalviikin luontopolku. Ei pitkä, n.2,5 km mutta arkipäivänä sopivan mittainen.

Heti ensivaikutelma vaikutti hyvältä ja mielenkiintoiselta, hyvin varustettu metsästysmaja jossa voisi joku kerta viettää enemmänkin aikaa. Kuivia puita puuvarasto täynnä. Ovensuussa oli tiedote miten majalla käyttäydytään ja vapaaehtoisesti voi maksaa kympin käyttömaksun ja siinä oli myös tilinumero. 


Tällä kertaa ei ollut grillimakkaraa mukana joten  vain ihasteltiin paikan runsasta varustelua ja juotiin kahvit ja syötiin eväsleivät ja sitten suunnattiin luontopolulle. 

Alku oli todella märkää, suopursujen valtaamalla alueella luikersi kapea polku ja todellakin piti katsoa mihin askeleensa asettaa ettei kengät kastuisi. Onneksi oli kuitenkin vedenpitävät maiharit jalassa, muuten olisi sukat olleet todella märät.





Kun päästiin vähän eteenpäin ja polkukin nousi jo hieman ylemmäs  kalliolle oli maastokin ihan kuivaa. Ympäristö oli mukavan kivistä ja kalliosta, metsäpohja jäkälän peitossa. Koko perheen reissuun ehkä liian teknistä ja haastavaa, meille oikein passelia.

Vanha kivipyykki


Päivä oli aurinkoinen joten luontopolku kyllä oli todella upea. Jossain vaiheessa vastaan tuli luontotorni jossa tietenkin piti käydä ihastelemassa maisemia. Pieni torni mutta korkea, vähän hirvitti sinne kiivetä mutta kyllä kannatti. Takaisin tullessa tornin juurella syötiin taas retkieväitä.



Polun varteen oleviin opaskyltteihin oli panostettu

Reitti oli kivasti ns. ympyräreitti ja kun  päästiin takaisin lähtöpaikkaan kiivettiin sielläkin tutkailemaan maisemia korkealla kiven päällä sijaitsevaan vähän pienempään tähystystorniin.



Yllättävän kivoja ja mielenkiintoisia paikkoja lähialueilta löytyykin.

Varsinaiseen patikoimiseen meni aikaa 1.40 min ja matkaa ei tullut kuin kolmisen kilometriä. Mutta pääasiahan on matkasta ja maisemista nauttiminen, sekä myös hyvistä eväistä.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Sykkeet edelleen taivaissa


Sen jälkeen kun sain garminin takaisin ranteeseen huollosta on sen kanssa ollut vähän probleemia. Siis sain uuden kellon joten siihen on pitänyt erinäisiä asioita hakea uudelleen, esim. päivitys yms. 
Huomasin ettei uinnissa tallentunut sykkeitä ja muutenkin sykkeet on vähän heitelleet. Asian pähkäilyyn menee paljon aikaa kun ei ihan varma ole mitä pitäisi tehdä, tai mitä on jäänyt tekemättä. Rannemittaus on ollut ok, mutta pari lenkkiä sykevyön kanssa on olleet ihan ihmeellisiä. Ensin luulin etten ehkä olekaan vielä flunssan jälkeen palautunut kunnolla. Pk-lenkkien sykkeet on ollut ihan tapissa alkumetreistä asti. Kun samoin kävi tämän viikon pitkällä lenkillä tulin siihen tulokseen että vian täytyy olla sykevyössä. Jos syke näyttää heti alussa enemmän kuin normaali maksimisyke, eikä olo ole kovin rasittunut niin kunnossa ei voi olla vikaa.
Pesin vyön, sitäkin pitää tehdä säännöllisesti siis. Myös paritin vyön uudestaan kellon kanssa, en ole sitä vielä testannut mutta olen miltei varma että siinä on ollut vika.

Yyteri 


Maanantaina pidin lomapäivän ja lähdettiin kamun kanssa helmikuun patikkaretkelle. Keli oli hieno ja aurinkoinen. 1:41:47, 2.8 km avg 92. Kerron siitä retkestä erillisessä tekstissä. 
Tiistaina uimassa, matkauintia  59:51, 1300 m. Sain samalla vähän tekniikkaoppiakin, minusta tuntuu että pikkuhiljaa rupeaa uinti sujumaan.

Keskiviikkona hallitreeni. Neljän kilsan testijuoksu, keskari 5.17 min, sykkeet näytti niin matalaa ettei voineet pitää paikkaansa. Yhteensä juoksua lämmittelyn ja jäähdyttelyn kanssa 6 km.
Loppuviikko taas lomaa. Torstaina meni päivä Ikeassa, illalla vähän venyttelyä. Tein myös kävelylenkin Martan kanssa rannalle, 1:22:08, 5.35 km ja sykkeet nyt normit sillä otin vain rannemittauksen, 87/113. Perjantaina kävin jo aamutuimaan inbody-mittauksessa, edellinen joulukuussa. Lihasta oli lähtenyt joten jotain on jäänyt tekemättä...




Perjantaina tein myös viikon pitkiksen sillä keli oli taas mitä hienoin, aurinko paistoi ja lämpötila laski iltapäivällä jo liki nollaa, eikä edes tuullut. Suuntasin kaverin kanssa Yyteriin. Juostiin poluilla, metsässä ja vähän dyyneilläkin. Hyvä pitkis vaikka sykkeet oli nyt siis taas aivan tapissa, joten en siis niihin usko. Pk- vauhdilla höpötellen 2:28:51 ja 18.2 km.

Lauantaina uimassa, tekniikkaa. Hyvä treeni, 1:06:43, 1225 m. Sykkeet 116/147. tehtiin myös vetotreeniä ja minullekin tuli ensimmäinen kellotettu 50 m, 63 s. ja olen todella tyytyväinen siihen.
Sunnuntaina spinni pitkästä aikaa. 1:22:06 sykkeet 123/149.



Viikonloppuna satoi meillekin oikein lunta. Naurettavan vähän mutta sai lapsenlapset tehtyä pienet lumiukot sentään. Muutenkin viikonloppu kului mummuillessa, ei siis ehtinyt juoksulenkillekään testaamaan sykevyön toimivuutta.


Viikko on ollut hyvä treeniviikko. On kävelty, patikoitu, juostu, uitu ja pyöräilty. Kehonhuolto ja lihastreeni jäi vähän heikommalle...