Hiihtolenkkejä ja polkujuoksua

Nyt on länsirannikollakin ollut mahtavia talvikelejä. Suoraan kotiportilta on päässyt hiihtämään (miltei), kuten myös juoksemaan lumisille poluille. Sukset on olleet marraskuusta asti valmiina ja viime viikolla pääsin eka kertaa ladulle. 100 minuuttia ja 9 kilsaa. Aivan pelkästään nauttien siitä mahdollisuudesta että voi hiihdellä omilla kotiladuilla. Pakkasta oli lähemmäs kymmentä astetta joten jalassa oli perinteiset pertsasukset. 

Viikonloppuna ehdin poluille vasta sunnuntaina. Kalenterissa oli rentoa pk vauhtista polkujuoksua. Ensin pk1:llä ja loppu pk2:sta. Siis todella vaikeaa pitää vauhti tarpeeksi hitaana niin että syke ei nouse. Vähän väliä sai ottaa kävelyaskelia. Pisti hieman nyppimään kun ei tullut tekemisestä mitään. Kun pääsi kakkosalueelle, pystyi jo ihan juoksemaankin. Koska keli oli upea niin kyllä se meno siitä iloksikin muuttui. Aikaa meni 1:10 ja matkaa kertyi runsas 6 kilsaa. Sisältäen alku- ja loppuverrat. Sykkeet 114/130 bpm. Lopussa siis liki kynnystä, mutta muuten sain soviteltua hyvät sykealueet. Ennen juoksua tein myös erillisen 20 minuutin liikkuvuustreenin.

Maanantaina lähdin aikaisin töistä jotta ehdin aurinkoisen aikaan hiihtämään. Onneksi on mahdollisuus liukumiin. Nyt pistin jalkaan nanogripit kun keli oli nollan tienoilla. Kotoa ei suksia tarvitse pitkää matkaa kanniskella kun pääsi ladulle. Se on luksusta ettei tarvitse autolla lähteä ladun varteen. Saan tehtyä hyvinkin rengasreitin joten ei tarvitse kun päättää kumpaan suuntaan lähtee. Taisin pukea liikaa vaatetta, kun aika alkuun jouduin vähentämään kerroksia. Aurinko lämmitti eikä tuulikaan häirinnyt. 

Suuntasin tietenkin Yyteriin. Rannalla oli hyvä latu jota pitkin pääsi rannan päästä päähän. Aivan mahtava keli. Välillä ihastelin maisemia ja jatkoin matkaa. Ulkoilijoita oli jonkin verran liikkeellä ja myös muutamia hiihtäjiä tuli vastaan. Tein vähän ylimääräistä kierrosta ja päätin tulla takaisinkin rantaa pitkin. Saldoksi tuli runsas 16 kilsaa ja aikaa meni 2:34. Sykkeet tällä kertaa 110/130 bpm. Hyvää peekoota. Illalla vielä kehonhuoltoa. 

Tänään vielä uintitreeni. Hyvä palauttelua. Loppuviikoksi on luvattu lämpenevää joten ei meilläpäin ladutkaan kauaa pysy kunnossa. Kun tuulee niin metsän ladut on piankin roskia piukassa. 

Yyterissä on talvipolut parhaimmillaan. Parasta just nyt eikä enään huomenna...

HimosWinterTrail, vihdoin ja viimein mukana lähdössä!

Vuoden eka lappukisa on ihan just. Kahden siirretyn osallistumisen jälkeen olen taas kerran menossa Himos Winter Trailille. Nyt näyttää vahvasti siltä että osallistuminen tällä kertaa tulee tapahtumaan. Olin miltei koko kisan jo unohtanut kunnes sähköpostiin tuli viestiä että, hei, olet osallistumassa juoksukilpailuun!

Koska viime vuosi oli mitä oli, ei tuota juoksua ole paljon alla. Sen puoleen olisi ollut taas viisasta perua koko tapahtuma. Syksyn mittaan olen päässyt sinuiksi sen kanssa että juostaan vasta sitten kun saadaan kuntopohja sellaiseksi että se luontevasti onnistuu. Nyt siis on tarkoitus lähteä vain nauttimaan kisafiiliksistä ja talvisista poluista. Sen vuoksi matkat on ne lyhyimmät. Kuinka ollakaan on meidän koko juoksuporukkamme miltei samalla viivalla, on sairastumisia esim. koronaa ym. alla. Mutta lähdemme sillä liikkeelle, pidetään hauskaa poluilla.

Valmennuksessa on otettu huomioon tuleva kisa. Juoksua on mukana vain vähän enemmän kuin tähän asti, sillä 6 ja 9 kilsan matkat nyt ei päätä huimaa. Enemmän on panostettu edelleen kehonhuoltoon ja voimaan. Juoksuissa olen keskittynyt siihen että sykkeet pysyisivät pk-alueella. Alkuvuoden treenit ovat olleetkin  monipuolisia. Ekalla viikolla juoksua, kävelyä, sauvakävelyä, uintia, voimaa ja kehonhuoltoa. Yhteensä 8,5 tuntia. Niiden lisäksi kyseiselle viikolle tuli miltei yhtä monta tuntia lumitöitä. Kakkosviikolla noiden lisäksi myös spinniä, yhteensä 7,5 tuntia. Lumihommat loppui miltei seinään kun alkoi vesisateet.

Reipas sauvalenkki tyyliin @tribabesfinland

Kolmannen viikon maanantaina juoksu-kävelytreeni. Rauhallisen hölkän jälkeen ihan juoksua. Minusta treeni oli onnistunut, tahti parani loppua kohden ja jo hetken mietin onko liian reipasta menoa. Lenkin päätteeksi totesin ettei sykevyö ollut mitannut sykkeitä ollenkaan! Harmitus oli suuri. 1:11, 8.3 km. Paras tahti 5:45 min/km. Garminin mukaan treeni paransi peruskuntoa joten eiköhän se ollut sitten hyvä. Tiistaina salilla voimaa ja keskiviikkona lepopäivä. Torstain juoksun vaihdoin sauvakävelylenkkiin, olikin kiva kimppalenkki. 1:49, 9 km, sykkeet 102/125 bpm. Perjantaina olikin taas uintitreeni. Lauantaina voimaa 1:03, sykkeet 109/143 bpm. 

Sunnuntaina tein torstain polkujuoksun. Siinä oli focus matalissa sykkeissä. Onnistuin hyvin, 1:20, avg 122 bpm. Matkaa ei sitten tullutkaan kuin 6.8 km. Nyt toimi sykevyökin sillä se kaipasikin vain uutta paristoa. Illalla vielä kehonhuoltoa 45 min.

Kotipoluilla ei lunta ole

uoksu oli kivaa ja tuntui että olisi hölkkäillyt taas pidemmänkin aikaa. Piti kääntyä turhan aikaisin takaisinpäin ettei mene suunniteltu treeni pipariksi.  Alkuun piti välillä ottaa kävelyaskeliakin että syke pysyy pk1:lla. Treenin loppu oli pk2:sta ja sen kanssa pärjäsi jo paremmin. Pystyi ihan rennosti juoksemaankin.

Vika viikko vielä rennosti. Nyt tuntuu siltä että Himoksen matkat taitaa loppua kesken...

Juoksu pimeässä metsässä aiheuttaa riippuvuutta

Kalenterissa lukee että polkujuoksu joten silloin on juostava ulkona vaikka olisikin säkkipimeää. Valaistu kuntorata ei ole vaihtoehto. Onneksi polut on tuttuja ja turvallisia niin ei ainakaan eksymisen vaaraa ole. Toivottavasti.

Siinä kalenterissa lukee oikeastaan polkujuoksua ryhmässä. Nyt ei ole sattunut yhteislenkkejä kyseisille päiville. Joten viime viikollakin suuntasin metsään yksin otsalamppuni kanssa. Kyllä se hieman aiheutti kihelmöintiä. Polkuja menee ristiin rastiin joten en lähtenyt ihan kauimmaisille reiteille. Otsalamppuni onneksi on ihan hyvä ja tarpeeksi tehokas. 

Lumonite compass R, 1200 lumenia. Päädyin siihen aikanaan sen näppärän koon vuoksi, lataus on helppo eikä mukana ole painavia akkuja. Sen saa näppärästi myös pyöräilykypärään. Lamppu on riittänyt minun tarpeisiini. Viime vuonna hommasin myös rintavalon. Kyseessä Avanto Chest Light, joka myös on ladattava. Näppärä, takin päälle puettava ja myös selässä hyvä punainen huomiovalo. Tämä ei kylläkään ole paras tuolla poluilla. Sopinee paremmin pimeille hiekkateille ja kadunpätkille joissa saattaa olla joitain katulamppuja. Koiran ulkoilutukseen ja lähinnä reippaaseen kävelyyn/sauvalenkkeihin. Juostessa valokeila jotenkin heiluu käsien edessä.

Viime viikon maastolenkin sykkeet olivat 131/150. Juoksu tuntui hyvältä vaikka sykkeet vähän korkealla olivatkin, liekö syynä tuo pimeys ympärillä. 78 min ja 8.3 km. Seuraavana aamuna kävin puolen tunnin palauttavalla kävelyllä. Pikku juttu mutta tuntui auttavan pieneen kohmeeseen.

Lokakuun juoksumäärä oli 30 kilsaa. Ehkäpä juuri sen verran etten unohda tuota jaloa taitoa.

Tämän viikon torstaina oli taas juoksun aika. Nyt sain mukaani juoksukaverin joten metsässä pomppi kaksi valopäätä. Rauhallinen liikenne oli poluilla, vastaan tuli ainoastaan pari heppaa ratsastajineen. Heilläkin oli hyvät valot ja heijastimet.

1:20:33, 9 km avg 132 bpm. Aivan loistava lenkki, nyt kyllä endorfiinit pitkästä aikaa hyrräsi. Tarkoitus oli juosta tunnin verran, sen verran kevyeltä tuntui että olisi voinut juosta vaikka kuinka kauan. Mikäli olisin ollut yksin ei lenkki olisi ollut näin hyvä. Tällaisia lisää!

Polkujuoksua yhteislenkillä

Kesän mittaan on ollut useita yhteislenkkejä poluilla. Kuitenkin huomaan ettei itselläni ole aina ollut aikaa osallistua. Mukamas. Usein on ollut jotain muuta aktiviteettiä ja sovittua menoa. Ehkä sen vuoksi myös juoksukunto on junnannut paikoillaan. Porukalla meno on yleensä paljon reippaampaa. Itsekseen juostessa tulee helpommin pysähdeltyä ja muutenkin hitaammin edettyä vähänkin teknisemmissä paikoissa.

Olen sentään muutaman kerran käynyt järjestetyillä juoksulenkeillä. Esim. Porin Latu ja Pori Trail Runners järjestävät säännöllisesti yhteislenkkejä polkujuoksijoille. Molempien yhteislenkit on tarkoitettu kaikille innokkaille, vauhti sovitetaan osallistujien mukaan. Yhteislenkit ovat maksuttomia, eikä niihin vaadita erikseen ilmoittautumista.

Itsekseni juoksen pääasiassa tutuilla kotipoluilla. Nepä ei kovin teknisiä taikka muuten haasteellisia maastoja ole. Yhteislenkkien mukana tulee käytyä vähemmän tutuilla ja ihan uusillakin poluilla juoksemassa. Niissä tapaa myös aina uusia kasvoja, vanhoja konkareita ja aina löytyy uusia innokkaita polkujuoksijoita.

Pori Trail Runnersin lenkki tällä viikolla oli Ruosniemi-Hyvelä akselilla. Keli oli lämmin, kesän todennäköisesti viimeisimpiä ”melkein” hellekelejä. Lämpöä oli vähän päälle 20 astetta ja aurinko paistoi. matkaan lähdettiin Ruosniemen koululta. Reitti ei ihan uusi ollut mutta olin pitkästä aikaa sillä suunnalla juoksemassa. Alkuun pätkä pururataa ennekuin sukellettiin metsään. Metsä oli elokuisen rehevää ja vihreää, vähän kosteaakin. Onneksi ei liian märkää vaikka sateitakin on ollut. Huomasin etten ole pitkään aikaan taas ollut tuollaisessa maastossa. Kapeilla heinikon keskellä olevilla poluilla piti tarkkaan katsoa eteensä, kuten oikeastaan melkein koko ajan. Polku oli juurakkoista ja varsin kivistä. Parissa kohtaa sileällä kalliolla epäröin pitääkö tossu, mutta Hokan Torrent ei petä. 

Reitin varrella tuntui olevan ihan tuttujakin paikkoja. Siellä suunnalla on siis ennenkin juostu. Nyt kun mentiin peräkanaa muiden perässä, ei oikeastaan maisemia ehtinyt ihailemaan. Maastokin toki vaati katseen pitämistä polussa. Loppumatkalla sentään pysättiin hetkeksi näköalaa ihailemaan ja nappaamaan sen pakollisen selfien. Tunnin lenkeillä ei oikeastaan lisäenergiaakaan tarvita, olen kuitenkin katsonut tarpeelliseksi ottaa vähän juomaa mukaan. Noshtia sekaan niin maistuu paremmalta kuin pelkkä hölskynyt vesi.

Syke oli käynyt aikalailla huipulla, enpä ihmettele sillä välillä meno oli ihan haipakkaa. Toisaalta juttuakin riitti, sen perusteella ei vauhti ollut kuitenkaan liian kova. Yhteislenkit yleensä on sovittu suurin piirtein tunnin mittaisiksi, jolloin ne eivät ole liian haastavia hitaammillekaan. Sen aikana matkaa tulee n. 8 km. Tällä kertaa lähdin lenkin päälle vielä uudestaan pienelle kierrokselle sillä vajaa pari kilsaa jäi kympistä.  

Ne loput vajaat pari kilsaa olikin sitten ihan pelkkää hidasta etenemistä. Koko lenkkiin meni aikaa 1:33:18, 190 km ja sykkeet 137/160 bpm.

Jalkavaivoja sopivasti ennen kisaa

Niinpä siinä sitten kävi kun innostuu juoksemaan liikaa, niin rasitusvammaa ilmestyy. Vieläpä molempiin koipiin. Oikeassa nilkassa akillesjänne, ehkä, hiertää ja vasemman polven takana nestepatti, bakerin kystako, ehkä. Guuglailin ahkerasti ja luulen että nyt on kyse tosiaan vain liiallisesta rasituksesta. Mäkivetoja on tullut tehtyä pitkästä aikaa enemmän ja muutenkin lyhyitä napakoita juoksuja. 

Vielä olisi Aulangolle aikaa viikon verran, viime viikko piti vielä treenata suht reippaasti ja nyt tuleva himmaillen. Nilkka on aiemminkin vähän oireillut, viikonloppuna en juossut ja sunnuntain pitkän korvasin  maastofillarilla. Maanantaina juoksin pari tuntia maastossa, 12 km ja todella matalilla sykkeillä. Sitten huomasin myös polven takana outoa turvotusta ja totesin että nyt pitää olla juoksematta ihan muutamia päiviä ainakin. Ehkäpä koko loppuviikko. Hoidan kylmällä ja buranalla. 

Jotenkin vähän nyt harmittaa sillä treenit on viime aikoina olleet hyviä ja kehittäviä ja niitä olen innolla tehnyt, juoksuhaluja olisi nyt siis oikein paljon. On tässä se hyvä puoli ettei tarvitse päättää menisikö juoksemaan vai jumpalle stadionille. Joskus on näitä valinnanvaikeuksia.

Muutaman päivän buranakuuri ja lepo on kyllä jo auttanut. Pari kertaa olen myös käynyt fyssarin käsittelyssä. 

Parin totaalilepopäivän jälkeen suuntasin torstaina uimahallille. Viimeksi olen hallissa uinut viime syksynä, ehkäpä joskus lokakuussa. Silloin vaivasi olkapää ja sitten iskikin korona ja hallit suljettiin. Lokakuun alussa aloitan taas uintitreenit valmennuksessa ja piti vähän etukäteen testailla miten sujuu. Menihän se hyvin ja kivalta tuntui. Tekniikasta en tiedä mutta kilometrin sain rauhallisesti kokoon n. 38 minuutissa joten siitä taas lähdetään. Viime syksynähän pääsin uinnissa todella hyvään alkuun ja kehitystäkin rupesi olemaan, joten vähän harmittelin kun kaikki jäi vaiheeseen. Siinä oli yksi syy etten kesällä osallistunut edes triathlon-kisoihin, mihin alunperin oli tarkoitus tähdätä. Turha lähteä räpiköimään veteen kun uinti ei toimi. Olkapäävaiva kesti monta kuukautta ennenkuin sain sen ihan kuntoon. 

Perjantaina rauhallinen fillarilenkki gravelilla, 1 tunti ja 15 km. Kävin lähinnä maisemia ihailemassa. Lauantain olin varannut maalaushommiin mutta satoi koko päivän. Se siitä. Satoi vielä sunnuntainakin.

Sunnuntaina kävin runsaan tunnin rauhallisella kävelylenkillä . Keli oli mukavan hapekas, sadetta tihutti oletettua vähemmän. Illemalla kävin velä metsässä kokeilemassa miten juoksu sujuu. Vähän yli tunnin lenkki ja 6 kilsaa. Siis sellaista haahuilua. Mutta polvessa ei ollut tuntemuksia joten lepo on auttanut. Nilkankin kanssa ok.

Testasin sunnuntain lenkillä uusia lenkkareita. Salomonin sense ride 4 gtx, ostin ne vähän muuhunkin tarkoitukseen kuin pelkkään juoksuun. Mutta ensi kokeilun jälkeen ihastuin ihan täysillä. Salomonin kengillä en ole juossut pitkään aikaan joten olin ihan yllättynytkin kuinka hyviltä ne tuntuivat. Seuraavaksi pitääkin punnita Hokan ja Salomonin välillä.

Ensi viikko otetaan vielä rauhallisesti, ehkä pientä vauhtileikittelyä ja rauhallista peekoota. 

Yyterin Piikki, lappukisa omilla poluilla

Viikonloppuna osallistuin Yyterin piikille,  20 km polkujuoksua Yyterin helpoilla poluilla. Ilmoitin itseni vasta samana aamuna kun pähkäilin maksanko siitä samasta reitistä missä muutenkin jatkuvasti karaan. Viikon pitkiskin olisi pitänyt juosta, niin lähdin sitten lappujuoksemaan. Kannatuksen vuoksi kuitenkin kotipoluille. Suunnittelin juoksevani rauhallisen rennosti ilman liikoja rypistyksiä. Vaikka kalenterin mukaan olisi pitänyt mennä peekoota 3-4 tuntia niin kisa vastaisi varmaan ihan hyvin tarkoitustaan.

Eka kilsa meni alle 6 minuutin ja kymppi meni myös hyvää tahtia. Vaikka maasto oli helppoa niin aina se on hitaampaa kuin asfaltilla. Varsinkin pitkoksilla oli kiva juosta vauhdikkaammin. Puolen välin jälkeen oli jonkinverran soratietä ja eräs pätkä myös isompaa kiveä. Ne oli tuskaisia sillä La Sportivan Bushidot eivät peittäneet kiviä allensa. Viimeiset pari kilsaa vielä hiekassa tuntui sitten muuten raskaalta. Aurinko lämmitti tuskaisesti, lämpöä oli ainakin 20 astetta ja paikoitellen saattoi olla enemmänkin. Rannalle päästessä huomasin pohkeissa jo siltä etten olisi ihmetellyt vaikka olisivat krampanneet. Ei onneksi. No se siitä leppoisasta juoksusta, viimeiset viisi kilsaa sai tehdä töitäkin. Lopulta kyllä olin tyytyväinen juoksuun, 20 km ja 2:13:01 avg 142 bpm. Muutama minuutti kyllä meni siihen kun piti ottaa lopussa muutamia kävelyaskelia että sai olon tasaantumaan. Päivä oli tosiaan yllättävän lämmin ja nyt tuli nautittua tällä tavalla kauniista Suomen Luonnonpäivästä. Tutuilla poluilla oli kiva kisata, ei tarvinnut kun juosta vaan eikä miettiä sen enempää reittiä. 

Kisakeskus ja maali Yyterin hotellin kupeessa

Piikki oli siis lauantaina, heti juoksun jälkeen oli pakko hakea hotellin respasta pieni pussi sipsejä ja vissyä. Suola helpotti oloa aika pian. (Oma suolapussi oli jäänyt toisen juomaliivin taskuun.) Olo oli aikalailla naatti, vähän torkuin kotona ja oikeastaan loppupäivä meni palautumisessa. Mietin vaan että millaista se on ihan kunnon kilpailun jälkeen. Mahtaiskohan ikä jo vaikuttaa palautumiseen. Energiaa ja juotavaa otin juoksun aikana ihan hyvin, mutta ehkä olisi pitänyt juoda enemmän jo etukäteen. Muutakin kuin vain kahvia! 

Siikarannan leirintäalueella kävin ihastelemassa ilta-aurinkoa

Sunnuntaina oli niin upea päivä että olisi mieli tehnyt lähteä pitkälle fillarilenkille. Päivä meni kuitenkin mummutellessa, joten tuli pakostakin ihan lepopäivä. Illalla oli lähdettävä pyöräilemään. Ilta-aurinko paistoi ja tuuli oli lämmin. Ihan mahtava keli, 1:36:31, 34.65 km avg 105 bpm. Siis todella palauttelua.

Treenikalenterissa oli raskas viikko, joten heti maanantaina mäkivetoja, 10 x 45 sekkaa ylämäkeen. 60 min, 5.95 km sykkeet 124/156. Tiistaina n. tunti juoksijan kuntopiiriä ja ennen sitä kaverin kanssa metsässä reippaalla kävelyllä 70 minsaa. Keskiviikkona polkujuoksua rennosti 2:02, 13.45 km avg 124 bpm. Torstaina 3 x 10 min. vedot, 54:46, 7.95 km sykkeet 136/154. Perjantaina rauhallista juoksua  5km 44 min, avg 113 bpm ja päälle keskivartalotreeniä kahvakuulalla.

Viikkoon tuli juoksua n. 53 km.

Nyt saa syksy tulla...

Kesäloman loppuun kevyt treeniviikko

Viime viikolla Aulangon poluilla oli vähän epätoivoinen olo kun taapersi mäkiä ylös. Pitäiskö muka niitä juosta ihan kilpaakin. Koville otti. Oudokseltaan taas. Näin Porilaisena tasamaan tallaajana olen sitä mieltä että juoksijoille, jotka asuvat mäkisimmillä alueilla on huomattavasti paremmat lähtökohdat kisoihin joissa juostaan tosi mäkisillä reiteillä. Löytyyhän meiltäkin mäkiä, mutta ihan omilla huudeilla on kovin tasaista...

Jokatapauksessa laskeskelin että Aulanko trailiin on vielä muutama viikko aikaa, joten eiköhän se tästä mäetkin vähän ala helpottaa.

Maanantaina alkoi kevyempi viikko joten pidin ihan ansaitun lepopäivän. Korkeintaan lapiohommia puutarhassa. Tiistaina pientä mäkijuoksua, 5 krt 100 m mäki ylös ja vastaavasti alas. Alamäkiäkin olisi syytä treenata enemmän. Minulla oli sauvat matkassa ja ne taisi helpottaa jonkin verran, sillä  jälkeenpäin treeni tuntui vähän turhankin iisiltä, 1:12:25, 5.2 km ja sykkeet 117/146. Pitää ensikerralla keskittyä paremmin hommaan. Treenin jälkeen pulahdus uimaan, virkistävää.

Keskiviikkona jo aamulla liikkeellä. Kalenterissa oli pk ja sitä sitten tehtiin, paitsi nyt pieni rapputreeni siinä välissä. Alkuverraa maastossa, yht. 1:11, 6 km ja sykkeet 113/141. Kuntoportaissa muutama liike, 2 x etenevä askelkyykky, 2 x auki/kiinnikyykky askeltaen joka toinen krs, 2 x kääpiökävely sivuttain. Paluu pienellä hölkällä, ei portaita pitkin. Hapotti ihan kivasti jalkoja. Tarkoitus ainakin oli kohdentaa liikkeet varsinkin sisäreisiin ja pakaroihin.

Torstaille vauhtileikittelyä. 3 x 5 minuutin vauhdin muutoksilla, kolme kierrosta, tai oikeastaan seurasin sykkeitä. Yhteensä 1:12, 8.3 km ja sykkeet 122/145. Puin pitkästä aikaa jalkoihin assutossut, Hokan cliftonit.

Perjantain lepopäivän sijaan kävin lauantain pitkiksellä, sillä lauantaina oli muita menoja. Koska on kevyt viikko, riitti pitkäksi nyt 1,5-2 tuntia. Lenkillä tajusin että nyt viedäänkin viimeistä lomapäivää, ensi viikolla alkaa työt. Hölkkäsin rennosti pitkin hiekka - ja neulaspolkuja. Koska parilla lenkillä olen nyt bongannut yllättäen kanttarelleja, huomasin tälläkin kertaa etsiväni niitä polun vierustoilta. Ei siis kannata mennä ensimmäistäkään kertaa sieneen, sillä helposti käy niin että juoksulenkitkin menee sienien kyttäilyyn ja siinä voi äkkiseltään jopa olla nokillaan jos ei katso eteensä. Rento lenkki siis, 1:32, 9.55 km avg 115 bpm.

Viimeisen lomapäivän kunniaksi kävin vielä fiilistelemässä Yyterissä läskipyörällä. 1:47, 16 km. Tässä kuussa on juoksua tullut jo tuplasti enemmän kuin koko viime kuussa yhteensä.

Viikonloppuna sitten rentoilua pienissä häissä ja sitten sitä kuuluisaa superkompensaatiota.

Aulangon polkuihin tutustumassa

Yyterin pitkoksilla

Nyt on ollut hyvä meininki treeneissä. Kalenteri on tuntunut mielekkäältä ja sitä on ollut helppo toteuttaa. Tämä toinen viikko on ollut myös toinen "raskas" viikko ja sitä jouduin vähän soveltamaan. Tiivis se on ollut mutta järjestys vähän muuttui.

Olin alkuviikon Hämeenlinnassa ja mukana oli tietenkin juoksu- ja fillarikamat. Reissun yksi tarkoitus olikin tutustua Aulangon maisemiin ja polkuihin. Ensimmäiseksi suuntasin suoraan kohti Aulangon näkötornia ja sieltä lähdin tutustumaan paikkaan. En ole siellä ennen käynyt. Polkuja oli ristiin rastiin ja mukanani ollut kartta ei ihan ollut paras mahdollinen. Tai kartta ehkä oli mutta maastossa ei merkinnät olleet ihan ajan tasalla. Löysin sitten sopivan loivan ylämäen jossa tein maanantain vetotreenin, 59:17, 5.38 km ja sykkeet 118/149. Vedot oli 10 x 45 sekkaa ylämäkeen kävelypalautuksilla.

Näkymä Aulangonjärvelle

Tiistaina vaihdoin lihaskuntotreenin pitkään juoksuun. Mietin pitkään minne suuntaan etten eksy. Päädyin sitten kiertämään Aulangonjärven ja päälle vielä kaksi pientä lampea, Joutsen- ja Metsälammet. 3:00, 14.1 km avg 112 bpm. Meni kyllä aikaa kun ensimmäistä kertaa tutustui paikkaan  ja sitten tietenkin ihasteli maisemia. Usein jouduin myös pysähtelemään kun tutkin karttaa mihin jatkan. Sitten vielä gravelilla rauhallinen fillarilenkki, 2:13 ja 26.86 km. Ihan hyvät liikunnat yhdelle päivälle.

Keskiviikkona rento hölkkä Ahveniston poluilla. 43:47, 5.6 km avg 124 bpm. Extemporee vielä illalla porrastreeni Porin metsässä. Ensin juoksua ja muutamat hyvät muuvit jaloille portaissa 52:16, 3.5 km ja päälle yläkropan lihaskuntotreeni n. kolmevarttia, ulkokuntoilupaikalla. 

Karhuluola

Karhuluolan vierestä lähti portaat ylös näkötornille, portaita oli 322 kpl

Torstai ja perjantai oli lepopäiviä. Lauantaina sitten 8 x 5 minuutin vedot. Tein ne maastossa, yhteensä 1:28, 10.9 km ja sykkeet 126/151. Mittasin että viisi minuuttia oli 850 m. Ohjelman mukaan vedot olisi pitänyt tehdä nousevina, mutta se onkin yllättävän vaikeaa. Nytkin tuli ihan tasaiset vedot, ei ihan täysillä mutta kohtuu reippaasti kuitenkin. Hyvä treeni, tuli hyvä mieli!

Sunnuntaina lähdin rauhalliselle pitkikselle vasta illemmalla, kun sade hellitti, keli olikin sitten mukavan raikas ja hapekas. 3:07, 18 km avg 113 bpm. Kiva lenkki, pitkästä aikaa juoksin pitkospuilla ja piipahdin kaikissa sen varrella olevissa luontotorneissa ihailemassa maisemia !

Aulangon Metsälampi

Tämä viikko on ollut tehokas treeniviikko, juoksua tullut 57,5 km. Liikkumista runsas 13 tuntia.

Aulanko oli hieno paikka, mahtava historia ja hienot maisemat. Polkuja oli ristiin rastiin, niiden opasteet maastossa olivat aika surkeita. Ainoa hyvin merkattu oli maastopyöräreitti. Pitänee käydä uudestaan niin paikat tulevat vähän tutummiksi ja on sitten helpompi lähteä lenkillekin siellä.

Treeniviikko ykkönen

Eka kesälomaviikko takana ja ensimmäinen viikko treenattu kalenterin mukaan. Täsmätreeniä  polkujuoksukisaan. Ainakin tämä ensimmäinen viikko mennyt hyvin ja kaikki sen treenit on tehtynä. Vaikuttaa ihan hyvältä ja selkeältä. Lähinnä halusin ohjelman sen vuoksi että treenaamisessa on jonkinlainen järjestys. Kohteena on Aulanko Trail.

Maanantaina juoksua mäkisessä maastossa. Lähdin Ruosniemen pururadalle. Parempia mäkiä meiltäpäin ei löydy. Otin mukaan myös sauvat. Sain myös kaverin seuraksi ja lenkin päälle pulahdettiinkin Ankkalampeen uimaan. Treeniin meni aikaa 1:34 ja matkaa tuli 10.3 km ja sykkeet 124/147. Mäkinen kierros juostiin kolme kertaa, yksi kierros on muistaakseni n. 2.5 km. Iltaan vielä pari tuntia mustikkametsässä.

Ruosniemi ja Ankkalampi

Tiistaina kahvakuulaa ja liikkuvuutta 40 min. Päivällä olin myös pari tuntia vattuja keräämässä. Keskiviikkona polkujuoksua Pori Trail Runnersin yhteislenkillä. Etukäteen oli jo tiedossa että reitti olisi aikamoista ryteikköä ja nokkospuskaa. Sitä se kyllä olikin, mutta myös kivoja polkuja ja komeita maisemia. Mahtava lenkki. 1:37, 10 km avg 133 bpm. Ei ihan peruspeekoota. Vattupuskissa taas aamupäivällä pari tuntia.

PTR:n yhteislenkki Toukarissa

Torstaina oli 5 minuutin vetoja 5-8 kpl. Päädyin viiteen kertaan. ( olin muuten taas vattuja keräämässä) Ensin vartti alkuverraa ja sitten 5 x 5 min vetoja ja rauhassa kotiinpäin. 1:13:52, 8,7 km ja sykkeet 124/155.

Perjantaina lepopäivä. Mulle siitä tuli kovinkin toiminnallinen lepopäivä. Pari tuntia taas marjoja keräämässä. Ensin vadelmia ja sitten samaan syssyyn mustikkaa. Varsinkin vattupuskissa tuntuu tulevan oikein hyviäkin kylkivenytyksiä siinä samalla kun koittaa kurkotella puskien toiseltakin puolen ilman että kupsahtaa piikkiseen puskaan. Iltapäivällä läskipyöräilyä n. 22 km. Nyt oli tosi hauska reissu, sillä lähdettiin kamujen kanssa Reposaareen fillaroimaan. Retki alkoi venematkalla. Merimatka kesti n. 10 minuuttia. Räpsöössä pyöräiltiin tunnin verran pitkin takarantaa. Käytiin mm. Junnilassa ja Siikaranta Campingillä. Tämä venekyyti on ihan uutta, tämän kesän juttu. Olikin tosi kiva kokemus, busteriin mahtuu kipparin lisäksi 6 henkeä ja esim. fillarit voi ottaa mukaan. Edestakainen matka maksoi 10 euroa. Fillarointiin meni aikaa 2:04 ja matkaa tuli yhteensä 22.2 km. 

Veneellä Reposaareen

Junnila

Viikonloppuna mummuteltiin ja koska oli pari pientä yövierasta, pitkä lenkki vaihtui sunnuntaina vähän lyhyempään. Tälläkin kertaa olin Reposaaressa. 53:48, 6.12 km avg 115 bpm. Lenkki oli lyhyt ja leppoisa, sen päätteeksi päästiin Siikarannan leirintäalueen rantasaunaan. Olikin upeat löylyt ja lauteilta mahtava merinäköala. Uiminen jäi väliin sillä merenkäynti oli melkoinen.

Siikarannasta takarannalle ihania kivipolkuja pitkin

Tälle viikolle on tullut juoksua hurjat 35.1 km. Liikkumista koko viikkoon yli 18 tuntia. Ihan hyvä lomaviikko siis.

Pitäiskö alkaa treenaa...

Helteet taisi loppua juuri kesäloman kynnyksellä. Haittaako se, ei oikeastaan. Sade tekee hyvää luonnolle ja itsekin ehkä saa paremmin jotain aikaa kun ei läkähdy kuumuuteen. Somessa on ollut viime aikoina vähän keskustelua paljonko tulee viikossa juostua, mitkä ovat tavoitteet ja mikä on oma pitkä lenkki, juokseeko aikaa vai kilometrejä. Vertaileeko omia saavutuksia muihin. 

Minun tavoitteeni on viimeisen vuoden aikana muuttuneet tai sitten siirtyneet tulevaisuuteen. Mukavuudenhalu on kasvanut ja tavoitteet ovatkin ehkä lakanneet olemasta. Olen siirtynyt mukavuusalueelle lenkkeilemään ja satunnaisesti vähän jotain sinnepäin juoksemaan. Onko se siis laiskuutta vai sitä mukavuudenhalua vai onko sitä huomannut ettei aina tarvitse mennä kello kaulassa ja jatkuvasti treenatessa johonkin tiettyyn tavoitteeseen. 

Voin juosta, kävellä, pyöräillä ja uida  ilman että tähtään jonnekin kilpailuun. Olenko siis laiska vai löytänyt jotain olennaista. Pitääkö koko ajan olla joku tavoite. Yhtenä päivänä on itselleen kovinkin armollinen ja toisena taas ei. Olisi huomattavasti yksinkertaisempaa vain ilmoittautua johonkin kisaan ja ruveta hommiin. Lokakuussa on toki HCM edessä. Käyttäiskö siihenkin covidia tekosyynä. Vai pitäisikö vaan myöntää ettei ole tullut taaskaan treenattua asfalttikisaa varten. Viime aikoina on juoksukilometrit jääneet vähiin. Juoksemassa olen ollut mutta kovin lyhyillä määrillä. Olen sitten pyöräillyt senkin edestä.

Syyskuussa on tarkoitus juosta Aulanko Trail. Siihen on motivaatiota harjoitella. Pitäis vaan nyt aloittaa täsmätreeni polkukisaan. Mitähän se sitten onkaan. Toki sen voi vaan hölkkäillä läpi. Aikatavoitteita sinne ei todellakaan ole.

Nyt sitten kuitenkin sitä treeniä lisää, ehkä lähden tekemään vetoja ja sitten mäkiä ylös ja alas..

Liekö alkava loma vaikuttanut, sillä ihan intoa piukassa taas ollaan. Olin suuntaamassa ihan perushölkälle metsään, kun sivusilmällä katselin stadionin kivan punaista rataa. No sinne sitten tällä kertaa. Kiersin miltei yksinään rataa kolmen kilometrin verran, sitten lyhyitä vetoja ja loppuverraa pari kilsaa. Tuli todella hyvät fiilikset, vedot otin lyhyinä 10 x 100 m rennosti kovaa. 51:47, 7.14 km ja sykkeet 133/152.

Perjantaina oli viimeinen työpäivä ennen lomaa. Sen kunniaksi peruskestävyyslenkki Yyteriin. Hieno lopetus viikolle ja mainio aloitus lomalle. 1:23, 9 km avg 122 bpm.

Heinäkuun saldo juoksussa 55.8 km. Pyöräilyä 263.2 km. Olen pyrkinyt juosta vähintään 100 km per kuukausi, muutaman kerran se määrä vaan jää kovin kauas. Olen yrittänyt opetella siihen etten vertaa omia määriäni muiden matkoihin. Onhan se kuitenkin aina parempi kuin ei mitään. 

Kesän kohokohtana Valtavaaran Huiputus

Juhannusviikkoon lähdettiin suuntaamalla nokat kohti Oulua. Sieltä Syötteelle ja sitten lopulta Rukalle. Lähdettiin matkaan vasta työpäivän päätteeksi, joten teimme nopean pysähdyksen Oulussa. Hyvän hotelliaamiaisen jälkeen parin tunnin ajomatka Iso-Syötteen kansallispuistoon. Osa seurueesta olikin jo paikan päällä. Esikoisella oli Iso-Syötteellä pyöräilyjuttuja, joten siellä meni pari päivää. Samalla piti myös mummutella 6 veen kanssa. Hänen kanssaan kuitenkin pääsi hyvin tutustumaan ympäristöön, pienin meni fillarilla ja me juosten perässä. Lauantain reissusta tulikin 7.5 km pituinen ja hyvin pieninkin jaksoi. Lähdettiin mökiltä katsastamaan luontokeskuksen ja sieltä alkavan pienen luontopolun. Naavaparran Polku oli itsessään kolme kilometriä. Kivan pituinen perheen pienimmillekin, matkalla muutamia mielenkiintoisia juttuja kuten Naavaparran kolo ja muitakin lapsia kiinnostavia pieniä yksityiskohtia. Piipahdimme myös Annintuvalla. Luontokeskuksella reissun jälkeen syötiin keittolounas, ennenkuin taas jatkoimme matkaa takaisin mökille.

Illemmalla vielä tyttären kanssa toinen reissu Syötteen huipulle. Reitistä tuli vähän pidempi kuin luultiinkaan, mökille kuitenkin päästiin lopulta pienien mutkien kautta. Olin niin suunnitellut kunnon polkulenkkiä mutta se jäi tekemättä. Pieni iltahölkkä vielä kun käytiin uimassa, juoksua tuli yht. nelisen km. Sunnuntaina lähdettiin kohti Rukaa.

Iso-syöte

Viikon kelit ei olleet ihan kohdillaan, etelä kärventyi 30 asteen helteissä. Pohjoisessa oli viileämpää ja sateista. Sunnuntaina pääsin vasta illemmalla pienelle hölkälle, kävin vain fiilistelemässä lähitienoota. 48:22, 5.7 km avg 128 bpm.

Maanantaina otin sauvat testiin. Ne tosiaan helpottavat sekä ylös- että alasmenoa. Niiden kanssa on myös kiva juosta jos vain maastoon sopii. Koin vähän hankalana sen kun taittelin ne kasaan ja taas suoristin. Ehkä siihen tottuu kun vähän enemmän käyttää niitä. Mäkivedoissa ihan huiput. Yhdistin samaan lenkkiin myös Rukan rinteen pitkät portaat, niitä oli jonkinverran yli 300 kpl. Rinteellä juoksin vähän ristiin rastiin. Sinne on kovin rakennettu ja edelleen rakennetaan monenlaisia sorastettuja polkuja, maastopyöräilyyn ja BikeParkkiin. Sitten suuntasin alas Saarualle ja siellä vähän olinkin polulta hukassa. Onneksi löysin reitin kun lähdin takaisin ylös. Kaipailin sitä pirun pitkää portaikkoa, mitä ei enään ollutkaan. Tilalla sorapolkua ja vasta ihan ylhäällä pätkä vanhoja rappuita. Nekin senverran huonokuntoisia että varmaan myös tullaan korvaamaan uusilla tai sitten sorastetaan sekin kohta. Mökille päästessa oli aikaa mennyt 2:10 ja 10 km, sykkeet 116/147.

Illemmalla vielä toinenkin rapputreeni. Mäkihyppytornin kupeessa olevat portaat piti myös kivuta ylös. Keli oli jo huomattavasti lämpimämpi, ukkosta ilmassa. Sade ylättikin sitten ja mentiin aika haipakkaa takaisin mökille. 55:30, 5 km ja sykkeet 125/187. Ihmeen korkealla on sykepiikki käynyt.

Tiistain suunnitelmana Valtavaaran Huiputus tyttären kanssa.Valtavaaran reitti on 8 km pituinen. Mökiltä kun lähdettiin, taisi mennä jo kolmevarttia ennenkuin päästiin reitin alkuun. Selässä oli kunnon reppu joten tällä kertaa ei juostu vaan ihan perinteisesti patikoitiin. Mukana oli kahvitermari ja jättikokoiset munkkirinkilät, loman kunniaksi. Aloitettiin kierros vastapäivään, heti alussa siis oli pahimmat nousut ja teknisemmät pätkät. Mullehan reitti on jo tuttu, tytär oli ensimmäistä kertaa. Keli oli yllättävän lämmin joten juotavaa tarvittiin. Nousut kyllä pistivät puuskuttamaan ja mielessä kävi muutamaankin kertaan, etä miten tuollakin on joskus pystynyt juoksemaan. Kun päästiin Valtavaaran huipuille, pidettiin munkkitauko. Nautittiin eväät huipulla olevassa mökissä, ulkona ole pöytäryhmä oli varattuna. Maisemien ihailujen jälkeen jatkettiin matkaa alaspäin. Taivas oli uhkaavasti tummentunut ja kauempana näytti jo sateiselta. Oltiin tietoisia että huonoa keliä oli illemmalla luvassa. Takaisinmenoreitti olikin huomattavasti helpompaa polkua, pääosin myös alamäkeä. Suurin osa reitistä oli sorastettu, muutamassa märemmässä kohdassa oli uusia pitkoksia. Toiseen suuntaan menikin matka huomattavasti joutuisammin.

Kun päästiin reitin loppuun, jatkoimme vielä todella hapottavaa ylämäkeä takaisin Rukalle. Siinä kohtaa pariin otteeseen huilasin, tulipa mieleeni että nyt ei ollut pakko painaa viimeisillä voimilla päätyyn asti. Sykkeet tasaantui nopeaan kun matka jatkui, kivuttiin vielä ne yli 300 porrasta Rukan huipulle. Siellä maisematkin taas palkitsi. Siellä myös näki kuinka taivas uhkaavasti tummeni. Reippaasti sitten eteenpäin jotta päästäisiin myös alas sieltä laelta. Rukan kylästä on mökille matkaa vielä 2 kilometriä, piipahdettiin samoilla vetimillä nopeasti uimassa ja sitten mökille. Aikaa meni reissuun 3:36, 14 km.

Mökillä ei taidettu olla kuin puolisen tuntia kun ukkosrintama pyyhälsi ylitse todella voimakkaasti. 

Kotiinpäin lähdettiin päivää aikaisemmin kun alunperin oli tarkoitus, reissu jäi vähän lyhyeksi. Toisaalta se on hyvä sillä nyt jo tekee mieli sinne uudestaan. Seuraavana aamuna noin tunnin ajomatkan päästä Kuusamosta, tajuttiin kuinka raju ukkosrintama olikaan ollut. Onneksi ei oltu missään patikkareitillä kun se oli pyyhältänyt ohitse.