HCR2017

Ensimmäinen HCR-juoksuni. Suomen suurin puolimaraton, oma lähtöryhmäni oli vasta kahdeksas, ruskea lähtö ja sen jälkeenkin taisi olla vielä pari ryhmää. Tavoiteajaksi olin määrittänyt 2.11 kuten myös juoksukamuni, pääasia että startattiin yhdessä. Oltiin matkassa Välimatkojen bussilla, tosi kätevää. Ei tarvinnut kun istua bussiin niin kaikki hoitui, numerot oli jo valmiina odottamassa autossa. Kotiin lähdettiin kun viimeisetkin oli tulleet maaliin ja käyneet suihkussa. Muutenkin oli kiva kun oli bussillinen samanhenkistä porukkaa.

Hämmästelin kyllä hieman sitä että jos tapahtuma on suurin niin sitä ei kyllä havainnut. Ehkäpä ensimmäisissä lähdöissä oli tiiviimpi tunnelma, koska lähdöt olivat porrastetut 10 minuutin välein ei tullut mainittavia ruuhkia mikä tavallaan oli hyvä. Expo sulkeutui jo kahdelta joten siellä ei kauaa ehditty kiertelemään. Onneksi ehdittiin tehdä kuitenkin jotain ostoksia! Mun mukaan tarttui aivan ihastuttavat värikkäät juoksutrikoot. Osallistujat saivat makean oranssin juoksupaidan joten ainakin väriä luvassa seuraaville juoksulenkeille! Sehän on fakta että treenit kulkee paremmin pirteissä kamppeissa..

Valkku määritti mulle tavoiteajaksi 2,05. Keskari olisi 5,55. 

Ensimmäiset pari kilsaa mentiin tosi hitaasti ruuhkassa. Ohituspaikkoja ei ihan helposti löytynyt. Pikkuhiljaa ruuhka helpotti ja pääsi jatkamaan omalla vauhdilla. Päätin heti alkuun etten orjallisesti seuraa kelloa, sykettä enkä vauhtia. Mentiin siis ihan kropalla ja keuhkojen kapasiteetilla. Kympin kohdalla tarkistelin aikaa. Meno oli ihan hyvän tuntuista. 

Aurinkokin paistoi yllättävästi, kuinka saattuukin että näihin tapahtumiin aina osuu upea ilma. Ei nyt kuitenkaan ihan hellejuoksuksi alkanut, onneksi.

Olin suorittanut tankkauksen sokerimehulla ja irtokarkeilla...uusi juttu mulle mutta tuntui toimivan. Energiaa riitti. Juomapisteillä otin 2-3 powerbarin palluraa ja vettä. 

Reitti oli tosi kiva, monipuolista alustaa ja hienoja maisemia. Uusia maisemia mulle joten ei ihan vielä osaa hahmottaa missä mentiinkään, jokatapauksessa reitti oli juoksussa ehkä parasta.

Kamun kanssa siis lähdettiin yhdessä, sovittiin kuitenkin että molemmat tekevät ihan oman juoksunsa. Jälkimmäisen kympin taidettiin kuitenkin juosta yhtämatkaa, hävisin sitten kamulle 2 sekuntia..juoksu meni kuitenkin sellaisella vauhdilla ettei pahemmin jäänyt kirivaraa maalisuoralle. Loppujen lopuksi sain oman enkkani tehtyä, 2.10 tasan oli aika. Ilman alun hidasta etenemistä ruuhkassa olisi saattanut 2-3 minuuttia tippua pois. No onpahan sitten seuraavalle kerralle tavoitetta !

Olo oli juoksun jälkeen hyvä, siis sellainen että se tehtiin mitä voitiin. Ei ollut tarkoitus juosta itseään esim. ensiaputelttaan toipumaan...Keskisyke oli 149 ja keskari 6,09. Olen tyytyväinen.

Puhelin ei ollut matkassa joten kuvia ei tullut otettua, harmillista. Maalissa sai mitalin kaulaan, pienen etsiskelyn jälkeen löysimme myös alkoholitonta kuoharia, se maistui hyvältä ! Myös holitonta olutta saimme ja vähän jotain muutakin evästä. Suihkun jälkeen oli olokin jo freesimpi. Kotona olin vasta puolenyön aikaan, ilmeisesti kierroksia vielä riitti sillä ei meinannut uni tulla lainkaan.

Seuraavana päivänä tein aktiivista palauttelua puutarhatöiden merkeissä. Kerrankin oli aikaa ja aurinkoa että pääsi pihahommiin. Haravoin Martan kanssa mikä oli välillä hieman haasteellista.

Pientä lenkkiä kävin eilen kiertämässä, fyssari käsitteli tänään kinttuja. Oli muuten aika tönköt, huh.

Nyt alkaakin sitten viimeistely Nutsille. Viime hetken tilaus lähti Sportamoreen...Gaiterit on hommattava.

Paras juoksumuisto

Jokin aika sitten eksyin Takomorunnersin sivuille ja ne vaikuttivat kiinnostavilta. 

Takomorunners on juoksijayhteisö, jonka tavoitteena on kannustaa kaikentasoisia juoksijoita liikkumaan yksin ja yhdessä. Takomorunners järjestää yhteislenkkejä, toimii mainosyhteistyössä juoksukisojen kanssa, testaa tuotteita ja vaikuttaa somessa ja blogimaailmassa. Takomorunnersin kautta voit löytää tietoa tapahtumista ja tuotteista, uusia juoksukavereita ja motivaatiota harjoitteluusi.

Minusta on hienoa että tuolla vaikuttaa siis aivan tavallisia, kaikenikäisiä ja tasoisia juoksuun innostuneita tyyppejä. Moni on vasta aloitellut juoksuharrastustaan ja kirjoittelee aiheesta Takomorunnersin bloggaajina. Kynnys on matalalla hehkutella omia tavoitteitaan ja onnistumisiaan. Joten siellä olen nyt minäkin. Takomorunnersin blogeja seuraamalla kyllä saa uutta virtaa omaan harjoitteluun. Viimeisin Takomon kirjoitushaaste on kirjoittaa parhaasta juoksumuistostaan. Otin siis siitä kopin ja kerron myös teillekin..

Ehdottomasti parhaat muistot ja fiilikset on viimevuoden Nuts Karhunkierrokselta. Juoksin siellä lyhyimmän matkan, 33 + kilometriä. Aikaa meni about 6,5 tuntia mikä sinällään on merkityksetöntä sillä silloin ei niin ajatellut sitä aikaa mitä siihen kului.

Kisa oli ensimmäinen polkujuoksukisani. Minulla nyt sattuu olemaan yksi ystävä joka on näitä polkujuoksukisoja kiertänyt jo enemmänkin ja sai taas kaverini ja sitten siis minunkin houkuteltua mukaan.  Häneltä on sitten saanut myös kullanarvoisia vinkkejä ja treeniapua Nutsille.

Eräs "Polkuguru" jolta kyselin neuvoja harjoitteluun antoi myös erittäin hyviä ohjeita. Se jäi mieleen että ensin taisi paukkua selkä, sitten pohkeet ja sitten reidet...en nyt ole ihan varma järjestyksestä mutta näistä johtuen panostin myös lihaskuntoon. Eikä noista vaivannut kisan aikana mikään paikka. Ainoastaan polvet olivat heikoilla loputtomissa alamäissä. Alamäkiä riitti ja olivat kyllä haastavia. Viimeinen kymppi oli jo aika vaivalloista etenemistä.

Valmistautuminen tähän kisaan oli tosiaan varusteiden ja muiden asioiden kannalta moninaista, kroppa pistettiin kuntoon päästä varpaisiin. Tietenkin loppusuoralla oli taas tuttu tunne että eihän sitä ole edes kunnolla treenattu ! Piti oikein laskea kilometrit ja olin siinä vaiheessa ihan tyytyväinen, jotain on tehty. Mäkijuoksua olisi kyllä pitänyt treenata enemmän...

Olimme varanneet mökin jossa asusteli sitten muitakin kisailijoita. Henkinen tuki tuli sitten viimeistään sieltä, jo kisojen konkareilta! Kävimme myös fiilistelemässä kun pisimmän matkan juoksijat tulivat ensimmäiselle huoltopisteelle. Meidän reissu alkoi sitten aamulla kun keräännyimme busseille joilla päästiin kisapaikalle. Siinä vaiheessa taisi jo jännittääkin. Päivä oli yllättävän lämmin joten nestetasapainosta piti huolella huolehtia. Lähdössä oli mahtava meininki, musa soi ja jännitys ihan kihelmöi ilmassa. Saimme jopa yllättäviä kannustajia matkan varrelle. Oli tosi mahtavaa kuulla matkan varrelta tuttujen kannustuksia.

Matkaan yritettiin lähteä maltilla. Maisemat olivat aivan mahtavia, aurinko paistoi ja kaikki juoksijat taisivat vaan hymyillä. Minusta tuntuu että minä ainakin hymyilin koko matkan, paitsi ihan lopussa niissä alamäissä..matkalle mahtui muutama soratien pätkäkin mutta pääasiassa polkuja, kivikkoisia ja juurakkoisia. Ylä- ja alamäkeä. Muutaman kerran tultiin alas miltei takaperin, köydestä kiinni pitäen. Varusteet olivat onneksi hyvät, ei tossukaan lipsunut. Keli oli onneksi kuiva.

Tuolla matkalla ei montaa juomapistettä ollut mutta kun ensimmäiselle päästiin niin se oli jotain aivan upeaa. Tarjolla oli juoman lisäksi keksejä, karkkeja, sipsejä yms. Minäkin maistelin sipsejä mitä nyt en uskaltaisi normikisassa suuhun laittaa mutta ai että ne olivat hyviä!

Juoksu oli täynnä hyvää fiilistä, mahtavia maisemia ja elämyksiä. Upeaa oli kun pääsi maaliin, poronkellojen kilkatus kuului jo kauan ennen maalisuoraa. Polvet ja varpaat olivat kyllä aika hellinä.

Seuraavana päivänä käytiin vielä fiilistelemässä Rukan huipulla, Valtavaaran takana näkyi Konttainen. Aika matka oltiin taivallettu. 

Varsinaiseen kisaraporttiin voi tutustua täällä NutsKarhunkierros2016

Tämän vuoden Nutsin reissu on 3 viikon päästä. Matka on sama. Kunto toivottavasti vähän parempi. Täsmätreeniä on ollut enemmän. Juoksu on ehkä helpompaa kun tietää reitin entuudestaan. Keli todennäköisesti tällä kertaa erilainen. Kuusamossa on lunta vielä montakymmentä senttiä. 

Lauantaina olisi HelsinkiCityRun. Eilen tein viimeisen herkistelyn ja sen alkaessa tuli taivaan täydeltä lunta..ihan hauskaa juosta toukokuussa lumisateessa. HCR:n jälkeen herkistellään sitten Nutsille. 

Uusi juoksukaveri

Mäntyluodon Kallostakin löytyi minulle uusia metsäpolkuja

Vapunpäivänä oli vihdoinkin kaunis ja aurinkoinen keli ja todella keväinen.

Lähdin kuopuksen kanssa aamusella pitkälle ja rauhalliselle juoksulenkille. Tavallaan viikonlopun pitkis siirtyi näin maanantaille. Pari tuntia mentiin matalalla sykkeellä, lopuksi minun piti treeniohjelman mukaan vetäistä 20 minsaa vauhdikkaammin ja sitten verrytellen loput. Piti ihan aurinkoisen päivän kunniaksi laittaa iloisen väriset trikootkin...

Tiistaina piti huilata sillä aamulla kävin konteistani taas fyssarilla. Keskiviikoksi oltiin sovittu treeni Porin metsään. Reipas lenkki ylämäkivoittoisella kuntopolulla. Ylämäet vauhdikkaasti, niitä mäkiä oli 7 kilsan reitillä muutamia...jotenkin tuo treeni otti koville. 

Torstaille ei paljon vaihtoehtoja ollut, vaan järkevästi ajatellen palauttava rento lenkki. Se olikin sitten tämän viikon viimeinen lenkki sillä viikonlopuksi on luvassa erilaista aktiviteettia ja vain naisten kesken...

Nyt sain aikaiseksi ottaa Martan mukaani juoksemaan. Hän olikin ensimmäistä kertaa mukana ja se sujui oikein hyvin. Kolmisen varttia matalalla sykkeellä joten vauhti ei ollut hurja. Martta innostui jopa paluumatkalla ihan kirmailemaan miltei vk-vauhtia . Innoissaan paineli eestaas ihan kun hepuli olisi iskenyt. Virtaa tuolla pennulla ilmeisesti on ihan tarpeeksi vaikka ruvettaisiin tekemään pidempiäkin reissuja. Puolessa välissä lenkkiä käytiin koirarannalla leikkimässä. Eikä sillä ollut edes väsy kun päästiin kotiin.

Ensiviikolla pitääkin sitten herkistellä HelsinkiCityRuniin...pitäisi ruveta miettimään mm. tankkauksia yms. Olen viime aikoina kärsinyt vatsavaivoista joten nyt pitääkin olla tarkkana miten tankkailee ennen juoksua ja sen aikana.

Vielä ei jännitä mutta kauhistuttaa että siitä kaksi viikkoa ja pitäisi lähteä Karhunkierrokselle. Vielä siellä on luntakin montakymmentäsenttiä, kuulemma.

Cooper-testi

Maanantaina jouduin arpomaan pitkään lähdenkö "Mikan Mielettömien Mailien" matkaan vai teenkö oman treenin, pk+vk+pk.

No päädyin mielettömiin maileihin, jo senkin vuoksi että saa vaihtelua treenipaikkaan ja muutenkin kivaa vaihtelua yksinjuoksemiseen.

Maanantain treeniksi siis muodostui nuo mielettömät kierrokset kuntoradalla. Radan pituuden arvioitiin olevan yksi maili. Viisi kierrosta ja jokatoinen hiljaa ja jokatoinen kovaa. Kovia kierroksia oli kaksi. No mun sykkeet oli jo heti alussa 160:ssa, siis sillä rauhallisella kierroksella. Toinen mentiin lujaa, syke oli jotain 161. Taas rentoa ja seuraava lujaa, sitä ei kyllä yhtä kovaa pystynyt päästelemään. Loppujen lopuksi sykkeet olivat aika kovilla koko 5 kierrosta. Käyrätkin meni aika tasaisesti. Kilometrivauhdit välillä 5,19-6,10.

Ei ollut huono vaihtoehto. Kieltämättä nuo rennot kierrokset olisi pitänyt tehdä pienemmillä sykkeillä.

Tiistaina lepoa. Onneksi. Aikamoinen räntäsade pitkin päivää. Illemmalla jo alkoi näyttämään kivemmalta keliltä, kunnes taas rakeita niin että maa oli kauttaaltaan valkoinen..

Kahden viikon kuluttua pitäisi olla HCR:n starttiviivalla. Muistutus tuli sähköpostiin, tieto mihin strattiryhmään sijoittuu ja juoksunumero...nyt viimeistään pitää ruveta miettimään miten tämän loppuajan käyttää. Tankkaukset ja varusteet jne. Koska tähtäin on nyt toukokuun lopulla olevassa polkujuoksukisassa, yritän olla asettamassa itselleni turhia paineita puolikkaalle...jos nyt lähelle kahta pääsisi niin pitäisi olla tyytyväinen. Toisaalta nyt on kertynyt noita vauhtiharjoituksiakin joten....
Keskiviikon treeni oli 90 minsaa maastojuoksua aerobisella kynnyksellä. Harmitti katsoa ulos kun oli taas niin kolea ja sateinen päivä. Suuntasin kuitenkin Ruosniemen metsään kunnon poluille ja pistelinkin sitten reippaasti ja melkein pari tuntia. Totesin kyllä että pitäisi treenata asfalttipuolikkaalle mutta juurakot ja kalliot oli houkuttelevampia.

Torstai taas lepopäivä. Perjantaille oltiin sovittu vetotreeni. Valkku oli kuiteskin väärässä viikossa ja kuvitteli että meillä on cooper-testi..no tavallaan hyvä, en ehtinyt jännittämään etukäteen mitä varmaan olisin tehnyt jos olisin etukäteen tiennyt. Hhmm...olikohan se kuitenkin etukäteen mietitty juttu..

Perjantaiksi siis testijuoksu. Kolme kilometriä täysillä josta sitten saatiin samalla cooper-tulos. Ensiksi lämmittelyä kolme kilsaa ja sitten menoksi. Tarkoitus ei ollut että täysillä juoksisi vaan niin että jaksaa samaa vauhtia siis loppuun asti. Vauhdin jako meni hyvin sillä jaksoin lopun 250 m painaa oikeesti täysillä. Kirivaihde siis löytyi.
Sain matkalla väliaikatietoja ja hämmästelin kyllä itsekseni vauhtia. Mielessä kävi että kyllä tuo vauhti tosta pian tippuu..
Kolmen kilsan ajaksi 15,57. Cooperin tulos 2250 m. Siis erinomainen. Keskari 5,19. Waudewau...en olisi uskonut. Vähän oon tyytyväinen ! Juoksun jälkeen eniten tuntui keuhkoissa. Siellä kuulemma keuhkorakkulat poksahteli tyytyväisenä. No ne rakkulat taisi paukkua oikein reippaasti sillä seuraavan puolituntisen kyllä yskein niitä rakkuloita pihalle :) Hapenottokyky siis parani ja huimasti. Keskisyke oli  157.

Illalla venyttelin Martan kanssa.

Lauantain alamäkitreeni vaihtui lepopäiväksi.
Vappu vähän sekoitti suunnitelmia, tai enemmänkin sää. Räntää on sadellut miltei enemmän kuin jouluna...
Pitkä lenkki siirtyy vapunpäivään. Sään pitäisi olla jo aamusella aurinkoinen.

Jokin aika sitten minulle ehdotettiin liittymistä Takomorunnersin bloggaajaksi. No tietty lähdin mukaan, siitä myöhemmin enemmän. Yhteisön kautta olen osallistumassa LoppiExtremeen heinäkuum lopussa. Sinne aletaan treenaamaan sitten NutsKarhunkierroksen jälkeen. No, ensiksi tietysti HCR pois alta.
'

Uusia suunnitelmia

Alkuvuosi on aloitettu rauhallisesti juoksujen suhteen. Jonkinnäköinen ohjelma on valmiina mutta en ole sitä ihan kunnolla vielä päässyt aloittelemaan. Vähän on vielä sovellettu. Salillakin pitäisi käydä joten pitäisi taas löytää sellainen balanssi näiden harrastusten välillä.

Lumettomasta talvesta johtuen olen koiran kanssa paljon lenkkeillyt metsässä. Ei ole tarvinnut tarpoa lumihangessa eikä talloa latuja. Myös juoksulenkit on olleet mahtavia talvisessa mutta vähälumisessa maastossa. On päässyt polkuja pitkin minne vain on mieli juolahtanut. Nyt varsinkin kun jo päiväkin on niin paljon pidentynyt, saattaa ehtiä työpäivän päätteeksikin metsään kun pitää kiirettä!

Aivan jäätävän jäiset kelit haittasi jonkin aikaa menoa ja sen vuoksi taas helposti jäi menemättä lenkille. Kunnes kaivoin icebugini kaapista ja oli niillä meno komeaa, rennosti pääsi rullailemaan sellaisilla poluilla joille ei ilman kelkkaa olisi muuten ollut asiaa. Taas kerran vaan harmitteli miksei niitä nastakenkiä ottanut käyttöön aikaisemmin.

Nutsiin tuli ilmoittauduttua jo viimevuoden puolella, seuraava haaste on tietty karhuviesti ja sitten keväämmällä HCR. Ensimmäistä kertaa olen sinne lähdössä. Ajateltiin että se olisi hyvää treeniä nutsille. Mitään ihmeellistä ennätysjuoksua en suunnittele.

Yllättäin huomasin olevani myös mukana Loppi-Extremessä ! Minulle ihan uusi kokemus taas. Polkujuoksutapahtuma on heinäkuun lopussa ja osallistun sinne Takomorunners-yhteisön kautta. Tietääpä että tulee treenattua myös kesällä.

Takomorunners kyseli facessa halukkaita osallistujia mukaan, vähän pitäisi sitten bloggailla tuntemuksista jne.
No usein mulle käy niin että huomaan jo olevani mukana ja sitten se on menoa. Tapahtuma vaikuttaa ihan hyvältä ja maisemat komeilta joten ihan mielenkiinnolla odottelen mitä tämä tuo tullessaan!

Takomorunnersin myötä tulee ehkä pieniä paineita treenaukseen, mikä on tavallaan ihan hyväkin asia. Nyt kun ei ole vakinaista lenkkikaveria niin helposti sitä siirtelee ja järjestelee noita juttuja. Pitää varmaan ottaa itseä taas niskasta kiinni. Mun nuorin tyttäreni on välillä ollut hyvä piiskuri lenkeillä, kun on sovittuna juoksut niin ei sitten tule peruttua viimetipassa. Aina toinen potkii toista..

Nyt saattaa olla että hän muuttaa työn perässä pidemmälle joten yhteislenkitkin sitten jää harvinaiseksi herkuksi.

Kävin kaverin kanssa tammikuussa kehonkoostumusmittauksessa, saatiin samalla hyvät analysoinnit tuloksista ja vähän neuvojakin. Kuntopiirissä katseltiin mm. lihaskuntoa ja kuntotestin tuloksena oli aivan surkeat vatsalihakset...siis niiden kanssa pitäisi jotain saada aikaiseksi. Lihasmassa oli suhtkoht tasapainossa, nelisen kiloa pitäisi saada pois niin käyrät tasoittuu.

Siinä isoimmat haasteet keväälle...

Kyllä nämä paineet rupeaa vaikuttamaan, pitää ilmeisesti ruveta paremmin noudattamaan suunniteltua ohjelmaa...