Hiihtolenkkejä ja polkujuoksua

Nyt on länsirannikollakin ollut mahtavia talvikelejä. Suoraan kotiportilta on päässyt hiihtämään (miltei), kuten myös juoksemaan lumisille poluille. Sukset on olleet marraskuusta asti valmiina ja viime viikolla pääsin eka kertaa ladulle. 100 minuuttia ja 9 kilsaa. Aivan pelkästään nauttien siitä mahdollisuudesta että voi hiihdellä omilla kotiladuilla. Pakkasta oli lähemmäs kymmentä astetta joten jalassa oli perinteiset pertsasukset. 

Viikonloppuna ehdin poluille vasta sunnuntaina. Kalenterissa oli rentoa pk vauhtista polkujuoksua. Ensin pk1:llä ja loppu pk2:sta. Siis todella vaikeaa pitää vauhti tarpeeksi hitaana niin että syke ei nouse. Vähän väliä sai ottaa kävelyaskelia. Pisti hieman nyppimään kun ei tullut tekemisestä mitään. Kun pääsi kakkosalueelle, pystyi jo ihan juoksemaankin. Koska keli oli upea niin kyllä se meno siitä iloksikin muuttui. Aikaa meni 1:10 ja matkaa kertyi runsas 6 kilsaa. Sisältäen alku- ja loppuverrat. Sykkeet 114/130 bpm. Lopussa siis liki kynnystä, mutta muuten sain soviteltua hyvät sykealueet. Ennen juoksua tein myös erillisen 20 minuutin liikkuvuustreenin.

Maanantaina lähdin aikaisin töistä jotta ehdin aurinkoisen aikaan hiihtämään. Onneksi on mahdollisuus liukumiin. Nyt pistin jalkaan nanogripit kun keli oli nollan tienoilla. Kotoa ei suksia tarvitse pitkää matkaa kanniskella kun pääsi ladulle. Se on luksusta ettei tarvitse autolla lähteä ladun varteen. Saan tehtyä hyvinkin rengasreitin joten ei tarvitse kun päättää kumpaan suuntaan lähtee. Taisin pukea liikaa vaatetta, kun aika alkuun jouduin vähentämään kerroksia. Aurinko lämmitti eikä tuulikaan häirinnyt. 

Suuntasin tietenkin Yyteriin. Rannalla oli hyvä latu jota pitkin pääsi rannan päästä päähän. Aivan mahtava keli. Välillä ihastelin maisemia ja jatkoin matkaa. Ulkoilijoita oli jonkin verran liikkeellä ja myös muutamia hiihtäjiä tuli vastaan. Tein vähän ylimääräistä kierrosta ja päätin tulla takaisinkin rantaa pitkin. Saldoksi tuli runsas 16 kilsaa ja aikaa meni 2:34. Sykkeet tällä kertaa 110/130 bpm. Hyvää peekoota. Illalla vielä kehonhuoltoa. 

Tänään vielä uintitreeni. Hyvä palauttelua. Loppuviikoksi on luvattu lämpenevää joten ei meilläpäin ladutkaan kauaa pysy kunnossa. Kun tuulee niin metsän ladut on piankin roskia piukassa. 

Yyterissä on talvipolut parhaimmillaan. Parasta just nyt eikä enään huomenna...

Siis se kevyempi treeniviikko

Flunssaisen viikonlopun jälkeen on menohalut pinnassa mutta aloitetaan varovaisesti. 

Maanantaina oli ihan pakko illemmalla lähteä pihalle auringonpaisteeseen. Jos vaikka kirpeä pakkasilma auttaisi paremmin kuin buraC. Ehkä se vähän klaarasi röörejä. Martan kanssa siis kävin ihan rauhallisella kävelylenkillä, n. 1,5 tuntia. 

Tiistaina edelleen mahtava aurinkoinen pakkaspäivä. Lopetin työt ajoissa että ehdin auringon perässä. Nyt pitkästä aikaa ajattelin ulkoiluttaa läskipyörää. Pakkasta oli senverran että änkesin itseni toppapukuun. Tarkoitushan oli mennä tosi rauhallisesti ihan ilmasta nauttien. Renkaista päästeltiin vähän liikoja ilmoja pihalle. Läskipyörässä ei kait saisi olla liikaa ilmaa renkaissa. 

Että niin olen ainakin ymmärtänyt.

Suuntasin metsään, kohteena Yyteri. Meno oli niin raskasta että huh huh, tämänhän piti olla tosi rauhallinen reissu. Hikeä pukkasi vaikka kuinka hiljaa menin. Jalat hapotti alta aikayksikön. Tulin sitten siihen tulokseen että renkaissa oli liian vähän ilmaa, ainakin minulle. Tuntui ettei pyörä rullaa edes tiellä ilman että kiersi kampea koko ajan. Itsepähän halusin vähentää ilmoja joten ei auttanut kiukutella kenelläkään. Kävin kuitenkin rannalla asti ihailemassa talvista maisemaa. Aurinko paistoi upeasti ja lumi kimmalteli. Sitten metsäreittiä suorinta tietä kotiin. Koko vaatekerta oli niin märkä että olisi saanut vääntää kuivaksi.

Tuli reisusta kuitenkin 1, 25 tuntia ja n. 10 kilsaa. Keskisyke oli tosi matala vaikka hikeä pukkasikin suurimman osan matkasta.

Mieli oli hyvä kun tuli tehtyä! Mutta renkaisiin pitää saada lisää ilmaa.

Porin metsälatuja

Keskiviikko olikin hiihtopäivä !
Lähdin vasta lähemmäs neljää mutta aurinko paistoi vielä täysillä. Pakkasta liki 10 mutta tuullut ei nimeksikään. Suuntasin Yyteriin, taas kerran. Rannalla oli hyvät ladut joten nautin siellä mahtavasta kelistä, auringosta ja aivan hiljaisesta maisemasta. Otin nyt ihan rauhallisesti, pääasia nauttia päivästä. Matkaa kertyi kymmenisen kilometriä ja aikaa meni 1,45 tuntia. Aivan nautinnollista menoa siis tänään. Kotiinpäin lähtiessäni jo rupesi aurinkokin laskemaan taivaanrantaan. Aivan mahtava hiihtolenkki.
Torstaina juoksulenkki. Töistä suoriksi Porin metsään. Pakkanen oli jo hyvin laskenut, enään vain -5 astetta. Ensimmäiset pari kilsaa oli syke tosi korkealla ja jo meinasinkin tehdä lenkin lyhyenä, jos tuo flunssa kuitenkin vielä vaikuttaa. Syke sitten laskikin normi peekoon tasolle, n. 134, joten jatkoin matkaa. Saldoksi tuli 7 km,
Perjantaiaamuna pakkasin autoon sukset. Keli oli aivan loistavan talvinen, yöllä satoi lunta oikein kunnolla. Päivä oli edelleen aurinkoinen, pakkasta 5-7 astetta. Kyllä lomalaisten on tällä viikolla kelvannut ulkoilla. No minä olen kyllä ollut miltei koko viikon töissä. Mutta perjantaina suuntasin taas kerran suoraan töistä Porin metsään. Ohjelmassa oli vk-lenkki mutta vaihdoin sen hiihtoon. Puolisentoista tuntia sivakoin ja siinä kertyi 10 km. Olin Porin metsässä ensimmäistä kertaa suksien kanssa. Ladut olivat loistavat, suuntasin kuitenkin vähän rauhallisemmalle reitille jossa sai mennä ihan melkein itsekseen ja rauhassa.
Lauantaina piti olla totaali lepopäivä mutta olihan upeaan pakkaspäivään ja aurinkoon lähdettävä nauttimaan. Sukset kainaloon ja muutaman sadan metrin päähän ladun varteen kävellen ja siitä menoksi. Vähän lipsui ja välillä tökki mutta siitä huolimatta hieno lenkki, n. 1,5 tuntia vähän yli 8 km.

Sunnuntaina aamupäivä meni seuratessa hiihtoa teeveestä. Aurinko ei paistanut joten ulos ei ollut kiirettä. Iltapäiväkin meni seuratessa teeveestä olympialaisten päätösjuhlaa, sohva kyllä nyt veti puoleensa oikein kunnolla. En tiedä väsyttikö viikon aktiviteetit vai väsyttikö se soffalla löhöily.
Ohjelmassa olisi ollut pitkä ja rauhallinen lenkki. Hhmm..
Kuten monta kertaa aiemminkin toisten some-päivityksiä seuraten jostakin iskee motivaatio joka lopulta saa liikkeelle.
Päätin lähteä, vasta kuudelta illalla, kokeilemaan flunssan vuoksi tekemättä jäänyttä pyramiditreeniä. Pääsisi nopeammin kotiin saatikka lähtisi pitkälle peekoolle.
Sunnuntain treeniksi siis tuli tuo pyramiditreeni. Aloitettiin pikkuhiljaa sykkeitä nostaen ja samaa toteuttaen takaisin matalalle sykealueelle. Vähän oli vaikeaa seurata sykettä ja myös aikaa kun ei hämärässä nähnyt kellon lukemia, argh...eihän minulla ole edes silmälaseja mukana juoksulenkeillä. Olisi pitänyt pistää otsalamppu ! No, jotenkuten mielestäni sain treenin tehtyä niinkuin piti, niin luulin mutta kun katselin suunnon käppyröitä niin ihan persiilleen taisi mennä koko treeni. Yritys oli ainakin kova. Aikaa kului 1,11 ja  9,7 km sekä keskisyke 143.
Niin että tällainen oli minun vähän kevyempi treeniviikko, sattui nyt nuo hiihtokelit kohdilleen. Enkä päässyt kertaakaan salille asti.

Jostain taas iski silmille että HCR:n on enään 12 viikkoa...

Kevättä rinnassa

Kaikenmoisten pienten takapakkien jälkeen taas treenit maistuu ja jopa edistynee.
Erään viikon kiusasi olkapää. Loppujenlopuksi tulin siihen tulokseen että kudoin liian ahkerasti villasukkia. Jeps.
Erään toisen viikon sitten kiusasi hammas. Se siitä. Kaikki tällaiset pikkuvaivat kuitenkin haittavaat liikkumista. Mukaan lasketaan siis myös sitku- ja mutkuviikot. Niitäkin esiintyy.

Auringonpaiste on kyllä tuonut uutta intoa treenaamiseen. Kevät etenee. Keväthangilla ehdein muutaman kerran hiihtolenkillekin. Onneksi sattui lomaviikko hyvään kohtaan. Aurinkoisia latukelejä. Loman loppuessa sitten loppui hiihtokelitkin.

Kyllä sitä lomalla vähän juostuakin tuli..rannalla meni mainio juoksupolku ladun vieressä.

Yyteri beach

Juoksua olen siis verkalleen lisännyt ja ihan oman fiiliksen mukaan. Lopetin valmiin ohjelman noudattamisen koska olin siitä jäänyt auttamattomasti pihalle. Toukokuu kyllä lähenee hyvällä vauhdilla joten enään ei passaa laiskotella.

Tämä viikko on ollutkin kohtalaisen aktiivinen viikko. Combattia, juoksua, kahvakuulaa, saunapilatesta, hierontaa, jopa peruskävelyä ja taas juoksua, maasto- ja polkujuoksua. Uutena mukana maastopyöräily.

Hupsistakeikkaa, onneksi oli pehmeä alunen

Esikoinen ja kuopus

Vähän hienosäätöä ennenkuin matka jatkui

Se muuten olikin mielenkiintoinen reissu. Olimme matkassa lähemmäs parituntia. Olin ensimmäistä kertaa maastopyörällä liikkeellä, eikä ns, opettaja siitä paljon piitannut vaan vauhtia kyllä riitti alusta asti, ainakin minulle. Mäkiä ylös ja alas, välillä aika jäisiäkin metsäpolkuja. Paikoitellen vielä lumisohjoakin. Kokeilin sekä maastopyörää että fatbikea. Kovaa menoa mutta upea reissu. Siis ihan kotimetsässä oltiin joten mahtavat maastot meillä. Ihan uudet paikat kropassa hellinä. Takapuoli tietty mutta myös mahanpohjassa tuntuu.
Sama reissu piti käydä myös juosten testaamassa. Se oli ihan oikeaa polkujuoksua...

Toisena pääsiäispäivänä pakattiin heti aamulla termari ja eväät reppuun ja lähdettiin patikoimaan. Sumuinen aamukeli vaihtui tosi aurinkoiseen päivään. Matka venyi yli kolmetuntiseksi. Kohteena Selkämeren Kansallispuiston lintutornit. Ei me kyllä lintuja lähdetty bongaamaan vaan muuten vaan nauttimaan maisemista.

Selkämeren Kansallispuistossa

Patikkareissun päätteeksi vielä illalla puristamaan pääsiäisen tomut combattunnille.
Tämän viikon liikuntasaldo oli yli kymmenen tuntia.

Nyt on siis hyvä muuvi päällä, tämä aamukin alkoi aamulenkillä ja päälle kunnon hieronta jaloille. Hyvä saada nekin letkeäksi kevättä odotellessa.

Keväällä ja auringolla on ihmeellinen vaikutus. Treenit kulkee ja mieli halajaa kaikenlaisia uusia juoksuvermeitä, väriä ja iloa treenikamppeisiin niin taatusti nousee sohvanpohjalta ylös ja ulos !