Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Nyt on länsirannikollakin ollut mahtavia talvikelejä. Suoraan kotiportilta on päässyt hiihtämään (miltei), kuten myös juoksemaan lumisille poluille. Sukset on olleet marraskuusta asti valmiina ja viime viikolla pääsin eka kertaa ladulle. 100 minuuttia ja 9 kilsaa. Aivan pelkästään nauttien siitä mahdollisuudesta että voi hiihdellä omilla kotiladuilla. Pakkasta oli lähemmäs kymmentä astetta joten jalassa oli perinteiset pertsasukset.  Viikonloppuna ehdin poluille vasta sunnuntaina. Kalenterissa oli rentoa pk vauhtista polkujuoksua. Ensin pk1:llä ja loppu pk2:sta. Siis todella vaikeaa pitää vauhti tarpeeksi hitaana niin että syke ei nouse. Vähän väliä sai ottaa kävelyaskelia. Pisti hieman nyppimään kun ei tullut tekemisestä mitään. Kun pääsi kakkosalueelle, pystyi jo ihan juoksemaankin. Koska keli oli upea niin kyllä se meno siitä iloksikin muuttui. Aikaa meni 1:10 ja matkaa kertyi runsas 6 kilsaa. Sisältäen alku- ja loppuverrat. Sykkeet 114/130 bpm. Lopussa siis liki kynnystä, mutta...

Flunssaisen viikonlopun jälkeen on menohalut pinnassa mutta aloitetaan varovaisesti.  Maanantaina oli ihan pakko illemmalla lähteä pihalle auringonpaisteeseen. Jos vaikka kirpeä pakkasilma auttaisi paremmin kuin buraC. Ehkä se vähän klaarasi röörejä. Martan kanssa siis kävin ihan rauhallisella kävelylenkillä, n. 1,5 tuntia.  Tiistaina edelleen mahtava aurinkoinen pakkaspäivä. Lopetin työt ajoissa että ehdin auringon perässä. Nyt pitkästä aikaa ajattelin ulkoiluttaa läskipyörää. Pakkasta oli senverran että änkesin itseni toppapukuun. Tarkoitushan oli mennä tosi rauhallisesti ihan ilmasta nauttien. Renkaista päästeltiin vähän liikoja ilmoja pihalle. Läskipyörässä ei kait saisi olla liikaa ilmaa renkaissa.  Että niin olen ainakin ymmärtänyt. Suuntasin metsään, kohteena Yyteri. Meno oli niin raskasta että huh huh, tämänhän piti olla tosi rauhallinen reissu. Hikeä pukkasi vaikka kuinka hiljaa menin. Jalat hapotti alta aikayksikön. Tulin sitten siihen tulokseen et...

Kaikenmoisten pienten takapakkien jälkeen taas treenit maistuu ja jopa edistynee. Erään viikon kiusasi olkapää. Loppujenlopuksi tulin siihen tulokseen että kudoin liian ahkerasti villasukkia. Jeps. Erään toisen viikon sitten kiusasi hammas. Se siitä. Kaikki tällaiset pikkuvaivat kuitenkin haittavaat liikkumista. Mukaan lasketaan siis myös sitku- ja mutkuviikot. Niitäkin esiintyy. Auringonpaiste on kyllä tuonut uutta intoa treenaamiseen. Kevät etenee. Keväthangilla ehdein muutaman kerran hiihtolenkillekin. Onneksi sattui lomaviikko hyvään kohtaan. Aurinkoisia latukelejä. Loman loppuessa sitten loppui hiihtokelitkin. Kyllä sitä lomalla vähän juostuakin tuli..rannalla meni mainio juoksupolku ladun vieressä. Yyteri beach Juoksua olen siis verkalleen lisännyt ja ihan oman fiiliksen mukaan. Lopetin valmiin ohjelman noudattamisen koska olin siitä jäänyt auttamattomasti pihalle. Toukokuu kyllä lähenee hyvällä vauhdilla joten enään ei passaa laiskotella. Tämä viik...