Joulukuun juttuja ja vuoden muita mietteitä

Tämä vuosi on ollut erilainen ja haasteellinenkin. Meilläpäin ei korona ole ollut ärhäkkänä, joten huolellisella varautumisella ollaan saatu elää ja treenata terveenä. Menneet kuukaudet toki on olleet erilaisia ja korona on vaikuttanut varsinkin liikuntavuoteen aikalailla. Perheen kesken olemme pystyneet elämään aika normaaliakin arkea, ystävien kanssa on voitu ulkoilla turvallisesti ja meidän tiivis treeniporukkakin on sen verran pieni että olemme pääsasiassa saaneet treenit tehtyä yhdessäkin. Välillä vähän pienemmillä kokoonpanoilla. Sisäliikunta toki oli pannassa pariinkiin otteeseen. Kuten myös nyt vuodenvaihteessa. Uimahalli esim. on kiinni näillä näkymin vielä tammikuussakin, kuten myös karhuhalli. Töitä toki tehtiin kauan etänä, edelleenkin osittain.

Joulukuu meni aikalailla jouluvalmisteluissa. Ei sentään siivoten, vaan kutoen sukkia ja vanttuita yms. Sen verran on kudottu että olkapää otti nokkiinsa. Olen pyrkinyt liikkumaan paljon, monipuolisesti, vaikka juoksua ei tullut joulukuussa kuin 82.2 km. Yritin keskittyä enemmän kehonhuoltoon ja rauhallisempaan menoon. Kroppa oli loppuvuodesta niin jumissa että pakko oli jotain tehdäkin. Joogasin pari kuukautta online-versiolla. Myönnettäköön että ihan kyllästymiseen asti. Huomasin kerran ettei siitä tule mitään jos yrittää vain pakosti tehdä johonkin väliin mukamas "rentouttavan" joogan. Siihen pitää pystyä keskittymään. Yllättäen tuli myös maastopyöräiltyä, kelit on siihen olleet otollisia kun ei ole luntakaan ollut.

Joulukuussa en ehtinyt kertaakaan uimaan, uimahallit suljettiin heti kuun toisena päivänä. Juoksua, maastopyöräilyä, kävelyä, joogaa, fasciatreeniä ja vähän muutakin sisätreeniä mahtui mukaan.

Vuoden aikana juoksua tuli 1213 km, ihan hyvä sillä paljon jäi pitkiä lenkkejä pois jo siitäkin syystä ettei ollut mitään kisoja. Lappujuoksuja ei ollut kuin kaksi kertaa. Useamman kisan peruin, joko myin edelleen tai siirsin seuraavalle vuodelle. Pyöräilyä n. 1000 km, siinä on sekä maantie- että maastofillarointia. Vuoden huikein kisa taisi olla Kangasalan Triathlonkisa. Olikin debyyttikisa tuossa lajissa. Sieltä sain jopa pokaalin. Uintitreeni pääsi hyvin alkuun tuossa syksyllä ja toivotaan sen jatkuvan pian. Ystävän kanssa on patikoitu monta reissua pitkin poikin. Se on tavallaan ollut mahtava ja myös melkein ainoa, tapa olla yhdessä. 

Olen yrittänyt muuttaa ajatteluani niin että aina ei tarvitse juosta, ehtii sitten muutakin harrastaa. Sekä huolehtia kehonhuollosta. Olen tarvittaessa vaihtanut juoksutreenin johonkin muuhun, yleensä siinä on kärsinyt pitkät pk-lenkit. Mutta toisaalta olen ne usein vaihtanut patikointiin tai pyöräilyyn, mitkä molemmat ovat myös todella hyviä treenimuotoja. 

Juossut olen pääasiassa tuolla metsäteillä ja poluilla, metsästä on todellakin nauttinut nyt kun maisemat ovat koko syksyn olleet ihanan vihreinä ja muutenkin värikylläisiä. Toisaalta myös lenkeillä on tarvittu otsalamppua, päivät on lyhyitä ja jos ei päiväsaikaan ehdi ulos, on lamppu ollut enemmänkin kuin tarpeen. Vuoden viimeisellä viikolla sentään satiin vähän luntakin.

Minulle on jäänyt tästä erikoisesta vuodesta ihan hyvät fiilikset, se ei ole liikoja rajoittanut, eikä myöskään vaikuttanut liikkumiseen oikeastaan kuin positiivisesti. Hyvä muistutus sikäli että liikkumisen ei tarvitse olla aina sitä että pyrkii koko ajan johonkin huippukuntoon tai repii itsestään liikoja jotain kisaa varten, vaan liikkua voi myös ihan ilman isoja ponnistuksia. Toisaalta silloin voi yllättäen huomata postitiivista kehitystä, sekä fyysisesti että myös henkisesti.

Vuoden viimeisin patikkareissukin tuli tehtyä uudenvuoden aattona, 3.5 tuntia ja 15 km. Oltiin treenikamun kanssa kaksistaan matkassa, vähän evästä ja reipasta mieltä. Tosi mukava retki vuoden viimeisenä päivänä.

Kulunut vuosi on ollut kaikin tavoin hieno, siitä jatketaan heti ensi vuonna.

Äiti ja tytär patikkareissulla

Tytär meinasi että hän lähtee Itsenäisyyspäivän kunniaksi patikoimaan pidemmän kaavan mukaan. Lähtö on sitten seiskalta aamulla. Niin että lähteekö äippä mukaan. No mikä ettei, aina valmiina, uintitreenitkin peruttu. Mutta jos edes kahdeksalta vasta. 

Sovittiin lähtöajaksi 7.30. Koirat mukaan ja hyvät eväät. Aika häslinkiä siinä aamulla oli kun viimehetken muutoksia tuli, lähinnä vaatetukseen. Perjantaina alkoi jo lumisade, märkää lunta ja floskaa oli jonkin verran ja aamulla vielä satoi veden sekaista räpäskää. Ei nyt ihan sadekamppeita puettu mutta kuitenkin jotain vedenpitävää. 

Aikaiset aamukaffeet ja loput termariin, kaurapuuroa ja eväiden pakkaamista. Viime hetkellä vielä vaihdoin toisen takin, onneksi, sen kanssa olisi tullut kuuma. Laitoin kevyttopan päälle vedenpitävän ohuen juoksutakin mikä osoittautui oikeaksi valinnaksi. Varmaan ekat pari tuntia vähän tihutteli vettä ja loput sitten tippui puiden oksista. Ilman sadevaatetta olisin kastunut alta aikayksikön. Taisin vähän vanhemman oikeudella äksyilläkin kun oli taas niin hoppu lähtö. Äkkiä sitä rauhoittui kun pääsi ulos. Oli aikalailla pimeää, aika pitkäänkin. Ihan hyvä että oli lamput matkassa. Lunta oli reippaasti mutta sekin oli todella märkää. 

Suunnattiin kotiportilta kohti Yyteriä ja Selkämeren Kansallispuiston reittejä. Uusien kuntoportaiden kautta ylös ja kohti Huikeeta ja sieltä Munakarin säikkää kohden. Siellä rupesi päivä sen verran valkenemaan että sammutin otsalampun. Se oli hyvä olla merkkinä ihan muillekin kulkijoille että ollaan samoilla reiteillä. Varsinkin kun oli kaksi koiraakin mukana. Ketään ei kyllä nähty, parit aikaiset jalanjäljet lumessa kyllä. Joku muukin oli ajoissa liikkeellä. Sitten pitkospuille. Ne olivat välillä vähän kapeita ja floskaisia, sai olla tarkkana ettei astu sivuun sillä märkää oli pitkosten vieressäkin. Puljut olisi saanut monessa kohtaa. Oli myös uutta pitkosta jonkin verran. Vanhat olivat sekaisin ja riipin raapin polkujen laidoilla. Syksy on ollut todella myrskyinen ja vesi ollut korkealla. Kyllä kävellen pystyi hyvin mennä, mutta maastopyörällä ei mitään asiaa reitille. Ei edes fätillä. 

Kun päästin leveimmille ja korkealla oleville pitkoksille, koirat saivat jonkun haisun ja loikkasivat sieltä alas. Tai siis isompi koira edellä ja pieni tietenkin perään. No eihän ne sieltä itse edes päässeet ylös. Siinä vähän aikaa kohellettiin puolin ja toisin ja heidät piti ihan nostaa takaisin ylös. Sen jälkeen jo pian tulikin eteen Sannannokan Lintutorni, johon pysättiin evästauolle. Pari tuntia siinä vaiheessa reippailtu. Kahvi ja voikkarit ja makoisat joulutortut maistui taivaalliselta. Pian jatkettiin tyytyväisinä matkaa.

Pitkoksilta suunnattiin kohti Huhtalan luontotornia. Ohiteltiin ampumarata ja sen jälkeen taas oli koirien kanssa äksöniä. Isompi sai jonkun vainun ja taas mentiin. Kun siitä selvittiin hän joutui hihnaan. Hyvä niin, tuoreita peuran jälkiä olikin jo ristiiin rastiin tien poikki. Huhtalan tornilta jatkettiin pitkoksia pitkin kohti Riitasarkaa ja sieltä Huhtalaan. Pikkuisen rupesi kuopuksella olemaan energiat vähissä ja pinna kireellä. Onneksi sopiva kohta löytyi ja pidettiin evästauko. Olimme ottaneet mukaan riisipuuroa ja kanelisokeriakin siihen päälle. Kuinka hienot retkieväät ! Taas jaksettiin jatkaa matkaa. Siitä ei kotiin ollutkaan kuin kolmisen kilometriä. Koirat muuten jaksoivat yllättävän hyvin tuon reissun. Toki ne illalla olivat ihan naatteja.

Tytär oli toivonut neljän tunnin retkeä ja me saimme siihen kulumaan yli viisi tuntia. Paikoitellen oli hidaskulkuista maastoa, varsinkin pitkoksilla ja koiratkin vähän välillä menoa jarrutti. Mentiin mielestäni kuitenkin ihan reipasta vauhtia. Matkaa tuli lopulta 17.7 km ja aikaa siis 5:15:40. Aika mainio patikkareissu Itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Kun päästiin kotiin oli siellä toinen tytär tyttöineen joten siinä vierähti lauantai nopsaan. Sunnuntaina vaan otettiin rennosti ja vietettiin Suomen 103 v. Itsenäisyyspäivää. Ainoa aktiviteetti olikin tunnin joogasessio Online. Patikointi menikin mainiosta viikonlopun pk-treenistä.

Sunnuntaina tais ne lumetkin jo olla sulaneet pois...

Pelkkää ulkoliikuntaa taas

Joulukuu vaihtui lämpimässä kelissä, ei lunta eikä kyllä edes pakkasia. Liikunnat hyvässä vauhdissa, myöhäisen voimatreenin aloituskin pääsi hyvään alkuun ja varsinkin uiminen nousi ns. uudelle levelille.

Hain juuri postista uimaräpylät ja ehdin niitä onneksi jo maanantaina testaamaan. Tämän viikon torstaista asti suljetaan kaikki sisäliikuntapaikat vuoden loppuun asti. Mikäs siinä sitten ulkona on treenatessa, ei tarvitse kovassa pakkasessa palella eikä kahlata edes lumessa. Pimeää on toki mutta siihenkin saa apua otsalampusta.

Parit kunnon voimatreenit sain alle sisähallissa, huomaan etten ole kahvakuulaa viime aikoina heitellyt. Viime sunnuntaina tein pitkästä aikaa juosten kunnon pitkiksen poluilla, 2:35:02, 15.5 km avg 127 bpm.

Yyterin tuttuakin tutuimmilla poluilla

Työpaikan tyhy-iltapäivässä tuli sitten ensimmäistä kertaa kokeiltua frisbeegolfia. Se olikin aika kivaa, siinä tuli liikuttua ja olkapääkin sai hyvää kiertoliikettä. Voisin todellakin kokeilla lajia uudemman kerran. Maanantaille tuli nyt sitten myös viimeisin tekniikkatreeni uinnissa. Käsivetoja ja räpylöihin tutustumista.

Uusi lajikokeilu

Tiistaina otin koiran mukaan vauhtilenkille, se oli niin täpinöissään kun luuli pääsevänsä mukaan, joten en sitten raaskinut lähteä yksin. Sain ihan hyvin treenin tehtyä, alkuverraa lyhensin ja sitten tv-reipasta 6 kilsaa ja rauhallisesti takaisin. Martalla kyllä riitti virtaa. Alkuun teki tiukkaa lenkille lähtö, ulkona näytti niin sysipimeältä. Otsalampun otin mukaan ja olihan katuvalotkin päällä. Keli oli hieno ja lenkistä tuli taas kerran oikein hyvä, 1:04:26, 8 km, sykkeet 129/148.

Keskiviikon hallitreeni siirtyi siis ulos. Suunnattiin pienellä porukalla kohti kuntoportaita. Juoksuakin siis tuli vähän alkuun ja loppuun, portaita sahattiin ylös 11 kertaa. 1:18:13, 7 km sykkeet 123/152. Kiva treeni ja keli ihan huippu.

Maskin kanssa liikkuminen oli
todella tukalaa, mutta testattua tuli.

Näissä portaissa karataan loppuvuosi...

Torstaina samoissa merkeissä juoksemaan, nyt vaihtui portaat satasen vetoihin. Ei ihan täpöjä vaan rennosti kovaa, 1:23:46, 9 km ja sykkeet 122/156.

Perjantaina ennen töitä kävin treenitehtaalla tekemässä SkiErgolla hyvän 45 minuutin treenin. Viiden minuutin lämpö soutulaitteella ja samoin palauttelu. Hyvä koko kehon treeni. Aion olla vuoden viimeisen viikon lomalla. Olin suunnitellut mm. käyväni uimassa ja muutenkin rennosti liikkua. Nyt ei pääse uimaan mutta muuten pääsee onneksi liikkumaan. Kunhan muistetaan pitää huolta itsestämme ja toisistamme, voimme myös harrastaa ja liikkua turvallisesti. Toki voin vain kotoilla ja kutoa sukkaa.