Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Maisemaa Ylimuoniosta Kävimme ukon kanssa lataamassa akkuja Suomen Lapissa, Äkäslompolossa. Pitkäaikainen haaveeni on ollut viettää joulua Lapin lumisissa maisemissa. Vaikka joulusuunnitelmat oli tiedossa jo hyvin ajoin sain silti aikaiseksi pienen joulupaniikin. Yhtäkkiä huomasin että kaikki joululahjat on ostamatta ja kaikenlaista pikkujuttua tekemättä. Siivoukset hoitelin jo hyvissä ajoin. Leipomuksiakaan en tehnyt kuin pienemmälle lapsenlapselle munattomia pikkuleipiä ja paketista valmista piparitaikinaa leivottiin pikkuisten kanssa joulupiparit. Silti sitä on kummasti kaikenlaista pikkujuttua ja säätämistä jotta joulu voi tulla. Vaikkei olisi kotonakaan. Vähän joulukoristeita laitoin jottei joulu ihan vahingossa jää huomaamatta. Lapset kyllä viettivät meillä  joulunaikaa vaikka me emme kotona olleetkaan. Lähdimme jo hyvissä ajoin ajelemaan kohti pohjoista, yhden yöpysäkin jälkeen olimme perillä perjantai-iltana. Lauantaina voitiin rauhassa tutustua ympäristö...

Keskiviikkona , itsenäisyyspäivän aamuna olinkin jo aamukasilta kuntosalilla työkaverin kanssa. Aikaa kului 100 minuuttia Suomen satavuotispäivän kunniaksi. Tytär tuli muutaman päivän visiitille läskipyöränsä kanssa joten itsenäisyyspäivän kunniaksi käytiin vielä parisen tuntia pyöräilemässä Yyterin maastoissa. Lähtö oli sen verran myöhempään että ehti jo tulla pimeää. Onneksi oli lamput matkassa. Minulla kyllä aika hepponen mutta kun meni toisen perässä niin ihan tarpeeksi näki. Koska tytär on harrastanut maastopyöräilyä minua aikalailla enemmän niin meno olikin aika reipasta ja haettiin yksi vähän teknisempikin pätkä. Yyteristä kyllä löytyy vähän haastavampaakin polkua, ainakin minulle. Juurakkoinen ja kivinen polunpätkä meni toki paremmin kuin viimeksi. Harjoitus tekee mestarin. Mutta aikalailla nautinnollista painella dyyneiillä ja metsäpoluilla pimeällä, polkuja menee ristiin rastiin. Sen verran sysimustaa oli etten olisi yksinäni lähtenyt ihan samoille poluille....

BlackFriday... BlackWeekend... CyberMonday. Kaikenlaista hömppää heikkohermoisille. Minullakin oli pariin otteeseen sormi tilausnappulalla mutta onneksi tulin järkiini! Liikaa tarjouksia ettei tiedä mitä ja mistä shoppailisi. Joten silloin ehkä kannattaa malttaa mielensä. Hetken mielijohteesta käväisin kivijalkakaupassa mutta eihän sitä lasketa, enkä edes sortunut urheilukamppeisiin, BlackFridayhan on alun perin tarkoittanut verkkokauppaa. Mustasta perjantaista kehoitettiin myös nauttimaan ulkona joten lähdin koiran kanssa pimeälle lenkille, heijastimilla kuitenkin varustautuneena. Viikonloppuna taas jäi siivoamiset. Lauantaina ihanassa auringonpaisteessa metsälenkillä koirien Martan ja hänen kaverinsa Sulon kanssa. Pari tuntia raikkaassa syyssäässä. Sunnuntaina yhteislenkkiä naisporukalla  Porin metsässä, peekoota ja pientä karstojen irrotteluakin välillä. Se olikin peräti viikon toinen juoksulenkki.   Lopulta kyllä sorruin yhteen BlackFrida...

Edellinen viikko oli  lopulta ihan hyvä treeniviikko vaikka se vähän välillä takkusikin. Lauantaiaamuun oli tiedossa maastojuoksua yhteislenkin muodossa. Porukka oli somesta tuttua muttei oltu ennen tavattu. Onneksi lähdin föliin sillä lenkki oli aivan mahdottoman hyvä, mulle sopiva vauhti ja muutenkin tuntui olevan samanhenkistä porukkaa. Pidin kovasti, toivottavasti eksyn heidän joukkoonsa uudestaan. Lenkkihän jopa kierteli ihan kotipoluilla, Yyterissä. Tuntui että aikaisesta lenkistä sai virtaakin ihan kummasti, taisin jopa hieman siivota kotona ! Onneksi sitten rupesikin jo satamaan vettä niin ei siivouskaan ihan lähtenyt lapasesta... Sunnuntai tietenkin meni isäinpäivän tohinoissa. Olin ajatellut meneväni läskillä mettään ennen pimeän tuloa. Ilta venyi kuitenkin pitkälle ennen kuin olisin päässyt liikkeelle. Meinasin jo luovuttaa kokonaan mutta kuitenkin päätin lähteä, samalla otin testiin kaapin perukoilta löytyneen otsalampun. tehoja oli vain 260 lumenia. Pitäisi olla...

Eihän tästä tule yhtään mitään. Pelkkää haahuilua ja saamattomuutta. Hyvät treenisuunnitelmat mutta toteutus jää puolitiehen. Eilen illalla pakkasin kamat valmiiksi että käyn ennen töihin menoa pienen lämmittelylenkin ja päälle kunnon voimatreeniä. Arvatkaapa miten kävi. Muistaakseni olen muutamaankin otteeseen ajatellut aamulla nousevani ajoissa mutta kuitenkin sitten jäänyt loikoilemaan sängyn pohjalle, kun ei kerran ole pakko. Jos sitten töiden jälkeen...pyh. Kerran viikossa on fysiotreeni mutta senkin jälkeen on 6 päivää vapaana. Joo, sain kyllä ylimenokauden ohjelman mutten oikein ole siihenkään vielä päässyt kiinni. Toki olen käynyt juoksemassa mutta kuitenkin on sellainen olo että ei ole mitään tehty. Sitten lueskelee muiden treeniblogeja ja somepäivityksiä ja ihmettelee mistä hemmetistä niiden energiat kumpuaa ? Kotona on miltei kokovuoden kunnon siivoilut tekemättä, on ollut vähän muita mielenkiinnon kohteita tänä vuonna. Nyt kun olisi aikaa puunata ei tiedä mistä nurkasta...

Jotenkin muutama vuosi sitten päädyin kaverin mukana hirvimetsälle. Tämä hyvä ystävä on käynyt ajonaisena metsällä jo nuoresta tytöstä asti ja kerran sitten vei  minutkin sinne, syntymäpäiväni kunniaksi. Sille tielle siis jäätiin...nyt taitaa olla jo kolmas vuosi menossa. Ottamatta kantaa hirven ampumiseen, pidän tätä ajossa olemista aikalailla hyvänä kuntoilumuotona. Maasto harvemmin on helppokulkuista. Löytyy kivikkoa, louhikkoa. juurakkoa, tuulenkaatamaa, risukkoa, pajukkoa, mitähän vielä...isojakin puita ristiin rastiin kaatuneina tai kaadettuina. Valtaojia, pieniä ojia, puroja...taivaalta saattaa tulla vettä, räntää, lunta. Välillä läpi mutaisten peltojen. Joka kerran tulee itsensä haastettua. Vaikka aurinkokin joskus näyttäytyy on maasto yleensä yhtä vaikeakulkuista. Nyt viikonlopun ajossa oli sellaiset olosuhteet että ehkä mielessä kävi, hetkellisesti, onko mitään järkeä lähteä lumisohjoon ja vesisateeseen...mitähän keksisi tekosyyksi. Mutta kun kerran ...

Takana on tiivis treenikausi, maaliskuusta lokakuulle on treenattu pt:n ohjeilla. Kilometrejä on tullut aikalailla. Moniin kisoihin on tullut osallistuttua ja mukaan on tarttunut paljon uusia tuttavuuksia. On osallistuttu muutamaan pieneen kisaan, muutamaan isompaan polkujuoksukisaan ja syksy huipentuikin sitten maratoniin. Kävin läpi mennyttä kalenteriani ja olen tosiaan osallistunut aika moneenkin kisaan tai tapahtumaan tänä vuonna. Ihan itsekin ällistyin, en ollut edes muistanut kaikkia. Pori-juoksu, NukkiExtreme Joutsijärvellä, HCR-puolikas, NutsKarhunkierros, Lattomeren Ultraintervalli, Jazz-hölkkä, LoppiExtreme, HimosTrail, RäpsööRun, Tampereen Maraton, Yyterin puolipiikki ja vielä pyöräilyä Tour de Pori...kyllähän sitä on oltu ahkeria ! Tuo määrä on kyllä minulle jo ihan kohtuullinen kun muutakin puuhaa on, perhe vie aikansa ja työ ja ymmärrän kyllä sen levonkin merkityksen. Aina ei voi olla juoksemassa. Tahti on ollut kesänkin ajan tiivis mutta ei mielestäni mite...

Paikallinen maastopyöräilytapahtuma, Tour de Pori oli heti samana viikonloppuna kun palasin Barcelonasta. Keli muuttui hieman erilaiseksi. Vettä satoi ja lämpöasteita oli noin 20 astetta vähemmän kuin puoleentoista viikkoon... Ilmoittauduin "Letkeälle Lenkille". Olin mukana ensimmäistä kertaa, maastopyörällä olin tuohon mennessä ajanut ehkäpä 4-5 kertaa, pisimmillään pari tuntia. Pyöräily tuntuu olevan samanlaista varustelua kuin juoksukin, ehkäpä vielä enemmänkin teknisempää mutta myös vaatetus on tärkeää, varsinkin nyt kun oli sadepäivä tiedossa. Viimehetkellä vielä kävin ostamassa pyöräilyyn tarkoitetun sadetakin, mikä olikin erittäin hyvä hankinta. Kenkinä oli vanhat goretex-juoksukengät ja siinä päällä vielä nutsille hommatut gaiterit. Vedenpitävät puutarhahanskat toimivat sormikkaiden kanssa. Pyörään piti hommata kurakaaret. Touri oli jaettu useampaan eripituiseen ja haastavuudeltaan erilaisiin matkoihin. Letkeä lenkki oli "teknisesti helppo ja vauht...

Vila Olímpica Matkalaukkuun mahtui myös juoksutossut. Olihan sitä päästävä Barcelonassa myös lenkille. Päivittäin tuli kyllä käveltyä kilometritolkulla joten pk hoitui sillä. Pari kertaa oli vielä illallakin sen verran virtaa että lähti juoksemaan. Päivällä olisi ollutkin liian lämmin. Shortsit ja t-paita taisi olla lenkkiasuna tänä vuonna viimeisen kerran. Juostessa oli syke tosi matalalla vaikka tahti oli ihan reipasta. Siihen vaikutti varmaankin nuo jokapäiväiset kävelymatkat. Ensimmäisen kerran lähdin yksin juoksemaan ja tytär kyllä vähän mietti mahdanko löytää takaisin hotellille. Neuvoi että menet vaan suoraan yhteen suuntaan ja palaat takaisin. En kylläkään eksynyt. Oli kivaa vaihtelua juosta aivan erilaisissa maisemissa. Pienillä kujilla ja kapeilla jalkakäytävillä, illan vilinässä. Olo siellä ihmisten seassa oli ihan turvallinen. Hotellimme oli kaukana keskustan hulinoista. Muille lenkeille sitten sainkin tyttären kaveriksi. Kerran lähdettiin jo ...

Aamulla oli lentävä lähtö että ehditään ajoissa metroasemalle josta lähti paikallisjuna Montserratin vuorille. Asemalla oltiin ihan muutama minuutti ennen lähtöä, joten eihän tehnyt edes tiukkaa... Matka oli jo varattu aikaisemmin, siihen kuului myös metro- ja junakyydit edestakaisin. Juna oli ihan täynnä joten hyvä että istumapaikka löytyi. Vaikka ei ihan hektisin turistiaika ollutkaan niin silti riitti matkustajia. Montserratissa oli toki turistien lisäksi huomattava määrä paikallisiakin. Junamatka kesti vähän toista tuntia ja siitä siirryttiin kaapelijunaan joka kulki siis vaijerien varassa. Kyyti vaikutti tosi pelottavalta kun sitä maasta käsin odotteli, siihen mahtui 30 henkeä samaan aikaan. Eihän se lopulta ihan paha ollutkaan, mielenpainuva kokemus joka tapauksessa. Kaisan kuva Pyhä vuori Montserrat on koko Katalonian symboli, se kohoaa korkeimmillaan 1236 metriin. Montserratin jo 1000 vuotta sitten perustettu luostari on 725 metrin korkeudessa. Montserrati...