Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Viikonloppu vierähti Iso-Syötteellä Pudasjärvellä. Syötteen Kansallispuisto oli itselle uusi kohde ja tykästyin kyllä. Uudestaankin lähtisin. Näin korona-aikaan on suosituimmissa kansallispuistoissa ollut kovia ruuhkia ja monenlaista retkeilijää. Olen myös huomannut että aina silloin tällöin on itsekin harmistunut kun tutuilla poluilla on liikaa liikkujia. Syötteellä ei ollut liikaa ihmisiä, oli siis aika rauhallista, vaikka viikonloppukin oli todella lämmin ja aurinkoinen. Luontokeskuksen parkkipaikalla oli välillä täyttä mutta koska reittejä oli useita niin poluilla ei paljon muihin törmännyt. Maastopyöräilijöitä liikkui ehkä enemmän. Pyöräilijöille olikin useita hyvin merkattuja reittejä. Luontokeskukselle oli mökiltämme matkaa parisen kilometriä. Ihan lähellä oli yksi pieni kauppa. Pientä purtavaakin siitä sai sekä juotavaa. Mitään ihmeempiä oheisaktiviteetteja tai shoppailupaikkoja ei ollut. Meitä se ei haitannut sillä olimme lähteneet sinne liikkumaan luonnossa. Esikoisella oli ...

Johan oli jo aikakin koronavuoden toiselle kisalle, siis viralliselle sellaiselle, jossa saa numerolapun rintaan. Tähän kisaan ilmoittauduin ihan viime tipassa ja olinkin sitten viimeinen kun kelpuutettiin jälki-ilmottauneeksi. Joskus tulee tällaisia äkkilähtöjä kun muut suunnitelmat muuttuu. Edellinen lappujuoksu oli apk-maratoonarien hallipuolikas talvella.  Aamupäivä  ei onneksi ollut liian aurinkoinen joten keli oli hyvä juosta. Lähdin niinkuin yleensä rennosti ilman aikatavoitetta. Lappu rinnuksissa kyllä vaikuttaa vauhtiin joten ihan reippaasti aloitin. Reitti oli sitten viime kerrasta muutettu ja lähdettiinkin ihan toiseen suuntaan mitä odotin.  Pääosin soratietä ja vähän helppoa polkua ihan alkuun ja loppuun. Juomapistettä olisin kaivannut mutta toisaalta se oli tiedossa. Onneksi oli lyhyt juoksu. Tämän vuoden Jazzhölkkä oli samalla Jyrki Kankaan muistojuoksu ja ennen lähtöä olikin pieni hiljainen hetki sen kunniaksi. Matkana 7,7 km. Ajaksi tuli 41:53 joka oli m...

Kaivattu kesäloma alkoi ja samantien muuttui säätyyppikin vaihtelevaksi. Vettä on tullut runsaasti. Toki tervetullutta mutta jo riittäisi. Eipä sade silti vielä ole tahtia haitannut. Viikko sitten lauantaina  vielä oli mittari liki kolmessakympissä. Sain esikoiselta tarjouksen kyytiin metsäpolun reunaan. Hetken mietittyäni lähdin mukaan ja suunnattiin Ruosniemeen. Pojalla fillari mukana ja minä lähdin pariksi tunniksi juomarepun kanssa metsään. En arvannut ihan perinteiselle polkureitille lähteä, vähän ennakoin luikertelevia käärmeksiä. En kyllä ole niihin törmännyt , mutta kuitenkin noin kuumalla ilmalla en lähtenyt tutkimaan missä ne ottaisivat aurinkoa. Lähdin juoksemaan metsätietä pitkin, pientä soratietä ja sinne olivat löytäneet myös paarmat. Ei ne onneksi kiinni käyneet kun pysyi koko ajan liikkeellä, mutta harmillisia olivat. Pariin otteeseen yritin pysähtyä tutkimaan reittiä puhelimesta muttei siitä oikein tahtonut tulla mitään. Joten juoksin metsätietä pitkin tunnin verra...