torstai 30. kesäkuuta 2022

Gravelin eka satanen


Kesäkuun päivät ovat olleet nyt niin helteisiä, ettei kovia liikuntasuorituksia ole tullut harrastettua. Sunnuntaiaamuna päätin extemporee lähteä pyöräilemään, sillä iltapäivällä olisi jo liian tukalat oltavat. Kello oli kymmenen kun sain varusteet kasaan ja lähdin eteenpäin. Aamupalaksi pari voileipää ja kahvia.

Mukana oli pullo urheilujuomaa, pyörälaukussa varoiksi trippi ja Noshtin energiamarmelaadeja. Rahaa jos vaikka jossain pysähtyy jätskille. Retken määränpääkin muodostui vasta matkan varrella. Olkapäihin ja naamaan sipaisin vähän aurinkorasvaa. Kotiin jätin lapun että olen poissa pari-kolme tuntia.


Suuntasin kohti Luviaa, ajattelin jos kaupungin kautta sitten takaisin. Lähdin kiertämään reittiä siis toiseen suuntaan kuin yleensä. Reitti oli kuitenkin ihan tuttu. Jossain vaiheessa mietin että menisinkö tänään ekan sadan kilsan pyöräilyni koskaan. Lämmin keli ei haitannut sillä pyöräillessä oli ihan sopiva tuulenvire. Liikenne oli rauhallista joten oli oikein mukavaa pyöräillä pitkin maanteitä. Pyöräillessä ei huomannut että lämpötila huiteli liki kolmeakymmentä. Pyrin tasaiseen tahtiin juomaan. Pysähtyessä heti huomasi että keli oli todella kuuma. 

Päätin pitää tauon Luvian Laitakarissa. Ensin ostin kupin kahvia ja munkin, sekä tripin. Sitä oli itselläkin mukana mutta taisi jo olla lämmennyt pyörälaukussa. Tietenkin myös se jäätelö oli ostoslistalla. 

Laitakarissa

Lähdin tyytyväisenä eteenpäin. Luvian pienessä keskustassa vähän arvuuttelin mikä se oli se kohta mistä pitäisi kääntyä. Viime hetkellä huomasin että reitti ei mennyt ihan nappiin mutta koska asfaltti jatkui lähdin sitten vanhaa Porintietä eteenpäin. Se jatkui ja jatkui kunnes asfaltti loppui. Onneksi olin  liikkeellä gravelilla. Jossain vaiheessa oli tarkistettava googlesta että olen kuitenkin menossa oikeaan suuntaan. Kyllä vaan. Sitten vaan poljentaa kunnes pääsisi ihmisten ilmoille takaisin. Onneksi soratie oli hyvässä kunnossa. Vihdoin kun pääsin ensimmäiseen kunnon risteykseen ja olin siinä vaiheessa ollut liikkeellä jo liki kolme tuntia, soitin kotiin että menee vielä hetki.

Vaihtoehdot olivat lyhemmässä tai pidemmässä reitissä. Meinasin ensin kääntyä lyhyemmälle reitille, sitten mietin että ei tässä mihinkään ole kiire. Tällä helteellä ei ole muuta menoa. Jatkoin siis kaupunkiin päin ja päätin että ajan tänään sen 100 kilsaa. Toki sitten jouduin tekemään pienen ylimääräisenkin kierroksen sen saavuttamiseksi. Onneksi söin sen munkin sillä eipä tuolla metsätiellä ollut baareja tai muitakaan kaffiloita. Ainoa mikä loppui oli juotava joten jouduin ensimmäiseltä kohdalle sattuneelta ärrältä ostamaan juomapullon kotimatkalle. 

Tässä kohtaa oli ihan hukassa...

Viimeisellä tunnilla tuntui kuuma pääsevän kypärän alle. Laskiskelin kilometrejä ja viimeisenä etappina oli Levon Fatijärvi, sen rantaan tuli 100,1 km. Pysäytin mittarin ja pulahdin järveen! Mahtava tunne monen tunnin pyöräilyn jälkeen. Siitä oli kotiin vielä kilsan verran. Aika upea pyöräilypäivä, matka meni hyvin ilman vaikeuksia vaikka oli todella kuuma ja aurinko helotti. Aamupala oli heikko tällaiseen retkeen mutta tuntui riittävän kun välillä pääsi tankkaamaan varastoja. Muutenkaan ei ollut yhtään paha pyöräilyreissu.

Seuraavana päivänä tein pienen 20 minsan joogailun joka oli juurikin tarkoitettu pyöräilijöille kehonhuoltoon. Oli hyvä. Illalla taas pyöräilyä gravelilla, nyt ihan palauttavaa vauhtia 2.5 tuntia ja 41 km.

Sataan kilsaan meni aikaa 5 tuntia, sykkeet 111/138.

Kesäkuussa on tullut pyöräilyä 281.4 km. Juoksua hurjat 72 km. Ehkä siihen vaikuttaa viimeisen parin viikon helteetkin...


maanantai 27. kesäkuuta 2022

JuhannusTriathlon


Ensimmäisen triathlonkisani jälkeen oli isot aikeet jatkoon, mutta korona sotki suunnitelmat. Sen myötä suurin innokkuus kilpailla laantui, lajeja on harjoiteltu siis vain yksittäin, juoksua, pyöräilyä ja uintia. Uintihan on koko ajan ollut se heikoin lenkki. Toki nyt olen mukana Tribabesin mahtavassa porukassa, jossa saattaa jonkin sortin triathlonkärpänen taas ehkä puraistakin.

TribabesFinland on jo muutamana juhannuksena järjestänyt jäsenilleen leppoisan juhannuskisan. Ei kilpailua vaan rennon ja hauskan ”kisailun”. Tänä vuonna pääsin mukaan tunnelmaan seuran jäsenenä. Matkoja oli valittavana kolme. Valitsin sprintin jossa uintia oli 600 m, fillaria 18 km ja juoksua 4.5 km.

Herrainpäivien uimakuoppa

Lähistöllä sijaitsevilla uimakuopilla kävin muutaman kerran uimassa ennen tätä kisailua ja uinti tuntui ihan hyvältä. Sujui paremmin joka kerralla. Hitaasti mutta ihan ok. Nyt oli tarkoitus mennä ihan fiilistelen ja jos tuntuisi pahalta niin matkoja voisi esim. tarvittaessa jopa lyhentää. Vaihtoehtona olisi ollut myös kokeilu jossa matkat olisi olleet vieläkin lyhyempiä. No, uinti ei kyllä nyt mennyt putkeen ollenkaan. 

Tässä vasta lähdössä positiivisella mielellä..


..ja kuinkas sitten kävikään...

Ehkä vähän yritin liikaa tai sitten en yrittänyt tarpeeksi. Uinti jäi yhteen kierrokseen eli 300 metriin. Se ei tällä kertaa ollenkaan ollut sujuvaa ja lopussa tuntui ettei happikaan kulkenut kunnolla. Koska voin, jätin toisen kierroksen uimatta. Näin jälkikäteen voisin sanoa että luovutin liian helpolla. Oman garminin mukaan uin 400 m ja siihen meni aikaa 9:41 ja sykkeet 121/136.


Pyöräosuus taas kulki kuin unelma. Jonkin verran tuuli, mutta se taisi vaan auttaa sillä meno oli ihan vauhdikasta. Menin kyllä koko ajan hyvää vauhtia, keskari oli 27.5 km/h. Matkaksi garminilla tuli 17.5 km ja aika oli 38 min. Reitti oli ennestään tosi tuttua, joten sai päästellä ihan rauhassa. Koska pyöräily meni kovaa oli sykkeetkin vähän korkeammalla ja sen huomasi heti juoksussa. Uinnin ja fillarin välissä meni niin kauan että syke ehti hyvin laskea.


Juoksun aikana jouduin kyllä useaan kertaan tasaamaan menoa pienillä kävelyosuuksilla. Jälkeenpäin katselin sykkeitä niin enpä sitten ihmettelyt. 4,5 km ja aikaa 30 min ja sykkeet 140/150. "Virallinen" kokonaisaika oli 1:29:12

Varusteiden kanssa ei ollut probleemia sillä sen yhden kisani läpikäyneenä, olin vähän kartalla millaista tulee olemaan. Ainoa että juoksuun en huomannut ottaa juomaa mukaan vaikka se oli valmiina. Eipä se olisi juoksua kyllä auttanut...


Mukavasti tällaisessakin kisailussa pääsi ihan oikeaan tunnelmaan. Lämmin ja aurinkoinen päivä kruunasi koko homman. Mukana oli 12 triathlonistia. Kokeneita ja varmoja, sekä aloittelijoita ja kaikilla varmaan oli ihan yhtä hauskaa !

TriBabes juhannustuulella!

Mainio aloitus Juhannuksenviettoon! 

(Tilannekuvat by Minttu V.)



maanantai 13. kesäkuuta 2022

Avoveteen totuttautumista pitkästä aikaa...


Nyt on jo kesäkuu pitkällä ja kesälomakin aloitettu. Kesän myötä on taas ollut aika kaivaa märkäpuku kassin pohjalta käyttöön. Pitkästä aikaa. Viime vuonna se ei tainnut olla päällä kertaakaan. Nyt olen kahteen kertaan käynyt uimassa sen kanssa. Koska mitään kisoja ei ole tiedossa mihin liittyisi uintia, olen ihan omaan tahtiin opetellut taas avoveteen. 

Eka kerta olin TriBabesin yhteistreeneissä, oli mukavaa uida isossa porukassa. Vaikka uintipaikka oli todella tuttu, en ole sinne arvannut yksikseen mennä märkäpuvun kanssa. En ole uskaltanut oikeastaan edes kroolata. Nyt kun näki että muut menivät varmoin vedoin pitkin lammikkoa niin tuli itsellekin turvallinen olo. Toki mukana pitää vastaisuudessakin olla uintikaveri. Ensimmäisellä kerralla uin n. 500 metriä. Olen ihan tyytyväinen tuohon. 


Toisen kerran oltiin eri paikassa pienemmällä ryhmällä. Garmin ei pysynyt perässä kilsoissa vaan näytti ihan hurjan isoja lukemia. Uitiin kuitenkin n. kilometrin verran ja aikaa meni about 45 minuuttia. Vähän hengästytti kun huomaamatta potki liikaa. Kun hieman rauhoitti menoa, riitti myös happea paremmin. Ei mitenkään täydellistä uintia mutta parempi kuin ensimmäisellä kerralla.

Tästä jatketaan! Toivotaan että merivesi lämpeää että pääsee sinnekin uimaan.

Uimakavereita

Kesäloma on ollut täynnä kaikenlaista puuhaa mutta olen pyrkinyt myös liikkumaan aina välissä. Uinti ei ainakaan vielä ole kovin rankkaa tekemistä, mutta kivaa. Mainiota liikuntaa sekin.


tiistai 24. toukokuuta 2022

Työmatkapyöräilyä ja kilometrikisailua


Vihdoinkin pääsin alkuun työmatkapyöräilyssä. Aamuisin oli vielä koleaa mutta sitten yhtäkkiä kelit muuttuivat kesäisemmiksi ja kotimatkalla piti jo pukea lyhyttä lahjetta ja jättää paksummat kamppeet reppuun. Koska työpaikkani osallistuu kilometrikisaan, tulee myös sinne keräiltyä kilometrejä. Kiva seurata miten sijoittuu omassa joukkueessa ja sarjassa. Sinne kun kirjaa kilometrit, on helppo seurata paljonko matkaa taas kertyykään syksyyn mennessä.

Repun työmatkoja varten hommasin jo syksyllä. Hakusessa jo pitkään oli sellainen reppu ettei yllättävä sade haittaisi. Ei se ole mukavaa jos repun sisältö kastuu ja varsinkin jos siellä sattuu olemaan läppärikin. Päädyin erinäisten tutkailujen jälkeen Skandinavian Outdoorin mainoksen perusteella Ortliebin Commuter Daypack reppuun. Meillä on kyseinen liike kaupungissa joten pääsin ihan livenä tutkimaan tuotetta. Tänä keväänä olen sitä vasta päässyt testaamaan käytännössä. Läppäriä en ole sillä vielä kuskannut mutta muuten on ollut hyvä. Reppu on todella tilava ja se istuu ihan hyvin selkään. Sinne on mahtunut vaihtovaatetta ja evästä ihan mainiosti. Kun läppäri on mukana varmaan tulee tarkemmin katsottua mitä muuta sinne laittaa mukaan. Töissä voi pitää vaihtovaatetta ja evästä valmiina niin niitä ei tarvitse aina mukana kantaa.


Pyörään ostin tässä keväällä uuden lukon. Sellainen runkoon näppärästi kiinnitettävä taittolukko, mikä helpottaa sikäli että se on aina matkassa eikä tarvitse miettiä missä sitä kantaa ajomatkan aikana. Kiinnitin runkoon myös erillisen pienen laukun kännykälle, sillä kyseisessä Ortliebin repussa on yksi puute, siinä ei ole puhelimelle mitään näppärää taskua. Reppu selässä ei myöskään pyöräilypaidan takataskuihin helposti pääse käsiksi, ainakaan ajon aikana. Kyseiseen laukkuun mahtuu vähän muutakin kamaa kuin vain puhelin. Siinäkin pieni miinus, se on vähän ”tiellä” kun laskeutuu satulasta alas esim. valoihin pysähdellessä tai muuten yllättävissä seisahduksissa. Parempi versio voisi olla ohjaustangon päälle kiinnitettävä laukku. Siinäkin versiossa pitäisi miettiä mihin sijoittuisi siinä tapauksessa matkamittari ja kilikello…


Viikon pyöräilykilometrit kertyivät kolmena päivänä. Yhteensä 116,3  km. Kotimatkalla tein yleensä pienen maisemakierroksen vähän erikautta kuin aamuisin. Auringonpaiste houkuttelee fillaroimaan aina eri reittejä ja nauttimaan kesän ensimmäisistä todella lämpimistä päivistä.

Näinä päivinä säästyi jonkin verran auton polttoainetta ja oikeastaan ihan käytännössä eurojakin. Repun koko on rajallinen joten ruokaostoksia ei tullut tehtyä eikä sen puolesta heräteostoksiaan. No, pari leipäpussia tarttui kotimatkalle.

Hyvää pyöräilykesää !




sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Kevään ekassa lappukisassa sopivasti kulttuuria ja rantaryynäystä


Kylmät kelit ovat edelleen jatkuneet. Olen odottanut parempia aamuja jotta arvaisin lähteä töihin fillarilla. Mutta sitä odotellessa saattaa tulla jo juhannuskin, niin olihan sitä sitten aloitettava työmatkapyöräilykin tältä vuodelta. Talvisäilöön jo kertaalleen laitetut talvibibsitkin piti kaivaa esiin.

Räpsöö run oli odotetusti aivan ihana kisa. Pieni ja symppis. Osallistujia oli n. 70, mukaanlukien kävelijät ja lapset. Meren äärellä tietenkin aina tuulee, onneksi aurinko paistoi ja lämmitti. Taas oli vähän liikaa vaatteita päällä. Kuuden kilsan kulttuurikierros lähti Siikarannan leirintäalueelta, oli soratietä ja metsäpolkua, takarannan rantakivikkoa ja pyöräteitä. 

Reposaaren takarannalta pääsee Lontoon uimarannalle

Kääntöpaikka kiersi Merimestan edustalla olevan pienen majakan

Merimestan kautta käytiin kääntymässä ja jatkettiin satamapuiston kautta takaisin leirintäalueelle. Osa jäi siinä maaliin ja siitä jatkui sitten vielä 4 kilsan rantaryynäys. Se oli todella nimensä mukaista, pientä metsäpolkua, juurakkoa ja kivikkoa. Ihan oikeaa polkujuoksua, ennen maaliin pääsyä oli vielä pätkä pyörätietä. Oltiin juoksuporukalla varattu mökki ja rantasauna joten kisa sai arvoisensa päätöksen. Saunan lauteilta oli upeat merinäköalat. Tein pienen pummin matkalla. Olin liikaa omissa ajatuksissani ja menin siinä vähän lankaan kun oli liian tutut reitit. Siihen meni muutama minuutti. No onneksi olin liikkeellä ihan sillä mielellä että juostaan rennosti, fiiliksillä ja niin että on hyvä olo. Loppuaika oli 1:07:03, 10.27 km ja sykkeet 148/162.

Tästä sukellettiin rantaryynäyksen reitille

Reitti kiersi saaren ympäri

Näkymä rantasaunalta merelle

Maanantaina jätin vielä pyörän kotiin verstaalle, sillä miltei suoraan töistä oli aikomus mennä yhteislenkille juoksemaan.

Porin Ladun järjestämä polkujuoksulenkki oli tällä kertaa Ulvilan Massin maastoissa. Sieltä löytyy mäkiä toisensa perään, sellaisia sopivan pitkiäkin vielä. Mukana oli 12 juoksijaa. Näillä yhteislenkeillä on vauhti rauhallinen, kaikki siis pysyvät hyvin mukana. Minulle vauhti oli  tällä kertaa aivan sopivaa. Massin maastot on aikalailla teknisempiä kuin Yyterin neulaspolut. Niillä saa sykkeen äkkiä tappiin. Juurakkoa ja kivikkoa riitti. Hyvä lenkki. 59:15, 7.3 km avg 143 bpm.

Tiistai ja keskiviikko työmatkapyöräilyä. Aamulla oli kyllä vilpoista, toisena aamuna jopa satelikin vähän. Mutta hyvä fiilis pyöräilyn jälkeen jo aamulla. Töistä lähtiessä kiersin vähän ylimääräistäkin lenkkiä. Tällaisiin päiviin ei muuta aktiviteettia oikein mahdu. Korkeintaan rullailua ja pitkiä venyttelyjä. Pariin päivään kertyi työmatkapyöräilyä 76.9 km.

Rantaryynäri tyytyväisenä suoritukseensa

Torstaina töiden jälkeen kuntosalille tunniksi. Perjantaina kilsan uinti ennen töitä. Sunnuntaina sopivan palauttava lenkki maantiefillarilla. Yhteislenkki TriBabesin kanssa, tuuli oli aivan jäätävän kovaa, ei onneksi jäätävän kylmää. Hyvä lenkki, 55 kilsaa.



sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Räpsöö Run, juoksukisa saaristolaismaisemissa


Reposaarihan oli se paikka "vaiks kui kaukan ja iha outoi ihmisii." Joten juoksukilpailu saarella on todellakin aivan uniikki mahdollisuus lähteä haistelemaan merimaisemaa ja vaikka haaveilemaan pidemmästäkin vierailusta siellä. Kisana Räpsöö Run on kaikille sopiva rento juoksutapahtuma. Juuri  sellainen pieni kyläkisa jossa pääsee ihan erilaiseen tunnelmaan kuin jossain massatapahtumissa. Kyseinen kisa on ollut hetken tauolla, nyt sille on onneksi löytynyt uusi järjestäjä. Edellisestä lappujuoksustani Räpsöössä onkin jo muutama vuosi aikaa. Kisa on viikon päästä, 14.5. Minulle se onkin kevään ensimmäinen lappukisa. Jostainhan kisakausi pitää aloittaa ja tämä on juuri sopiva tähän kohtaan. Yllä oleva kuva on Siikaranta Campingin kallioilta.

Räpsöö Runissa ovat matkatkin sopusuhtaista, kuuden kilsan kulttuuripläjäys tai 10 kilsan kilpasarja, jossa kulttuurikierrokseen lisätään vielä tovi rantojen rymyämistä. Lapsillekin löytyy oma matkansa.  

Tämä kuva onkin vuodelta nakki ja jotain...

Reittiin mahtuu siis metsätietä, polkuja, soratietä ja ehkä jokin ihan pieni asfalttipätkäkin. Luulisin että mukaan voisi mahtua myös kallioita ja pyöreitä, meren muovaamia rantakiviä. Kierroksella luvataan näkyvän myös kaikki saaren parhaimmat nähtävyydet. Mikäli et tunne paikkaa entuudestaan, tiedoksi että iso osa reittiä kulkee merenrantoja mukaellen. Joten merimaisemat on taattu. Sarjoja löytyy miehille, naisille, lapsille ja jopa originaaleille paikallisille. Siihen sarjaan voi ilmoittautua myös ne jotka tuntuvat henkisesti kuuluvan kyseiselle saarelle.

Räpsöö Run lähtee tänä vuonna Siikarannan leirintäalueelta. Mikäli et ikinä ole käynyt Reposaarella tai Siikarannan leirintäalueella, suosittelen ehdottomasti käymään paikan päällä. Siikarannalla voipi käydä vaikka vaan kaffeella tai jätskillä, tai nauttimassa merimaisemista upeilla kallioilla. Paikka on ihan miltei jo vakio pysähdyspaikka fillarireissuilla.

Juoksukilometrejä on hiljalleen kertynyt. Huhtikuussa sain kasaan 50 kilsaa. Olen pyrkinyt maltilla lisäämään matkaa. Enemmän on pyöräilty ja uitu ja käyty salilla. Tämän viikon maanantaina juoksulenkki Porin metsässä, 1:02:36, 8 km , avg 130 bpm. Sitä ei ainakaan polkujuoksuksi lasketa, sillä polut on päällystetty sepelillä. Onhan se sitten helppoa baanaa mutta ei ollenkaan saa kiksejä siitä että juoksee kovalla sepelillä keskellä metsää. Tiistaina runsaan tunnin salitreeni ja keskiviikkona jo kunnon maasto- ja polkujuoksua Yyterissä. 1:19, 9.6 km avg 143 bpm. Pori Trail Runners aloitti taas yhteislenkit. Yyterissä oli 12 juoksijaa. Kiva lenkki, ihan reipasta vauhtia mutta sopivaa kyllä. 

Pori Trail Runnersin yhteislenkki Yyterissä

Torstaina olin kuitenkin aika väsynyt edellisen päivän juoksusta joten jätin rapputreenin väliin ja pidin lepopäivän. Olen saanut jossain välissä myös akillesjänteeni jotenkin nutturalle. Olen sitä vähän lepuuttanut. Nyt kyllä luin että vaivaa ei enään hoideta levolla vaan liikkumalla ! Olen aina ajatellut että pohkeenit olisivat tarpeeksi vahvat, nyt kuitenkin olin ymmärtäväni että niitä pitäisi ruveta vahvistamaan. Ihan järkeen käypää.

Viikko on ollut aika aurinkoinen mutta todellakin kylmä. Kovin odotan että kelit muuttuisivat edes vähän lämpimämmiksi. Loppuviikolla oli kaikenlaista muuta puuhaa joten liikunnat jäi vähiin, sunnuntaina onneksi jo tarkeni vähän puuhastella pihallakin.


Yyterin lietteiden pitkospuut ovat hyvässä juoksukunnossa





maanantai 25. huhtikuuta 2022

Fillarointikausi alkoi jo !


Vihdoin on loputkin fillarit päässeet liikenteeseen. Pyöräilykelit on olleet aikalailla oivalliset. Lämmintä keliä ja aurinkoa on riittänyt. Kylmenevää on taas lupailtu, joten piti käyttää heti hyödyksi hyvät kelit.

Maanantaina, siis toisena pääsiäispäivänä, maastopyöräilemässä 2:25:30, 17.6 km. Tiistaina ensimmäistä kertaa maantiepyörällä. Bianchin kanssa siis 2:02, 41.3 km avg 111 bpm. Piti taas vähän muistella miten esim. vaihteet toimii. Ekaan ylämäkeen tyssäsi kun en ajoissa osannut vaihtaa pienemmälle. Sitten koin jo ahaa-elämyksiä että noinhan se menikin...

Ekaa kertaa lyhythihaisessa paidassa

Keskiviikkona juoksulenkki Katinkurun maastoreitillä. 1:04, 8.1 km avg 136 bpm. Aurinko paistoi ja lämpötila kohosi jo 18 asteeseen. Torstaina aamusali, 45 min. Perjantaille suunnittelin juoksua illalle. Keli oli kuitenkin niin upean aurinkoinen että lähdinkin pyöräilemään. Nyt vaihteeksi gravelilla, 1:45, 34.8 km avg 109 bpm. On siis työsuhdepyörälläkin tehty vuoden eka lenkki. Ajoin sillä aikalailla samaa reittiä kuin työmatkanikin, aamuisin kuitenkin ollut vielä niin kylmää etten ole työmatkapyöräilyä vielä aloittanut.

Gravel Giant Revolt Advance 3

Lauantaina normi uintitreeni, matkaa tuli 1225 m. Tulikin paljon uintia, pääasiassa kolmitahtiuintia, se onkin vähän heikko kohta joten hyvää harjoittelua. Sen jälkeen vaihdoin pidemmälle radalle ja uin vielä kilometrin. Illalla vielä runsaan tunnin iltakävelyllä koiran kanssa. Sunnuntaina oikeastaan varsinaisen pyöräilykauden aloitus, yhteislenkki Luvian Laitakariin. Samaan paikkaan ja suurin piirtein samoihin aikoihin, startattiin viimekin vuonna. 2:36:32, 60 km ja sykkeet 118/152. Matkalla oli myös muutama mukava ylämäki. Nyt ei enään ollut mitenkään lämmin. Vaikka aurinko paistoi oli kylmä tuuli. Päädyin lähtemään pitkissä talvibibseissä ja Enduran hyvä tuulenpitävä ja lämmin pyöräilytakki. Pipokin oli vielä vähän vahvempaa matskua. Eräs mukana ollut pyöräilijä oli lyhyissä pöksyissä ja hänkin ihan hyvin tarkeni. Itselle tuo pukeutuminen oli ihan passeli, muutamassa kohtaa vähän oli lämmin mutta kaiken kaikkiaan sopiva vaatetus.

Kauden aloitus yhteislenkillä

Kuluneelle viikolle tuli pyöräilyä 150 kilometriä. Aika hyvä mielestäni. Nyt on myös ensimmäiseen polkujuoksukisaan ilmoittauduttu. Syksyn Aulanko Trailiin. Viime vuonnahan samassa kisassa oli jo jalkavaivoja ja niitä sitten riittikin pitkälti tämän vuoden puolelle. Nyt siis uusi ja pirteämpi yritys!



tiistai 19. huhtikuuta 2022

Rapputreeniä ja maastopyöräilyä


Sain päähäni että pitää päästä kuntoportaille. Jotenkin ne vaan putkahti mieleen ja sinne sitten oli maanantaina suunnattava. En muista koska olisinkaan niitä viimeksi rampannut. Alkuverraksi juoksin kolme kilsaa, pari kilsaa portaissa ja vielä kaksi takaisin kotiin. Tein 11 kertaa eri versioin pers-ja jalkakyykkyjä ym. Ihan kivasti hapotti joten olen tosi tyytyväinen treeniin. Sykkeet toki oli korkealla, mutta kait ne jossain vaiheessa laskee normitasolle, 1:19, 7,2 km ja sykkeet 137/152. 

Tiistaina ei kannattanut juosta sillä porrashyppely tuntui kyllä jaloissa. Uinti olisi ollut hyvää palauttavaa, mutta päivä oli niin aurinkoinen että lähdin maastopyöräilemään. Pyöräilykin on palauttavaa, mikäli sen pitää kevyenä. Oli aika kylmää vaikka olikin aurinkoista. Ihan kunnolla sai pukeutua, varsinkin kun suuntasin merenrannalle. Kaksi tuntia ja 21.3 km, avg 107 bpm. Illalla vielä rullailua jaloille ja hyvät venyttelyt.

Keskiviikko ja torstai molemmat salipäiviä. Kuntopyörällä hyvät verryttelyt jaloille ja sitten lähinnä ylä- ja keskivartalotreeniä.

Pitkäperjantaina patikoimassa Joutsijärvellä. Evästä reppuun ja menoksi. Aika jäisiä oli polut ja pitkokset vielä, kunnon kengillä kyllä kuitenkin pärjäsi, ilman nastoja. Pari tuntia mukavaa menoa, matkaa ei tullut kuin viitisen kilsaa. Juosten olisi vielä tarvittu nastalenkkarit.

Joutsijärvellä

Lauantaina uintitreenit, matkauintia ja käännösten harjoittelua, hyvät treenit. Illemmalla kävin metsässä juoksemassa, 1:34, 10 km avg 127 bpm.


Pääsiäissunnuntaina maastopyöräilyä 2:29, 25.4 km sykkeet 113/134. Olin yhteislenkillä ja se oli pitkästä aikaa tosi hienoa. Vaikka reitti oli tuttuakin tutumpi, sitä menee muiden perässä paljon reippaammin ja rohkeammin. Älyttömän hyvää pyöräilyä ja kehonhallintaa. Päivän yhteislenkin järjesti Tribabes Finland, äskettäin tänne perustettu harrastelijatason urheiluseura, triathlonia, pyöräilyä, juoksua, uintia jne. Mukaan voi lähteä matalalla kynnyksellä kaikki jotka haluavat liikkua hyvässä seurassa. Tottakai minäkin innostuin ja liityin porukkaan. Eka kuva kyseiseltä lenkiltä, kuvan otti Minttu.

Yyterin lankongeilla

Kallossa munkkikaffeella

Maanantaina, toisena pääsiäispäivänä, edelleen maastopyöräilyä 2:25, 17.6 km ja sykkeet 97/135. Tämän päivän pyöräily liki samoissa maisemissa kuin edellisenäkin päivänä, hieman rauhallisempaan tahtiin.

Pääsiäisenä tuli nautittua ulkoilusta, pihahommiin ei ihan vielä päässyt sillä jäätäkin on pihassa vielä aika vahvalti monessa kohtaa. Fätillä tuli pyöräiltyä tällä viikolla 64.3 km ja n. 7 tuntia. Juoksuakin 17.2 km.


sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Matkauintia ja salitreeniä


Tuli vähän yllättäen treenattua matkauintia ihan kunnolla. Lomareissun uima-altaalla ei ollut ollenkaan päätä eikä häntää, joten sitä vaan kierrettiin ja kierrettiin. Yllätyin kyllä itsekin kuinka hyvin uinti sujui, ilman että välillä hörppäsi happea.

Vietimme muutaman päivän mieheni kanssa kylpylässä, valitsin "parisuhdeturvallisen" kohteen jotta molemmille on mieluista aktiviteettia. Mikäli ulkoiluilmat ei suosisi olisi myös sisätiloissa tekemistä. Kuinkas sattuikin, oli menomatkamme tiistaina aivan karseaa keliä, lunta ja räpäskää tuli taivaan täydeltä. 

Maanantaina kävin jo ennen reissua uimassa. Uin kaksi kilsaa joista toisen räpylöiden avustuksella. 

Mikäs siinä uidessa, Matti Mattsonin nimikkoradalla..

Ilman apuvälineitä ajaksi tuli 35:56. Räpylöiden kanssa 30:16. Tiistaina lähdettiinkin sitten kohti keskisuomea. Ajomatkaan meni huonon kelin vuoksi viisi tuntia. Kävin illalla tutustumassa kylpyläosastoon ja uinkin heti kilometrin. Hämmästelin alkuun allasta joka oli ns. jokiallas, 100 m pituinen päättymätön rata. Eihän sitä voinut edes mittaria laittaa päälle. 

Juoksukamatkin jätin lopulta kotiin, ajattelin että nyt lomaillaan ja liikutaan yhdessä. Juoksureittejä ei oikeastaan olisi edes ollut, sillä normi patikkareitit oli latujen alla. Koiran kanssa käytiin kävelyillä tutustumassa ympäristöön mitä pystyttiin. Lunta oli sielläkin tullut niin paljon että se vähän haittasi menoa. Martta oli ikionnellinen lumikasoista!

Kolmena päivänä kävimme siis kuntosalilla ja uimassa. Ilman suorittamista se oli riittävää, lisäksi koiran kanssa ulkoilua ja syömistä ja lepäämistä. Niistä oli ihan hyvä loma tehty. 


Ekalla kerralla uin ensin kierroksen ja mietin että kuinkahan pitkä yksi kierros olikaan, sitten uin saman neljä kertaa ja kun sain varmistuksen pituudesta uin vielä 5 kierrosta putkeen. Yhteensä siis kilometri. Oli yllättävän helppoa uida matkauintia ilman hapenottoa välillä. Kiersin sitä rataa sitten vielä muinakin päivinä ja kilometri meni todella hyvin ilman että olisi pitänyt välillä pysähdellä. Se tietää sitä että kesällä on helpompi uida avovedessä.

Yhteensä tuli uitua vähän yli 5 kilometriä neljän päivän aikana. Siihen päälle toki myös vähän harjoittelin hapenottoa vasemmalta puolen. Matkauinnin aikana pystyi keskittymään hyvin myös tekniikkaan ja huomasin että sekin alue kyllä kehittyi. Tuli paikoitellen ihan flow fiilis kun tuntui että kädet ja vartalo keinui kauniisti itsekseen.


Kävin samoilla fiiliksillä vielä lauantaina uintitreeneissä kotihallissa. Siellä taas palasi maanpinnalle että tekemistä riittää. Slideria ja kolmitahtiuintia,  siis sitä vasemmalta hapenottoa pitää vielä harjoitella.

Viikkoon tuli siis uintia  peräti 8 km. Kilometrin uin matkauintina 26 minuuttiin. Salitreeniä kolme kertaa.

Karhuviestin skippasin sillä en osannut päättää olenko juoksukunnossa vai en. Nyt ei tarvinnut sitten miettiä missä sykkeet kulkee, eikä viikkoon sitten tullutkaan yhtään juoksua.

Jospa ensiviikolla sitten keskittyisi enemmän juoksemiseen.


sunnuntai 3. huhtikuuta 2022

Juostako vai eikö juosta, siinäpä probleema


Kevään ensimmäinen kisa olisi parin viikon päästä ja osallistumista tässä pähkäilen. Matka olisi lyhyt viestiosuus. Koska se on lyhyt on varmaan vauhtikin reipas. Aina kun kisalapun saa rintaan on olevinaan kiire. Koronasta toipuminen on hyvällä mallilla mutta vähän miettii kannattaako täysillä juosta montaa kilometriä. Satasen veto tuntuu ihan erilaiselta kuin tonni poikineen.

Viime viikolla juoksin parin tonnin vetoja ja sen jälkeen pidin kyllä huolen palautumisesta. Välillä on outoja ohimeneviä tuntemuksia joita jää funtsimaan, onko koronan jälkimaininkeja vai pelkkää kuvitelmaa. Enemmän miltei kuuntelee muiden varoituksia kuin omaa oloaan.

Maanantaina olisi ollut aikaa liikkua mutta ilta meni muissa askareissa. Tiistaina juoksin peekoota ja tarkkailin sykettä. Martta hinkui mukaan joten mentiin sitten vähän metsäänkin. Maastossa sykkeet aina vähän on korkeammalla kuin asfaltilla. Ei kovin kevyeltä tuntunut muutenkaan juoksu vaikka hiljaa mentiin, 1:18:29, 7 km ja sykkeet 121/143. Keskiviikkona kävin samaisella pk-lenkillä katinkurussa. Nyt ainakin oli tasaista maastoa, soratietä pitkin. 56:20, 7.3 km ja sykkeet 134/146. Lenkkiin nähden sykkeet tosi korkealla. Myös tuntemus raskas. Torstaina aamusalilla ennen töitä, 45 min. Perjantaina aamulla uimassa, kilometrin ja 32:48. Tosi hyvä aika minulle, miltei pb. Ihan rentoa perusuintia.


Tänä vuonna piti olla aikainen kevät. Ensimmäisiä talvikamppeita jo laitoin pois ja taas niitä tarvittaisiin. Välillä on niin keväistä ja sitten taas hyytävää keliä ja lumisadetta. Ensi viikollakin vielä on luvassa pakkasia ja ilmeisesti luntakin.

Viikonloppuna juhlittiin perhepiirissä joten liikkumaan en oikeastaan ehtinyt. Sunnuntaina vain rauhallinen, runsaan tunnin kävely. Sykkeet pysyi ihan normeissa. Päätin kuitenkin jättää juoksukisan vielä juoksematta. Varmuuden vuoksi. Tässä on nyt muutama kuukausi mennyt erinäisissä vaivoissa jotka on vähentänyt juoksun minimiin, en oikeastaan haluaisi sitä jatkaa. Mieluummin aloittelen juoksua ihan omaan tahtiin ja pikkuhiljaa yritän päästä normaaliin juoksurutiiniin.


Kävin mutustelemassa lähimetsän reittejä. Vielä on paljon lumisia ja jäisiäkin polkuja. Onneksi löytyy jo ihan sulaakin, houkuttelevaa neulaspolkua...


sunnuntai 27. maaliskuuta 2022

Maltilla ja hyvällä palautumisella takaisin normitreeniin


Korona, tämä nykyajan kulkutauti, oli kohdallani lievä, juurikin siksi olen palannut liikunnan pariin rauhalliseen tahtiin, maltilla. Perjantai oli päivä kun ensimmäiset oireet ilmaantuivat. Viikko siitä ja kävin ensimmäisen kerran ulkona lyhyellä kävelyllä. Kolmena perättäisenä päivänä vain kävelin, ihan perusreippaasti eikä sykkeet mielestäni mitenkään olleet liikaa kohollaan. Maanantaina reippailin jo 12 kilsaa, toki olin kaverin kanssa ja meillä oli  myös eväät repussa. Aikaa meni n. 2.5 tuntia.

Olimme Yyterissä ja keli oli aivan loistava. Aurinko paistoi täysillä ja lämmitti ihanasti. Koska öisin on ollut pakkasia, päästiin kulkemaan pitkin hankikantoja. Käytiin evästämässä Isosannan lintutornilla. Pitkokset olivat pääosin vielä lumen ja jään alla. Nasturit oli oiva valinta edelleen. Takaisin tultiin rantaa pitkin, tai siis merenjäällä.

Tiistaina olin suunnitellut kokeilevani juoksua. Keli oli kuitenkin niin otollinen hiihtoon että suuntasin uudelleen Yyteriin hiihtämään. Jäällä oli mitä parhain keli hiihdellä. Minulla ei ole luistelusuksia mutta normihiihtokin oli nautinnollista. Aurinko lämmitti ja tuulta ei pahemmin ollut sitäkään. 1:45, 10 km ihan rennosti nautiskellen, sykkeet 108/126 . 

Keskiviikkona testasin miten juoksu kulkee. Hölkkäsin rauhallisesti 32:45, 4 km. Fiilis oli hyvä eikä mitenkään tuntunut raskaalta tai muuten pahalta. Sykkeet oli kuitenkin hieman korkeat, 132/148. Pidinkin sitten suosisti pari lepopäivää.


Lauantaina pitkästä aikaa uintitreeneihin, tunti tekniikkaa. Sunnuntaina aamulenkki Katinkuruun, 50:10, 6.8 km, avg 141 bpm. Vähän korkeat sykkeet, olo oli hyvä ja oli tosi hienoa pitkästä aikaa juosta peruslenkkiä. Veikkaan että korkeahkot sykkeet eivät johtuneet koronasta, vaan yksinkertaisesti siitä että alkuvuonna on juoksukilometrejä tullut todella vähän.


Sunnuntain lenkki oli Pori Trail Runnersin yhteislenkki Katinkuruun. Samalla päästiin testaamaan uusia takkeja. Takki oli hieno, vähän oli kuumat oltavat, alla oli vielä merinopaitaa ja jalassakin talvitrikoot. 

Maanantaina pidin lepopäivän, illemmalla puolen tunnin joogaa ja venyttelyjä. Tiistaina tarkoitus tehdä vk-treeni, joten järkevästi jo ennen sitä huilia. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna sai pukea asfalttilenkkarit. Ensin kilometri alkuverraa ja sitten kahden kilometrin vk, pieni sykkeentasaus parin valopylvään verran ja takasin samat 2 km ja rauhallinen loppuverra. Alkuun kuulostelin miltä tuntui olo, ihan normi fiilis kuten ennenkin vedoissa, siis piiputti toki. Korona ei kuitenkaan tuntunut vaikuttavan. Ehkä tällainen lyhyempi testi oli tässä kohtaa riittävä. 44:29, 6.5 km sykkeet 139/166. Vetojen vauhdit 5:45-5:56. Myös jalka kesti hyvin. Garminin mukaan palautusaikaa 3.5 päivää ja treeni ylikuormittava.

Soraa riittää vielä mutta eipä ole jäistä

Vanhat hokat korkkasi kevään asfalttikauden

Keskiviikko joka tapauksessa tuli lepopäiväksi kun illalla hierojalla 90 min. Torstaikin vielä oikeastaan palauttelua sillä kävin uimassa kilometrin verran ennen töitä. Loppuviikolla kävin kertaalleen vielä uimassa ja kuntosalilla. Uintitreeneissä ei happi kulkenut ihan parhaalla mahdollisella tavalla.

Niin paljon tuo korona kummittelee että heti pienimmänkin oudon oireen kanssa rupeaa funtsimaan mistä se johtuu. Jos kuitenkin jotain jälkitaudin tapaista.