Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Moneen vuoteen ei näin heikkoa ole ollut juoksurintamalla. Toisaalta kuluvana vuotena olen oppinut, pakostakin, kuuntelemaan enemmän omaa kroppaani. Sikäli vuoden saldo jää hyvinkin plussan puolelle.  Tammikuussa juoksua 18.5 km. Jalkavaivat sen kuin jatkuivat. Muuta liikkumista tein paljonkin. Loppukuusta aukesivat taas kerran uimahallit joten pääsi myös uimaan. Helmikuussa jo 28,5 km juoksua. Enemmän liikkuvuustreeniä muiden lisäksi. Maaliskuun kilsat peräti 36.7 vaikka podin myös ekan kerran koronan, mikä vaikutti tekemiseen. Huhtikuussa juoksua 50,4 km. Koronan jälkeen oli pitkään sykkeet kohollaan. Pääasiassa uintia ja pyöräilyä. Toukokuussa juoksua 68.4 km. Kesäkuussa 72.6. Heinäkuussa 78.8. Elokuussa 52.6. Syyskuuss a 33.1. Olen onnellinen että minulla on aivan yhtä hienot pyöräilymaastot, kuin juoksumaisematkin. Lokakuussa aloitin uuden valmennuksen, focus on siinä että saan itseni takaisin sellaiseen kuntoon, että pystyn mm. juoksemaan ja ylipäätänsä liikkumaan il...

Oma breikkini treeneistä ei lopulta ollut kovin pitkä. Oikeastaan selvisin melko vähällä. Moni tuttu on potenut jälkitauteja ym. pitkäänkin koronan jälkeen. Olen noudattanut ekstra varovaisuutta ja liikkunut melko hissukseen. Toisaalta olen ollut tyytyväinenkin että on ollut aikaa tehdä muitakin juttuja. Varsinkin näin joulun tullessa.  Koronan ensioireet olivat maanantai-illalla. Eka kuumeeton päivä oli perjantai. Eka treeni siitä tiistaina, kevyt lihaskuntotreeni 20 minuuttia. Sykkeet 87/108. Seuraavana päivänä rauhallista kävelyä runsas puoli tuntia, sykkeet 89/108. Perjantaina oli mentävä lääkäriin kun tuntui että podin poskiontelotulehdusta. Sain lääkekuurin eikä tauti onneksi päässyt pahaksi. Siinä tuli siis automaattisesti taas 6 lepopäivää. Sen jälkeen lihaskuntotreeni 45 minuuttia, sykkeet 94/128. Tein sen kotona enkä lähtenyt salille rehkimään. Rauhallista sauvakävelyä alkuun Lihaskuntoa Joulukuussa olen pikkuhiljaa pyrkinyt normi liikkumisrytmiin. Sauvakävelyä, kehonhuol...

Eipä voi sanoa että korona yllätti, se taisi olla vain ajan kysymys koska se iskee uudestaan. Ensimmäisen kerran sairastin sen jo maaliskuussa. Aika lievänä. Siitä huolimatta takaisin normitreenin pariin kesti aikansa. Sykkeeni oli aika pitkään hieman normaalia korkeammalla. Varsinkin juostessa. Oikeastaan olen nyt vasta syksyllä päässyt siihen entiseen hyvään juoksufiilikseen. Sellaiseen että perus juoksu on tuntunut kevyeltä ja kivalta. Viikonloppuna kävin vielä toiminnallisessa treenissä ja joogassa. Sunnuntaina piti lähteä maastopyöräilemään mutta koska oli isänpäivä, lähdinkin hautausmaalle viemään kynttilän. Keli meinaan oli otollinen gravelille. Aurinko paistoi ja lämpöasteitakin oli tarpeeksi. Hieno lenkki, vaatteita oli muuten tarpeeksi päällä mutta loppumatkalla varpaat jo olivat kohmeessa. Matkaa tuli 36 km ja aikaa kului 1:51. Maanantaina kuntosalilla. Hyvä treeni olikin. Vähän sain lisättyä painoja.  Sitten äkkiä samana iltana rupesi kurkkukipu vaivaamaan. Tiistain uin...

Kalenterissa lukee että polkujuoksu joten silloin on juostava ulkona vaikka olisikin säkkipimeää. Valaistu kuntorata ei ole vaihtoehto. Onneksi polut on tuttuja ja turvallisia niin ei ainakaan eksymisen vaaraa ole. Toivottavasti. Siinä kalenterissa lukee oikeastaan polkujuoksua ryhmässä. Nyt ei ole sattunut yhteislenkkejä kyseisille päiville. Joten viime viikollakin suuntasin metsään yksin otsalamppuni kanssa. Kyllä se hieman aiheutti kihelmöintiä. Polkuja menee ristiin rastiin joten en lähtenyt ihan kauimmaisille reiteille. Otsalamppuni onneksi on ihan hyvä ja tarpeeksi tehokas.  Lumonite compass R, 1200 lumenia. Päädyin siihen aikanaan sen näppärän koon vuoksi, lataus on helppo eikä mukana ole painavia akkuja. Sen saa näppärästi myös pyöräilykypärään. Lamppu on riittänyt minun tarpeisiini. Viime vuonna hommasin myös rintavalon. Kyseessä Avanto Chest Light, joka myös on ladattava. Näppärä, takin päälle puettava ja myös selässä hyvä punainen huomiovalo. Tämä ei kylläkään ole paras ...

Uudesta valmennuksesta alkoi nyt neljäs viikko ja olen nyt jo huomannut valtavaa kehitystä. Ensinnäkin minulla on paljon enemmän energiaa kuin pitkään aikaan, virtaa riittää treenin jälkeen muuhunkin kuin soffan pohjalle. Tajusin tämän asian vasta kun rupesin ihmettelemään kun koko ajan tartun asioihin heti eivätkä ne jää vain suunnitteluksi. Esim. niinkin arkisia asioita kuin siivoaminen. Nyt rupeaa jo kroppa ja mielikin tottumaan siihen että palautumista todella tapahtuu. Kun sitä oivalsi väistämättä sen asian ettei koko ajan tarvitse karata jossain suorittamassa, on mielikin rauhoittunut ja tekeminenkin on rennompaa. Porihalli on taas tullut tutuksi Viime viikko koostui esimerkiksi kahdesta uinnista, niihin sisältyy 20 minuutin lihaskuntoharjoittelu ennen varsinaista treeniä. Kuntosalitreeni, spinning ja palauttavaa kävelyä. Viikonlopun toiminnallinen treeni ja juoksulenkki, jossa focus oli todellakin siinä että syke pysyy matalalla tasolla. Se ei ihan helppoa olekaan. Viikkoon sisä...

Lokakuun alusta alkoi uusi valmennussuhde. Nyt en kurottele tähtiä taivaalta enkä haaveile ultramatkoista tai muistakaan äärisuorituksista. Tällä kertaa focus on lihaskunnossa ja sen tasapainosta, liikkuvuudesta ja  siinä että saan itseni hyvään kuntoon. Alkuvuodesta luulisin jo tietäväni, mikä tulee olemaan se kohde/tapahtuma mihin tähdätään. Nyt ei ole vielä mitään mielessäkään. Ei myöskään lajia. Takana on nyt sitten kaksi viikkoa kalenteria. Käytössä on kätevä ja selkeä äppi, Training Peaks, sinne saan kalenterin ja sieltä seurataan minun tekemisiäni. Tiedot menevät suoraan garminista valkulle. Kätevää ja selkeää. Eikä pysty huijaamaan. Syksyn uudet tuulet Tekeminen aloitetaan oikeastaan aika alusta, tosi rauhallisesti ja todellakin niin että kehoa totutellaan monipuoliseen liikkumiseen. Määrätkään eivät ole huimia, esim. ajallisesti tai määrällisesti. Se on ollut vähän outoa kun on kuitenkin tottunut pitkiin suorituksiin. Ensimmäinen juoksu oli wallua ja siinäkin tuntui sykkee...

Tykkään juosta ja varsinkin metsässä. Vaikka alku on tahmeaa, tuntuu että puksutan vauhtiin päästyäni kyllä pitkäänkin. En vauhdilla mutta etenen. Viime aikoina kuitenkin olen helpommin lähtenyt fillaroimaan kuin juoksemaan. Alkusyksystä onkin juoksukilometrit olleet vähäisiä. Tuntuu etten millään saisi itseäni juoksemaan sellaisia ”kunnon” juoksuja. Miten sen sitten määritteleekin. Lyhyille ja leppoisille vaan. Joskus tuntuu että kynnys on suuri lähteä yksikseen liikkeelle. Kun pyydetään lenkkiseuraksi ei ole mitään vaikeuksia lähteä mukaan. Ihanan Epun kanssa juoksulenkillä Puutarhahommia olen tehnyt innokkaasti pitkästä aikaa. Kun pihalla lapioi ja tonkii puskissa koko päivän iltaan asti, pieni piru vaanii olalla ja sanoo että pitäisi sitä vielä lenkilläkin käydä. Onnekseni en heitä kuuntele, ehkä joskus. Arkeen kuuluu paljon muutakin tekemistä, palkkatyöstä puhumattakaan. Joskus päivän sisätöissä istuneena tekisi hyvää lähteä juoksemaan ja joskus taas on viisaampaa ottaa ilta ihan ...

Paras keino saada itsensä ajoissa liikkeelle on sopia treffit jonkun kanssa. Syyskuinen lauantaiaamu vasta rupesi lämpenemään, kun esikoisen kanssa jo lähdettiin fillareilla kohti Reposaarta. Maastopyörillä tietenkin. Alun jälkeen oli ajeltava myös runsaan kymmenen kilsan verran maantien reunaa asfalttia pitkin. Keli oli kolea mutta muuten aamu oli mahtava, eikä pahemmin edes tuullut mikä ei ole ollenkaan itsestäänselvyys. Reposaaren pengertiellä aina tuulee. Pipon jo laitoin kypärän alle ja vähän vahvempaa trikoota shortsien alle. Kyllä läskilläkin hyvin maantiellä polkee, mutta onneksi matka ei ollut liian pitkä. Toisenlaisella pyörällä se olisi taittunut huomattavasti nopeammin. Mun fätti ei todellakaan rullaile itsekseen tuollaisella suoralla. Lontoon uimarannalta kohti Räpsöön takarantoja Kierrettiin saari ensin ”maan puolelta” sahan kautta vierasvenesatamaan ja sieltä satamapuistoa pitkin Lontoon uimarannalle. Siellä pieni huoltostoppi. Uimarannalta löytyy siisti bajamaja, ei tar...

Kesän mittaan on ollut useita yhteislenkkejä poluilla. Kuitenkin huomaan ettei itselläni ole aina ollut aikaa osallistua. Mukamas. Usein on ollut jotain muuta aktiviteettiä ja sovittua menoa. Ehkä sen vuoksi myös juoksukunto on junnannut paikoillaan. Porukalla meno on yleensä paljon reippaampaa. Itsekseen juostessa tulee helpommin pysähdeltyä ja muutenkin hitaammin edettyä vähänkin teknisemmissä paikoissa. Olen sentään muutaman kerran käynyt järjestetyillä juoksulenkeillä. Esim. Porin Latu ja Pori Trail Runners järjestävät säännöllisesti yhteislenkkejä polkujuoksijoille. Molempien yhteislenkit on tarkoitettu kaikille innokkaille, vauhti sovitetaan osallistujien mukaan. Yhteislenkit ovat maksuttomia, eikä niihin vaadita erikseen ilmoittautumista. Itsekseni juoksen pääasiassa tutuilla kotipoluilla. Nepä ei kovin teknisiä taikka muuten haasteellisia maastoja ole. Yhteislenkkien mukana tulee käytyä vähemmän tutuilla ja ihan uusillakin poluilla juoksemassa. Niissä tapaa myös aina uusia kasv...

Niin että miten ne juoksut on kesällä sujuneet. Hissukseen sanoisin. Ainoa tavoite on ollut että joka kuukausi tulisi vähän enemmän juoksua. Määrät onkin nousseet todella maltillisesti. Ehkä siitä johtuen etten ole koko ajan miettinyt juoksua, olen saanut kesällä tehtyä paljon muutakin. Pihalla on rakenneltu ja puutarhaa hoidettu ja niin edespäin. Olen myös tyhjennellyt viime vuosilta jääneitä maalipurkkeja, maalisutia on heiluteltu siellä täällä. Kohta on syksy joten kuntosalitreeni pitäisi aloittaa ja pyrkiä jatkamaan sitä nyt ainakin vuoden loppuun. Toivottavasti innokkaana vielä sen jälkeenkin. Todennäköisesti rauhallisesta tahdista johtuen olen säästynyt isoimmilta vaivoilta ja samaten rasitusvammoilta. Niiden kanssa onkin tahittu nyt jo syksystä alkaen. Toki olen nyt käynyt säännöllisesti myös hieronnassa. Juoksulenkit ovat pisimmällään olleet runsaan kympin mittaisia ja ajallisestikin alle pari tuntia. Tuntuu että sykkeetkin ovat hiljalleen palaamassa normaaliin. Poluillekin on ...

Kelit ovat olleet otollisia pyöräilyyn. Kilometrejä tuli kesäkuussa 281.4. Maantie-, soratie- ja maastopyöräilyä. Juoksumäärät ovat sitten jääneet kovin vähiin. Heinäkuussa pyöräilyä 273 km. Työmatkoja ei lopulta ole paljon tullut pyöräiltyä sillä teen paljon etätöitä. Kesälomallakin olin neljä  viikkoa. Kesä-heinäkuussa olin autolla töissä 7 krt ja fillarilla 3 krt. Muut päivät etänä tai lomalla. Siis kuitenkin ihan hyvä suhdeluku. Muutamilla yhteislenkeillä olen ollut mukana ja niitä varmaan taas tulee enemmän tähän loppukesään. Yksikseen pyöräily on kivaa, voi mennä minne tykkää ja omaa vauhtiaan. Kyllä parasta on silti yhteislenkit. Oli sitten yksi pyöräilykaveri tai kymmenen. Porukassa on aina hauskempaa. Silloin vain ajellaan sinne minne muutkin. Popo ry, Porin Polkupyöräilijät , järjestää taas tänäkin kesänä yhteispyörälenkkejä. Nämä ovat kaikille sopivia, maksuttomia ja matalan kynnyksen reissuja. Matkaa tehdään rauhalliseen tahtiin lähiseutuun tutustuen. Nyt olin muk...

Lauantaina kisailtiin multisporttia Porin Raastossa , Reposaaresta seikkaillen kohti Yyteriä. Voisin sanoa että kotikenttäetu. Upea kisapäivä kesän pahimmassa vesisateessa. Ukkosen vuoksi peruttiin pari vesiosuutta, myös kaikista viimeisin jossa olisi pitänyt vielä Yyterissä käydä hakemassa yksi rasti vesipatjalla. Siitä sai suurin osa kilpailijoista, tasapuolisesti, kahden tunnin aikasakon. Tiedossa oli että vettä saattaisi tulla ja reippaasti. Joten siihen osasi varautua jo varustuksissa. Onneksi kesäsade, vaikka runsaasti tulisikin, on lämmintä. Järjestäjä suositteli tällä kertaa pyöräksi esim. cyclocrossia mutta päätimme lähteä fäteillä. Sade teki kelistä paikoitellen mutaisen ja muutenkin haastavan niin pyörävalinta oli meille ihan hyvä. Ehkä siinä hävisi vähän pyöräosuuksien nopeudessa mutta eipä se meidän tahtia haitannut. Lähtötunnelmissa Olin edellisenä vuonna samassa kisassa, joten tiesin vähän mitä odottaa ja mitä pitäisi pakata mukaan. Uimapatja oli uutta ja sellaisen kävin...