Valopäät pimeillä poluilla

Keskiviikkona, itsenäisyyspäivän aamuna olinkin jo aamukasilta kuntosalilla työkaverin kanssa. Aikaa kului 100 minuuttia Suomen satavuotispäivän kunniaksi.

Tytär tuli muutaman päivän visiitille läskipyöränsä kanssa joten itsenäisyyspäivän kunniaksi käytiin vielä parisen tuntia pyöräilemässä Yyterin maastoissa. Lähtö oli sen verran myöhempään että ehti jo tulla pimeää. Onneksi oli lamput matkassa. Minulla kyllä aika hepponen mutta kun meni toisen perässä niin ihan tarpeeksi näki. Koska tytär on harrastanut maastopyöräilyä minua aikalailla enemmän niin meno olikin aika reipasta ja haettiin yksi vähän teknisempikin pätkä. Yyteristä kyllä löytyy vähän haastavampaakin polkua, ainakin minulle. Juurakkoinen ja kivinen polunpätkä meni toki paremmin kuin viimeksi. Harjoitus tekee mestarin. Mutta aikalailla nautinnollista painella dyyneiillä ja metsäpoluilla pimeällä, polkuja menee ristiin rastiin. Sen verran sysimustaa oli etten olisi yksinäni lähtenyt ihan samoille poluille. Vaikka reitit on tuttuja on aikalailla eri fiilis painella valokeilan kanssa niin että jokapuolella on aivan pimeetä. kaikenlaiset rasahdukset ja ylimääräiset liikkeet havahduttaa. Huomattavasti turvallisempaa mennä esim. kaksistaan vaikka molemmat olisikin yhtä säikkyjä, kuitenkin se tuo ihan erilaista rohkeutta kun ei ole yksin liikkeellä.

Torstaina oli aikomus juoksemaan mutta keli oli taas tosi surkea, vettä on tullut aikalailla viimeaikoina. Suuntasin siis salille. Perjantaina sentään tuli tehtyä pieni juoksulenkkikin.

Tilasin tässä taannoin itselleni pyörään kunnon lampun, jostain kiinasta taisi olla. Sain sen lauantaina ja pitihän sitä päästä testaamaan. Mutta kun satoi ja satoi...tarkoitus oli tehdä oikein kunnon pidempi lenkki. Pähkäiltiin sitten likan kanssa että jos jätetään väliin ja mennään vasta aamulla. Okei, niin sovittiin. Surkimukset...

Kello läheni jo iltakasia kun sitten kuitenkin päätettiin lähteä. Pakkohan sitä oli päästä pyöräilemään sillä nyt jo harmitti kumpaakin kun ei vaan oltu lähdetty! Edes pikainen reissu...no oltiin tunnin ja keli oli aivan mahtava, vettä ei satanut ja oli suht lämminkin. Tuli testattua uusi lamppukin. Aivan mahtavaa! Käytiin kiertämässä Kräsööran nokassa kilsan luontopolku joka on aikalailla teknistä koko matkan. Tytär vähän koitti opettaa äitiä miten ajetaan ja kyllähän se aikahyvin mielestäni sujui. Juurakoissa  rohkeesti vaan pylly ylös ja polje polje ja mammahan meni kieli keskellä suuta. Hyvää keskivartalotreeniä.

Lenkki oli lopulta oikein hyvä ja hikinen. Yksin ei olisi enään tuohon aikaan lähtenyt eikä ainakaan nyt pimellä. Onneksi on muitakin "pässejä" perheessä...oliskohan ne perinyt multa tuon päättäväisyyden vai onkohan se tarttunut minuun noilta kakaroilta...

Kyllä sillä lampun teholla on iso merkitys

Sunnuntaiaamuun jo oltiin sovittu että ysiltä startataan taas pyöräilemään. Kelinkin piti olla huomattavasti parempi kuin edellisenä päivänä. Just juu ja aamulla satoi taivaan täydeltä isoja rättejä.
Eikun menoksi vaan. Metsässä ei tuuli eikä sade haitannut, räntäsade kyllä vähän laantuikin. Paikoitellen oli aika kuraista, pyörät oli kotiin päästessä aikamoisessa floskassa.
Pari tuntia saatiin kokoon, hyvä lenkki taas. Ei pidä antaa kelin vaikuttaa vaan sekaan vaan, varusteet kun on oikeanlaiset niin sateet ei haittaa.

Niemen Lenkkiryhmä

Aikamoinen operaatio aina reissun jälkeen putsata fillari, tänäänkin oli oikein kunnon moskaa pyörässä. Onneksi on pihalla vielä yksi vesisaavi jossa on vettä, isommat kurat sai virutettua. Sitten kuivataan ja klanssataan ja nyt kun vedellä päästeli isompia pois piti ketjutkin vielä kuivata ja öljytä. Mutta onpahan sitten menovalmiina seuraavaa reissua odottamassa.

Toivottavasti pian tulisi lunta.

Maastopyöräilyä

Paikallinen maastopyöräilytapahtuma, Tour de Pori oli heti samana viikonloppuna kun palasin Barcelonasta. Keli muuttui hieman erilaiseksi. Vettä satoi ja lämpöasteita oli noin 20 astetta vähemmän kuin puoleentoista viikkoon...

Ilmoittauduin "Letkeälle Lenkille". Olin mukana ensimmäistä kertaa, maastopyörällä olin tuohon mennessä ajanut ehkäpä 4-5 kertaa, pisimmillään pari tuntia.

Pyöräily tuntuu olevan samanlaista varustelua kuin juoksukin, ehkäpä vielä enemmänkin teknisempää mutta myös vaatetus on tärkeää, varsinkin nyt kun oli sadepäivä tiedossa. Viimehetkellä vielä kävin ostamassa pyöräilyyn tarkoitetun sadetakin, mikä olikin erittäin hyvä hankinta. Kenkinä oli vanhat goretex-juoksukengät ja siinä päällä vielä nutsille hommatut gaiterit. Vedenpitävät puutarhahanskat toimivat sormikkaiden kanssa. Pyörään piti hommata kurakaaret.

Touri oli jaettu useampaan eripituiseen ja haastavuudeltaan erilaisiin matkoihin. Letkeä lenkki oli "teknisesti helppo ja vauhti rauhallista". Meitäkin oli niin paljon että jako tehtiin kolmeen ryhmään. Maauimalasta lähdettiin Pinomäen suuntaan, määränpäänä oli Susisuon maja, jossa olisi pieni evästauko. Sinne oli matkaa noin 15 kilometriä. Vettä satoi miltei koko ajan enemmän tai vähemmän. Hapekas keli. Olisin mielelläni jättäytynyt jonon häntäpäähän, mutta minut komennettiin eteen sillä sinne kuulemma kuuluivat hitaimmat ja vähemmän lajiin tutustuneet. Sopi minulle.

Jono eteni ihan reipasta vauhtia, kova pulina kuului edestä ja takaa. Minä kyllä keskityin kieli keskellä suuta vain eteeni polulle, en oikein ehtinyt maisemia katsella. Vauhti oli kuitenkin ihan hyvä. Helppo maasto oli minulle aivan riittävän haastava ja mielestäni kyllä pysyin hyvin mukana. Kanssapolkijat eivät missään vaiheessa turhautuneet jos vähän hidastelin, muutamaan kertaan jouduin taluttamaan pätkän enkä kaatunut pusikkoon kuin kerran. Ryhmä oli ihan letkeää eikä ketään pingotellut. Evästauon jälkeen sadekin taas vähän yltyi, vaatteita ei muuten tarvinnut vaihtaa kuin kuivemmat hanskat. Susisuolta jatkettiin kohti maikkalaa, paluumatka oli 20 kilometriä. Tässä vaiheessa huomasin että peppu hiersi ja reidet vähän hapotti. Ajoaika oli nelisen tuntia joten ei ihme että pepussa piiputti, varmaan oudokseltaan. Ensituntemukset oli ettei pyörän päälle pysty ainakaan viikkoon, äkkiä se silti rupesi helpottamaan. Jaloissa tuntui enemmän, maanantaina tuntui juoksulenkillä polvessa kipua. Maratonista palautui kintut nopeammin kuin tästä pyöräilystä !

Päivä oli erittäin sateinen ja kaikki pyöräilijät erittäin kuraisia. Loppumatkasta oli varmaan parisen kilometriä pelkkää mutaista polkua, lähinnä liejua. Rapa roiskui...

Perillä oli jo jonoa pyöränpesupaikalle, isolla letkulla sai isoimmat kurat pestyä. Suihkuttelin samalla lenkkareitakin, ne nyt muutenkin olivat märät. Päivän päälle saatiin lämmintä ruokaa ja hyvät löylyt saunassa. Tosi mahtava päivä.

Kotona piti vielä putsata muitakin varusteita. Kaikki kamat reppuja myöten upotettiin ensin ulkona vesisaaviin ja sitten vasta koneeseen. Pyörä sai kuivua seuraavaan päivään ja sitten sille putsausta ja rasvausta.

Onneksi välillä on kauniimpiakin päiviä käydä pyöräilemässä. Yyterin poluilla on ihan nautinnollista ajella pitkin metsä- ja kangaspolkuja, rannalla voi ajella aurinkoa ihaillen. Nyt pitää täysillä nauttia hienoista syysväreistä ja kuulaasta kelistä.

Lokakuu oli minulla lomakuu, keväällä alkanut puolen vuoden juoksuprojekti oli haastava mutta antoisa. Lomaillessa tuli päivittäin reilu annos palauttavaa kävelyä, hieman juoksuakin ja nyt on pyritty vähän enemmän pyöräilemään. Lokakuussa tuli jokatapauksessa yllättävän paljon liikuttua.

Yyterin poluilla

Viimeisen runsaan puolen vuoden ajan olen noudattanut minulle laadittua treeniohjelmaa, tasaiseen tahtiin oli kesän mittaan jokin kisa mihin tähtäsi. Maraton oli listan viimeisenä. Juostu siis on ja kyllä myös kehitytty siinä. Tällä viikolla on viimeiset valkun laatimat treenit.

Maratonin jälkeen jäi vähän hassuun olotilaan kun ei tarvinnutkaan lähteä lenkille. Ei oikein tiennyt mitä olisi tehnyt. Mieskin oli ihan sekaisin kun tulin töistä suoraan kotiin enkä jäänyt lenkille. Tuli pestyä pitkästä aikaa ikkunoita, vähän siivoilua sisällä ja ulkona, ommeltua tyttären takinhihat...ne on odottanut korjausta koko kesän ! Muitakin pikkuaskareita on puuhattu, mieli tekisi juoksemaan mutta olen lepuuttanut itseäni.

Sunnuntai juoksun jälkeen oli lepoa mutta jo maanantaina kävin Martan kanssa metsässä leppoisalla polkujuoksuhöntsällä. Hyvin sujui. Torstaina aamulla ennen töihin menoa oli valkun kanssa juoksutreffit, rentoa peekoota. Käytiin läpi maratonia. Ihan hyvältä edelleen tuntui jaloissa. 

Sunnuntaina oli Yyterissä juoksutapahtuma johon olin suunnitellut meneväni. Se olisi ihan järkevää ollut jättää väliin ja antaa kropan kunnolla palautua. Mietin ja mietin mitä tekisin, kerrankin olisi juoksutapahtuma ihan kotinurkilla. Matkoina olisi 10 tai 20 km. 

Päätin lähteä, en voinut olla poiskaan kun kerrankin oli kisa noin lähellä. Toisaalta hullua maksaa 22 euroa siitä että saa juosta lappu rinnassa samoja polkuja missä muutenkin käy lenkillä. No sinne siis aamulla fillarin kanssa. Lähdin tuohon lyhyemmälle matkalle. Keli oli aivan mahtava, aurinko paistoi ja oli niin lämmin että lopulta vaihdoin paidankin lyhythihaiseen. 

Yyterin piikki järjestettiin jo 49. kerran mutta nyt koko kisa oli siirretty ns. metsään, poluille. Aikaisemmin reitti on lähtenyt myös Yyteristä mutta päätynyt maauimalaan. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa sekä lähtö että maali oli Yyterissä. Reitti oli kyllä hieno. Minusta hyvä uudistus. Sain juoksuseuraa Treenitehtaan Hannasta ja matka taittuikin kevyesti välillä rupatellen ja tsempaten. Aikani oli 1.03 jotain...ja mielestäni hyvä aika metsäpoluilla. Seurailin vaan sykettäni enkä mitenkään vauhtia. Hyvä juoksu. Seiskan kilometrin kohdalla hieman rupesi polvensivu vaivaamaan muttei onneksi ihan pahasti. Loppupätkä juostiin biitsillä vesirajassa, kesäisen aurinkoisessa kelissä, syyskuussa ! Mahtavaa. Maalisuoralla pikkasen puristin lisää tehoa, hyvin meni.

Kävin hotellilla pesulla ja sen jälkeen sattui ja tapahtui taas vauhdilla, sovittiin kaverin kanssa treffit puolukkametsään. Fillarilla kotiin tekemään evästä mukaan ja menoksi. Kotona olin vasta illalla puolkasin aikoihin. Puolukkaa tuli puolitoista ämpärillistä, että ihan hyvä reissu. Tuli heti palauttavaa liikettä juoksun jälkeen. Metsäreissukin oli aivan mahtavaa tuollaisessa syyskelissä. Aurinko paistoi kuin kesällä konsanaan. Me kaverin kanssa ollaan vähän pöhköjä tyyppejä. Tän kyseisen ystävän kanssa olen joutunut vaikka mihin ihmejuttuihin. Nyt päädyttiin järveen. Enhän minä nyt ole "pekkaapahempi", jos toinen haluaa uimaan niin minä kanssa. Ulkolämpötila oli 15 ja järvivesi lämmintä. Niin että sellainen puolukkareissu. Tänään maanantainakin oli vielä aurinkoinen ja lämmin päivä, tein pihahommia ja perkailin niitä puolukoita. Tälle päivälle merkityn pk-lenkin jätin väliin. Katsotaan sitä sitten huomenna.

Välillä joutui oikein kiipeämään
että pääsi kunnon apajille

Eikä tässä vielä kaikki...

Lämmintä oli järvivesi...

Olen tässä opetellut maastopyöräilemään. Hommasin fättipyörän ja on aivan mahtavaa pyöräillä tuolla Yyterin metsissä ja poluilla, hei...ihan kuin kotipihalla painelisi !

Tällaista menoa siis luvassa syksyyn..