Näytetään tekstit, joissa on tunniste treeni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste treeni. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. tammikuuta 2023

HimosWinterTrail, vihdoin ja viimein mukana lähdössä!

Vuoden eka lappukisa on ihan just. Kahden siirretyn osallistumisen jälkeen olen taas kerran menossa Himos Winter Trailille. Nyt näyttää vahvasti siltä että osallistuminen tällä kertaa tulee tapahtumaan. Olin miltei koko kisan jo unohtanut kunnes sähköpostiin tuli viestiä että, hei, olet osallistumassa juoksukilpailuun!

Koska viime vuosi oli mitä oli, ei tuota juoksua ole paljon alla. Sen puoleen olisi ollut taas viisasta perua koko tapahtuma. Syksyn mittaan olen päässyt sinuiksi sen kanssa että juostaan vasta sitten kun saadaan kuntopohja sellaiseksi että se luontevasti onnistuu. Nyt siis on tarkoitus lähteä vain nauttimaan kisafiiliksistä ja talvisista poluista. Sen vuoksi matkat on ne lyhyimmät. Kuinka ollakaan on meidän koko juoksuporukkamme miltei samalla viivalla, on sairastumisia esim. koronaa ym. alla. Mutta lähdemme sillä liikkeelle, pidetään hauskaa poluilla.

Valmennuksessa on otettu huomioon tuleva kisa. Juoksua on mukana vain vähän enemmän kuin tähän asti, sillä 6 ja 9 kilsan matkat nyt ei päätä huimaa. Enemmän on panostettu edelleen kehonhuoltoon ja voimaan. Juoksuissa olen keskittynyt siihen että sykkeet pysyisivät pk-alueella. Alkuvuoden treenit ovat olleetkin  monipuolisia. Ekalla viikolla juoksua, kävelyä, sauvakävelyä, uintia, voimaa ja kehonhuoltoa. Yhteensä 8,5 tuntia. Niiden lisäksi kyseiselle viikolle tuli miltei yhtä monta tuntia lumitöitä. Kakkosviikolla noiden lisäksi myös spinniä, yhteensä 7,5 tuntia. Lumihommat loppui miltei seinään kun alkoi vesisateet.

Reipas sauvalenkki tyyliin @tribabesfinland

Kolmannen viikon maanantaina juoksu-kävelytreeni. Rauhallisen hölkän jälkeen ihan juoksua. Minusta treeni oli onnistunut, tahti parani loppua kohden ja jo hetken mietin onko liian reipasta menoa. Lenkin päätteeksi totesin ettei sykevyö ollut mitannut sykkeitä ollenkaan! Harmitus oli suuri. 1:11, 8.3 km. Paras tahti 5:45 min/km. Garminin mukaan treeni paransi peruskuntoa joten eiköhän se ollut sitten hyvä. Tiistaina salilla voimaa ja keskiviikkona lepopäivä. Torstain juoksun vaihdoin sauvakävelylenkkiin, olikin kiva kimppalenkki. 1:49, 9 km, sykkeet 102/125 bpm. Perjantaina olikin taas uintitreeni. Lauantaina voimaa 1:03, sykkeet 109/143 bpm. 

Sunnuntaina tein torstain polkujuoksun. Siinä oli focus matalissa sykkeissä. Onnistuin hyvin, 1:20, avg 122 bpm. Matkaa ei sitten tullutkaan kuin 6.8 km. Nyt toimi sykevyökin sillä se kaipasikin vain uutta paristoa. Illalla vielä kehonhuoltoa 45 min.

Kotipoluilla ei lunta ole

uoksu oli kivaa ja tuntui että olisi hölkkäillyt taas pidemmänkin aikaa. Piti kääntyä turhan aikaisin takaisinpäin ettei mene suunniteltu treeni pipariksi.  Alkuun piti välillä ottaa kävelyaskeliakin että syke pysyy pk1:lla. Treenin loppu oli pk2:sta ja sen kanssa pärjäsi jo paremmin. Pystyi ihan rennosti juoksemaankin.

Vika viikko vielä rennosti. Nyt tuntuu siltä että Himoksen matkat taitaa loppua kesken...







tiistai 25. lokakuuta 2022

Virtaa ja energiaa treeneistä


Uudesta valmennuksesta alkoi nyt neljäs viikko ja olen nyt jo huomannut valtavaa kehitystä. Ensinnäkin minulla on paljon enemmän energiaa kuin pitkään aikaan, virtaa riittää treenin jälkeen muuhunkin kuin soffan pohjalle. Tajusin tämän asian vasta kun rupesin ihmettelemään kun koko ajan tartun asioihin heti eivätkä ne jää vain suunnitteluksi. Esim. niinkin arkisia asioita kuin siivoaminen.

Nyt rupeaa jo kroppa ja mielikin tottumaan siihen että palautumista todella tapahtuu. Kun sitä oivalsi väistämättä sen asian ettei koko ajan tarvitse karata jossain suorittamassa, on mielikin rauhoittunut ja tekeminenkin on rennompaa.

Porihalli on taas tullut tutuksi

Viime viikko koostui esimerkiksi kahdesta uinnista, niihin sisältyy 20 minuutin lihaskuntoharjoittelu ennen varsinaista treeniä. Kuntosalitreeni, spinning ja palauttavaa kävelyä. Viikonlopun toiminnallinen treeni ja juoksulenkki, jossa focus oli todellakin siinä että syke pysyy matalalla tasolla. Se ei ihan helppoa olekaan. Viikkoon sisältyi vain yksi juoksu, tämä valmennushan ei ole juoksuvalmennusta.

Sunnuntain pk oli maastossa, alkuun vartti lämmittelyä ja liikkuvuutta ennen varsinaista tekemistä. Mainset 45 minuuttia vaihtelevassa maastossa matalalla sykkeellä. Lähdin liikkeelle sen verran myöhään että otin otsalampun mukaan, se tuli tarpeeseen. Ensimmäinen lamppulenkki tälle vuodelle. Spooky fiilis vaikka maasto olikin tuttua. 

Pitkästä aikaa spinnipyörän päällä

Ensinnäkin poluilla syke on aina korkeammalla jo maastonkin vuoksi, pelkäsin myös että pimeys nostaisi sykettä pari pykälää. Olihan se aika mustaa ympärillä. Jossain vaiheessa keskellä metsää meinasi lamppukin hyytyä. Sain pidettyä sykkeen alhaalla, keskisyke 122, pari sykepiikkiä mukaan livahti. Aikaa meni kokonaisuudessaan 1:12:44, 6.66 km ja sykkeet 122/132. Vauhtihan oli hidas, sillä ei ollut merkitystä, tärkeää oli syke. 


Olen tyytyväinen juoksulenkkiin, sillä edelliskerralla en meinannut saada sykkeitä pysymään matalana.


sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Korona podettu ja taas aloitetaan alusta...


Helmikuussa sain jo vähän kroppaa siihen kuntoon että juoksua oli tarkoitus lisätä pikkuhiljaa. Kilometrejä tuli vajaa 30. Maaliskuun eka treeniviikko näytti hyvältä, kunnes eräänä aamuna Koronan kotitestiin tuli kaksi viivaa.

Olen saanut kolme rokotusta ja sairastin taudin melko lievänä. Virallisen testin myötä sain heti viisi päivää sairaslomaa. Pieniä oireita oli senkin jälkeen joten sairastin varmuuden vuoksi vielä loppuviikonkin. Kovin olen kuullut muistuttelua että varsinkin lievän taudin jälkeen on syytä levätä kunnolla. On myös huomauteltu liian aikaisin aloitetusta treenaamisesta. Olen siis käyttäytynyt iän tuoman viisauden mukaisesti hyvinkin järkevästi. Heh. Onneksi on tällainen hyvä ja yksinkertainen ohje mistä saa hyvää tietoa jos itse on vähän epävarma miten edetä.

Tätä noudattaen edetään, hyvin yksinkertainen ja selkeä ohjeistus.
terveurheilija.fi

Koska olo on jo loppuviikolla ollut ihan hyvä, olen sitten puuhastellut kotihommia. Olen kutonut, ommellut, sulattanut pakastimen ja siivonnut vaatekaappeja. Leiponut sämpylöitä kun rupesi kaapit tyhjenemään. Vaihtanut kukkiin mullat. Pikkuhiljaa puuhastellut ja välillä ottanut pieniä nokosia jos on siltä tuntunut. Viikko sairastumisesta kävin ensimmäistä kertaa kunnolla pihalla. Tein kahden kilsan kävelylenkin. Seuraavana päivänä kolme kilsaa. Sykkeet ei kyllä päätä huimannut, keskisykkeet oli alle 90. 

Sain valmiiksi pyllyttimen.
Ensi talven pakkaslenkeillä se on sitten valmiina.

Sunnuntaina olin kävelyllä jo melkein kaksi tuntia. Nautin täysillä ihanasta kevätpäivästä. Tuntuu hassulta rajoittaa menemistä kun se ei missään tunnu. Mutta ehkä on hyvä edetä askel kerrallaan. Pitää muistutella itselleen ettei tämä ollutkaan ihan perinteinen pikkuflunssa.

Ensi viikoksi on luvattu kovin lämmintä ja aurinkoista, joten paikat sulavat kovaa vauhtia. 


sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Polkujuoksuja

Nutsiin ei ole kuin nelisen viikkoa. Siis paljonkaan ei ole enään tehtävissä, ainakaan mitään dramaattista...

Treenattu on, toivottavasti edes hieman oikeaan suuntaan. Metsässä on risteilty polkuja sinne tänne, mäkiä koitettu bongailla sen mitä täällä on löydettävissä. Onhan niitä löytynytkin. Yllättäen siis, jotenkin olen ajatellut ettei Porissa edes ole kunnon mäkiä mutta kyllähän niitä riittää ihan valikoitavaksikin. Runsaan kilometrin päässä jo löytyy Yyteristä ensimmäiset. Siellä on pari ihan mukavaakin vetopaikkaa.  Porin metsässä on hyvät maastot ja mäetkin. Ruosniemessä jo sitten vähän pidempiä.
Eihän noita voi ihan järisyttäviksi mainostaa mutta riittävät. Paremman puutteessa.
Tulin siihen päätelmään ettei ehkäpä niin nopeustreeniä tai mäkivetojakaan tarvita. Yksinkertaista mäkijuoksua niin että tottuu noihin mäkiin, ja myös alastuloon. Samoin juoksu metsässä, kapeilla ja mutkaisilla poluilla. Niillä saa painella välillä kieli keskellä suuta ettei heti ole nokillaan.

Ylös ylös..Porinmettässä
Alas ja pian takasin ylös...Jämin maastoissa

Ja taas ylös...

Pariin otteeseen olen tehnyt pitkää lenkkiä asfaltilla mutta jotenkin vaan sieltäkin huomaamatta siirtyy metsään. Metsä itsessään on ruvennut kovin houkuttamaan. Lähistöltä olen löytänyt useita uusia ja ihan tuntemattomia polkuja ja mielenkiintoisia paikkoja.
Välillä lenkille lähtö on tuottanut tuskaa ja alku ollut aika raskasta. Kun itsensä lopulta saa liikkeelle ja hetken on ollut metsässä ihaillen maisemia niin askel kummasti kevenee ja mielikin avartuu..olisikohan ne niitä endorfiinipaukkuja kenties ?
Nykyisin tulee paljon kuvattua lenkillä koska haluaa ikuistaa niitä hienoja hetkiä ja maisemia. Tunnelmatkin niistä toivoisin välittyvän.

Uudet asfalttitossut NB

Vanhat Niket




Varustepuolikin rupeaa hahmottumaan. Juomareppu on ostettu ja koekäytetty ja erittäin hyväksi todettu.  Camelbak marathon. Salomonin speedcrossit on jo kaapissa joten maastotossuja ei ole vartavasten tarvinnut ostaa. Nastakengätkin onneksi löytyy jos kelit niitä vaativat. Sykemittariin hommattu uusi patteri. Suunnittelin vielä investoivani kompressiotrikoisiin. Omat pohkeet tuntuu olevan aika kramppiherkät joten yritän sitäkin etukäteen minimoida. Ylämäet tekevät pohkeille tiukkaa.

Toivotaan että Rukalta lumet sulavat ennen Nutsia...

Yksi erittäin hyvä polkutreeni oli esikoiseni opastuksella Toukarin maastoissa. Hän ohjasti läskipyörää ja äitee hölkkäsi perässä, no välillä edelläkin. Upea maasto, todellista polkujuoksua, umpimettää ja kallioita jne. Runsaan parin tunnin lenkistä ei kilometrejä tullut kuin n, 15 joka osoitti sen että maastossa ei lujaa edetä. Lohduttavaa tavallaan. Onhan meillä Rukalla 7 tuntia aikaa, toivotaan että se riittää.






Lähdettiin ihan jostain pienestä poluntapaisesta hölkyttelemään. Kuvittelin meneväni pk-lenkille mutta läskipyörän perässä kun yritin pysyä niin ei se tainnut ihan peekoota olla. reipasta muttei liian kovaa, taisi syke nousta jo siitä kun lyhyin askelin koikkelehti polkuja myötäillen, välillä eteenpäin ja välillä sivusuunnassa ylös alas pomppien, tarkkaan sai seurata mihin tossut ohjaa. Mutta aivan mahtavat metsäfiilikset, maasto tosi haastavaa mutta sitähän nimenomaan on tulossa lisää.

Nyt viikonloppuna lähdettiin Jämille, siellä on maastot ihan kepeää ja tuttua kangaspohjaa mutta mäkiä löytyy harjun molemmin puolin. Tunnin verran siellä rennosti kierreltiin ja löydettiinkin sitten muutama hyvä mäkivetopaikka. Taktiikkamme oli kävellä mäet ylös ja hölkytellä alas. Viiden kerran jäleen vaihdettiin paikkaa ja taas samanlaista. Kävellen ylösmeno ottaa makeasti pohkeisiin ja hölkäten ylösmeno taas tuntui reisissä. Siis jos Rukalla todennäköisesti kävellään mäet koska ne saattaa olla hieman mahtavempia kuin täällä etelässä, niin..pohkeet tulevat olemaan erittäin kovilla.





Tänään olinkin vaihteeksi pyöräilemässä, eilisen mäkijuoksun jälkeen sopivaa paluttavaa. Parituntia ja n. 35 km. Huomenna taas tiedossa juoksua, rentoa peekoota ja sitä seuraavaksi taas pidempää mäkitunnustelua Ruosniemessä.





Näillä lähdetään Nutsia valloittamaan