Yyterin Piikki, lappukisa omilla poluilla

Viikonloppuna osallistuin Yyterin piikille,  20 km polkujuoksua Yyterin helpoilla poluilla. Ilmoitin itseni vasta samana aamuna kun pähkäilin maksanko siitä samasta reitistä missä muutenkin jatkuvasti karaan. Viikon pitkiskin olisi pitänyt juosta, niin lähdin sitten lappujuoksemaan. Kannatuksen vuoksi kuitenkin kotipoluille. Suunnittelin juoksevani rauhallisen rennosti ilman liikoja rypistyksiä. Vaikka kalenterin mukaan olisi pitänyt mennä peekoota 3-4 tuntia niin kisa vastaisi varmaan ihan hyvin tarkoitustaan.

Eka kilsa meni alle 6 minuutin ja kymppi meni myös hyvää tahtia. Vaikka maasto oli helppoa niin aina se on hitaampaa kuin asfaltilla. Varsinkin pitkoksilla oli kiva juosta vauhdikkaammin. Puolen välin jälkeen oli jonkinverran soratietä ja eräs pätkä myös isompaa kiveä. Ne oli tuskaisia sillä La Sportivan Bushidot eivät peittäneet kiviä allensa. Viimeiset pari kilsaa vielä hiekassa tuntui sitten muuten raskaalta. Aurinko lämmitti tuskaisesti, lämpöä oli ainakin 20 astetta ja paikoitellen saattoi olla enemmänkin. Rannalle päästessä huomasin pohkeissa jo siltä etten olisi ihmetellyt vaikka olisivat krampanneet. Ei onneksi. No se siitä leppoisasta juoksusta, viimeiset viisi kilsaa sai tehdä töitäkin. Lopulta kyllä olin tyytyväinen juoksuun, 20 km ja 2:13:01 avg 142 bpm. Muutama minuutti kyllä meni siihen kun piti ottaa lopussa muutamia kävelyaskelia että sai olon tasaantumaan. Päivä oli tosiaan yllättävän lämmin ja nyt tuli nautittua tällä tavalla kauniista Suomen Luonnonpäivästä. Tutuilla poluilla oli kiva kisata, ei tarvinnut kun juosta vaan eikä miettiä sen enempää reittiä. 

Kisakeskus ja maali Yyterin hotellin kupeessa

Piikki oli siis lauantaina, heti juoksun jälkeen oli pakko hakea hotellin respasta pieni pussi sipsejä ja vissyä. Suola helpotti oloa aika pian. (Oma suolapussi oli jäänyt toisen juomaliivin taskuun.) Olo oli aikalailla naatti, vähän torkuin kotona ja oikeastaan loppupäivä meni palautumisessa. Mietin vaan että millaista se on ihan kunnon kilpailun jälkeen. Mahtaiskohan ikä jo vaikuttaa palautumiseen. Energiaa ja juotavaa otin juoksun aikana ihan hyvin, mutta ehkä olisi pitänyt juoda enemmän jo etukäteen. Muutakin kuin vain kahvia! 

Siikarannan leirintäalueella kävin ihastelemassa ilta-aurinkoa

Sunnuntaina oli niin upea päivä että olisi mieli tehnyt lähteä pitkälle fillarilenkille. Päivä meni kuitenkin mummutellessa, joten tuli pakostakin ihan lepopäivä. Illalla oli lähdettävä pyöräilemään. Ilta-aurinko paistoi ja tuuli oli lämmin. Ihan mahtava keli, 1:36:31, 34.65 km avg 105 bpm. Siis todella palauttelua.

Treenikalenterissa oli raskas viikko, joten heti maanantaina mäkivetoja, 10 x 45 sekkaa ylämäkeen. 60 min, 5.95 km sykkeet 124/156. Tiistaina n. tunti juoksijan kuntopiiriä ja ennen sitä kaverin kanssa metsässä reippaalla kävelyllä 70 minsaa. Keskiviikkona polkujuoksua rennosti 2:02, 13.45 km avg 124 bpm. Torstaina 3 x 10 min. vedot, 54:46, 7.95 km sykkeet 136/154. Perjantaina rauhallista juoksua  5km 44 min, avg 113 bpm ja päälle keskivartalotreeniä kahvakuulalla.

Viikkoon tuli juoksua n. 53 km.

Nyt saa syksy tulla...

Yyterin puolpiikki, polkujuoksua neulaspoluilla

Pitäisi ilmeisesti vähän rauhoittaa treenejä ennen Nuuksiota. Se on varmaan hyvä merkki että juosta haluaisi, olisi kiva ryntäillä pitkin mäkiä jne. mutta malttia nyt.

Maanantaina oli viimeinen kerta crosstrainingia, oli kiva treeni. Tekniikan lisäksi ehdittiin tehdä oikein kunnon harjoituskin. Illan päätteeksi lähdin kotiin 10-kortin kanssa.

Tiistaina oli taas kaikenmoista muuta, esim. hammaslääkäri ja fyssari joten siitä tuli lepopäivä. Fyssari aukaisi tiukean si-nivelen. Olo keveni kummasti ja toivotaan että viimeaikaiset jumit ovat olleet siitä johtuvia. Mielessä kävi oliko siitä johtuen Seitsemisen juoksukin vähän tukkoista...

Keskiviikkona pieni pk-lenkki. Kirjurinluodossa, yllättäen oli todella lämmin päivä, auton mittarissa 27,5 astetta. Kesäinen fiilis siis lenkillä. 55 min. 6.4 km avg 128 bpm. Lenkistä piti tulla vähän pidempi mutta piti kiiruhtaa 3 vee synttäreille.

Näkymä Kirjurinluodon nokasta 

Torstaina maantiefillarilla työmatkat. Yhteensä vajaa pari tuntia ja kilometrejä hippasen alle 40. 

Perjantaina lepopäivä ja lauantaina kisapäivä. Yyterin puolpiikki. Mietin tulevaa Nuuksion kisaa ja päädyin puolpiikkiin eli 10 kilometriin. Piikkihän on maastojuoksua Yyterin poluilla, tutuilla mestoilla joilla viime aikoina on suurin osa treeneistä juostu. Mutta pitäähän se tehdä aina joskus myös lappu rinnassa. Keli oli aikalailla tuulinen mutta lämmin, metsäänhän nyt ei tuuli pahemmin yllä ja takaisintullessa rantaa pitkin tuuli oli jo todella raikasta ja virkistävää. 

Pitihän sitä edustaa paikallista...

...Niemen Lenkkiryhmää

Olin ajatellut että menen taas vaan fiiliksellä, niinkuin yleensä, ilman turhia paineita tai isoja rypistyksiä. Siirryin aika etulinjaan sillä viime kerrasta muistelin että alussa saattaa jumittua jonon perälle kapealla polulla. Juoksu oli nyt paljon kevyemmän oloista kuin viikko sitten. En tiedä vaikutti menoon myös tutut polut, reitti nyt kuitenkin on erittäin helppoa. Lähinnä neulaspolkua. Toisaalta paikoitellen hiekkaa ja sitä oli erityisesti viimeiset kilometrit vähän enemmänkin. Loppurutistus tehtiin pitkin hiekkarantaa ja varsinkin viimeiset 500 metriä oli todella raskasta juoksua pehmeässä hiekassa. Matkalla oli yksi juomapiste ja sen jälkeen sain juosta aika rauhassa. Takaa tulevat taisivat jäädä matkasta. Juuri ennen rannalle siirtymistä ohi meni tuttu kokopiikin, siis 20 km:n, juoksija joka taisi huomautella että kevyesti kulkee. No sain siitä varmaankin vähän lisää puhtia ja viimeiset kaksi kilometriä mentiin imussa. 

Loppusuoralla sadattelin pehmeää hiekkaa juuri kun joku paineli ohitse. Toivottavasti hän ei siihen kiinnittänyt huomiota. Maaliin tulin vauhdilla ja ihan yllätyin että meni alle tunnin. Maastojuoksu kuitenkin on aina raskaampi suoritus kuin asfalttijuoksu. Olin todella tyytyväinen omaan suoritukseen. Fiiliksellä siis mentiin.

Tuloksia en ehtinyt katsella maalipaikalla ja vilkuilinkin tuloksia pitkin iltaa. Vasta joskus todella myöhään ne löysin ja olin sitten todella tyrmistynyt! Olin tullut ekana maaliin naisten 10 km kuntosarjassa, wau! Mahtava fiilis! Enpä ollut osannut odottaa. Kaikenkaikkian osallistujia oli melkein 100 ja tuossa naisten kuntosarjassa 17.
58:48 10 km avg 153 bpm keskivauhti 5:52 min/km. Garmin kylläkin näytti matkaksi pikkasen alle kympin.

Sunnuntaina aamutuimaan koirien kanssa metsälenkillä toista tuntia. Iltapäivällä palauttavaa maastopyöräilyä. 1:44 14,5 km avg 101 bpm. Samalla reissulla tuli käytyä Yyterissä uimassa, syyskuussakin on lämmintä vettä.  Jostain syystä eksyttiin myös läheiselle Yyterin Motocross-radalle. Siellä oli kisat meneillään. Siis viimeiset kisat jotka tuolla perinteisellä radalla ikinä pidetään sillä se joudutaan sulkemaan. Harmillista minusta. Paikka on todella perinteinen.

Viikolla liikuttu n. 8 tuntia josta juoksua 16,5 km...pyöräilyä puolestaan liki 4 tuntia. Elokuussa juoksua kertynyt 131,5 km.

Nyt siis vielä viikko Nuuksio Trailiin. Pari pientä pk-lenkkiä voisi tehdä ja keskittyä kehonhuoltoon.

Yyterin poluilla

Viimeisen runsaan puolen vuoden ajan olen noudattanut minulle laadittua treeniohjelmaa, tasaiseen tahtiin oli kesän mittaan jokin kisa mihin tähtäsi. Maraton oli listan viimeisenä. Juostu siis on ja kyllä myös kehitytty siinä. Tällä viikolla on viimeiset valkun laatimat treenit.

Maratonin jälkeen jäi vähän hassuun olotilaan kun ei tarvinnutkaan lähteä lenkille. Ei oikein tiennyt mitä olisi tehnyt. Mieskin oli ihan sekaisin kun tulin töistä suoraan kotiin enkä jäänyt lenkille. Tuli pestyä pitkästä aikaa ikkunoita, vähän siivoilua sisällä ja ulkona, ommeltua tyttären takinhihat...ne on odottanut korjausta koko kesän ! Muitakin pikkuaskareita on puuhattu, mieli tekisi juoksemaan mutta olen lepuuttanut itseäni.

Sunnuntai juoksun jälkeen oli lepoa mutta jo maanantaina kävin Martan kanssa metsässä leppoisalla polkujuoksuhöntsällä. Hyvin sujui. Torstaina aamulla ennen töihin menoa oli valkun kanssa juoksutreffit, rentoa peekoota. Käytiin läpi maratonia. Ihan hyvältä edelleen tuntui jaloissa. 

Sunnuntaina oli Yyterissä juoksutapahtuma johon olin suunnitellut meneväni. Se olisi ihan järkevää ollut jättää väliin ja antaa kropan kunnolla palautua. Mietin ja mietin mitä tekisin, kerrankin olisi juoksutapahtuma ihan kotinurkilla. Matkoina olisi 10 tai 20 km. 

Päätin lähteä, en voinut olla poiskaan kun kerrankin oli kisa noin lähellä. Toisaalta hullua maksaa 22 euroa siitä että saa juosta lappu rinnassa samoja polkuja missä muutenkin käy lenkillä. No sinne siis aamulla fillarin kanssa. Lähdin tuohon lyhyemmälle matkalle. Keli oli aivan mahtava, aurinko paistoi ja oli niin lämmin että lopulta vaihdoin paidankin lyhythihaiseen. 

Yyterin piikki järjestettiin jo 49. kerran mutta nyt koko kisa oli siirretty ns. metsään, poluille. Aikaisemmin reitti on lähtenyt myös Yyteristä mutta päätynyt maauimalaan. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa sekä lähtö että maali oli Yyterissä. Reitti oli kyllä hieno. Minusta hyvä uudistus. Sain juoksuseuraa Treenitehtaan Hannasta ja matka taittuikin kevyesti välillä rupatellen ja tsempaten. Aikani oli 1.03 jotain...ja mielestäni hyvä aika metsäpoluilla. Seurailin vaan sykettäni enkä mitenkään vauhtia. Hyvä juoksu. Seiskan kilometrin kohdalla hieman rupesi polvensivu vaivaamaan muttei onneksi ihan pahasti. Loppupätkä juostiin biitsillä vesirajassa, kesäisen aurinkoisessa kelissä, syyskuussa ! Mahtavaa. Maalisuoralla pikkasen puristin lisää tehoa, hyvin meni.

Kävin hotellilla pesulla ja sen jälkeen sattui ja tapahtui taas vauhdilla, sovittiin kaverin kanssa treffit puolukkametsään. Fillarilla kotiin tekemään evästä mukaan ja menoksi. Kotona olin vasta illalla puolkasin aikoihin. Puolukkaa tuli puolitoista ämpärillistä, että ihan hyvä reissu. Tuli heti palauttavaa liikettä juoksun jälkeen. Metsäreissukin oli aivan mahtavaa tuollaisessa syyskelissä. Aurinko paistoi kuin kesällä konsanaan. Me kaverin kanssa ollaan vähän pöhköjä tyyppejä. Tän kyseisen ystävän kanssa olen joutunut vaikka mihin ihmejuttuihin. Nyt päädyttiin järveen. Enhän minä nyt ole "pekkaapahempi", jos toinen haluaa uimaan niin minä kanssa. Ulkolämpötila oli 15 ja järvivesi lämmintä. Niin että sellainen puolukkareissu. Tänään maanantainakin oli vielä aurinkoinen ja lämmin päivä, tein pihahommia ja perkailin niitä puolukoita. Tälle päivälle merkityn pk-lenkin jätin väliin. Katsotaan sitä sitten huomenna.

Välillä joutui oikein kiipeämään
että pääsi kunnon apajille

Eikä tässä vielä kaikki...

Lämmintä oli järvivesi...

Olen tässä opetellut maastopyöräilemään. Hommasin fättipyörän ja on aivan mahtavaa pyöräillä tuolla Yyterin metsissä ja poluilla, hei...ihan kuin kotipihalla painelisi !

Tällaista menoa siis luvassa syksyyn..