Puolimaraton Yyterissä

Sunnuntaina juoksin Yyterin puolimaratonin,  kisa oli epävirallisen virallinen. Treenitehtaan miltei jo perinteinen omatoimipuolikas, sama juostiin viime keväänäkin. Olosuhteiden pakosta, varsinainen Yyterin puolimaratonhan taas kerran peruttiin.

Sattuipa todella kiva kelikin, tuulta ei ollut nimeksikään ja aurinko paistoi. Hellelukemia ei vielä ollut, onneksi, sillä kyllä lämpö tuntui oudokseltaan paikoitellen tuskaiselta. Juoksijoita oli 9. Edellisinä päivinä otin iisisti vaikka olisi mielinyt mäkitreeniin. Edellisenä iltana tajusin että juodakin ehkä kannattaisi sillä saattaa tulla lämmin. Tankkaus jäi pariin karkkipussiin. 

Varsinaista täsmätreeniä en ole puolikkaaseen tehnyt pitkään aikaan. Lyhyitä matkoja on tullut reippaasti mentyä yms. mutta ei tuntia pidempää oikeastaan. Pari vuotta sitten sain puolikkaalle ajan 2 tuntia ja pari sadasosasekuntia päälle mutta silloin siihen tuli jopa treenattua. Nyt lähdin vain tsekkaamaan missä mennään. Onneksi sain minun vauhtiini sopivan juoksukaverin, yksin olisi voinut lähteä liian kovaa.

Palauttava hölkkä neulaspoluilla

Alkuun mentiin alle 6 minsan aikoja ja kymppi meni vain minuutin päälle tunnin. Siitä ei kyllä pystynyt kiristämään, aurinko porotti puolessa välissä liikaa. Viimeisen parin kilsan kohdalla olisi kuulunut nostaa vauhtia, mutta ei ihan tuntunut siltä että olisi kyennyt. Ajaksi tuli 2.16.21. Ihan hyvä näillä treeneillä. Päässä vähän vippasi ja levottomasti kävelin eestaas maaliin pääsyn jälkeen, sitten yhtäkkiä kramppasi etusääret ja jalkapöydän edustat. Ai perhana. Siinä meni tovi että pääsi taas liikkeelle. Loppupäivän olin kyllä niin naatti että ihan kuin olisin juossut ihan oikeassa lappukisassa! Olo koheni vasta myöhemmin kun sai syötyä ja levättyä. Vaikka niin kuvittelin menneeni vain reipasta juoksua. No, keskisyke oli kylläkin 147 joten ihan reippaasti on kyllä juostu. 

Kirjurinluodon kevät

Maanantaina kävin 4 kilsan, 35 minuuttia, palauttavalla hölkällä neulaspoluilla. Hyvältä tuntui, paitsi palleassa. Valkku meinasi että liian vähän ollut pitkäkestoista hengästyttävää treeniä. Niinpä, treenin puutetta. Tiedostan. Samalla reissulla sain toukokuun juoksukilsoiksi vähän yli sata.

Pitkästä aikaa tuli juostua sateessa

Edellisen viikon treenit jäi maanantain puolen tunnin kahvakuuulaan, torstaina rentoon juoksuun 1:20, 9 km, avg 121 bpm. Lauantaina maastopyöräilyä 1:45, 13.3 km. 

Nyt päätin myös lähteä kesään ilman treenikalenteria. Ei ole ihan sidottu tiettyyn treeniin ja aikatauluun, vaan voi vähän helpommin mennä sinne sun tänne koko kesän !

Puolikkaan aika kyllä pistää miettimään että miten sitä mukamas selviytyisi maratonista, kun pitäisi samaa vauhtia mennä vielä saman verran lisää...

Treenit jatkuu...

Päädyin taas kuitenkin jatkamaan tutussa treeniporukassa vielä tulevankin vuoden. Eihän siitä eroon pääse kun ei halua. Sitäpaitsi jonain hektisellä hetkellä olen sanonut tulevaisuuden tavoitteekseni osallistumisen ikäsarjaan vielä ikäneitonakin...sen jälkeen alan kutomaan sukkia.

Sitäpaitsi mitä korkeammalla ikätasolla kisaa, sitä paremmat mahdollisuudet mitalisijoille! Joten jatketaan vielä...

Yritän kuitenkin ottaa vähän rennommin, vaikka kalenterissa olisikin kilsan vetoja voin lähteä vaihtoehtoisesti tekemään jotain muutakin. Yleensä pidän kiinni ohjelmasta. En kuitenkaan ihan pipo kireenä silloinkaan vaan kuuntelen kyllä mieltä ja maallisia tuntemuksia. 

Samaan syssyyn  huomasin ilmoittaneeni itseni polkujuoksukouluun. Se on lyhyt, vain kuusi kertaa joten ajattelin että se olisi kivaa ja vähän erilaista vaihteeksi.

Muutenkin on fiilikset nyt aivan erilaiset kuin viikko pari takaisin. Pari kunnon yhteistreeniä, hauskaa ja kuitenkin tehokasta, toi taas kummasti treenihaluja. Tiistaina oli tiedossa vetoja, 5 x 1 km. Kroppa ei todellakaan ollut sen oloinen että vedot lähtisivät lentoon. Kuinkas ollakaan ohjelmassa olikin kolmen kilsan testilenkki. Vähän lämmiteltiin ensin ennen varsinaista testiä. Siis tykkäsin, matka meni suht kivuttomasti ja maaliin pääsin ilman välikuolemaa. Paukkuja siis ehkä jäi käyttämättä. 15:12, 5.04 keskarilla sykkeet 156/164. Ajasta laskettiin myös cooperin aika, se oli ikäiselleni erinomainen, 2367 m.

Keskiviikkona pitkästä aikaa rapputreenit, alkuun kilsa lämmittelyä hölkkäämällä paikan päälle ja tehokkaan treenin jälkeen pari kilsaa palauttavaa juoksua.

Torstaina meinasin torkahtaa sohvan pohjalle mutta onneksi sain lenkkiseuraa. Teimme treffit polun päähän johon molemmilla on parin kilsan matka ja jatkettiin siitä yhdessä poluille. Kilometrejä kertyi 12.85, aikaa kului 1:55:40 ja keskisyke mainio 123. Hyvä lenkki. Kummasti saa virtaa treenikavereista joten nyt on taas oikein hyvät fiilikset syksystä. 

Puolikas Yyterissä

Lauantaina juoksimme treeniporukan kanssa puolimaratonin. Yyterin puolimaraton epävirallisesti, mutta virallisella reitillä. Samana päivänä alunperin piti minunkin olla juoksemassa maratonia. 

Huolto oli omatoiminen mutta aika otettiin niin kuin kisassa kuuluu. Joten juomareppu selässä lähdettiin. Testasin geelejä samalla. Joita en yleensä ole käyttänytkään sillä jo  muutaman vuoden on energianlähteenä ollut powerbarin geelinappulat. Nyt satuin maistamaan Highfiven energiageelejä ja tykästyin makuun. Maku on berry ja todella raikas maku eikä ollenkaan äklönmakea. Tuote on vatsaystävällinen ja nyt kokeilun jälkeen olen tyytyväinen geeliin.

Vähän etukäteen olin epäileväinen koko juoksusta, pitäisi juosta mukamas kovaa. Mukavuusalueen ulkopuolella tapahtuvat juoksut tuntuvat aina etukäteen jo ottavan päähän. Keliksi lupailtiin kovaa vesisadetta ja mietin jos koko homma vaikka peruttaisiin. Alaselkäkikin oli ollut monta päivää tukossa ja toinen nilkka saanut iskua jossain kun oli ihan turvonnut.

Pitihän sitä kuitenkin lähteä mukaan juoksuun kun muutkin. Pieni sakki meitä oli ja sovittiin naisten kesken että mennään kimpassa. Ei muuten sateesta tietoakaan. Pitkästä aikaa myös päivä ettei tuullut.

Lähdettiin sitten tasaista vauhtia juoksemaan ja kun aikoja katselin niin hyvinkin alle kuuden mentiin suurimman osan aikaa. Muutamassa kohtaa himpun yli kuutta.

Kahteen tuntiin olen parhaiten puolikkaan juossut mutta nyt ei ollut suunnitelmissa ennätyksiä. Juoksu tuntui koko ajan ihan hyvältä ja kieltämättä olisi lopussa hyvin pystynyt kiristämään mutta loppuun asti mentiin kimpassa eikä jätetty kaveria. Nythän kuitenkin oli ihan epävirallista menoa. Ehkäpä numerolappu rinnassa olisi siivittänyt likemmäs kahta tuntia. Nyt tuli ajaksi 2:07:17, 21.16 km avg 143 bpm. Keskivauhti 6:01.  Todella hyvä treeni. Aikakin oli hyvä ilman isompia puristuksia.

Ilman Koronaa oltaisiin siis oltu juoksemassa kokomaratonia Helsingissä.

Viimeiset kolme päivää olinkin vaan lepuuttanut ja huoltanut kroppaa. Tiistaina olin kamun kanssa suunnistamassa ja siellä ehkä nilkka vähän muksahtanut. Alaselkä on ollut todella kipeä joten jätin keskiviikon stadiontreenit väliin. Kaikenlainen hyppely ja loikkiminen ei tee hyvää valmiiksi kipeälle selälle.

Suunnistus muuten olikin hauska tällä kertaa. Saatiin runsaan kolmen kilsan reittiin kulumaan aikaa 3,5 tuntia. Kyllä vaan. Käveltiin kyllä suurimmaksi osaksi mutta heti toinen rasti aiheutti harmaita hiuksia. Sitä etsittiin varmaan tunnin. Emme antaneet periksi ja kyllä se lopulta löytyi, aivan eri paikasta missä me pörräsimme. Tulipahan mainio pk-treeni siitäkin ja monta uutta upeaa polkua löytyi.

 

Sunnuntai menikin koko päivä pihahommissa, pitkästä aikaa. Ne on vielä ollut vähän vaiheessa kylmien kelien vuoksi.

Tätä rastia etsittiin jonkin aikaa...
Löytyihän se lopulta...
ihan väärästä paikkaa...

OmatoimiMaratonilla

Toukokuun puolessavälissä oli alustavan suunnitelman mukaan kisa johon olisi pitänyt treenata todella hyvin ja paljon. HelsinkiCityMaraton. Ihan alunperin meidän piti kaverin kanssa juosta kyseinen matka Yyterissä. HCM on nyt siirretty syksyyn ja jostain kumman syystä myös tavoitteellinen maratonharjoittelu on ollut hieman vaiheessa. No, tavallaan vain ne pitkät asfalttilenkit on jääneet tekemättä. Pääasiassa olen pitkikset tehnyt maastossa, poluilla ja sorateillä. Pisimmät lenkit ovat olleet 18-19 km.

Koronan vuoksi tuntuu että motivaatiokin on vähän kärsinyt. Onneksi omassa treeniporukassa on ollut koko ajan pieni pöhinä päällä, valkku on keksinyt meille puuhaa ja yhteistreenejäkin on ollut, hieman pienempinä annoksina kylläkin.

Kalenterissahan on jo tovin lukenut että maraton juostaan eräänä tiettynä sunnuntaina. Sitä on vähän sivuutellut ja vähätellyt. Tuskinpa siitä nyt tällä treenaamisella mitään tulee, eikähän se ole edes mikään virallinen joten ei siis välttämätönkään...

Siis viimeisin pitkä lenkki nyt sitten olikin ihan maratonin mittainen, mitään tilastomainintaa siitä ei nyt tule mutta kylläkin hyvää mieltä ja luottamusta omaan tekemiseenkin.

Nyt ei ajalla itsessään ollut kovin merkitystä, vaan sillä että juoksi kyseisen matkan. Lähdin mukaan sillä mielin että voin juosta myös vain puolikkaan. Sama reitti mentiin kahteen kertaan. Koska isompia vaivoja ei puolivälissä ollut niin pithän sitä jatkaa kaverien kanssa. Olenkin nyt tyytyväinen omaan juoksuun, ei äkkiseltään huonompi suoritus kuitenkaan. Aikaa sitten menikin viitisen tuntia. 

Keskisyke oli 134, hieman olisi voinut olla alhaisempikin toki.

Juoksun jälkeen auton rattiin ehkä vähän huolestutti, pikkasen pohkeet paukkuivat. Olin onneksi varustautunut juoksussa kompressiosäärystimillä ja polvissakin oli teippaukset. Varmuuden vuoksi.

Matkalla SuviHoon kanssa

Maanantaina kävin puolentoista tunnin palauttavalla kävelyllä metsässä, pakarassa oli jonkinlainen jumi mutta muuten jalat toimivat. Tiistaina tuo jumi pisti oikein kunnolla joten tein pitkän rullailu- ja pallokäsittelyn joka tuntuikin auttavan.

Keskiviikkona jo aamupäivällä runsaan tunnin suunnistamassa (lomapäivä), siinä tuli hyvää palauttavaa hölkkää maastossa. Illemmalla stadionilla treenit, kahvakuulaa ja lihaskuntoa höystettynä pienellä rapputreenilläkin. Sitä ennen kävin viiden kilsan maastolenkillä. 

Ihan hyvin siis palauduttu.

Torstaina, siis vapuunaattona, pienellä treeniporukalla pyöräilemässä. Maantiefillareilla. Minulle tuli siitä 2,5 tunnin lenkura ja kilometrejä runsas 50. Oikein kiva vappulenkki.

Mäntyluodon Kallossa

Kunhan nämä kevätkelit lämpenee edes vähäsen, tulee varmaan enemmänkin pyöräiltyä.
Huhtikuussa tuli ihan kiitettävästi juostua, 154.2 km ja pyöräilyäkin 167.8 km.

Mukavaa Vappua!

Hallipuolikas ja pienen pieni Pokaali

Viime viikko huipentui puolimaratoniin. Kevään ensimmäinen kisa jossa tavoite oli kahden tunnin aloitus. Se ei nyt ihan onnistunut vaan jäi kolmesta minuutista kiinni.

Olen kuitenkin itse ihan tyytyväinen, no todellakin tyytyväinen. Meno oli ihan tasaista, kovin ei olisi pystynyt kiristämään. Ehkä pieni puristus tuli maalisuoralla. Aika jokatapauksessa parani kahdella minuutilla vuoden takaiseen puolikkaaseen.

Maanantaina piti käydä testaamassa toimiiko sykevyö oikein. Jo tuntui pelittävän niinkuin pitääkin.  Siis pk-lenkki 58:48, 7.05 km avg 129

Tiistaina vauhtileikittelyä, 1:06, 8.6 km sykkeet 134/156.

Keskiviikkona tunti joogaa ja sen päälle karhuhallitreeni. Tällä kertaa vähän rauhallisempaa lihaskuntoa tunnin verran. Nyt piti tehdä maltilla niin ettei ole paikat juntturassa lauantaina. Torstaina ja perjantaina ihan lepoa ja kehonhuoltoa, rullailua ja venyttelyä. Maltillista tankkausta.

Puolikas kyllä jo etukäteen herätteli tunteita laidasta laitaan. Välillä odotti juoksua ja välillä se tuntui todella väkinäiseltä. Varmaan ihan normaalia. Mitä järkee, ei siitä kuitenkaan mitään tule yms. 

Lauantai-aamulla herätys klo 6:15 ja kahvit ja puurot sen myötä naamaan. Sämpylä ja banaani. Ja jännitti. Miksiköhän. Puoliysiltä treffit hallilla, startti 9.30.
Siinä ehti hyvin valmistautua ja kiertää pari lämmittelykierrosta.

Tavoiteajan oli antanut valkku. Lähdettiin treeniporukalla vauhtia jolla olisi kahden tunnin alitus tavoitteena. Ennätysaikani on muutamia sekunteja yli kaksi tuntia. Alku meni ihan kevyen tuntuisesti, ehkä olisi voinut heti vähän hiljentää. Otin muutaman kierroksen jälkeen oman vauhdin ja ajattelin jolkuttaa ilman joukkopaineita itsekseni,  tasaiseen tahtiin. Seurailin kilometriaikoja screeniltä ja näytti ihan hyvältä. 

Kuitenkin ajat väistämättä vähän tippuivat jossain vaiheessa mutta sellaista oloa ei ollut että olisi mennyt liian kovaa. Sopivalta tuntui. Noin puolen tunnin välein otin kulauksen omaa urheilujuomaa, pariin otteeseen geelinappuloita ja vielä pari kilsaa ennen loppua geelin. Aina kun hetkeksikin pysähtyi näytti screenin tavoiteaika karkaavan.

Tarjolla oli järjestäjältäkin hyvä kattaus, siitä taisin vauhdissa ottaa kerran vesimukin. Meillä oli oma huoltopenkki ja Maikku sieltä tarjoili energiaa ja juomaa tarvittaessa.

Menin siis vaan eteenpäin ja yritin pitää vauhdin tasaisena. Yhteensä 53 kierrosta. Puolen välin jälkeen jo helpotti ja tuntui että maaliinkin päästään. Viisi kilsaa takana ja yhtäkkiä 10, viisitoista ja sitten jo kummasti alkoi kierrokset vilistämään. 12 kierrosta jäljellä ja  uskalsi huokaista että kohta ollaan maalissa. Miesten voittaja kun pääsi maaliin, kuulutettiin aika ja silloin tuntui ikävältä kun laskeskelin että itse kiertäisin rataa vielä ainakin 40 minuuttia.
Maali kuitenkin tuli vastaa hyvinkin pian ja maalisuoralla sain vielä pienen loppukirin aikaiseksi.

Joka kierroksella pystyi seuraamaan oman juoksun speksejä isolta screeniltä. Siitä näki mm. sijoituksen, vauhdin ja ennustetun loppuajan. Olin pitkän aikaa neljäntenä ja jossain vaiheessa huomasin olevani kolmantena. Pessismisti ei pety ja mietin että taitaa olla vaan virhe. Mutta joku edellämenijä oli ilmeisesti joutunut keskeyttämään jostain syystä joten minä sitten pääsin kolmantena maaliin ja siten pokaalin kanssa palkintojen jakoon! Hienoa!

Edellisvuoden aika parani parilla minuutilla ja tällä kertaa pääsin aikaan 2:03:08. Keskivauhti 5:49 ja viimeisen kierroksen sain kiihdytettyä aikaan 5:01. Hurrjaa...

Hallilla vielä fiilisteltiin treeniporukan kanssa ja odotettiin viimeistä kaveria maaliin tulevaksi. Sitten rupesikin olemaan sellainen olo että pitää lähteä liikkeelle. Loppupäivän oli vetämätön olo mutta kuitenkin vähän levoton. Taisi kroppa vielä kiertää ratakierroksia. Kunhan sai jotain järkevää syötyä olokin rupesi piristymään.

Apk-maratoonarien järjestämä hallimaraton on mukava, tiivistunnelmainen kilpailu. Matkoina siis puolikas ja kokonainen. Puolikkaalla juoksijoita oli n. 40 ja kokonaisella yli 60. Rataa juostaan aika monta kertaa mutta ei se ole ollenkaan hassumpaa. Miinuksena ehkä se ettei jälkeenpäin voi moittia että olisi ollut liukasta tai vastatuuli tai liian mäkinen reitti. Vessaankin pääsee näppärästi ja joka kierroksella on huoltopiste. Porissa kun ollaan niin voisi sanoa että "Ei paskempi kisa"...
Kaikki osallistujat saivat hienon termosmukin muistoksi.

Sunnuntaiaamuna treenikaverien kanssa palauttavalla sauvakävelylenkillä. 1:40 ja n. 8 kilometriä. 

Teki siis hyvää jaloille. Muutenkin piristi päivää aikainen happihyppely. Yllätyksenä meidät vietiin ihan cityyn naistenpäiväkaffeille. Illan spinnin jätin väliin ja kävin toistamiseen kävelyllä. Tunnin verran koiran kanssa metsässä.

Maikun kanssa Porin toril...

Tulipa tehtyä illalla puolen tunnin kahvakuulatreenikin. Säästelin jalkoja ja keskityin keski- ja yläkroppaan. Siis niin hyvä fiilis tuli noinkin helposta treenistä. Jos oikein yritän ja pyrkisin tekemään edes kerran viikkoon omatoimisen kahvakuulatreenin. Se olisi tarpeen.

Nyt taas sunnitellaan alkavan viikon treenejä ja seuraavaa kisaa tulevaksi.

 

Kui paljon tähänkin menee energiaa ja aika kun mietit mihin seuraavaksi osallistuisit, ja kesän kisat kaikki ja osallistuuko vai eikö osallistu. Onko siinä mitää järkee siis...ehtiikö kaikkiin mihin haluaisi...

Niin ja mitä kaikkee muutakin vois tehdä ilman numerolappua rinnassa..

Viikko alkoi taas maanantaina vauhtileikittelyllä 58:04, 7.3 km sykkeet 130/154. Hyvä treeni, suuntasin metsän pehmeille alustoille ja sitten asfalttia  takaisin. Jalat olivat jo hyvin palautuneet. Tiistaina puolentoista kilometrin uinnilla, 46 min. Loppuun vielä hetki tekniikkatreeniä. Keskiviikkona tunti joogaa ja karhuhallissa tällä kertaa tunnin kuntopiiri. Tehokasta.

Kirjurinluodon poluilla

Nyt on myös Korona-virus iskenyt lujaa, kisoja on peruttu. Esim. kolmen viikon päästä oleva Karhuviesti ja kevään päätavoite, HCM on siirretty myöhempään ajankohtaan.

Nyt jännittyneinä odotellaan millainen kevät tulee. Terveys edellä.

Saattaa olla että Hallipuolikas oli kevään ensimmäinen ja viimeinen lappujuoksu!

Sunnuntain iltalenkillä lähimetsässä, korkealla on ojien vesi edelleen..

Aikamoinen liikuntavuosi taas takana !

On varmaankin aika miettiä miten edeltänyt vuosi sujuikaan. Luulen että olen vaan juossut ja juossut.

Syksyllä kyllä yritin itselleni vakuuttaa että pitäisi pitää ns. ylimenokausi eikä kerryttää pelkästään juoksukilometrejä. Siinä piti välillä ihan tietoisesti olla menemättä lenkille vaikka mieli olisi tehnyt. Ei kai se ole pääasia että saa kauhean määrän pelkästään juoksua vuodelle.

Näilläkin treeneillä sitä hiljakseen tulee matkaa jo ihan kiitettävästi.  Somen perusteella ihmiset juoksevat ihan hurjia määriä ja välillä sitä ehkä vertailee ja vähättelee omia saavutuksiaan. Aivan turhaan. Pitää olla tyytyväinen että on lähtenyt liikkeelle eikä jäänyt sohvalle vaan suunnittelemaan lähtevänsä. Nostan hattua itselleni vaikka vähän vähättelenkin omia tekemisiäni. Mutten kyllä ole joutunut rasituksen vuoksi pitämään taukojakaan, joten superkompensaatio on ollut kohdillaan.

Viimeisen inbody-mittauksen mukaan myös lihasta on tullut lisää ja olen itsekin huomannut että lihaskuntotreenikin on vihdoinkin tuottanut tulosta. On ihan kiva fiilis kun huomaa että pystyy tekemään vatsarutistuksia ja linkkuveitsiä...saatikka burpee ! Eipä nyt ihan täydellisesti mutta huomattavasti paremmin kun alkuvuonna.

Treenitehtaan imussa olen löytänyt itsestäni ihan uusia ulottuvuuksia. Olen huomannut etten aina liikoja mieti ja suunnittele vaan pistän aivot narikkaan ja rupean vaan tekemään. Toukokuussa ostin extemporee itselleni maantiepyörän ja kesällä märkäpuvun. Ihan vaan etten jää paitsi hyvistä treeneistä ja hyvästä porukasta. Miltäs se olis tuntunut kun muu porukka fillaroi ja ui enkä minä...

Huonompiakin heräteostoksia voisi tehdä. Uinti ei ihan kesällä vielä kulkenut mutta nyt syksyn mittaan olen saanut siihen jotain tatsia, joten ensikesänä pitäisi olla märkäpuvullekin enemmän käyttöä.

Onhan sitä juoksijallekin todella hyvä tehdä monipuolista treeniä. Uinti ja pyöräily on hyvää erilaista tekemistä ja onhan tänä vuonna lihaskuntoonkin tullut huomattavaa kehitystä.  Iän myötä olen huomannut kyllä että palautuminen ehkä vaatii enemmän aikaa ja lihashuoltoa pitäisi tehdä huomattavasti enemmän. Siihen pitää ensi vuonna keskittyä enemmän.

 

Tämän vuoden kisatkin menivät ihan hyvin. Todella hyvin omasta mielestäni. 

Alkuvuonna Apk-hallipuolikas josta ikäryhmän kolmas sija, hyviä treenejä karhuviestiin joka jäikin juoksematta mutta pohjat tuli tehtyä kevään Yyterin puolikkaalle jossa tuli oma ennätys 2:00:05. Kesäkuussa hyvät juoksut Lattomeren Ultraintervallissa, Heinäkuun Ylläs -Pallas 59,2 km. DNF sillä aikaa meni 5 minuuttia liikaa, 12:05:10 mutta olen kuitenkin itse tyytyväinen juoksuun, aikalailla oli vaikeuksia mutta pääsin kuin pääsinkin juosten maaliin. Seitsemisen Polkujuoksu, hyvä juoksu vaikkakin raskas, 18,4 km 2:17. Reitti oli upea joten sinne voisi mennä uudestaankin, Yyterin puolpiikki jossa olin yllätykseksi ekana maalissa, siis kuntosarjan voitto! Nuuksio Classic Trail  maastomaraton miltei parhain maastojuoksukisa tähän mennessä. Reitti oli hieno ja monipuolinen, mikään paikka ei tällä kertaa sattunut joten koko matkan pystyin juoksemaan. Upea kisa, 6:46.29 42.28 km.  Preiviikin ennätysmaratonin puolikas oli vähän vaikea, tulos 2:07:15 mutta ikäsarjan kakkoseksi! Paljon muutakin on liikuttu vuoden mittaan kuin vaan juostu.

Ikinä en ole uinut niin paljon kuin tänä vuonna, on myös pyöräilty, jumpattu ja patikoitu. On ehditty reissata ja huilata ja laiskotellakin. Olen ehtinyt sukkiakin kutoa. Vaarana onkin jo se että muutaman päivän liikuntatauko aiheuttaa ahdistusta.

Marraskuussa olin flunssassa joten juoksut ja muut tekemiset jäi vähiin, joulukiireet taas vähensivät joulukuun juoksuja mutta vuoden saldoksi tuli hyvät 1430 km,  mihin pitänee olla tyytyväinen. 

Vuosi kului siis aktiivisesti, kesälläkään ei sanottavammin ollut isoja treenitaukoja. Tiilimäen Titaanin Treenitehdas on liikuttanut edelleen koko vuoden ja se jatkuu ja jatkuu vaan. Meitä on niin mahtava porukka että liikkuminen on todella mielekästä, vaihtelevaa ja innostavaa ja treeniseura Porin parasta! Ensi vuoden tavoite ei voi olla enempää eikä vähempää kuin parempaa kuin tänä vuonna!
On rikkautta omistaa perhe, ystäviä ja kavereita joilla on samanlaisia päämääriä, kiinnostuksen kohteita ja innokkuutta kaikkeen hauskaan ja aina silloin tällöin ihan yllättäväänkin tekemiseen.
Kuluva vuosi ei olisi ollut näin mahtavaa ollenkaan ilman näitä ympärillä olevia ihania ihmisiä!

Ensimmäinen tavoite on maaliskuulle hallipuolikas, karhuviesti huhtikuussa, maraton toukokuussa, kesällä pari polkukisaa...pitää jättää kalenteri hieman väljäksi jos vaikka tulee jotain kivaa vastaan!

Niin, fillaria ja märkäpukuakin pitäisi jossain testata, pyöräily ja juoksu ei pelota mutta uinti sitäkin enemmän.

Kohti uusia haasteita siis...

Kaikki kuvat ovat omilta lenkkipoluilta, korkeintaan viisi minuuttia niin olen metsässä eikä sieltä oikein poiskaan voi olla...

Mummun arkeen kuuluu myös ihanat lapsenlapset, kolme kappaletta, joiden takia kyllä jättää treenitkin joskus tekemättä.

 

Mukavaa Uutta Vuotta ...

Into piukeena kohti syksyä...

Ylläksellä polvi yllättäen oireili ihan kunnolla vaikka luulin sen jo olevan selätetty vaiva. Nyt on käyty fyssarilla ja pitäisi taas muistaa itsekin huoltaa kroppaa, rullata ja venytellä jne. Sitäpaitsi se lihaskunto on se tärkein tekijä. Ilmeisesti minunkin peffani on sitä kuuluisaa laiskaa tekoa joten voimaa pitää ruveta harjoittamaan enemmän.

Otin epätoivoissani paikalliseen kuntosaliin, Lastaamoon, kuukauden starttikurssin Crosstrainingiin, 7 kertaa, pari kertaa viikossa joten ennen Nuuksiota on parin viikon tauko. Sanotaankin että liika lihaskuntotreeni vie nopeutta, mutta nyt ollaan menossa maastomaratonille jossa ei ainakaan minun tapauksessani ole mitään toiveitakaan nopealle menolle. Ymmärrän ettei lihaskuntokaan kohisten nouse mutta tämä onkin ihan klassinen viimehetken hermoilu kun mitään ei ole mukamas tehty. Sen voi ottaa myös aikaisena starttinsa syksyyn. Viime viikolla olinkin jo tekemässä kunnon loikka- ja hyppytreeniä, Ilmeisesti se oli Ylläksen jälkeen liian rankkaa sillä alaselkä on siitä asti jumittanut.

Tämä viikko on ollut oikeastaan oikein hyvä treeniviikko. Maanantaina ja tiistaina olin myös mustikkametsässä keräämässä superfoodia talveen. Metsä täynnä mustikoita. Hyvää arkiliikuntaa. 

Maanantaina olin ensimmäisellä crosstraining-tunnilla. Starttikurssi jossa käydään läpi mm. liikkeitä ja tekniikoita. Ihan hyvä tunti, en vain tykkää kun jokapaikassa törmää burpeeseen. Tiistaina rentoa juoksua maastossa. 1:06:56 8 km avg 132 bpm. Keskiviikon crosstraining-tunnilla oli vuorossa eri juttuja ja nyt tuntui treenit jo todellakin kivalta ja hikikin tuli. Pakko mainita että vihdoinkin neuvottiin miten punnertaa oikein. Se olikin kivaa kun huomasi ettei oikealla tekniikalla ihan huono olekaan. Torstaina oli pakko pitää lepopäivä sillä olin fyssarilla. Sain samalla neuvoa ja opastusta polven teippaukseen.

Perjantaina mäkitreeniä Porin metsässä ennen töihin menoa, pari kilsaa peekoota alkuun ja loppuun, hyvä mäki reippaasti kävellen ylös ja juosten alas, 10 kertaa. Päälle vielä 5 mäkivetoa ylämäkeen. 58:24, 6.37 km sykkeet 134/178.

Yyteri

Aamulenkillä Porin metsässä

Lauantaina maantiepyöräilyä Treenitehtaan yhteislenkillä. Kiva treeni, pari tempoakin matkan varrella. 2:19:08, 57.31 km avg 127 bpm. Keskivauhti 24.7 km/h.

Sunnuntaina monien vaiheiden jälkeen päädyttiin kimppalenkille Massin Majalle Ulvilaan. Alunperin suunnitelmissa oli Joutsijärven kierros, keliksi oli luvattu niin kovaa sade- ja ukkosmyräkkää että teimme uuden suunnitelman ja meinattiin Krikutillin kymppiä Luvialla. Viime hetkellä kuitenkin päädyttiin tuonne Massille. Hyvä lenkki, vettä ei sitten lopulta satanut ollenkaan. Hiostava keli kuitenkin joten hikeä pukkasi ihan kunnolla.
Massilla on ihan hyvät polut ja mäkiäkin sopivasti, saatiin aikataulun puitteissa ihan hyvä lenkki tehtyä ja suunniteltiin jo uuttakin reissua kyseiseen paikkaan. 1:07:25, 8.2 km avg 137 bpm.

Leineperin ruukki

Viikon treenit yhteensä 7,5 tuntia ja päälle mustikkareissut. Juoksua 22.6 km ja pyöräilyä 57.31 km.

Puolimaraton Yyterissä

Maanantaina kävin hierojalla pistämässä mm. takareittä kuntoon. Olen löytänyt hyvän tekijän, hän ei turhia läpsyttele eikä myöskään liikoja höpöttele. Small talk on kaukana sillä sen verran joutuu puhisemaan ja ähisemään ettei ehdi paljon turhia höpötellä. Tälläkin kertaa oli käsittelyn jälkeen olo ihan kuin kunnon vetotreenin jälkeen. Ei tulisi edes mieleen lähteä samana iltana lenkille...

Tiistaina rento pk-lenkki Martan kanssa. 1:01:28 7.12 km avg 132 bpm. 

Martan kanssa koirarannalla

Uuden fillarin kanssa iltalenkillä

Keskiviikkona ensimmäinen pieni pyöräily uudella fillarilla. Mittaria en laittanut kun piti vaan käväistä mutta taisi tulla 8-10 kilsan pyrähdys. Opettelin lukkopolkimien käyttöä ja hyvinhän se sujui kun vähän harjoitteli.

Torstai ja perjantai edelleen lepoa, venyttelyä ja rullailua ja pientä tankkauksen makua. Ehkä vähän enempi hiilareita ja juomista. Viikko oli hieman hektinen joten oikeastaan vasta perjantai-iltana ehti vähän suunnittelemaan juoksuakin. Normisti kisoissa vaan juoksen miltä tuntuu, nyt jo vähän laskeskelin mitä vauhtia pitäisi mennä että pääsisi alle kahden tunnin. Puolikkaan ennätys on helmikuun hallipuolikkaalta 2:05:13. Jos nyt vähän saisi parannettua aikaa. Eikä mitään paineita.

Lauantaina keli oli mitä mainioin, pilvistä ja tyyntä. Vaatteita vähän mietin ja päädyin pitkiin kompressiotrikoisiin, ei tarvitsisi sitten pelätä mitään kramppeja pohkeissa. Paita oli pitkähihainen ja alla vielä lyhythihainenkin. Jalassa Hokan cliftonit. Maralla sisäänajetut ja hyväksi todetut. Vaatetus olikin ihan kohdallaan, alkuun turhan kuuma mutta kun meno tasaantui niin taisi olla ihan sopiva valinta. Vähemmälläkin olisi toki pärjännyt. Muutamat geelipallerot mukaan, kisassa oli juomana dexal light, googlatin vähän ainesosia jo päättelin että sopii tällaiselle herkkämahaisellekin. Hyvin sopi, ei ongelmia.

Suvi ja Leena ja Kirsi

Leena, Kirsi, Hanna ja Johanna

Kisakanslia oli tänä vuonna leirinnässä eikä hotellilla ja minusta se toimi paremmin näin.

Juoksun hintaan soisi kuuluvan muutakin kuin pelkkä mitali, rusinat yms. Olen silti ihan tyytyväinen järjestelyihin, varsinkin kun juoksu kulki hyvin. Viime vuonna kovin kritisoitiin myös kannustuksen puuttumista ja koska meillä oli nyt omat mahtavat kannustusjoukot ei siinäkään mitään moittimista. Veikkaan että he kannustivat siinä ohessa monta muutakin.

Treenitehtaalla oli hyvä edustus, toistakymmentä juoksijaa. Suurin osa juoksi puolikkaan mutta myös kympiltä löytyi edustus. Maalissakin huomioitiin kun näin komeella porukalla oltiin mukana.

No, lähtölaukaus paukahti ja sitten mentiin. Seurasin kellosta vauhtia ja se oli suurinpiirtein siinä missä pitikin, 5:40 vauhdissa. Kilometrit vaihtui todella tasaisesti, 10 ja 17 km jälkeen hetkellisesti vähän notkahti. Reitti oli tietenkin tuttu jo entuudestaan joten oli helppo ehkä miettiä loppumatkaakin. Suunnittelin jossain loppuvaiheessa kiristäväni vauhtia mutta valkku ehätti jo aikaisemmin potkimaan eteenpäin. Hanaa vaan, viimeinen vaihde päälle ja menoksi! Olihan sitä sitten kiristettävä tahtia, paljon ei ollut enään varaa mutta pienikin vauhdin lisäys riittäisi kahden tunnin alitukseen.

 

Toisella puoliskolla taisin saada kolme selkää kiinni ja maalisuoralla yhden mutta maalissa oltiinkin sitten samalla ajalla. Maalisuoralla meni myös 2 sekuntia nopeammin treenikaveri ohitse.

Pari viimeistä kilometriä menin kyllä pirun lujaa ja se loppusuora viimeisillä voimilla. Kaikki otettiin mummusta irti. Jonkin aikaa maaliin päästyä piti pysyä liikkeellä ettei ihan tipahda, säären etuosat kramppasi mutta onneksi siitäkin selvittiin. Siis mitään ei jäänyt jossittelun varaan, juoksu meni hyvin ja olen itse oikein tyytyväinen päivän suoritukseen. Kaksi tuntia ei mennyt rikki mutta ei harmita. Aika oli 2:00:05. Sykkeet 149/161 ja keskivauhti 5:41. Loppusuoralla pääsin jo reippaasti alle vitosen vauhtiin. Todettakoon etten olisi saanut kaikkea itsestäni irti ilman valkkua joka meitä kuuluvasti kannusti maaliin asti.

Sunnuntaina eli äitienpäivänä jatkui hiilaritankkaus mutta illalla kävin tekemässä Martan kanssa palauttavan juoksun. 47:56 6.05 km avg 127 bpm.

Tästä etapista on taas hyvä jatkaa kohti seuraavia. Ehkä puolikasta pitää yrittää vielä tänä kesänä uudestaan jos saisi tuon viisi sekuntia tiputettua pois. Nyt se viisi sekkaa taisi mennä eräällä juomapisteellä...

Viikolla treenattu viitisen tuntia josta juoksua 34,3 km.