Helsinki City Maraton 2018

Vime viikkojen hermoilut ja mahavaivat olivat poispyyhitty lauantai-aamulla. Starttiviivalla syke oli maksimissaan 92, en siis turhia jännittänyt. Olin päättänyt ottaa ihan rauhallisesti ilman paineita.


Lauantaina lähdettiin kaverin kanssa aamubussilla Helsinkiin ja oltiin hyvissä ajoin paikan päällä. Tutustuttiin rauhassa  Expoon ja yritettiin päästä tunnelmaan mukaan. Ihmisiä oli kuin sieniä sateella, yhtään julkkista en bongannut enkä kyllä pahemmin muitakaan tuttuja. Mahdolliset tutut sulautui massaan. Keli tuntui sopivalta, vähän tuulikin paikoin. Toki keli kyllä päivän mittaan lämpeni, vähän liikaakin.

Exposta ei voinut isoja ostoksia tehdä että sai kaikki kamat mahtumaan siihen pussukkaan mitä saimme. Katselin kyllä kieli pitkällä NewBalancen tossuja, onneksi ei ollut tarpeeksi isoa kokoa minun siroihin jalkateriin. Zante tuntui hyvältä jalkaan, haussa onkin kevyempi tossu lyhyempiin ja vähän vauhdikkaimpiin matkoihin.


Sitten vaihto juoksuvermeisiin, pussukka piti vielä viedä varustesäilytykseen. Siellä olikin aikamoinen ruuhka kun puolikkaan juoksijat hakivat omia reppujaan ja vielä osa maratoonareista oli viemässä omiaan. Sieltä kun selvisi pois saikin jo hölkötellä takaisin lähtäalueelle. Parit bajamajapistot vielä. Vatsa ei  toiminut perjantain jälkeen, ei ollut edes toiveita.

Lähdössä sai hetken kävellä ennen kuin pääsi vauhtiin. 4.30 jäniksenkorvia heilui edessä, se oli tavoiteaika. Aurinko lämmitti ja ensimmäinen juomapiste olikin jo parin kilsan päässä ja koko matkalla oli tosi hyvin juomapisteitä. Mulla oli mukana omat urheilujuomat ja geelinappulat, olin testannut Lidlin juomaa ja todennut sen minulle sopimattomaksi. Juomapisteiltä otinkin vaan vettä. Löysin uuden urheilujuomavalmisteen erään blogin kautta. Fenderex, ilman makeutusaineita. Tuli todettua että se oli hyvä juoma ja sopi minun vatsalleni.

Matka alkoi ihan hyvissä merkeissä, vauhtia katselin sykemittarilta ja mielestäni ihan hyvin pysyi vauhti tavoitteissa. Turhan lämmin kyllä oli. Kahdenkympin kohdalla sitten viimein rupesi vatsa toimimaan ja oli piipahdettava bajamajaan. Sen jälkeen vähän vauhti hidastui ja jalat olivat sensuuntaiset että ilman kompressiosäärystimiä olisi krampit tulleet tutuiksi. Otin vähän suolaa ja tasaiseen tahtiin energiaa. Joka pisteellä vähän vettä. Joskus kolmenkympin jälkeen rupesi olemaan aika vaikeaa ja pohkeet ja etureidet oli tosi piukeena. Alamäet piti kävellä sillä polvensyrjään sattui. Juomapisteillä käveli kun otti vettä ja sen jälkeen olikin hetki tuskaa ennen kuin taas askel tasaantui. Suolakurkkuja kaipailin jo kauan ennenkuin ensimmäiset tuli vastaan. Viimeinen kymppi oli kyllä tosi hidasta. Välillä tuntui että sai ihan hyvin vauhtia mutta sitten taas tuntui raskaalta.

Reitti oli kyllä hieno, sitä ei vain kauheasti ehtinyt ihailemaan. Kartalta jälkeenpäin voi vähän fiilistellä missä kaikkialla sitä tulikaan kierreltyä. Kannustusta ja tsemppiä oli hyvin, mahtavaa kun yhtäkkiä huudetaan omaa nimeä ja siivitetään siten askelta eteenpäin. Muutama oikein upea kannustus jäi kyllä mieleen. Eräässäkin kohdin joukko nuoria miehiä piti sellaista mökää että ah, upeeta! Eräs vanhempi herrashenkilö huuteli "hopi hopi". Aina yhtä sykähdyttävää on kuulla tuttu porokello, siihen ihastui jo Nutsin Karhunkierroksella ja se on kyllä hienoa kilkatusta. Nytkin siis yksi sellainen oli matkan varrella.
Pienen matkaa sain juosta myös Elviksen kanssa. Elviksellä oli kyllä erittäin kevyt askel ja rokki soi! Oli myös mukavaa kun ei missään vaiheessa tarvinnut juosta yksin, reitti oli hyvin merkattu joten ei tarvinnut pelätä että eksyisi matkan varrella väärään suuntaan.

Viimeiset kilometrit tuntui kyllä tuskaisilta mutta tavallaan silti meni nopeaan. Kun pääsi stadionille oli vielä loiva alamäki edessä ja jo hetken pelkäsin joutuisinko senkin kävelemään. Pidensin vähän askelta niin sain kuin sainkin sen rullailtua alaspäin ja siten niin ripeään kun pystyin stadionin pehmeälle nurmelle ja maaliin! Aivan upeeta. Tulipa tehtyä ja maaliin pääsin vaikka välillä vähän epäilyttikin miten käy.

Mitali kaulaan ja pientä liikettä ettei ne pohkeet nyt tässä vaiheessa nappaa kiinni. Sitten keräiltiin kassi täyteen evästä. Eteneminen oli aika vaikeeta, nurmikolle ei uskaltanut istua vaan siirryttiin kohti katsomoa. Ne pari rappusta sinnekin oli vaikeita. Vähään aikaan en ole jalkoja näin jumiin saanutkaan. Sitten vaapuin kohti varustesäilytystä. Ei ollut rivakkaa etenemistä. Sieltä suihkuun. Päädyttiin kaverin kanssa jatkamaan matkaa kohti hotellia ja siellä vasta pesulle. Se olikin hyä idea sillä siellä pääsi saunaankin. Sattumoisin lauteilla oli muitakin päivän aikana juosseita. Vähättelin siellä aikaani kun meni kauemmin kuin suunnitteli. Mutta naiset olivat sitä mieltä että kova aika ja pitää olla tyytyväinen. Totta. Startissakin kuuluttaja onnitteli lähtijöitä, kaikki on jo nyt voittajia kun ovat edes starttiviivalla.

Tavoite siis oli n. 4.30 ja vähän siis meni yläkanttiin. Ajaksi tuli 4.47.56. Vaikka vähän tahmeeta oli tuo loppu niin silti jäi ihan hyvät fiilikset. Aika oli muutaman minuutin huonompi edelliseen maratoniin verrattuna. Olin kuitenkin jo asennoitunut niin ettei sovi liikaa yrittää, mieluummin mukava juoksu, josta jää olo että kaikkensa on antanut. Olin kyllä jo senkin päättänyt että tämä olisi viimeinen maraton mulle.

Toisaalta, eihän sitä ikinä tiedä. Jos ei pistä mitään aikatavoitetta vaan juoksee ihan fiiliksellä niin voisi sitä vielä yrittää, joskus, ehkä.

Jalassa oli uudehkot Hoka Cliftonit. Erittäin hyvät. Jälkeenpäin huomasin että ei edes jalanpohjassa tuntunut mitään ylimääräistä vaikka sekin on viime aikoina vaivannut. Ehkä siihen vaikutti viikon lepokin ennen juoksua. Salomonin kevyt juoksureppu oli loistava. Siihen sai hyvin omat juomat ja geelit eikä se matkalla mitenkään vaivannut sekään. Ainoa "muistomerkki" ilmeni suihkussa. Iso hiertymä navan seudulla. Joku oli sitten siihen hiertänyt.

Varpaat ja kyynetkin tallella, ei rakkoja, polvikin mukana joten kaikki hyvin.

Hotellihuoneessa oli sitten viimeinen yllätys. Moottorisängyt. Ei huano, sanoo Porilainen !

Aamulla hyvä hotelliaamiainen, joka kyllä maistui. Sitten pienen huilin jälkeen reppu selkään ja kohti keskustaa. Ennen junan lähtöä ehti piipahtaa muutamassa liikkeessäkin. Mukaan tarttui sitten ne Zantet!


Kaikenkaikkiaan onnistunut reissu josta jäi hyvä mieli. Hyvin järjestetty tapahtuma.


HCR2017

Ensimmäinen HCR-juoksuni. Suomen suurin puolimaraton, oma lähtöryhmäni oli vasta kahdeksas, ruskea lähtö ja sen jälkeenkin taisi olla vielä pari ryhmää. Tavoiteajaksi olin määrittänyt 2.11 kuten myös juoksukamuni, pääasia että startattiin yhdessä. Oltiin matkassa Välimatkojen bussilla, tosi kätevää. Ei tarvinnut kun istua bussiin niin kaikki hoitui, numerot oli jo valmiina odottamassa autossa. Kotiin lähdettiin kun viimeisetkin oli tulleet maaliin ja käyneet suihkussa. Muutenkin oli kiva kun oli bussillinen samanhenkistä porukkaa.

Hämmästelin kyllä hieman sitä että jos tapahtuma on suurin niin sitä ei kyllä havainnut. Ehkäpä ensimmäisissä lähdöissä oli tiiviimpi tunnelma, koska lähdöt olivat porrastetut 10 minuutin välein ei tullut mainittavia ruuhkia mikä tavallaan oli hyvä. Expo sulkeutui jo kahdelta joten siellä ei kauaa ehditty kiertelemään. Onneksi ehdittiin tehdä kuitenkin jotain ostoksia! Mun mukaan tarttui aivan ihastuttavat värikkäät juoksutrikoot. Osallistujat saivat makean oranssin juoksupaidan joten ainakin väriä luvassa seuraaville juoksulenkeille! Sehän on fakta että treenit kulkee paremmin pirteissä kamppeissa..

Valkku määritti mulle tavoiteajaksi 2,05. Keskari olisi 5,55. 

Ensimmäiset pari kilsaa mentiin tosi hitaasti ruuhkassa. Ohituspaikkoja ei ihan helposti löytynyt. Pikkuhiljaa ruuhka helpotti ja pääsi jatkamaan omalla vauhdilla. Päätin heti alkuun etten orjallisesti seuraa kelloa, sykettä enkä vauhtia. Mentiin siis ihan kropalla ja keuhkojen kapasiteetilla. Kympin kohdalla tarkistelin aikaa. Meno oli ihan hyvän tuntuista. 

Aurinkokin paistoi yllättävästi, kuinka saattuukin että näihin tapahtumiin aina osuu upea ilma. Ei nyt kuitenkaan ihan hellejuoksuksi alkanut, onneksi.

Olin suorittanut tankkauksen sokerimehulla ja irtokarkeilla...uusi juttu mulle mutta tuntui toimivan. Energiaa riitti. Juomapisteillä otin 2-3 powerbarin palluraa ja vettä. 

Reitti oli tosi kiva, monipuolista alustaa ja hienoja maisemia. Uusia maisemia mulle joten ei ihan vielä osaa hahmottaa missä mentiinkään, jokatapauksessa reitti oli juoksussa ehkä parasta.

Kamun kanssa siis lähdettiin yhdessä, sovittiin kuitenkin että molemmat tekevät ihan oman juoksunsa. Jälkimmäisen kympin taidettiin kuitenkin juosta yhtämatkaa, hävisin sitten kamulle 2 sekuntia..juoksu meni kuitenkin sellaisella vauhdilla ettei pahemmin jäänyt kirivaraa maalisuoralle. Loppujen lopuksi sain oman enkkani tehtyä, 2.10 tasan oli aika. Ilman alun hidasta etenemistä ruuhkassa olisi saattanut 2-3 minuuttia tippua pois. No onpahan sitten seuraavalle kerralle tavoitetta !

Olo oli juoksun jälkeen hyvä, siis sellainen että se tehtiin mitä voitiin. Ei ollut tarkoitus juosta itseään esim. ensiaputelttaan toipumaan...Keskisyke oli 149 ja keskari 6,09. Olen tyytyväinen.

Puhelin ei ollut matkassa joten kuvia ei tullut otettua, harmillista. Maalissa sai mitalin kaulaan, pienen etsiskelyn jälkeen löysimme myös alkoholitonta kuoharia, se maistui hyvältä ! Myös holitonta olutta saimme ja vähän jotain muutakin evästä. Suihkun jälkeen oli olokin jo freesimpi. Kotona olin vasta puolenyön aikaan, ilmeisesti kierroksia vielä riitti sillä ei meinannut uni tulla lainkaan.

Seuraavana päivänä tein aktiivista palauttelua puutarhatöiden merkeissä. Kerrankin oli aikaa ja aurinkoa että pääsi pihahommiin. Haravoin Martan kanssa mikä oli välillä hieman haasteellista.

Pientä lenkkiä kävin eilen kiertämässä, fyssari käsitteli tänään kinttuja. Oli muuten aika tönköt, huh.

Nyt alkaakin sitten viimeistely Nutsille. Viime hetken tilaus lähti Sportamoreen...Gaiterit on hommattava.