Gravelin eka satanen

Kesäkuun päivät ovat olleet nyt niin helteisiä, ettei kovia liikuntasuorituksia ole tullut harrastettua. Sunnuntaiaamuna päätin extemporee lähteä pyöräilemään, sillä iltapäivällä olisi jo liian tukalat oltavat. Kello oli kymmenen kun sain varusteet kasaan ja lähdin eteenpäin. Aamupalaksi pari voileipää ja kahvia.

Mukana oli pullo urheilujuomaa, pyörälaukussa varoiksi trippi ja Noshtin energiamarmelaadeja. Rahaa jos vaikka jossain pysähtyy jätskille. Retken määränpääkin muodostui vasta matkan varrella. Olkapäihin ja naamaan sipaisin vähän aurinkorasvaa. Kotiin jätin lapun että olen poissa pari-kolme tuntia.

Suuntasin kohti Luviaa, ajattelin jos kaupungin kautta sitten takaisin. Lähdin kiertämään reittiä siis toiseen suuntaan kuin yleensä. Reitti oli kuitenkin ihan tuttu. Jossain vaiheessa mietin että menisinkö tänään ekan sadan kilsan pyöräilyni koskaan. Lämmin keli ei haitannut sillä pyöräillessä oli ihan sopiva tuulenvire. Liikenne oli rauhallista joten oli oikein mukavaa pyöräillä pitkin maanteitä. Pyöräillessä ei huomannut että lämpötila huiteli liki kolmeakymmentä. Pyrin tasaiseen tahtiin juomaan. Pysähtyessä heti huomasi että keli oli todella kuuma. 

Päätin pitää tauon Luvian Laitakarissa. Ensin ostin kupin kahvia ja munkin, sekä tripin. Sitä oli itselläkin mukana mutta taisi jo olla lämmennyt pyörälaukussa. Tietenkin myös se jäätelö oli ostoslistalla. 

Laitakarissa

Lähdin tyytyväisenä eteenpäin. Luvian pienessä keskustassa vähän arvuuttelin mikä se oli se kohta mistä pitäisi kääntyä. Viime hetkellä huomasin että reitti ei mennyt ihan nappiin mutta koska asfaltti jatkui lähdin sitten vanhaa Porintietä eteenpäin. Se jatkui ja jatkui kunnes asfaltti loppui. Onneksi olin  liikkeellä gravelilla. Jossain vaiheessa oli tarkistettava googlesta että olen kuitenkin menossa oikeaan suuntaan. Kyllä vaan. Sitten vaan poljentaa kunnes pääsisi ihmisten ilmoille takaisin. Onneksi soratie oli hyvässä kunnossa. Vihdoin kun pääsin ensimmäiseen kunnon risteykseen ja olin siinä vaiheessa ollut liikkeellä jo liki kolme tuntia, soitin kotiin että menee vielä hetki.

Vaihtoehdot olivat lyhemmässä tai pidemmässä reitissä. Meinasin ensin kääntyä lyhyemmälle reitille, sitten mietin että ei tässä mihinkään ole kiire. Tällä helteellä ei ole muuta menoa. Jatkoin siis kaupunkiin päin ja päätin että ajan tänään sen 100 kilsaa. Toki sitten jouduin tekemään pienen ylimääräisenkin kierroksen sen saavuttamiseksi. Onneksi söin sen munkin sillä eipä tuolla metsätiellä ollut baareja tai muitakaan kaffiloita. Ainoa mikä loppui oli juotava joten jouduin ensimmäiseltä kohdalle sattuneelta ärrältä ostamaan juomapullon kotimatkalle. 

Tässä kohtaa oli ihan hukassa...

Viimeisellä tunnilla tuntui kuuma pääsevän kypärän alle. Laskiskelin kilometrejä ja viimeisenä etappina oli Levon Fatijärvi, sen rantaan tuli 100,1 km. Pysäytin mittarin ja pulahdin järveen! Mahtava tunne monen tunnin pyöräilyn jälkeen. Siitä oli kotiin vielä kilsan verran. Aika upea pyöräilypäivä, matka meni hyvin ilman vaikeuksia vaikka oli todella kuuma ja aurinko helotti. Aamupala oli heikko tällaiseen retkeen mutta tuntui riittävän kun välillä pääsi tankkaamaan varastoja. Muutenkaan ei ollut yhtään paha pyöräilyreissu.

Seuraavana päivänä tein pienen 20 minsan joogailun joka oli juurikin tarkoitettu pyöräilijöille kehonhuoltoon. Oli hyvä. Illalla taas pyöräilyä gravelilla, nyt ihan palauttavaa vauhtia 2.5 tuntia ja 41 km.

Sataan kilsaan meni aikaa 5 tuntia, sykkeet 111/138.

Kesäkuussa on tullut pyöräilyä 281.4 km. Juoksua hurjat 72 km. Ehkä siihen vaikuttaa viimeisen parin viikon helteetkin...

JuhannusTriathlon

Ensimmäisen triathlonkisani jälkeen oli isot aikeet jatkoon, mutta korona sotki suunnitelmat. Sen myötä suurin innokkuus kilpailla laantui, lajeja on harjoiteltu siis vain yksittäin, juoksua, pyöräilyä ja uintia. Uintihan on koko ajan ollut se heikoin lenkki. Toki nyt olen mukana Tribabesin mahtavassa porukassa, jossa saattaa jonkin sortin triathlonkärpänen taas ehkä puraistakin.

TribabesFinland on jo muutamana juhannuksena järjestänyt jäsenilleen leppoisan juhannuskisan. Ei kilpailua vaan rennon ja hauskan ”kisailun”. Tänä vuonna pääsin mukaan tunnelmaan seuran jäsenenä. Matkoja oli valittavana kolme. Valitsin sprintin jossa uintia oli 600 m, fillaria 18 km ja juoksua 4.5 km.

Herrainpäivien uimakuoppa

Lähistöllä sijaitsevilla uimakuopilla kävin muutaman kerran uimassa ennen tätä kisailua ja uinti tuntui ihan hyvältä. Sujui paremmin joka kerralla. Hitaasti mutta ihan ok. Nyt oli tarkoitus mennä ihan fiilistelen ja jos tuntuisi pahalta niin matkoja voisi esim. tarvittaessa jopa lyhentää. Vaihtoehtona olisi ollut myös kokeilu jossa matkat olisi olleet vieläkin lyhyempiä. No, uinti ei kyllä nyt mennyt putkeen ollenkaan. 

Tässä vasta lähdössä positiivisella mielellä..

..ja kuinkas sitten kävikään...

Ehkä vähän yritin liikaa tai sitten en yrittänyt tarpeeksi. Uinti jäi yhteen kierrokseen eli 300 metriin. Se ei tällä kertaa ollenkaan ollut sujuvaa ja lopussa tuntui ettei happikaan kulkenut kunnolla. Koska voin, jätin toisen kierroksen uimatta. Näin jälkikäteen voisin sanoa että luovutin liian helpolla. Oman garminin mukaan uin 400 m ja siihen meni aikaa 9:41 ja sykkeet 121/136.

Pyöräosuus taas kulki kuin unelma. Jonkin verran tuuli, mutta se taisi vaan auttaa sillä meno oli ihan vauhdikasta. Menin kyllä koko ajan hyvää vauhtia, keskari oli 27.5 km/h. Matkaksi garminilla tuli 17.5 km ja aika oli 38 min. Reitti oli ennestään tosi tuttua, joten sai päästellä ihan rauhassa. Koska pyöräily meni kovaa oli sykkeetkin vähän korkeammalla ja sen huomasi heti juoksussa. Uinnin ja fillarin välissä meni niin kauan että syke ehti hyvin laskea.

Juoksun aikana jouduin kyllä useaan kertaan tasaamaan menoa pienillä kävelyosuuksilla. Jälkeenpäin katselin sykkeitä niin enpä sitten ihmettelyt. 4,5 km ja aikaa 30 min ja sykkeet 140/150. "Virallinen" kokonaisaika oli 1:29:12

Varusteiden kanssa ei ollut probleemia sillä sen yhden kisani läpikäyneenä, olin vähän kartalla millaista tulee olemaan. Ainoa että juoksuun en huomannut ottaa juomaa mukaan vaikka se oli valmiina. Eipä se olisi juoksua kyllä auttanut...

Mukavasti tällaisessakin kisailussa pääsi ihan oikeaan tunnelmaan. Lämmin ja aurinkoinen päivä kruunasi koko homman. Mukana oli 12 triathlonistia. Kokeneita ja varmoja, sekä aloittelijoita ja kaikilla varmaan oli ihan yhtä hauskaa !

TriBabes juhannustuulella!

Mainio aloitus Juhannuksenviettoon! 

(Tilannekuvat by Minttu V.)

Avoveteen totuttautumista pitkästä aikaa...

Nyt on jo kesäkuu pitkällä ja kesälomakin aloitettu. Kesän myötä on taas ollut aika kaivaa märkäpuku kassin pohjalta käyttöön. Pitkästä aikaa. Viime vuonna se ei tainnut olla päällä kertaakaan. Nyt olen kahteen kertaan käynyt uimassa sen kanssa. Koska mitään kisoja ei ole tiedossa mihin liittyisi uintia, olen ihan omaan tahtiin opetellut taas avoveteen. 

Eka kerta olin TriBabesin yhteistreeneissä, oli mukavaa uida isossa porukassa. Vaikka uintipaikka oli todella tuttu, en ole sinne arvannut yksikseen mennä märkäpuvun kanssa. En ole uskaltanut oikeastaan edes kroolata. Nyt kun näki että muut menivät varmoin vedoin pitkin lammikkoa niin tuli itsellekin turvallinen olo. Toki mukana pitää vastaisuudessakin olla uintikaveri. Ensimmäisellä kerralla uin n. 500 metriä. Olen ihan tyytyväinen tuohon. 

Toisen kerran oltiin eri paikassa pienemmällä ryhmällä. Garmin ei pysynyt perässä kilsoissa vaan näytti ihan hurjan isoja lukemia. Uitiin kuitenkin n. kilometrin verran ja aikaa meni about 45 minuuttia. Vähän hengästytti kun huomaamatta potki liikaa. Kun hieman rauhoitti menoa, riitti myös happea paremmin. Ei mitenkään täydellistä uintia mutta parempi kuin ensimmäisellä kerralla.

Tästä jatketaan! Toivotaan että merivesi lämpeää että pääsee sinnekin uimaan.

Uimakavereita

Kesäloma on ollut täynnä kaikenlaista puuhaa mutta olen pyrkinyt myös liikkumaan aina välissä. Uinti ei ainakaan vielä ole kovin rankkaa tekemistä, mutta kivaa. Mainiota liikuntaa sekin.