Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Kesäkuun päivät ovat olleet nyt niin helteisiä, ettei kovia liikuntasuorituksia ole tullut harrastettua. Sunnuntaiaamuna päätin extemporee lähteä pyöräilemään, sillä iltapäivällä olisi jo liian tukalat oltavat. Kello oli kymmenen kun sain varusteet kasaan ja lähdin eteenpäin. Aamupalaksi pari voileipää ja kahvia. Mukana oli pullo urheilujuomaa, pyörälaukussa varoiksi trippi ja Noshtin energiamarmelaadeja. Rahaa jos vaikka jossain pysähtyy jätskille. Retken määränpääkin muodostui vasta matkan varrella. Olkapäihin ja naamaan sipaisin vähän aurinkorasvaa. Kotiin jätin lapun että olen poissa pari-kolme tuntia. Suuntasin kohti Luviaa, ajattelin jos kaupungin kautta sitten takaisin. Lähdin kiertämään reittiä siis toiseen suuntaan kuin yleensä. Reitti oli kuitenkin ihan tuttu. Jossain vaiheessa mietin että menisinkö tänään ekan sadan kilsan pyöräilyni koskaan. Lämmin keli ei haitannut sillä pyöräillessä oli ihan sopiva tuulenvire. Liikenne oli rauhallista joten oli oikein mukavaa pyöräillä pi...

Ensimmäisen triathlonkisani jälkeen oli isot aikeet jatkoon, mutta korona sotki suunnitelmat. Sen myötä suurin innokkuus kilpailla laantui, lajeja on harjoiteltu siis vain yksittäin, juoksua, pyöräilyä ja uintia. Uintihan on koko ajan ollut se heikoin lenkki. Toki nyt olen mukana Tribabesin mahtavassa porukassa, jossa saattaa jonkin sortin triathlonkärpänen taas ehkä puraistakin. TribabesFinland on jo muutamana juhannuksena järjestänyt jäsenilleen leppoisan juhannuskisan. Ei kilpailua vaan rennon ja hauskan ”kisailun”. Tänä vuonna pääsin mukaan tunnelmaan seuran jäsenenä. Matkoja oli valittavana kolme. Valitsin sprintin jossa uintia oli 600 m, fillaria 18 km ja juoksua 4.5 km. Herrainpäivien uimakuoppa Lähistöllä sijaitsevilla uimakuopilla kävin muutaman kerran uimassa ennen tätä kisailua ja uinti tuntui ihan hyvältä. Sujui paremmin joka kerralla. Hitaasti mutta ihan ok. Nyt oli tarkoitus mennä ihan fiilistelen ja jos tuntuisi pahalta niin matkoja voisi esim. tarvittaessa jopa lyhentää...

Nyt on jo kesäkuu pitkällä ja kesälomakin aloitettu. Kesän myötä on taas ollut aika kaivaa märkäpuku kassin pohjalta käyttöön. Pitkästä aikaa. Viime vuonna se ei tainnut olla päällä kertaakaan. Nyt olen kahteen kertaan käynyt uimassa sen kanssa. Koska mitään kisoja ei ole tiedossa mihin liittyisi uintia, olen ihan omaan tahtiin opetellut taas avoveteen.  Eka kerta olin TriBabesin yhteistreeneissä, oli mukavaa uida isossa porukassa. Vaikka uintipaikka oli todella tuttu, en ole sinne arvannut yksikseen mennä märkäpuvun kanssa. En ole uskaltanut oikeastaan edes kroolata. Nyt kun näki että muut menivät varmoin vedoin pitkin lammikkoa niin tuli itsellekin turvallinen olo. Toki mukana pitää vastaisuudessakin olla uintikaveri. Ensimmäisellä kerralla uin n. 500 metriä. Olen ihan tyytyväinen tuohon.  Toisen kerran oltiin eri paikassa pienemmällä ryhmällä. Garmin ei pysynyt perässä kilsoissa vaan näytti ihan hurjan isoja lukemia. Uitiin kuitenkin n. kilometrin verran ja aikaa meni about...