Viimeisiä viedään...

Kaksi viikkoa aikaa ja mulla on sellainen fiilis että olenkohan juossut paljon mitään...pakko oli tarkistaa treenikalenterista ja siitä kyllä selvisi että kolmen kuukauden saldo on 400 kilometriä...höh, eipä se siltä tunnu.  Mutta onkohan se riittävä...Muutama pitkäkin on juostu, sekin piti tarkistaa että kuinka pitkää lenkkiä teki kun viimeksi treenasi maratonille. Nyt olen kyllä ne kilometrit hyvin ylittänyt...
Hommasin uuden juoksutakin, vedenkestävän. Ääk, mitä jos ei  sadakaan....mitä sitten pistää päällensä ! Mahtuuko juomareppuun kaikki tarvittava...nyt on tiedossa pidempi reissu, mihin sitä eväät änkee ?

Viikonloppuna piti vielä tehdä kunnon reipas lenkki mutta kas kummaa, se jäi tekemättä. Viikolla oli pari treeniä ja toisen tein ruosniemen mäissä, aluksi pari kilometriä lämmittelyä ja sitten mäkiin. Mäkiä sai tunkata muutamia kertoja että sai saldoksi 10 kilsaa. Nyt tuntui pohkeissakin että jotain tuli tehtyä. Perhana että siellä olisi pitänyt käydä vähän useamminkin.

Vuoristolampiko Ruosniemessä...

Viikonloppu vietettiin pitkästä aikaa mökillä. Todennäköisesti syksyn viimeiset löylyt ja uinnit mökkisaunassa. Upea saunaehtoo, kelit oli yllättäen ihan miltei lämpimät. Vesi oli kylmää mutta ah niin virkistävää.
Saatiin valmiiksi pieni terassinlaajennus, nyt passaa ihailla merta saunan päälle.

Auringonlasku

Mökin puolukkasaalis

Uusia valoja
illan pimeyteen

Aamuaurinko

Tuo rento saunareissu syömisineen ja juomisineen vaikutti pötsiin sen verran ettei juoksemaan tehnyt mieli. Vatsa oli outo parisen päivää. Maanantaina meinasi vieläkin lenkki jäädä välistä mutta kuitenkin pistin trikoot jalkaan ja lähdin, onneksi. Olo oli hutera mutta pidin vauhdin senverran maltillisena ettei tarvinnut keskenmatkan biokätköillä, vasta lenkin jälkeen..
Tulipa taasen tyhjennysharjoitus.

Martta.
Aika riiviö tämä meidän Martta. Vauhtia riittää. Eikä tunnu pelkäävän mitään, imuroimisesta, haravoimisesta, siivoamisesta tai ylipäätänsä mistään hommasta ei tule mitään kun on tuo vikkelä kintuissa kokoajan. Toivottavasti hän tuosta jossain välissä rauhottuu...

Syksyn satoa tipahti maahan..

Viikonloppuna olisi vielä maastolenkkiä tiedossa...
Tässä vaiheessa taas jo suunnittelee seuraavaa vastaavaa reissua ja päättää että sitten on ihan erilainen treeniohjelma.
Tämä viikko pitäisi vähän vahtia mitä pistää suuhunsa ettei ihan turpoa, ensiviikolla pitäisi aloittaa hiilaritankkaus.
Siis täysin plus miinus nolla.

Patikoimassa

Viime viikonloppu oli aivan mahtavan upea, syksyinen ja aurinkoinen. Sunnuntaina päätimme sen kunniaksi lähteä patikoimaan eväsrepun kanssa.
Suuntana Preiviikin-Yyterin luontoreitti Selkämeren kansallispuiston maisemissa. Aloitimme päiväreissun Huhtalan lintutornilta, Tahtimme oli reipas mutta maisemia ehdittiin hyvin ihailemaan ja jokaisessa tornissa tai lavalla pysähdyttiin ihailemaan maisemia. Suunta oli kohti Yyteriä. Reittiä on uusittu ja pitkospuita pitkin oli hyvä tepastaa. Muitakin ulkoilijoita oli hyvin liikkeellä.

Voileivät ja kahvit nautittiin matkalla ja toisen kerran sama uusiksi kun päästiin Yyterin "munakarin nokkaan". Tuuli rupesi matkan varrella yltymään joten rannalla kävi aikamoinen puhuri ja hiekka lensi.

Kaffepaussin jälkeen suunnattiin kotia kohti Lomakylän kangasmetsän kautta. Hhmm, bongasin tuttuja sieniä, tatteja ihan pilvin pimein. Hyviäkin löytyi joten rupesin keräilemään niitä pussiin. Tytärkin innostui vaikkei ennen ole sienestänyt. Huomautin kyllä että on vaarallista puuhaa...nyt meinaan sitten aina kun on metsässä patikoimassa tai juoksulenkillä niin huomaakin kyttäävänsä pientareita ja etsivänsä sieniä!
Pienen saaliin saimme ja kotiinpäästessä ne oli heti valmistettava pakastuskuntoon. Onpahan nyt sitten pikkasen tattejakin tallessa. Seuraavana päivänä kun tytär tuli kotiin lenkiltään oli hänellä mukanaan yksi tatti....sai siitä sitten höystettä munakkaaseensa.

Sunnuntain patikkareissu venyi sienten vuoksi viisituntiseksi pk-lenkiksi.

Lauantainakin vierähti metsässä muutama tunti, puolukassa. Tuli samalla vähän suppiksiakin, niitä joutui jo hieman etsimään, vielä ei ole ihan niiden aika.

Huomenna suunnataan taas metsään, marjaämpäri mukaan ja eväät reppuun.