Juuri luin että Vaarojen maratonilla mun matkalla on nousua 1340 m. Rukalla oli vaan vaatimattomat 477 m. Tähän asti olen ollut aika rauhallisin mielin koko kilpailuun. Nyt tuli ensimmäisiä perhosia vattanpohjaan...olihan niitä hetken silloinkin kun pistin ilmon matkaan. Tänään kävin fyssarilla vähän avaamassa etureisiä, ne olikin hemmetti tositukossa ja kyllä tuntui, enpä taas mennyt turhanpäiten ! Piti vaan saada niihin vähän rentoutta, käyn myös ennen reissuun lähtöä teippaamassa polvensivut, viimeksi oli niiden kanssa loppumatkasta sen verran vaikeuksia että nyt koitan ennakoida vastaavan tilanteen. Ukkovarpaankynnetkin on vielä tallella kun en ole uskaltanut nypätä irti....kohta putoo. Näin viimemetreillä tulee helposti tunne ettei ole treenannut tarpeeksi ja sitten ehkä liikaa revittelee. Olen suhtkoht tyytyväinen omiin treeneihin, juostu on. Mäkisessä maastossa olisi pitänyt ehkä käydä enemmän mutta kun nämä omat huudit on aika tasaista niin...no poluilla on käyty ...