Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Lauantaina kisasin ensimmäinen sprinttini. Toinen triatlonin lappukisa. Odotukset olivat toista kuin lopputulos. Valmentaja oli laittanut tavoiteajaksi 1:32. Perjantain pyöräintervallien jälkeen totesin että ihan mahdollista ja vielä ehkä helpostikin. Heti paikan päälle lauantaina päästessäni, totesin jo parkkipaikalla että onpas kova aallokko. Ei kuulemma yhtään pahat, sanoi joku joka varmaan on ennenkin aallokossa uinut. Koska en ole jännittäjätyyppiä olin suht rauhallisin mielin. Säätiedotus oli lupaillut satunnaisia vesisateita, mutta eihän niitäkään tullut. Varmuuden vuoksi tankkasin perjantaina pari pullollista Noshtin energiajuomaa ja ateriat oli hiilaripitoisia. Kisa-aamuna kaurapuuro hillolla ja pari leipää, kananmunia ja kahvia. Startti oli 11.30. Tein myös 25 minuutin kuminauhajumpan, se oli treenikalenterissa. Sitten kohti Säkylää. Vielä hymyilyttää Valmistautumista helpotti kummasti se, että olen ollut seuraamassa kisaa parina vuotena paikan päällä. Odotin kuitenkin kisain...

Nyt on sitten ensimmäinen triathlon-kisa takana. Kangasalan triathlon kuntosarja, jossa matkoina oli 500m/15km/4km. Eipä mennyt kisa edes huonosti, tulin omassa sarjassa kakkoseksi joten siitä muistona upea mitali.  Yllättäen minua ei etukäteen edes jännittänyt. Sain kuopuksen mukaan matkaseuraksi ja muutenkin vähän katsomaan äidin perään. Oltiin paikalla ihan sopivasti, en ehtinyt liikoja miettiä tulevia osuuksia. Kisaamassa ja huoltamassa oli myös treenikavereita joilta sain sitten viime hetken neuvoja. Niinkuin ennenkin olen huomannut että itse suoritus on helpointa, kaikki muu sählääminen ennen kisaa vie eniten energiaa. Ensin kävin ilmoittautumassa ja fiilistelemässä tunnelmaa. Aamulla oli jo ollut lasten sarjoja ja meneillään oli triathlonin kokeilusarja. Kuhinaa oli ja iloisia ilmeitä, monen ikäistä ja tasoista triathlonistia. Sitten piti jo hakea fillari autosta ja viedä se lähtöalueelle. Olen yhtä triathlonkisaa ollut katsomassa joten vähän olin jyvällä järjestelyistä. Enn...