Polkurallia Himos Winter Traililla !

Mikä viikonloppu! Himoksen polut hymyilyttävät vielä pitkään. Kisa oli täydellinen, juoksu oli tähän kuntoon nähden täydellinen, järjestelyt aivan timanttia! Nyt kun katselee ulos pimeään vesisateeseen ei voi olla onnellisempi, että viikonlopun vietti Himoksen lumisilla poluilla.

Perjantaina oli pakkasta seitsemisen astetta. Hyvä juoksukeli. Matkana Himos Night Easy, 6 km, mikä lopulta oli oikeastaan 6.7 km. Alkuun mentiin pyörätiellä joka sitten jatkuikin pitkälle ylämäkeen. Se oli paha, sillä syke oli muutenkin vielä korkealla kun vasta oli pääsemässä vauhtiin. Sanoisin että polut olivat kaiken kaikkiaan nopeita. Pahimmat ylämäet pyrin kävelemään. Juomapisteellä pysähdyin nauttimaan antimista ja ottamaan pari kuvaa. Näin lyhyellä reitillä olikin vain yksi huoltopiste. Siinä meni sitten pitkä rivi juoksijoita ohitse. Mutta kerrankin kun kisassa ollaan, pitää myös käyttää oheispalveluita. Tarkoitushan oli nauttia ja pitää hauskaa. 

Lähdössä oli tunnelmaa

Night Easy

Matkan varrelta löytyi tasaiseen tahtiin monenmoista rekvisiittaa ja kannustajaa. Hymy huulilla sai juosta koko matkan. Jopa joulupukki oli polun varrella. Useampikin ”juoksija” oli pyllähtänyt polun viereen, joko päälleen pystyyn tai muuten uponnut hankeen. Otsalampun valossa kuuset tuikkivat kuin tähtiä täynnä. Pari kilsaa ennen maalia oli alkoi nautinnollisen pitkä ja jyrkkä alamäki. Se mutkitteli sinne tänne ja oli myös liukas. Vähän se kyllä aiheutti huoltakin että pysyykö alas asti pystyssä. Perjantaina olin liikkeellä Hokan torrenteilla, niihin voi luottaa mutta varovaisesti sai mennä. Nastat olisi ollut parempi vaihtoehto. Alamäki oli sen verran pitkä ja vauhdikas että sen loputtua sama vauhti riitti pitkälle. Loppusuora tuntui pitkältä ja vielä yllärinä pari pientä ylämäkeä joissa vauhti kyllä tyssäsi kävelyksi. Ihan lopussa tosi jäinen ja muhkurainen pätkä ennen maaliviivaa. Saldoksi tuli 56:34, 6.71 km ja sykkeet 150/171. En muista koska viimeksi on sykkeet olleet noin korkealla. 

Tarjoilut olivat timanttia

Lauantain juoksu starttasi 11.15, joten aamulla ei ollut kiire mihinkään. Onneksi. Yö meni vähän levottomasti, sillä juoksujutut pyöri päässä ja kropassa niin ettei uni ihan niin vain tullutkaan. Vaikka edellisen päivän juoksu oli kova rasitus, ei se yllättäen painanut toista juoksua. Toki pientä jähmeyttä oli ihan alkuun. Reitti oli sama kuin yöjuoksussakin, joten tiesi mitä on luvassa. Juomapisteen kohdalta erkani pieni kolmen kilsan lisälenkki. Tähän matkaan sisältyi kaksi huoltopistettä. Koska ensimmäisen juoksun sykkeet oli ihan tapissa niin otin nyt tietoisesti hieman rauhallisemmin. Ylämäet kävelin. Juoksin miltei koko ajan pienessä letkassa ja se piti vauhdin sopivana. Myöskään loppukiriä en edes yrittänyt. Paitsi ihan siinä lopussa kun huomasin että pari selkää saisin hyvin kiinni viimeisissä ylämäissä. Tällä kertaa jalassa oli nastalenkkarit joten sai juosta ihan rennosti. Varsinkin alamäissä vauhdikkaasti, siinä kohtia jo ohittelinkin muutaman ja olin tyytyväinen. Huomasin että jotain on joskus treenattukin. Todennäköisesti rennosta juoksusta johtuen eivät jalatkaan kipeytyneet. Ainoastaan takareidet vähän kiristeli, luultavimmin ylämäkien vuoksi.

Vauhti todellakin kiihtyi loppua kohden

Lauantai juoksu Enjoy, oli pituudeltaan 9 km. Garminin matka 9.78km. Aika 1:19:46 ja 9.78 km sykkeet 140/157. Toisaalta yllätyin että sykkeet olivat noin hyvät. Ilmeisesti iltajuoksun kovat lukemat eivät paljon painaneet alla. Lauantaina juoksun jälkeen miltei suoraan savusaunan löylyihin ja tuli pulahdettua myös avantoon. Sitten vielä ruokailu joka kuului kisaan, jos oli valinnut tuplauksen. Noin hyvää gluteenitonta lasagnea en ole ennen syönytkään.

Juoksut eivät jääneet kroppaan jumittamaan, palautuminen kävi hienosti. Olisikohan avanto vaikuttanut asiaan. Vaikka juoksut olivat lyhyitä, ihmettelen etteivät ne enempään missään tuntuneet. Oudokseltaan. Pitkään aikaan en ole tuollaisia kovia juoksuja edes tehnyt. Garmin kylläkin huomautti pitkästä palautumisajasta. Molempina päivinä kuitenkin tein myös kehonhuoltoa. Maanantaina oli normi salipäivä. 

TriBabes Finland

Takana on nyt neljä kuukautta monipuolista treeniä. Valmentajan ohjelman mukaan, sitä olen hyvin noudattanut ja se on tuottanut tulosta. Ekana yönä pohkeet meinasi kramppailla ja vähän pisteli polvensivussa, muuten ei tullut mitään kipuja mihinkään. Ei juoksun aikana eikä sen jälkeen. Siihen olen oikein tyytyväinen. Sitä varten olen treenannutkin.

Ensimakua mitä mäen takana odottaa, luistimilla olisi ollut käyttöä

Kuinka sitä voikaan olla onnellinen kun on päässyt juoksemaan! Speksit ovat ihan toissijaisia, mehän oltiin nauttimassa ja pitämässä hauskaa. Siinä kisajärjestäjät onnistuivat täydellisesti. Uskon että meillä kaikilla juoksijoilla oli yhtä hauskaa!

Parasta paikan päällä, ensi vuonna uudestaan. (Juoksukaverini innostuivat ihan yhtä paljon...)

Villasukkajuoksua treenikalenterissa!

Kolme kuukautta takana itselle räätälöityä kalenteria. Tulosta on tullut sekä käppyröiden, että oman tuntemuksen kautta. Esim. kuormitus on laskenut ja samalla palautuminen lähtenyt hyvin käyntiin. Treeniä on tehty pääsääntöisesti pk-alueella. Erilaisia ja monipuolisia treenejä, jotka rasittavat kehoa eritavoin. Alussa tuntui että olisi turhankin rauhallista, kun siihen tottui ja tosiaan huomasi olossa muutoksia, tahti rupesikin olemaan juurikin itselle sopiva. Olo on ollut paljon energisempi, olen jaksanut tehdä paljon kaikenlaisia muitakin asioita.

Tämän vuoden mahdolliset kisasuunnitelmat ovat vasta suunnitteluasteella. Todennäköisesti se tulee sisältämään paljon pyöräilyä ja uintia ja toivottavasti myös juoksua. Ainoa tavoite tässä kohtaa on tammikuun loppuun sijoittuva Himos Winter Trail.

Vähäisen harjoittelun vuoksi olen päätynyt lyhyimpiin matkoihin ja nyt se tuntuu hyvältä päätökseltä. Minkäänlaisia paineita ei ole, ainakaan vielä, suorittamiseen. Sopeutuminen siihen että lähtee juoksukilpailuun kävelemään/sauvakävelemään tai juoksu-kävelemään, on kyllä vaatinut totuttelua ihan omassa päässä. Kunhan sen on oivaltanut että itselleni haen hyviä suorituksia, on se lopulta ihan helpottavaa. Kisahan on onnistunut, kunhan on tyytyväinen omaan tekemiseen ja se että suorituksen jälkeen myös palautuminen lähtee kohtuullisessa ajassa käyntiin. No, eihän sitä oikeastaan ole ikinä tyytyväinen omaan suoritukseensa, näinhän se yleensä menee. Tällä kertaa tavoite kuitenkin on että tulee mukava kisa ja hieno viikonloppu.

Juoksu on kisaa varten mukana kalenterissa. Ihan rennosti ja edelleen kehoa kuunnellen. Olen aina sanonut että treenaamisen pitää olla myös hauskaa. Tänään treenikalenterista löytyy villasukkajuoksua. Mahtavaa!

@tribabesfinland

Maanantain keli täällä länsirannikolla on kovin tuulinen ja lumituiskuinen, pakkasta muutama aste mutta sehän tuossa tuulessa tuntuu jo paljon kylmemmältä. Muutamana päivänä olen myös sattumoisin joutunut tekemään  pihan lumityötkin. Ne on käyneet ihan treeneistä. Surkuttelen jo etukäteen miten olkapääni kestää vielä tulevatkin kolailut. Nyt lumi on vielä kevyttä pakkaslunta.

Villasukkajuoksu oli aivan mahtavaa. Lunta riitti ja kaikilla oli hauskaa. 57:38, 3.9 km ja sykkeet 131/153 bpm. (Alkulämppänä toimi kun autettiin pakettiautoa pois kinoksesta.)Pakkasta ei ollut kuin kolmisen astetta mutta tuuli oli navakkaa. Tämä oli ihan täsmätreeniä Himokselle !

Juoksusukka alimmaisena, kahdet villasukat ja välissä 
hedelmäpussi ettei vahingossakaan kastu...
kuminauhaa varoiksi nilkan ympärillä.

Lumi tuo valoa ja iloa juoksulenkeille

Kyllä se hiki nousi salilla pintaan heti kun pisti juoksuksi. Olen ehtinyt viime aikoina vain muutaman kerran juoksulenkille ja varsinkin viime viikon pakkasten johdosta olen päätynyt enemmänkin muihin treeneihin. Koko päivän palelun vuoksi ajattelin että nyt pitää saada heti alkuun kunnon hiki päälle. Juoksin matolla 35 minuuttia, aloitin tosi rauhallisesti ja lopussa sitten jo reipastakin vauhtia. Kilsoja tais tulla noin neljä. Mutta hiki tuli ja se lämmitti kyllä pitkään. 

Maanantaina juoksua. 50 minuuttia ja 5 km, avg 124 bpm. Lähinnä talvisesta kelistä nauttimista.

Tiistaina tunti venyttelyä ja kehonhuoltoa. Keskiviikkona salipäivä, kunnon alkulämpän jälkeen hyvä treeni. Ensin siis 35 minuuttia juoksumatolla ja yhteensä 85 min.

Torstaina uimassa, kilometri aikaan 35 minuuttia ja se on minulle todella hyvä aika, rentoa uimista. Sen jälkeen vielä puoli tuntia tekniikkaa. Perjantaina treenikaverin kanssa pitkästä aikaa wattipyöräilemässä treenitehtaalla. Puolitoista tuntia hyvää peekoota, sykkeet 110/128. Lauantaina uintitreenit. Paljon potkuharjoituksia ja käsivetojen palautusta. Nyt on pari kertaa uitu myös räpylöillä ja niillä saa kivasti boostia potkuihin.

Sunnuntaina olikin aktiivinen päivä, aamulla nukuin kyllä pitkään, edes kerran viikossa päivä jolloin ei tarvitse herätä aikaisin. Puolen päivän aikaan juoksulenkki lumisilla poluilla, 1:13, 8.2 km avg 133 bpm. Vihdoin meillekin on tullut vähän lunta. Illemmalla kaverin kanssa tunnin reipas sauvakävelylenkki, 5 km ja siitä sitten suoraan salille, tunti siellä.

Hommasin itselleni uuden valon, ns. chest lightin, Avantolifestyle.comista. Ei korvaa otsalamppua juostessa. Parhaimmillaan juuri siinä että antaa näkyvyyttä muille, tuo turvallisuutta. Tosi hyvää siinä on myös selässä oleva valo. Toimi hyvin sauvakävelyssä ja varmaan myös esim. koiran kanssa lenkkeillessä. Juostessa ei ole tarpeeksi näkyvyyttä kauas eteenpäin, ainakaan metsäpoluilla.

Viikolle tuli ihan kivasti liikkumista. Juoksua jopa kaksi kertaa!

Hiihtoladuilla piiitkästä aikaa...

Aivan mahtavia kelejä ollut ja lunta satanut viimeinkin kunnolla. Parina päivänä pakkanen paukkui liikaa, joten silloin vaan joogailtiin ja  venyteltiin. Jotenkin mielessä näin koronan varjolla, että pitäisi säästellä keuhkoja liialta pakkaselta. Eikä ihan ehdoin tahdoin hankkisi flunssaa joka tekisi tällä kertaa arjesta heti vähän hankalampaa. Perjantaina oli wattipyörätreeni ja kalenterissa luki pyramidiharjoitus. Wattitehot oli valmiiksi laskettu mutta ei treeni oikein ottanut onnistuakseen. Mua harmitti kun en saa garminia näyttämään noita watteja ja treeninkin ohjelmoin pyörään itse päin honkia....Mutta kyllä varsinainen treeni tuli tehtyä, pyramidi ei ehkä ihan ollut sitä luokkaa mitä piti. Tunti hikistä fillarointia, sykkeet olivat 126/148.

No uusi yritys ensi viikolla. Lauantaina olisi jo voinut lähteä hiihtämään mutta kamun kanssa sovittiin latutreffit sunnuntaiksi. Siis lähdin juoksulenkille etsimään mahdollisia latuja. No ei vielä Yyterissä näkynyt. Oli kiva juosta lumisilla poluilla, lumi pöllysi eikä monessakaan paikassa näkynyt kuin metsän eläinten jälkiä. Uutta polkua on hauska mennä ja avata sitä, taasen sellainen oli raskasta missä oli jo joku mennyt mutta ei ollut vielä kunnolla pohja tallaantunut. Vaikka osittain etenin maastopyöröreitillä, ei myöskään fillarien jälkiä pahemmin ollut. Lenkistä tuli kiva, 1:47, 10.4 km avg 126 bpm. Lenkin jälkeen vielä vajaan tunnin hyvä käsitreeni kun heittelin puuklapeja pinosta toiseen.

Yyterissä oli vasta luonnonlatuja

Koska lunta on kerrankin tarpeeksi ja latuja löytyy niin sittenhän on tietenkin hiihdetty. Sunnuntaina ensikertaa ladulla sitten kahteen vuoteen. Torpankorven ladulla tehtiin ympyräreitti josta tuli 10 km. Reitti on helppo ja mukavan vaihteleva kuitenkin. Sopii passelisti minulle ja uskallan suositella sellaiselle, jota ehkä vähän jännittää kuinka haastava latu on. Mäet ovat loivia ja pitkiä, toki sykkeen saa kyllä ylämäessä ihan hyvin nousemaan. Vaikka ladulla oli parkkipaikan ruuhkasta päätellen paljon hiihtäjiä, oli reitin varrella kuitenkin ihan rauhallista hiihtää. Tungosta ei ollut. Lenkki on sen verran pitkä ettei mitään sumppuja synny. Suksien voitelu oli kohdillaan ja hiihto oli kyllä nautinnollista. Illalla vielä joogasin kotona pariinkin otteeseen.

Yyterin lumisia juoksupolkuja

Kuten kuvasta näkyy, keli oli vähän suttuinen ja harmaa,
suksien pohjat ei ole valkoiset vaan ne on kuorrutettu lumella...

Samalla ladulla hiihdin myös maanantaina. Nyt hieman pitempään joten matkaa tuli 16 km. Illalla vielä tunnin Fascia Training livenä, oikein ihanaa kehonhuoltoa hiihtolenkkien jälkeen.

Tiistaina suunnattiin tutustumaan miltä Yyterissä näyttää latutilanne. Siellä ei vielä ole latukoneen tekemää latua. Jotain latuja oli ilmaantunut joten ihan ei umpihangessa tarvinnut mennä. Sopivasti lähtiessä alkoi satamaan lunta ja kun lämpötilakin oli miltei nollassa, tuotti se vähän vaikeuksia suksille. Ne siis keräsivät vain lumen kiinni pohjiin. Onneksi ei pitkälle ehditty joten kipaisin autolle vaihtamaan pitopohjat perinteiseen suksipariin. Ne pelitti paremmin. Hiihtokaverien suksissa ei ollut mitään vikaa. Tällä kertaa matkaa ei kertynytkään kuin vajaa 8 kilsaa, vaikka aikaa meni lähemmäs pari tuntia. Pysähdyttiin myös kivaan paikkaan nauttimaan pientä evästä, sekä nautittiin maisemista ja ihmeteltiin hiljaisuutta. Illalla taas pieni joogasessio.

Keskiviikkona olikin jo palauttavan juoksun paikka. Sain tyttären mukaan ja suunnattiin Kirjurin lumisille poluille, kiva juoksulenkki  1:04, 8 km avg 128 bpm.

Kirjurissa

Huomenna lepopäivä, tiedossa ihanaa fyssarin käsittelyä. Joulukuun kutomiset on jättäneet jälkensä olkapäähän. Tiedossa myös lisää lunta, toivotaan ettei kaikki tule märkänä että laduille pääsee ensiviikollakin.