Pitääkö olla huolissaan...

Sunnuntain pitkis oli Kotirataultran 3 kierrosta, yhteensä 18,9 km. Tarkoituskaan ei ollut huimiin suorituksiin mutta nuo kolme kertaa oli tällä kertaa ihan riittävät. Jotenkin rupesi askel painamaan.

Juoksu kulki kivasti kaverin kanssa höpötellen, ekan kierroksen tehtiin parin muunkin juoksukamun kanssa. Yhteensä juoksijoita taisi olla n. 15-16. Keli oli mainio, aurinko paistoi, tuuli ei yltänyt Porin metsään asti joten se ei haitannut. Olisiko asteita ollut pari plussan puolella. Koko matkan höpöteltiin niitä näitä joten reissu meni sukkelaan, peekoota sen siis piti olla. 

Kun sitten katselin sykemittaria olin vähän ihmeissäni kun sykkeet on koko ajan olleet ihan veekoon ylärajoilla. Ihmekös rupesi tuntumaan kropassa. Onneksi siis tajusin lopettaa, mielessä oli että jos menen vielä enemmän niin palautuminen vaan kestää kauemmin.

2:22:01, 18.92 km sykkeet 156/171. Oho sanoisin...Garmin antoi tällaista palautetta:

Koko juoksu siis tuon mukaan oli ihan liian kovaa, peekoot minun juurikin mitatuilla sykkeillä pitäisi olla maksimissaan 122 pintaan. No, enpä ole tuollaista palautetta ennen saanutkaan.

Saattaa olla nyt että perjantain kova vetotreeni vielä painoi, samoin myös edeltävä flunssakin. Vaikka olen mielestäni hyvin siitä flunssasta palautunut, niin tuo nyt tuntuu siltä etten ehkä kuitenkaan. 

Perjantaina siis oli tarkoitus juosta 4 x 2 km veto ja tavoiteaika vedolle 10:30. Tuntui aika utopistiselta mutta sitten treeni sujuikin todella hyvin. Tein niitä kylläkin vain 2, sillä tie oli paikoitellen yllättävän liukas ja vatsa rupesi hieman pistämään hanttiin. Vetojen ajat olivatkin sitten 10:30 ja 10:38. (5:02/5:28, 5:19/5:19) Yhteensä lämmittelyjen kanssa 7.5 km ja sykkeet ihan maltilliset 135/156. Siinä ei siis tuntunut siltä ettei olisi palautunut.

Lauantaina uimatreeneissä pääasiassa tekniikkaa, todella hyvät treenit.

Maanantainakin kunnon treeniä, päivällä ensi puolituntia koiran kanssa metsässä nauttimassa hienosta päivästä. Illemmalla Porin metsässä maastolenkki 1:05, 7.29 km avg 138. Syke siinäkin vähän yläkanttiin. Päälle tunti wattipyörällä avg 118 joten siinä sykkeet kohdillaan.

Tiistaina lepopäivä. Keskiviikkona taas Katinkurussa tunti, 7.12 km avg 138. Senkin olisi pitänyt mennä rauhallisemmin. Siihen päälle vielä tunti rapputreeniä ja vähän juoksuakin siis. Siinäkin sykkeet 138/167.

Torstaina lepopäivä ja vähän kehonhuoltoa. Sunnuntain spinni oli pakko jättää väliin ja palautua. Istuessakin syke ei laske ihan niin kuin pitäisi joten seuraillaanpa nyt herkällä...

Huoltopisteen se tärkein juttu on vihreet kuulat...

Rankka viikko jota en olisi edes tajunnut muuten jollei tuo sykemittari olisi huomautellut.

Viikolla liikuttu maltillisesti, mielestäni, mutta liian kovilla sykkeillä...

Parin viikon treenit ja muuttuneita Suunnitelmia

Tiistaina oli lomapäivä ja olinkin suunnitellut jo että käyn rauhassa lenkillä tai uimassa yms. Sainkin yllättäen ajan fyssarille jo aamulla joten päivä menikin rennosti vailla treeniä. Käsittelyn saivat pohkeet ja reidet, joten ei kannattanut lähteä juoksemaan. Taisivat olla aikalailla jumissa, käsittelykin tuntui monta päivää.

Koska tiistain kevyt pk-lenkki jäi väliin, kävin keskiviikkona hölköttelemässä kevyesti ennen jumppaa. Töiden jälkeen Katinkuruun, 47:21 6,2 km avg 132 bpm. Sen jälkeen tunnin tehokas kuntopiiri. Juoksulenkki oli taas sellainen perinteinen, kolme kilometriä takkuavaa ja raskasta, ei mitenkään nautinnollista. Kun käännyin takaisinpäin, olo keveni ja mieli jotenkin avautui...huomasin haistelevani metsän ja puunhakkuun ihania tuoksuja ja seurailin puiden latvoja ja kevään etenemistä, kaikenlaista hömppää. Mutta siis fiilis nousi ihan taivaisiin. Hyvää terapiaa ja endorfiinejä korvien väliin.

Vielä ei stadionille pääsee treenaamaan.

Torstai-iltana olin jo menossa hallille, valmiina vetotreeniin kun kuulin ettei vuoroa ollutkaan. Tuli siis siitäkin lepopäivä. Ei ollut kuin sisäkamat mukana joten se siitä.

Perjantaina aamulla uimaan ja testaamaan kauan odotettuja uimalaseja. Edellisellä kertaa menikin vanhat rikki joten tilaus saapui juurikin oikeaan kohtaan. Uitua tuli 1100 m.

Sunnuntaina aamulenkki juoksukamujen kanssa. Juostiin kolmen naisen voimin rentoa peekoota 2:13 14,9 km avg 121 bmp joten mainio aamunavaus. Lenkki meni nopsaan monenmoisen höpinän merkeissä.

Viikko oli sattuneista syistä vähän vajavainen liikunnan suhteen, treeniä vain nelisen tuntia ja kilometrejä kertyi 21,1.

Helmikuussa juoksin kuitenkin mielestäni hyvät 133,7 km.

Toisella viikolla tiistain vuoro oli taas juosta Katinkurussa vk2:sta. Taas kerran koitin keksiä jotain tekosyitä lähtöön. Mitäpä jos tekisi ihan vaan pelkän kevyen lenkin... jokatapauksessa kun pääsin kohtaan mistä piti alkaa reipas vauhti niin alkoihan se. Treeni onnistui ihan hyvin alkutakkuilusta huolimatta. 46:01 6,76 km avg 141 bpm. Vetojen vauhdit 5:30 molemmin puolin.

Sisähallikin on jo käynyt tutuksi

Keskiviikkona Karhuhallissa treenitehtaan kanssa, pyramiditreeni ja loppuun kilsan veto, joka meni aikaan 4:42. Yhteensä 36:18 5,58 km sykkeet 145/176.

Karhuhallissa torstainakin ! Vetotreeni taas. 500 m x 6 . 55:48 8,22 km sykkeet 145/174. Vedot välillä 4:44 -5:28. Hyvä treeni. 

Nyt tuli kolmena päivänä peräkkäin vetoja, toisaalta en luulisi niiden kuormittavan liikaa sillä ajallisesti ne eivät ole olleet pitkiä.
Perjantai ja lauantai olivatkin sitten molemmat palauttavaa uintitreeniä. Ensin 1500 m vaparia tunnin verran ja toisena päivän enemmänkin tekniikkaa. Tekniikkatreenin ohessa veikkaisin että matkaakin tuli se kilometri. Uintitreeni oli erityisen hauskaa tällä kertaa, tahdistus-uintia ja kylki-uintia mikä oli ihan uusi juttu minulle ja olikin kivaa, siis se jopa sujui hyvin. Sen pitäisi auttaa potkutekniikkaan. Tahdistuskin meni suhtkoht ok. Loppuun tehtiin 25 m nopea yhteislähtö ja yllätyin että pysyin ihan muun porukan perässä. Mulla on ollut vaikeuksia vasemman käden asennon kanssa ja nyt kun oltiin tiiviisti vierekkäin niin huomasin että pakosti korjasi käden asentoa kun oli toinen uimari ihan vieressä. Edistystä siis !

Sunnuntaina aamulenkiksi pitkä ja rauhallinen Hippokerhon kanssa. Hippokerho treenaa kesän polkujuoksuihin. Tänä kesänä niitä on nyt tiedossa kolme kappaletta. Sunnuntailenkki kesti 2:54:21 21,35 km avg 125. Keli oli aurinkoinen, viima teki paikoitellen kylmäksi mutta oikein onnistunut juoksu.
Toisen viikon treenit runsas 7 tuntia ja kilometrejä kertyi 41,9 .

Surullisen perhetapahtuman vuoksi jouduin luopumaan karhuviestipaikastani, joten se tänä vuonna

jää väliin. Siitä seuraava tähtäin taitaakin sitten olla puolikas Yyterissä toukokuun alussa. 

Kesä- ja heinäkuun kohokohdat on selvillä, lokakuun polkuhippoihin arpa vetämässä. Yllättäin näppäiltiin Hippolaisten kanssa ilmot sisään syyskuun alkuun, Nuuksio Classic Trail Maraton. Onneksi on yhtä pöljiä juoksukavereita jotka ei liikoja mieti kun mennään ! Tulee olemaan ensimmäinen käynti Nuuksion kansallispuistoon.

Hippojen geelitauko.
Nappulat poskessa  kuten näkyy.

Avantouintia

Kalenterin mukaan tämä viikko on ollut palauttava viikko, mutta jotenkin vaan tuntui aika tiukaltakin parista lepopäivästä huolimatta.

Maanantaina kevyt juoksu, 1:01, 7.23 km avg 121. Keli oli jäinen joten nastalenkkareilla mentiin. Pyörätiet ovat kyllä jo sulana mutta kotoa lähtiessä on melkein kilometrin verran pelkkää jäätä.

Tiistaina vk-treeni. Jäiset kelit jo tympäisevät joten suuntasin Porin metsään. Katinkuru on sulana joten hieman mukavammin juostava. Toki paksu sorakerros tekee siitä pehmeänä myös hieman raskaamman. Sain juoksukaverin mukaan, vauhtikestävyyttä alkuverran jälkeen runsas pari kilometriä. 48:46, 6,82 km sykkeet 138/160. Vauhdit vedoissa 5:36 ja 5:41. Siis rennosti kiiruhtaen mentiin. Nyt nuo olivat ihan riittävät vauhdit.

Keskiviikkona tunnin treeni karhuhallissa . Juoksua tuli 4,26 km lihaskuntotreenin ohessa. Alkuverraa ja lopuksi vähän vetoja. Kivat treenit, juoksutekniikkaa ja mm. boksihyppyjä. Niitä ei olekaan pitkään aikaan tehnyt joten ne sitten kyllä tuntuikin. Koko kropassa vatsalihaksia myöten mutta varsinkin pakaroissa. 

Torstaina lepopäivä ja lähdettiin juoksuporukan kanssa testaamaan Yyterin Ruutujärven avantouintipaikkaa. Suurimmalle osalle se oli ensimmäinen kerta. Niinpä myös minulle. Kaikki olivat yhtä innoissaan, ihmeissään ja lopulta älyttömän tyytyväisiä ja ihmeteltiin porukalla miksi ei tällaista ole ennen tehty. Niinpä. Minäkin asun paikasta runsaan kilometrin päässä ja joskus aina on ollut mielessä että pitäis kokeilla. Nyt tuli sitten testattua ja mahtavaksi todettua. Ekalla kertaa mentiin suoraan avantoon ja vasta sitten saunaan. Viisi kertaa käytiin pulahtamassa, ensimmäisen kerran jälkeen avanto tuntui aivan ihanalta. Pakkasta oli liki 10 joten ylimääräisiä seisoskeluja ei tehty. Kyselin etukäteen miten pitäisi varustautua, pipo pitää olla tai joku lakki, laitoin myös ohuet juoksusormikkaat ja vielä sukat jalkaan. Sormikkaat olivat hyvät ja periaatteessa sukatkin. Niillä voi mennä veteen asti, eivätkä ne olleet liukkaat. Polku laiturille oli tosi jäinen. Siihen oli pistetty muutama mattokin. Minun sukkani vaan sen jälkeen kun ne kastuivat, tarttuivat märkinä jäiseen maahan ja mattoihin kiinni. Välillä matto meinasi ihan tulla mukana. Nauroin ihan kippurassa kun jouduin nostelemaan jalkojani, sukat venyi ja paukkui mutta onneksi pysyi jalassa. Ei voinut pysähtyä sillä silloin ne todellakin tarttuivat kiinni jäähän.

Aivan mahtava avantoreissu.

Lauantaina aamulla aikaisin olikin treenitehtaan porukalla 3 kilsan testijuoksu. Ensin kolme kilsaa alkuverraa ja sitten  sama matka takaisin lujaa. Viimeksi mulla meni koko testi pilalle kun luovutin jo ensimmäisen kilsan jälkeen. Nyt oli muitakin tekemässä samaa niin juoksu meni paljon paremmin. Loppuajaksi tuli 15:17 sykkeet 146/175. Taisi 10 sekuntia olla hitaampaa edelliseen nähden. Keli oli hieman liukkaan oloinen joten askellukseen ei välttämättä saanut tarpeeksi pitoa. Tein loppuun vielä pienen palauttavan juoksun, 19:55, 2,42 km. Syke oli vielä korkealla, avg 149 bpm. Alkulämmön kanssa yhteensä tuli matkaa 8,42 km.

Juoksujen jälkeen suoraan uimahalliin. Tuntiin sain 1100 m uintia ja vähän tekniikkaakin.

Sunnuntaina taas Katinkuruun pitkikselle. Nyt olisi vuorossa KPK:n Kotirataultra. Taas siis kello soi seiskalta jotta ehtii syödä aamupalan ennen juoksua. Mentiin parin kaverin kanssa ihan rauhallista vauhtia, mitään tavoitematkaa ei oikeastaan ollut. Kotirataultraa voisi juosta katinkuruun ja takaisin niin monta kertaa että saisi kokooon esim. 25 tai 50 km, tai ihan kuinka paljon itsestä saa irti. Parin kierroksen jälkeen jäin juoksemaan omaa menoani ja ajattelin että jos nyt sen 20 saisi täyteen niin hyvä. Sitten mietin kesän tulevaa 55 kilsan polkujuoksua ja totesin että kyllä nyt vaan pitää jaksaa enemmän. Juoksin sitten 3:11,  25,02 km avg 126 bpm. Se määrä kyllä riitti tälle päivälle. Aivan hyvä aamun pitkä lenkki.

Tällä viikolla tuli treeniä n. 8 tuntia ja juoksukilometrejä 51,8.

Hirveetä lenkkiseuraa aamutreenissä

Keskiviikkoaamuna olin seitsemältä jo menossa Porin metsään lenkille. Pari kilsaa lämmittelyä ja sitten loivaa ylämäkeä reippaasti vedellen, n. 200 m. x 8.

Kavereita en saanut aikaiselle treenille, seuraa sain kuitenkin yllättäen kahdesta hirvestä! Ihmettelin puskista kuuluvaa ryskettä ja kun ne sieltä jonkin matkan päästä ilmeistyivät, yllätyin että ne olivatkin hirviä eikä peuroja. Kyllä nekin tuntui minua ihmettelevän. No, ne jatkoivat sitten matkaansa ja minä lähdin toiseen suuntaan kohti ylämäkeä.

Lenkki oli hyvä, tuntui että vedot jaksoi hyvin loppuun asti.

Keskiviikkoiltana vielä pienellä porukalla hiittitreeniä Kirvatsin nurtsilla. Pieniä liikkeitä, tehokkaita sillä yläkropan lihaksissa tuntuu seuraavana päivänä.  Burpee, mun inhokkiliike, sillä ei luonaa minulta. Toisella kierroksella se jo rupesi ehkä tuntumaan oikealta burpeelta, luulisin. Siis edelleen tapahtuu kehitystä. Linkkuveitsi ei toiminut...

Torstaina yllätin itseni olemalla maauimalan altaassa ennen aamuseiskaa! Kilometri tuli saldoksi. Ihanan virkistävä aamunavaus. Tätä lisää.

Perjantaina piti tehdä kunnon juoksulenkki mutta työpäivä oli niin pitkä että suoristauduin soffalle kun pääsin kotiin.

Joten lauantaiaamuna sitten uusi yritys. Meinasin jo senkin siirtää iltaan, onneksi kuitenkin lähdin. Tunnin pk-lenkki. Kävin vähän katsomassa miltä Yyterissä näytti aamulla.

Yyterin uudet pukukopit rannalla

Sunnuntaina vielä illemmalla viimeiselle lenkille ennen Nutsin lähtölaukausta. Edelleen oli tosi lämmin, tunnin verran taas peekoolla ja saldoksi sen 8 km. Lenkki sisälsi myös vauhtileikittelyä, 6-7 reipasta vetopätkää. Nyt olen myös muistanut venytellä ja rullailla jopa muutamaan otteeseen. 

Viimeiset kolme päivää olen pakannut kamppeita reissuun. Miten siihen saakin kulumaan niin pirusti aikaa! Hellettä on luvassa. Pistänkö lyhyet trikoot vai pitkät trikoot, muutkin varusteet on tuottanut vähän päänvaivaa. Tulee olemaan tosi lämmintä mutta ilmeisesti myös itikoita riittää...Juotavaa ja energiaa pitää saada tarpeeksi matkaan. Ne muutkin päivät mitä ei ole juoksemassa tarvitsee miettimistä. Aina on ollut turhaakin kampetta matkassa, mutta mutta..jos kuitenkin tarvii vaihtovaatteita jne. jne. Matkalle pitää varata jotain helppoa evästä,sekä tarpeeksi juotavaa, tankkaus kuumimmillaan.

Olo on nyt ainakin tosi turpea, tankkaus siis alkanut. Auto starttaa aamulla kohti Yllästä, pari kaveria matkaan mukaan ja katsotaan mihin asti päästään ennen ensimmäistä vessapysähdystä...

@visityyteri

Pori juoksu 2018

Tämä viikko on vähän helpompi kun pari päivää menee työreissun merkeissä. Maanantaina lepoa, kävin fyssarilla joka käsitteli noita koipia taas.

Tiistaina tein ohjelman mukaisen vk- lenkin. Kilsan verran lämmittelyä ja sitten pari kilsaa reipasta menoa. Keskari oli 5,26. Palauttavaa juoksua takaisinpäin sen kolme kilsaa.

Pakkasta ei ollut kuin 4 astetta, mutta järkyttävän kylmä keli. Varpaat lämpesi vasta kolmen kilsan jälkeen, ei olisi vielä kannattanut jättää pois niitä villasukkia...

Nyt kun tuo suuntokin toimii tiedonsiirrossa niin oli mukava huomata että kerrankin meni sykkeet ja vauhti tosi tasaisesti. Välillä tuntuu että syke varsinkin pomppii ihan mielinmäärin minne sattuu.

Keskiviikko ja torstai meni tosiaan työreissussa, junassa matkustamista ja hyvin syömistä. Pari pientä happihyppelyä pääsi tekemään.

Perjantaina pidin lomapäivän ja kuinkas sattuikaan mukavan aurinkoinen päivä. Aamupäivällä olin sopinut inbodymittauksen, edellisestä on jo aikaa miltei 5 kk. Tänä talvena olen käynyt salilla enemmän kuin koskaan ennen joten odotin että ainakin lihasta olisi tullut. Tulokset olivatkin tosi hyvät, lihasta tullut lisää ja rasvaa on ylimääräistä vain 900 grammaa....viskeraalinen rasva laskenut.

Jos tekisin jotain radikaalia muutosta ruokavalioon saisin varmaan pian tuon ylimääräisen kilon pois, mutta se nyt ei ole tämänhetkinen tavoite...painoindeksi jokatapauksessa normaalin rajoissa.

Mittauksen jälkeen suuntasinkin sitten tekemään päivän treenin. Vuorossa pitkät mäkivedot x 8.

Vedon pituus n. 200 metriä eikä siinä ehtinyt kulua kuin kymmenisen kaloria per veto, joten mäkitreenillä ei ihan heti isoja vaikutuksia painoon ole, tietty muuten erittäin kehittävää.  Jotenkin nämä kerrat tuntui kevyemmiltä kuin edellisen viikon vastaavat.

Onneksi perjantaina nautin raittiista ja aurinkoisesta päivästä sillä lauantai oli aivan erilainen. Pilvinen ja tosi navakka ja kylmä tuuli kävi ihan ytimiin asti.

Lauantaiaamuna kävin salilla joten vähän tuli lihaskuntoakin ylläpidettyä.

Pitkää ylämäkeä Katinkurun reitillä

Sunnuntaina suuntasin taas Porin metsään. Maauimalasta Porin Kuntoilijoiden järjestämä Pori-juoksu starttasi klo 12:00.

Keli oli tosi kaunis edellispäivään verrattuna. Lämpöasteita ja aurinko paistoi ja se todella lämmitti jo. Nyt ei oikeastaan tuullutkaan joten vaatetus oli himpun verran turhan lämmin. Matka 8,4 km. Reipas lähtö, alku pyörätietä pitkin ja sitten tienreunaa jossa todella aurinko porotti. Puolen välin jälken käännyttiin takaisin ja loppu olikin mukavempaa menoa sorapohjaisella ulkoilutiellä, metsän varjoissa. Keskivauhti oli oman mittarin mukaan 5,36 ja keskisyke 154. Olin oman sarjani 3. ajalla 47,04. En ihan ole tottunut näihin palkintosijoihin joten taas kävi niin että olinkin suihkussa kun palkinnot jaettiin. Pariin otteeseen ennenkin on jotain häslinkiä ollut vastaavissa tilanteissa..onneksi kaveri otti minunkin pokaalini joten saan sen myöhemmin! 

Pori-juoksussa hyvä juoksu josta mairea ilme..

Kyllähän tuolla alkumatkalla oli taas monenmoista mietettä, mahdoinkohan lähteä liian lujaa jne. Eka kilsa meniki vain himpun yli vitosen vauhtia. Mentiin kaverin kanssa yhtämatkaa lähemmäs puoltaväliä ja sitten joko minun vauhtini hiipui tai kaverin vauhti kiihtyi, mutta minä jäin sitten vähän jälkeen. Muistelin myös etteihän tätä nyt ole tarvetta mennä täysillä vaan tasaista vauhtia puskien maaliin...

Toisella puoliskolla oli enemmän ylämäkeä, kylläkin loivaa. Menin ne ihan hyvin  ja toivottavasti alamäissä sain vähän palauteltua, hah..tuskinpa! Joka tapauksessa sain jopa pienellä loppukirillä yhden naisen ohitettua ihan viimeisellä suoralla,  joten pakko olla tyytyväinen suoritukseeni.

Hallitreenejä

Karhuhalli (kuva Kalle Kuusisto)

Viime aikoina on Karhuhalli tullut tutuksi. Muutamaan vuoteen siellä ei ole tullut käytyä, aikanaan paljonkin lasten futistreenien myötä ja jopa itsekin olen muutaman kerran pallon perässä siellä karannut. Nyt olen johkaantunut sinne treeneihin treenitehtaan porukassa ja jopa juossutkin siellä, 52 kierrosta putkeen. Todella hienoa että on tällainen sisähalli. Kynnys on mataloitunut sen verran että sinne on helppo mennä. Yleisövuorolla on hallissa porukkaa todella paljon.

Maanantaina pääsin vihdoin hiihtämään! Toki jouluna hiihtelin Äkäslompolossa mutta Yyteri on vielä antanut odottaa latujaan. Päivä sattui olevan pienillä järjestelyillä molemmille, minulle ja työkamulle sopiva.

Suuntasimme Noormarkun Torpankorpeen. Keli oli vähän söhröinen, lunta tuprutteli. Sukset onneksi hoiteli homman kotiin vaikka vähän nihkeää olikin. Kyllähän suksi luisti mutta ehkä vähän joutui lykkimään enemmän. Ylämäet tuntui menevän hyvin, joten ehkä jalkatreenit salilla on ollut kohdillaan. 1,5 tuntia ja reilu 11 km. Oikein mahtava iltapäivä taas.

Sain muuten proolta pari hyvää tekniikkavinkkiä, mm. peppu kunnolla alas kun liukuu alamäkeen, hhmmm...taisi se vähän lisätä vauhtia.

Tiistaina pääsin taas jo hyvissä ajoin lenkille, nyt vuorossa ihan tunnin pk. 8 km pääsee tunnissa minun sykkeilläni.  Tuuli yllätti takaisinpäin tullessani. Siinä kun harmittelin miksi viima änkesi hupunkin sisään niin tulipa mieleen juoksuhaasteen kohta 23, siispä käännyin ympäri ja juoksin takaperin ! Ainakin pienen pätkän, tuntui muuten pohkeissa.

Keskiviikkohan oli ystävänpäivä ja paikallinen kpk247-jaosto järjesti yhteislenkin. Sinnehän piti mennä kun olisi tarjolla jopa vihreitä kuulia! 

Lauantain hallimaratonillahan minulle kävi niin että jouduttuani väärään sarjaan jäin ilman pokaalia. Sain viestin että yksi pokaali oli jäänyt jakamatta että jos vaikka haluaisin sen ? Tottakai, vaikka olihan siitä isoin hekuma laantunut kun ei heti päässyt sitä hehkuttelemaan. Sain pokaalini ystävänpäivän lenkillä. Olikohan tämä nyt sitten "epävirallinen" pokaali...hieno jokatapauksessa.

Päivän treenitossut ja yllätyspokaali

Fiilistelyä hallipuolikkaalta...(kuvat Kalle Kuusisto)

Muutama juoksija suuntasi katinkuruun, puolessavälissä lähdin takaisinpäin että ehtisin myös karhuhalliin treeneisiin. Alkulämpö tuli siis tehtyä jo ulkona, 6 km keskisykkeellä 147. 

Treenit siis jatkui sisätiloissa, tunti tehokasta hyvässä seurassa. Erilaisia tekniikkaharjoitteita, hyppyjä, loikkia, pakarajuoksua, boksihyppyjä, askelkyykkyjä, keskivartalotreeniä jne. Lisää takaperin juoksua...Keskiviikko oli siis tehokas päivä.

Torstaina pidinkin sitten totaalisen lepopäivän. Illalla jo rupesi vähän olemaan senlaatuisia oireita että saattaisi pukata flunssaa. Otin kuitenkin töihin mukaan treenikassin, jos se olo vaikka kohenisi. 

Olin sitten kahden vaiheilla lähdenkö lenkille vai en. Ohjelmassa olisi ollut reipasta vk-vauhtia.

En ihan pienestä säikähdä, enpä kyllä usein edes ole kipeä. Jätin jokatapauksessa sitten menemättä ja se olikin ihan hyvä päätös. Lauantaina oli olo vielä tukkoisempi. 

Joten päivä kului sitten soffalla sukkaa kutoen ja katsoen olympialaisia...myönnetään kyllä että pers rupeaa puutumaan.
Viikonloppu onkin sitten huilattu. Jokseenkin rasittavaa, välillä tuntuu että voisi lähteä rauhalliselle lenkille ja sitten taas ei. Pitäisi olla niin kipeä ettei tulisi edes mieleen...

Viikonloppukin sattui olemaan tosi aurinkoinen.

Sain valmiiksi Venlalle kutomani villasukat...jotain hyödyllistä siis tuli tehtyä.

Välistä jäi nyt flunssan vuoksi kunnon vk-treeni ja sunnuntain pyramiditreeni. Sekin varmaan jotain muuta kun peekoota.

Ihania talvipäiviä

Sunnuntain juoksu tuli lopetettua hyvässä kohtaa, polvi ei alkanut enempää temppuilemaan. Pakko alkaa taas huoltamaan paikkojaan että pysyy poluilla!

Pitkästä aikaa rullailin jalkoja, reisien kohdalla sattui kyllä siihen malliin että jumit on lujassa. Jospa nyt yrittäisi taas säännöllisemmin availla paikkoja sen avustuksella.

Viime aikoina olen kokeillut etätyötä kotona. Mm. maanantaina oli etänä ja oli ihan luksusta kun kävi kesken päivää koiran kanssa ulkoilemassa. Tiistain työpäivän suunnittelin niin että pistin pillit pussiin jo iltapäivällä ja lähdin koiran kanssa juoksulenkille. Aurinko miltei pilkisteli vielä. Tähän vuoden aikaan se ei kauaa taivaalla ole, jos nyt viitsii edes näyttäytyä.

Tiistain treenit tuli siis tehtyä koiran kanssa, tunnin verran rauhallista peekoota. Martan kanssa saa kyllä tehtyä ihan hyvät juoksutreenit, usein mennään sellaisille reiteille että hän saa kirmailla vapaana.

Keskiviikolle oli tiedossa toiminnallista ja lajikohtaista lihaskuntoa Karhuhallissa.

Suorastaan nautin kun pääsin pitkästä aikaa treenitehtaan mukaan!

Alkulämpönä pari kertaa hallin ympäri. Sitten monenmoista hyppyä, loikkaa, voimaa ja kaikenlaista sellaista joka pisti jaloissa tutisemaan. Session päätteeksi taas pari kertaa hallin ympäri. Aika hiekkaselta tuntui koivissa kun ekan 400 metriä koitti painella "lujaa", ei oikein tuntunut etenevän mihinkään suuntaan..

Perjantaina kyllä tuntui etureisissä, varsinkin. Rappusia pääsi hyvin alas, kunhan vaan malttoi aloittaa rauhassa...

Keskiviikkona tuli siis yksi haaste tehtyä, nro 26. juokse juoksumatolla tai hallissa!

Perjantaina pitkän työpäivän päätteeksi Katinkuruun, menomatka vauhtia, reidet tuntui ihan rennoilta mutta kun tuli takaisinpäin palautellen niin kyllä edelleen oli etureidet keskiviikon treenistä tiukkana. Muuten treeni sujui hyvin. 

Lauantaina kaverin ja koirien kanssa 2,5 tunnin reippailulla Yyterissä. Ihan hyvää menoa, kelikin oli miltei talvinen, pakkasta lähemmäs 10 ja luntakin jonkinverran. Odottelen mielenkiinnolla koska Yyteriin ilmestyy latuja !
Koirat nauttivat kun saivat painella vapaina, alkukohelluksen jälkeen ne ei pahemmin toisistaan välittäneet. Meillä oli myös eväät mukana, mainiot kuten aina. Kuumaa kaakaota, kahvia, voileipää ja yllätysyllätys, reissussa muhentuneet runebergintortut, namnam.

Joo joo...odottakaa nyt hetki...

Sunnuntaina olin jo kellonkin pistänyt hälyttämään ajoissa, pakkasta vaan olikin 17 astetta joten enpä kiirehtinyt lenkille. Sain kuitenkin yllättäen kyydin salille joten nopsaan kamat kassiin ja menoksi. Tulikin hyvä 1,5 tuntinen salitreeni. Kun pääsin takaisin kotiin niin Martan kanssa ulos nauttimaan aurinkoisesta pakkaspäivästä. Vähän toista tuntia reipasta kävelyä. Juoksukelikin olisi jo ollut siedettävä mutta laskiskelin että salitreeni ja kahden päivän kunnon kävelytkin on ihan hyvät vaihtoehdot tälle viikonlopulle.

Treenit jatkuu taas ensiviikolla...

Viikon treenailut..

Maanantaitreeni peekoota taas, mikäs siinä sillä vieläkin on jalat pökkelöä. Mutta kun tuonne metsään taas suuntasi niin kyllä teki hyvää, siis mieli ja kroppa kiittää !

Tiistaina olin jo menossa töistä suoraan Katinkuruun mutta jatkoin matkaa kotiinpäin ja poikkesin matkan varrella  Lomakylän tienpieleen ja suuntasin metsään.

Vähän peekoota ja siinä välissä pätkä kovemmalla sykkeellä. Mukava päästellä polkuja pitkin, vaihteeksi vähän pehmeämpää alustaa kintuille.

Keskiviikko ja torstai pakkolepoa kun sattui työreissu kohdalle.

Paripäivää junassa istuminen ei onneksi ihan tukkinut paikkoja,

Perjantain treeni oli alamäkivetoja. Alamäkitekniikkaa en olekaan ennen treenannut, onhan se myös itselle kaikkein vaikeinta juurikin nuo alamäet. Mieluummin kipittelen  ylämäkiä  kuin opettelen juoksemaan alamäkiä. Tänään treenattiin ihan loivassa alamäessä jotta pystyi myös juoksemaan niitä ilman että päätyi nokalleen. Ei ihan helppoa kun tahtomattaan jarruttelee siinä vaiheessa kun vaan pitäisi rennosti päästellä...

Vaikkakin Rukalla kyllä välillä jopa möyritään alamäkiä niin en yhtään epäile ettei nämä harjoitukset olisi hyödyllisiä.

Tässä vaiheessa hiipi mieleeni epäilys että olenko taas jättänyt olennaiset mäkijuoksut liian vähälle !

Tekosyyksi voisi heti heittää jäisen alkuvuoden, ei oikein ole ollut järkeä lähteä mäkiin ilman nastoja. No nastatkin tietty on mutta jotenkin on vaan odotellut parempia kelejä...

Lauantaina piti olla lepopäivä.

Sattuneista syistä tämän vuoden Karhuviesti jäi väliin.

Löysin itseni sitten Ruosniemen metsästä polkujuoksulenkiltä....liki 1,5 tuntia osin itselle uusissa maisemissa.  Koko päivän jatkunut sade loppui juuri parahiksi, sateesta johtuen keli oli taas mitä mahtavin. Happea riitti. Eipä mennyt sadepäivä hukkaan...olishan sitä voinut siivotakin mutta ei kait se ole mitenkään pakollista :)

Sunnuntaina ohjelman mukaan pitkä lenkki. Pari tuntia kakkostien vartta. Hakemallakaan ei vielä näkynyt ojanpielissä mitään keväänmerkkejä. Muutaman kuvan sain napattua, niissä ehkä näkyy keväisen harmaa keli ja rapaset tossut.

Nyt pitäis vielä vääntäytyä lattialle venyttelemään viikon jumit pois..

Kurkunkarheutta

Kevät on edennyt vauhdilla. Viikot on menneet ahkerasti liikkuessa, juosta olisi ehkä pitänyt enemmän mutta intoa on riittänyt nyt salillekin vaihteeksi. BodyCombat on ihan viikon ehdoton treeni, siellä tulee aina hyvälle tuulelle! MoveIt...Ohjaajat ovat upeita tsemppareita ja kaikilla meillä on siellä niin mukavaa...
Kävin viimeviikolla kokeilemassa kahvakuulaakin, sen jälkeen sitten suoriksi combattiin.
On muuten hartiajumitukset pysyneet poissa.

Keskiviikkoisin on käyty Katinkurussa yhteislenkeillä ja välillä taas oltu hierottavana fyssarilla. Pitäisi pikkuhiljaa tulla kondikseen tämä mummu !

Pääsiäisenä oli aivan mahtavat kelit vaikka alunperin lupailtiin sateita. Tuli pihalla haravoitua parina päivänä. Ehkäpä siinä hieman kylmäsin itseäni koska nyt on ollut kurkku tosikipeenä. Tämän päivän olen huilaillut ja tuntuu että tuo tauti ei ihan ole niskan päälle päässyt. Ei pitäisikään sillä lauantaina on Karhuviesti. Tulee vaikeuksia jos pitää löytää varajuoksija, niitä kun ei tunnu ihan puissa kasvavan..
Nyt kyllä tuntuu siltä että pääsen matkaan, pitää ottaa levon kannalta nämä pari-kolme päivää.
Pääsiäisenä tuli onneksi käytyä lenkillä ja pariin otteeseen ihan mäkivetojakin.

Mäkivedot on ihan kivoja, tykkään niistä enemmän kuin tasaisella vedetyt.

Taisi olla pitkäperjantain aamu kun oli tarkoitus kuopuksen kanssa lähteä aamulenkille, mutta keli vaikutti niin upealta ja aurinkoiselta että pistettiin eväät reppuun ja lähdettiinkin kävelyreissulle. Käytiin nauttimassa aamukaffeet Yyterissä. Parin tunnin patikointihan siitä tuli ja vielä kaffatauko päälle. Oikein mainio PK-lenkki siis.

Vesi oli tosi matalalla...

Aamukiipeilyä

Pääsiäisenä toki piti enemmänkin lenkkeillä mutta kaunis keli teki sen että tuli tehtyä pihatöitäkin. Terassille tuli kärrättyä kesäkalusteet ja nautittua kevään ensimmäiset terassikahvit ym. ym.
Pääsiäsisunnuntaina oli sitten jo aivan pakko päästä juoksemaan, lähdettiinkin vasta illemmalla mutta keli oli taas mainio...

Heti menomatkalla piti pelastaa sisilisko keskeltä tietä...

Mahtavat juoksumaastot meillä

Keisarinpankkia ylös, kyllä hapotti..

Tämä mäkiveto meren puolelta hieman loivempi...

Sykkeet kyllä nousi ihan sopivasti

Olen nyt ilmoittautunut Forssaan puolikkaalle. Onpa joku tavoite mikä pistää liikkeelle. Katsellaan miten selviää tuosta karhuviestistä, sepäs nyt on normi reipas lenkki. Tai vähän normia reippaampi, toivottavasti siis.