Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Sunnuntain pitkis oli Kotirataultran 3 kierrosta, yhteensä 18,9 km. Tarkoituskaan ei ollut huimiin suorituksiin mutta nuo kolme kertaa oli tällä kertaa ihan riittävät. Jotenkin rupesi askel painamaan. Juoksu kulki kivasti kaverin kanssa höpötellen, ekan kierroksen tehtiin parin muunkin juoksukamun kanssa. Yhteensä juoksijoita taisi olla n. 15-16. Keli oli mainio, aurinko paistoi, tuuli ei yltänyt Porin metsään asti joten se ei haitannut. Olisiko asteita ollut pari plussan puolella. Koko matkan höpöteltiin niitä näitä joten reissu meni sukkelaan, peekoota sen siis piti olla.  Kun sitten katselin sykemittaria olin vähän ihmeissäni kun sykkeet on koko ajan olleet ihan veekoon ylärajoilla. Ihmekös rupesi tuntumaan kropassa. Onneksi siis tajusin lopettaa, mielessä oli että jos menen vielä enemmän niin palautuminen vaan kestää kauemmin. 2:22:01, 18.92 km sykkeet 156/171. Oho sanoisin...Garmin antoi tällaista palautetta: Koko juoksu siis tuon mukaan oli ihan liia...

Tiistaina oli lomapäivä ja olinkin suunnitellut jo että käyn rauhassa lenkillä tai uimassa yms. Sainkin yllättäen ajan fyssarille jo aamulla joten päivä menikin rennosti vailla treeniä. Käsittelyn saivat pohkeet ja reidet, joten ei kannattanut lähteä juoksemaan. Taisivat olla aikalailla jumissa, käsittelykin tuntui monta päivää. Koska tiistain kevyt pk-lenkki jäi väliin, kävin keskiviikkona hölköttelemässä kevyesti ennen jumppaa. Töiden jälkeen Katinkuruun, 47:21 6,2 km avg 132 bpm. Sen jälkeen tunnin tehokas kuntopiiri. Juoksulenkki oli taas sellainen perinteinen, kolme kilometriä takkuavaa ja raskasta, ei mitenkään nautinnollista. Kun käännyin takaisinpäin, olo keveni ja mieli jotenkin avautui...huomasin haistelevani metsän ja puunhakkuun ihania tuoksuja ja seurailin puiden latvoja ja kevään etenemistä, kaikenlaista hömppää. Mutta siis fiilis nousi ihan taivaisiin. Hyvää terapiaa ja endorfiinejä korvien väliin. Vielä ei stadionille pääsee treenaamaan. Torstai-iltana ...

Kalenterin mukaan tämä viikko on ollut palauttava viikko, mutta jotenkin vaan tuntui aika tiukaltakin parista lepopäivästä huolimatta. Maanantaina kevyt juoksu, 1:01, 7.23 km avg 121. Keli oli jäinen joten nastalenkkareilla mentiin. Pyörätiet ovat kyllä jo sulana mutta kotoa lähtiessä on melkein kilometrin verran pelkkää jäätä. Tiistaina vk-treeni. Jäiset kelit jo tympäisevät joten suuntasin Porin metsään. Katinkuru on sulana joten hieman mukavammin juostava. Toki paksu sorakerros tekee siitä pehmeänä myös hieman raskaamman. Sain juoksukaverin mukaan, vauhtikestävyyttä alkuverran jälkeen runsas pari kilometriä. 48:46, 6,82 km sykkeet 138/160. Vauhdit vedoissa 5:36 ja 5:41. Siis rennosti kiiruhtaen mentiin. Nyt nuo olivat ihan riittävät vauhdit. Keskiviikkona  tunnin treeni karhuhallissa . Juoksua tuli 4,26 km lihaskuntotreenin ohessa. Alkuverraa ja lopuksi vähän vetoja. Kivat treenit, juoksutekniikkaa ja mm. boksihyppyjä. Niitä ei olekaan pitkään aikaan tehnyt joten ...

Keskiviikkoaamuna olin seitsemältä jo menossa Porin metsään lenkille. Pari kilsaa lämmittelyä ja sitten loivaa ylämäkeä reippaasti vedellen, n. 200 m. x 8. Kavereita en saanut aikaiselle treenille, seuraa sain kuitenkin yllättäen kahdesta hirvestä! Ihmettelin puskista kuuluvaa ryskettä ja kun ne sieltä jonkin matkan päästä ilmeistyivät, yllätyin että ne olivatkin hirviä eikä peuroja. Kyllä nekin tuntui minua ihmettelevän. No, ne jatkoivat sitten matkaansa ja minä lähdin toiseen suuntaan kohti ylämäkeä. Lenkki oli hyvä, tuntui että vedot jaksoi hyvin loppuun asti. Keskiviikkoiltana vielä pienellä porukalla hiittitreeniä Kirvatsin nurtsilla. Pieniä liikkeitä, tehokkaita sillä yläkropan lihaksissa tuntuu seuraavana päivänä.  Burpee, mun inhokkiliike, sillä ei luonaa minulta. Toisella kierroksella se jo rupesi ehkä tuntumaan oikealta burpeelta, luulisin. Siis edelleen tapahtuu kehitystä. Linkkuveitsi ei toiminut... Torstaina yllätin itseni olemalla maauimalan alta...

Tämä viikko on vähän helpompi kun pari päivää menee työreissun merkeissä. Maanantaina lepoa, kävin fyssarilla joka käsitteli noita koipia taas. Tiistaina tein ohjelman mukaisen vk- lenkin. Kilsan verran lämmittelyä ja sitten pari kilsaa reipasta menoa. Keskari oli 5,26. Palauttavaa juoksua takaisinpäin sen kolme kilsaa. Pakkasta ei ollut kuin 4 astetta, mutta järkyttävän kylmä keli. Varpaat lämpesi vasta kolmen kilsan jälkeen, ei olisi vielä kannattanut jättää pois niitä villasukkia... Nyt kun tuo suuntokin toimii tiedonsiirrossa niin oli mukava huomata että kerrankin meni sykkeet ja vauhti tosi tasaisesti. Välillä tuntuu että syke varsinkin pomppii ihan mielinmäärin minne sattuu. Keskiviikko ja torstai meni tosiaan työreissussa, junassa matkustamista ja hyvin syömistä. Pari pientä happihyppelyä pääsi tekemään. Perjantaina pidin lomapäivän ja kuinkas sattuikaan mukavan aurinkoinen päivä. Aamupäivällä olin sopinut inbodymittauksen, edellisestä on jo aikaa miltei 5 kk. ...

Karhuhalli (kuva Kalle Kuusisto) Viime aikoina on Karhuhalli tullut tutuksi. Muutamaan vuoteen siellä ei ole tullut käytyä, aikanaan paljonkin lasten futistreenien myötä ja jopa itsekin olen muutaman kerran pallon perässä siellä karannut. Nyt olen johkaantunut sinne treeneihin treenitehtaan porukassa ja jopa juossutkin siellä, 52 kierrosta putkeen. Todella hienoa että on tällainen sisähalli. Kynnys on mataloitunut sen verran että sinne on helppo mennä. Yleisövuorolla on hallissa porukkaa todella paljon. Maanantaina pääsin vihdoin hiihtämään! Toki jouluna hiihtelin Äkäslompolossa mutta Yyteri on vielä antanut odottaa latujaan. Päivä sattui olevan pienillä järjestelyillä molemmille, minulle ja työkamulle sopiva. Suuntasimme Noormarkun Torpankorpeen. Keli oli vähän söhröinen, lunta tuprutteli. Sukset onneksi hoiteli homman kotiin vaikka vähän nihkeää olikin. Kyllähän suksi luisti mutta ehkä vähän joutui lykkimään enemmän. Ylämäet tuntui menevän hyvin, joten ehkä jalkat...

Sunnuntain juoksu tuli lopetettua hyvässä kohtaa, polvi ei alkanut enempää temppuilemaan. Pakko alkaa taas huoltamaan paikkojaan että pysyy poluilla! Pitkästä aikaa rullailin jalkoja, reisien kohdalla sattui kyllä siihen malliin että jumit on lujassa. Jospa nyt yrittäisi taas säännöllisemmin availla paikkoja sen avustuksella. Viime aikoina olen kokeillut etätyötä kotona. Mm. maanantaina oli etänä ja oli ihan luksusta kun kävi kesken päivää koiran kanssa ulkoilemassa. Tiistain työpäivän suunnittelin niin että pistin pillit pussiin jo iltapäivällä ja lähdin koiran kanssa juoksulenkille. Aurinko miltei pilkisteli vielä. Tähän vuoden aikaan se ei kauaa taivaalla ole, jos nyt viitsii edes näyttäytyä. Tiistain treenit tuli siis tehtyä koiran kanssa, tunnin verran rauhallista peekoota. Martan kanssa saa kyllä tehtyä ihan hyvät juoksutreenit, usein mennään sellaisille reiteille että hän saa kirmailla vapaana. Keskiviikolle oli tiedossa toiminnallista ja lajikohtaista lihaskuntoa...

Maanantai treeni peekoota taas, mikäs siinä sillä vieläkin on jalat pökkelöä. Mutta kun tuonne metsään taas suuntasi niin kyllä teki hyvää, siis mieli ja kroppa kiittää ! Tiistaina olin jo menossa töistä suoraan Katinkuruun mutta jatkoin matkaa kotiinpäin ja poikkesin matkan varrella  Lomakylän tienpieleen ja suuntasin metsään. Vähän peekoota ja siinä välissä pätkä kovemmalla sykkeellä. Mukava päästellä polkuja pitkin, vaihteeksi vähän pehmeämpää alustaa kintuille. Keskiviikko ja torstai pakkolepoa kun sattui työreissu kohdalle. Paripäivää junassa istuminen ei onneksi ihan tukkinut paikkoja, Perjantain treeni oli alamäkivetoja. Alamäkitekniikkaa en olekaan ennen treenannut, onhan se myös itselle kaikkein vaikeinta juurikin nuo alamäet. Mieluummin kipittelen  ylämäkiä  kuin opettelen juoksemaan alamäkiä. Tänään treenattiin ihan loivassa alamäessä jotta pystyi myös juoksemaan niitä ilman että päätyi nokalleen. Ei ihan helppoa kun tahtomattaan jarruttelee siin...

Kevät on edennyt vauhdilla. Viikot on menneet ahkerasti liikkuessa, juosta olisi ehkä pitänyt enemmän mutta intoa on riittänyt nyt salillekin vaihteeksi. BodyCombat on ihan viikon ehdoton treeni, siellä tulee aina hyvälle tuulelle! MoveIt...Ohjaajat ovat upeita tsemppareita ja kaikilla meillä on siellä niin mukavaa... Kävin viimeviikolla kokeilemassa kahvakuulaakin, sen jälkeen sitten suoriksi combattiin. On muuten hartiajumitukset pysyneet poissa. Keskiviikkoisin on käyty Katinkurussa yhteislenkeillä ja välillä taas oltu hierottavana fyssarilla. Pitäisi pikkuhiljaa tulla kondikseen tämä mummu ! Pääsiäisenä oli aivan mahtavat kelit vaikka alunperin lupailtiin sateita. Tuli pihalla haravoitua parina päivänä. Ehkäpä siinä hieman kylmäsin itseäni koska nyt on ollut kurkku tosikipeenä. Tämän päivän olen huilaillut ja tuntuu että tuo tauti ei ihan ole niskan päälle päässyt. Ei pitäisikään sillä lauantaina on Karhuviesti. Tulee vaikeuksia jos pitää löytää varajuoksija, niitä kun ei...