Ilmastotalkoilua ja yksi ainokainen mäkäräinen

Maanantaina pikaisella juoksulenkillä sillä iltapäivällä kiirehdin jo junaan kohti Jyväskylää.

39:34 5.43 km avg 131 bpm. Jyväskylässä työreissulla. Tiistai kului siis peffan päällä koulutuksessa istuen. Onneksi oli hieman vapaa-aikaakin joten lähdettiin tutustumaan kävellen lähitienooseen. 

Käytiin mm. katsomassa minne se kuuluisa mäkikotka on haudattu. Suunnitelmaan kuului myös käydä tsekkaamassa mielenkiintoisen näköiset kiviportaat jotka iltapäivällä bongattiin. Matkalle osui myös vesitorni johon reippaasti kiivettiin portaita pitkin ihailemaan maisemia. Sieltä lähtiessä silmiin osui aivan mahtavan upean näköinen portaikko jossa askelmaa riitti pitkälle asti. Pertsana. 

Neron kiviportaat

Harjun puuportaat

Mullahan ei ollut lenkkikamoja edes mukana ja sekös harmitti. Ei ollut tiedossa että liki olisi noin upea treenipaikka. Kerran ainakin piti kokeilla, onneksi oli hyvät tossut jalassa. Ei kun helmat rullalle ja reippaasti ylös. Mahtavaa! Sitten piti jo kiiruhtaa kohti hotellia. Pientä täsmäshoppailua matkan varrella, mukaan tarttui vähän pyöräilyvaatetta kun oli jopa alennuksessa. Ei sitäkään mahdollisuutta voinut jättää käyttämättä. Keskiviikko meni taas junassa matkustaessa.

Torstaina osallistuin omasta puolestani ilmastotalkoisiin, siispä juoksin töistä kotiin, viikon pitkis. 2:32:38 18.94 km avg 128 bpm. Yritin pitää sykkeen niin että tulisi onnistunut pitkä pk. Pitäisi ruveta enemmän harrastamaan työmatkajuoksua. Idean tähän sain jo aikapäiviä sitten Kantapääopiston Johannalta. Tuntuu vaan että aina on jotain sellaista päivän aktiviteettia että pitää istua autossa. Sekin on kyllä omasta puolestani mietitty niin etten suhaa tuota välimatkaa eestaas vaan yritän sovittaa menot ja treenit ajallisesti yhteen. Usein päivälle tuleekin sitten pituutta.

Perjantaina sitten lepoa treenistä ja illalla piipahdin peräti puutarhan puolelle pihahommiin.

Työmatka juostaan pitkin pyörätietä

Ja sitähän riittää

Onneksi välillä pääsee piipahtamaan
myös poluille

Viikonloppu Tallinnassa. Siellä huomasin jo lauantaina että nilkka turpoaa ja on aika ilkeän näköinen puremakohta. Mäkäräinen oli päässyt puraisemaan palan perjantain pihahommien seurauksena. Ensiapuna jääpussia. Sunnuntaiaamuna ensitöikseen apteekkiin hakemaan puhdistusainetta.

Olen kyllä pari kertaa aiemminkin todennut että olen herkkä kesän ensimmäisille ötököille. Tämä oli kyllä pahin tähän astisista.

Maanantaina sairaslomalla jalkaa potien ja tajusin että taas menee muutama päivä ennenkuin pääsee treenaamaan. Höh ja höh taas kerran.

Lääkekuuri ja parit histamiinit auttoivat alkuun mutta vielä keskiviikkonakin oli pistos hurjan näköinen ja tulehtunut. Hitaasti paranee. Eipä kannata lähteä treenailemaan.

Perjantaina vihdoinkin oli nilkka siinä kunnossa että lähdin töistä suoraan juoksulenkille. Tuli siis viikon tauko yhdestä pienestä mäkäräisestä.

Maastolenkki ja päälle 10 mäkivetoa. Hyvä treeni. 1:26:49 10,31 km sykkeet 136/171

Maastolenkkiä Porin metsässä

Mäkivetoja
tukkimiehen kirjanpidolla

Viikolla ei siis montakaan kilometriä juostu mutta toukokuussa sain kokoon 116,1 km.

Rupeaa nyt jo hieman huolestuttamaan miten suoriudun siitä 55 kilometristä heinäkuussa.

Korkeenpaikanleiri

Viime viikonloppu vierähti Jyväskylässä ns. korkeenpaikanleirillä...näillä kotikonnuilla ei pahemmin korkeuseroja löydy joten nyt oltiin kirjaimellisesti pari päivää vähän korkeimmilla poluilla .

Viikonlopun tarkoituksena siis treenata Vaarojen maratonille, vaihteeksi tosiaan haastavimmissa maastoissa. Lenkit olivat ihan rentoja peekoovauhtisia mutta nuo korkeuserot toivat niihin toivottua haastetta. Samalla tuli testattua viimeisimmät polkutossuni ja totesin ne erinomaisiksi.

Mitään ennakkotietoa ei treenistä ollut, paitsi että vaativaa rääkkiä toivottiin...

Lauantaina kevyen lounaan jälkeen päästiin tositoimiin. Matkasimme Laukaalle, Multaniemen luontopoluille. Peurunkajärven rannalle. Virkistävää vaihtelua tutustua ennalta tuntemattomaan maastoon. Multamäki kohoaa yli 200 metriä rannasta. Sen huomasi sillä kiersimme reittiä eri variaatioin muutamankin kerran. Rappusetkin löytyivät, 304 porrasta. Ei hassummat. Eikä ollenkaan niin pahat kuin liki olevat miltei pystysuorat polut. Niissä jo hapotti reippaasti ja jyrkkyysastetta kuvaa ehkä parhaiten se että alas pääsi miltei samaa vauhtia kuin ylös. Loppumatkasta jo piti poimia superfoodia että jaksaa loppumatkan. Superfoodia eli mustikkaa olikin mättäät mustanaan.

Maisema näköalatasanteelta
Peurunkajärvelle

Kyllähän

näissäkin

304:ssä rappusessa

hapotti hienosti

Multamäen laelle kun pääsi hengähtämään porrasnousun tai tosijyrkän kapean polun selättämisen jälkeen, löytyi kota joka oli rakennettu Struven ketjun yhden mittauspisteen päälle.
Struven ketju on maailmanperintökohde. Nykyään kymmenen valtion alueilla sijaitsevien mittauspisteiden avulla oli 1800-luvulla tarkoitus selvittää maapallon täsmällinen muoto ja mitat. Mittauspiste on kiveen hakattu merkki, ja itse kivi on suojassa kodan lattian alla.

Tässä tytöt etsii itse mittauspistettä,
piilossa on...

Peurunkajärvi

Poluilla viihdyttiin kolme tuntia. Erittäin viihdyttävää polkua ylös ja aina vain ylös oli riittämiin. Välillä tultiin alas että päästiin taas ylös...

Illalla sauna ja hyvää ruokaa ja sopivasti palautusjuomaa..

Sunnuntaiaamulla taas ajoissa liikkeelle ja nyt suunnattiin eri suuntaan mutta edelleen vaativien mäkien äärelle. Nyt päästiin matkaan kaverin takapihalta, miltei suoraan metsään ja tossuja toisen eteen. Nyt suunnattiin Laajavuoreen. Sieltäkin löytyi sopivia polkuja ja metsäteitä sekä noita ylä- ja alamäkiäkin oikein reilusti. Alkumatkasta olivat maastot paikoitellen tosimärkiä, Siinä sitten tuli testattua kengätkin samalla. Varpaat toki heti kastuivat mutta hetken päästä myös tuntuivatkin kuivilta. Vesi vaan jotenkin pääsi pois varpaiden välistä. Inovin Rocklitet ja olen erittäin tyytyväinen.

Tämän päivän lenkin tarkoitus oli pitkä ja rento mutta sopivassa suhteessa myös mäkistä maastoa, ei ihan edellispäivän kaltaista rääkkiä. Lenkistä tuli nyt neljätuntinen. Illalla jo tuntui pohkeissa ja niissä tuntui sitten useammankin päivän ajan siltä että jotain on tehty. Maanantain pidin lepopäivänä mutta tiistaina jo pienellä palauttavalla.

Narsissiselfie

Tätit tunkkaa tanakammin

Huomenna vuorossa pitkis...toivottavasti tämä Rauli-kesämyrsky on jo siihen mennessä laantunut...