Lumihommia ja uudet tossut

Tammikuu oli täällä meilläkin varsinainen talvikuukausi, oli ihan reippaasti pakkasia ja yhtä reippaasti lunta. Kuun vaihtuessa  taivas repesi ja lunta satoikin sitten jo todella runsaasti.

Jonkin aikaa se vei että uskaltautui juoksemaan kunnon pakkaskelissäkin, toivottavasti vielä tulee mahdollisuus. Se meinaan oli oikeastaan hauskaa, ensin pukeutua miltei koko kaapista löytyvään varustukseen ja sitten huomata pihalla että hiki on valtava mutta ainakin tarkenee !

Maanantaina kävin juoksemassa pk-lenkin kymmenen asteen pakkasessa ja tuulesta johtuen oli miltei kylmempi kuin sunnuntain 18 miinusasteessa. Olin tunnin verran ja matkaa kertyi 7,14 km. Avg 133.

Tiistaina oli sen verran hektinen päivä aamukuudesta asti että illalla vaan rojahdin sohvalle ja ihmettelin kuka kippaisi petiin.

Keskiviikkona olikin sitten treenipäivä jossa oli vuorossa liikkuvuutta. Hyvä hyvä, kankeelta tuntui.

Sitä ennen kävin kamun kanssa pienellä  höntsällä. 45:49 ja 5,19 km avg 125.

Alkuviikosta katselin mitä on tammikuun aikana tullut juostua ja oli harmillinen luku joka lähenteli 100 kilsaa. Sen vuoksi keskiviikkonakin kävin juoksemassa. Torstaina oli vielä aikaa saavuttaa tasaluku...

Mehut tirisi hallin juoksuradalle

Torstaina oli vetotreeniä Karhuhallissa. Jotta saisin sen kuukauden tavoitteen, 100 km, pitäisi juosta 13 km. Vähän ehkä päätöntä touhua mutta kun tuli siitä ääneen jotain sanottua, niin pitihän sitä sitten kiriä tarvittavat kokoon. Jottei ilta venyisi sisähallissa kovin myöhäiseen, kävin ennen halliin menoa kiertämässä lähitienoota 4 kilsan verran. Päivän agenda oli 10 x 200 metrin vedot. Ennen niitä alkulämmittelyä ja vetojen jälkeen loppuverraa. Päivän matkaksi tuli lopulta 15 km, joten 100 ylittyi parilla kilsalla. Ne vedot siinä välissä oli kovia, minkä kyllä tunsi kropassa.

Perjantaina hyvin ansaittu lepopäivä. 

Lauantaina tunnin uintitreenit, vähän tekniikkaa ja uituakin tuli 1175 m. Ilta menikin siiten hyötyliikunnan merkeissä, siivoten ja tehden viikonlopun ensimmäisiä lumitöitä.

Sain keskiviikkona postipaketin jonka avaamisen olin jättänyt viikonlopun rauhalliseen hetkeen. Jännitti oikeastaan mitä laatikosta löytyisi!

Paketin kyljessä luki isolla Hoka One One ! En ole oikeastaan uskaltanut netistä kenkiä tilata joten sen vuoksi vähän arvelutti tuliko sieltä edes oikeaa kokoa. Jospa ne on hervottoman isot tai sitten tosi pienet. Koko oli passeli ja kengät tuntuivat pehmeiltä kuin vaahtokarkit. Toki minulla jo on kahdet Hokat ennestään. Nämä täydentäisivät kokoelmaa. Malli oli Challenger ATR5. Näillä voi juosta erilaisilla alustoilla ja siksi ne kiinnostivat.
Sunnuntaina meni päivä osapuilleen lumihommissa. Lunta satoi meidän seudullemme paikoitellen varmaan runsaat puoli metriä. Siis päivän aikana. Kolasin  useampaan kertaan , eikä meidän pihamme ihan pieni ole. Olin päättänyt että uusien tossujen kanssa teen testilenkin, kunhan ehdin. Siis aamun pitkis jäi tekemättä ja erittäin huonosta ajokelistä johtuen en lähtenyt illan spinniin.
Iltaseitsemältä vihdoin pääsin kokeilemaan uusia tossuja. Lunta ei enää kovin paljoa tupruttanut. Lumiaurakaan ei meille ollut vielä ehtinyt joten paikoitellen oli aika haastava keli. Muuten oli kiva lenkki. Toisaalta ihan nauratti miten voi olla ettei kevyen liikenteen väyliä saada kuntoon mutta ehkä tällä kertaa lunta satoi niin paljoin että se anteeksi annettakoon. 8,20 km 1:11 avg 127.

Kevyen liikenteen väylällä kevyttä hankijuoksua

Toisaalla ihan samanlaista kahlaamista

Tossut olivat oikein hyvät, ainoa miinus että sukat olivat märät kun pääsi kotiin. Johtui varmaankin isosta määrästä lunta vaikkei se  ollut suojaluntakaan vielä. Eli ei mitkään kostean kelin tossut.

Viikon liikkumiset useamman tunnin lumihommien lisäksi n. 7 tuntia ja juoksua  35,6 km.

Helsinki City Maraton 2018

Vime viikkojen hermoilut ja mahavaivat olivat poispyyhitty lauantai-aamulla. Starttiviivalla syke oli maksimissaan 92, en siis turhia jännittänyt. Olin päättänyt ottaa ihan rauhallisesti ilman paineita.


Lauantaina lähdettiin kaverin kanssa aamubussilla Helsinkiin ja oltiin hyvissä ajoin paikan päällä. Tutustuttiin rauhassa  Expoon ja yritettiin päästä tunnelmaan mukaan. Ihmisiä oli kuin sieniä sateella, yhtään julkkista en bongannut enkä kyllä pahemmin muitakaan tuttuja. Mahdolliset tutut sulautui massaan. Keli tuntui sopivalta, vähän tuulikin paikoin. Toki keli kyllä päivän mittaan lämpeni, vähän liikaakin.

Exposta ei voinut isoja ostoksia tehdä että sai kaikki kamat mahtumaan siihen pussukkaan mitä saimme. Katselin kyllä kieli pitkällä NewBalancen tossuja, onneksi ei ollut tarpeeksi isoa kokoa minun siroihin jalkateriin. Zante tuntui hyvältä jalkaan, haussa onkin kevyempi tossu lyhyempiin ja vähän vauhdikkaimpiin matkoihin.


Sitten vaihto juoksuvermeisiin, pussukka piti vielä viedä varustesäilytykseen. Siellä olikin aikamoinen ruuhka kun puolikkaan juoksijat hakivat omia reppujaan ja vielä osa maratoonareista oli viemässä omiaan. Sieltä kun selvisi pois saikin jo hölkötellä takaisin lähtäalueelle. Parit bajamajapistot vielä. Vatsa ei  toiminut perjantain jälkeen, ei ollut edes toiveita.

Lähdössä sai hetken kävellä ennen kuin pääsi vauhtiin. 4.30 jäniksenkorvia heilui edessä, se oli tavoiteaika. Aurinko lämmitti ja ensimmäinen juomapiste olikin jo parin kilsan päässä ja koko matkalla oli tosi hyvin juomapisteitä. Mulla oli mukana omat urheilujuomat ja geelinappulat, olin testannut Lidlin juomaa ja todennut sen minulle sopimattomaksi. Juomapisteiltä otinkin vaan vettä. Löysin uuden urheilujuomavalmisteen erään blogin kautta. Fenderex, ilman makeutusaineita. Tuli todettua että se oli hyvä juoma ja sopi minun vatsalleni.

Matka alkoi ihan hyvissä merkeissä, vauhtia katselin sykemittarilta ja mielestäni ihan hyvin pysyi vauhti tavoitteissa. Turhan lämmin kyllä oli. Kahdenkympin kohdalla sitten viimein rupesi vatsa toimimaan ja oli piipahdettava bajamajaan. Sen jälkeen vähän vauhti hidastui ja jalat olivat sensuuntaiset että ilman kompressiosäärystimiä olisi krampit tulleet tutuiksi. Otin vähän suolaa ja tasaiseen tahtiin energiaa. Joka pisteellä vähän vettä. Joskus kolmenkympin jälkeen rupesi olemaan aika vaikeaa ja pohkeet ja etureidet oli tosi piukeena. Alamäet piti kävellä sillä polvensyrjään sattui. Juomapisteillä käveli kun otti vettä ja sen jälkeen olikin hetki tuskaa ennen kuin taas askel tasaantui. Suolakurkkuja kaipailin jo kauan ennenkuin ensimmäiset tuli vastaan. Viimeinen kymppi oli kyllä tosi hidasta. Välillä tuntui että sai ihan hyvin vauhtia mutta sitten taas tuntui raskaalta.

Reitti oli kyllä hieno, sitä ei vain kauheasti ehtinyt ihailemaan. Kartalta jälkeenpäin voi vähän fiilistellä missä kaikkialla sitä tulikaan kierreltyä. Kannustusta ja tsemppiä oli hyvin, mahtavaa kun yhtäkkiä huudetaan omaa nimeä ja siivitetään siten askelta eteenpäin. Muutama oikein upea kannustus jäi kyllä mieleen. Eräässäkin kohdin joukko nuoria miehiä piti sellaista mökää että ah, upeeta! Eräs vanhempi herrashenkilö huuteli "hopi hopi". Aina yhtä sykähdyttävää on kuulla tuttu porokello, siihen ihastui jo Nutsin Karhunkierroksella ja se on kyllä hienoa kilkatusta. Nytkin siis yksi sellainen oli matkan varrella.
Pienen matkaa sain juosta myös Elviksen kanssa. Elviksellä oli kyllä erittäin kevyt askel ja rokki soi! Oli myös mukavaa kun ei missään vaiheessa tarvinnut juosta yksin, reitti oli hyvin merkattu joten ei tarvinnut pelätä että eksyisi matkan varrella väärään suuntaan.

Viimeiset kilometrit tuntui kyllä tuskaisilta mutta tavallaan silti meni nopeaan. Kun pääsi stadionille oli vielä loiva alamäki edessä ja jo hetken pelkäsin joutuisinko senkin kävelemään. Pidensin vähän askelta niin sain kuin sainkin sen rullailtua alaspäin ja siten niin ripeään kun pystyin stadionin pehmeälle nurmelle ja maaliin! Aivan upeeta. Tulipa tehtyä ja maaliin pääsin vaikka välillä vähän epäilyttikin miten käy.

Mitali kaulaan ja pientä liikettä ettei ne pohkeet nyt tässä vaiheessa nappaa kiinni. Sitten keräiltiin kassi täyteen evästä. Eteneminen oli aika vaikeeta, nurmikolle ei uskaltanut istua vaan siirryttiin kohti katsomoa. Ne pari rappusta sinnekin oli vaikeita. Vähään aikaan en ole jalkoja näin jumiin saanutkaan. Sitten vaapuin kohti varustesäilytystä. Ei ollut rivakkaa etenemistä. Sieltä suihkuun. Päädyttiin kaverin kanssa jatkamaan matkaa kohti hotellia ja siellä vasta pesulle. Se olikin hyä idea sillä siellä pääsi saunaankin. Sattumoisin lauteilla oli muitakin päivän aikana juosseita. Vähättelin siellä aikaani kun meni kauemmin kuin suunnitteli. Mutta naiset olivat sitä mieltä että kova aika ja pitää olla tyytyväinen. Totta. Startissakin kuuluttaja onnitteli lähtijöitä, kaikki on jo nyt voittajia kun ovat edes starttiviivalla.

Tavoite siis oli n. 4.30 ja vähän siis meni yläkanttiin. Ajaksi tuli 4.47.56. Vaikka vähän tahmeeta oli tuo loppu niin silti jäi ihan hyvät fiilikset. Aika oli muutaman minuutin huonompi edelliseen maratoniin verrattuna. Olin kuitenkin jo asennoitunut niin ettei sovi liikaa yrittää, mieluummin mukava juoksu, josta jää olo että kaikkensa on antanut. Olin kyllä jo senkin päättänyt että tämä olisi viimeinen maraton mulle.

Toisaalta, eihän sitä ikinä tiedä. Jos ei pistä mitään aikatavoitetta vaan juoksee ihan fiiliksellä niin voisi sitä vielä yrittää, joskus, ehkä.

Jalassa oli uudehkot Hoka Cliftonit. Erittäin hyvät. Jälkeenpäin huomasin että ei edes jalanpohjassa tuntunut mitään ylimääräistä vaikka sekin on viime aikoina vaivannut. Ehkä siihen vaikutti viikon lepokin ennen juoksua. Salomonin kevyt juoksureppu oli loistava. Siihen sai hyvin omat juomat ja geelit eikä se matkalla mitenkään vaivannut sekään. Ainoa "muistomerkki" ilmeni suihkussa. Iso hiertymä navan seudulla. Joku oli sitten siihen hiertänyt.

Varpaat ja kyynetkin tallella, ei rakkoja, polvikin mukana joten kaikki hyvin.

Hotellihuoneessa oli sitten viimeinen yllätys. Moottorisängyt. Ei huano, sanoo Porilainen !

Aamulla hyvä hotelliaamiainen, joka kyllä maistui. Sitten pienen huilin jälkeen reppu selkään ja kohti keskustaa. Ennen junan lähtöä ehti piipahtaa muutamassa liikkeessäkin. Mukaan tarttui sitten ne Zantet!


Kaikenkaikkiaan onnistunut reissu josta jäi hyvä mieli. Hyvin järjestetty tapahtuma.


Katarina 2018 ja uudet IMURIT

Maanantaina reissusin Vaasassa tyttären luona ja aikomuksena käydä imuriostoksilla! Tarkoitus oli ostaa ensimmäiset Asicsen tossut, Yksi malli oli kiikarissa. Jännä kun en ikinä ole kyseistä merkkiä käyttänyt, enkä ole halunnut edes niitä hommata. Nyt kuitenkin sattumalta kokeilin ja ne tuntuivat oikein hyviltä. Iän myötä varmaankin on vähän toinen jalkaholvi madaltunut ja se on sitten siitä syystä ehkä vaivannutkin.  

Mieli avoinna muillekin merkeille, vaikka myyjä kovin oli Asicstyyppi. Hän esitti vähän Hokaakin mutta en halunnut niitä kun juurihan ostin Hokan Speedgoatit polkujuoksukengiksi ja olen niillä ehtinyt juosta vasta kaksi kertaa. Ne on kyllä aivan mahtavat. Hän nyt kuitenkin toi kokeiltavaksi myös Hokan Clifton 4:set. Ai ai, nehän olivat aivan ihanan tuntuiset. Heti olisi tehnyt mieli lähteä lenkille! Asics tuntui toisessa jalassa ihan..tavalliselta ja tylsältä! Valitsin Hokat ja olin tyytyväinen.

Tiistaina tein niillä ensimmäisen juoksun, käytiin koiran kanssa tunnin lenkillä. Alussa ne vähän haki paikkaansa mutta jossain vaiheessa huomasin että ne ovat jotenkin muovautuneet itselle sopivaksi. Vasen jalkaa on vähän muuttanut askellusta ulkoreunalle ja nyt selvästi huomasi että Hoka piti askeleen neutraalina. Askel rullasi hienosti. Odotan näiltä kengiltä paljon. Kyllä sietääkin sillä omistan nyt sitten kahdet Hokat...
Keskiviikkona katinkurussa Himohikisten juoksuporukan kanssa. Hyvä vajaan tunnin pk-lenkki. Hokat istui hyvin edelleen.

Torstaina lähdettiin kaverin kanssa kohti Huittisia. Päästiin yökylään ja vähän saunomaan  työkaverin luo. Mukava visiitti, pitäisi useammin kutsua itsensä kylään! No, meidän reissumme jatkui aamutuimaan kohti Raaseporia. Viikonloppu vietettiin Uudenmaan prikaatissa, Dragsvikissa, Naisten valmiusliiton järjestämässä Nasta-harjoituksessa. Katarina 2018. Tällä kertaa aiheena Tosielämän ensiapukurssi.

Tämä oli kolmas Nasta-harjoitus jolle olen osallistunut. Vaihteeksi sisämajoituksessa, pari edellistä kertaa ollaankin nukuttu joko teltassa tai taivasalla. Harjoitukseen osallistui n. 320 naista, meidän kurssilla oli 29 . Ensikertalaisia ja konkareita. Jokin näissä vetää puoleensa. Nastoja järjestetään kaksi kertaa vuodessa ja seuraava on syksyllä. Ikäjakauma oli 18 vuotiaista varmaankin yli 70-kymppisiin.
Kurssi vastasi odotuksiani, enemmän olisi voinut olla äksöniä. Kaikenkaikkiaan ihan hyvä kurssi ja hyödyllinen. Yhtä tärkeitä näissä harjoituksissa, koulutuksen sisällön lisäksi, on yhteisöllisyys ja ne muut 300 naista. Kaikki ovat samalla viivalla, samoissa vaatteissa ja varusteissa, ketään ei erotu porukasta ulkoisen habituksen perusteella. Viikonloppu yhteisessä tuvassa ja yhteisissä harjoituksissa marssimassa ja jonottamassa ruokailuun tai minne milloinkin on ihan upea kokemus. Joillekin saattaa olla ihan ensimmäisiä kertoja olla tiiviisti ryhmässä, yhdessä oppien uusia taitoja. Meillä oli yhdessä hauskaa.

Kasvattaa luonnetta mm. nukkua kerrossängyssä ilman korvatulppia kuorsauskonsertissa joka kuuluu alapediltä. Kotona voi sentään potkia kuorsaajaa kylkeen...
Mahtava näky kohtasi saunanlauteilla, siellä istui liki 50 naista. Valtava pulina ja puheensorina, aivan älyttömän hyvät löylyt ja muut pöhinät.
Tämän ensiapukurssin lopputulema on se että on enemmän uskallusta tarttua toimeen, luottamusta omiin taitoihin. Tietoa sain tulvimalla, vuorovaikutusta oli puolin ja toisin, opeteltiin sidontataitoja, elvytystä ja esim. defibrillaattorin käyttöä. Käytännön toimintaa harjoiteltiin lavastetussa liikenneonnettomuudessa.

  

Juoksutreenit jäi siis tänä viikonloppuna tekemättä. Viikolla oli vain kaksi juoksulenkkiä, viikonlopun marssiharjoituksia ei ehkä lasketa. Sain niistä vaan pohkeet juntturaan.

Nyt on vähän ruvennut paniikki iskemään. Neljä viikkoa maratonille !

Uudet kesätossut

Hoka Speedgoat 2

Pakkaset sen kuin jatkuu.

Viime viikon aherruksen jälkeen päätin  maanantain pitää lepoa, juoksusta. Sen sijaan tein salitreenin, viime viikolla en salille ehtinytkään. runsaan tunnin menee ohjelman läpikäymiseen.

Jotenkin jo tuntuikin siltä että hartiaseutu tarvitsi jotain liikettä. Hyvä treeni oli.

Tiistaina oli vuorossa normi pk-treeni. Pähkäilin vaan uskaltaisiko tuonne ulos vai en. Pakkasta -15 astetta mutta tuulen purevuus nostaa sen varmaan yli 20 asteeseen. Päivällä kävin koiran kanssa runsaan puolentunnin kävelyllä, ihan hyvin tarkeni kun oli kunnolla vaatteita päällä. Eikä Marttakaan valitellut että varpaita palelisi..

Uskaltaudun lopulta pihalle, pakkasta taisi olla sen 15, onneksi tuuli oli hellittänyt. Tarpeeksi vaan kamppeita päälle niin hyvin tarkenee. Pistin talvitrikoiden alle kalsarit ja viime tipassa lisäsin päällimmäiseksi shortsit. Juoksutakin sijaan pistin kevytuntsikan, kunnon paksun pipon, kypärämyssyn, villasukat, säärystimet, kunnon kintaat jne. Mutta tarkenin, ei paleltanut ! Jotenkin kuvittelin että tuuli olisi ollut navakka mutta ehken tuosta vaatekerrasta johtuen huomannut tuulta laisinkaan. 6,1 km, 50 min ja keskivauhti 8,11 ja syke 137 pbm, olin ihan tyytyväinen lenkkiin.

Pakkaspäivän treenimuotia

Keskiviikon tekniikkatreenit vaihtui juoksuvetoihin karhuhallissa. Rataa ympäri niin monta kertaa että saldoksi tuli n. 7 km. Alkuverraa pari kierrosta, muutamia kierroksia 100-200 metrin vetoja ja pari kokonaista kierrosta lujaa ja lopuksi pari palauttavaa. Keskivauhti oli 5,38 ja keskisyke 149 pbm, 40 min.

Sain myös kuopukseni mukaan juoksemaan kun hänen bussinsa Vaasasta saapui sopivasti. Hän pääsi siis mukaan hyvään treeniin.

Torstaina ei ehtinytkään treenailla kun suuntasimme tyttären kanssa bussilla GOEXPO-messuille Helsingin messukeskukseen. Pieni miniloman poikanen. Yö hotellissa, hyvä aamupala ja sitten ehti vähän tutustua lähimpään ostokeskukseen ennenkuin siirtyi messuille. Siellä vietettiin perjantai ja illalla junalla kotiin. Messuilta mukaan tarttui fillarihanskat, juoksusukat, uudet polkujuoksukengät yms. niin ja pieni putkirulla jalkapohjille...

Uudet tossut olivatkin ostoslistalla, myyjän suosituksesta mukaan siis lähti Hokan kengät. Uusi tuttavuus minulle joten pitää pikimmiten testailla käytännössä. Kerroin myyjälle meneväni Pallakselle juoksemaan ja hän kyllä suositteli kyseisiä kenkiä, ne ovat juurikin tuollaiselle maastolle ehdottoman erinomainen valinta. Mukavalta ne tuntuivat jalassa eikä hintakaan päätä huimannut. Mielellään tekee ostoksia asiantuntevan myyjän kanssa. Kengät tarttui mukaani Skandinavian Outdoorin osastolta. Siellä oli kyllä erinomainen palvelu. Messuantiin muuten vähän petyin sillä olin odottanut enemmän juoksuun ja kuntoiluun liittyviä juttuja. Puolet hallista oli golfia, pyöräilyosasto oli myös iso, siellä vierähti kyllä tovi. Siellä tuntui olevan sähköpyörät "se juttu".

Lauantaina lähdin hyvän ystävän ja koirien kanssa aamulenkille. Kaksi tuntia metsässä kirpakassa mutta aurinkoisessa säässä. Polut olivat mainiossa kunnossa ihan patikoitavaksikin. Pieni evästauko pidettiin sopivan paikan eteen tullessa. Loppupäivä meni vähän kotoilun merkeissä, vaihteeksi niinkin.
Kun perjantaina vietettiin äiti-tytär laatuaikaa kuopuksen kanssa messuilla, piti sunnuntaina viettää äiti-tytär laatuaikaa myös vanhemman tyttären kanssa. Lähdettiin Puuvillan osotoskeskukseen shoppailemaan. Jotenkin vaan siellä vierähti useampi tunti ja sitten pitikin kiiruhtaa kotiinpäin että ehtii päivän pitkiksellekin.

Sunnuntain pitkikselle lähdin sitten vasta illemmalla. Jätin sen kyllä tarkoituksella iltaan että olisi pakkanen vähän siedettävämpää. Lähdin vähän ennen kuutta ja pakkasta oli reippaasti alle kymmenen. Lopulta kun pääsin kotiin sitä olikin jo 12 astetta. Huomasin kyllä lenkinkin aikana että vähän viluttaa joten pk-vauhtia piti vähän kiristää että kroppa paremmin lämpenisi. 2,06 h, 15,5 km ja  keskisyke 143 pbm.

Nyt kun on tossut hommattu kesän polkukisoihin niin selkeästi huomaa että motivaatio nousee...